Perustelut

Valiokunta on alkuperäisestä direktiiviehdotuksesta antamassaan lausunnossa katsonut direktiiviehdotuksen sisältävän monia ongelmallisia kohtia ja edellyttänyt niiden korjaamista, jotta direktiivi voitaisiin hyväksyä. Valiokunta toteaa tyydytyksellä, että nyt käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa direktiivistä on poistettu valiokunnan ongelmallisina pitämät kohdat.

Valiokunta pitää tärkeänä direktiiviehdotukseen sisältyviä vaatimuksia keskitetyn asioimispisteen perustamisesta ja lupajärjestelmien läpikäynnistä. On tärkeää, että niin jäsenmaan omat kuin ulkomaisetkin palveluntarjoajat voivat saada keskitetysti, yhdestä pisteestä tiedon kaikista niistä säännöksistä, joita palveluntarjoajan tulee noudattaa. Tärkeää olisi, että asioimispisteestä saisi kootusti tietoa myös työsuhteen ehtoja koskevasta lainsäädännöstä ja noudatettavista työehtosopimuksista, jotta palveluntarjoaja tietäisi, millaisia työehtoja kyseisessä maassa tehtävässä työssä tulee noudattaa. Velvoite arvioida lupajärjestelmiä ja raportoida niistä on keskeinen toimi palvelutoiminnan helpottamiseksi, ja sen voidaan arvioida helpottavan suomalaisen työn ja osaamisen vientiä. Valiokunta pitää tärkeänä, että asioimispisteiden perustaminen ja lupajärjestelmien läpikäynti säilyvät direktiivissä.

Ehdotuksessa on luovuttu alkuperämaaperiaatteesta ja siinä on otettu huomioon Euroopan parlamentin muutokset työelämäsääntelyn selkeyttämisestä. Myös pääosa ongelmista, jotka liittyivät oikeuteen valvoa työehtoja työntekomaassa sekä oikeuteen säädellä ja valvoa yksityistä työnvälitystä ja vuokratyötä, ovat poistuneet direktiiviehdotuksesta. Direktiiviehdotuksen soveltamisalasta on rajattu ulkopuolelle työoikeuteen liittyvät asiat ja selkeytetty sääntelyn suhdetta muuhun yhteisösääntelyyn. Keskeistä on myös se, että ehdotus ei vaikuta kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasääntöihin esimerkiksi työsopimuksissa.

Ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen valvonnan parantamiseksi Suomi muutti vuoden 2006 alussa lakia lähetetyistä työntekijöistä siten, että työnantajalla, jolla ei ole toimipaikkaa Suomessa, tulee olla täällä edustaja. Tarkoitus on, että ulkomaisella työnantajalla on edustaja, jonka puoleen voidaan kääntyä muun muassa työehtoihin liittyvissä ongelmatilanteissa. Näin voidaan yrittää varmistaa, että Suomessa tehtävään työhön aina sovelletaan suomalaisten työehtosopimusten mukaisia työehtoja.

Alkuperäinen komission direktiiviehdotus kielsi edustajan asettamisen, mutta uudistettu ehdotus näyttäisi sen sallivan. Esitys on kuitenkin tässä suhteessa epäselvä. Sijoittautumisvapauteen (pysyvä sijoittautuminen) liittyviä kiellettyjä vaatimuksia koskevan 14 artiklan johdantolauseen 31 mukaan edustajan läsnäolon vaatiminen voi vain "tietyissä tapauksissa" olla perusteltua. Tämä rajaus näyttäisi liittyvän nimenomaan pysyvää sijoittautumista käsittelevään artiklaan.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan edustajan asettamisoikeutta koskevasta maininnasta palveluntarjoajien sijoittautumista koskevan artiklan 14 johdantolauseessa on syytä saada lisäselvitystä. Säännöstä tulee tarkentaa siten, että rajaus ei koske tilapäisen palveluntarjoamisen tilanteita. Valiokunta pitää välttämättömänä, että direktiivin jatkokäsittelyssä varmistetaan, ettei palveludirektiivi estä edustajan asettamista siten, kuin siitä on säädetty 1.1.2006 voimaan tulleessa lähetettyjä työntekijöitä koskevassa laissa (1198/2005).

Valiokunta kiinnitti perustuslaillista sopimusta koskeneessa lausunnossaan (TyVL 5/2006 vp) huomiota EU:n säännösten suhteeseen työtaistelutoimenpiteisiin ja piti tärkeänä, että päätettäessä EU:n lainsäädännöstä pidetään huolta siitä, että EU:n lainsäädäntö ei vaaranna Suomessa voimassa olevia työtaisteluoikeuksia mukaan lukien poliittisluonteiset, mielenosoitus- ja myötätuntolakot. Viitaten kyseisessä lausunnossa esittämäänsä valiokunta toteaa, että myös viittaus perusoikeuskirjan mukaisiin työtaisteluoikeuksiin voi olla ongelmallinen. Valiokunta pitää tärkeänä, että direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä huolehditaan siitä, että tällä direktiivillä ei vaikuteta jäsenvaltion lainsäädännössä laillisina pidettyjen työtaistelutoimenpiteiden asemaan.

Valiokunta on lausunnossaan TyVL 5/2004 vp käsitellyt direktiiviehdotuksen vaikutuksia työnvälityspalveluihin ja pitänyt tärkeänä, että EU:n säädöksiä valmisteltaessa huolehditaan siitä, että säädökset ovat sopusoinnussa jäsenmaita sitovien ILO:n sopimusten kanssa. Valtioneuvoston kannassa on todettu, että ehdotus näyttäisi sallivan työntekomaassa sen tasoisen sääntelyn ja valvonnan kuin mitä ILO:n yksityistä työnvälitystä koskevat yleissopimukset nrot 179 ja 181 edellyttävät. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus varmistaa direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä, että ehdotuksen työnvälityspalveluja koskevat säännökset eivät aiheuta ongelmia Suomea sitovien ILO:n sopimusten noudattamiselle.

Valiokunta korostaa, että direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä on syytä pyrkiä mahdollisimman yksiselitteisiin muotoiluihin niin, että lainsäädäntövaltaa ei säännösten tulkinnanvaraisuuden johdosta siirry tuomioistuimille.

Komissio antoi yhtä aikaa uuden direktiiviehdotuksen kanssa tiedonannon suuntaviivoista, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon. Saadun tiedon mukaan tässä tiedonannossa on mukana joitakin sellaisia kysymyksiä, joita valiokunta on pitänyt ongelmallisina direktiiviehdotuksesta antamissaan lausunnoissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että sille varataan mahdollisuus perehtyä valtioneuvoston kirjelmän pohjalta tässä tiedonannossa esitettyihin komission näkemyksiin.