1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
Poliisin suoritteiden maksullisuudesta annetussa asetuksessa jo pitkään säädetystä virka-avun maksullisuudesta huolimatta poliisin antamasta virka-avusta ei ollut peritty siitä aiheutuneita kustannuksia ennen kuin Poliisihallitus uudisti poliisin virka-apumenettelyn ohjeistuksen ja laskutuskäytännön syksyllä 2020. Muuttuneen ohjeistuksen jälkeen sisäministeri Ohisalo antoi sisäministeriön poliisiosastolle toimeksiannon tarkastella sääntelyä siten, että lastensuojelulle ja sosiaalipäivystykselle annettava poliisin virka-apu olisi maksutonta.
Valtioneuvoston oikeuskansleri totesi lausunnossaan, jonka hän antoi poliisin suoritteiden maksullisuudesta vuonna 2021 annetun asetuksen 6 §:n muuttamisen yhteydessä, että lastensuojelussa sijaishuollosta luvattomasti poistuneet tai kateissa olevat lapset, ja lapset, joiden saattaminen takaisin sijaishuoltoon vaatii erityisiä saattamista turvaavia järjestelyitä, ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva henkilöryhmä. Viranomaistoiminnan maksullisuutta ja siitä tehtäviä poikkeuksia on perusteltua tarkastella myös siitä näkökulmasta, kuinka ne mahdollistavat tehokkaan viranomaistoiminnan erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden suojelemiseksi.
Säädettävien asioiden taustalla on myös pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman kohta 3.6 Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi. Tavoitteena on muun muassa lapsi- ja perheystävällisyyden edistäminen. Lasten ja nuorten hyvinvointi on ensisijaista. Keinoina on muun muassa hyvinvoinnin vahvistaminen.
1.2
Valmistelu
Sisäministeriö asetti 13.10.2021 lainsäädäntöhankkeen poliisin lastensuojelulle ja sosiaalipäivystykselle antaman virka-avun maksuttomuutta koskevaksi sääntelyksi. Hankkeen valmistelusta vastasi työryhmä, jossa jäseninä olivat sisäministeriön edustajien lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön ja Poliisihallituksen edustajat.
Hankkeessa kuultiin Lapsiasiavaltuutettua, Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikuntaa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta.
Asia olisi pitänyt käsitellä hyvinvointialuetalouden ja hallinnon neuvottelukunnassa, mutta neuvottelukuntaa ei ollut vielä asetettu.
Esityksestä pyydettiin lausunto seuraavilta tahoilta:
Valtioneuvoston oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, ministeriöt, Ensi- ja turvakotien liitto, Espoon kaupunki, Helsingin kaupunki, Hämeenlinnan kaupunki, Hätäkeskuslaitos, Jyväskylän kaupunki, Kuopion kaupunki, Lapsiasiavaltuutettu, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheinin lastensuojeluliitto, Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta, Pelastakaa Lapset ry, Poliisihallitus ja sen alainen hallinto, Porin kaupunki, Rikosseuraamuslaitos, Rovaniemen kaupunki, Suomen kuntaliitto ry, Tapaturmavakuutuskeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Turun kaupunki, Ulosottolaitos, Valtion koulukodit, Vantaan kaupunki ja Yhdenvertaisuusvaltuutettu.
Esitysluonnos, annetut lausunnot ja lausuntoyhteenveto ovat julkisessa palvelussa osoitteessa: Poliisin lastensuojelulle ja sosiaalipäivystykselle antaman virka-avun maksuttomuus - Sisäministeriö (intermin.fi).
7
Lausuntopalaute
Esitystä pidettiin kannatettavana ja tarpeellisena. Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota pääasiassa lainsäädäntöhakkeen rajaukseen ja perusteluteksteihin.
Lausunnoista ei ole voitu ottaa huomioon sitä palautetta, joka koskee hankkeen asettamispäätöksen ulkopuolelle olevia asiaryhmiä. Tässä esityksessä ei siten ole voitu säätää maksuttomaksi esimerkiksi poliisin antamaa virka-apua ympäristöterveydenhuollolle.
Poliisilain ehdotettu poikkeussäännös poliisin antaman virka-avun maksullisuuteen oli eduskunnan oikeusasiamiehen mielestä liian avoin. Erityisesti Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta ja Yhdenvertaisuusvaltuutettu olivat huolissaan lähisuhdeväkivallan uhrien asemasta. Ehdotetun säännöksen perusteluja täsmennettiin esimerkein erilaisista haavoittuvassa asemassa olevista väestöryhmistä, joita säännös voisi koskea. Lisäksi perusteluja täydennettiin poliisin perustehtävän ja virka-aputehtävän välisen rajanvedon osalta.
Sosiaalihuollon asiakaslain ehdotettu säännös, jossa käytetään käsitettä sosiaalipäivystyksen tehtävässä, pidettiin liian suppeana, koska kaikkea päivystyksellistä työtä ei tehdä kunnissa sosiaalipäivystyksessä. Ehdotettua säännöstä on muutettu siten, että sosiaalipäivystyksen käsitteen tilalle on tehty viittaus sosiaalihuoltolain 12 §:n 1 momenttiin. Lisäksi esityksen perustelutekstejä tarkistettiin niiltä osin kuin se on ollut aikataulullisista syistä mahdollista.
Valtiovarainministeriö totesi, että hallituksen esitykseen on vielä tarkistettava arvio poliisin menettämästä maksutulosta viimeisten toteumatietojen pohjalta. Esityksen taloudellisten vaikutusten arviointia on tarkistettu.
Lausunnoissa oli muitakin pieniä korjausehdotuksia tai täsmennyksiä lakiehdotuksiin sekä perusteluteksteihin kuin edellä mainitut. Oikeusministeriö ja eduskunnan oikeusasiamies pitivät virka-avusta asiakkaalta perittävää maksua koskevaa asetuksenantovaltuutta liian avoimena. Säännösehdotusta ei ollut perusteltua muuttaa, koska maksun määräytymisen perusteesta ehdotetaan säädettäväksi poliisilain 9 luvun 1 §:ssä. Sen mukaan maksu määräytyisi kokonaiskustannusten perusteella, joiden muodostuminen riippuisi annettavan virka-avun sisällöstä ja laajuudesta.
Muilta osin lausuntopalaute on otettu huomioon tarpeellisilta osin.
8
Säännöskohtaiset perustelut
8.1
Poliisilaki
9 luku Erinäiset säännökset
1 §. Poliisin antama virka-apu ja sen maksullisuus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin poliisin antaman virka-avun maksullisuudesta sekä henkilöstä, joka tekee päätöksen maksullisuudesta. Pääsääntönä olisi, että poliisin antama virka-apu olisi maksullista sen pyytäjälle, jollei laissa toisin säädettäisi. Päätöksen perittävästä maksusta tekisi sama päällystöön kuuluva poliisimies, joka tekee päätöksen virka-avun antamisesta. Virka-apupäätöksen tekijän olisi jo virka-apupäätöksen tehdessään ilmoitettava pyytäjälle, että kyse olisi maksullisesti virka-avusta ja siitä, miten maksu määräytyisi. Virka-avun maksullisuutta koskeva päätös tehtäisiin virka-avun antamisen jälkeen, jolloin tiedettäisiin virka-avusta aiheutuneet kustannukset.
Pykälän ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin polisin antaman virka-avun maksullisuuden perusteista ja poikkeuksista maksullisuuteen. Sen mukaan maksu määräytyisi kokonaiskustannusten perusteella. Maksun suuruus riippuisi muun muassa siitä, kuinka paljon aikaa virka-aputehtävään kuluisi, miten paljon virka-aputehtävä vaatisi henkilöresursseja eli poliisimiehiä ja käytettäisiinkö virka-aputehtävässä ajoneuvoa.
Maksu voitaisiin kuitenkin jättää yksityiseltä henkilöltä perittämättä, jos se on perusteltua sosiaalisista, taloudellisista tai muihin näihin verrattavista henkilökohtaisista syistä.
Haavoittuvassa asemassa olevat väestöryhmät eivät välttämättä ole samanlaisia, joten ehdotetussa säännöksessä ei ole voitu yksilöidä niitä henkilöitä, jotka saisivat poliisilta virka-apua maksuttomasti. Esimerkiksi virka-apu lähisuhdeväkivallan uhrille, ikääntyneelle henkilölle, maahanmuuttajataustaiselle henkilölle, ihmiskaupan uhrille tai vammaiselle henkilölle olisi maksutonta. Maksuttomuutta arvioitaessa voitaisiin myös henkilön terveydentila ottaa huomioon. Edellytyksenä kuitenkin on, että ilman virka-apua henkilön turvallisuus olisi ollut ilmeisessä vaarassa.
Poliisin olisi otettava huomioon perus- ja ihmisoikeuksista erityisesti yhdenvertaisuus maksuttomuudesta päättäessään. Perustetta maksuttomuudelle olisi siten arvioitava kunkin henkilön osalta erikseen. Jos virka-avun pyytäjä esimerkiksi menee kotiinsa hakemaan ei-riidanalaista irtainta omaisuuttaan ja on ollut ennen kotoa lähtöään lähisuhdeväkivallan uhri, virka-apu annettaisiin hänelle maksutta. Muita näihin verrattavia henkilökohtaisia syitä voi olla muun muassa häneen kohdistuneesta väkivallasta aiheutuvat seuraamukset. Säännösehdotuksessa esitettyjen maksuttomuuden perusteiden ei tarvitsisi olla virka-avun pyytäjällä samanaikaisesti.
Poliisin olisi mainittava virka-avun pyytäjälle maksuttomuudesta ja neuvottava häntä hallintolain (434/2003) 8 §:n mukaisesti.
Käytännössä virka-avun ja poliisin perustehtävän välinen rajanveto voi olla haasteellista. Edellä jaksossa 2.1.1 on selvitetty rajanvedosta seuraavasti. Poliisi antaa virka-apupyynnön perusteella virka-apua toiselle viranomaiselle, jotta viranomainen pystyisi suorittamaan sille säädetyn virkatehtävän tai yksittäisen hallintotoimen esteettä ja häiriöttä, mutta virka-aputehtävä voi muuttua poliisin perustehtäväksi, jos virka-avun pyytäjä joutuu tehtävän aikana väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Esimerkiksi lähisuhdeväkivallan uhrille poliisin perustehtävän ja virka-aputehtävän ero voi olla vaikea. Lähisuhdeväkivallan uhrin olisi ilmoitettava virka-apua pyytäessään turvallisuutensa vaarantumisesta. Poliisi tämän jälkeen harkitsisi, onko kyse poliisin perustehtävästä vai virka-aputehtävästä.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin, että virka-avun maksullisuutta koskevaan päätökseen saisi vaatia oikaisua. Momentissa olisi myös informatiivinen viittaus muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019).
10 §. Tarkemmat säännökset. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 12 kohta. Kohdan mukaan sisäministeriön asetuksella säädettäisiin maksusta, joka perittäisiin virka-avun pyytäjältä. Maksun suuruus riippuisi muun muassa siitä, kuinka paljon poliisin resursseja olisi ollut virka-aputehtävässä käytössä.
8.2
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
22 §.Hyvinvointialueen oikeus saada virka-apua. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi, jolloin voimassa oleva 2 momentti siirtyy pykälän 3 momentiksi. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin sosiaalihuollon viranomaisella olisi oikeus lastensuojelutehtävässä ja sosiaalihuoltolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kiireellisessä tehtävässä saada poliisilta poliisilain (872/2011) mukaista virka-apua maksutta.
Pykälää muutettiin sote-uudistuksen vuoksi lailla sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain muuttamisesta (603/2022). Pykälään lisättiin tuolloin hyvinvointialueen käsite. (Katso edellä jakso 3 Hyvinvointialueiden perustaminen ja niiden rahoitus).
Säännös poliisin antaman virka-avun maksuttomuudesta lastensuojelutehtävässä ja sosiaalihuoltolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kiireellisessä tehtävässä toimivalle hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin sosiaalihuollon viranomaiselle olisi tarpeellinen, jotta haavoittuvassa asemassa olevan henkilön tarvitsema apu ja suoja voitaisiin varmistaa. (Katso edellä jaksot 2.1.2 Poliisin antama virka-apu lastensuojelutehtävässä ja 2.1.3 Poliisin antama virka-apu sosiaalipäivystyksen tehtävässä.)
Sosiaalihuollon viranomaisella, joka toimii sosiaalihuoltolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kiireellisessä tehtävässä, olisi oikeus saada poliisilta virka-apua maksuttomasti. Kiireelliset sosiaalihuollon tehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vaativat sosiaalihuollon viranomaiselta välittömiä toimenpiteitä ja asiakkaan mahdollinen sosiaalihuollon tarve tulee pystyä arvioimaan viipymättä, vuorokauden ajasta riippumatta. Maksuttomuus kattaa sosiaalipäivystyksen ohella muut hyvinvointialueen päivystysrakenteet, kuten esimerkiksi virka-aikaiset työntekijät, jotka päivystävät oman työnsä ohessa ja vastaavat sosiaalihuoltolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin kiireellisiin sosiaalihuollon tehtäviin.
Lastensuojelutehtävissä poliisin antaman virka-avun maksuttomuus on sosiaalihuoltolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiireellistä työtä laajempaa. Lastensuojelutehtävät kattavat niin lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkaat, kuin palvelutarpeen arvioinnissa tai sosiaalihuollon asiakkuudessa olevat sosiaalihuollon asiakkaat, joiden tilanteessa arvioidaan lastensuojelun tarvetta tai lastensuojelun kiireellisten tukitoimien tarvetta. Mikäli tämän arvioinnin suorittamiseksi tarvitaan poliisin virka-apua, olisi virka-apu maksutonta. Lastensuojelutehtävissä poliisin virka-avun tarve voi syntyä muutoinkin kuin päivystyksellisissä tilanteissa ja poliisin antama virka-apu olisi aina maksutonta. Poliisin virka-apua voidaan esimerkiksi tarvita turvaamaan suunnitelmallinen kotikäynti tai huostaanoton kuuleminen, jonka aika ja paikka sekä konkreettinen uhka on tiedossa etukäteen. Poliisi voi myöntää virka-apua vastaaviin tilanteisiin, jos virka-avun yleiset edellytykset täyttyvät.
8.3
Mielenterveyslaki
31 §. Poliisin virka-apu. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin, että poliisin antama virka-apu olisi maksutonta. Poliisin antama virka-apu olisi maksutonta 1—3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.
Poliisi antaisi virka-apua maksutta virkasuhteisen lääkärin pyynnöstä 1 momentissa tarkoitetussa kuljetuksessa avustamisessa, 2 momentissa tarkoitetussa potilaan palauttamisessa sairaalaan ja 3 momentissa tarkoitetussa potilaan toimittamisessa sairaalaan. Poliisi antaisi virka-apua maksuttomasti edellä mainituissa tilanteissa, jotta potilaan ja hoitohenkilökunnan turvallisuus varmistettaisiin.
8.4
– 8.7 Rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvät säädökset
Lakiehdotukset 4 - 7 liittyvät rangaistuksen täytäntöönpanoon. Lakiehdotuksessa 4 ehdotetaan muutettavaksi vankeuslain 1 luvun 11 §:ää, lakiehdotuksessa 5 valvotusta koevapaudesta annetun lain 38 §:ää, lakiehdotuksessa 6 yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 24 ja 35 §:ää ja lakiehdotuksessa 7 yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 20 ja 30 §:ää. Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehellä olisi oikeus saada virkatehtävänsä suorittamiseksi poliisilta virka-apua maksutta.
Virka-avun maksuttomuutta koskeva sääntely rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvässä tehtävissä olisi tarpeellinen, jotta Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehen turvallisuus rangaistuksen täytäntöönpanossa tai rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvässä tehtävässä varmistettaisiin.
8.5
8.8 Pakkokeinolaki
Pakkokeinolain 2 luvun 12 j §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisin antama virka-apu olisi maksutonta Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehelle vastaavalla perusteella kuin rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvissä edellä mainituissa tehtävissä.
8.6
8.9 Ulosottokaari
Ulosottokaaren 3 luvussa on viisi pykälää, joissa säädetään poliisin antamasta virka-avusta tai yleensä viranomaisten antamasta virka-avusta. Laista ehdotetaan muutettavaksi 3 luvun 23 §:ää (Julkisuus, läsnäolo ja järjestyksenpito), 24 §:ää (Henkilötietojen ilmoittamisvelvollisuus), 82 §:ää (Voimakeinot täytäntöönpanon toimittamiseksi), 83 §:ää (Henkilöön kohdistuvat voimakeinot) ja 108 § (Virka-apu muulta viranomaiselta). Näitä säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisin antama virka-apu olisi maksutonta.
Ulosottomiehen toimivaltuudet turvattaisiin siten, että hän saisi virka-apua poliisilta maksuttomasti. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että hän voisi tehdä tehtävänsä mahdollisimman asianmukaisella, turvallisella ja tehokkaalla tavalla.
8.7
8.10 Asevelvollisuuslaki
125 §. Poliisin antama virka-apu. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisin antama virka-apu olisi maksutonta aluetoimistolle. Sääntelyllä poliisin antaman virka-avun maksuttomuudesta aluetoimistolle tehostettaisiin asevelvollisten asepalveluksen toteutumista.
8.8
8.11 Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa
38 a §. Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin virka-apu Puolustusvoimille. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisin antama virka-apu Puolustusvoimille olisi maksutonta.Sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain esitöiden mukaan virka-avun tarkoituksena on avustaa toista viranomaista, jotta virka-apua saava viranomainen pystyisi toteuttamaan tehtävänsä, johon sillä ei olisi käytettävissään tai vapaana tarvittavia resursseja. Poliisin antaman virka-avun maksuttomuudella edistettäisiin rikosten selvittämistä.
8.9
8.12 Siviilipalveluslaki
103 §. Poliisin virka-apu siviilipalvelusvelvollisen toimittamiseksi palvelukseen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisin antama virka-apu siviilipalveluspaikalle olisi maksutonta. Poliisin maksuttomalla virka-avulla tehostettaisiin siviilipalvelusvelvollisten siviilipalveluksen suorittamista.
8.10
8.13 Työtapaturma- ja ammattitautilaki
253 §.Vakuutusyhtiön ja Tapaturmavakuutuskeskuksen valvontaan liittyvä tarkastusoikeus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uutena sääntely poliisin antaman virka-avun maksuttomuudesta. Maksuton virka-apu mahdollistaisi tehokkaan työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen valvonnan toteuttamisen.
254 §.Tietojen tarkastaminen työnantajan asiakirjoista. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uutena sääntely poliisin antaman virka-avun maksuttomuudesta. Maksuton virka-apu mahdollistaisi tehokkaan tietojen saannin.
8.11
8.14 Laki eräiden poliisin virka-apukustannusten korvaamisesta annetun lain kumoamisesta
Laki eräiden poliisin virka-apukustannusten korvaamisesti tuli voimaan 1.7.1956. Lain sisältö on asiallisesti vanhentunut. Esimerkiksi poliisia ja kuntia koskevat säädökset ovat muuttuneet lain voimaantulon jälkeen. Laki on nyky-yhteiskuntaan tulkinnanvarainen ja se ehdotetaan siten kumottavaksi.
13
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Poliisin virka-avusta perittävät maksut
Rahasuorituksen eli esityksessä maksun valtiosääntöoikeudellisen luonteen arviointi on vaikuttanut siihen, miten asiasta säädetään. Huomattakoon, että maksun käyttötarkoituksella ei ole ollut merkitystä säännösehdotuksen arvioinnissa.
Virka-avun maksullisuus on merkityksellinen perustuslain 81 §:n 2 momentin perusteella. Sen mukaan valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla.
Lailla olisi säädettävä yleisesti siitä, millaisista virkatoimista, palveluista ja tavaroista maksuja voidaan periä tai millaiset suoritteet ovat kokonaan maksuttomia. Samoin lailla olisi säädettävä maksujen suuruuden määräämisessä noudatettavista periaatteista, kuten omakustannusarvon tai liiketaloudellisten perusteiden noudattamisesta (HE 1/1998, s. 135/I).
Vakiintuneen määritelmän mukaan valtiosääntöisille maksuille on ominaista, että ne ovat korvauksia tai vastikkeita julkisen vallan palveluista; muut rahasuoritukset valtiolle ovat sen sijaan veroja valtiosääntöoikeudellisessa mielessä (HE 1/1998 vp, s. 134 - 135). Verojen ja maksujen olennainen ero liittyy siten maksujen vastikkeellisuuteen. Jos vastikesuhdetta ei ole, suoritus on valtiosääntöoikeudellisessa mielessä vero.
Maksuja ei voida pitää perustuslain 81 §:n 2 momentissa tarkoitetuille valtion maksuille ominaisina korvauksina tai vastikkeina yksilöidyistä julkisen vallan palveluista tai muista vastaavista suoritteista, jos maksujen tarkoituksena on yleisesti kattaa viranomaisen toiminnasta aiheutuvia kustannuksia (esim. PeVL 21/2018 vp, s. 3 ja PeVL 52/2010 vp, s. 4/II).
Maksujen vastikesuhdetta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota muun muassa suoritteiden yksilöitävyyteen, kustannusvastaavuuteen sekä siihen, onko maksu pakollinen vai vapaaehtoinen. Veron suuntaan viittaa, jos suoritusvelvollisuuden aiheuttamista suoritteista ei voi kieltäytyä ja velvollisuus koskee suoraan lain nojalla tietyt tunnusmerkit täyttäviä oikeussubjekteja (PeVL 11/2014 vp, s. 6/I ja PeVL 12/2005 vp, s. 3 – 4).
Ehdotetussa poliisilain 9 luvun 1 §:n 4 momentissa säädettäisiin, että virka-avun pyytäjä vastaa virka-avusta perittävästä maksusta, jollei laeissa toisin säädetä. Saman pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että maksun suuruus määritettäisiin siitä aiheutuvien kustannusten perusteella.
Valtiosääntöoikeudellisesti arvioituna poliisin virka-avusta perittäisiin maksu, joka olisi vastike yksilöidystä eli suoritetusta virka-aputehtävästä. Virka-avun maksullisuus ei ole yleisesti poliisitoiminnan rahoittamiseen tarkoitettu, vaan sillä olisi tarkoitus kattaa vain poliisin antamasta virka-avusta aiheutuvat todelliset kustannukset, joten maksun voidaan katsoa täyttävän kustannusvastaavuusvaatimuksen. Maksun periminen perustuisi siihen, että henkilö on pyytänyt virka-apua, joten maksun ei voida katsoa olevan pakollinen. Laissa ei olisi myöskään säädetty, että maksuvelvollisuus koskisi tiettyjä oikeussubjekteja.
Kokonaisarvioinnin perusteella virka-avusta perittävä rahasuorite olisi perustuslain 81 §:n 2 momentissa tarkoitettu maksu.
Yhdenvertaisuus
Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien kansalaisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille että asetettaessa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42 - 43, PeVL 4/2016 vp, s. 2 ja PeVL 31/2014 vp, s. 3/I).
Edellä mainittua yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää pykälän 2 momentissa säädetty syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintäkieltosäännöksellä ei ole kielletty kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi säännöksessä nimenomaan mainittuun syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Perustelulle asetettavat vaatimukset ovat erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat (ks. PeVL 4/2016 vp, s. 2 - 3 ja PeVL 37/2014 vp, s. 2/II). Yhdenvertaisuussäännöksillä ei estetä tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän kuten naisten, lasten asemaa ja olosuhteita parantavia toimia (ks. HE 309/1993, s. 44 ja PeVL 39/2014 vp, s. 3/I).
Ehdotetussa poliisilain 9 luvun 1 §:n 5 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta poliisin antaman virka-avun maksullisuuteen. Sen mukaan maksu voitaisiin jättää perittämättä yksityiseltä henkilöltä, jos se on perusteltua sosiaalisista, taloudellisista tai muista näihin verrattavista henkilökohtaisista syistä.
Ehdotetuissa säännöksessä olisi kyse positiivisesta erityiskohtelusta, jolle olisi perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste, koska ehdotetulla säännöksellä olisi asiallinen ja kiinteä yhteys esityksen tavoitteisiin ja arvioituihin vaikutuksiin.
Oikeusturva
Valtiosääntöoikeudellisesti perustuslaista johtuvat vaatimukset täytetään oikeusturvan osalta, jos viitataan hallinnon yleislakeihin. Ehdotetussa sääntelyssä on pyritty ottamaan tämä lähtökohta huomioon.
Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Edellä mainittu yleissäännös sisältää sen, että jokaisella on oikeus saada itseään koskeva asia lain mukaan toimivaltaisen tuomioistuimen tai muun viranomaisen ratkaistavaksi. Lähtökohtana on yksilön oikeus omasta aloitteestaan saada asiansa käsitellyksi.
Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Oikaisumenettely on oikeusturvakeino, joka on valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellinen perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaisena hyvän hallinnon takeena. Siksi oikaisumenettelyn perusteista on säädettävä laintasolla (PeVL 43/2000 vp s. 2/II).
Ehdotetun poliisilain 9 luvun 1 §:n 4 momentissa säädettäisiin siitä, päätöksen perittävästä maksusta tekisi 3 momentissa tarkoitettu päällystöön kuuluva poliisimies, jollei laissa toisin säädettäisi. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin, että virka-avun maksullisuutta koskevaa päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. Samassa momentissa säädettäisiin, että muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.
Ehdotuksessa säännöksessä säädettäisiin oikaisuvaatimuksesta oikeusturvakeinona virka-avun maksullisuutta koskevaan päätöksen. Kyse olisi hyvän hallinnon takeesta. Ehdotettu säännös täyttäisi myös muilta osin hyvän hallinnon vaatimuksia, kuten käsittelyn viivytyksettömyyttä, kun siinä viitattaisiin hallintolakiin.
Hallintoasioiden muutoksenhaussa hallintolainkäytön yleiset säännökset ja mahdolliset viittaukset niihin täyttävät niin ikään perustuslaista johtuvat vaatimukset. Ehdotetusta sääntelyssä ei ehdoteta poikettavaksi yleislaista, vaan säädettäisiin siitä, että muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.
Asetuksenantovaltuus
Lainsäädäntövallan delegointia rajoittaa perustuslain 80 §:n 1 momentin säännös, jonka mu-kaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Kuten edellä ilmenee, ehdotetussa poliisilain 9 luvun 1 §:n 4 momentissa säädettäisiin, että virka-avun pyytäjä vastaa virka-avusta perittävästä maksusta, jollei laeissa toisin säädetä. Ehdotus olisi siten hänen velvollisuuksiaan koskeva asia, josta olisi säädetty laissa.
Asetuksen antaja voidaan kuitenkin lailla valtuuttaa antamaan tarkempia säännöksiä yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä yksityiskohdista. Valtuutuksen tulee olla täsmällinen ja tarkkarajainen. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti lainsäädäntövallan delegoinnin sallittavuuden arvioinnissa kiinnitetään yleisesti huomiota valtuuttavan säännöksen täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen (HE 1/1998 vp, s. 131/II-132/I ja PeVL 11/1999 vp).
Kun arvioidaan sitä, tuleeko asetuksenantovaltuus laissa osoittaa valtioneuvostolle vai ministeriölle, perustuslakiuudistuksen yhteydessä on todettu lähtökohtana, että valtioneuvoston yleisiistunto antaa asetukset laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista sekä niistä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii. Tämä periaate ilmenee valtioneuvoston päätöksentekoa koskevasta perustuslain 67 §:stä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on myös tuotu esiin perustuslain 80 §:n 1 momentin eräänä lähtökohtana se, että ministeriölle voidaan osoittaa asetuksenantovaltaa lähinnä teknisluonteisissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisehköissä asioissa (PeVL 33/2004 vp).
Sisäministeriölle annettava valtuus asetuksen antamiseen ehdotetaan säädettäväksi poliisilain 9 luvun 10 §:n 2 momentissa.
Ehdotetut lait eivät ole perustuslaillisesti ongelmallisia. Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.