Maamme on harvaan asuttu ja etäisyydet ovat pitkät.
Yhteiskunnan kitkattoman toiminnan kannalta hyvät liikkumismahdollisuudet
ja sujuva tavaroiden kuljettaminen ovat perusedellytyksiä. Suomessa
kuljetetaan tavaraa asukasta kohden eniten Euroopassa. Hyvät
liikenneyhteydet takaavat elinkeinoelämän kilpailukyvyn,
työssäkäynnin ja myös tasa-arvon
eri alueiden välillä. Tieliikenne Suomessa kasvaa
voimakkaasti vuosi vuodelta. Niukkojen määrärahojen
kohdentamista tulee parantaa ja myös tiepiirien mahdollisuuksia
tehokkaampaan määrärahojen käytön suunnitteluun
tulee edistää.
Valtion talousarviossa tienpidon määrärahat ovat
neljällä eri momentilla: Perustienpito, Tielain
mukaiset maa-alueiden hankinnat ja korvaukset, Eräät
tiehankkeet sekä Jälkirahoitus-, kokonaisrahoitus-
ja elinkaarirahoitushankkeet. Perustienpidon rahoitusta käytetään
seuraavasti: "Määrärahaa saa käyttää maanteiden
suunnittelusta, rakentamisesta, kunnossapidosta, liikenteen hallinnasta
ja liikennekeskustoiminnasta, kiinteistönpidosta ja muista
tienpitäjän vastuulle kuuluvista tehtävistä aiheutuvien
tienpidon menojen maksamiseen. Nettobudjetoinnissa otetaan huomioon
tulot ulkopuolisista rahoitusosuuksista. Määrärahaa
saa käyttää enintään
50 henkilötyövuotta vastaavan henkilöstön
palkkausmenojen maksamiseen."
Talousarvioesityksessä on eriteltyinä ne tiehankkeet,
joille talousarviossa on erikseen osoitettu määrärahat.
Vuoden 2008 talousarvioesityksessä tällaisia hankkeita
ovat mm. valtatie 2 Vihti—Pori ja valtatie 6 Lappeenranta—Imatra.
Perustienpidon momentin määrärahat
tulisi jakaa kahteen osaan: kunnossapitoon ja investointeihin. Nykyisellään
perustienpidosta rahoitetaan valtakunnalliset teemahankkeet, alueelliset investoinnit,
teiden päivittäinen kunnossapito sekä tiestön
kunnon ylläpito ja parantaminen. Kun määrärahat
ovat yhdellä momentilla ja kyseiselle momentille vuoden
2008 talousarvioesityksessä ollaan osoittamassa 524 536 000
euroa, syntyy helposti harhakuva siitä, että määrärahat riittävät
turvaamaan teiden kunnossapidon sekä teiden ylläpitoon
tarvittavat toimenpiteet. Tiepiirien johto on kokenut tämän
selkeäksi ongelmaksi.
Matti Vuorian työryhmän raportissa liikenneväyläpäätösten
pitkäjänteistämisestä peräänkuulutetaan
myös perustienpidon määrärahojen
jakamista kahteen osaan. Raportissa todetaan, että väylien
kunnossapidosta ja kehittämisestä (investoinneista)
on päätettävä eri tavoin. Kunnossapidolla
varmistetaan olemassa olevan väylästön
kunnon riittävyys ja väylärakenteiden
säilyminen. Investoinneilla kehitetään
väylästöä ja saadaan aikaan
hyötyjä yhteiskunnalle.
Perustienpidon määrärahojen jakaminen
kahteen osaan lisäisi läpinäkyvyyttä tienpidon
rahojen todelliseen käyttöön ja tarjoaisi
paremmat lähtökohdat määrärahojen
käytöstä tehtäville päätöksille.
Eräät tiehankkeet -momentin määrärahaa
saa käyttää aikaisempina vuosina myönnetyistä sopimusvaltuuksista
aiheutuvien menojen maksamiseen. Perustienpidon määrärahoilla
sen sijaan rahoitetaan sekä teiden kunnossapito että alueelliset
ja paikalliset hankkeet. Jos näillä hankkeilla
olisi omat momenttinsa, tällöin myös niiden
investoinnit tulisivat selkeämmin poliittisen päätöksenteon
piiriin. Kun investoinnit olisivat kahdella momentilla (Eräät
tiehankkeet ja Perustienpidon investoinnit), selkeytettäisiin
investointeihin käytettävien määrärahojen
näkyvyyttä ja vältettäisiin
nykyisen perustienpidon momentin käytön sekavuus.
Perustienpidon momentin jako kahteen osaan on ollut selkeä vaatimus myös
tiepiirien johdoilta.
Viime vuosien aikana on havaittu useita vakavia vikoja rataverkon
kunnossa. Viat ovat aiheuttaneet onnettomuuksia, joista on onneksi
selvitty vain kalustovaurioilla ja liikenteen keskeytyksillä ilman
henkilövahinkoja. Viat ovat myös aiheuttaneet
paljon viivästyksiä junaliikenteessä.
Ratahallintokeskuksen selvityksen mukaisesti huolestuttavan suuri
osa Suomen rataverkostosta on hälyttävän
huonossa kunnossa ja kaipaa pikaista kunnostusta ja uusimista liikenteen
turvallisuuden ja sujuvuuden takaamiseksi. Nykyisiin tiukkoihin
kehyksiin sidottu radanpidon rahoitus ei riitä kunnolla
edes ikääntyneen rataverkon kunnostukseen.
Suomalaisen elinkeinoelämän toiminta pitkien
etäisyyksien maassa edellyttää toimivaa
rataverkkoa sekä tavara- että henkilöliikenteen
hoitamiseksi. Ratahallintokeskus kamppailee jatkuvan rahoituspulan
kanssa, ja kaikkia prioriteetiltaan tärkeimpiäkään
kunnostushankkeita ei pystytä toteuttamaan. Muun muassa
metsäteollisuus on ilmaissut huolensa rataverkon kunnon
vaikutuksesta erityisesti puutavarakuljetuksiin, mutta myös
lopputuotteiden kuljettamiseen. Metsäteollisuuden toimintaedellytysten
ja kannattavuuden ollessa Suomessa jo nyt veitsenterällä logistiikan
ongelmat pahentavat tilannetta entisestään.
Samoin kuin perustienpidon myös perusradanpidon momentti
tulisi jakaa kahteen osaan. Radanpidosta vastuussa olevat henkilöt
ovat tätä jakoa toivoneet, koska heidän
mukaansa jako selkeyttäisi ja tehostaisi määrärahojen
käyttöä. Tällä hetkellä perusradanpidon
momentin käytöstä on kirjattu seuraavasti
vuoden 2007 talousarviossa: "Määrärahaa
saa käyttää radanpidon lisäksi kiinteistönpidosta
aiheutuviin ylläpito- ja investointimenoihin sekä kansainvälisten
jäsenmaksujen maksamiseen." "Ratahallintokeskuksen hallintaan
on jäänyt rakennuksia, jotka ovat rautatiejärjestelmien
osia tai keskeisessä merkityksessä rautatiejärjestelmän
käytössä."
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta lisää valtion vuoden 2008
talousarvioon pääluokan 31 perusteluihin
maininnan, jonka mukaan pääluokan rakennetta kehitetään
siten, että perustienpidon ja perusradanpidon momenteista
ilmenee määrärahojen jakaantuminen investointeihin
ja kunnossapitoon.