Perustelut
Esityksen sisältö
Esityksessä ehdotetaan, että kuntouttavasta
työtoiminnasta kieltäytymisen seuraamukset säädetään
25 vuotta täyttäneiden osalta vastaamaan alle
25-vuotiaiden seuraamuksia.
Alle 25-vuotias työmarkkinatuen saaja menettää oikeutensa
tukeen 60 päivän ajaksi, jos hän ilman
pätevää syytä kieltäytyy
kuntouttavasta työtoiminnasta tai keskeyttää sen.
Henkilölle, joka ei saa työmarkkinatukea, voidaan maksaa
toimeentulotukea työttömyyden ajalta. Jos toimeentulotukea
saava alle 25-vuotias työtön kieltäytyy
kuntouttavasta työtoiminnasta tai keskeyttää sen,
häneltä voidaan vähentää enintään
20 prosenttia toimeentulotuen perusosasta, jonka suuruus on tällä hetkellä yksin
asuvilla ja yksinhuoltajilla 417,45 euroa kuukaudessa. Jos kieltäytyminen
on toistuvaa, voidaan toimeentulotukea alentaa enemmän,
kuitenkin enintään 40 prosenttia. Alentaminen
voi olla kestoltaan enintään kaksi kuukautta kerrallaan
kieltäytymisestä tai laiminlyönnistä lukien.
Nuorten tiukkoja säännöksiä on
perusteltu tarpeella katkaista nuoren syrjäytymiskehitys mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa, jotta nuori kiinnittyisi työhön
tai muuhun aktiivitoimintaan.
Esitys perustuu hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan kuntouttavan
työtoiminnan ikäraja poistetaan ja työtoiminnan
sisältöä kehitetään
vastaamaan kunkin osallistujan yksilöllisiä tarpeita.
Esityksen perustelujen mukaan kuntouttavan työtoiminnan
velvoittavuuden ikärajan poiston tavoitteena on aktiivisen
sosiaalipolitiikan keinoin parantaa pitkään työttömänä olleiden
25 vuotta täyttäneiden henkilöiden työllistymismahdollisuuksia
ja elämänhallintakykyä sekä sitä kautta
ehkäistä syrjäytymistä.
Kuntoutuminen edellyttää aina omaa aktiivisuutta.
Valiokunta pitää perusteltuna sanktiojärjestelmän
ulottamista myös yli 25-vuotiaisiin silloin, kun työnhakija
kieltäytyy sellaisesta hänelle osoitetusta toimenpiteestä,
johon hänellä on edellytykset osallistua.
Valiokunta toteaa kuitenkin, että kansainvälisten
tutkimusten mukaan sanktioilla on vaikea vaikuttaa vaikeimmin työllistyvien
pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen,
jos heidän työlleen ei ole kysyntää.
Samantyyppisiä tuloksia on saatu myös Suomessa,
kun on tutkittu vuonna 2006 toteutetun työmarkkinatukiuudistuksen
vaikutuksia. Uudistus lisäsi osallistumista aktiivitoimenpiteisiin,
mutta ei työllistymistä.
Kuntouttavan työtoiminnan laatu
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kuntouttavan työtoiminnan sisältöä kehitetään
vastaamaan kunkin osallistujan yksilöllisiä tarpeita,
niin kuin hallitusohjelmassa on luvattu.
Valiokunnan käsityksen mukaan mielekkäällä,
hyvin järjestetyllä ja oikea-aikaisella kuntouttavalla
työtoiminnalla on mahdollista parantaa pitkäaikaistyöttömien
elämänhallintaa ja ehkäistä syrjäytymistä.
Parhaimmillaan se voi auttaa työtöntä pääsemään
työllistymispolun alkuun, vaikka pääsy
avoimille työmarkkinoille voikin olla vuosia kestävien
ponnistelujen päässä.
Saadun selvityksen mukaan kuntouttavaan työtoimintaan
on ollut enemmän halukkaita kuin on ollut paikkoja ja kieltäytyminen
on ollut harvinaista. Vapaaehtoisesti toimintaan tulevilla tulosten
arvioidaan olevan parempia kuin pakolla määrätyillä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin, että osa
kuntouttavaan työtoimintaan ohjatuista vierastaa nimeä "kuntouttava
työtoiminta" ja pitää sitä leimaavana.
Tämä voi vähentää halukkuutta
osallistua toimintaan. Valiokunta katsoo, että olisi hyvä selvittää mahdollisuudet
korvata kuntouttavan työtoiminnan käsite jollakin
paremmin toimintaa kuvaavalla ja määritellä muutenkin
kuntouttavan työtoiminnan käsitettä,
tavoitteita ja sisältöä tarkemmin. Valiokunta
korostaa, että kuntouttavan työtoiminnan mainetta
voidaan parantaa ottamalla entistä paremmin huomioon kuntoutujan
yksilölliset tarpeet.
Valiokunta painottaa, että kuntouttava työtoiminta
tulee järjestää niin mielekkäänä kokonaisuutena,
että se motivoi asiakasta osallistumaan ja antaa hänelle
onnistumisen kokemuksia. Asiakkaan palvelutarve tulee
kartoittaa huolellisesti ja ohjata hänet ensin tarvittaviin
terveys- ja sosiaalipalveluihin niin, että hän
on kykenevä osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan.
Valiokunta korostaa erityisesti työttömille järjestettävien
terveystarkastusten merkitystä ja katsoo, että työttömien
terveydenhuolto tulee järjestää koko
maahan noudattaen niitä parhaita käytäntöjä,
joita kokeilukunnissa on saatu. Valiokunta pitää tärkeänä,
että niille työttömille, joiden ei arvioida
enää tulevan työkuntoon, tarjotaan mahdollisuutta
päästä eläkeselvitysten piiriin.
Nuorten työttömyyden katkaiseminen
Esityksen perustelujen mukaan kuntouttavasta työtoiminnasta
annetun lain aktivointiehtoja ei ehdoteta muutettavaksi, vaan 25
vuotta täyttäneet tulisivat lähtökohtaisesti
edelleen alle 25-vuotiaita myöhemmin kuntouttavan työtoiminnan
piiriin. Lain tarkoitus ei ole kuitenkaan kovin hyvin toteutunut,
vaan enemmistö osallistujista on ollut aikuisia. Vuonna
2007 kuntouttavaan työtoimintaan osallistui reilut 10 000
henkilöä ja heistä joka viides oli alle
25-vuotias.
Nuorten työttömyys on viimeisen vuoden aikana
noussut muuta väestöä nopeammin. Syyskuussa
2009 alle 25-vuotiaita työttömiä oli
noin 34 000, kun vastaava luku vuotta aiemmin oli 20 000,
eli nousua oli noin 68 %.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kuntouttavassa työtoiminnassa ja muissa työllistämistoimenpiteissä jatkossakin
pidetään nuoria ensisijaisena kohderyhmänä ja
pyritään erityisesti heidän elämänhallintansa
ja työllistymisedellytystensä parantamiseen. Esityksen
perustelujen mukaan kuntouttavaan työtoimintaan arvioidaan
vuonna 2010 tulevan lisää noin 2 000
henkilöä, joista 25 vuotta täyttäneitä arvioidaan
olevan noin 1 400. Nuorisotyöttömyyden
vakavuus huomioon ottaen valiokunta pitää tärkeänä,
että lisävoimavarat suunnataan ensisijaisesti
nuoriin. Jos nuorten syrjäytymiskehitystä ei pystytä ajoissa
katkaisemaan, seuraukset ovat niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin
erittäin vakavat.
Kuntouttavan työtoiminnan määrä
Suomen Kuntaliitto on esittänyt, että kuntouttavan
työtoiminnan piirissä olisi lainmuutoksen jälkeen
jopa 51 000 henkilöä. Tähän
lukuun on laskettu kaikki 500 päivää työttömänä olleet henkilöt,
joille tulee lain mukaan laatia aktivointisuunnitelma.
Hallituksen esityksessä arvioidaan kuntouttavan työtoiminnan
osallistujamäärän kasvavan ikärajan
poiston vaikutuksesta ensi vuonna noin 2 000 henkilöllä.
Arvio perustuu kuntouttavasta työtoiminnasta käytettävissä oleviin
tilastoihin kuntouttavaan työtoimintaan jo osallistuvista henkilöistä sekä käytettävissä
oleviin
tietoihin pitkäaikaistyöttömien työllistymisen
esteistä ja palvelutarpeista.
Kuntouttavan työtoiminnan on jatkossakin tarkoitus
pysyä toissijaisena toimenpiteenä työ- ja
elinkeinohallinnon työllistämistoimenpiteisiin
ja palveluihin nähden. Työttömälle
laadittavaan aktivointisuunnitelmaan ei siis ole tarkoitus aina
sisällyttää kuntouttavaa työtoimintaa. Aktivointisuunnitelman
lähtökohtana tulee olla asiakkaan tarpeet. Suunnitelmaan
tulee sisällyttää asiakkaan elämänhallinnan
lisäämiseksi ja työllistymisen edistämiseksi
tarpeellisia työ- ja elinkeinohallinnon ja kunnan järjestämiä palveluja
ja tukitoimia. Monet asiakkaat ovat työ- tai toimintakyvyltään
niin rajoittuneita, että he tarvitsevat ennen kuntouttavaan
työtoimintaan osallistumista muita sosiaali- tai terveydenhuollon
palveluita.
Myös työvoimatoimistoille ja työvoiman
palvelukeskuksille syksyllä 2008 tehty otoskysely osoitti,
että kuntouttava työtoiminta on ensisijaisena
palvelutarpeena vain pienellä osalla niistä henkilöistä,
joilla on jonkin asteisia työllistymisen esteitä.
Työllistymisen esteillä tarkoitettiin esimerkiksi
vajaakuntoisuutta, päihde- ja mielenterveysongelmia, motivaation
puutetta, erilaisia sosiaalisia ongelmia sekä ikään
liittyviä kysymyksiä. Otokseen sisältyneistä työttömistä kunnan
järjestämisvastuulla olevien palveluiden arvioitiin
olevan ensisijaisena palvelutarpeena noin joka kolmannella, ja näistä henkilöistä
ensisijaisena
palvelutarpeena noin joka kuudennella oli työtoiminta,
joka käsitti kuntouttavan työtoiminnan lisäksi
myös sosiaalihuoltolain mukaisen työtoiminnan
ja maahanmuuttajien työtoiminnan.
Kuntouttavan työtoiminnan järjestämistä rajoittavat
paitsi kuntien rahatilanne ja kielteiset asenteet työtoiminnan
järjestämiseen myös sopivien työpaikkojen
ja ohjaajaresurssien puute. Kuntouttavasta työtoiminnasta
annetussa laissa kielletään kuntouttavan työtoiminnan
hankkiminen yrityksiltä. Sosiaalisilla yrityksillä voisi kuitenkin
valiokunnan käsityksen mukaan olla erityisosaamista, jota
olisi järkevää voida käyttää kuntouttavan
työtoiminnan järjestämisessä. Valiokunta
pitää tärkeänä, että selvitetään
mahdollisuudet muuttaa lakia siten, että kuntouttavaa työtoimintaa
voitaisiin toteuttaa myös sosiaalisissa yrityksissä.
Kunnille maksettavat korvaukset
Työ- ja elinkeinoministeriö on selvittänyt
kuntouttavan työtoiminnan taloudelliset vaikutuksia kunnille
vuonna 2006 (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja,
Työ ja yrittäjyys, 4/2008). Selvityksen
mukaan kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä aiheutuvat
kustannukset liikkuivat kunnasta riippuen 0—120 euron välillä toimintapäivää kohti,
keskimääräisen kustannuksen ollessa noin
34 euroa tämän vuoden hintatasossa. Kustannuksia
aiheutuu muun muassa työtoimintaa järjestävien
ja ohjaavien henkilöiden palkkauksesta, toimitiloista,
työvälineistä, matkakorvauksista sekä toimeentulotukea
pääasiallisena tulonaan saaville osallistujille
maksettavasta toimintarahasta.
Kunnille maksetaan kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä valtion
korvauksena 10,09 euroa toimintapäivää ja
kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvaa henkilöä kohden.
Hallitus ei esitä kunnille maksettavan korvauksen nostamista.
Esityksen perustelujen mukaan kuntouttavan työtoiminnan
järjestämisestä kunnalle aiheutuvat kustannukset
huomioidaan valtion korvauksen ylittäviltä osin
valtionosuuteen oikeuttavina sosiaalihuollon laskennallisina kustannuksina. Lainmuutoksen
myötä kuntien kuntouttavan työtoiminnan
järjestämiskustannusten arvioidaan lisääntyvän
noin 4,8 miljoonalla eurolla. Näihin tarkoitettu 50 prosentin
valtionosuus eli 2,4 miljoonaa euroa esitetään
otettavaksi huomioon kuntien peruspalvelujen valtionosuusmomentilla.
Monet kunnat ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa ja karsivat
myös sosiaalihuollon määrärahoja.
Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa voi käydä niin,
että kuntouttavan työtoiminnan paikkamäärät
kunnissa jopa vähenevät ja toimintaan käytettävissä olevat
määrärahat laskevat. Valiokunta pitää tärkeänä,
että kuntien mahdollisuuksia ja halukkuutta toteuttaa kuntouttavaa
työtoimintaa aktiivisesti seurataan ja tarvittaessa arvioidaan
kuntien saaman tuen määrä uudelleen.
Tutkimustietoa tarvitaan
Kuntouttavan työtoiminnan vaikutuksista asiakkaan elämänhallinnan
parantumiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn ei ole
saatavissa tutkimustietoa, ja työllistymisenkin osalta
tutkimustiedot ovat vähäisiä.
Valiokunta pitää tutkimustyötä tärkeänä ja katsoo,
että kuntouttavan työtoiminnan vaikutuksista tulee
saada nykyistä kattavampaa tutkimustietoa. Tutkimuksissa
tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen,
miten toteutettuna kuntouttavasta työtoiminnasta saadaan
parhaat tulokset. Valiokunta pitää tärkeänä,
että tutkimustuloksia voidaan hyödyntää toimintaa
kehitettäessä ja parhaita käytäntöjä levitettäessä.