ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annettua lakia, valmisteverotuslakia, virvoitusjuomaverosta annettua lakia, eräiden juomapakkausten valmisteverosta annettua lakia, oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettua lakia, verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettua lakia ja elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta annettua lakia.
Eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetussa laissa säädettäisiin vähämerkityksisen tuen myöntäjän velvollisuudesta käyttää unionin tason vähämerkityksisen tuen keskusrekisteriä sekä noudattaa vähämerkityksisiä tukia koskevista EU:n asetuksista johdettuja vähämerkityksisten tukien ehtoja. Lakiin lisättäisiin myös asetuksenantovaltuutus, joka mahdollistaisi mainittuja velvollisuuksia koskevan tarkemman kansallisen sääntelyn.
Muutosten tarkoituksena on varmistaa vähämerkityksisen tuen uuden seuranta- ja raportointivelvoitteen toteutuminen ja parantaa tietojen kattavuutta. Jatkossa mainittujen tukien tietojen tallentamisvelvoitteesta säädettäisiin kansallisesti. Lisäksi vähämerkityksisiä tukia koskevien EU:n asetusten mukaiset tuen määrän valvontaa koskevat vaatimukset sekä tiedon säilyttämisvelvollisuudet kohdentuisivat ensisijaisesti tuen myöntäjälle. Tuen myöntäjät velvoitettaisiin jatkossa tallentamaan tiedot myöntämistään vähämerkityksisistä tuista unionin tason keskusrekisteriin. Tietojen tallentaminen voitaisiin toteuttaa automatisoidusti, jos tietoja voidaan siirtää kansallisista rekistereistä unionin tason keskusrekisteriin. Esityksen mukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta tulisi toimivaltainen viranomainen hallinnoimaan unionin tason rekisterin pääkäyttäjäoikeuksia Suomessa sekä tarvittaessa toimimaan yhteystahona Euroopan komission ja kansallisten pääkäyttäjien välillä.
Lisäksi valmisteverotuslakiin, virvoitusjuomaverosta annettuun lakiin ja eräiden juomapakkausten valmisteverosta annettuun lakiin sekä lakiin verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta tehtäisiin tarpeelliset täydennykset ja täsmennykset vähämerkityksisen tuen seurantaa ja raportointia koskevien velvollisuuksien toteuttamiseksi. Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettuun lakiin tehtäisiin tekninen tarkistus.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 1.1.2026.
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
Vähämerkityksistä tukea koskevien EU-asetusten ehtojen mukaiset tuet voidaan myöntää kansallisesti ilman, että Euroopan komissio päättää tuen sisämarkkinoille soveltuvuudesta. Tukia käytetään laajasti jäsenvaltioissa. Suomessa arvioidaan myönnettävän lukumääräisesti kymmeniä tuhansia asetusten mukaisia tukia vuosittain. Vuonna 2023 annetuissa uusissa vähämerkityksisen tuen asetuksissa (EU) 2023/2831 ja (EU) 2023/2832 edellytettiin, että jäsenvaltiot varmistavat tuen seurannan ja raportoinnin keskitettyyn rekisteriin sekä tietojen säilyttämisen. Jäsenvaltioiden on myös varmistuttava siitä, että yhden yrityksen saaman tuen enimmäismäärää valvotaan tuen myöntämisen yhteydessä ja että tukitiedot säilytetään asianmukaisesti. Lakimuutokset varmistavat Suomen osalta, että asetusten ehdot täyttyvät ja että vähämerkityksisten tukien myöntäminen Suomessa voi jatkua.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan 1 kohdan kriteerit täyttävät valtiontuet on ilmoitettava komissiolle sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaan ennen toimenpiteen toteuttamista, ellei tukea ole vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Neuvosto on antanut SEUT 109 artiklan nojalla neuvoston asetuksen (EU) 2015/1588 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin (jäljempänä
valtuutusasetus
). Euroopan komissio voi valtuutusasetuksen nojalla vapauttaa tiettyjä toimenpiteitä ilmoitusvelvollisuudesta. Vuoden 2015 valtuutusasetus kodifioi aiempaa valtuutusasetusta EY No 994/98 muutoksineen.
Valtuutusasetuksen 1 artiklan ja sen edeltäjän nojalla komissio on säätänyt ryhmäpoikkeuksia, joilla se on vapauttanut ryhmäpoikkeusasetusten ehdot täyttävät valtiontuet ilmoitusvelvollisuudesta. Näihin ehtoihin voi kuulua avoimuus- ja julkisuusvelvoitteita. Esimerkiksi vuonna 2025 voimassa oleva komission asetus (EU) N:o 651/2014 tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) sisältää 9 artiklassaan julkaisemista ja tiedonantoa koskevia ehtoja.
Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen ehtojen sekä lukuisten ennakkoon ilmoitettavia tukia koskevien komission suuntaviivojen mukaan jäsenvaltion on julkaistava tiettyjä tietoja komission avoimuusmoduulissa tai kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla. Tietyn kynnysarvon ylittävistä tuista tulee myös julkaista tarkempia tietoja. Tammikuussa 2025 yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen kynnysarvo oli 100 000 euroa, jonka lisäksi korkeampaa 500 000 euron kynnysarvoa sovellettiin InvestEU-rahastosta maksettuihin tukiin, ja matalampaa 10 000 euron kynnysarvoa maatalouden alkutuotannossa tai kalastus- ja vesiviljelyalalla toimivien tuensaajien osalta. Veroetuuksien arvo ilmoitetaan 9(2)(a) artiklan vaihteluvälejä soveltaen. Muissa ryhmäpoikkeusasetuksissa voi olla näistä poikkeavia kynnysarvoja.
Valtuutusasetuksen 2 artiklan ja sen edeltäjien nojalla komissio voi säätää, että tietty tuki ei, ottaen huomioon sisämarkkinoiden kehitys ja toiminta, täytä kaikkia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan vaatimuksia. Koska kaikki valtiontuen kriteerit eivät täyty, nämä toimenpiteet eivät ole EU-sääntelyssä tarkoitetulla tavalla valtiontukia vaan ”vähämerkityksisiä” tukia. Vähämerkityksisiin tukiin ei sovelleta SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusmenettelyä. Komissio on antanut useita asetuksia, joiden ehtojen mukaiset tuet ovat ”vähämerkityksisiä”. Tyypillisesti vähämerkityksisyys varmistetaan kynnysarvolla, jota enempää tukea ei saa myöntää yhdelle yritykselle kolmen vuoden aikana. Määräaika lasketaan Neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 mukaisesti. Toisin kuin yleinen ryhmäpoikkeusasetus, asetukset vähämerkityksisestä tuesta eivät aiemmin ole edellyttäneet yksittäisten vähämerkityksisten tukien tietojen keskitettyä rekisteröintiä tai tarkempien tietojen julkaisemista.
Komissio antoi joulukuussa 2023 uuden asetuksen (EU) 2023/2831 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (jäljempänä
yleinen de minimis -asetus
). Asetus tuli voimaan 1.1.2024. Asetuksen 6 artiklassa edellytetään aiemmasta komission yleisestä de minimis -asetuksesta (EU) 1407/2013 poiketen, että jäsenvaltio varmistaa vähämerkityksisen tuen merkitsemisen keskitettyyn kansalliseen tai unionin tason keskusrekisteriin. Asetuksen 6 artiklan seuranta- ja raportointivelvoite vastaa osin yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen avoimuus- ja julkaisuvelvoitetta. Velvoite on kuitenkin laajempi kuin ryhmäpoikkeusasetusten yksittäisiä tukia koskeva julkaisuvelvoite, sillä vähämerkityksisten tukien seurantaan ei ole lainkaan kynnysarvoa, jonka alittavat tuet olisivat vapautettuja rekisterivelvoitteista. Asetuksessa ei myöskään säädetä verotukitietojen ilmoittamiseen sovellettavista vaihteluväleistä, kuten yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa. Rekisterivelvoitetta sovelletaan 1.1.2026 lähtien.
Rekisteriin tallennettavat tiedot ovat samat riippumatta siitä, valitseeko jäsenvaltio unionin tason keskusrekisterin vai kehittääkö se kansallisen vaihtoehdon. Jäsenvaltion on varmistettava 1.1.2026 lähtien, että rekisteriin merkityt tiedot sisältävät edunsaajan tunnistetiedot ja tiedot tuen määrästä, tuen myöntämispäivästä, tuen myöntäneestä viranomaisesta, tukivälineestä sekä asianomaisesta alasta unionin tilastollisen toimialaluokituksen (Nomenclature générale des Activités économiques dans les Communautés européennes, ’NACE-luokituksen’), perusteella. Rekisteri on perustettava siten, että tiedot ovat helposti yleisön saatavilla samalla kun varmistetaan unionin tietosuojasääntöjen noudattaminen, tarvittaessa myös pseudonymisoimalla tietyt rekisterimerkinnät. Jäsenvaltion vastuulla on varmistaa, että julkaiseminen noudattaa tietosuojalainsäädäntöä. Tiedot asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten myöntämästä vähämerkityksisestä tuesta on merkittävä 20 työpäivän kuluessa tuen myöntämisestä. Vähämerkityksisen tuen ohjelmia täytäntöönpanevien rahoituksen välittäjien saamaa vähämerkityksistä tukea koskevat vastaavat tiedot on myös merkittävä rekisteriin 20 työpäivän kuluessa välittäjän ilmoituksen vastaanottamisesta. Määräajat lasketaan Neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla varmistetaan rekisteriin sisältyvien tietojen oikeellisuus. Lisäksi asetus sisältää aiempien asetusten tavoin velvoitteita varmistaa tietojen säilytys sekä ehtoja tuen kokonaismäärän tarkistamisesta ennen uuden tuen myöntämistä. Tukien kasautumista ei kuitenkaan voi seurata myöntöhetkeen asti puhtaasti rekisterin perusteella, koska tiedon myöntämisestä saa rekisteröidä 20 työpäivän kuluessa myöntämisestä.
Komissio antoi joulukuussa 2023 uuden asetuksen (EU) 2023/2832 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille myönnettävään vähämerkityksiseen tukeen (ns. SGEI de minimis -asetus, ks. U 10/2023 vp). Tämä asetus sisältää yleisen de minimis -asetuksen tavoin uuden seuranta- ja raportointivelvoitteen, jonka toteutuminen tulee niin ikään varmistaa 1.1.2026 lähtien. Toisin kuin yleinen de minimis -asetus, SGEI de minimis -asetus ei huomioi mahdollisuutta, että rahoituslaitos välittäisi tukea lopulliselle tuensaajalle.
Komissio antoi joulukuussa 2024 muutosasetuksen 2024/3118 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalousalalla annetun asetuksen (EU) N:o 1408/2013 muuttamisesta. Muutoksen myötä seuranta- ja raportointivelvoite tuotiin pakolliseksi myös maatalouden vähämerkityksisten tukien osalta. Velvoitteen määräaika poikkeaa yleisestä de minimis -asetuksesta siten, että rekisterivaatimus sitoo jäsenmaita 1.1.2027 alkaen. Kalatalouden vähämerkityksisten tukien osalta rekisterivaatimusta ei vielä ole, mutta komissio on indikoinut vaatimusten yhdenmukaistamisen olevan esillä myös kalatalouden osalta seuraavan asetusmuutoksen yhteydessä.
1.2
Valmistelu
EU-säädöksen valmistelu
Rekisteriä koskeva uusi vaatimus todettiin merkitykselliseksi yleisen de minimis -asetuksen valmisteluvaiheessa (U 95/2022 vp). Vastaavia huomioita esitettiin myös SGEI de minimis -asetuksen (U 10/2023 vp) sekä maatalouden vähämerkityksisen tuen asetuksen (E 48/2024 vp) valmistelun yhteydessä. Valtioneuvosto piti komission tuolloin ehdottamaa kuuden kuukauden siirtymäaikaa monen muun jäsenmaan tavoin ongelmallisena. Valmisteluvaiheessa valtioneuvosto katsoi, että komission ehdotuksen mukaisen kansallisen keskusrekisterin perustaminen voitaisiin toteuttaa laajentamalla olemassa olevaa yrityspalveluiden asiakastietojärjestelmää (yritystukirekisteri) kaikkiin vähämerkityksisiä tukia myöntäviin toimijoihin. Yritystukirekisterin laajentaminen olisi aiheuttanut kehittämiskustannuksia valtiolle, joka vastaa rekisteristä. Tunnistettiin myös, että yritystukirekisterin kehittämiskustannusten ohella järjestelmän ylläpitäminen sekä neuvonta aiheuttaisivat kustannuksia. Kuitenkin EU:n tason keskusrekisterinkin käyttäminen vaatisi valtiontukia myöntäviltä viranomaisilta lisätyötä.
Valtioneuvosto arvioi asetusehdotusten yhteydessä, että keskitetty unionin tason rekisteri olisi voinut pienentää jonkin verran yritysten ja tukiviranomaisten hallinnollista taakkaa, jos viranomaiset voisivat valvoa tukien yrityskohtaista enimmäismäärää keskusrekisterin avulla. Keskusrekisteriin perustuva valvonta voisi myös kohdella yrityksiä tasapuolisesti ja siten parantaa yritysten oikeusturvaa. Rekisterillä arvioitiin olevan myönteisiä vaikutuksia valtiontukien kilpailuvaikutusten näkökulmasta, sillä keskusrekisterin avulla riski vähämerkityksisten tukien asetuksen mukaisen enimmäismäärän ylittävän tuen myöntämiseen minimoitaisiin. Ehdotuksen katsottiin parantavan kaikkien tukia myöntävien viranomaisten oikeusvarmuutta, kun vastuu tukien sääntöjenmukaisuudesta ei enää olisi tukea saavan yrityksen oman ilmoituksen varassa. Näistä mahdollisista hyödyistä toteutuu vain lisääntyvä avoimuus, sillä unionin tason keskusrekisterin puutteiden ja esimerkiksi yhden yrityksen saamien tukien manuaalisen arvioinnin johdosta hallinnollinen taakka ei tule pienenemään.
Jäsenmaiden siirtymäaikaa koskevan kritiikin johdosta komissio päätyi asetuksissa kahden vuoden siirtymäaikaan. Rekisteristä ei luovuttu, vaikka tietyt jäsenmaat katsoivat jo valmisteluvaiheessa, että rekisterivelvoite olisi raskas eikä saavuttaisi tavoitteitaan vähentää hallinnollista taakkaa.
Hallituksen esityksen valmistelu
Asetuksen edellyttämää kansallista säädösvalmistelua varten perustettiin 20.12.2024 hanke (De minimis -asetuksen (Komission asetus (EU) 2023/2831) kansallinen täytäntöönpano TEM104:00/2024). Hanke toteutetaan työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys ja toimivat markkinat -osaston kilpailutiimin virkatyönä ilman työryhmävalmistelua tai siihen erikseen kohdistettuja lisäresursseja. Hanke toteutetaan erillisenä vireillä olevasta hankkeesta (Säädöshanke unionin valtiontukisääntöjen vastaisten tukien takaisinperintää koskevien sääntöjen täytäntöön panemiseksi TEM065:00/2023), johon kuuluu myös valtiontukia koskevien kansallisten säädösten päivitys muilta osin.
Hanketta koskevassa työ- ja elinkeinoministeriön valmistelukokouksessa 16.1.2025 todettiin ministeriön linjanneen, että Suomi käyttää unionin tason keskitettyä rekisteriä. Ministeriö katsoo, ettei sillä ole resursseja kehittää omaa kansallista rekisteriä, eikä kansallinen vähämerkityksisten tukien rekisteri tuottaisi huomattavaa lisäarvoa verrattuna unionin tason keskusrekisteriin. Ministeriö on myös linjannut, että unionin tason keskusrekisterin käyttäjähallinto ja käyttäjätuki Suomessa ei toteutuisi ministeriön tasolla. Käyttäjätuesta saatiin linjaus 21.8.2025, jonka mukaan unionin tason keskusrekisterin käyttäjähallintoon liittyvä kansallinen tehtävä annettaisiin Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle.
Tallentamisvelvoite on mahdollista toteuttaa kolmella erilaisella tavalla. Yksittäisiä tukia voidaan tallentaa manuaalisesti unionin tason keskusrekisterin käyttöliittymän kautta. Vastaavia järjestelmiä on nykyään mm. komission avoimuusportaalin sekä vuosittaisen valtiontukiraportoinnin tueksi. Toinen vaihtoehto on toimittaa komissiolle useampia tukitietoja yhden tiedoston muodossa. Komissio on esittänyt, että tiedostomuoto ns. ”bulk upload” -tietojenlataustoiminnolle voisi olla excel. Toiminnon yksityiskohdista neuvotellaan komission kanssa lokakuussa 2025. Molemmat yllä mainituista vaihtoehdoista tulevat komission mukaan olemaan käytössä 1.1.2026 lähtien. Kolmas vaihtoehto koskee teknistä rajapintaa (ns. API-rajapinta), jonka kautta jäsenvaltio voisi tallentaa tietoja automaattisesti omista rekistereistään. Näin toimii nyt esimerkiksi yritystukirekisterin ja komission avoimuusportaalin välinen tiedonvaihto. Komission teknisessä valmistelukokouksessa 20.1.2025 komissio totesi, ettei se tule toteuttamaan rekisteriinsä teknistä rajapintaa 1.1.2026 mennessä. Näin ollen mahdollinen automaattinen tietojensiirto kansallisista rekistereistä ei tässä vaiheessa voi tulla kyseeseen. Mikäli tekninen rajapinta toteutetaan myöhemmässä vaiheessa, ohjeistusta voidaan muuttaa siten, että yritystukirekisteriä käyttävät viranomaiset voisivat toteuttaa seuranta- ja raportointivelvoitteen yritystukirekisterin tiedoilla. Tässä tilanteessa tiedot voitaisiin tallentaa rajapinnan kautta ilman, että tukiviranomainen tallentaa niitä komissiolle manuaalisesti tai tiedostolatauksena.
Komissio totesi myös, että rekisteri ei tulisi olemaan ajan tasalla, koska tukitietojen rekisteröinnissä olevasta 20 työpäivän viiveestä johtuen yritys on voinut saada tukia, jotka eivät näy rekisteristä reaaliaikaisesti. Kansalliset tukiviranomaiset eivät myöskään voisi arvioida asetusten mukaisen ”yhden yrityksen” saamia tukia rekisterin perusteella, vaan joutuisivat toteuttamaan rekisteritietojen tarkistamisen lisäksi lisäselvityksiä sidosyrityksistä ja muista tuensaajan yksilöintiin ja tukimääriin liittyvistä kysymyksistä. Näin ollen rekisteriin mahdollisesti myöhemmin liitetyistä kansallisista rekistereistä ja rekisterin käyttötarkoituksista säädetään tarvittaessa erikseen. Täten rekisterivelvoitteen piiriin kuuluvien de minimis -tukien myöntämistä edellyttäviä tukimäärätietoja ei voi tarkistaa edes jälkikäteen puhtaasti rekisteritiedoin ainakaan ennen 1.2.2029, tai rahoituksen välittäjien osalta arviolta 1.5.2029 jälkeen. Lisäksi maatalouden tai kalatalouden tuet eivät vielä ole rekisterivelvoitteen piirissä, joten jälkikäteistarkistuksissa on selvitettävä näiden tukien määrä muuten kuin rekisteristä.
Esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoja 8.5.–13.6.2025. Lausuntoaika oli lyhyempi, koska muutokset ovat teknisiä, EU-sääntelyyn perustuvia ja lähtökohtaisesti epäpoliittisia. Tarve antaa budjettilakiesitys edellytti lausuntopalautteen käsittelyä keskeisten sidosryhmien kanssa ennen yleisen kesälomakauden aloittamista.
2
EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö
Vähämerkityksisen tuen asetukset vapauttavat ilmoitusvelvollisuudesta ne tuet, jotka myönnetään asetusten ehtojen mukaisesti. Euroopan komissio oli antanut asetukset (EU) 1407/2013 ja (EU) No 360/2012, joilla asetusten ehdot täyttävät vähämerkityksiset tuet vapautetaan SEUT 108(3) artiklan ennakkoilmoitusvelvollisuudesta. Nämä asetukset korvattiin asetuksilla (EU) 2023/2831 (yleinen de minimis -asetus) ja (EU) 2023/2832 (SGEI de minimis -asetus) 1.1.2024 lähtien. Yleisen de minimis -asetuksen ja SGEI de minimis -asetuksen 6 artikloissa säädetään jäsenvaltioille uusi vähämerkityksisen tuen seuranta- ja raportointivelvoite. Molemmille asetuksille yhteisten velvoitteiden lisäksi yleisen de minimis -asetuksen 6 artiklan 2 ja 5 kohdassa säädetään erityisesti rahoituksen välittäjien kautta kanavoitujen vähämerkityksisten tukien rekisteröinnistä. Tämä koskee vain kyseisen asetuksen mukaisesti rahoituslaitosten kautta myönnettyjä tukia.
Molempien asetusten 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että myönnettyä vähämerkityksistä tukea koskevat tiedot merkitään 1.1.2026 alkaen kansallisen tai unionin tason keskusrekisteriin. Keskusrekisteriin merkittyjen tietojen on sisällettävä edunsaajan tunnistetiedot ja tiedot tuen määrästä, tuen myöntämispäivästä, tuen myöntäneestä viranomaisesta, tukivälineestä sekä asianomaisesta NACE-luokituksen perusteella. Keskusrekisteri on perustettava siten, että tiedot ovat helposti yleisön saatavilla, samalla kun varmistetaan unionin tietosuojasääntöjen noudattaminen, tarvittaessa myös pseudonymisoimalla tietyt rekisterimerkinnät. Tiedot on tallennettava rekisteriin 20 työpäivän kuluessa tuen myöntämisestä. Toisin kuin esimerkiksi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen vastaavien velvoitteiden osalta, verotiedoille ei ole erillistä vaihteluvälin mukaista raportointimenettelyä. Myös julkaisuvelvoitteen tiheys poikkeaa ryhmäpoikkeusasetuksesta, jonka 9 artiklan 1 kohdassa edellytetään julkaisemista kuuden kuukauden kuluessa myöntämispäivästä tai veroetuuksina myönnettävän tuen tapauksessa vuoden kuluessa veroilmoituksen jättämisen määräpäivästä.
Asetusten 6 artiklojen 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on merkittävä keskusrekisteriin 1 kohdassa luetellut tiedot asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten myöntämästä vähämerkityksisestä tuesta 20 työpäivän kuluessa tuen myöntämisestä. Määräaika lasketaan Neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla varmistetaan keskusrekisteriin sisältyvien tietojen oikeellisuus.
Asetusten 6 artiklojen 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on pidettävä kirjaa vähämerkityksistä tukea koskevista rekisteröidyistä tiedoista kymmenen vuoden ajan tuen myöntämispäivästä.
Asetusten 6 artiklojen 4 kohtien mukaan jäsenvaltio saa myöntää uuden vähämerkityksisen tuen kyseisen asetuksen mukaisesti vasta varmistuttuaan siitä, ettei kyseinen uusi vähämerkityksinen tuki nosta asianomaiselle yritykselle myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärää yli asetusten 3 artiklan 2 kohdissa säädettyjen enimmäismäärien ja että kaikkia kyseisessä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan.
Yleisen de minimis -asetuksen 6 artiklan 7 kohdan ja SGEI de minimis -asetuksen 6 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltion on komission kirjallisesta pyynnöstä toimitettava komissiolle 20 työpäivän kuluessa tai pyynnössä vahvistetun pidemmän ajan kuluessa kaikki tiedot, joita komissio pitää tarpeellisina sen arvioimiseksi, onko asetuksessa säädettyjä edellytyksiä noudatettu, ja erityisesti yksittäisen yrityksen saaman, kyseisessä asetuksessa ja muissa vähämerkityksisestä tuesta annetuissa asetuksissa tarkoitetun vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä.
Yleisen de minimis -asetuksen 6 artiklan 2 ja 5 kohdissa säädetään erikseen rahoituksen välittäjän kautta kanavoitujen tukien rekisteröinnistä. Artiklan 2 kohdan mukaan vähämerkityksisen tuen ohjelmia täytäntöönpanevien rahoituksen välittäjien saamaa vähämerkityksistä tukea koskevat vastaavat tiedot on merkittävä keskusrekisteriin 20 työpäivän kuluessa artiklan 5 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Asetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan artiklan 1 kohdan rekisterivelvoitteen soveltamiseksi rahoituksen välittäjien, jotka panevat täytäntöön vähämerkityksisen tuen ohjelmia, on ilmoitettava jäsenvaltiolle saamansa vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä neljännesvuosittain 10 päivän kuluessa vuosineljänneksen päättymisestä. Myöntämispäivä on vuosineljänneksen viimeinen päivä.
Kansallisia keskusrekistereitä käyttäviä jäsenmaita koskee myös erillinen vuosiraporttien toimittamisvelvoite. Suomi ei käyttäisi kansallista rekisteriä, joten velvoite ei tulisi koskemaan Suomea. Yleisen de minimis -asetuksen 6 artiklan 6 kohdan ja SGEI de minimis -asetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden, jotka käyttävät kansallisen tason keskusrekisteriä, on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta aggregoidut tiedot edellisenä vuonna myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta. Aggregoituihin tietoihin on sisällyttävä edunsaajien lukumäärä, myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ja myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä aloittain (NACE-luokituksen mukaan). Ensimmäiset tiedot on toimitettava 1.1. ja 31.12. 2026 välisenä aikana myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta. Jäsenvaltiot voivat raportoida komissiolle myös aiemmista kausista, joilta aggregoidut tiedot ovat saatavilla.
3
Nykytila ja sen arviointi
Vähämerkityksisiä tukia myönnetään laajasti jäsenmaissa. Erityisesti paikallishallinnon tasolla vähämerkityksinen tuki on tyypillinen tukimuoto, koska se ei edellytä ennakkoilmoitusta eikä myöskään tuen muotoa, käyttötarkoitusta tai intensiteettiä ole rajattu yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen kaltaisilla ehdoilla. Suomella tai Euroopan komissiolla ei kuitenkaan ole kokonaiskuvaa vähämerkityksisten tukien määrästä Suomessa, sillä näiden tukien tietojen järjestelmällistä seurantaa ei ole vaadittu ennen 1.1.2026. Komissio on ilmoittanut katsovansa, että tuki, jonka tietoja ei ole tallennettu asetuksen mukaisesti rekisteriin, on sääntöjenvastainen. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sääntöjenvastainen tuki on perittävä tuensaajalta korkoineen takaisin.
Valtion tukiviranomaiset ovat voineet tallentaa vähämerkityksisten tukien tietoja yritystukirekisteriin. Tukia ovat myöntäneet myös kunnat, hyvinvointialueet sekä muut valtioneuvostoon kuulumattomat julkiset toimijat, jotka eivät voi käyttää yritystukirekisteriä. Vuonna 2023 valtion tukiviranomaiset tallettivat rekisteriin 20 501 vähämerkityksistä tukea. Vuonna 2024 vastaava luku oli 15 250 tukea. Muutos selittynee pääosin tukiohjelmien siirtymisellä valtioneuvoston ulkopuolelle, jolloin tukia ei enää voi rekisteröidä yritystukirekisteriin. Kappalemäärältään suurimmat valtion tukiviranomaisten myöntämät vähämerkityksiset tuet olivat starttirahoja, yritysten rekrytointi- ja työnantajaosaamisen kehittämistä tukevia valmennustukia (ml. työllistä taidolla -palvelu), yritysten palkkatukia, yritysten kehittämisavustuksia, kyläkauppatukia, vaihtoehtoisella käyttövoimalla toimivien ajoneuvojen hankintatukia, avustuksia sähköisen liikenteen infrastruktuuriin työpaikkakiinteistöillä, sekä tietoturvan kehittämisen tukia. Näitä tukia myönnettiin kutakin yli 100 kappaletta joko vuonna 2023 tai 2024. Tukiohjelman ulkopuolisia, tapauskohtaisia tukia myönnettiin yli 5 000 kappaletta ja rekisteröityjä tukiohjelmia oli yli 30 molempina vuosina. Joidenkin suurten tukiviranomaisten osalta on saatavilla luotettavia arvioita myönnettyjen de minimis -tukien kokonaismäärästä. Esimerkiksi Business Finland arvioi, että se myöntää noin 1 450 de minimis -tukea vuodessa. Finnvera puolestaan arvioi myöntämiensä de minimis -tukien määrän noin 3 000 tueksi vuodessa ja myönsi vuonna 2024 yhteensä 2925 kpl de minimis -tukia.
Avoimuusvelvoitteen täytäntöönpanosta
Uuden seuranta- ja raportointivelvollisuuden kaltainen velvoite on ollut aiemmin muun muassa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklassa. Velvoite on toteutettu Suomessa säätämällä eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annetun lain (300/2001) 2 a §:ssä sekä valtiontukien ilmoittamisessa komissiolle noudatettavista menettelyistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa 89/2011 tukitietojen julkaisu- ja avoimuusvelvoitteesta. Lain 2 § 2 momentin valtuutuksen nojalla säädetty asetus sisältää myös tukiviranomaisen velvoitteen säilyttää valtiontukia koskevat tiedot.
Voimassa olevan lain mukaan tukea myöntävän valtion, kunnan, kuntayhtymän, muun julkisyhteisön tai julkisoikeudellisen laitoksen, yhtiön, säätiön, yhdistyksen tai valtion erityisrahoitusyhtiön velvollisuudesta ilmoittaa yksittäistä valtiontukea koskevat tiedot julkaistaviksi säädetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 1 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklan perusteella annetuissa komission ryhmäpoikkeusasetuksissa. Jos yksittäinen toimenpide perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisessa ilmoitusmenettelyssä tehtyyn komission päätökseen, noudatetaan kyseisessä päätöksessä mainittuja julkaisu- ja avoimuusvelvoitteita. EU:n valtiontukikriteerit täyttävistä tuista on lähtökohtaisesti julkaistava kokonaistason tiedot sekä saajakohtaiset tiedot kaikille avoimella verkkosivustolla, jos saajakohtaisen myönnetyn tuen määrä ylittää yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklan mukaisen kynnysarvon.
Komissio on valmistellut jäsenmaiden käyttöön yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklan 1 c kohdan ja muiden valtiontukisääntöjen vastaavien säännösten edellyttämän valtiontukitietojen julkaisuvelvollisuuden vaatimukset täyttävän sähköisen avoimuustietojärjestelmän (valtiontukien avoimuusmoduuli). Komission tietojärjestelmän hyödyntäminen on jäsenvaltioille vapaaehtoista ja jäsenvaltio voi hyödyntää myös omaa tietojärjestelmäänsä. Suomi hyödyntää toistaiseksi pääasiassa komission tarjoamaa keskitettyä avoimuustietojärjestelmää. Käytännössä jäsenvaltioiden tukiviranomaisten täytyy itsenäisesti huolehtia siitä, että ryhmäpoikkeusasetusten mukaiset ja vastaavat muihin valtiontukisääntöihin perustuvat julkaistavat tiedot tallennetaan joko manuaalisesti tai kansallisen tietojärjestelmän ja automaattisen rajapinnan kautta komission tietojärjestelmään julkaisua varten.
Valtion viranomaisten osalta on säädetty kansallinen velvoite tallentaa valtiontukien tietoja kansalliseen yritystietojärjestelmään, yritystukirekisteriin (Laki yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä 293/2017, 7 a §). Yritystukirekisterin käyttövelvoitetta laajennettiin vuonna 2021 (HE 69/2020), siten, että tietovaranto kattaisi kaikkia laissa taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä tarkoitettujen valtion viranomaisten tai niiden puolesta tukea myöntävien yhteisöjen tai säätiöiden myöntämiä SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaisia tukia Euroopan komission julkaisu- ja avoimuusvelvoitteen täytäntöön panemiseksi. Taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä annetun lain (429/2016) 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun tukiviranomaisen ja työvoimaviranomaisen on yrityspalvelujen asiakastietojärjestelmästä annetun lain 7 a §:n mukaisesti talletettava asiakastietojärjestelmään sellaisen tuen myöntämistä ja maksamista koskevat tiedot, joka täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valtiontuen edellytykset. Tallettamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske sellaisia verotukia, joita koskevia tietoja julkaisu- ja avoimuusvelvoite ei koske, eikä maa- ja metsätalouden alkutuotantoa eikä kalataloutta koskevaa tukea. Lain 10 a §:n mukaan työ- ja elinkeinoministeriön on ilmoitettava Euroopan komissiolle tiedot sellaisen tuen myöntämisestä, jota koskevat tiedot on julkaisu- ja avoimuusvelvoitteen vuoksi talletettu asiakastietojärjestelmään mainitun velvoitteen täyttämiseksi. Velvoite toteutetaan valtion tukiviranomaisten yritystukirekisteriin ilmoittamien tukien osalta ilmoittamalla tiedot yritystukirekisteristä Euroopan komissiolle.
Velvoite käyttää yritystukirekisteriä koskee säädöksen sanamuodon mukaan vain SEUT 107 artiklan 1 kohdan kaikki ehdot täyttäviä valtiontukia eikä sitä niin ollen ole mahdollista tulkita siten, että velvoite kattaisi vähämerkityksiset tuet. Muutoksen jälkeen avoimuus- ja julkaisuvelvoitteen piiriin kuuluvat tuet tuli tallentaa yritystukirekisteriin, josta tuet siirtyivät automaattisesti myös komission avoimuusmoduuliin. Kansallinen yritystukirekisteri kattoi vain valtion tukiviranomaisen myöntämät tuet. Suomi toteuttaa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklan keskusrekisterivaatimusta edelleen käyttämällä komission avoimuusmoduulia, unionin tason keskusrekisteriä, vaikka osa tiedoista tallennetaan avoimuusmoduuliin kansallisen yritystukirekisterin kautta.
Jäsenvaltion viranomaisten ilmoittamat tiedot varastoituvat komission tietojärjestelmän tietokantaan ja julkaistaan sieltä automaattisesti komission ylläpitämällä jäsenvaltiokohtaisella valtiontukien verkkosivustolla tavalla, joka on helposti kaikkien saatavilla. Tiedot ilmoitetaan järjestelmään ja julkaistaan jäsenvaltion virallisella kielellä, mutta tiedot ovat saatavissa myös automaattisen käännöksen kautta muiden jäsenvaltioiden virallisilla kielillä. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan valtiontukia koskevat tiedot julkaistaan samassa avoimuustietojärjestelmässä kuin muut valtiontuet. Tallentaessaan tietoja jäsenmaan viranomaiset voivat käyttää tukea saavasta yrityksestä tarvittaessa useita eri kansallisia tunnisteita, joten esimerkiksi maatalouden tuissa voidaan käyttää sekä yritys- ja yhteisötunnusta (y-tunnusta) että tilatunnusta.
Työ- ja elinkeinoministeriö on toiminut kansallisena järjestelmävastaavana komission avoimuustietojärjestelmässä ja neuvonut tukiviranomaisia tarvittaessa järjestelmän käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Työ- ja elinkeinoministeriön toimivalta perustuu eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annettuun lakiin (300/2001) ja sen nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen valtiontukien ilmoittamisessa komissiolle noudatettavista menettelyistä (89/2011).
Maa- ja metsätalousministeriö ilmoittaa komissiolle SEUT 107 artiklan mukaiset maa- ja metsätalouden sekä kalatalouden tuet. Maaseudun yritysrahoituksessa (tiettyihin tukiin) sovelletaan komission asetusta (EU) N:o 2022/2472 tiettyjen maa- ja metsätalouden ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT 107 ja 108 artiklan mukaisesti (maa- ja metsätalouden ja maaseutualueiden ryhmäpoikkeusasetus), jonka 9 artiklassa säädetään tukitietojen julkaisemisesta vastaavantyyppisesti kuin yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa.
Vähämerkityksisen tuen seuranta- ja raportointivelvoitteen aiheuttama muutostarve
Nykyinen laki ja sen nojalla annettu asetus eivät pane täytäntöön kaikkia vähämerkityksisten tukien EU-asetusten jäsenvaltioille kohdistamia velvoitteita. Lain 300/2001 nykyinen 2 a § viittaa valtuutusasetuksen ryhmäpoikkeuksia koskevaan 1 artiklaan. Sanamuotonsa johdosta velvoite ei ulotu vähämerkityksisiin tukiin, joista säätämisen valtuutusasetus mahdollistaa 2 artiklassaan. Laissa ei myöskään suoraan säädetä velvoitteesta, vaan laki sisältää informatiivisen viittauksen valtuutusasetuksen mukaisiin ryhmäpoikkeuksiin. Lain 2 § mukaan tuen ilmoitusmenettelyn ja muun tiedonantovelvollisuuden kansallisesta järjestämisestä annetaan tarvittaessa tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 2 momentin nojalla annettu asetus 89/2011 puolestaan määrittelee avoimuus- ja julkaisuvelvoitteen toteuttamisesta vastaavan kansallisen tukiviranomaisen.
Ennen tässä hallituksen esityksessä mainittuja rekisterivelvoitteita vähämerkityksisen tuen myöntäjällä ei ole ollut EU-tasolla velvollisuuksia ilmoittaa kyseistä tukea unionin rekisteriin. Jäsenvaltiolle osoitettuja velvoitteita ei myöskään ollut yksiselitteisesti asetettu tukiviranomaisten tehtäväksi. Vuoden 2023 loppuun voimassa ollut yleinen de minimis -asetus (EU) 1407/2013 mahdollisti kaksi menettelyä tukien enimmäismäärän valvomiseksi: 1) kansallisen rekisterin käytön, sekä 2) enimmäismäärän seuraamisen yrityksiltä saatujen de minimis -tukitietojen perusteella. Suomessa de minimis -tukien enimmäismäärän valvonta on perustunut näistä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kaikkia kansallisesti myönnettäviä vähämerkityksisiä tukia koskevaa rekisteriä ei Suomessa ole siitä huolimatta, että valtion viranomaiset tai niiden puolesta tukia myöntävät yhteisöt, säätiöt ja työvoimaviranomaiset ovat voineet tallentaa tietoja yritystukirekisteriin. Valtion tukiviranomaiset voivat tarkistaa yritystukirekisteristä toisten valtion tukiviranomaisten myöntämät vähämerkityksiset tuet tunnistautumisen jälkeen salassapitosäännösten estämättä. Yritystukirekisteri ei sisällä esimerkiksi kuntien myöntämiä tukia. Yritystukirekisterikään ei ole reaaliaikainen vaan sallii tallentamisen 14 päivän kuluessa, joten pelkästään rekisterillä ei voida tarkistaa kolmen vuoden tukikertymää.
Vähämerkityksiset tuet valmisteverotuksessa
De minimis -asetuksessa velvoitetaan jo nykyisin vähämerkityksistä tukea saavien yritysten tiettyjen tietojen kerääminen tuen myöntämistä ja seurantaa varten. Verohallinto pitää rekisteriä virvoitusjuomaverosta annetun lain (1127/2010, jäljempänä
virvoitusjuomaverolaki
), 1 §:n 4 momentissa ja eräiden juomapakkausten valmisteverosta annetun lain (1037/2004, jäljempänä
juomapakkausverolaki
), 1 §:n 3 momentissa tarkoitetuista pienvalmistajista. Pienvalmistajan on tehtävä Verohallinnolle rekisteröitymisilmoitus sekä annettava kuluvan vuoden tuotantomääränsä ja ilmoitettava muista vähämerkityksisistä tuista, jotka se on saanut muilta viranomaisilta kahden edeltävän verovuoden ja kuluvan verovuoden aikana. Tuen tarkka määrä on pystyttävä laskemaan tuen myöntämishetkellä, jotta tuki olisi läpinäkyvää.
Uudessa de minimis -asetuksessa velvoitetaan 6 artiklan 1 kohdassa lueteltujen vähämerkityksistä tukea saavien yritysten tietojen merkitseminen unionin tason keskusrekisteriin. Siten valmisteverolainsäädäntöön tulee tehdä tarpeelliset täydennykset ja täsmennykset mainitun velvoitteen toteuttamiseksi. Tukiviranomaisena Verohallinnon tulee huolehtia siitä, että de minimis -asetuksen mukaiset ilmoitettavat tiedot tallennetaan joko manuaalisesti tai automaattisen rajapinnan kautta unionin tason keskusrekisteriin julkaisua varten.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
Eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annettuun lakiin 300/2001 ehdotetaan lisättävän uusi 2 b §. Uusi pykälä edellyttäisi, että vähämerkityksisen tuen myöntäjä vastaa myöntämänsä tuen osalta niistä velvoitteista, jotka asetus jättää jäsenvaltion tehtäväksi. Ehdotettu muutos varmistaa EU-asetuksissa jäsenvaltiolle kohdennettujen velvoitteiden toteutumisen. Säädetystä pääsäännöstä voitaisiin poiketa säätämällä toisin. Tämä voisi olla tarpeen esimerkiksi tilanteessa, jossa viranomainen määrättäisiin tallettamaan välittäjän myöntämien tukien tietoja, tai jos jäsenvaltio siirtyisi käyttämään kansallista rekisteriä, tai jos jokin kansallinen rekisterivelvoite laajentuisi kattamaan myös kaikki vähämerkityksiset tuet.
Tuen myöntäjä vastaisi lähtökohtaisesti niistä velvoitteista, jotka EU-asetus asettaa jäsenvaltiolle. Näin varmistetaan uuden seuranta- ja raportointivelvoitteen toteutuminen, tuen enimmäismäärää koskevien ehtojen noudattaminen sekä niiden tietojen säilyttäminen, joiden yksityiskohtaiset vaatimukset on EU-asetuksissa säädetty, mutta joiden vastuutahoa ei ole kohdennettu jäsenvaltion sisällä. Tarvittaessa tarkempia säädöksiä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Tuen myöntäjät velvoitettaisiin jatkossa tallentamaan tiedot myöntämistään tuista unionin tason keskusrekisteriin.
Laki ei ottaisi kantaa siihen, miten velvoitteet toteutetaan. Näin ollen, mikäli komissio kehittää rajapinnan, jonka kautta yritystukirekisteriin tallennetut vähämerkityksien tuen tiedot voidaan toimittaa komissiolle koneellisesti, tuen myöntäjä voisi varmistaa seuranta- ja raportointivelvoitteen toteuttamisen myös käyttämällä kansallista rekisteriä. Vastuu toteutuksesta jäisi kuitenkin tuen myöntäjälle.
Voimassa olevan lain 2 § mukaan tuen ilmoitusmenettelyn ja muun tiedonantovelvollisuuden kansallisesta järjestämisestä annetaan tarvittaessa tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella. Lain 2 b §:n 2 momentin tiedonantovelvoitetta koskeva uusi valtuutus kattaisi ehdotetun muutoksen jälkeen myös vähämerkityksisen tuen seuranta- ja raportointivelvoitteesta säätämisen asetuksella.
Lisäksi valmisteverolainsäädäntöön tehtäisiin tarvittavat täydennykset ja täsmennykset de minimis -asetuksen 6 artiklan 1 kohdan seuranta- ja raportointivelvoitteen täytäntöönpanemiseksi.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
Vähämerkityksisiä tukia myönnetään Suomessa laajasti. Koska uusi velvoite kattaa jokaisen tuen ja tuen myöntäjän, tuen myöntäjien hallinnollinen taakka lisääntyy EU-asetusten velvoitteiden täyttämisestä. Hallinnollisen taakan suuruus riippuu myönnettyjen tukien määrästä ja myöntäjän tietojärjestelmien kyvystä tuottaa koottuja tietoja unionin tason keskusrekisteriin. Vaikutukset seuraavat pääosin EU-tasolla säädetyistä velvoitteista. Jokaiselle tukiviranomaiselle, joka myöntää vähämerkityksistä tukea, tulee antaa unionin tason keskusrekisterin käyttäjätunnukset ja neuvoa ja opastaa rekisteriin liittyvissä teknisissä kysymyksissä. Joiltain osin viranomaisilla voi myös olla kysymyksiä, jotka liittyvät valtiontukisääntöjen tulkintaan tai soveltamiseen rekisteröinnin yhteydessä.
Tietyiltä de minimis -tukia myöntäviltä viranomaisilta on valmistelun varhaisessa vaiheessa pyydetty arviota unionin tason de minimis -keskusrekisterin aiheuttamasta hallinnollisesta taakasta. Valtiovarainministeriön hallinnonalalla myönnetään verotuksellisia vähämerkityksisiä tukia, joihin lukeutuvat yllä mainitut poikkeukset valmisteverotuksessa sekä eräät muut tuet. Vuonna 2024 näitä myönnettiin noin 750 kappaletta. Finnveran kotimaan rahoitusta koskevia de minimis -tukipäätöksiä on Finnveran arvion mukaan tehty noin 3 000 tueksi vuodessa ja se myönsi vuonna 2024 yhteensä 2 925 kpl de minimis -tukia. Yksittäin tallennettuna päätösten siirtäminen vaatisi noin 15 000 minuuttia eli noin 34 henkilötyöpäivää. Taulukkolaskentamuodossa tietojen tallennus veisi vain joitakin tunteja. Business Finlandin osalta arvio myönnetyistä tuista on noin 1 450 tukea vuosittain. Business Finland arvioi, että se pystyisi lataamaan tietoja keskitetysti ja että uuden velvoitteen täytäntöönpano edellyttäisi siltä 30–90 henkilötyötuntia vuodessa. Jos jokaisen tuen osalta arvioitaisiin tietojen seurantavelvoitteen edellyttävän viisi minuuttia työtä, pelkästään vuonna 2023 rekisteröidyt valtioneuvoston tason tuet edellyttäisivät 102 505 minuuttia. Tämän lisäksi verohallinnon noin 500 tuensaajan tuet voisivat edellyttää arviolta 2 500 minuutin lisätyötarpeen, yhteensä noin 1 750 henkilötyötuntia. Lisäksi, jos käyttäjähallintoon tai neuvontaan arvioidaan kuluvan tunti tukiviranomaista kohden, tämä taakka olisi valtion tiedossa olevien tukiohjelmien osalta noin 400 henkilötyötuntia vuodessa. Siten jatkuva resurssitarve vastaisi arviolta ainakin yhtä henkilötyövuotta, mutta jakautuisi epätasaisesti eri rekisteriä käyttävien viranomaisten sekä käyttäjähallintaa ja teknistä neuvontaa toteuttavan tahon kesken.
Kunnat vastaavat muiden tuen myöntäjien tapaan omista tuistaan ja niiden rekisteröinnistä. Kuntien myöntämistä vähämerkityksistä tuista on vain vähän tietoa. Vuonna 2023 julkaistiin valtioneuvoston selvitys Kuntien myöntämät yritystuet Suomessa (VN 2025:5). Kunnat myöntänevät kappalemääräisesti arvioituna huomattavia määriä de minimis -tukia: selvityksen mukaan kuntien myöntämien tukien kokonaissummat olivat tyypillisesti alle 10 000 euroa, eivätkä kunnat juurikaan myönnä tukia yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tai erillisilmoituksen perusteella annetun päätöksen nojalla. Selvityksessä todettiin, että vuosina 2019–2021 kyselyyn vastanneesta 121 kunnasta noin 76 prosentilla ei ollut lainkaan yritystukiin liittyviä tietojärjestelmiä (s. 62). Kyselyvastaajat peräänkuuluttivat kansallista IT-tukea ja valtiotason vastuuta tuen järjestämisestä ja korostivat lisäresursoinnin tarvetta, mikäli kunnat olisivat siirtyneet käyttämään kansallista yritystukirekisteriä (selvityksen luku 4). Koska kuntien voidaan arvioida myöntävän kappalemääräisesti selvästi eniten tukia vähämerkityksisinä tukina, kuntien tarve lisäresursointiin vastaa pääpiirteittäin aiemmin tunnistettua tarvetta tilanteessa, jossa kaikki vähämerkityksiset tuet olisi tullut ilmoittaa kansalliseen yritystukirekisteriin. Suomessa on 2.1.2025 lähtien ollut 308 kuntaa. Jos kunnat myöntäisivät valtion tukiviranomaisia vastaavan määrän tukia, asetusten edellyttämä seuranta edellyttäisi kunnilta myös yhteensä yhden henkilötyövuoden verran resursseja. Lisäksi kuntien käyttäjähallintoon ja neuvontaan voidaan arvioida kuluvan valtioneuvostoa enemmän työtunteja vuodessa erityisesti alkuvaiheessa, jolloin järjestelmä otetaan käyttöön. Neuvontaa tarvitaan reaaliaikaisesti, ja se tulee aloittaa ennen rekisterivelvoitteen käyttöönottoa.
Koska tukitietoja tulee tallentaa miltei reaaliaikaisesti, ei tietoja kaikista vuoden aikana myönnetyistä tuista voi siirtää samalla kerralla edes siinä tapauksessa, että tukiviranomaisen oma järjestelmä mahdollistaisi tietojen lataamiseen unionin tason keskusrekisterin hyväksymään massa-ajomuotoon, kuten esimerkiksi taulukkolaskentatiedostoon. Parhaassa tapauksessa tietoja ajetaan noin 20 työpäivän välein, todennäköisesti useammin. Alustavasti arvioituna kunnilla ei ole valtion suurten tukiviranomaisten tapaisia koottuja rekistereitä tuista, joten kunnat joutunevat käyttämään unionin tason keskusrekisterin manuaalista käyttöliittymää tapauskohtaisesti.
Verohallinnon tulee tehdä tarpeelliset järjestelmämuutokset, kun unionin tason keskusrekisterin teknistä rajapintaa koskevat ratkaisut ovat selvillä. Siihen asti tiedot tallennetaan manuaalisesti unionin tason keskusrekisteriin. Verohallinnon de minimis -rekisterissä on tällä hetkellä noin 500 toimijaa. Vielä ei ole tarkkaa tietoa minkälainen unionin tason keskusrekisterin automaattisesta rajapinnasta tulee, mutta Verohallinto arvioi, että muutoksesta aiheutuisi 15–20 henkilötyöpäivän tarve.
Unionin tason keskusrekisterin pääkäyttäjähallinnon ja pääkäyttäjille annettavan teknisen tuen arvioidaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen mukaan edellyttävän noin kahden henkilötyövuoden jatkuvan resurssitarpeen.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Vähämerkityksistä tukea koskevat asetukset mahdollistavat jäsenvaltioille unionin tason keskusrekisterin tai kansallisen rekisterin valinnan. Tämä valinta on tehty ministeriön tasolla ennen säädöshankkeen käynnistämistä. Kansallisen rekisterin käyttöönotto edellyttäisi järjestelmäkehitystä sekä tämän rakentamisen ja käyttöönoton resursointia. Resursointitarve olisi suurempi kuin tukeuduttaessa unionin tason keskusrekisteriin nyt ehdotetulla tavalla. Kansallista rekisteriä koskeva hanke olisi laajuudeltaan suurempi kuin nykyinen yritystukirekisteri, sillä sen tulisi kattaa valtion tukiviranomaisten lisäksi kaikki muut vähämerkityksisiä tukia myöntävät tahot.
Yleinen de minimis -asetus (EU) 2023/2831 tai SGEI de minimis -asetus (EU) 2023/2832 ei kumpikaan tarkenna, miten jäsenvaltion tulee vastuuttaa tukien tallentaminen rekisteriin. Tukien tallentamisesta vastaavaa erillistä viranomaista voitaisiin harkita, mikä poikkeaisi nykyisin muun muassa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tukia koskevasta julkaisuvelvoitteen toteuttamisesta Suomessa. Nykyinen käytänne, jossa tuen myöntävä viranomainen vastaa myös tuen rekisteröinnistä, on havaittu toimivaksi, ja se on siksi perusteltu myös vähämerkityksisten tukien velvoitteiden osalta.
Unionin tason keskusrekisteri edellyttää kansallista käyttäjähallinnosta vastaavaa viranomaista. Valmistelu aikana on selvitelty vaihtoehtoina erityisesti Valtiokonttoria sekä KEHA-keskusta (1.1.2026 lähtien Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskusta). Selvittelyn alkuvaiheessa arvioitiin, että valtiontaloudelle tehokkain ratkaisu olisi keskittää tarvittavat neuvonta- ja ohjaustehtävät samalle viranomaiselle, ja että Valtiokonttori olisi soveliain tähän rooliin. Tämä ratkaisu olisi edellyttänyt Valtiokonttorin arvion mukaan 2–3 henkilötyövuoden jatkuvaa resursointia. Valmistelun edetessä on linjattu, että neuvontatehtävä tulee rajoittumaan vain unionin tason keskusrekisterin pääkäyttäjien tekniseen tukeen suomessa, ja että kullekin tukea myöntävälle oikeushenkilölle tullaan myöntämään ylätason pääkäyttäjätunnuksia, joiden kautta he itse hallinnoivat omia käyttäjiään. Tämän vaihtoehdon myötä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus arvioi, että se tarvitsee arviolta kahden henkilötyövuoden edestä jatkuvaa rahoitusta.
Rekisterin käyttäjähallinta- ja neuvontatehtävät tulevat edellyttämään jatkuvaa resursointia. Tuen myöntäjien hallinnollinen taakka kasvanee yllä arvioidulla tavalla joillakin minuuteilla myönnettyä tukea kohden. Yhteensä tarve mitataan henkilötyövuosissa, mutta resurssitarpeen määrästä tai jakautumisesta ei ole luotettavaa kokonaiskuvaa. Lausuntokierroksella tukien myöntäjiä ja mahdollisia rekisteristä vastaavia viranomaisia pyydettiin arvioimaan heille aiheutuvaa taakkaa ja sen taloudellisia vaikutuksia. Kansallista rekisterin käyttäjähallintoon ja tukeen liittyvää tehtävää tarkennettiin 21.8.2025 jälkeen, jolloin tehtävä päätettiin antaa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle. Toiminnan käynnistymisen aiheuttamat kustannukset arvioidaan olevan yhteensä 25 000 euroa. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus arvioidaan pystyvän hoitamaan kuvattua tehtäväkokonaisuutta minimissään kahta henkilötyövuotta vastaavalla resurssilla, yhteensä 150 000 eurolla vuodessa. Tehtävien hoitamista varten ei ole esitetty lisämäärärahaa valtion talousarvioon, vaan tehtävät hoidetaan olemassa olevien määrärahojen puitteissa.
5.2
Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot
Yritystukirekisterin muutoksen yhteydessä (HE 69/2020 vp s. 15) tarkentui, että komissio on edellyttänyt EU:n vuosien 2004−2007 laajentumiskierroksella ja Kroatian laajentumisneuvottelujen yhteydessä, että uusilla jäsenmailla tulee olla kansallinen tukirekisteri. Italialla ja Virolla on keskitetty kansallinen de minimis -tukirekisteri. Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla ei ole keskitettyä tietovarantoa eikä kansallista de minimis -tukirekisteriä. Itsehallinnollisten maakuntien ja kuntien päätösvalta ja niillä olevat erilaiset tietojärjestelmät on koettu eri maissa haasteellisiksi harkittaessa kansallisten de minimis -tukirekistereiden perustamista.
6
Lausuntopalaute
Lausuntopyyntöön saapui yhteensä 23 vastausta määräaikaan 13.6.2025 mennessä. Lausunnon antoivat Ahvenanmaan maakuntahallitus, Finnvera Oyj, Helsingin kaupunki, Jyväskylän kaupunki, KEHA-keskus sekä erikseen KEHA-keskuksen Tieto- ja digitalisaatio -vastuualue, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Kotkan kaupunki, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Lappeenrannan kaupunki, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, Suomen kuntaliitto ry, Suomen yrittäjät ry, Valtiokonttori, valtiovarainministeriö, ja Verohallinto.
Esitystä kannatettiin ja rekisteröintivelvoitteen kohdentamista tuen myöntäjään pidettiin perusteltuna. Jotkut lausunnonantajat toivoivat laajempaa valmistelua tai tarkempaa sääntelyä rekisterin käytännön toteutusta koskevista yksityiskohdista. Velvoitteen voimaantuloaikataulua pidettiin myös haastavana. Lausunnoissa esitettiin koulutuksen ja neuvonnan tarpeen sekä hallinnollisen taakan kasvavan komission vaatimuksen johdosta. Lausuntopalautteen perusteella voidaan odottaa, että kunnat tarvitsevat neuvontaa, jota valtio ei voi antaa ja johon ne eivät välttämättä ole varautuneita. Lausunnoissa pyydettiin kustannusten korvaamista tukiviranomaisille ja rekisteritehtäviä hoitavalle taholle. Rekisterin kansallisen yhteyspisteen nimeämisestä ja sen rahoituksesta esitettiin useita erilaisia näkemyksiä toisaalta tarvittavan resurssin osalta ja toisaalta lisärahoituksen saamisen todennäköisyyksistä. Valtiovarainministeriö totesi lausunnossaan hallituksen linjanneen, että EU-lainsäädännöstä aiheutuvista tehtävistä ja niiden rahoituksesta hallitus linjaa erikseen siten, että ministeriöt valmistelevat tarvittaessa yhdessä neuvotellen ehdotuksen tehtävistä luopumisesta tai tehostamisesta lisätehtäviä vastaavasti. Siten valtiovarainministeriö katsoo lähtökohtana olevan, että esitetty resursointi hoidetaan nykyresurssein, ei lisämäärärahojen turvin. Jotkut vastaajat toivoivat kansallisen rekisterin perustamista tai olemassa olevien kansallisten tietovarantojen kehittämistä osana ratkaisua, jolla tiedot toimitetaan komissiolle.
Esitysluonnoksessa arvioidusta poiketen asetusten jäsenvaltioita koskevat velvoitteet toteutetaan täytäntöön siten, että muuta tukea kuin puhtaasti käyttäjähallinnon teknistä tukea ei tarjota käyttäjähallinnon yhteydessä. Valtionhallinnossa neuvontaa antaa ensisijaisesti tukiviranomaista ohjaava taho. Muut julkiset toimijat kuten kunnat ja hyvinvointialueet sekä näiden yhtymät järjestävät neuvontansa itse. Salassapitoa koskevaa sääntelyä tarkennetaan ja Työllisyys- kehittämis- ja hallintokeskukselle annettava tehtävä määritellään lainsäädännössä.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annettu laki
2 b §.Vähämerkityksisten tukien ehtojen noudattamista koskevat velvollisuudet
. Tukiviranomaisen velvoite varmistaa valtiontukisääntöjen noudattaminen voidaan johtaa suoraan sovellettavista, tukiviranomaisia velvoittavista SEUT 107 ja SEUT 108 artikloista. Noudattamalla vähämerkityksisen tuen EU-asetuksissa säädettyjä edellytyksiä, mukaan lukien seuranta- ja raportointivelvoitteita, viranomainen voi varmistua, ettei sen myöntämä tuki täytä valtiontuen kriteereitä ja näin ollen edellytä ennakkoilmoitusta komissiolle. Kansallisiin lakeihin ei ole tarkennettu, että ehtojen noudattaminen kuuluisi Suomessa tietylle taholle. Sen sijaan eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annettuun lakiin 300/2001 on kirjattu informatiivinen pykälä, joka viittaa tukea myöntävien viranomaisten velvoitteisiin noudattaa esimerkiksi avoimuus- ja julkaisemisvelvoitetta.
Eräiden valtion tukea koskevien Euroopan unionin säännösten soveltamisesta annettuun lakiin ehdotetaan lisättävän uusi 2 b §. Pykälän otsikko vastaisi vähämerkityksen tuen asetusten 6 artiklojen otsikointia ja olisi näin ”Vähämerkityksisen tuen seuranta- ja raportointivelvoite”, kun taas ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklaan viittaava 2 a § on otsikoitu ryhmäpoikkeusasetusta vastaavasti ”Tukitietojen julkaisu- ja avoimuusvelvoite”.
Ehdotetun 2 b §:n 1 momentti viittaisi vähämerkityksisiä tukia koskeviin valtuutusasetuksen sääntöihin ja asettaisi tuen myöntäjälle lähtökohtaisen velvoitteen noudattaa ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamisen ehtoja. Lain viittaus valtuutusasetukseen kattaisi myös ne tilanteet, joissa komissio laajentaisi muiden vähämerkityksisten tukien seuranta- ja raportointivelvoitteita.
Pykälän 1 momentin mukaan tuen myöntäjä on se taho, jonka toimenpide rasittaa julkisia varoja siten, että taloudellista toimintaa harjoittava yksikkö (”yritys”) saa etua konkreettisessa yksittäisessä tapauksessa. Useimmiten tuen myöntäjä on oikeushenkilö kuten virasto, ministeriö, kunta tai julkinen yritys, jonka päätöksellä jollekin yritykselle syntyy oikeus etuun. Kyseessä voi myös olla esimerkiksi laki, jolla yritys vapautuu sille kuuluvista tavanomaisista kustannuksista, tai julkisen tahon suorittama toimenpide, joka ei ole markkinaehtoinen. On tarkoituksenmukaista, että tuen myöntäjä vastaa asetusten ehtojen täyttymisestä ja näin ollen myös seuranta-, raportointi- ja tietojensäilytysvelvoitteista. Velvoitteita olisi kuitenkin mahdollista asettaa muulle kuin tuen myöntäjälle säätämällä tästä erikseen. Tämä voi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi tilanteissa, joissa tukea kanavoidaan useamman tason kautta loppukäyttäjälle, kuten tilanteessa, jossa rahoituslaitos toimii tukiohjelman puitteissa yksittäisen tuen myöntäjänä. Erillinen säädös voi myös olla tarkoituksenmukainen, jos oikeus tukeen vahvistetaan erillisessä menettelyssä, jota tukiohjelman suunnittelija ei hallinnoi itse suoraan. Pykälään lisätään viittaus lakiin elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta (531/2025), jossa säädetään Työllisyys- kehittämis- ja hallintokeskukselle annetuista unionin tason keskusrekisterin pääkäyttäjähallintoon liittyvästä tehtävästä. Lisäksi pykälässä tarkennetaan, ettei salassapitosääntely estä asetusten edellyttämien tietojen toimittamista rekisteriin.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin seuranta- ja raportointivelvoitetta koskevasta asetuksenantovaltuutuksesta. Momentin mukaan valtioneuvosto voisi asetuksella antaa tarkempaa sääntelyä jäsenvaltion velvoitteiden kansallisesta toteuttamisesta.
7.2
Valmisteverotuslaki
30 §. Valmisteverotuksen rekisterit.
Pykälässä säädetään valmisteverotuksen rekistereistä. Pykälän 2 momentissa säädetään, että Verohallinto pitää rekisteriä säädetyistä tuensaajista. Näitä ovat ne yritykset, jotka saavat EU:n valtiontukisäännösten mukaisesti myönnettäviä tukia. Verohallinto pitää virvoitusjuomaverolaissa ja juomapakkausverolaissa tarkoitetuista pienvalmistajista rekisteriä vähämerkityksisten tukien myöntämistä ja seurantaa varten. Momentissa säädetään tältä osin rekisterin käyttötarkoituksesta ja rekisteriin merkittävistä tiedoista.
Momenttia selkeytettäisiin siten, että pykäläviittaus korjattaisiin ja momenttiin lisättäisiin viittaus valmisteverotuslain 98 a §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitettuihin tietoihin, jotka tuensaaja ilmoittaa Verohallinnolle EU:n valtiontukisäännösten mukaisesti myönnettyjen tukien osalta. Jatkossa 98 a § koskisi myös vähämerkityksistä tukea saavia pienvalmistajia. Tukisääntelyn selkeyttämiseksi pienvalmistajan Verohallinnolle ilmoitettavista tiedoista säädettäisiin vastaisuudessa 98 a §:n 4 momentissa. Lisäksi 2 momentissa tarkennettaisiin rekisterin käyttötarkoitusta siten, että se kattaa kaikki 98 a §:ssä säädetyt tuensaajat valmisteverotukien myöntämistä ja seurantaa varten.
98 a §. Tuensaajan ilmoittamisvelvollisuus.
Pykälässä säädetään tuensaajan ilmoittamisvelvollisuudesta, jolla pannaan täytäntöön EU:n valtiontukisääntelyn mukainen tukien avoimuusvelvoite. Pykälän 1 momentissa säädetään tukea saavan yrityksen eli tuensaajan velvollisuudesta ilmoittaa Verohallinnolle yritystä koskevat tietyt tiedot. Pykälän 2 momentissa säädetään, mitä valmisteverotukseen liittyviä verotukia ilmoittamisvelvollisuus koskee. Pykälän 3 momentissa luetellaan ilmoitettavat tiedot. Pykälän 4 momentin mukaan tuensaajalle määrätään laiminlyöntimaksu oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 39 §:n mukaisesti tämän laiminlyödessä ilmoittamisvelvollisuutensa.
Pykälää täydennettäisiin ja täsmennettäisiin kokonaisuudessaan de minimis -asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisen EU:n valtiontukisäännösten tukien läpinäkyvyyden parantamiseksi säädetyn seuranta- ja raportointivelvoitteen kansalliseksi täytäntöönpanemiseksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vähämerkityksistä tukea saavien tuensaajien velvollisuudesta ilmoittaa yritystä koskevat tietyt tiedot Verohallinnolle, jotta Verohallinto kansallisena tukiviranomaisena voi täyttää de minimis -asetuksen seuranta – ja raportointivelvoitteen. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin mitä vähämerkityksisiä tukia ilmoittamisvelvollisuus koskisi. Pykälän 4 momentissa lueteltaisiin ne tiedot, jotka vähämerkityksistä tukea saavan yrityksen tulisi ilmoittaa Verohallinnolle. Verohallinnon on tallennettava de minimis- tukea saavaa yritystä koskevat tietyt tiedot unionin tason keskusrekisteriin. De minimis -tuensaajan tulee ilmoittaa yrityksen nimi ja tunniste sekä yrityksen toimiala. Lisäksi tulee ilmoittaa de minimis -tuen laskennassa huomioitava tuotannon määrä vuosittain kuten myös muiden viranomaisten pienvalmistajalle myöntämät vähämerkityksiset tuet kuluvalta ja kahdelta edeltävältä vuodelta. Uutena tietona aikaisempaan verrattuna yrityksen on ilmoitettava yrityksen toimiala. Pykälän 4 momenttia selkeytettäisiin rakenteellisesti ja samalla se siirtyisi uudeksi 5 momentiksi.
98 b §. Tukitietojen ilmoittamismenettely.
Pykälän 2 momentin rakennetta täsmennettäisiin teknisesti.
7.3
Laki virvoitusjuomaverosta
1 §. Soveltamisala.
Pykälän 4 momentissa säädetään enimmäisrajasta, jonka nojalla pienimuotoinen virvoitusjuomien valmistus jää lain soveltamisalan ulkopuolelle. Momenttiin tehtäisiin teknisluonteinen täsmennys. Pykälän 5 momentissa säädetään pienvalmistajan velvollisuudesta rekisteröityä. Rekisteröitymiseen sovelletaan valmisteverotuslain rekisteröitymistä koskevan 5 luvun säännöksiä. Pykälän 6 momentin viittaussäännös päivitettäisiin vastaamaan uutta de minimis -asetusta ja momenttiin lisättäisiin informatiivinen säännös siitä, että Verohallinnolle ilmoitettavista pienvalmistajaa koskevista tuensaajatiedoista säädetään valmisteverotuslain 98 a §:n 4 momentissa.
7.4
Laki eräiden juomapakkausten valmisteverosta
1 §. Soveltamisala.
Pykälän 3 momentissa säädetään enimmäisrajasta, jonka nojalla pienvalmistajan juomapakkaukset jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Momentissa säädetään, että pienvalmistajan on kuitenkin rekisteröidyttävä. Rekisteröitymiseen sovelletaan valmisteverotuslain rekisteröitymistä koskevan 5 luvun säännöksiä. Momenttiin tehtäisiin lisäksi teknisluonteinen täsmennys. Pykälän 5 momentin viittaussäännös päivitettäisiin vastaamaan uutta de minimis -asetusta ja momenttiin lisättäisiin informatiivinen säännös siitä, että Verohallinnolle ilmoitettavista pienvalmistajaa koskevista tuensaajatiedoista säädetään valmisteverotuslain 98 a §:n 4 momentissa.
7.5
Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä
39 §. Laiminlyöntimaksu.
Pykälän 1 momentin 8 kohtaan tehtäisiin tekninen täsmennys valmisteverotuslain 98 a §:n 4 momentin muutoksen mukaisesti.
7.6
Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettu laki
6 §. Kiinteistöverotuksen julkiset tiedot ja eräät muut julkiset verotustiedot.
Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) 6 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 9 kohta ja 6 §:ään lisättäisiin uusi 4 momentti. Säännökset koskisivat verotuksessa myönnettävän tuloverolain (1535/1992) 55 a §:n mukaisen metsälahjavähennyksen julkisuutta. Metsälahjavähennys kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetun komission asetuksen (EU) 2023/2831 mukaisen vähämerkityksellisten tukien piiriin. Suomi on velvollinen huolehtimaan tämän tukitiedon raportoinnista asetuksen 6 artiklan mukaisesti. Verotusta koskevat tiedot ovat verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 1 ja 4 §:n mukaisesti salassa pidettäviä. Tämä koskee myös tietoja metsälahjavähennyksen saajasta ja tämän veroetuuden määrästä. Tukitietojen raportointi edellyttää, että tukitietojen julkisuudesta on säädetty samalla tavalla kuin muiden verotuksessa annettavien tukien julkisuudesta.
7.7
Laki elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta
13 §. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävät.
Lakiin elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksesta lisätään uusi 13 §:n 2 momentin 8 kohta. Nykyinen 8 kohta muuttuu 9 kohdaksi. Muutettava laki on annettu, mutta tulee voimaan vasta 1.1.2026. Suomi käyttää Euroopan unionin tason keskusrekisteriä vähämerkityksisiä tukia koskevien, Euroopan unionin asetuksissa säädettyjen seuranta- ja raportointivelvoitteiden toteuttamiseksi. Esimerkiksi komission asetuksen (EU) 2023/2831 6 artikla edellyttää, että tuki rekisteröidään 20 työpäivän kuluessa tuen myöntämisestä. Tuen myöntäjä vastaa siitä, että se toimittaa tarvittavat tiedot rekisteriin. Tätä varten tuen myöntäjille täytyy antaa käyttäjän oikeuksia unionin tason keskusrekisteriin. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus toimii rekisterin pääkäyttäjänä Suomessa ja myöntää pääkäyttäjäoikeuksia rekisteriin tuen myöntäjien pyynnöstä. Tuen myöntäjä vastaa omasta käyttäjähallinnostaan ja teknisestä neuvonnastaan. Ahvenanmaan maakunta tulee saamaan omat alueelliset pääkäyttäjätunnukset ja vastaa alueensa käyttäjätunnusten myöntämisestä, käyttäjätuesta ja neuvonnasta. Lisäksi Euroopan komission ja unionin tason keskusrekisterin suomalaisten käyttäjien välillä voi olla tarvetta yhteydenpitoon, joka käydään tarvittaessa Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen välityksellä. Rekisterin käyttäminen voi myös edellyttää teknistä tukea, jota on tarkoituksenmukaista antaa Euroopan komission lisäksi kansallisella tasolla. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus antaa tukea niille pääkäyttäjille, joille se on myöntänyt tunnukset. Kukin pääkäyttäjä vastaa oman alaisen hallintonsa tuesta. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävään ei sisälly yleisneuvontaa menettelystä tai neuvontaa säädösten tulkinnasta tai soveltamisesta.
8
Lakia alemman asteinen sääntely
Valtioneuvoston asetus 89/2011 valtiontukien ilmoittamisessa komissiolle noudatettavista menettelyistä sisältää tarkemmat säännökset valtiontukia koskevien tietojen säilyttämisestä ja ilmoittamisesta. Asetusten (EU) 2023/2381 ja (EU) 2023/2382 ehdot vähämerkityksisen tuen myöntämiselle täyttyvät ehdotetuilla lakimuutoksilla, joilla asetusten jäsenvaltioille kohdistamat velvoitteet asetetaan tuen myöntäjälle tai toissijaisesti muuten säädetylle vastuutaholle. Asetuksenantovaltuutus mahdollistaa tarkemman sääntelyn esimerkiksi tilanteessa, jossa katsotaan tarpeelliseksi säätää kansallisesti velvoitteen yksityiskohdista.
9
Voimaantulo
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan viimeistään 1.1.2026.
10
Suhde muihin esityksiin
10.1
Esityksen riippuvuus muista esityksistä
Valtiontukiviranomaisten oma-aloitteista takaisinperintää koskeva lakihanke (TEM065:00/2023, VN/18042/2023) uudistaa lakia 300/2001. Lain mahdolliset päivitystarpeet huomioidaan kyseisessä hankkeessa.
11
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Laki voidaan säätää tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Velvoitteen perusteista on kuitenkin säädettävä lain tasolla.
Perustuslain 124 §:n esitöiden mukaan lähtökohtana on, että julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säädetään lailla. Koska etenkin julkisten palvelutehtävien hoitaminen on voitava järjestää joustavasti eikä tällaisten tehtävien antamisesta ole sääntelyn tavoitteiden kannalta tarpeen edellyttää säädettäväksi yksityiskohtaisesti lailla, voidaan hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säätää tai päättää myös lain nojalla. Laissa määrätään ensisijainen velvoite tuen myöntäjälle, joka tietyissä olosuhteissa voi myös olla muu kuin viranomainen. Yksittäisen tuen tai tukiohjelman osalta on mahdollista edelleen säätää muutoin.
Valtiontuen myöntö-, muutos- ja maksatuspäätöksiä on tyypillisesti pidetty julkisena hallintotehtävänä (PeVL 50/2017 vp). Seuranta- ja raportointivelvoite liittyy elimellisesti vähämerkityksisen tuen myöntämiseen. Perustuslakivaliokunta on pitänyt vähämerkityksisen tuen myöntämiseen liittyvän julkisen vallan käytön kysymyksiä vastaavina, kuin valtiontuen kriteerit täyttävissä toimenpiteissä (PeVL 93/2022 vp). Perustuslakivaliokunnan mukaan valtiontukien myöntäminen ei aina ole PL 124 § tarkoittama julkinen hallintotehtävä (PeVL 57/2024 vp s.3). Kuitenkin moneen vähämerkityksiseen tuen myöntöprosessiin liittyy hakumenettely, lakisääteisiä myöntämiskriteereitä tai rahoitusehtoja taikka muita hallinnolliselle päätöksenteolle ja lain soveltamiselle tyypillisiä piirteitä. Vähämerkitystä tukea voidaan myöntää yksityisen toimijan kuten rahoituslaitoksen välityksellä. Näin ollen tuen myöntäjän velvoitteista tulee säätää lailla.
Tietojen säilytykseen ja rekisteröintiin liittyy kysymyksiä tietosuojasta ja hyvästä hallinnosta. Joissakin tapauksissa tukia myönnetään luonnollisille henkilöille, joiden henkilötietojen käsittelyä on säännelty mm. EU:n tietosuoja-asetuksessa (EU) 2016/679, EU:n toimielimien tietosuojaa koskevassa asetuksessa (EU) 2018/1725 sekä kansallisissa säädöksissä. Esityksessä ei ehdoteta poikettavan nykyisin sovellettavasta tietosuojasääntelystä, jonka soveltaminen on tuen myöntäjän vastuulla myös jatkossa. Rekisterillä pyritään varmistamaan valtiontukisääntöjen parempi noudattaminen, suurempi vastuuvelvollisuus, vertaisarvioinnit ja viime kädessä tehokkaampi julkisten varojen käyttö. Tuen edunsaajan tietojen ilmoittaminen keskusrekisteriin palvelee yleistä etua, joka liittyy tukien jälkivalvontaan. Vähämerkityksistä tukea koskevat EU-asetukset mahdollistavat tietojen pseudonymisoinnin tilanteissa, joissa tietosuojasääntely sitä edellyttäisi. EU:n yleinen tietosuoja-asetus (EU) 2016/679 sekä unionin toimielimiä koskeva tietosuoja-asetus (EU) 2018/1725 ovat suoraan sovellettavaa oikeutta. Komissio on ilmoittanut rekisterin julkiseen puoleen tulevan toiminnallisuuksia, jotka mahdollistavat henkilötietojen osittaisen sumentamisen tai pseudonymisoinnin. Näin ollen ne henkilötiedot, jotka siirtyvät unionin tason keskusrekisteriin, eivät automaattisesti tule kokonaisuudessaan julkisiksi.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetun komission asetuksen (EU) 2023/2831 6 artiklan mukaisesti raportoitavat tiedot ovat edunsaajan tunnistetiedot ja tiedot tuen määrästä, tuen myöntämispäivästä, tuen myöntäneestä viranomaisesta, tukivälineestä sekä asianomaisesta alasta unionin tilastollisen toimialaluokituksen, jäljempänä
’NACE-luokitus’
, perusteella. Metsälahjavähennyksen saaja on tuloverolain 55 a §:n mukaisesti luonnollinen henkilö. Verotuksessa luonnollinen henkilö on yksilöity lähtökohtaisesti henkilötunnuksella. Henkilötunnuksen käsittelystä säädetään kansallisen tietosuojalain (1050/2018) 29 §:ssä. Tietosuojalaissa säädetään henkilötunnuksen käsittelyn edellytyksistä, ja lähtökohtaisesti henkilötunnusta ei voida käyttää julkisten tietojen yksilöintitietona. Edellä mainitun asetuksen 6 artiklan mukaisesti keskusrekisteri on perustettava siten, että tiedot ovat helposti yleisön saatavilla. Samalla on varmistettava unionin tietosuojasääntöjen noudattaminen tarvittaessa myös pseudonymisoimalla tietyt rekisterimerkinnät.
Komission asetuksen mukaisesti tuen saaja on yksilöitävä tunnistetiedolla. Yksityisyyden suojan näkökulmasta asetuksen mukainen yksilöinti ei ole mahdollista henkilön yksilöivällä henkilötunnuksella. Metsälahjavähennys tehdään metsätalouden pääomatulosta. Silloin, kun tuen saaja myy metsästä puuta, hän on velvollinen rekisteröitymään arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, jos myynti ylittää 20 000 euroa. Jos myynti ei edellytä rekisteröintiä, tuen määrä jää alle 3 000 euron. Arvonlisäverorekisteriin merkityllä verovelvollisella on yksilöintitietona yritys- ja yhteisötunnus (y-tunnus). Ehdotuksen mukaisesti metsälahjavähennyksen julkisia tietoja olisivat tuen saajan y-tunnus ja tieto veroetuuden määrästä. Tieto veroetuuden määrästä olisi verotuksen päättymishetken mukainen, ja tämä olisi myös tuen myöntämisen ajankohta. Tieto metsälahjavähennyksestä tulisi julkiseksi verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 49 §:n 5 momentissa tarkoitettuna ajankohtana. Verotus päättyy viimeistään verovuotta seuraavan lokakuun lopussa, jolloin tiedot tulisivat julkisiksi verovuotta seuraavan marraskuun alussa. Ehdotus tarkoittaisi sitä, että niiden tuen saajien osalta, joilla ei ole y-tunnusta, ei olisi myöskään julkista yksilöintitietoa. Nämä tiedot julkaistaisiin ilman yksilöintiä tuen saajien yksityisyyden suojaamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että tukitieto olisi näkyvissä, mutta tuen saajan kohdalla ei olisi yksilöintiä. Käytännössä metsätuloa saavat henkilöt ovat lähtökohtaisesti rekisteröityneet yritys- ja yhteisötietojärjestelmään ja ovat yksilöitävissä y-tunnuksella. Niissä vähäisissä tilanteissa, joissa tuen saajalla ei ole y-tunnusta, jää tuen määrä joka tapauksessa alle 3 000 euron.
Hallitus katsoo, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.