Perustelut
Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta puoltaa ympäristönsuojelulain
muutosehdotuksia. Kysymys on tarkistuksista, joilla ympäristönsuojelulaki
saatetaan paremmin vastaamaan ympäristön pilaantumisen
vähentämisen yhtenäistämistä koskevaa
Euroopan yhteisön neuvoston direktiiviä (IPPC-direktiivi).
Puoltaessaan lakiehdotuksen hyväksymistä valiokunta
kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin.
Ympäristönsuojelulain 43 § koskee
lupamääräyksiä pilaantumisen
ehkäisemiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan
päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista
koskevien lupamääräysten tulee perustua
parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Vaatimusta
parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämisestä ehdotetaan
IPPC-direktiivin perusteella täsmennettäväksi
uudella säännöksellä, jonka
mukaan lupamääräyksissä ei kuitenkaan
saa velvoittaa käyttämään vain
tiettyä määrättyä tekniikkaa.
Kun kielto tietyn ennalta määritellyn tekniikan
käyttöön velvoittamisesta on kirjoitettu
erilliseksi säännökseksi, nousi valiokunnassa
esiin kysymys, voidaanko uuden säännöksen
tulkita rajoittavan teknisen määräyksen
antamista myös muulloin kuin annettaessa raja-arvoa taikka päästöjen
ehkäisyä tai rajoittamista koskevia määräyksiä parhaan
käyttökelpoisen tekniikan perusteella.
Valiokunta toteaa, että uudessa säännöksessä viitataan
sanalla "kuitenkaan" edellä olevaan virkkeeseen, joten
tulkintaepäselvyyttä ei pitäisi syntyä.
Uusi säännös tarkoittaa vain päästöraja-arvoa
sekä päästöjen ehkäisemistä ja
rajoittamista koskevien teknisten määräysten
antamista parhaan käyttökelpoisen tekniikan perusteella.
Pilaantumisen ehkäisemistä koskevien lupamääräysten
osalta valiokunta korostaa vielä 3 momentin viimeistä säännöstä,
jonka mukaan "on tarpeen mukaan otettava huomioon energiankäytön
tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen
ja niiden seurausten rajoittamiseen".
Valiokunnan huomiota on kiinnitetty myös lain 46 §:ään
IPPC-direktiivin perusteella tehtävien tarkistusten tulkintaan
silloin, kun kysymyksessä on toiminnan vaikutusten tarkkailu. Saadun
selvityksen mukaan vaikutustarkkailujen ratkaiseminen ympäristölupaa
myönnettäessä ei ole aina mahdollista
eikä tarkoituksenmukaista. Näin on erityisesti
silloin, kun tarkkailu tapahtuu ns. yhteistarkkailuna, johon usein
sisältyy eri viranomaisten ratkaisemia lupia ja jossa viranomaiset
ja toiminnanharjoittaja yhteistoimin valmistelevat tarkkailusuunnitelman.
Yhteistarkkailujärjestelmä on osoittautunut tähän astisessa
käytännössä toimivaksi järjestelmäksi. Tästä syystä valiokunta
korostaa, että 46 §:ään tehtävät
tarkistukset eivät saa johtaa tulkintaan, joka estää yhteistarkkailumenettelyn
säilymisen jatkossakin.
Lopuksi valiokunta kiinnittää vielä huomiota ympäristölupaviranomaisten
voimavarojen riittävyyteen. On tärkeää,
että uuden ympäristönsuojelulainsäädännön
toimivuus ei vaarannu liian niukkoihin viranomaisresursseihin.