Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TPA 50/2008 vp - Outi Mäkelä /kok ym.
Tarkistettu versio 2.0
Suomalaisen metsäsektorin toimintaedellytyksistä on käyty laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelun taustalla piilee moninaisia kyseistä elinkeinoelämän aluetta koskevia ongelmia. Metsäteollisuuden rakennemuutos on iskenyt Suomeen nopeasti suhteellisen lyhyellä aikavälillä. Keskeisimmiksi ongelmiksi on mainittu suomalaisen puuntarjonnan vähäisyys sekä paperin kysynnän heikko kehitys.
Yhdeksi riittämättömän suomalaisen puuntarjonnan perusteeksi on mainittu metsänomistuksen pirstoutuminen. Tämä on johtanut siihen, että metsänomistajilla ei ole pitkälle menevää osaamista metsänhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Metsän yhteisomistus ei myöskään anna riittävää joustavuutta ja mahdollisuutta metsien "aktiiviselle omistukselle", koska riippumatta metsänomistajan kiinnostuksesta tai metsää koskevasta tietotaidosta hänen odotetaan tekevän metsäänsä koskevat operatiiviset päätökset. Tämä vertautuu epäedullisesti normaaliin osakeyhtiömuotoiseen omistukseen, jossa omistus ja operatiivisen toiminnan johto erotetaan toiminnallisesti toisistaan. Tällöin operatiiviset päätökset voidaan delegoida asiaan vihkiytyneille ammattihenkilöille. Osakeyhtiömuotoinen metsänomistus mahdollistaisi myös perinnönjaon toteuttamisen osakkeita jakamalla eikä itse metsää paloittelemalla. Näin suomalainen metsäosaaminen saataisiin nykyistä paremmin käyttöön.
Suomen ulkopuolisiin metsärahastoihin on tähän mennessä sijoitettu eräiden arvioiden mukaan kaikki instituutiot mukaan lukien 30—100 miljardia euroa. Kysymys ei siis ole siitä, kiinnostavatko metsät sijoituskohteena. Suomalainen osaaminen on tällä hetkellä metsäsijoitusmarkkinoilla aktiivisessa käytössä ja palvelee ulkomaista pääomaa ulkomaisen juridiikan piirissä. Tämä on sinänsä hieno asia, mutta lienee sopivaa kysyä, eikö suomalainen osaaminen saisi parempia markkinoita, jos myös meillä olisi tarjota käytännössä toimivaa metsäsijoitusjuridiikkaa. Tähän on mm. suomalaisilla eläkerahastoilla ja -säätiöillä sekä muilla sijoittajilla kasvavaa kiinnostusta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin metsärahastojen yrityspohjaisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.
Helsingissä 2 päivänä lokakuuta 2008