1
Lakiehdotuksen perustelut
1 luku Yleiset säännökset
3 a §.Lain suhde Euroopan unionin lainsäädäntöön ja muuhun kansalliseen lainsäädäntöön sekä toimivaltainen viranomainen. Voimassa olevan lain 6 §:ssä viitataan unionin tunnustamissäännöksiin, mutta säännös koskee ainoastaan lääkäreitä ja hammaslääkäreitä. Viittaus unionin tunnustamissäännöksiin tulee kattaa kaikki terveydenhuollon ammattiryhmät ja ammattihenkilölaki kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi viittaus unionin tunnustamissäännöksiin ehdotetaan siirrettäväksi 6 §:n 3 momentista uuteen 3 a §:ään. Terveydenhuollon ammattihenkilölakiin ehdotetaan sisällytettäväksi ne erityissäännökset, jotka direktiivin muutoksesta johtuen on välttämätöntä sijoittaa ammattihenkilölakiin. Muuten sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia ( / ). Pykäläehdotuksessa todetaan lisäksi, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto toimii ammattipätevyysdirektiivissä ja ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa laissa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta.
Muussa Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa koulutuksen saanut
6 §.Oikeus harjoittaa lääkärin tai hammaslääkärin ammattia automaattisen tunnustamisen periaatteen nojalla.1 momentissa ehdotetaan muutettavaksi automaattisen tunnustamisen kautta myönnettävän ammattioikeuden myöntämisen edellytykset vastaamaan sanamuodoltaan ammattipätevyysdirektiiviä. Muutos on luonteeltaan tekninen.
Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Viittaus unionin tunnustamissäännöksiin ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 3 a §:ään edellä kyseisen pykälän kohdalla esitetyillä perusteilla.
6 a §. Ennen vuotta 2012 lääketieteen opinnot toisessa EU- tai ETA-valtiossa aloittaneen oikeus harjoittaa lääkärin ammattia. Pykäläehdotuksen mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntäisi hakemuksesta määrääminsä ehdoin oikeuden harjoittaa Suomessa lääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä kyseistä ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena henkilölle, joka on ennen 1.1.2012 aloittanut lääketieteen opinnot jossakin toisessa EU- tai ETA-valtiossa ja suorittanut siellä lääkärin perustutkinnon. Edellytyksenä on, että kyseisessä valtiossa lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksenä on tutkinnon jälkeisen ammatillisen harjoittelun suorittaminen. Rajoitettu ammatinharjoittamisoikeus myönnettäisiin määräajaksi, kolmeksi vuodeksi. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla olisi mahdollisuus perustellusta syystä jatkaa määräaikaista rajoitettua ammatinharjoittamisoikeutta. Perusteltu syy olisi esimerkiksi harjoittelua suorittavan henkilön vanhempainvapaa, sairastuminen tai varusmiespalvelu.
Harjoittelun tulisi noudattaa aikaisemman perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen, nykyisen yleislääketieteen erityiskoulutuksen sisältöä, joka on määritelty sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 56/2015. Perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen pituus oli aikaisemmin kaksi vuotta mutta koulutus on sittemmin pidennetty kolmeen vuoteen. Harjoittelun pituus olisi näin ollen kolme vuotta täysipäiväistä työskentelyä lääkärin tehtävissä toisen, itsenäisesti ammattia harjoittamaan oikeutetun lääkärin johdon ja valvonnan alaisena. Hakijan tulisi työskennellä tästä ajasta vähintään yhdeksän kuukautta terveyskeskuksessa työsuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään ja vähintään kuusi kuukautta erikoissairaanhoidossa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla olisi mahdollisuus pyytää yliopistoja arvioimaan ja hyväksymään harjoittelun sisältö. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntäisi hakijalle laillistuksen suoritetun ammatillisen harjoittelun perusteella. Tämä vastaisi tilannetta ennen 1.5.2011.
Ammatillinen harjoittelun sisällön tulisi mahdollisuuksien mukaan noudattaa lähtömaan vaatiman ammatillisen harjoittelun suuntaviivoja (55 artikla 1 ja 2 kohta), jotta hakijan mahdollisuus saada laillistus lähtömaassa tulisi turvatuksi. Näin ollen hakijan tulisi varmistaa lähtömaan toimivaltaisilta viranomaisilta, että määräaikaisen laillistuksen aikana tapahtuva työskentely täyttää laillistamisen edellytykset lähtömaassa. Asialla on merkitystä, mikäli hakija haluaisi myöhemmin siirtyä työskentelemään opiskelumaassa tai jossakin muussa EU- tai ETA-valtiossa.
Pykäläehdotuksen tarkoituksena on ratkaista kaksoislaillistuksen poistamisen yhteydessä syntynyt ja siirtymäsäännöksen puuttumisesta johtunut epäkohta. Kaksoislaillistuksen poistamista koskeva uudistus tuli voimaan 1.5.2011. Lakimuutokseen ei sisältynyt siirtymäsäännöstä. Nyt ehdotettavalla säännöksellä halutaan antaa mahdollisuus ammatinharjoittamisoikeuden saamiseen myös niille, jotka ovat aloittaneet lääketieteen opintonsa syksyllä 2011 eli välittömästi kaksoislaillistuksen poistamista koskevan lakimuutoksen voimaantulon jälkeen. Henkilöillä, joita säännös koskee, on ollut tuolloin vallitsevan lainsäädännön perusteella odotettuja oikeuksia sen suhteen, että opinnot tuottavat ammatinharjoittamisoikeuden.
8 §.Oikeus harjoittaa terveydenhuollon ammattia ja ammattinimikkeen käyttöoikeus yleisen tunnustamisjärjestelmän nojalla. Pykälässä säädetään yleiseen tunnustamisjärjestelmään kuuluvien terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeudesta harjoittaa ammattia ja ammattinimikkeen käyttöoikeudesta Suomessa. Yleiseen tunnustamisjärjestelmään kuuluvat terveydenhuollon ammatit on lueteltu tämän hallituksen esityksen yleisperusteluissa. Yleisessä tunnustamisjärjestelmässä hakijalla tulee olla ammattipätevyysdirektiivin mukainen tutkintotodistus tai muu asiakirja, joka kyseisessä valtiossa vaaditaan ammattioikeuden saamiseksi. Yleisessä tunnustamisjärjestelmässä hakijan koulutusta verrataan kansalliseen koulutukseen. Mikäli koulutus eroaa olennaisesti Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi päättää hakijalle määrättävästä sopeutumisajasta tai kelpoisuuskokeesta. Hallituksen esityksessä ammattipätevyyden tunnustamisesta annetuksi laiksi, 7 §:ssä, on direktiivin mukainen pykäläehdotus niistä edellytyksistä, joilla hakijalle voidaan asettaa vaatimus sopeutumisajasta tai kelpoisuuskokeesta. Kyseisen lakiehdotuksen 7 §:n 4 momentin mukaisilla edellytyksillä hakijalle voidaan määrätä molemmat; sekä sopeutumisaika että kelpoisuuskoe.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännös antaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle mahdollisuuden määrätä hakijalle sekä sopeutumisajan että kelpoisuuskokeen.
8 a §.Osittainen ammatinharjoittamisoikeus. Pykäläehdotuksen mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntäisi tapauskohtaisen harkinnan perusteella oikeuden harjoittaa terveydenhuollon ammattihenkilön ammattia laillistettuna ammattihenkilönä osittaisena, kun hallituksen esityksessä laiksi ammattipätevyyden tunnustamisesta, sen 8 §:ssä todetut edellytykset täyttyvät. Osittaista ammatinharjoittamisoikeutta ei voida myöntää henkilölle, joiden ammattipätevyys tunnustetaan automaattisesti. Osittaista ammatinharjoittamisoikeutta koskeva säännös voi kuitenkin tulla sovellettavaksi automaattisen tunnustamisen piiriin kuuluvien ammattien osalta niissä tilanteissa, joissa hakijan koulutus ei täytä automaattisen tunnustamisen edellytyksiä. Käytännössä henkilö voi hakea ammattipätevyytensä tunnustamista tai osittaista ammatinharjoittamisoikeutta. Jos rajoittamaton ammatinharjoittamisoikeus ei ole mahdollinen, toimivaltaisen viranomaisen tulee oma-aloitteisesti tutkia täyttyvätkö osittaisen ammatinharjoittamisoikeuden edellytykset. Osittaista ammatinharjoittamisoikeutta koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi myös silloin, kun ammatinharjoittaja tarjoaa palveluja väliaikaisesti tai satunnaisesti 9 §:n mukaisesti.
Osittainen ammatinharjoittamisoikeus edellyttää että,
1) ammattihenkilö on täysin pätevä harjoittamaan kotijäsenvaltiossaan sitä ammatillista toimintaa, jota varten ammatinharjoittamisoikeutta haetaan;
2) kotijäsenvaltiossa laillisesti harjoitetun ammatillisen toiminnan ja Suomessa säännellyn ammatin väliset erot ovat niin suuret, että hakijalta vaadittavat korvaavat toimenpiteet merkitsisivät Suomessa edellytettävän koulutuksen suorittamista kokonaisuudessaan, jotta hakija saisi oikeuden harjoittaa säänneltyä ammattia kaikilta osin;
3) ammatillinen toiminta voidaan erottaa kyseisen säännellyn ammatin piiriin kuuluvasta muusta toiminnasta.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tulee harkita voidaanko yksittäisen säännellyn ammatin osalta määrittää sellaisia tehtäväkokonaisuuksia, jotka voidaan määritellä päätöksessä ja joihin perustuen henkilölle voitaisiin myöntää osittainen ammatinharjoittamisoikeus. Säännöksen soveltaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Kielteisen päätöksen tekeminen edellyttäisi sitä, että osittaisen ammatinharjoittamisoikeuden katsottaisiin vaarantavan yleistä turvallisuutta tai asiakas- tai potilasturvallisuutta.
Ammattipätevyyden tunnustamista koskevan lakiehdotuksen perusteluissa on todettu, että osittainen ammatinharjoittamisoikeus voisi tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa puheterapeutti antaa puheterapiaa muulla kuin Suomen kansalliskielillä tai jossa psykologi toimii kotijäsenvaltiossaan työ- tai organisaatiopsykologina.
Päätös osittaisesta ammatinharjoittamisoikeudesta ratkaistaan lisäksi yleistä tunnustamisjärjestelmää koskevan ammattihenkilölain 8 § mukaisesti. Tämä merkitsee sitä, että osittaista ammatinharjoittamisoikeutta hakevaan voidaan soveltaa sopeutumisaikaa ja kelpoisuuskoetta koskevia 8 §:n säännöksiä.
8 b §.EU- tai ETA-valtion kansalaiselta vaadittava kielitaito. Uuden 8 b §:n mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla olisi mahdollisuus perustellusta syystä vaatia EU- tai ETA-valtion kansalaista osoittamaan kielitaitonsa ammatinharjoittamisoikeuden tai ammattinimikkeen käyttöoikeuden myöntämisen edellytyksenä.
Ehdotettu muutos perustuu ammattipätevyysdirektiivin 53 artiklaan tehtyihin muutoksiin. Artiklan mukaan ammattipätevyyden tunnustamisesta etua saavilla ammattihenkilöillä on oltava sellainen kielitaito, jota tarvitaan heidän ammattinsa harjoittamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kielitaidon tarkistaminen tulee rajoittaa yhteen viralliseen kieleen ja se voidaan määrätä pakolliseksi, jos harjoitettavalla ammatilla on vaikutusta potilasturvallisuuteen. Tarkistaminen voidaan kuitenkin suorittaa vasta kun eurooppalainen ammattikortti on myönnetty tai kun ammattipätevyys on tunnustettu. Kielitaidon tarkistamisen tulee olla oikeassa suhteessa harjoitettavaan toimintaan nähden.
Sekä Terveydenhuollon valvontatyöryhmä että opetus- ja kulttuuriministeriön asettama terveydenhuollon kielitaitokysymyksiä pohtinut työryhmä esittivät huolenaan, että ulkomailta Suomeen tulevien terveydenhuollon ammattihenkilöiden kielitaidossa on potilasturvallisuuden vaarantavia puutteita. Tämä on koskenut sekä EU/ETA-alueelta saapuvia ammattihenkilöitä että EU/ETA-alueen ulkopuolisista valtioista saapuvia ammattihenkilöitä. Ongelmalliseksi on koettu se, ettei toisista EU/ETA-valtioista saapuvien, toisin kuin EU/ETA-alueen ulkopuolisista valtioista saapuvien, ammattihenkilöiden laillistamisen edellytyksenä ole voitu vaatia riittävän kielitaidon osoittamista. Kielitaidon tarkistaminen on näin ollen ollut terveydenhuollon toimintayksiköiden vastuulla. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on 18 a §:n mukaan oltava hänen tehtäviensä edellyttämä riittävä kielitaito, joten ammattihenkilö on itse myös vastuussa siitä, että hänen kielitaitonsa on riittävällä tasolla. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta piti mietinnössään (StvM 45/2014) tärkeänä, että ammattipätevyysdirektiivin toimeenpanon yhteydessä arvioidaan EU/ETA-valtioista tulevien ammattihenkilöiden kielitaidon varmistamisen edellyttämät säädösmuutostarpeet.
Esitetyn uuden pykälän perusteella Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voisi vaatia kielitaidon osoittamista perustellusta syystä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla olisi mahdollisuus käyttää omaa harkintaansa siinä, milloin se vaatisi toisen EU- tai ETA-valtion kansalaista osoittamaan riittävän kielitaidon ammatinharjoittamisoikeuden tai ammattinimikkeen käyttöoikeuden myöntämisen edellytyksenä. Perusteltuna syynä voitaisiin pitää esimerkiksi tilannetta, jossa tutkinto on suoritettu tai ammattipätevyys hankittu muualla kuin Suomessa muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä tai yleissivistävät opinnot on suoritettu muualla kuin Suomessa tai muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä. Riittävän kielitaidon osoittamista olisi mahdollista vaatia, jos valvontavirastolle tulisi hakuprosessin aikana perusteltu epäily kyseessä olevaan ammattiin riittämättömästä kielitaidosta. Riittävän kielitaidon varmistamista korostetaan lisäksi jäljempänä 18 a §:ään ehdotettavalla muutoksella.
Valvontatoiminnassa on havaittu, että puutteellinen kielitaito liittyy yleensä muihin ammattitoiminnan asianmukaisuudessa havaittuihin puutteisiin. Voimassa olevan lain 26 §:n mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla on jo nykyisin toimivalta päättää seuraamuksista muun muassa kielitaitoa koskevan 18 a §:ssä säädetyn velvoitteen laiminlyömisestä osana muuta ammattitoiminnan asianmukaisuuden valvontaa.
8 c §.Eurooppalainen ammattikortti. Pykäläehdotuksessa säädettäisiin eurooppalaisesta ammattikortista. Ammattipätevyyden tunnustamista koskevaan hallituksen esitykseen sisältyy kattavat säännökset ammattikortin hakemisesta ja myöntämisestä sekä toimivaltaisen viranomaisen tehtävistä ja velvollisuuksista silloin, kun Suomen toimivaltainen viranomainen päättää ammattikortin myöntämisestä ja silloin, kun viranomainen tarkistaa IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen oikeellisuutta, pyytää mahdollisesti puuttuvia asiakirjoja ja toimittaa ammattikorttihakemuksen edelleen toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle päätettäväksi.
Pykälässä ehdotetaan viitattavaksi tulevan ammattipätevyyslain 4 luvun säännöksiin sekä Euroopan unionin täytäntöönpanoasetukseen. Pykäläehdotuksen mukaan eurooppalaisen ammattikortin hakemisesta, hakemusten käsittelystä, ammattikortin myöntämisestä, ammattikorttiin liittyvien tietojen käsittelystä sekä muista ammattikorttiin liittyvistä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävistä toimivaltaisena viranomaisena on voimassa, mitä ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun lain 4 luvussa sekä Euroopan unionin täytäntöönpanoasetuksessa säädetään.
Euroopan unionin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU 2015/983) mukaan ammattikortti otetaan käyttöön sairaanhoitajan, proviisorin ja fysioterapeutin ammateissa.
8 d §.Ensihoitajan ammattipätevyyden tunnustaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ensihoitopalvelusta (340/2011) säädetään ensihoitajan tehtävässä vaadittavasta koulutuksesta. Ensihoitaja on ammattipätevyysdirektiivin mukainen säännelty ammatti. Pykäläehdotuksen mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto päättäisi muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tuottamasta kelpoisuudesta ensihoitajan ammattiin.
9 §.Väliaikainen ja satunnainen palvelujen tarjoaminen. Pykälän 1 momentissa säädetään Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle tehtävästä kirjallisesta ennakkoilmoituksesta, jonka toiseen EU- tai ETA-maahan laillisesti sijoittautunut ammatinharjoittaja on velvollinen tekemään, jos hän siirtyy tarjoamaan ammattiinsa kuuluvia palveluja väliaikaisesti tai satunnaisesti Suomessa. Säännökseen on ammattipätevyysdirektiivin 4 a artiklan 4. alakohdan mukaisesti lisätty maininta, jonka mukaan ammatinharjoittajalle myönnetty eurooppalainen ammattikortti toimii momentissa tarkoitettuna ennakkoilmoituksena.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ammattipätevyysdirektiivin 7 artiklan 4 kohdan edellyttämällä tavalla. Voimassa olevan säännöksen mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi potilasturvallisuuden varmistamiseksi tarkistaa palvelujen tarjoajan ammattipätevyyden ennen kuin palveluja tarjotaan ensimmäistä kertaa. Ammattipätevyyden tarkistaminen ei koske ammattihenkilölain 6 ja 7 §:ssä tarkoitettuja automaattisen tunnustamisen piiriin kuuluvia säänneltyjä ammatteja. Direktiivimuutoksen mukaan ennakkotarkistus voidaan tehdä ainoastaan, kun sen tarkoituksena on välttää palvelun tarjoajan ammatillisen epäpätevyyden vuoksi palvelun vastaanottajan terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuva vakava haitta ja kun tarkistamisessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tätä tarkoitusta varten. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi direktiivimuutosta vastaava lisäys.
10 a §.Ammatillinen harjoittelu. Ammattipätevyysdirektiivin uuden 55 a artiklan mukaan säännellyn ammatin ammatinharjoittamisoikeuden myöntämisen ehtona oleva ammatillinen harjoittelu tulee hyväksyä myös silloin, kun se suoritetaan toisessa EU- tai ETA-valtiossa, kuin jossa koulutus on suoritettu. Artiklan tarkoituksena on mahdollistaa ammatillisen harjoittelun suorittaminen toisessa EU- tai ETA-valtiossa silloin, kun sen suorittaminen on edellytyksenä säännellyn ammatin harjoittamiselle kotijäsenvaltiossa. Pykäläehdotus on artiklan 55 a mukainen. Käytännössä säännös koskee hammaslääkäreitä, joiden kohdalla ammatinharjoittamisoikeuden myöntäminen edellyttää käytännön palvelun suorittamista.
Ammatillisen harjoittelun tunnustaminen ei kuitenkaan korvaisi mahdollisia voimassa olevia vaatimuksia, jotka koskevat ammattiin pääsyn edellytyksenä vaaditun kokeen suorittamista. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tulisi julkaista suuntaviivat, jotka koskevat toisessa EU- tai ETA-valtiossa suoritetun harjoittelun järjestämistä ja tunnustamista.
14 a §.Hakemuksen liitteet. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi, jotta se vastaisi ammattipätevyysdirektiivin 57 a artiklan 1 kohdan säännöksiä. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa hakemuksen liiteasiakirjoja ei tarvitsisi esittää alkuperäisinä tai oikeaksi todistettuina jäljennöksinä, ellei Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sitä erikseen vaatisi. Vaatimus voitaisiin esittää vain, jos asiakirjan aitoudesta olisi perusteltua epäilyä, eikä asiasta muutoin saataisi varmuutta. Direktiivin säännös tähtää sähköisen asioinnin helpottamiseen. Käytännössä ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaavan viranomaisen on aikaisempaa helpompi varmistaa henkilön ammattipätevyys kotijäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta sähköisen tietojenvaihtojärjestelmä IMI:n välityksellä.
14 c §. EU- tai ETA-alueen ulkopuolella koulutuksen saaneen lääkärin tai hammaslääkärin tutkinnon hyväksyminen Suomessa lääkärin tai hammaslääkärin ammattiin johtavaksi koulutukseksi. EU- tai ETA-alueen ulkopuolella koulutuksen saaneiden lääkäreiden laillistamisessa siirryttiin 14 c §:n mukaiseen kaksivaiheiseen menettelyyn 1.4.2015 lukien, jolloin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto tekee ensivaiheessa päätöksen hakijan koulutuksen hyväksymisestä.
Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi, jotta jatkossa EU- tai ETA-alueen ulkopuolella koulutuksen saaneiden lääkäreiden ja hammaslääkäreiden laillistamisprosessi olisi mahdollisimman yhdenmukainen. Muutoksen myötä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto tekisi myös EU- tai ETA-alueen ulkopuolella koulutuksen saaneiden hammaslääkäreiden koulutuksen hyväksymisestä hallinnollisen päätöksen. Kun koulutus on hyväksytty, hakija voi ryhtyä suorittamaan valvontaviraston määräämää palvelua, lisäopintoja ja kuulusteluja ja hammaslääkärin ammatillista harjoittelua. Ammatillinen harjoittelu suoritetaan kuntien ja kuntayhtymien palvelujärjestelmässä. Näin turvataan vastaavanlainen käytännön osaaminen, jonka Suomessa koulutetut saavat osana hammaslääkärikoulutusta.
18 §.Täydennyskoulutusvelvollisuus ja jatkuva ammatillinen kehittyminen. Täydennyskoulutusvelvollisuutta koskevaan 18 §:n otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi maininta jatkuvasta ammatillisesta kehittymisestä. Säännökseen ehdotetaan tehtäväksi muutoksia, jotka sanamuodoltaan vastaavat paremmin direktiivin tarkoitusta ja sanamuotoa.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi työnantajalle direktiivin 22 artiklan b) alakohdan mukaisesti velvollisuus seurata terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatillista kehittymistä.
18 a §.Kielitaito. Pykälän 1 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla hänen hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Vakiintuneen käytännön mukaan työnantajalla on vastuu siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä on riittävä suomen tai ruotsin kielen taito.
Säännöstä ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että uuden 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulisi varmistua siitä, että ammattihenkilön kielitaito on hänen tehtäviensä edellyttämällä riittävällä tasolla.
Kielilain (423/2003) 10, 18 ja 20 §:ssä säädetään potilaan oikeudesta käyttää suomen tai ruotsin kieltä. Kielilain mukaan viranomaisen tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (424/2003) 2 §:n mukaan viranomaisen on koulutusta järjestämällä ja muilla henkilöstöpoliittisilla keinoilla huolehdittava siitä, että henkilöstöllä on riittävä kielitaito kielilaissa ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Lain 3 §:n mukaan virkaa täytettäessä ja muuhun palvelussuhteeseen otettaessa on varmistuttava siitä, että palvelukseen otettavalla on riittävä kielitaito. Terveydenhuoltolain 6 §:ssä säädetään kuntien ja kuntayhtymien velvollisuudesta järjestää terveyden- ja sairaanhoitopalveluja suomen ja ruotsin kielellä. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 3 §:n 3 momentti edellyttää, että potilaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon hänen hoidossaan ja kohtelussaan. Potilaslain 3 §:n 3 momentti sisältää viittauksen kielilaissa säädettyihin kielellisiin oikeuksiin.
Uusi momentti korostaa nykyistä tehokkaammin myös yksityisten työnantajien velvollisuutta varmistua riittävästä kielitaidosta. Riittävä suomen tai ruotsin kielen taito on keskeinen osa terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitaitoa ja merkittävä potilasturvallisuustekijä. Vaadittavan kielitaidon taso kuitenkin vaihtelee ammattiryhmien ja tehtävien mukaan. Ammattihenkilöltä vaadittava kielitaitotaso on mahdollista suhteuttaa tehtävien ja hänen hoitamansa väestön tarpeisiin. Erityisesti ammatillinen kielitaito kehittyy parhaiten työssä ollessa. Työnantajalla on mahdollisuus ottaa ammattihenkilö sellaisiin tehtäviin, joihin hänen kielitaitonsa työhön otettaessa riittää, ja ryhtyä sen jälkeen tukemaan ammattihenkilön kielitaidon kehittymistä. Pykälän 2 momentin perustelujen osalta viitataan lisäksi edellä 8 a §:n kohdalla esitettyihin perusteluihin.
31 a §. Ammatinharjoittamisoikeuden tai -luvan taikka ammattinimikkeen käyttöoikeuden poistaminen toisen EU- tai ETA-valtion päätöksen perusteella. Pykälässä ehdotetaan annettavaksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle oikeus puuttua ammatinharjoittamisoikeuteen toisen EU- tai ETA-valtion tekemän päätöksen perusteella ilman erillistä kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa puuttumisperusteiden tutkintaa. Esimerkiksi Ruotsin lainsäädännön mukaan Ruotsissa ETA-valtion tai Sveitsin laillistuksen perusteella Ruotsissa saatu laillistus saadaan peruuttaa pelkästään sillä perusteella, että alkuperäinen ammatinharjoittamisoikeus on menetetty (Patientsäkerhetslagen 8 luku 5 §).
Vastaava säännös on tällä hetkellä Pohjoismaisessa sopimuksessa (Arjeplog -sopimus). Pykälässä ehdotettu mahdollisuus liittyy ammattipätevyysdirektiivissä tarkoitettuun viranomaisten väliseen yhteistyöhön ja hälytysmekanismin käyttöön.
39 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 31 a ja 40 c §. Näin ollen päätökseen, joka koskee ammatinharjoittamisoikeuden tai luvan tai ammattinimikkeen käyttöoikeuden poistamista 31 a §:n mukaisesti sekä 40 c §:ssä säädettyä hälytystä koskevaan päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.
40 c §.Hälytysmekanismi. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi hälytysmekanismia koskeva uusi pykälä. Pykälä on tarpeen ammattipätevyysdirektiivin 56 a artiklan toimeenpanemiseksi.
Pykälän 1 momentin mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston olisi tehtävä muille jäsenvaltioille sähköinen ilmoitus terveydenhuollon ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeuteen kohdistuvista turvaamistoimenpiteistä.
Kyse olisi ammattihenkilölain 5 luvun säännösten nojalla tehdyistä päätöksistä, joilla ammatinharjoittamisoikeutta rajoitetaan toistaiseksi tai määräajaksi tai lopullisesti, ammatinharjoittamisoikeus poistetaan määräajaksi tai lopullisesti, ammatinharjoittamista koskeva lupa peruutetaan, ammatinharjoittaminen kielletään, taikka ammattinimikkeen käyttöoikeus kielletään.
Ilmoitus tulisi tehdä myös ammatinharjoittamisoikeutta koskevasta väliaikaisesta kiellosta, joka on asetettu turvaamistoimenpiteitä koskevan asian käsittelyn ajaksi. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston olisi tehtävä ilmoitus myös siitä, että tuomioistuin on todennut henkilön käyttäneen väärennettyjä asiakirjoja osoituksena terveydenhuollon ammattihenkilön ammattipätevyydestä.
Ilmoitus tehtäisiin komission ylläpitämässä sähköisessä tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI-järjestelmä) lähetettävällä hälytyksellä kolmen vuorokauden kuluessa kieltoa, rajoitusta tai oikeuden poistamista koskevan päätöksen taikka tuomion antamisesta.
Pykälän 2 momentin mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston olisi viipymättä ilmoitettava IMI-järjestelmän kautta kiellon, rajoituksen tai poiston ilmoitettua kestoa koskevista muutoksista. Momenttiin otettaisiin myös ammattipätevyysdirektiivin 56 artiklan 7 kohtaa vastaava säännös aiheettomiksi käyneiden hälytysten poistamisesta IMI-järjestelmästä.
Mainitun artiklan 6 kohdassa edellytetään, että ammattihenkilö, jota hälytys koskee, saa kirjallisen ilmoituksen hälytystä koskevista päätöksistä ja että hän voi hakea päätöksiin muutosta tai oikaisua kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kyseinen kohta ehdotetaan pantavaksi täytäntöön säätämällä pykälän 3 momentissa kirjallisen päätöksen tekemisestä. Päätös voitaisiin tehdä erillisenä, mutta se voitaisiin myös sisällyttää päätökseen, jolla ammatinharjoittamisoikeuteen puututaan.
Hallintoasioiden muutoksenhakusäännöksiä koskevan uudistuksen yhteydessä muutoksenhakua koskevaa 39 §:ää on muutettu 1.1.2016 voimaan tulevalla lailla (1024/2015) siten, oikaisuvaatimusmenettely on otettu käyttöön muutoksenhaun ensiasteena kaikissa muissa tapauksissa paitsi lain 25, 26 §:n 2 momentissa, 27—29 ja 33 §:ssä tarkoitetuissa päätöksissä. Edellä mainituissa tapauksissa, joissa on kyse esimerkiksi ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamisesta, sen poistamisesta tai kiellosta käyttää terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä, oikaisuvaatimusmenettelyä ei ole tarkoitus ottaa käyttöön vaan päätöksestä valitetaan suoraan hallinto-oikeuteen. Tämä sen vuoksi, että oikaisuvaatimusmenettely saattaisi tarpeettomasti hidastaa oikeusturvaa asioissa, jotka on perusteltua saattaa nopeasti tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Hälytystä koskevaan päätökseen ehdotetaan haettavaksi muutosta suoraan hallinto-oikeudelta. Tältä osin viitataan 39 §:n muutoksenhakua koskevaan säännökseen. Direktiiviin 56 a artiklan 6 kohdan mukaan hälytykseen on liitettävä tieto siitä, että ammattihenkilö on käynnistänyt sitä koskevan oikeudellisen menettelyn, mistä ehdotetaan otettavaksi säännös momenttiin.
40 d §.Tietojen luovuttaminen EU- tai ETA-valtioiden toimivaltaisille viranomaisille. Pykäläehdotuksen mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolla olisi salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa muille Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden toimivaltaisille viranomaisille näiden tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömät tiedot ja selvitykset.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston on voitava luovuttaa toisen jäsenmaan toimivaltaiselle viranomaiselle tarkempia tietoja ja selvityksiä hälytyksen taustalla olevista tekijöistä. Koska ammattihenkilölaista puuttuu selkeä tietojen luovuttamiseen oikeuttava normi, tästä ehdotetaan otettavaksi säännös ammattihenkilölakiin. Tietojen luovuttaminen koskisi vain ammattihenkilön ammattitoiminnan asianmukaisuuden arvioinnin kannalta välttämättömiä tietoja ja selvityksiä. Luovutettavat tiedot voivat liittyä esimerkiksi ammattihenkilön päihteiden käyttöön, terveydentilaan tai ammatilliseen toimintakykyyn. Kysymyksessä olevat tiedot ja selvitykset ovat olennaisia arvioitaessa potilasturvallisuuden toteutumista tai mahdollista riskiä potilasturvallisuudelle.