Perustelut

Jatkokirjelmässä käsitellään yksinomaan palveludirektiiviehdotukseen sisältyviä verotusta koskevia muotoiluja. Valtioneuvosto on ottanut alustavasti kantaa direktiiviehdotukseen muulta osin viime vuoden keväällä eduskunnalle toimittamassaan kirjelmässä. Suuri valiokunta on antanut siitä sittemmin useiden erikoisvaliokuntien lausuntojen pohjalta kootun kattavan lausuntonsa (SuVL 2/2004 vp).

Nyt käsiteltävä jatkokirjelmä perustuu alkuperäisen direktiiviehdotuksen muokattuun, epäviralliseen versioon, jossa on otettu huomioon komission ja jäsenmaiden kesken työryhmävalmistelussa sovitut selvennykset. Tarkoitus on, että komissio antaa korjatun direktiiviehdotuksen virallisesti sitten, kun Euroopan parlamentti saa ensimmäisen lukemisensa valmiiksi mahdollisesti tulevana kesänä.

Ehdotetun sääntelyn lähtökohtana on 2 artiklan mukaan se, että palveludirektiiviä ei sovelleta verotusta koskeviin kysymyksiin lukuun ottamatta 14 ja 20 artiklassa säädettyä syrjintäkieltoa. 14 artiklassa viitataan syrjiviin vaatimuksiin, jotka perustuvat suoraan tai epäsuorasti kansalaisuuteen tai yhtiön kotipaikkaan. 20 artiklassa kielletään puolestaan asettamasta palvelun vastaanottajalle sellaisia vaatimuksia, jotka rajoittavat toisessa jäsenvaltiossa toimipaikan omaavan palveluntarjoajan tuottamien palveluiden käyttöä.

Direktiivissä todettaisiin siis se, mikä on jo käytännössä voimassa perustamissopimuksen ja sen tulkinnasta syntyneen oikeuskäytännön nojalla. Lisäksi, koska palveludirektiivi on luonteeltaan yleisnormi, yhteisötason erityissääntely syrjäyttäisi sen aina normihierarkkisesti ensisijaisena. Palveludirektiiviin ei siis voitaisi vedota miltään osin esimerkiksi nykyisin arvonlisäverotuksen tai valmisteverotuksen kaltaisissa yhdenmukaistettua verotusta koskevissa kysymyksissä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että rajanveto palveludirektiivin ja verotuksen välillä on edellä kuvatuilta osin mahdollisimman selkeä ja kategorinen. Direktiiviehdotus ei toisi näin tulkiten mitään lisää nykyiseen oikeustilaan eikä aiheuttaisi tarpeetonta epävarmuutta esimerkiksi sen ja verotusta koskevien erityissäännösten kumulatiivisen tulkinnan vuoksi. Ehdotusta selkiinnyttää ratkaisevasti myös se, että 2 artiklasta on poistettu viittaus, jonka mukaan myös verotuksessa olisi tullut ottaa huomioon ns. alkuperämaaperiaate.

Jatkokirjelmässä on tuotu esiin joitakin yksittäisiä kansallisen lainsäädännön tarkistamistarpeita. Niitä koskeva selvitystyö on vireillä, eikä valiokunnalla ole tässä yhteydessä huomautettavaa asiaan. Direktiiviehdotusta koskeva kannanmuodostus ei edellytä myöskään koko verojärjestelmän yhteisöoikeudenmukaisuutta koskevaa tarkastelua, kuten asiantuntijakuulemisessa on muun ohessa esitetty. Siitä huolimatta valiokunta pitää tärkeänä sitä, että asian käsittelyn edetessä seurataan huolellisesti sitä, mitä välillisiä paineita tai vaikutuksia verojärjestelmään voi heijastua.

Valiokunta toteaa lopuksi, ettei verotusta koskevilla ehdotuksilla ole välitöntä vaikutusta sellaisiin asiantuntijakuulemisessa esitettyihin kysymyksiin kuin lähetettyjen työntekijöiden valvonta, rahapelitoiminnan asema tai yleishyödyllisten yhteisöjen määrittely. Näihin teemoihin on otettu perustellusti kantaa aikanaan suuren valiokunnan lausunnossa. Suuri valiokunta on edellyttänyt lisäksi monin osin, että direktiiviehdotuksen oikeusvaikutuksia selvitetään ja että eduskunnalle annetaan mahdollisuus ottaa kantaa ennen lopullisen päätöksen tekoa. Valiokunta viittaa tältä osin suuren valiokunnan lausuntoon eikä katso aiheelliseksi käsitellä näitä kysymyksiä tässä yhteydessä enempää.