Perustelut
1 Periaatepäätöksen puollettavuus
Valtioneuvosto pitää yhteiskunnan kokonaisedun
mukaisena uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamista ja
sen toimintaan tarvittavien ydinlaitosten rakentamista tai laajentamista
joko Loviisan tai Olkiluodon voimalaitospaikalle.
Ympäristövaliokunta on selvittänyt
valtioneuvoston periaatepäätöksen hyväksyttävyyttä kestävän
kehityksen näkökulmasta, jolloin tarkasteluun
sisältyy ympäristölähtökohtien
lisäksi myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Näistä lähtökohdista
valiokunta esittää periaatepäätöksen
kumottavaksi.
Kantaansa muodostaessaan valiokunta on tarkastellut yleisinä lähtökohtina
kestävän kehityksen kansainvälistä säännöstöä ja
politiikkatavoitteita, Suomen sähkönkulutusta
sekä niitä tekijöitä, jotka
ovat muuttuneet vuodesta 1993, jolloin eduskunta edellisen kerran
käsitteli vastaavanlaista periaatepäätöstä.
Yleisen lähtökohtatarkastelun pohjalta ympäristövaliokunta
erittelee uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamista ja
energiahuollon vaihtoehtoisia ratkaisuja sekä esittää näkemyksensä Suomen
kestävästä energiatulevaisuudesta.
2 Yleiset lähtökohdat
2.1 Kestävän kehityksen kansainvälisestä säännöstöstä ja
politiikkatavoitteista
2.1.1 Rio de Janeiron ympäristön ja kehityksen
konferenssi
Rio de Janeirossa vuonna 1992 pidetyssä YK:n ympäristö-
ja kehityskonferenssissa luotiin pohja maapallonlaajuisen kestävän
kehityksen käynnistämiselle. Konferenssin suurin
merkitys on, että kansainvälinen sitoumus kestävään
kehitykseen vahvistettiin korkeimmalla poliittisella tasolla. Toinen
merkittävä poliittinen tulos oli yhteisymmärrys
siitä, miten ympäristö sekä taloudellinen
ja sosiaalinen kehitys liittyvät toisiinsa. Tähän
sisältyy myös yhteisvastuu kehitysmaiden taloudellisesta
ja sosiaalisesta kehityksestä edellytyksenä maailman
ympäristön säilymiselle.
Konferenssissa hyväksyttiin ympäristöä ja kehitystä koskeva
Rion julistus ja siihen liittyvä toimintaohjelma Agenda
21, jossa on sovittu kestävän kehityksen käytännön
toteuttamisesta kaikilla yhteiskunnan alueilla, sekä metsäperiaatteet.
Konferenssin yhteydessä allekirjoitettiin biologisen monimuotoisuuden
suojelua koskeva sopimus sekä ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus,
joka on ensimmäinen maailmanlaajuinen kestävän
kehityksen sopimus. Lisäksi konferenssissa päätettiin
aloittaa aavikoitumisen estämistä koskevat sopimusneuvottelut.
Energiapolitiikan kannalta merkittäviä ovat ilmastopuitesopimus
sekä eräät Agenda 21:een sisältyvät
periaatteet. Agenda 21:n energian käyttöä koskevien
periaatteiden lähtökohtana on luonnonvarojen ja
energian tehokas ja ympäristöä säilyttävä käyttö sekä uusiutuvien
energialähteiden edistäminen. Ilmastopuitesopimuksessa
sitoudutaan vakiinnuttamaan kasvihuonekaasupitoisuudet ilmakehässä sellaiselle
tasolle, ettei siitä aiheudu vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmässä.
Sopimus velvoittaa muutoksiin energian tuotannossa, sillä energian
tuotanto on merkittävin ilmastonmuutoksen aiheuttaja.
Rion konferenssin päätökset ovat
olleet pohjana kestävän kehityksen säädöksille,
ohjelmille ja toimenpiteille niin kansainvälisesti kuin
kansallisestikin.
2.1.2 Euroopan unionin kestävän kehityksen strategia
Euroopan unionin kestävän kehityksen strategia hyväksyttiin
Göteborgin huippukokouksessa kesäkuussa 2001.
Strategian mukaan kestävästä kehityksestä on
tultava kaikkien alojen politiikkojen keskeinen tavoite. Kantavaksi
ajatukseksi strategiassa nostetaan taloudellisen kasvun ja haitallisten
ympäristövaikutusten irtikytkentä. Perimmäisenä haasteena
tavoitteen toteuttamiseksi on kestämättömien
tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen, mitä korostettiin
jo Rion konferenssissa.
Rion konferenssin 10-vuotisseurantakokous pidetään
26.8. — 4.9.2002 Johannesburgissa korkealla poliittisella
tasolla (Kestävän kehityksen huippukokous Rio +10).
EU:n politiikkalinjauksissa Johannesburgin kokousta varten on
keskeisiin tavoitteisiin nostettu juuri tuotanto- ja kulutustapojen
muuttaminen, johon energian osalta kuuluu uusiutuvan energian teknologioiden
kehittäminen ja siirto kehitysmaihin, energiatehokkuuden
parantaminen ja innovatiiviset rahoitusmekanismit. Toisena keskeisenä EU:n
lähtökohtana on luonnonvarojen kestävä käyttö ja
suojelu, jossa tavoitteena on kääntää luonnonvaroja
hävittävä suuntaus kansallisesti ja kansainvälisesti
vuoteen 2015 mennessä. Tämä tavoite on
hyväksytty myös OECD:ssä. Suomen erityisenä painotuksena
EU-valmisteluissa on tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen ja
sen myötä talouden kasvun ja haitallisten ympäristövaikutusten
irtikytkentä ja ekotehokkuuden edistäminen.
2.1.3 Ilmastosopimus
Ilmastosopimuksen tavoitteiden konkreettisesta toteuttamisesta
sovittiin vuonna 1997 Kioton pöytäkirjassa. Euroopan
unioni ratifioi pöytäkirjan maaliskuussa 2002.
Suomessa pöytäkirjan ratifiointi on parhaillaan
eduskunnan käsiteltävänä.
Kioton pöytäkirjassa sovitut kasvihuonekaasujen
vähennysvelvoitteet koskevat vuosia 2008—2012
(ensimmäinen sitoumuskausi). Suomen velvoitteena on EU:n
sisäisen taakanjakosopimuksen perusteella vähentää kasvihuonekaasupäästöt
vuoden 1990 tasolle.
Tieteellisissä arvioissa on esitetty, että maapallon
ekosysteemit kestävät vain yhden asteen lämpötilan
nousun vuosisadassa. Jotta tähän tasoon päästäisiin,
tulisi maapallon kasvihuonekaasupäästöjä vähentää nopeasti
yli 60 prosenttia nykyisestä.
Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden
tavoitteet ovat vaatimattomia siihen nähden, mitä ilmastonmuutoksen
torjunta edellyttäisi. Yleinen käsitys on, että päästövähennysvelvoitteet
tulevat kiristymään pöytäkirjan
seuraavilla sitoumuskausilla. Tämä todetaan myös
käsiteltävänä olevassa periaatepäätöksessä (Liite
3 s.7).
Luonnos Suomen ilmasto-ohjelman ensimmäisen sitoumuskauden
velvoitteiden toteuttamiseksi valmistui keväällä 2001.
Eduskunta antoi ohjelmasta lausunnon saman vuoden kesäkuussa.
Ilmasto-ohjelman keskeiset toimet kohdistuvat energian tuotantoon
ja käyttöön. Ohjelmassa on kaksi vaihtoehtoista
toimenpidekokonaisuutta (KIO 1 ja KIO 2), joilla molemmilla voidaan saavuttaa
Kioton pöytäkirjan mukaiset päästövähennysvelvoitteet.
Eduskunnan lausunnossa ei otettu kantaa kummankaan vaihtoehdon
puolesta, koska valtioneuvostossa oli tuolloin käsiteltävänä TVO Oy:n
periaatepäätöshakemus uuden ydinvoimalaitosyksikön
rakentamisesta.
2.2 Sähkönkulutus
Sähkön kokonaiskulutus oli Suomessa 79,1 TWh vuonna
2000 ja 81,6 TWh vuonna 2001.
Sähkön tulevan kulutuksen arviointi perustuu käsiteltävänä olevassa
periaatepäätöksessä kansallisen
ilmastostrategian arvioihin. Strategia sisältää toimenpideohjelman,
jolla on tarkoitus merkittävästi vaikuttaa sähkön
kulutukseen.
Ilman ilmastostrategiaan kuuluvia toimenpiteitä kulutus
nousisi hieman yli 90 TWh:iin vuonna 2010 ja 99 TWh:iin vuonna 2020.
KIO 1:ssä kulutus olisi 87,9 TWh vuonna 2010 ja 94,7 TWh
vuonna 2020. KIO 2:ssa kulutuksen arvioidaan olevan vuonna 2010
noin 1,9 TWh ja vuonna 2020 noin 2,5 TWh suurempi kuin KIO 1:ssä.
Kasvava sähkönkulutus ja käytöstä poistuvat vanhat
voimalat aiheuttavat sen, että sähkön hankintakapasiteettia
(voimalaitoksia/tuontia) tarvitaan lisää.
Arvioitu lisätarve on noin 3 000 MW vuonna 2010.
Valiokunnalle on esitetty edellä mainittuja isompia
ja pienempiä kulutusarvioita, jotka liikkuvat vuoden 2010
osalta 85,3 TWh:sta 97 TWh:iin. Valiokunta pyysi periaatepäätöksen valmistelleelta
kauppa -ja teollisuusministeriöltä selvitystä aiemmin
laadittujen kulutusarvioiden toteutumisesta. Saadun selvityksen
mukaan kauppa- ja teollisuusministeriön arvioista osa on
vastannut kohtuullisen hyvin toteutunutta kehitystä, osa
on jäänyt alimitoitetuksi ja yksi arvio ylimitoitetuksi.
Selvitys koski vuodesta 1980 alkaen tehtyjä ennusteita.
Sähkönkulutusta käsitellessään
valiokunta on kiinnittänyt huomiota Suomen energiaintensiteettiin.
Viime vuosina sekä sähkön että energian
kokonaiskulutuksen suhde bruttokansantuotteeseen on alentunut. Sähköintensiteetin
aleneminen ei ole johtunut vain tuotantorakenteen muutoksesta. Myös
energiavaltaisten toimialojen sähkön ominaiskulutus
on laskenut (VATT, Talouden rakenteet 2000).
Verratessaan Suomea muihin EU-maihin Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
toteaa, että "Suomen energiaintensiteetti on ollut vuosina 1985—1998
selvästi korkeampi kuin Euroopan unionissa keskimäärin.
Vaikka tietyillä prosessitasoilla intensiteetit ovat Suomessa
olleet matalia muihin maihin verrattuna, toimialatasolla ja koko
kansantalouden tasolla energiaintensiteetti on suhteellisen korkea.
Pohjoinen sijainti nostaa energiaintensiteettiä. Myös
raskaan teollisuuden suuri osuus nostaa energiaintensiteettiä. Yleisenä tendenssinä
on
ollut, että tuotannon kasvu (BKT/asukas) kypsissä talouksissa
on vähentänyt suhteellista energian tarvetta ja
energiaintensiteetti on alentunut. Ruotsissa energiaintensiteetti
on laskenut enemmän kuin Suomessa, vaikka mailla on hyvin
samankaltainen elinkeinorakenne."
2.3 Muutoksia vuoteen 1993 verrattuna
Eduskunnassa käsiteltiin edellisen kerran ydinvoiman
lisärakentamista koskevaa periaatepäätöstä vuonna
1993. Tuohon tilanteeseen nähden vallitsee merkittäviä eroja.
Edellä käsiteltyjen kestävän
kehityksen kansainvälisten säännöstöjen
ja politiikkojen lisäksi ympäristövaliokunta
nostaa esille kolme seikkaa: 1) tällä kertaa on
olemassa hallituksen valmistelemana ja eduskunnan hyväksymänä kaksi
toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa Suomen energiastrategiaksi, 2) suljettujen
sähkömarkkinoiden sijaan markkinat ovat alkaneet
avautua, ja yleiseurooppalaiset energiaverkot kehittyvät
sekä 3) energiateknologian kehitys on kiihtynyt.
2.3.1 Vaihtoehdot
Ilmasto-ohjelmassa pidetään kumpaakin toimenpidevaihtoehtoa — sekä KIO
1:tä että KIO 2:ta — taloudellisesti
ja teknisesti toteuttamiskelpoisina. Kumpaankin vaihtoehtoon kuuluu
energiatoimien osalta samansuuruinen energiansäästöohjelma
ja uusiutuvan energian edistämisohjelma. Vaihtoehdot eroavat
toisistaan lämmön ja sähkön
tuotannon osalta. KIO 1:ssä kivihiilen käyttö lopetetaan
lähes kokonaan ja korvataan maakaasulla. KIO 2:ssa kivihiilen
käyttöä ei rajoiteta, mutta uuden ydinvoimalaitosyksikön odotetaan
korvaavan kivihiilen käyttöä. Maakaasun
käyttö lisääntyy myös
KIO 2:ssa.
Ilmasto-ohjelman ja nyt esillä olevan periaatepäätöksen
käsittelyn yhteydessä on käynyt ilmi,
ettei vaihtoehtoja KIO 1 ja KIO 2 ole välttämättä tarkoitettu
sellaisinaan toteutettaviksi. Vaihtoehdot on laadittu, jotta voitaisiin
niiden avulla selvittää erilaisten toimenpiteiden
yhteiskunnallisia vaikutuksia ja merkitystä.
Periaatepäätöksen perusteluissa ja
liitteissä viitataan vaihtoehtoja koskeviin selvityksiin. Myös
ympäristövaliokunta viittaa niihin, koska muunlaisten
vaihtoehtojen vaikutuksia ei ole tutkittu.
Periaatepäätöksessä hallitus
esittää uuden ydinvoimalaitoksen rakentamista
Suomeen. Jos eduskunta vahvistaa periaatepäätöksen,
se samalla valitsee KIO 2 -vaihtoehdon Suomen tulevan energiapolitiikan
pohjaksi.
2.3.2 Sähkömarkkinoiden avautuminen ja yleiseurooppalaisten
energiaverkkojen kehittyminen
Sähkömarkkinoiden avautuminen alkoi Euroopassa
1990-luvun loppupuolella. Suomessa markkinat avattiin 1995. Pohjoismaista
viimeisimpänä sähkömarkkinansa
avasi Tanska vuonna 1999. Nyt Pohjoismaat muodostavat yhtenäisen
sähkömarkkina-alueen, jossa käydään
rajat ylittävää kauppaa.
EU:n sähkö- ja kaasumarkkinoiden vapauttamista
koskevat direktiivit tulivat voimaan 1997 ja 1998. Vuonna 2000 noin
70 prosentissa EU-maista oli energiamarkkinat avattu kilpailulle.
Markkinoiden avautuminen jatkuu. Barcelonan huippukokouksessa
maaliskuussa 2002 sovittiin, että vuonna 2004 Euroopassa
toteutetaan rajat ylittävän muun kuin kotitalousenergian markkinat.
Tuolloin vapautuu ainakin 60 prosenttia sähkön
ja kaasun kokonaismarkkinoista. Tavoitteena on saada sähkö-
ja kaasumarkkinat mahdollisimman nopeasti kokonaan vapaaksi EU:n
alueella.
Energiamarkkinoiden avautuminen johtaa myös siirtoyhteyksien
kehittymiseen. EU hyväksyi jo 1990-luvun puolivälissä yleiseurooppalaisten
energiaverkkojen kehittämistä koskevat suuntaviivat
ja ohjelman yleiseurooppalaisten energiaverkostojen toteuttamisesta.
Komissio on äskettäin antanut ehdotuksen suuntaviivojen
uudistamisesta, laatinut tiedonannon Euroopan uudesta energiainfrastruktuurista
ja valmistellut raportin TEN-energiaohjelman toteuttamisesta. Näissä asiakirjoissa
komissio asettaa 13 konkreettista prioriteettihanketta.
Pohjoismaiden kannalta merkittävää on,
että prioriteettihankkeisiin kuuluvat Tanska—Saksa-sähkönsiirtokapasiteetin
vahvistaminen sekä Pohjois-Euroopan, Manner-Euroopan ja
Englannin välisen siirtokapasiteetin rakentaminen ja lisääminen.
Kaasuverkoston puolella prioriteettihankkeisiin kuuluu putken vetäminen
Venäjältä Suomenlahtea ja Itämerta
pitkin Saksaan. Putkesta on tarkoitus vetää haaraputki
Hankoon sijoitettavalle kompressoriasemalle.
Vauhdittaakseen verkoston rakentamista komissio on ehdottanut
(12.3.2002), että prioriteettihankkeiden osalta Euroopan
unionin rahoituksen osuus nostetaan 10 prosentista 20 prosenttiin.
Sähkömarkkinoiden avaaminen on laskenut sähkön
hintaa. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla hinta
on laskenut merkittävästi. Sama on tapahtunut
esimerkiksi Saksassa. Markkinoiden avautumisella on myös
muita vaikutuksia. Markkina-alueiden laajentuessa yksittäisen
maan tai suppean markkina-alueen varakapasiteettitarve pienenee.
Markkina-alueiden laajeneminen ja siirtoyhteyksien kehittyminen
edesauttaa myös sähköntuotannon sijoittumista
sinne, missä tuotanto on laajemman talousalueen lähtökohdista kustannustehokkainta.
Sähkömarkkinoiden vapautuminen Euroopassa
vaikuttaa pohjoismaisiin markkinoihin ja sitä kautta Suomeenkin
lähinnä helpottamalla sähkökauppaa
Saksan ja muiden pohjoisen Länsi-Euroopan maiden kanssa.
Sähkön kulutus kasvaa kaikissa Pohjoismaissa.
Valiokunnalle on esitetty erilaisia käsityksiä pohjoismaisen
sähkökapasiteetin riittävyydestä ja
uuden tuotannon rakentamistarpeesta. Selvää kuitenkin
on, että kulutuksen kasvaessa markkina-alueen kapasiteetti
supistuu. Kapasiteetin niukkeneminen nostaa sähkön
hintaa, mikä parantaa uuden tuotannon investointiedellytyksiä. Toisaalta
uuden tuotannon rakentamiseen vaikuttavat tulossa olevat sähkökaupankäyntimahdollisuudet
ja saatavilla olevan sähkön hinta Pohjoismaiden
ulkopuolella.
Todennäköisenä pidetään,
että Euroopan energiamarkkinoiden avautuminen laskee sähkön
hintaa Manner-Euroopassa. Pohjoismaissa sähkön
hinta on niin alhaalla, että hintojen arvioidaan
täällä pikemminkin nousevan Euroopan
markkinoihin integroitumisen myötä. Valtion teknillinen
tutkimuskeskus arvioi, että vahvemmat yhteydet Euroopan
markkinoihin tulevat vaikuttamaan siihen, ettei Pohjoismaissa tulevaisuudessa
ole pitkiä halvan sähkön kausia (VTT,
Energy Visions for Finland 2030). Energian hinnat tasoittuvat Euroopassa.
Pohjoismaisen sähkön halpaan hintaan ovat vaikuttaneet
ylikapasiteetin purkautuminen markkinoiden avautuessa sekä runsaat
sateet, jolloin edullista vesivoimaa on voitu tuottaa runsaasti.
Sateiden määrällä on vaikutusta
sähkön hintaan jatkossakin. Hallitusten välisen
ilmastopaneelin (IPPC) ennusteiden mukaan ilmastonmuutos lisää Pohjois-Euroopan
vesivaroja ja nostaa lämpötiloja.
2.3.3 Teknologian kehittyminen
Energiateknologian kehitys on ollut viime vuosikymmeninä nopeaa.
Teknologian kehitys on parantanut sekä energian käytön
että tuotannon tehokkuutta. Energian tuotannossa on kehitetty ja
kehitteillä myös uutta teknologiaa erityisesti uusiutuvaa
energiaa varten.
Energiatehokkuuden kehitys on johtanut koneiden ja laitteiden
ominaiskulutusten sekä teollisuusprosessien sähkönkulutuksen
pienenemiseen samoin kuin rakennusten tehokkaampaan energiankäyttöön.
Energiaa säästävästä teknologiasta
mainittakoon esimerkkinä paperikoneiden tyhjiöjärjestelmien
optimointitekniikka. Rakennusten energiatehokkuutta on voitu parantaa merkittävimmin
matalaenergiataloissa.
Perinteisten energiantuotantolaitosten hyötysuhteita
on kyetty nostamaan ja päästöjä vähentämään
kaasutus- ja polttotekniikkaa parantamalla. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan esimerkiksi kaasulauhdevoimalaitoksista, joiden nykyiset
hyötysuhteet ovat noin 50 prosenttia, on tulossa viiden
vuoden sisällä markkinoille 60 prosentin hyötysuhteen
laitoksia. Kymmenen vuoden kuluttua markkinoille odotetaan kaasulauhdelaitoksia,
jotka tuottavat sähköä 75 prosentin hyötysuhteella.
Yhdistetyn sähkön ja lämmön
tuotannon teknologian kehittyminen (kaasu- ja höyryturbiinit)
on nostanut lämpöyksikköä kohden
tuotetun sähkön määrää.
Yhdistettyjä laitoksia käytetään
nykyisin myös kaukokylmän tuottamiseen ilmastointia
varten.
Uusiutuvan energian tuotannossa ns. perinteisempien teknologioiden
tehokkuus on myös kehittynyt. Tämä koskee
erityisesti tuulivoimateknologiaa. Bioenergian tuotannossa kaasutus-
ja polttoteknologia on kehittynyt merkittävästi
ja pienet biolaitokset ovat tulossa markkinoille. Markkinoille jo
tulossa olevia uusia teknologioita ovat niin ikään
mikroturbiinit ja polttokennot. Polttokennoja käytetään
jo esimerkiksi sairaaloissa, hotelleissa ja teleyhtiöissä varmistamaan
keskeytymätöntä energiansaantia. Mikroturbiinien
ja polttokennojen ennakoidaan lisääntyvän
nopeimmin alueilla, joilla kaasuverkko on tiheä. Maakaasu
on tällä hetkellä tärkein vedyn
valmistuksen lähde. Tulevaisuuden tavoitteena on vedyn
kannattava ja kilpailukykyinen valmistaminen vedestä. Tällä hetkellä valmistus
ei vielä ole taloudellisesti kannattavaa.
Energian tuotantoteknologian keskeisiä kehityspiirteitä viime
vuosikymmenellä ja tulevaisuudessa näyttävät
olevan:
-
Energiayksiköiden
koon pieneneminen ja myös sähkön tuottaminen
pienemmissä yksiköissä. Yhä pienemmät
yhdistetyt laitokset valtaavat markkinoita. Markkinoilla on esimerkiksi dieselmoottoreilla
ja kaasuturbiineilla toimivia yhdistetyn tuotannon laitoksia, joiden
teho on 200 kW:sta 3 MW:iin. Tulossa olevien uusien mikroturbiinien
teho on 20—250 kW. Myös ydinvoimalaitosten seuraavat
sukupolvet ovat menossa kohti pienempiä laitoksia (120—160 MW).
-
Integroidut energiantuotantojärjestelmät yhdessä teollisuuden
(mm. kierrätysraaka-aine, teollisuusjäte), kuntien
(mm. yhdyskuntajäte, kaatopaikkojen metaani) ja maatalouden
(mm. maatalousjäte, biopolttoainetuotanto) kanssa. Kysymys
on useita erilaisia polttoaineita käyttävän
yhdistetyn tuotantoteknologian kehittymisestä, jonka tuloksena
saadaan sähköä, lämpöä ja kylmää.
Monet bioenergiaan liittyvät teknologiakehitykset luovat
tietä vielä kehittyneemmille energiateknologioille,
joihin kuuluu vetyteknologia ja erittäin joustava eri energiamuotojen
käyttö (VTT, Energy Visions for Finland 2030).
-
Energian tuotannon hajautuminen pienempien tuotantoyksiköiden
ja integroitujen järjestelmien seurauksena.
-
Informaatioteknologian hyväksikäyttö energiajärjestelmissä.
Hajautetun tuotannon ohjaukseen, verkkoon liittämiseen
ja optimointiin on tulossa ns. virtuaalilaitoksia, joissa toiminta on
Internet-pohjaista. Tällaisia laitoksia on koekäytössä mm.
USA:ssa.
Energiatulevaisuutta arvioivissa selvityksissä ja tutkimuksissa
nostetaan esille kaksi tulevaisuuden pääsuuntausta. Ehkä tärkein
kehityksen suunta on energian säästön
ja tehokkaan käytön edistäminen. Toinen
kehityksen valtavirta on uusiutuvan energian lisääntyvä käyttö,
jota pidetään lupaavimpana tapana leikata
kasvihuonekaasuja ja saavuttaa kestävä energiantuotanto pitemmällä aikavälillä (VTT,
Energy Visions for Finland 2030). Myös IEA:n työryhmä pitää uusiutuvaa
energiaa avaimena kestävään energiatulevaisuuteen.
IEA:n mukaan tämän vuosisadan puoleenväliin
mennessä uusiutuvalla energialla pitäisi
tuottaa puolet maapallolla tarvittavasta energiasta.
Vuoden 2050 tienoilla alkaa vetytalous saada sijaa mm. Valtion
teknillisen tutkimuskeskuksen visiokuvassa energian tuotantoteknologioiden
kehityksestä. Tutkimuskeskus toteaa kuitenkin, että on
hyvin vaikeaa ennustaa, milloin vetytalous tulee olemaan todellisuutta.
3 Periaatepäätöksen arviointi
3.1 Tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen
Edellä on käynyt jo ilmi, että kestävän
kehityksen yhdeksi merkittävimmistä haasteista
nähdään tänä päivänä taloudellisen
kasvun ja ympäristöhaittojen välisen
yhteyden katkaiseminen ja sen myötä kulutus- ja
tuotantotapojen muuttaminen kestävämmiksi.
Ympäristön saastuessa, ilmastonmuutoksen edetessä ja
luonnonvarojen köyhtyessä tavoite on nostettu
voimakkaasti esiin viime aikoina usealla taholla mm. OECD:ssä,
EU:ssa ja valmistauduttaessa Kestävän
kehityksen huippukokoukseen Rio +10. Siksi on tarpeen tarkastella, miten
ydinvoiman lisärakentaminen vaikuttaa kulutus- ja tuotantorakenteiden
muuttamiseen ja luonnonvarojen käyttöön.
Suomen ilmastostrategian taustaselvityksistä ja käsiteltävänä olevasta
periaatepäätöksestä (Liite 3
s. 12) käy ilmi, että ydinvoimalan rakentaminen
nostaisi sähkön kulutusta 1,9 TWh vuoteen 2010
ja 2,5 TWh vuoteen 2020 mennessä maakaasuvaihtoehtoon verrattuna.
Periaatepäätöksessä todetaan
lisäksi, että ydinvoimavaihtoehdossa sähkön
säästön kannattavuus olisi jonkin verran
huonompi (Liite 3 s. 29).
Ilmastostrategian taustaselvityksenä tehdyssä ympäristövaikutusarviossa
todetaan, että kasvattaessaan energian kulutusta ydinvoiman
lisärakentaminen lisää paineita muiden
luonnonvarojen kulutukseen ja viivästyttää siirtymistä kohti
kestäviä tuotantorakenteita ja kulutusta. Ydinvoiman
lisärakentaminen olisi siten kestävän
kehityksen keskeisten tavoitteiden vastaista ja ristiriidassa niiden
politiikkalinjausten kanssa, joita Suomi Johannesburgin Kestävän
kehityksen huippukokouksen valmisteluissa ajaa.
Hallitus liitti periaatepäätökseen
lausuman, jossa se sitoutui pyrkimykseen vähentää ydinvoimavaihtoehdossa
sähkön kulutuksen kasvu KIO 1 -vaihtoehdon tasolle.
Lausuman pyrkimyksen toteuttaminen edellyttäisi ilmastostrategiaan
sisältyvän säästöohjelman
lisäksi merkittävästi muita säästötoimia.
Ympäristövaliokunta pyysi periaatepäätöksen
valmistelleelta kauppa- ja teollisuusministeriöltä selvitystä siitä,
mitä ovat ne lainsäädännölliset
ja taloudelliset ohjauskeinot, joilla lausuman tavoite pyritään
toteuttamaan. Saadun selvityksen mukaan lausuma on nähtävä pyrkimyksenä mahdollisimman
tehokkaisiin toimiin, ei sitoumuksena rajoittaa sähkön
käyttöä tietylle tasolle. Vastauksessa
ei esitetä konkreettisia toimenpiteitä sähkön
kulutuksen alentamiseksi, vaan selostetaan yleisesti kulutukseen
vaikuttavia keinoja.
Ympäristövaliokunta näkee lausuman
yleisluonteiseksi poliittiseksi kannanilmaukseksi, jonka toteuttamisesta
ei ole konkreettisia suunnitelmia ja joka ei sido vaalien jälkeistä hallitusta.
Lausuma jää vaille merkitystä.
Kaikkiaan ympäristövaliokunta pitää puutteena
sitä, että periaatepäätöstä ei
ole tarkasteltu laajemmasta kestävän kehityksen
näkökulmasta. Valiokunta muistuttaa, että EU:n
Kestävän kehityksen strategian mukaan kestävästä kehityksestä on
tultava kaikkien alojen politiikkojen keskeinen tavoite. Suomen
ydinenergialaki on säädetty 15 vuotta sitten (1987).
Siinä säädetyt vaatimukset periaatepäätöksen
valmistelulle eivät enää ole poliittisesti
riittäviä tänä päivänä.
3.2 Kestävä energiatulevaisuus
Kestävän energiatulevaisuuden nähdään
yleisesti rakentuvan uusiutuvan energian käyttöön. Tästä syystä on
tärkeää arvioida myös, miten ydinvoiman
lisärakentaminen vaikuttaa uusiutuvaan energiaan.
Valiokunnalle on esitetty erilaisia käsityksiä siitä,
estääkö uuden ydinvoimalaitosyksikön mukanaan
tuoma suuri sähkön kertalisäys (1 000—1 600
MW) uusiutuvan energian kehittämistä ja käyttöönottoa.
Useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat katsoneet uuden
ydinvoimalan vaikeuttavan uusiutuvan energian kehittämistä.
Näin on katsottu olevan siinäkin tapauksessa,
ettei ydinvoimalaa rakennettaisi myönteisestä periaatepäätöksestä huolimatta.
Päätös sellaisenaan on markkinasignaali,
jonka mukaan sähkön tarve on tarkoitus Suomessa
hoitaa suurvoimalaratkaisulla.
Myös hallitus katsoo periaatepäätöksessä (Liite
3 s. 28), että ydinvoiman lisärakentamisen seurauksena
uusiutuviin energioihin perustuvien sähköntuotantomuotojen
kilpailukyky ei olisi aivan yhtä hyvä kuin maakaasuvaihtoehdossa.
Hallitus toteaa edelleen, että uusi ydinvoimalaitosyksikkö saattaa
vähentää varsinkin pienten yhteistuotantolaitosten
kannattavuutta ja jopa estää uudet investoinnit
(Liite 3 s. 29).
Hallituksen mielestä uusiutuvan energian edistämisohjelman
eteneminen voidaan kuitenkin taata parantamalla uusiutuvilla energioilla tuotetun
sähkön kilpailukykyä. Hallitus viittaa mm.
uuden teknologian kehittämisen ja kaupallistamisen tukeen
sekä vero- ja investointitukiin, joiden voimakkuutta
voidaan periaatteessa lisätä.
Ympäristövaliokunta toteaa, että saadun
selvityksen mukaan uusiutuvan energian tuet tulevat olemaan vuosina
2002—2003 ilmastostrategian mukaisia. Voimakkaampia tukia
ei hallituksessa ole suunnitteilla.
Toiseksi ympäristövaliokunta toteaa, että uusiutuvan
energian tuotannon rakentamiseen tarvitaan investoijia, jotka maksavat
pääosan hankkeesta. Jos sähköntuotantokapasiteettia
ei tarvita lisää, on selvää,
että investointihalukkuus vaimenee valtion tuesta huolimatta.
Tilastot osoittavat, että edellisen ydinvoimalaitosyksikön
rakentamisen jälkeen yhteistuotannon rakentaminen pysähtyi
lähes vuosikymmeneksi ja jo olemassa olevan yhteistuotannon
käyttö väheni useaksi vuodeksi.
3.3 Ympäristövaikutukset
Tarkasteltaessa yksittäisten energiantuotantomuotojen
ympäristövaikutuksia voidaan todeta, että ydinvoiman
kielteiset ympäristövaikutukset liittyvät
keskeisimmin uraanin hankintaan (uraanin louhinnan ja rikastamisen
radioaktiiviset jätteet ja kaivosten radon), vesistöjä rehevöittävään
lämpökuormaan energian tuotantovaiheessa sekä matala-,
keski- ja korkea-aktiivisen jätteen tuottamiseen. Kasvihuonekaasupäästöjä tai
muita ilmanlaatuun vaikuttavia päästöjä ydinenergian
tuotantoon ei liity. Reaktorionnettomuuksien vaikutukset ympäristöön
ja ihmisten terveyteen ovat erittäin suuret, mutta onnettomuusriskien
olemassaoloa pidetään yleisesti pienenä.
Riski ei kuitenkaan ole olematon. Esimerkiksi Davis-Bessen ydinvoimalassa
Yhdysvalloissa havaittiin äskettäin paineastian
kanteen noin sentin ohueksi syöpynyt aukko. Vaurio tuli
ilmi sattumalta. Saksan Brunsbüttelin ydinvoimalassa sattui
joulukuussa 2001 vakava vetyräjähdys. Onnettomuuden
vakavuusasteeksi määriteltiin 2 ydinvoimalatapaturmien
kansainvälisellä vakavuusasteikolla (INES). Onnettomuus
johti voimalan sulkemiseen.
Maakaasun käytön kielteiset ympäristövaikutukset
liittyvät kaasun hankintavaiheessa poraukseen, pumppaukseen
ja kuljetukseen, jolloin ilmaan pääsee hiilidioksidi-
ja metaanipäästöjä. Myös
energian tuotannossa syntyy päästöjä (hiilidioksidi,
typpioksidit, pienhiukkaset). Hiilidioksidipäästöt
voimatuotannossa ovat hyötysuhteiltaan parhaissa voimalaitoksissa
alle puolet kivihiilivoiman päästöistä.
Kivihiilellä tuotetun energian ympäristö-
ja terveysvaikutukset ovat haitallisimmat. Kivihiilikaivoksissa
syntyy vastaavalla tavalla kuin uraanikaivoksissa radonpäästöjä.
Energian tuotannossa kasvihuonekaasu-, pienhiukkas- ja happamoittavat
päästöt ovat suuremmat kuin muussa energiantuotannossa.
Uusiutuva energia on vähäpäästöistä tai
kokonaan päästötöntä.
Arvioitaessa uuden sähköntuotantoyksikön rakentamisen
ympäristövaikutuksia vaikutustarkastelua ei valiokunnan
mielestä voi rajoittaa vain tähän yksikköön.
Tärkeää on arvioida koko sen energiatuotannon
kokonaisuutta, johon uuden yksikön rakentaminen johtaa.
Ilmastostrategiassa lähdetään siitä,
että ydinvoimavaihtoehdossa hiilivoiman käyttö säilyy lähes
nykyisellään vuoteen 2010 saakka, jolloin uuden
ydinvoimalan tulisi olla valmis. Tämä merkitsee,
että ydinvoimavaihtoehto tuottaisi vuoteen 2010 saakka
enemmän kasvihuonekaasuja kuin maakaasuvaihtoehto. Ydinvoimalan valmistuttua
päästöt putoaisivat jyrkästi,
mutta alkaisivat taas kasvaa kiihtyvän sähkönkulutuksen
myötä. Vuonna 2020 ydinvoimavaihtoehdon kasvihuonekaasupäästöt
olisivat ensimmäisen sitoumuskauden vaatimustasolla (vuoden 1990
tasolla). Maakaasuvaihtoehdossa kasvihuonekaasupäästöt
jäisivät jonkin verran alle ensimmäisen
sitoumuskauden tason vuonna 2020. Ydinvoimavaihtoehto tuottaa runsaamman
hiilen käytön myötä enemmän
myös happamoittavia päästöjä.
Skenaariotarkastelussa ydinvoimavaihtoehto on siten ympäristövaikutusten
kannalta huonompi vaihtoehto vuoteen 2020 saakka. Erot eri vaihtoehtojen
välillä eivät kuitenkaan ole merkittäviä lukuun
ottamatta ydinjätettä.
Ympäristövaikutusarvion perusteella ympäristövaliokunta
katsoo, että hiilivoiman käytöstä tulee
Suomessa luopua mahdollisimman nopeasti kaikissa energiantuotantostrategioissa.
Ydinjätteen osalta valiokunta toteaa, että eduskunta
on vahvistanut periaatepäätöksen tutkimusten
ja selvitysten jatkamiseksi ydinjätteen sijoittamisesta
Olkiluodon kallioperään. Periaatepäätöksen
jälkeen Säteilyturvakeskus on antanut 28.9.2001
arvion Posiva Oy:n tutkimusohjelmasta.
Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan loppusijoituslaitoksen
rakentamislupaa varten tarvittavan tiedon ja taidon hankkiminen kestää kauemmin
kuin tähän asti arvioitu 10 vuotta. Esimerkiksi
kallion nykytilan kartoituksen loppuunsaattaminen kestää ainakin
vuoden arvioitua kauemmin. Säteilyturvakeskus myös
ehdottaa uusia tutkimuksia Olkiluodon kallion erityispiirteistä.
Kapselointi- ja loppusijoitustekniikan kehittämiseen voi
niin ikään kulua ennakoitua pitempi aika. Loppusijoituslaitoksen
käyttöönotto 2020-luvun alussa on kuitenkin
Säteilyturvakeskuksen mielestä edelleen realistinen
tavoite.
Ympäristövaliokunnan mielestä Säteilyturvakeskuksen
arvio osoittaa, ettei ydinjätteen loppusijoitusta voida
vielä pitää Suomessakaan lopullisesti
ratkaistuna. Lisäksi ydinjätteen turvallisuusriskit
ainakin kuljetusten ja välivarastoinnin osalta ovat valiokunnan
mielestä kasvaneet terrorismin yleistyttyä.
3.4 Taloudelliset vaikutukset
Periaatepäätöksessä todetaan,
että "kasvihuonekaasujen päästötavoitteiden
saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden kansantaloudelle aiheuttamat
kustannukset näyttäisivät jäävän
uuden ydinvoimalaitosyksikön rakentamisen myötä pienemmiksi".
Ilmastostrategian taloudellisia vaikutuksia koskeneen Valtion
taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan KIO 1 -vaihtoehto pienentää bruttokansantuotetta
0,5 prosenttia ja KIO 2 -vaihtoehto
0,4 prosenttia Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä sitoumuskaudella.
Ero vaihtoehtojen välillä on 0,1 prosenttiyksikköä,
jota lukua tutkimuskeskuksen mukaan ei voida pitää merkittävänä.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen selvityksessä vastaavaksi
eroksi saatiin 0,2 prosenttiyksikköä KIO 1:n tappioksi.
Niin tutkimuslaitokset kuin eduskunnan useat
valiokunnat kiinnittivät ilmastostrategian käsittelyn
yhteydessä huomiota lähtöoletuksiin taloudellisten
vaikutusten laskennassa. Tuolloin nostettiin esiin kysymykset mm.
siitä, että talouskasvu on nopeampaa kuin tutkimusten lähtöolettamissa
(keskimääräiseksi kasvuksi oletettiin
2,3 % vuoteen 2020), että kaasun hinta nousee
nopeammin (nousuksi oletettiin 20 % vuoteen 2010 ja 48 % vuoteen
2020 mennessä), että uusiutuvan energian vientitulojen
kasvu tulee ottaa arviointiin mukaan samoin kuin Kioton pöytäkirjan
joustomekanismien käyttö.
Periaatepäätöskäsittelyn
yhteydessä on lisäksi nostettu esiin ydinvoimalla
tuotetun sähkön hinta. Huomiota on kiinnitetty
siihen, että sekä EU:n että OECD:n maakohtaiset
laskelmat päätyvät Suomen osalta korkeampaan
hintaan kuin mitä hakemuksessa esitetään.
Huomiota on kiinnitetty myös parhaillaan neuvoteltavana
olevaan ydinvastuuvakuutuksen nostamiseen. Edelleen on todettu,
että hiilivoiman nopeampi alasajo KIO 2 -vaihtoehdossa
nostaa kustannuksia. Samoin vaikuttaa uuden voimalaitoksen vastuun
ulottaminen ydinjätteestä 50 vuoden päähän
loppusijoituslaitoksen sulkemisesta, mitä valiokunta ehdottaa
lausunnossaan ydinjätteen loppusijoituslaitoksen laajentamista
koskevasta periaatepäätöksestä (YmVL
8/2002 vp).
Kaikkiaan ympäristövaliokunta korostaa Valtion
taloudellisen tutkimuskeskuksen tavoin, että kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämisvelvoitteen toteuttamisen taloudelliset
vaikutukset kansantalouteen Kioton pöytäkirjan
ensimmäisellä sitoumuskaudella eivät
ole kovin merkittäviä. Myöskään
eri vaihtoehtojen väliset erot eivät ole kansantalouden
tasolla merkittäviä.
Valiokunta korostaa vielä sitä tutkimuskeskuksen
kantaa, että ilmastopolitiikan lyhyen ja keskipitkän
aikavälin kustannukset korvautuvat pidemmällä aikavälillä.
Jos ilmastopolitiikka laiminlyödään,
kustannukset ovat tulevaisuudessa todennäköisesti
huomattavasti suuremmat.
3.5 Työllisyysvaikutukset
Ilmastostrategian työllisyysvaikutuksia ei selvitetty
erillisenä selvityksenä. Ohjelman kansantaloudellisten
vaikutusten arvioinnin pohjalta arvioitiin kuitenkin, että ilmasto-ohjelman
toteuttaminen johtaa 6 000—11 000 henkilötyövuoden
alenemiseen. Vaihtoehtojen KIO 1 ja KIO 2 välinen ero laskettiin
2 000 henkilötyövuodeksi KIO 1:n tappioksi.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus toteaa kuitenkin, ettei työllisyysvaikutusten
arvio ole kovin luotettava.
Ohjelman eduskuntakäsittelyssä pidettiin työllisyysvaikutusten
selvittämistä puutteellisena. Työ- ja
tasa-arvoasiainvaliokunta viittasi lausunnossaan erityisesti niihin
mahdollisuuksiin, joita uuden energiateknologian maailmanlaajuinen
kysyntä tarjoaa. Valiokunta totesi, että tällä sektorilla
voi olla myös Suomessa huomattavat työllistämismahdollisuudet.
Ympäristövaliokunta toteaa lisäksi,
että uusi energiateknologia on pääosin
sitä keskikokoista ja pientä yritystoimintaa,
joka tarjoaa tänä päivänä Suomessa
uusia työpaikkoja. Työpaikat syntyvät
koko valtakunnan alueelle, millä on huomattava aluepoliittinen
merkitys. Energiateknologian vienti on nyt jo yli 3 miljardia euroa
vuodessa. Uuden ydinvoimayksikön rakentaminen heikentäisi
uuden energiateknologian kilpailukykyä, kuten periaatepäätöksessä todetaan.
Periaatepäätöstä käsiteltäessä ympäristövaliokunnalle
on toisaalta esitetty, että Suomen raskaan teollisuuden
(metsä-, metalli- ja kemianteollisuus) riittävästä ja
edullisesta energian saannista on pidettävä huoli.
Alat työllistävät noin 100 000
henkilöä, eikä niiden toimintaedellytyksiä saa
vaarantaa.
Ympäristövaliokunta toteaa, että raskaan teollisuuden
toimintaedellytyksiin ja investointeihin vaikuttavat myös
monet muut tekijät kuin energian hinta (mm. raaka-aineiden
hinta, hintavaihtelut ja saatavuus, markkinoiden läheisyys, verotus,
työvoiman hinta jne). Esimerkiksi metsäteollisuuden,
joka käyttää 30 prosenttia Suomen sähköstä,
investoinnit vuonna 2000 olivat kotimaahan n. 1 miljardia euroa
ja ulkomaille n. 9,5 miljardia euroa. Ulkomaan investointien taustalla
ovat vientimarkkinoiden ja raaka-aineiden läheisyys.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös
siihen, että energiamarkkinoiden avautumisen myötä sähkön
markkinahinnat tasoittuvat Euroopassa. Halvasta energiasta saatu
kilpailuetu tulee siten menettämään merkitystään.
Tulevaisuudessa yhä keskeisemmäksi kilpailutekijäksi
onkin nousemassa energian tehokas käyttö.
Kun KIO 1:n ja KIO 2:n työllistämisvaikutuksista
ei ole tehty erillistä selvitystä, valiokunta tyytyy
tässä ainoastaan toteamaan, että erot
eri vaihtoehtojen välillä kansantalouden tasolla
eivät ole kovin merkittäviä.
3.6 Johtopäätökset
Edellä tehdystä periaatepäätöksen
vaikutusarvioinnista voidaan tehdä seuraavat
johtopäätökset.
Vaihtoehtojen KIO 1 ja KIO 2 välillä ei ole nähtävissä merkittäviä eroja
ensimmäisen sitoumuskauden osalta taloudellisissa eikä työllisyysvaikutuksissa
kansantalouden tasolla eikä myöskään
ympäristövaikutuksissa (mukaan lukien kasvihuonekaasut)
lukuun ottamatta ydinjätettä, jonka loppusijoittamiseen
liittyy vielä epävarmuuksia.
Sen sijaan pidemmällä tarkasteluvälillä KIO
2 -vaihtoehdon pohjalle perustuva energiastrategia osoittautuu huonommaksi,
koska se kasvattaa energian kulutusta ja vaikeuttaa energian säästöä sekä uuden
energiantuotantoteknologian käyttöönottoa
ja pienimuotoisten yhteistuotantolaitosten rakentamista. Seurauksena
on teknologiakehityksen hidastuminen sekä energian tehokkaamman
käytön että tuotantoteknologian puolella.
Pidemmällä aikavälillä tästä on
haittaa yritysten kilpailukyvylle, kansantaloudelle ja työllisyydelle.
Vakavana seurauksena valiokunta pitää sitä,
että ydinvoimavaihtoehto runsaaseen energiankulutukseen
perustuvana viivästyttää kulutus- ja
tuotantotapojen muuttamista kestävämmiksi, mikä on
välttämätöntä maapallon elinkelpoisuuden
säilyttämiseksi. Myös mahdollisuudet
kasvihuonekaasujen vähentämiseen pitkällä aikavälillä heikkenevät
teknologiakehityksen hidastuessa.
Ympäristövaliokunnan mielestä uuden
ydinvoimalaitosyksikön rakentaminen ei ole yhteiskunnan
kokonaisedun mukaista.
4 Suomen energiatulevaisuus
4.1 Lähtökohdat
Ympäristövaliokunta pitää Suomen
energiantuotannon vahvuutena monipuolisuutta. Tärkeää on,
että monipuolisuus säilyy tulevaisuudessa.
Valiokunta katsoo, että Suomen energiatulevaisuus tulee
rakentaa KIO 1 -vaihtoehtoa kehittäen siten,
- että energian käyttöä tehostetaan
ilmastostrategiassa ehdotettua enemmän
- että uusiutuvan energian käyttöönottoa edistetään
ilmastostrategiassa ehdotettua enemmän,
- että paikallisen lämpökuorman
mahdollistama sähköntuotanto rakennetaan täysimääräisesti,
- että kaasulauhdevoimaa rakennetaan tarpeen mukaan
ja
- että säilytetään toimiva
sähkön tuonti.
Edellä esitetyltä pohjalta Suomen energiapolitiikka
rakentaa tietä kohti mahdollisimman päästötöntä ja
jätteetöntä energiantuotantoa (kehityssykäys
energiateknologialle, maakaasuverkoston tihentyminen). Tuotannon
monipuolisuus lisääntyy, kun uusiutuva energia
tulee laajemmassa mitassa käyttöön. Energiantuotanto
hajaantuu pienempiin yksiköihin ja parantaa toiminta- ja
huoltovarmuutta. Energian tehokkaampi käyttö ja
uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen nostavat myös
energiantuotannon omavaraisuutta. Tällainen energiastrategia
vahvistaa myös Suomen ulkoista kuvaa huipputeknologian
edelläkävijänä. Valiokunnan
mielestä Suomen pitkän aikavälin energiapolitiikan
päämääräksi tulee asettaa
vetytalouteen siirtyminen.
4.2 Energian tehokas käyttö
Euroopan unioni on nostanut energiapolitiikan ydinkysymykseksi
energian kysynnän hallinnan ja energian käytön
vähentämisen (Vihreä kirja Euroopan energiahuoltostrategiaksi [2000],
joka on hyväksytty lähtökohdaksi myös
kuudenteen ympäristöä koskevaan Euroopan
yhteisön toimintaohjelmaan [2001] ja
tiedonantoon eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman ensimmäisen vaiheen
toteuttamisesta [2001]). Barcelonan huippukokous
vahvisti tämän tavoitteen.
Ympäristövaliokunta katsoo, että kysynnän hallinnan
on oltava myös Suomen energiapolitiikan kulmakiviä.
Suomi on edelleen varsin energiaintensiivinen maa.
Ilmasto-ohjelmaan sisältyvällä energiansäästöohjelmalla
tavoitellaan 4—5 prosentin vähennystä sähkön
kulutukseen. Keskeisiä toimia energiansäästöohjelmassa
ovat energiatehokkaan teknologian kehittäminen ja kaupallistaminen,
energiansäästösopimusten toimeenpano sekä energiakatselmustoiminnan
edelleen kehittäminen.
On erittäin tärkeää, että ilmasto-ohjelmaan
sisältyvä energian säästöohjelma
toteutetaan kaikkine niine toimenpiteineen, jotka ohjelmaan kuuluvat.
Erityisesti valiokunta korostaa energiakatselmusten ja energiansäästösopimusten
tehokasta toteuttamista sekä sitä, että rakentamismääräyksissä asetetaan
tiukemmat normit sähkölämmitystaloille.
Sähkölämmitteisten asuinrakennusten osuus
Suomen sähkön kulutuksesta on noin 10 prosenttia
(n. 8 TWh). Lamavuosien notkahduksen jälkeen sähkölämmityksen
käyttö on kääntynyt jälleen
kasvuun.
Ilmasto-ohjelmasta annetussa eduskunnan lausunnossa edellytettiin
selvitettäväksi voimakkaampien säästötoimien
toteuttamista. Periaatepäätöksen käsittelyn
yhteydessä valiokunta on tullut vakuuttuneeksi energian
käytön suuremmasta tehostamistarpeesta. Erityisesti
tulee edistää jo kehitettyjen ja kaupallistettujen
säästöteknologioiden käyttöön
ottoa. Esimerkkinä valiokunta mainitsee taajuusmuuttajat,
joiden käyttö tällä hetkellä on
vielä esimerkiksi suomalaisessa teollisuudessa melko vähäistä (arvio 5—10 %).
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Saksan teollisuudessa
on laskettu, että taajuusmuuttajien avulla voidaan
saavuttaa 8 prosentin säästö sähkönkulutuksessa.
Jos tällä perusteella lasketaan Suomen teollisuuden
mahdollisuudet sähkön säästöön
(vuonna 2000 teollisuudessa käytettiin sähköä 43,6
TWh, josta 2/3 eli 29 TWh kului sähkömoottoreihin),
tuloksena on 2,3 TWh:n säästö. Esitetty
laskelma on mekaaninen eikä sellaisenaan anna oikeaa tulosta,
mutta osoittaa kuitenkin karkeasti, millaisesta sähkönkäytön
tehostamismahdollisuudesta on kysymys. Jos taajuusmuuttajia käytettäisiin
myös esimerkiksi hisseissä ja LVI-laitteissa,
joissa säästöprosentit ovat 10—80,
säästöjä saataisiin huomattavasti
lisää. Taajuusmuuttajien takaisinmaksuaika on
vuodesta kahteen vuoteen.
Toisena esimerkkinä valiokunta nostaa esiin kotitalouksien
viihde- ja tietotekniikan valmiustilakulutuksen, joka on noin 1
TWh vuodessa. Valmiustilakulutusta on mahdollista pudottaa noin
0,4 TWh käyttämällä laitteita
valmiustilan tehosäästötilassa, kytkemällä laite
pois päältä ja käyttämällä keskimääräistä parempaa
tekniikkaa. Eduskunta katsoi ilmastostrategian yhteydessä,
että tällaista "turhaa" kulutusta tulee kyetä karsimaan.
Valtioneuvosto hyväksyi jo 1995 energiansäästöohjelman,
jonka tavoitteena oli 10—15 prosentin säästö vuoteen
2010 mennessä. Ohjelman toimet ovat paljolti samantyyppisiä,
mitä ilmasto-ohjelmaan on otettu. Toimet perustuvat pääosin
vapaaehtoisuuteen.
Vuoden 1995 ohjelmalla saatiin hyviä tuloksia, mutta
muutosten aikaansaaminen niin teollisuudessa, kotitalouksissa kuin
julkisella sektorilla on edennyt ennakoitua hitaammin (Ehdotus energiansäästöohjelmaksi,
KTM 11/2000).
Valiokunta katsoo, että energian tehokkaamman käytön
edistämiseksi on ilmasto-ohjelmaa täsmennettävä ainakin
seuraavin osin:
- Ilmasto-ohjelman mukaan pyritään
ottamaan käyttöön julkisten hankintojen
energiatehokkuutta koskevat suositukset. Valiokunta katsoo,
että suositukset on laadittava. Julkisen sektorin energiansäästöinvestointeja
on vauhditettava energiansäästö- ja palveluyritysten
kanssa sekä energiakatselmuksin ja muun ilmasto-ohjelman
toimin.
- Energiayhtiöille tulee asettaa ns. julkisen palvelun
velvoite, jonka mukaan yhtiöt ovat velvollisia informoimaan
asiakkaitaan säästömahdollisuuksista.
Tämä on tärkeää varsinkin
kotitalouksien osalta, joissa sähkönkulutus on
viime aikoina ollut huomattavassa nousussa.
- Kiinnostus energiatukeen, jota kauppa- ja teollisuusministeriö myöntää yritysten
ja yhteisöjen energiankäytön tehostamisinvestointeihin,
on ollut viime vuosina melko vähäistä (Ehdotus
energiansäästöohjelmaksi, KTM 11/2000).
Energian säästöinvestointien edistämiseksi
tulisi valiokunnan mielestä käyttää myös verokannustinta,
esimerkiksi energiaverojen palautusta energiansäästösopimukseen
liittymisestä ja sen mukaisten säästötoimien
toteuttamisesta.
- Ilmasto-ohjelman mukaan selvitetään energiansäästön
yleislain säätämistä. Laki
antaisi viranomaisille mahdollisuuden voimakkaampaan säästöihin
ohjaamiseen, jollei kansallista säästötavoitetta
saavuteta. Ympäristövaliokunta pitää säästön
yleislain säätämistä tarpeellisena.
Lain säätäminen antaisi jo sellaisenaan säästöön
kannustavan signaalin. Vastaavantyyppisiä ohjausmahdollisuuksia
on otettu käyttöön tai on suunnitteilla
myös muissa Euroopan unionin maissa, mm. Tanskassa ja Hollannissa.
Kaikkiaan ympäristövaliokunta katsoo, että säästötavoitetta
tulee Kioton ensimmäisellä sitoutumiskaudella
nostaa ilmasto-ohjelman mukaisesta 2,38 TWh:sta ainakin 3,5—4
TWh:iin. Motiva Oy on arvioinut toteutuneiden energiakatselmusten
ja -analyysien perusteella, että kaikilta energiansäästösopimusaloilta
vuoden 2005 loppuun mennessä löydettävissä oleva
säästöpotentiaali on yhteensä noin
11 TWh/a (sähkö ja lämpö).
4.3 Uusiutuvan energian edistäminen
Ilmasto-ohjelman mukaisella uusiutuvan energian edistämisohjelmalla
tavoitellaan 50 prosentin kasvua uusiutuvan energian käyttöön
vuodesta 1995 vuoteen 2010. Tavoitteen toteuttamisessa on puuperäisillä polttoaineilla
ja kierrätyspolttoaineilla hallitseva merkitys. Myös
tuulivoiman merkitys kasvaa. Vuonna 2010 uusiutuvalla energialla
tuotettaisiin sähköä 8,35 TWh enemmän
kuin vuonna 1995.
Uusiutuvan energian edistämisohjelman taustaraportista
käy ilmi, että etenkin bioenergian, tuulivoiman
ja lämpöpumppujen osalta on olemassa selvästi
enemmän teknisiä käyttömahdollisuuksia
kuin ohjelmassa esitetään. Eduskunnan lausunnossa
ilmasto-ohjelmasta edellytetään selvitettäväksi
uusiutuvan energian tuen lisäämistä edistämisohjelman
mukaisesta tasosta.
Ympäristövaliokunta katsoo, että uusiutuvan energian
tukea tulee nostaa. Myös valtiovarainvaliokunta, talousvaliokunta,
maa- ja metsätalousvaliokunta sekä työ-
ja tasa-arvoasiainvaliokunta kannattivat ilmasto-ohjelmasta antamissaan
lausunnoissa tuen nostamista.
Välttämättömänä valiokunta
pitää myös lainsäädäntöä,
jolla varmistetaan uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön
osto sähköverkkoon. Esimerkiksi Saksassa
on lainsäädännöllä asetettu
sähkönjakeluyhtiöille velvoite ostaa
uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö 20 vuoden
ajan tuotannon aloittamisesta kiinteään tariffiin,
joka ei riipu sähkön hintakehityksestä.
Vastaavantyyppistä lainsäädäntöä on
myös muissa EU-maissa, mm. Tanskassa. Ruotsin hallitus
on äskettäin antanut esityksen uusiutuvaa energiaa koskevasta
sertifikaattijärjestelmästä, jolla tavoitellaan
samantyyppistä suosituimmuusasemaa vihreälle sähkölle.
Kaupattaviin sertifikaatteihin perustuva järjestelmä on
käytössä tai ollaan ottamassa käyttöön
myös esimerkiksi Belgiassa, Hollannissa, Englannissa ja
Tanskassa.
Ympäristövaliokunta korostaa, että uusiutuva energia
ja hajautettu energiajärjestelmä ovat maailmanlaajuisesti
nopeasti kasvava energiantuotannon ala. Tähän
globaaliin kehityssuuntaan vaikuttaa se, että yli puolet
maapallon rakenteilla olevasta energiantuotantokapasiteetista rakennetaan
kehitysmaihin, joissa voimansiirtoverkosto on huono. Pienten ja
hajautettujen järjestelmien etuna ovat myös pienet
pääomakustannukset, joustavuus (kapasiteettia
voidaan rakentaa joustavasti kysynnän mukaan) sekä vähäisemmät
siirto- ja hävikkikustannukset.
Markkinoilla uudesta energiatekniikasta uumoillaan yhtä merkittävää teknologia-aluetta
kuin
tietotekniikka on. On mahdollista, että energiateknologiat
luovat Suomeen uuden menestysteollisuuden, sillä Suomi
on maailman johtavia energiateknologiamaita.
Ympäristövaliokunnan mielestä tämän
teollisuuden kehittymisen edellytyksiä tulee vahvistaa.
Tutkimuksen ja tuotekehityksen ohella on oleellista luoda myös
uuden energiateknologian toimivat kotimarkkinat. Kotimarkkinat ovat
tärkeä osa innovaatioketjua, joka johtaa kansainvälisille
markkinoille ja markkinaosuuksien kasvattamiseen. Kotimarkkinoilla
tapahtuvassa useampien kappaleiden tuotannossa teknologiat voidaan
kehittää hinnaltaan kilpailukykyisiksi. Esimerkkejä kotimarkkinoiden
merkityksestä ovat muun muassa Nokian käsipuhelimet
(NMT- sisämarkkinat) ja energiatuotannon polttoteknologia
(metsäteollisuuden kotimarkkinat).
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kotimarkkinoiden syntymistä varten kehitetään
edellä mainitun lainsäädännön
lisäksi myös kaupallistamistukea, mm. teknologian
kaupallistamiskilpailuja, ja lisätään
uuden teknologian julkisia hankintoja.
4.4 Sähkön ja lämmön yhteistuotanto
Ilmasto-ohjelman mukaan sähkön ja lämmön
yhteistuotannon rakentamismahdollisuudet hyödynnetään
ensin täysimittaisesti ja valitaan yhdistetyn tuotannon
pääpolttoaineeksi maakaasu tai uusiutuvat energialähteet.
Tämän jälkeen arvioidaan erillisen sähkön
tuotannon tarve.
Ympäristövaliokunta pitää ilmasto-ohjelman linjausta
tärkeänä. Tällä hetkellä Suomen
sähköstä tuotetaan jo lähes
40 prosenttia yhdistetyssä tuotannossa. Yhdistetyn tuotannon
lisäämismahdollisuuksia on pääasiassa
aluelämmityksessä ja teollisuudessa.
Ilmasto-ohjelmassa lähdetään siitä,
että kaasuputkiverkostoa jatketaan Lounais- ja Länsi-Suomeen.
Valiokunta pitää verkoston laajentamista välttämättömänä.
Laajentaminen mahdollistaa noiden alueiden aluelämmityksen
hoitamisen ja samalla vanhojen kivihiililaitosten korvaamisen uusilla
kaasukombilaitoksilla.
Väestön muuttoliike asutuskeskuksiin kasvattaa
myös muualla aluelämmityksen tarvetta, joka pitää toteuttaa
jatkossa yhteistuotantona. Eduskunnan lausunnossa ilmasto-ohjelmasta edellytettiin
selvitettäväksi, voidaanko aluelämmitys
määrittää lainsäädännöllä osaksi
yhdyskuntien perusinfrastruktuuria uusilla kaava-alueilla.
Näin edistettäisiin aluelämmitystä ja
samalla yhdistettyä lämmön ja sähkön
tuotantoa. Valiokunta toistaa kannanoton.
Sähkön ja lämmön yhteistuotannosta
ollaan siirtymässä yhä pienempiin tuotantoyksiköihin, mikä mahdollistaa
aluelämmityksen yhä pienemmille ja keskustasta
kauempana oleville alueille. Suomessa on kehitetty mm. ainutlaatuinen
biomassan/yhdyskuntajätteen kaksoiskaasutukseen
perustuva yhdistetyn tuotannon laitos, jonka tehoalue on 2—15
MW. Laitoksia voidaan käyttää paitsi
uutta aluelämpöä rakennettaessa myös
korvaamaan vanhoja pieniä ja keskisuuria lämpölaitoksia.
Kaksoiskaasutukseen perustuva ensimmäinen laitos on koekäytössä Tervolassa.
Yhdistetyn tuotannon rakentamismahdollisuuksia ja
kannattavuutta parantaa myös lisääntyvä kaukokylmän
tarve, jolloin yhteistuotantolaitoksia voidaan kesäaikaan
käyttää aluejäähdytykseen.
Helsingissä ja Turussa on jo aloitettu kaukokylmän
tuotanto. Valtion teknillinen tutkimuskeskus arvioi, että kaukokylmän
kysyntä lisääntyy nopeasti Suomessa seuraavina
vuosikymmeninä. Pelkästään Helsingin
seudun kaukokylmätarpeen on arvioitu olevan 300 MW.
Teollisuudessa yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon
tekninen lisäyspotentiaali on uusiutuvien energialähteiden
taustaraportin (KTM 24/1999) mukaan vuoteen 2010 mennessä sähkön
osalta 3,5 TWh. Kysymys on teollisuuden prosessien yhteyteen rakennettavasta
tuotannosta ja tuotantoteknologian parantamisesta.
Tulevaisuudessa energiantuotannon hajautuminen luo aivan uudet
kasvumahdollisuudet yhdistetylle tuotannolle. Suuntana ovat yhä pienemmät
yksiköt, mikroturbiinit ja polttokennot, kuten teknologian
kehitystä kuvaavasta jaksosta kävi ilmi.
4.5 Maakaasun käyttö
Säästön, uusiutuvien energialähteiden
lisäkäytön, täysimääräisen
yhdistetyn tuotannon sekä sähkön tuonnin
lisäksi tarvittava sähkö tulee ympäristövaliokunnan
mielestä tuottaa maakaasuvoimaloissa.
Maakaasun varaan rakennettavaan sähkön tuotantoon
on esitetty liittyvän useita riskitekijöitä.
Tällaisia ovat riippuvuus yhdestä toimittajasta
(huoltovarmuus), hintariski (maakaasun hinnan nousu) sekä maakaasulauhteen
rakentamisen kannattamattomuus nykyisillä sähkön hinnoilla.
Rakentamisen kannattamattomuuden osalta valiokunta
toteaa seuraavaa. Nykyisillä sähkön hinnoilla
mikään voimalarakentaminen ei ole kannattavaa.
Erillisen sähköntuotannon lisäkapasiteettitarve
ajoittuu Suomessa vuoden 2010 paikkeille. Sähkön
hinnasta 10 vuoden kuluttua ei ole varmuutta. Yleinen arvio kuitenkin
on, että hinta nousee myös Pohjoismaissa ja tasaantuu
muuhun Eurooppaan nähden. Kaiken uuden tuotantokapasiteetin
kannattavuus paranee samalla. Maakaasun etuna lisäksi on,
että tuotantoa voidaan rakentaa joustavasti kysynnän
kasvun mukaan, sillä laitoskoot ovat ydinvoimalaitoksia
pienemmät. Rakentaminen on myös nopeampaa ja pääomakustannukset
pienemmät. Vuoden 2010 paikkeilla maakaasuvoimaloiden hyötysuhteet
ovat myös kohonneet, mikä parantaa niiden kannattavuutta.
Yhdestä toimittajasta riippuvuuden ja huoltovarmuuden osalta
valiokunta tuo esiin seuraavaa. Maakaasun saanti Suomeen on tähän
saakka ollut erittäin varmaa. Tuonti on katkennut vain
yhden kerran roudan vaurioittaessa kaasuputkea. Nykyistä rinnakkaisputkea
ei tuolloin ollut vielä rakennettu. Tulevaisuuden osalta näyttää todennäköiseltä,
että Suomen kaasuverkko voidaan yhdistää Euroopan
laajuiseen kaasuverkkoon kuten eurooppalaisten energiaverkostojen
kehittymistä kuvaavassa jaksossa on selvitetty. Venäjältä Suomenlahden
ja Itämeren pohjaa pitkin Eurooppaan rakennettavan putken suunnittelu
on pitkällä. Putkiyhteys mahdollistaa kaasun ostamisen
Suomeen myös vastavirtaan, jolloin riippuvuus yhdestä toimittajasta
häviää.
Ympäristövaliokunta toteaa edelleen, että Pohjolan
Voima Oy:n selvitys maakaasuputken rakentamisesta Norjasta Ruotsin
läpi Suomen länsirannikolle on valmistunut äskettäin.
Selvityksen mukaan putken rakentamiselle ei ole teknisiä esteitä niin,
että se olisi valmis vuoden 2010 paikkeilla. Hankkeen rahoitusselvitys
valmistuu kuitenkin vasta kahden vuoden kuluttua, jonka myötä selviävät
myös muut edellytykset hankkeen toteuttamiseksi. Myös Barentsin alueen
kaasuvarojen hyödyntämissuunnitelmat ovat pitkällä.
Uusi siirtoreitti Barentsin mereltä lisäisi edelleen
kaasutoimitusten varmuutta.
Maakaasun hintariskin osalta valiokunta tuo esiin seuraavaa.
Suomella on vuoteen 2014 voimassa olevat ostosopimukset maakaasusta
Venäjän kanssa, mikä vakauttaa hintaa.
Samoin kuin se, että kaasun hinta on meillä sidottu öljyn lisäksi
kivihiileen ja kotimarkkinoiden hintakehitykseen. Uuden lauhdetuotannon
rakentamista sopimukset eivät kuitenkaan koske, vaan lisätuonnista
tulisi tehdä uudet ostosopimukset.
Kaasun hinnan nousua hillitsee yleisesti, että kaasu
joutuu kilpailemaan muiden energiavaihtoehtojen kanssa (mm. tuontisähkö),
vaikka uutta ydinvoimalaitosta ei rakennettaisikaan. Kilpailua tulevat
lisäämään putkiyhteyksien rakentaminen
sekä uusien kaasuntoimittajien ilmestyminen Gazpromin rinnalle
Venäjän markkinoille. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan Venäjän öljy-yhtiöt tulevat
10 vuoden kuluessa hyödyntämään öljynporauksen
yhteydessä saatavan maakaasun ja ryhtyvät myös kaasun toimittajiksi.
Yhdestä toimittajasta ja yhdestä putkiyhteydestä aiheutuvat
hintariskit eivät siten näytä tulevaisuudessa
todennäköisiltä. Sitä vastoin
kaasun kysynnän lisäys Euroopassa saattaa johtaa kaasun
hinnan nousuun pitemmällä aikavälillä.
4.6 Sähkön tuonti
Suomen ilmasto-ohjelmassa on lähdetty siitä, että tuonti
Pohjoismaista kääntyy laskuun ja tuonti Venäjältä pysyy
nykytasolla. Kokonaistuonti olisi vuonna 2010 noin 6 TWh.
Vuonna 2001 Suomeen tuotiin sähköä Venäjältä 7,7
TWh ja Ruotsista 4,1 TWh. Sähköä vietiin
Ruotsiin 1,5 TWh ja Norjaan 0,23 TWh, joten nettotuonti Pohjoismaista
oli 2,3 TWh. Yhteensä sähköä tuotiin
10 TWh.
Saamansa selvityksen nojalla ympäristövaliokunta
arvioi myös, että pohjoismaisen sähkön tuonti
vähenee tulevaisuudessa, jolleivat Norja ja/tai
Ruotsi rakenna lisää tuotantokapasiteettia. Hyvät
vesivuodet vaikuttavat myös tuontimahdollisuuksiin.
Keski-Euroopan sähkömarkkinoiden avautumisen
vaikutuksia pohjoismaiseen sähkökapasiteettiin
on vaikea ennakoida. Valiokunta tyytyy toteamaan, että siirtoyhteyksien
vahvistaminen Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan välillä kuuluu
unionin prioriteettihankkeisiin. Valiokunta toteaa myös
sen, että kansallisen ilmasto-ohjelman mukaan yhteisiltä eurooppalaisilta
markkinoilta tarjolla olevat tuontisähkömahdollisuudet käytetään
täysimääräisesti hyväksi
(Kansallinen ilmastostrategia, KTM 2/2001 s. 57).
Venäjällä sähköä on
ollut tarjolla, sillä talouden romahdus on laskenut maan
oman sähkön kulutusta 22 prosenttia vuosina 1990—2000. Sähkön
tuonti Venäjältä Suomeen onkin viime vuosina
kasvanut, kun hinta on ollut edullinen.
Vapailla markkinoilla sähkön tuonnille ei
voida asettaa rajoitteita. Valiokunta pitääkin
mahdollisena, että tuonti säilyy jatkossa yhtä suurella
todennäköisyydellä nykytasolla 10 TWh:ssa kuin
laskee ilmasto-ohjelman olettamaan 6 TWh:iin.
Kun tuontiin sinänsä ei voida vaikuttaa, ympäristövaliokunta
pitää tärkeänä, että Suomi
toteuttaa Kioton pöytäkirjan mukaisia yhteistoimintahankkeita
Venäjän energiantuotantolaitosten teknologian
kehittämiseksi vähäpäästöisemmäksi
ja turvallisemmaksi.
4.7 Kariutuneet kustannukset
Periaatepäätöksessä (Liite
3) ja asiantuntijalausunnoissa on käsitelty voimalatuotannon
rakentamiseen liittyviä kariutuvia kustannuksia. Eräiden
asiantuntijoiden lausunnoissa on korostettu KIO 1 -vaihtoehtoon
liittyvän hiilivoiman käytön rajoittamisen
huomattaviin korvausvelvollisuuksiin.
Valiokunta toistaa ilmasto-ohjelman yhteydessä esittämänsä viittauksen
Electrowatt-Econo Oy:n selvitykseen (16.1.2001) korvausperusteista.
Selvityksessä todetaan, että rajanveto kariutuneisiin
ja tavanomaisiin kustannuksiin on ongelmallinen, sillä toimivassa
markkinataloudessa investoijan odotetaan olevan tietoinen toimintaympäristön
muutoksen mahdollisuudesta, pyrkivän arvioimaan muutosten
todennäköisyyksiä ja vaikutuksia sekä ottamaan ne
huomioon päätöksenteossa. Päätösten
seurausten voidaan tällöin katsoa kuuluvan alan
normaalin toimintariskin piiriin. Electrowatt-Econo Oy:n selvityksissä ei
ole esimerkiksi huomioitu vuoden 1997 (Kioton pöytäkirja
hyväksyttiin) jälkeen tehtyjä lauhdesähkölaitosten
korvausinvestointeja, koska investoija on ollut tietoinen lauhdesähkötuotannon
epävarmoista tuotantoedellytyksistä kasvihuonekaasupäästöjen
vuoksi. Laskentaperusteet eivät näin ollen perustu
täyden korvauksen periaatteelle.
Toiseksi ympäristövaliokunta toteaa, että hiililauhteen
tuotannon kannattavuutta tulevat heikentämään
muun muassa tulossa oleva päästökauppajärjestelmä ja ympäristöperusteisen
verotuksen eteneminen, jonka toteuttamisesta otettiin yksimielinen
maininta myös Barcelonan huippukokouksen päätelmiin.
Onkin epätodennäköistä, että syntyy
tarvetta rajoittaa lainsäädäntöteitse
hiilivoiman käyttöä.
Kolmanneksi valiokunta korostaa, että riippumatta sähkön
lisätuotantoratkaisusta hiililauhteen käyttöä tulee
Suomessa ryhtyä vähentämään.
Keskustelu ydinvoimavaihtoehdon ja maakaasuvaihtoehdon eroista hiilivoiman
alasajosta johtuvien kariutuneiden kustannusten suhteen on siten
vailla perusteita.
Lopuksi valiokunta huomauttaa, että myös ydinvoiman
käyttöön liittyy riskejä kariutuvista kustannuksista.
Valiokunta viittaa valtioneuvoston periaatepäätökseen
(Liite 3 s. 25 ja 26), jonka mukaan länsimaissa mahdollisesti
tapahtuvat ydinvoimalaonnettomuudet tai turvallisuutta vaarantavat
tapahtumat saattavat aiheuttaa niin suuret poliittiset paineet,
että ydinvoimayksiköitä ryhdytään
sulkemaan myös Suomessa. Tämä on periaatepäätöksen
mukaan taloudellinen riski lähinnä tuottajille,
mutta vaikuttaa myös sähköhuollon varmuuteen,
sähkömarkkinoiden toimivuuteen ja sähkön
hintaan. Valiokunta toteaa, että tällaisessa tilanteessa
osa kariutuneista kustannuksista tulee ainakin sähkön
nousevana hintana kaikkien kansalaisten maksettavaksi.
4.8 Vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin
Valiokunnan esittämä energiavaihtoehto on KIO 1
-vaihtoehdon muunnos, joka korostaa energian käytön
tehokkuutta, uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja
hiilen korvaamista maakaasulla. Ilmasto-ohjelmasta tehtyjen selvitysten
pohjalta on nähtävissä, että Kioton
pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden
kasvihuonekaasupäästötavoitteet saavutetaan
hyvin tällaisella energiastrategialla ja että vuoteen
2020 pysytään ensimmäisen sitoumuskauden
vähennysvelvoitteiden alapuolella.
Valiokunnan ehdotus merkitsee kehityssykäystä uudelle
energiateknologialle, joka avaa tietä kokonaan päästöttömälle
ja jätevapaalle energiatuotannolle. Uusi energiateknologia
kehittyy edelleen nopeasti, koska sillä on suuri maailmanlaajuinen
kysyntä. Kioton pöytäkirjan toisen sopimuskauden
tavoitteista ei vielä tiedetä, mutta kehittynyt
teknologia luo hyvän pohjan kiristyvien päästötavoitteiden
saavuttamiselle.
Valiokunta huomauttaa edelleen, että kiristyneiden
päästötavoitteiden toteuttamisessa voidaan
käyttää hyväksi Kioton pöytäkirjan
joustomekanismeja. Kehittyneen energiateknologian käyttö sekä yhteistoteutushankkeissa
(JI) että kehitysmaita koskevissa puhtaan kehityksen hankkeissa
(CDM) on myös maailmanlaajuisen kasvihuonekaasupäästöjen
vähennystavoitteen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Periaatepäätöksen mukaisella ydinvoimaratkaisulla
saavutetaan myös kasvihuonekaasupäästötavoitteet
Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä sitoumuskaudella.
Kiristyviä toisen kauden tavoitteita ydinvoimavaihtoehdolla
ei kuitenkaan enää sellaisenaan saavutettaisi,
sillä lisääntyvä energian käyttö johtaa
lisääntyviin päästöihin
kuten ilmastostrategian taustaselvitys osoittaa. Ydinvoimavaihtoehdossa
on siten välttämätöntä korvata
hiilen käyttöä muulla energiatuotannolla,
jotta kiristyvät päästövähennysvelvoitteet
pystyttäisiin saavuttamaan.
Valiokunta korostaa vielä, että ydinvoima
ei ole globaalilla tasolla ratkaisu kasvihuonekaasujen vähentämiseksi.
Avainasemassa ovat uusiutuviin energialähteisiin perustuvat
hajautetut energiantuotantojärjestelmät. Teollisuusmaat ovat
Rion konferenssin sitoumusten perusteella vastuussa uuden teknologian
kehittämisestä. Kehitysmailla ei ole siihen varoja
eikä tietotaitoa.
5 Arvovalinta
Ratkaisu Suomen energiatulevaisuudesta on merkittävä yhteiskuntapoliittinen
päätös, joka antaa suuntaa Suomen tulevalle
kehitykselle. Tulevaisuutta koskevissa ratkaisuissa on aina kysymys
myös arvoista. Periaatepäätöstä arvioitaessa
on viime kädessä vastattava kysymykseen, jatketaanko
Suomessa runsaan energiankäytön linjaa, joka samalla
ylläpitää pitkällä aikavälillä kestämätöntä tuotanto-
ja kulutusrakennetta, vai halutaanko suuntaa muuttaa kohti tehokkaampaa
energiankäyttöä ja sen myötä kestävämpää kasvua
ja luonnonvarojen suojelemista.
Valiokunta korostaa, että tulevaisuutta koskevat päätökset
pitäisi ratkaista kestävän kehityksen
pohjalta.