Perustelut
Kertomuksessa arvioidaan hallitusohjelmaan kirjattujen finanssipolitiikan
tavoitteiden saavuttamista sekä finanssipolitiikan sääntöjen noudattamista
kuluvalla vaalikaudella. Siinä arvioidaan mm.,
kuinka hyvin finanssipolitiikan toteutus tukee valtiontalouden tasapainottamista
sekä julkisen talouden pitkän aikavälin vakautta
ja kestävyyttä.
Kertomuksen loppuun on koottu tarkastusviraston laatimat suositukset,
joissa nostetaan vahvasti esille rakenteellisten uudistusten tarve. Suositusten
mukaan finanssipolitiikan välittömät
sopeutustoimet eivät yksinään riitä takaamaan
julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä,
mikäli tehottomuuksia aiheuttaville rakenteellisille tekijöille
ei tehdä mitään. Tarkastusviraston mukaan
on myös arvioitava menorakennetta ja kehitettävä kehysmenojen
uudelleenkohdentamiseen sekä joustavuuteen liittyviä menettelytapoja
ja pelisääntöjä. Myös
kunnille määrättävien tehtävien
taloudellisten vaikutusten arviointiin on kiinnitettävä parempaa
huomiota.
Valiokunta pitää tarkastushavaintoja ja suosituksia
perusteltuina ja toteaa, että ne vastaavat hyvin valiokunnan
näkemyksiä. Valiokunnan mielestä on myös
tärkeää, että kertomuksen valmistuminen
on ajoitettu siten, että se on antanut ajankohtaista ja
analyyttistä tietoa sekä hallitusohjelman puolivälitarkasteluun
että kevään 2013 kehysriihen valmisteluun.
Valiokunta pitää tarkastusviraston tavoin
erittäin tärkeänä rakenteellisten
uudistusten toteuttamista. Julkisen talouden kestävyyteen
kohdistuu lähivuosina niin suuria paineita mm. väestön ikääntymisen
ja valtion velkaantumisen vuoksi, etteivät finanssipolitiikan
sopeutustoimet yksin riitä kuromaan umpeen kestävyysvajetta
ja vakauttamaan julkista taloutta. Kuten kertomuksessa todetaan,
päätökset rakenteellisista uudistuksista
on tehtävä nopeasti, sillä monien uudistusten
toimeenpano vaatii aikaa, jolloin niistä saatavat hyödyt
ovat nähtävissä vasta paljon myöhemmin.
Valiokunta korostaa erityisesti kunta- ja palvelurakenteen uudistamista
ja katsoo, että uudistuksen onnistuminen riippuu suurelta
osin siitä, miten sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen
toteutetaan. Keskeistä on huolehtia siitä, että uudistukset
parantavat palvelujen laatua ja saatavuutta ja luovat myös
edellytyksiä julkisen talouden kestävyysvajeen
kaventamiselle. On myös edistettävä kilpailua
mm. palvelusektorilla ja panostettava työurien pidentämistä tukeviin
toimiin. Valiokunta viittaa myös aiempiin kannanottoihinsa
(mm. VaVM 39/2012 vp), joissa se korostanut
tietojärjestelmien kehittämistä ja tehokkaampaa
käyttöä palveluiden järjestämisessä.
Valiokunta toteaa, että hallitusohjelman menosääntö ja
vaalikauden kehys ovat finanssipoliittisen sääntökehikon
keskeinen osa. Onkin tärkeää, että tarkastusviraston
arvion mukaan menosäännön ja hallitusohjelmaan
kirjattujen tasapaino- ja velkatavoitteiden välinen yhteys
on ollut kuluvalla vaalikaudella aikaisempaa selvempi. On myös
merkittävää, että tarkastelujakson
aikana kehysten tasoa on alennettu kahdesti: ensin vaalikauden alussa
ja sitten toistamiseen kevään 2012 kehyspäätöksen
yhteydessä. Tämä on ollut poikkeuksellista
aiempiin kehyspäätöksiin verrattuna,
ja se on myös lisännyt hallituksen finanssipolitiikan
uskottavuutta.
Kehysmenettely on hillinnyt valtion menojen kasvua tehokkaasti,
mutta siitä huolimatta hallitusohjelman mukaisia alijäämä-
ja velkatavoitetta ei tarkastusviraston arvion mukaan saavuteta vaalikauden
aikana. Uudet sopeuttamistoimet ovat siten välttämättömiä,
mutta ennen kaikkea tarvitaan kunnianhimoisia rakenteellisia uudistuksia,
joihin sisältyy myös taloutta elvyttäviä elementtejä.
Valiokunta pitää myös tärkeinä suosituksia, jotka
korostavat menorakenteen arviointia sekä kehysmenojen
uudelleenkohdentamiseen ja sektorikohtaiseen joustavuuteen liittyvien
menettelyjen kehittämistä. Edessä on
todennäköisesti hitaan kasvun vaihe, jolloin uudistusten
rahoitus perustuu yhä selkeämmin menojen uudelleenkohdentamisenen.
On myös perusteltua parantaa resurssien kohdentamiseen
liittyvää joustavuutta hallinnonalojen välillä ja
niiden sisällä.
Tarkastusviraston tavoin valiokunta pitää valtiontalouden kehysten
kattavuutta kapeana, sillä kehykset kattavat vain
runsaan kolmanneksen kaikista julkisista menoista. Niiden vaikutus koko
julkisen talouden menoihin on siten rajallinen, eikä niiden
noudattaminen anna vielä täysin luotettavaa kuvaa
koko julkisen talouden kestävyydestä.
Etenkin kuntien menot ovat merkittävä kehysjärjestelmän
ulkopuolinen menoerä, sillä valtiontalouden kehykset
säätelevät kuntien menoja vain kehysjärjestelmään
sisältyvien valtionosuuksien kautta. Kunnat vastaavat kuitenkin suurelta
osin julkisten palvelujen järjestämisestä,
ja niiden menot ovat kasvaneet viime vuosina tuloja nopeammin. Myös
kuntien velkaantumisvauhti on ollut nopeaa. Vaikean taloustilanteen
lisäksi kunnilla on edessään muutoinkin suuria
haasteita, joista merkittävimmät liittyvät väestön
ikääntymisestä aiheutuviin menopaineisiin.
Valiokunta katsoo, että koko julkisen talouden kestävyyden
kannalta on olennaista, että kuntatalouden vakautta edistetään.
Tällöin on keskeistä, että kuntien
tehtävät sovitetaan yhteen niiden rahoitusmahdollisuuksien
kanssa ja että kunnille annettavien uusien tehtävien
kustannusvaikutukset arvioidaan aiempaa paremmin. Valiokunta pitää myös
tärkeänä, että peruspalveluohjelman
ohjausvaikutusta tehostetaan ja kehitetään niin,
että se tukee aiempaa konkreettisemmin kuntatason toimintaa
ja parantaa palvelujen tuottavuutta. Valiokunta korostaa, että kuntalain
kokonaisuudistuksen yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota
kuntatalouden ohjauksen kehittämiseen.
Kehysjärjestelmän kattavuutta kaventavat myös
talousarvion ulkopuolella toimivat rahastot. Rahastotalous on huomattava
kokonaisuus, sillä rahastojen yhteenlaskettu tase oli vuoden 2011
lopussa noin 26,5 mrd. euroa, mikä oli noin 14 prosenttia
bruttokansantuotteesta. Rahastoista maksettavat menot eivät
ole kehysrajoitteen piirissä, joskaan tarkastusviraston
mukaan kuluvalla vaalikaudella ei ole tullut esille rahastojen käyttämistä menosäännön
kiertämiseen. Ulkopuoliset rahastot ovat joka tapauksessa
selkeä poikkeus eduskunnan budjettivallasta, ja ne vähentävät
myös valtion taloudellisen aseman läpinäkyvyyttä.
Valiokunta pitää perusteltuna, että jatkossa
arvioidaan rahastojen merkitystä ja asemaa valtiontaloudessa
sekä selvitetään tarkoituksenmukaisuus
ja mahdollisuudet ottaa ne kehysjärjestelmän ja
sen sisältämän menosäännön piiriin.
Tarkastusviraston kantaan yhtyen valiokunta katsoo, että julkisen
talouden kestävyysvajeen umpeenkuromisen on oltava
finanssipolitiikan tavoitteenasettelussa keskeisellä sijalla.
Viime vuoden aikana esitetyt arviot Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta
poikkesivat kuitenkin merkittävästi toisistaan,
joskin kestävyysvajeen olemassaolo oli sinänsä kiistatonta. Valiokunta
tukee tarkastusviraston kannanottoa, jonka mukaan huomiota on syytä kiinnittää mm.
laskelmien taustaoletuksiin ja kestävyysvajeen taustalla
oleviin rakenteellisiin tekijöihin. Kestävyysvajetta
koskevien laskelmien pohjalta tehdään merkittäviä päätöksiä ja
linjauksia, ja on siksi välttämätöntä,
että laskelmien taustatiedot ja lähtökohdat
ovat luotettavia, kattavia ja läpinäkyviä.
Valiokunta pitää merkittävänä tarkastusviraston
arviota, jonka mukaan valtiontalouden kehysten läpinäkyvyyttä ja
tietoperustaa on kehitetty ja kehysten noudattamista koskevaa raportointia
parannettu. Valiokunta on tyytyväinen myös siihen,
että verotukia koskeva raportointi on parantunut.
Valiokunta palaa kehysmenettelyyn sekä talouspolitiikan
ajankohtaisiin kysymyksiin käsitellessään
kevään 2013 kehyspäätöstä.