2.2
Tavoitteet
DAC9-direktiivin tavoitteena on helpottaa konsernien minimiverodirektiivin mukaisia ilmoitusvelvollisuuksia mahdollistamalla täydennysveron tietoilmoitusten keskitetty ilmoittaminen EU-alueella. Ilman direktiiviä jokaisen konserniyksikön olisi annettava jäsenvaltiossaan oma täydennysveron tietoilmoitus. Direktiivin tarkoituksena on yksinkertaistaa ilmoitusvelvollisuutta sekä vähentää monikansallisille konserneille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.
Minimiverodirektiivin 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti jokaisen konserniyksikön on annettava täydennysveron tietoilmoitus siinä jäsenvaltiossaan, jossa se sijaitsee. Tämän paikallisen ilmoittamisvelvollisuuden mukaisesti jokaisen konserniyksikön on annettava verohallinnolleen laaja ilmoitus minimiveron laskemisesta, sekä tietyistä koko konsernia koskevista tiedoista. Saman artiklan 3 kohdassa säädetään poikkeuksesta paikalliseen ilmoittamisvelvollisuuteen siltä osin kuin konsernin ylin emoyksikkö tai muu nimetty ilmoittava yksikkö on antanut täydennysveron tietoilmoituksen konserniyksikön puolesta. Jos ilmoitus on annettu konserniyksikön puolesta muussa kuin sen omassa sijaintivaltiossa, vaatimuksena tällaiselle keskitetylle ilmoittamiselle on, että kyseisten valtioiden välillä on voimassa toimivaltaisia viranomaisia koskeva tietojenvaihtosopimus. Jos kaikkien konsernin toimintamaiden viranomaisten välillä on tietojenvaihtoa koskeva sopimus, tietoilmoitus voidaan antaa keskistetysti kaikkien konserniyksiköiden puolesta, eikä konserniyksiköiden tarvitse jättää omia paikallisia ilmoituksia. Kun DAC9-direktiivi laajentaa virka-apudirektiivin soveltamisalan kattamaan myös minimiverotuksen automaattisen tietojenvaihdon, toimii muutettu virka-apudirektiivi minimiverodirektiivin 44 artiklan 1 b kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisten viranomaisten välisenä sopimuksena ja keskitetty ilmoittaminen on mahdollista unionin alueella. On odotettavissa, että pääasiallisin tapa ilmoitusvelvollisuuksien täyttämiseksi tulee olemaan keskitetty ilmoittaminen nimetyn ilmoittavan yksikön kautta, mikäli tietojenvaihtomalli asianomaisten lainkäyttöalueiden välillä sen mahdollistaa.
DAC9-direktiivillä saatetaan lisäksi OECD:n piirissä kehitetty minimiverotuksen tietojenvaihtoa koskeva GIR-vakiomalli osaksi EU-lainsäädäntöä tekemällä siitä myös minimiverodirektiivin 44 artiklassa tarkoitettu täydennysveron tietoilmoituksen vakiomalli.
Direktiivi ja sen tavoitteet vastaavat komission pyrkimystä rationalisoida ja yksinkertaistaa yritysten raportointivaatimuksia vähentämällä tätä taakkaa vaarantamatta kuitenkaan raportointiin liittyviä tavoitteita. Komission näkemyksen mukaan tavoite saavutetaan toimeenpanemalla minimiverodirektiivin edellyttämä tietojenvaihto DAC9-direktiivin mukaisesti. Johdanto-osan mukaan jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa direktiivin tavoitteita itsenäisesti, vaan ne voidaan kansainvälisen minimiverotuksen laajuuden ja sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta saavuttaa parhaiten unionin tasolla. Direktiivi myös mahdollistaa, että minimiverotuksen tietojenvaihtoon liittyvät säännöt toimeenpannaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.
Direktiivin johdanto-osan mukaan jäsenvaltioiden on DAC9-direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä hyödynnettävä tulkinnan lähteenä IF:n piirissä laadittua ja julkaistua tietoilmoitustietojen vaihtamista koskevaa monenvälistä mallisopimusta (GIR MCAA) ja sen kommentaaria, GloBE-mallisääntöjä ja sen kommentaaria sekä muita minimiverotukseen liittyviä ohjeistuksia myöhempine päivityksineen, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa siltä osin kuin kyseiset lähteet ovat yhdenmukaisia DAC9-direktiivin, minimiverodirektiivin ja unionin oikeuden kanssa. Näin ollen monikansallisten konsernien olisi täydennysveron tietoilmoitusta antaessaan käytettävä tulkinnan lähteenä IF-kokoonpanossa laadittuja GIR-vakiomallin täyttöohjeita.
DAC9-direktiivin johdanto-osan mukaan virka-apudirektiiviä ja sen liitettä VII on myös luettava yhdessä minimiverodirektiivin kanssa ja ilmaisuilla, jotka koskevat minimiverotietojen vaihtamista täydennysveron tietoilmoituksella, on oltava vastaava merkitys kuin minimiverodirektiivissä.
Lisäksi DAC9-direktiivillä virka-apudirektiivin artiklan 8 kohtaa 3 a muutetaan, jotta se kattaisi DAC8-direktiivillä virka-apudirektiiviin tehdyt muutokset finanssitilejä koskevan pakollisen automaattisen tietojenvaihdon osalta. DAC8-direktiivi esitetään täytäntöön pantavaksi laiksi raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla ja eräiden lakien muuttamisesta annetulla hallituksen esityksellä (HE 84/2025 vp).
2.3
Pääasiallinen sisältö
Minimiverotuksen tietojenvaihto (uusi artikla 8 a e)
DAC9-direktiivillä virka-apudirektiivin soveltamisala laajennetaan kattamaan myös minimiverotuksen tietojenvaihto. Virka-apudirektiivin suurin muutos on uusi minimiverotuksen automaattista tietojenvaihtoa koskeva artikla, jossa määritellään perusta täydennysveron tietoilmoitustietojen automaattiselle vaihtamiselle.
Uuden 8 a e artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet vaatiakseen monikansallisen konsernin ilmoittavia yksikköitä jättämään täydennysveron tietoilmoitus direktiivin liitteen vakiomallia käyttäen täyttääkseen minimiverodirektiivin 44 artiklan mukaiset ilmoittamisvelvoitteensa.
Täydennysveron tietoilmoituksen vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on vaihdettava tiedot OECD:n ja G20-maiden IF-kokoonpanon hyväksymän tietojenvaihtomekanismin (
dissemination approach
)
GIR s.8 ()
https://www.oecd.org/en/publications/2025/01/tax-challenges-arising-from-the-digitalisation-of-the-economy-globe-information-return-january-2025_b03274ed.html
mukaisesti:
a) täydennysveron tietoilmoituksen yleinen osio lähetetään sille täytäntöönpanojäsenvaltiolle, jossa monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö tai jokin konserniyksikkö sijaitsee;
b) täydennysveron tietoilmoituksen yleinen osio, lukuun ottamatta sen 1.4 jaksossa olevia ylätason yhteenvetotietoja, lähetetään jäsenvaltioille, jotka soveltavat vain ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa:
i. joissa monikansallisen konsernin konserniyksiköt sijaitsevat;
ii. joissa monikansallisen konsernin yhteisyritys tai yhteisyrityskonsernin jäsen sijaitsee, mikäli ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero voidaan määrätä yhteisyrityksille kyseisellä lainkäyttöalueella;
iii. joissa ehdot täyttävä kotimainen täydennysvero voidaan määrätä sijaintipaikattomalle konserniyksikölle tai sijaintipaikattomalle yhteisyritykselle kyseisellä lainkäyttöalueella;
c) yksi tai useampi täydennysveron tietoilmoituksen lainkäyttöalueen osio niille verotusoikeuden omaaville jäsenvaltioille, joita kyseiset lainkäyttöaluetta koskevat osiot koskevat.
Aliverotettujen voittojen sääntöä soveltaville lainkäyttöalueille, joiden aliverotettujen voittojen sääntöön liittyvä prosenttiosuus on nolla, lähetetään kuitenkin vain se osa täydennysveron tietoilmoituksesta, joka sisältää tietoa täydennysveron kohdentamisesta aliverotettujen voittojen säännön mukaisesti kyseiselle jäsenvaltiolle. Näiden tietojen tulee olla yhteensopivia täydennysveron tietoilmoituksen jakson 3.4.3 kanssa. Kaikki lainkäyttöaluetta koskevat osiot toimitetaan lisäksi täytäntöönpanojäsenvaltiolle, jossa konsernin ylin emoyksikkö sijaitsee.
Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on vaihdettava täydennysveron tietoilmoitusta koskevat tiedot viimeistään kolmen kuukauden kuluessa täydennysveron tietoilmoituksen jättämiselle säädetyn määräajan päättymisestä. Mikäli täydennysveron tietoilmoitus on jätetty määräajan päättymisen jälkeen, tulee tiedot vaihtaa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen jättämisestä.
Direktiivi mahdollistaa täydennysveron tietoilmoitustietojen vaihtamisen jäsenvaltioiden välillä, sekä keskitetyn täydennysveron tietoilmoitusten antamisen EU:n alueella paikallisen ilmoittamisen sijasta. DAC9-direktiivin mukainen tietojenvaihto vastaa IF:n
dissemination approach
-tietojenvaihtomekanismia sen varmistamiseksi, että kaikki asiaankuuluvat lainkäyttöalueet saavat tarvitsemansa tiedot perustuen alueellaan sijaitsevien konserniyksikköjen rooliin konsernissa IF:n piirissä sovitun lähestymistavan mukaisesti.
Direktiivi mahdollistaa vain EU-jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon. Jotta keskitetty tietoilmoittaminen olisi mahdollista konserneille myös EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitsevien konserniyksiköiden osalta, tarvitaan vastaava tietojenvaihtosopimus myös tällaisten muiden maiden kanssa. IF-kokoonpanossa työstetty GIR MCAA-sopimus kattaa tällaisen tietojenvaihdon, minkä lisäksi tietojenvaihto voi tapahtua myös kahdenvälisin sopimuksin.
Jäsenvaltioilla on harkintavaltaa sen suhteen, mitä mallia suurten kotimaisten konsernien on käytettävä täyttääkseen minimiverodirektiivin mukaiset ilmoitusvelvoitteensa, lukuun ottamatta niitä harvoja tapauksia, joissa suurella kotimaisella konsernilla on yhteisyritys, johon sovelletaan ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa suuri kotimainen konserni sijaitsee.
Täydennysveron tietoilmoitustietojen oikaisemista, noudattamista ja täytäntöönpanoa koskeva yhteistyö (uusi 9 a artikla)
DAC9-direktiivillä virka-apudirektiiviin lisättiin myös uusi artikla 9 a, joka koskee täydennysveron tietoilmoitustietojen oikaisemista, noudattamista ja täytäntöönpanoa koskevaa yhteistyötä. Mikäli jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on syytä uskoa, että toisen jäsenvaltion lainkäyttöalueella sijaitsevan konsernin ylimmän emoyksikön tai nimetyn ilmoittavan yksikön antamassa täydennysveron tietoilmoituksessa olevien tietojen ilmeisiä virheitä on oikaistava, sen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava asiasta kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos ilmoituksen vastaanottanut toimivaltainen viranomainen on samaa mieltä, sen on ilman aiheetonta viivytystä toteutettava asianmukaiset toimenpiteet oikaistun täydennysveron tietoilmoituksen saamiseksi asianomaiselta konsernin ylimmältä emoyksiköltä tai nimetyltä ilmoittavalta yksiköltä. Sen on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava oikaistu täydennysveron tietoilmoitus kaikille niille toimivaltaisille viranomaisille, joiden kanssa tällaisia tietoja vaihdetaan DAC9-direktiivin mukaisesti.
Mikäli jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut jäsenvaltiossaan sijaitsevalta yhdeltä tai useammalta konserniyksiköltä ilmoituksen, jonka mukaan toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva konsernin ylin emoyksikkö tai nimetty ilmoittava yksikkö antaa täydennysveron tietoilmoituksen sen puolesta, mutta tietoja ei ole toimitettu säädetyssä määräajassa, sen on ilmoitettava asiasta toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä. Ilmoituksen saaneen toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä selvitettävä syy, miksi kyseistä täydennysveron tietoilmoitusta ei ole toimitettu ja ilmoitettava asiasta ilmoituksen tehneelle toimivaltaiselle viranomaiselle kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, sekä ilmoitettava ilmoituksen oletettu tietojenvaihtopäivä. Oletetun tietojenvaihtopäivän on oltava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua puuttuvia tietoja koskevan ilmoituksen vastaanottamispäivästä.
DAC9-direktiivin johdanto-osan mukaan, mikäli monikansallisen konsernin ylin emoyksikkö tai nimetty ilmoittava yksikkö ei ole antanut täydennysveron tietoilmoitusta keskitetysti eikä tietoja saada uuteen odottavissa olevaan tietojenvaihtopäivään mennessä, puuttuvista tiedoista ilmoittanut toimivaltainen viranomainen voi vaatia antamaan ilmoituksen paikallisesti, koska minimiverodirektiivin mukaiset keskitetyn ilmoituksen edellytykset eivät ole täyttyneet.
Muut säännökset
Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen vaihtaessa artiklassa 8 a e säädettyjä tietoja ensimmäistä kertaa, on täydennysveron tietoilmoitusta koskevat tiedot vaihdettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa täydennysveron tietoilmoituksen jättämiselle säädetyn määräajan päättymisestä (uusi artikla 27 d).
Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat päättäneet olla soveltamatta tuloksilukemissääntöä ja aliverotettujen voittojen sääntöä minimiverodirektiivin 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti, myös DAC9-direktiivin sääntöjen soveltamista lykätään.
DAC9-direktiivissä säädetään lisäksi muutoksia seuraaviin virka-apudirektiivin artikloihin minimiverotuksen tietojenvaihdon kattamiseksi; automaattisen tietojenvaihdon määritelmä (artikla 3), automaattista tietojenvaihtoa koskevat tilastot (artikla 8 b), velvollisuudet (artikla 18 kohta 4), vakiomuotoiset lomakkeet ja tiedonsiirtoformaatit (artikla 20 kohta 4), erityiset velvollisuudet (artikla 22) sekä seuraamukset (artikla 25 a). Artiklaa 25 a koskevan muutoksen mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava ne seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen artiklaa 8–8 a e koskevien kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
DAC9-direktiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava kansallisesti voimaan viimeistään 31.12.2025.
Täydennysveron tietoilmoituksen vakiomalli (Liite VII)
DAC9-direktiivillä virka-apudirektiiviin lisättiin uusi liite VII täydennysveron tietoilmoituksen vakiomallista minimiverotusta koskevien tietojen ilmoittamiseen. Liitteen I osassa määritellään tietyt liitteessä ja direktiivin minimiverotuksen tietojenvaihtoa koskevissa artikloissa käytettävät termit. Liitteen II osa koskee ilmoittamiseen liittyviä vaatimuksia; ilmoittavan konserniyksikön on yksilöitävä asiaankuuluvat jaksot ja jäsenvaltiot, joille tiedot on jaettava artiklassa 8 a e kuvatun
dissemination approach
-tietojenvaihtomekanismin mukaisesti. III osa koskee suurten kotimaisten konsernien ilmoitusten muotoa ja tietojen vaihtamista tilanteessa, jossa suurella kotimaisella konsernilla on yhteisyritys, johon sovelletaan ehdot täyttävää kotimaista täydennysveroa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa suuri kotimainen konserni sijaitsee.
Liitteen IV osa sisältää varsinaisen vakiomallin täydennysveron tietoilmoitukselle. Vakiomalli olisi täysin yhdenmukainen OECD:n ja G20-maiden IF-kokoonpanossa laaditun GIR-vakiomallin kanssa. DAC9-direktiivillä GIR-vakiomalli saatettaisiin osaksi EU-lainsäädäntöä tekemällä siitä minimiverodirektiivin 44 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu täydennysveron tietoilmoitus. Vakiomallin käyttämisellä varmistettaisiin, että monikansalliset konsernit antaisivat samat tiedot samassa muodossa riippumatta missä jäsenvaltiossa ne sijaitsevat, mikä helpottaisi niiden ilmoitusvelvollisuuksien täyttämistä sekä veroviranomaisten osalta verotustietojen arviointia sekä niiden vaihtamista. IF-kokoonpanossa kehitettyä ohjeistusta GIR-vakiomallin käyttämisestä tulee lisäksi DAC9-direktiivin johdanto-osan mukaan käyttää tulkintalähteenä täydennysveron tietoilmoituksia täytettäessä.
Vakiomallin käyttämisellä pyritään lisäksi välttämään monikansallisille konserneille mahdollisesti muutoin aiheutuvia tarpeettomia tiedonkeruu-, laskenta- ja raportointivaatimuksia sekä mahdollisia koordinoimattomia lisätietopyyntöjä eri lainkäyttöalueilta. Vakiomallin käyttäminen ei kuitenkaan estäisi verohallintoja pyytämästä tarvittaessa lisätietoja sen varmistamiseksi, että minimiverodirektiiviä noudatetaan niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti.