Yleisperustelut

Yleistä

Talousvaliokunta esittää, että lakiehdotukset hyväksytään palvelujen tarjoamisesta annettavaan lakiin tehtävin täsmennyksin.

Esitys liittyy palveludirektiivin (2006/123/EY) täytäntöönpanoon. Direktiivin tavoitteena on edistää palvelujen tarjoamisen vapautta vähentämällä hallinnollista taakkaa, helpottamalla tietojensaantia ja tehostamalla viranomaisten välistä yhteistyötä. Yhteisötason sääntelyn oletetaan myös lisäävän kuluttajien luottamusta rajan yli tarjottaviin palveluihin. Suomen palvelumarkkinat ovat sekä sijoittautumisen että tilapäisen palveluntarjonnan osalta jo hyvin avoimet. Suurin hyöty uudesta sääntelystä koituukin palveluyrityksillemme, joiden vienti Euroopan talousalueelle helpottuu. Näitä uusia mahdollisuuksia tulee käyttää tehokkaasti hyväksi.

Tavoitteiden saavuttamisen kannalta on olennaista, että sääntely saatetaan asianmukaisesti ja ajallaan voimaan kaikissa ETA-maissa. Koska palveludirektiiviin sisältyy osin tulkinnanvaraisia säännöksiä, on lisäksi erityinen tarve valvoa, että sääntelyä sovelletaan yhdenmukaisesti eri maissa.

Esityksen lähtökohdat

Talousvaliokunta pitää perusteltuna saattaa esitetyllä tavalla kansallisesti voimaan ne palveludirektiivin säännökset, joista ei ole tarkoituksenmukaista säätää erikseen alakohtaisissa säädöksissä. Ehdotus laiksi palvelujen tarjoamisesta (jäljempänä palvelulaki) on luonteeltaan yleislaki, joten sen säännökset ovat toissijaisia suhteessa erityislainsäädäntöön. Direktiivin voimaansaattamisen kannalta onkin olennaista, että lain soveltamisalaan liittyvä erityislainsäädäntö muutetaan mahdollisimman nopeasti vastaamaan palveludirektiivin asettamia velvoitteita.

Ehdotus täyttää direktiivin asettamat minimivaatimukset. Se ei merkittävästi muuta nykyistä sääntelyämme, mutta vaikuttaa tiettyihin, jäljempänä mainittuihin menettelytapoihin. Keskitetty asiointipiste, sähköisen asioinnin lisääminen ja käsittelyaikojen ilmoittaminen ovat kannatettavia uudistuksia myös kansallisten palvelumarkkinoidemme kannalta. Kuluttajien turvallisuutta puolestaan lisäävät palveluntarjoajille asetetut tietojenantovelvoitteet (7—10 §), joiden noudattamista kuluttaja-asiamies valvoo.

Kuluttajaviraston tehtäväksi tulee vastata hallinnolliseen yhteyspisteeseen ja viranomaisten väliseen hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvistä tehtävistä. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että nämä tehtävät keskitetään yhdelle viranomaiselle. Tehokas viranomaisverkosto antaa hyvät mahdollisuudet auttaa uusille markkinoille pyrkiviä palveluyrityksiä. Tietojenvaihto lisää myös osaltaan markkinoiden turvallisuutta.

Uudet hallinnolliset menettelyt

Palveludirektiivi ja sen myötä myös palvelulakiehdotus sisältävät joitakin Suomen vakiintuneesta hallintomenettelystä poikkeavia elementtejä. Näitä ovat saapumistodistus (11 §) ja ns. hakemuksen hiljainen hyväksyminen (13 §). Direktiivin mukaan viranomaisen tulee antaa hakijalle saapumistodistus, jossa mainitaan lupahakemuksen arvioitu käsittelyaika. Mikäli hakemusta ei ole käsitelty saapumistodistuksessa asetetussa määräajassa eikä määräaikaa ole jatkettu, katsotaan lupa myönnetyksi.

Hallintolain (434/2003) 43 §:n mukaisesti hallintopäätös on annettava kirjallisesti ja päätös tulee perustella (45 §). Viranomaisten tuleekin tarkoin huolehtia, ettei käsittelylle ilmoitettuja määräaikoja ylitetä ja jouduta näin mahdollisesti vaikeisiin tulkintatilanteisiin.

Valiokunta pitää perusteltuna esityksen lähtökohtaa, jonka mukaisesti saapumistodistusta ei ole välttämätöntä antaa tilanteissa, joissa hakemus ratkaistaan viipymättä. Käytännössä tämä tarkoittaa tilanteita, joissa hakija saisi saapumistodistuksen lähes samanaikaisesti hakemusasiaa koskevan päätöksen kanssa. Valiokunta myös painottaa, että viranomaisen tulee mahdollista saapumistodistusta antaessaan ilmoittaa käsittelyaika, jossa on otettu huomioon mahdollinen erityislainsäädännössä säädetty käsittelyaika. Erikseen säädettyjen käsittelyaikojen laskeminen alkaa säännönmukaisesti asian vireilletulosta eli siitä, kun hakemus on saapunut viranomaiselle. Direktiivin mukaan saapumistodistus tulee puolestaan antaa vasta sen jälkeen, kun viranomainen on todennut, että sille on toimitettu kaikki asian ratkaisemista varten tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Käsittelyaikojen osalta on lisäksi otettava huomioon, että erityislainsäädännössä on säännöksiä myös oikeudesta jatkaa asian käsittelyaikaa (esimerkiksi elintarvikelain, 23/2006, 15 §:n 2 momentti).

Valvonta

Arviona on esitetty, että mm. rajat ylittävä tilapäinen palvelutarjonta tulee lisäämään viranomaisten valvontatehtäviä. Eri jäsenmaiden viranomaisten välinen yhteistyöverkosto antaa tähän nykyistä paremmat mahdollisuudet. Talousvaliokunta painottaa, että tehokas valvonta on tärkeää mm. markkinoiden turvallisuuden, kilpailuneutraliteetin ja elinkeinonharjoittajien tasapuolisen kohtelun takaamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen turvata valvonnan edellyttämät resurssit.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa on valvontaan liittyen kiinnitetty huomiota 1. lakiehdotuksen 17 §:ään ja arvioitu, että säännöksessä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus voi sisältää myös salassa pidettäviksi tarkoitettujen tietojen siirtämistä toimivaltaisen viranomaisen ja Kuluttajaviraston välillä. Talousvaliokunta toteaa, että saadun selvityksen mukaan varoitusjärjestelmään liittyvien velvoitteiden täyttäminen ei edellytä, että Kuluttajavirasto saa tietoonsa yksittäistä palveluntarjoajaa koskevia salassa pidettäviä tietoja, eikä virasto näin ollen tarvitse myöskään mahdollisuutta luovuttaa salassa pidettävää tietoa eteenpäin.

Muuta

Palveluja koskevan lakiehdotuksen 2 §:ssä on luettelo niistä palvelualoista ja asioista, jotka on suljettu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa on viitattu 2 §:n 9 kohdan perusteluihin ja katsottu, että säännöstä voidaan tulkita siten, että palvelulain piiriin kuuluvat vain ne yksityisen sosiaalihuollon toimijat, jotka tarjoavat palveluja yksinomaan palvelun kokonaan itse maksaville asiakkaille. Talousvaliokunta toteaa, että säännöstä on tulkittava siten, että sen piiriin kuuluvat myös ns. sekapalvelujen tarjoajat eli toimijat, jotka tarjoavat palveluja sekä julkiselle että yksityiselle sektorille.

Lain soveltamisalaan liittyen talousvaliokunta pitää lisäksi tärkeänä esityksen perusteluista ilmenevää periaatetta, jonka mukaisesti palveludirektiivin täytäntöönpanolla ei ole vaikutusta yksilötason tai kollektiivisen työoikeuden sääntelyyn.

Valiokunta esittää, että ehdotuksen 2 ja 13 pykäliin tehdään vähäiset tarkistukset yksityiskohtaisissa perusteluissa todetulla tavalla.