Perustelut
Yleistä
Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapoliittisessa strategiassa
valtioneuvosto asettaa Suomen tavoitteeksi energian loppukulutuksen
kasvun pysäyttämisen ja kääntämisen
laskuun. Pitemmän aikavälin visiona strategiassa
esitetään, että vuoteen 2050 mennessä energian
loppukulutus vähenee edelleen kolmanneksella vuoden 2020
tasosta ja sähkönkulutus kääntyy
laskuun. Suomi sitoutuu lisäksi siihen, että energian
loppukulutuksesta tuotetaan uusiutuvalla energialla 38 prosenttia
vuonna 2020.
Tavoitteisiin pääseminen edellyttää uusia
integroituja energia- ja ilmastopoliittisia toimenpiteitä,
joissa painottuvat energiatehokkuus ja energiansäästö sekä uusiutuvien
energialähteiden tuotannon ja käytön
lisääminen.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
on tarkastellut lausunnossaan pitkän aikavälin
ilmasto- ja energiastrategiaa ainoastaan oman toimialansa osalta.
Työllisyysvaikutusten arviointi
Strategiassa esitetyillä energian säästöön
ja päästöjen vähentämiseen
tähtäävillä toimenpidekokonaisuuksilla
on merkittäviä vaikutuksia energian tuotantoon
ja kulutukseen sekä koko kansantalouteen. Toimenpiteiden
välittömät vaikutukset syntyvät
niiden kustannuksia ja yleistä hintatasoa nostavasta vaikutuksesta,
joka leikkaa ostovoimaa ja heikentää kotimaista
kysyntää. Kustannustason nousu laskee reaalipalkkoja,
ja työllisyyden arvioidaan heikkenevän, kunnes
reaalipalkat ovat sopeutuneet.
Strategiassa todetaan, että ilmasto- ja energiastrategian
toimenpiteiden vaikutukset työllisyyteen voivat nettomääräisesti
jäädä varsin vähäisiksi,
jos työmarkkinat sopeutuvat uusiin olosuhteisiin ja palkat
laskevat nopeasti. Jos reaalipalkat laskevat, työllisyys
voi palautua tasapainouralleen jo vuoteen 2020 mennessä.
Työllisyys palaisi siten perusuran mukaiselle tasolle, mutta
reaalipalkat olisivat perusuraa alemmat, mikä näkyisi
erityisesti kotitalouksien kulutuksen laskuna. Jos kuitenkin palkkojen
sopeutuminen on hidasta ja rakennetyöttömyys lisääntyy, on
tilanne niin työllisyyden kuin muunkin kansantalouden kehityksen
kannalta strategian mukaan huomattavasti heikompi. Työmarkkinoiden
joustolla ja toimivuudella on siten suuri vaikutus työllisyyteen
ja koko kansantalouteen.
Työllisyyteen vaikuttavien toimenpiteiden ja ohjauskeinojen
vaikutuksia ja työmarkkinoiden sopeutumista arvioidaan
strategiassa pääasiassa kansantalouden tasolla.
Työllisyyden kehittymisen ennakointi perustuu miltei yksinomaan
työmarkkinoiden joustoon ja toimivuuteen sekä reaalipalkkojen
kehitykseen. Yksittäisten toimenpiteiden tai ohjauskeinojen
vaikutusta työllisyyteen ja työmarkkinoihin ei
strategiassa arvioida. Tarkemman työmarkkinakuvauksen osalta
strategiassa viitataan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT)
raporttiin 139/2008.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
katsoo strategian vaikutusten arvioinnin jäävän
työllisyysvaikutusten osalta varsin yleiselle tasolle ja
korostaa, että toimenpiteiden työllisyysvaikutusten
monipuoliseen ja yksityiskohtaiseen selvittämiseen olisi
strategiaa laadittaessa tullut kiinnittää enemmän
huomiota. Ilmastonmuutoksen torjuminen aiheuttaa työpaikkojen
menetyksiä lähes kaikilla toimialoilla, mutta
luo toisaalta uusia mahdollisuuksia erityisesti uuden energiateknologian
ja siihen liittyvien palveluiden tuotannossa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että työmarkkinoiden joustavuutta ja toimivuutta
kehitetään ja työntekijöiden
siirtymistä uusille toimialoille ja uusiin työpaikkoihin
tuetaan.
On tärkeää ennaltaehkäistä työelämän
kohtaanto-ongelmaa räätälöimällä ajoissa
koulutuspolitiikkaa ja edistämällä nopeaa
muuntokoulutusta. Se on tärkeää aikuiskoulutuksessa
ja ammatillisissa oppilaitoksissa.
Uusiutuva energia, energiatehokkuus ja energia-alan työllisyys
Ilmasto- ja energiapoliittisessa strategiassa esitetyt toimenpiteet
vaikuttavat alentavasti työllisyyteen lähes kaikilla
toimialoilla. Uusiutuvan energian käyttö ja energiatehokkuustoimenpiteet
luovat kuitenkin myös uusia työpaikkoja. Uusiutuvan
energian tuotanto on pääosin hajautettua energiantuotantoa,
joka hyödyntää paikallisia energialähteitä.
Hajautettuun energiantuotantoon liittyvissä rakennushankkeissa
työvoima ja pääosa teknologiasta ovat
kotimaisia, mikä lisää työllistävää vaikutusta
ja tasoittaa alueellisia eroja.
Uusia työpaikkoja syntyy erityisesti puun, biomassan
ja biokaasujen hyödyntämisessä sekä tuulivoiman
rakentamisessa ja käyttöönotossa. Tuulivoimalan
koko tuotantoketju materiaaleista ja komponenteista rakentamiseen
ja käyttöön työllistää tällä hetkellä noin
10 htv/MW. Suomeen rakennettujen tuulivoimaloiden
kotimaisuusaste on parhaimmillaan ollut 80 prosentin luokkaa, ja
kasvavat kotimarkkinat mahdollistavat sen, että projektien
keskimääräinen kotimaisuusaste paranee
entisestään. Toimivat kotimarkkinat parantavat
suomalaisen tuulivoimateollisuuden menestymismahdollisuuksia
myös kansainvälisessä kilpailussa. Globaalien
markkinoiden kautta tästä syntyvä välillinen
hyöty voi olla moninkertainen suoraan työllisyysvaikutukseen
verrattuna. Saadun selvityksen mukaan vuoden 2020 loppuun mennessä tuulivoimateollisuuteen
on mahdollista syntyä uusia työpaikkoja 18 000
htv. Tuulivoimaloiden rakentamista ja kehittämistä hidastaa
tällä hetkellä ympäristövaikutusten
arvioinnin ja ympäristölupamenettelyn hitaus ja
niissä olevat alueelliset erot. Valiokunta pitää tärkeänä,
että ympäristöministeriössä valmistellaan
kaavoitusmenettelyä ja lupamenettelyä varten mahdollisimman nopeasti
valtakunnallinen ohjeistus.
Uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiatuotannon
rakentaminen edellyttää ohjauskeinojen tehostamista
ja taloudellista tukea. Strategiassa esitetään,
että Suomessa otetaan käyttöön
kustannustehokas ja markkinaehtoinen syöttötariffijärjestelmä uusiutuvien
energialähteiden käytön edistämiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että tariffit suunnitellaan ja mitoitetaan niin, että ne
johtavat uusiutuvan sähkön tuotannon riittävän
nopeaan lisäykseen. Julkisen vallan tukitoimia tulee linjauksen
mukaan kohdentaa myös uusiutuvan energian käytön
lisäämiseen lämmöntuotannossa
esimerkiksi nopeuttamalla investointeja bioperäisen kiinteän jätteen
ja biokaasujen hyödyntämiseen ja käyttöteknologian
parantamiseen.
Strategian mukaan Suomessa tarvitaan sähköenergian
riittävyyden takaamiseksi jo nykyisen hallituskauden aikana
ydinenergialain mukainen periaatepäätös
ydinvoiman lisärakentamisesta, jolloin päästöjä aiheuttavaa
lauhdutusvoimakapasiteettia korvattaisiin päästöttömällä kapasiteetilla
ja samalla kohennettaisiin sähkön hankinnan omavaraisuutta.
Strategian linjaus mahdollistaa eduskunnan niin päättäessä ydinvoiman
lisärakentamisen sähköenergian tuottamiseksi.
Valiokunta korostaa, että sekä mahdollisessa ydinvoiman
rakentamisessa että muun energiahuollon lisärakentamisessa
kotimaisuusasteen tulee olla mahdollisimman korkea.
Rakennuksiin ja rakentamiseen kohdistuvia energiatehokkuutta
parantavia toimenpiteitä pyritään strategian
mukaan edistämään säädös-,
taloudellisella ja informaatio-ohjauksella, joka kohdistuu sekä uudisrakentamiseen
että olemassa olevaan rakennuskantaan. Valiokunta pitää linjausta
tärkeänä ja tarpeellisena. Energiatehokkuutta
lisäävän korjausrakentamisen työllistämispotentiaali
on erittäin merkittävä. Esimerkiksi Saksassa
vuosina 2002—2004 vanhoihin rakennuksiin (noin 250 000
huoneistoa) tehdyt energiatehokkuutta parantavat muutokset loivat 25 000
uutta työpaikkaa.
Merkittävä työllistäjä on
myös energiatehokkuuteen ja energian säästöön
keskittyvä liiketoiminta, jolla on edellytyksiä kehittyä vielä nykyistä vahvemmaksi
työllistäjäksi. Esimerkiksi energiatehokkaan
teknologian tuotanto ja energiansäästöä edistävät
palvelut sekä hajautettu energian tuotanto työllistävät
jatkuvasti lisää ihmisiä. Kuluttajia
pitää tukea ja kannustaa elämänmuutoksiin
ja energiatehokkaiden ratkaisujen käyttäjiksi
ja tilaajiksi. Olisi löydyttävä palveluita
ja palveluntarjoajia, yrittäjiä, joilta kansalainen
voisi tilata ja ostaa energiatehokkuuspalveluita ja toimenpiteiden
suunnittelua ja toteutusta. Tällaisen energiapalveluliiketoiminnan
kehittäminen ja tukeminen on valiokunnan käsityksen
mukaan erittäin tärkeää paitsi
elämäntapamuutoksen aikaansaamiseksi myös
työllistämisnäkökulmasta.
Ilmasto- ja energia-asioissa tarvitaan koulutusta, viestintää ja
neuvontaa kaikilla koulutustasoilla. Strategiassa esitetään,
että valtakunnallisen pysyvän ilmasto- ja energianeuvonnan
ja -koulutuksen järjestämiseksi ja kehittämiseksi varataan
riittävät resurssit. Valiokunta korostaa, että palvelun
järjestämisessä tulee voida käyttää useita
eri tapoja, joissa neuvonnan järjestäjänä voi
olla joko täysin yksityinen tai julkinen palveluntuottaja.
Neuvontapalvelujen tuottamisella voidaan sekä tehostaa
yrittäjyyttä että parantaa työllisyyttä.
Työllistämispotentiaalia on myös
energian säästöön ja energiatehokkuuteen
keskittyvässä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa
sekä siihen liittyvässä yritystoiminnassa.
Valiokunta katsoo, että Suomen tulisi hyödyntää erityisesti korkeaa
teknistä osaamistaan ja luoda kansainvälinen menestystarina
korkeasta ilmastonmuutoksen torjuntaan erikoistuneesta teknologisesta osaamisesta.
Erityisesti tulisi hyödyntää suomalaista
osaamista biomassan kustannustehokkaasta käyttämisestä yhdistetyssä sähkön
ja lämmön tuotannossa.
Suomella on valiokunnan saaman selvityksen mukaan uusiutuvien
energialähteiden ja energian käytön
tehostamisen osalta laajempia hyödyntämismahdollisuuksia
kuin mitä strategiassa tuodaan esille. Uusiutuvan energian
käyttöönotto ja energiatehokkuuden kehittäminen
sisältävät merkittäviä kansainvälisesti
kasvavia ja kehittyviä aloja. Saadun selvityksen mukaan
ILO:n sekä kansainvälisten työnantaja-
ja palkansaajajärjestöjen raportin mukaan Saksassa
on jo 230 000 työpaikkaa aurinko-, biomassa- ja
tuulienergiateollisuudessa. Espanjan vastaava luku on 46 000
työpaikkaa, ja Tanskan tuulivoimateollisuudessa
työskentelee jo 21 000 ihmistä. Presidentti
Obama pyrkii luomaan 3 miljoonaa uutta työpaikkaa
ns. vihreään talouteen. YK ennustaa 25 miljoonaa
uutta työpaikkaa puhtaaseen energiaan vuoteen 2030 mennessä.
Kun Suomella on runsaasti uuden energiateknologian osaamista,
voisivat työllistämismahdollisuudet tällä sektorilla
olla huomattavat. Valiokunta katsoo, että strategian vaikutuksia
energiateknologian vientimahdollisuuksiin ei selvityksissä ole
otettu riittävästi huomioon, vaan työllisyysvaikutusten
kannalta kansainvälisesti merkittävät
strategiset mahdollisuudet jäävät kotimaisen
energia- ja ilmastoajattelun varjoon.
Ilmasto- ja energiakysymysten ratkaisemisessa on kysymys merkittävästä globaalista
muutoksesta energia-ajattelussa, ja energiakysymysten ratkaiseminen
edellyttää suurta teknologista muutosta. Uudessa
energia-ajattelussa korostetaan kotimaan markkinoiden kehittämistä ja
toimivuutta. Puhtaan energian kehittäminen ja menestystarinoiden
syntyminen edellyttävät uusia rahoitusmalleja
ja suuremman riskinottokyvyn hyväksymistä erityisesti
innovaatioiden synnyttämiseksi ja käyttöönottamiseksi.
Suuri heikkous suomalaisessa järjestelmässä on
se, että osaaminen ja teknologia keskittyvät suurten, suhteellisen
suljettujen yritysten sisälle. Pk-sektorilla hyvien ideoiden
kehittäminen ja kaupallistaminen kaatuu usein rahoitusongelmiin.
Vain todella kypsiä hankkeita tuetaan. Innovaatioiden rahoitusjärjestelmiä tulee
kehittää siten, että vapaata tutkimusta
ja tuotekehitystä sekä riskirahoitusta lisätään
pk-sektorilla. Suomi hyötyisi paljon Piilaakson kaltaisesta
ekosysteemistä, joka tukee aloittavia yrityksiä ja
rohkeata kokeilua ja jossa olennaista rahoituksen lisäksi
on yrittäjän valmius ideoiden jakamiseen ja yhteistyöhön
muiden yritysten kanssa.
Valiokunta pitää tärkeänä sitä,
että valtioneuvosto nostaa tärkeimmäksi
ohjauskeinoksi tutkimuksen, teknologian ja innovaatioiden kehittämisen,
ja katsoo, että tutkimuksen ja kehittämisen rahoituksen
tasossa tulee huomioida uuden energiateknologian kehittämisen
merkitys koko kansantaloudelle ja Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle.
Teknologiaan panostaminen ja paikallinen energiatalous yhdessä luovat
mahdollisuuksia kasvavilla globaaleilla vientimarkkinoilla. Valiokunta
pitää uuteen teknologiaan panostamista erittäin
hyvänä linjauksena ja katsoo teknologian kehittämisen
ja käyttöönoton olevan avainasemassa
Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta.
Työmatkaliikenne
Valiokunta pitää tärkeänä,
että erityisesti suurimpien kaupunkien alueella joukkoliikenteestä kehitetään
houkutteleva vaihtoehto työmatkaliikenteeseen. Matkustajan
päivittäisissä liikennemuotojen valinnoissa
liikenteen sujuvuudella, liikennevälineiden ja asemien
turvallisuudella ja mukavuudella sekä matkan hinnalla on
suuri merkitys. Joukkoliikenteen houkuttelevuutta voidaan lisätä myös
joustavalla lippujen hinnoittelulla ja yhtenäisellä lippukäytännöllä myös muiden
kuin päivittäisliikkujien parissa. Erityisen tärkeää on
tarjota lippu- ja vaihtomahdollisuuksia niille eri liikennevälineiden
käyttäjille, jotka eivät voi liikennetarpeensa
vuoksi kokonaan luopua henkilöauton käytöstä.
Joukkoliikenteen käytön houkuttelevuutta voidaan
lisätä myös työsuhdematkalippua
kehittämällä. Työsuhdematkalipun
kehittämisellä voidaan valiokunnan käsityksen
mukaan melko nopeassa tahdissa vaikuttaa suureen määrään päivittäisiä työmatkaliikkujia.
Työsuhdematkalipusta tulee tehdä nykyistä houkuttelevampi työntekijälle
ja työnantajalle.
Joukkoliikenteen lisäksi jalankulkua ja pyörän
käyttöä työmatkoihin tulee lisätä.
Valiokunta katsoo, että kevyen liikenteen käyttöä voidaan
lisätä monilla helposti toteutettavilla keinoilla.
Työpaikoilla pyörille tulisi olla valvotut säilytystilat
ja henkilöstölle asianmukaiset tilat vaatteidenvaihtoon
ja peseytymiseen. Erityisen tärkeänä kevyen
liikenteen kehittämisessä valiokunta pitää kävely-
ja pyöräilyreittien lisärakentamista
ja niiden turvallisuuden parantamista.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että myös haja-asutusalueiden väestön
mahdollisuudet käyttää joukkoliikennettä turvataan
esimerkiksi kutsujoukkoliikennettä kehittämällä.
Hajanainen yhdyskuntarakenne, työpaikkojen ja palveluiden
ja muun elinkeinoelämän sijoittuminen etäälle asuinpaikasta
aiheuttavat väistämättä tarvetta
arkiliikkumiseen ja tavaroiden kuljettamiseen. Yhdyskuntarakenteen
eheyttäminen ja siihen liittyvä toimiva joukkoliikenne
voivat vaikuttaa merkittävästi ihmisten liikkumistarpeeseen, mutta
nämä vaikutukset saadaan aikaan vasta pitkällä aikavälillä.
Ilmasto- ja energiastrategiassa ehdotetaan eheiden ja toimivien
kunta- ja seutukeskusten sekä niiden palvelujen kehittämistä,
mikä vähentäisi tarvetta asioida pidempien
etäisyyksien päässä olevissa
suuremmissa keskuksissa. Valiokunta pitää tätä hyvänä toimenpiteenä työmatkojen
lyhentymisen sekä paikallisen yritystoiminnan ja työllisyyden
tukemisen kannalta.
Työympäristön kehittäminen
Työympäristön kehittämisellä ja
työn organisoinnilla voidaan vaikuttaa merkittävästi
ihmisten elämäntapamuutokseen ja liikkumistarpeeseen.
Työtä voidaan kehittyneen tietotekniikan ansiosta
tehdä entistä enemmän myös kotona
tai vapaa-ajan asunnolla ja vähentää siten
päivittäistä liikkumistarvetta. Valiokunta
pitää tärkeänä, että etätyön
tekemisen mahdollisuuksia tehostetaan luomalla etätyötä koskevat
selkeät ohjeet ja mahdollistamalla etätyö kaikissa
siihen soveltuvissa tehtävissä. Työmatkoja
voidaan vähentää myös lisäämällä entistä enemmän
tietotekniikan luomien mahdollisuuksien hyväksikäyttöä muun
muassa sähköisiin neuvotteluihin ja kokouksiin.
Valiokunta korostaa, että energiankäyttöön
ja energiatehokkuuteen liittyviä toimenpiteitä tulisi
käsitellä myös työpaikoilla
esimerkiksi laatimalla yhteistyössä henkilöstön
ja johdon kanssa työpaikan energiansäästötavoitteet
ja energiankäytön tehostamissuunnitelma. Valiokunta
pitää tärkeänä, että työpaikkojen
energiansäästötoimintaa varten valmistellaan
suositukset ja ohjeet.
Ilmastonsuojelu ja sukupuoli
Ilmasto- ja energiastrategian linjauksissa ja tavoitteissa ei
arvioida sukupuolivaikutuksia. Strategiassa painotetaan teknisiä ja
tieteellisiä ratkaisuja ja teknisten innovaatioiden kehittämistä.
Ilmastotoimien tehokkuus koostuu kuitenkin valiokunnan käsityksen
mukaan myös monista ihmisten arkipäivään
liittyvistä ruokaan, asumiseen ja liikkumiseen liittyvistä valinnoista,
joista päättävät suurimmaksi
osaksi naiset. Energiansäästötoimenpiteet
kohdistuvat käytännössä joko
suoraan tai välillisesti kotitalouksiin. Energian hinnan
noususta johtuva elinkustannusten nousu jakautuu kuitenkin saadun selvityksen
mukaan erilaisiin kotitalouksiin ja perheisiin hyvin eri tavalla,
mikä aiheuttaa ongelmia tulonjaon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
kannalta. Valiokunta korostaa, että strategian vaikuttavuuden
onnistuminen edellyttää tasa-arvokysymysten huomiointia
kaikilla elämän osa-alueilla. Myös lasten
ja nuorten asema tulisi strategian tavoitteissa ja linjauksissa
huomioida.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin maailman
köyhimpiin alueisiin ja väestöön.
Maailman köyhistä naisia on 70 prosenttia. Naiset
kohtaavat usein ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat, kuten kuivuuden, tulvan
ja nälän päivittäisessä elämässä.
Naisilla on myös mahdollisuus vaikuttaa ilmastonmuutokseen.
Erityisesti kehitysmaissa ruuan tuotanto, veden hankinta, kotitalousenergia
ja luonnonvarojen käyttö ovat suurelta osin naisten
vastuulla. Osallistumalla kestävän maatalouden,
vesihuollon, uusiutuvan energian kehittämiseen, taimitarhojen
ylläpitämiseen ja puunistutukseen naiset voivat
torjua ilmastonmuutosta ja tukea köyhyyden vähentämistä ja
työpaikkojen syntyä. Tämä naisten
osuus jää usein huomaamatta ja hyödyntämättä kansainvälisessä ilmastopoliittisessa
tarkastelussa.
Ilmastonmuutoksen vastainen toiminta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin
sopeutumisen tukeminen on itsessään tärkeää tasa-arvotyötä. Jos
ilmastonmuutoksen torjunnassa onnistutaan, pystytään
parantamaan myös kehitysmaiden köyhien naisten
asemaa. Valiokunta korostaa, että Suomella on mahdollisuus
toimia edelläkävijänä tasa-arvo-
ja ilmastonmuutoskysymyksissä. Suomi voi halutessaan toimia
tämän alan huippuosaajana, sillä Suomella
on siihen mahdollisuuksia ja kapasiteettia.
Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen valtuuskunnissa
naisten osuus on ollut noin neljännes. Naisten aseman vahvistaminen,
kestävä maatalous, vesitalous, energia ja metsitys
ovat Suomen kehitysyhteistyön painopistealueita, joiden
tukemista Suomi ajaa sekä kahdenvälisessä että monenkeskisessä yhteistyössä kansainvälisissä
järjestöissä ja
EU:ssa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
pitää tärkeänä, että Suomi
pyrkii vaikuttamaan naisten osuuden lisäämiseen
myös kansainvälisessä ja kansallisessa
ilmastonsuojelutyössä.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että Suomen energia- ja ilmastotavoitteiden valmistelu
on tapahtunut työryhmissä, joissa on vain vähän
naisia. Ilmasto- ja energiapolitiikan yhdysverkon kaikki jäsenet
ja puheenjohtaja ovat miehiä, yhdysverkon asiantuntijoissa
sen sijaan naisia ja miehiä on yhtä monta. Valiokunta
pitää tärkeänä sitä,
että valtionhallinnossa työryhmissä on
molempien sukupuolten tasapuolinen edustus.