1.1  Tausta

Euroopan parlamentin ja Euroopan neuvoston asetukset yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi julkaistiin joulukuussa 2021. Uudistus toimeenpannaan kolmella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella. Näistä kolmesta asetuksesta yhtä, joka liittyy hallituksen esitykseen laiksi maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain muuttamisesta, ei käsitellä tässä käsiteltävän hallituksen esityksen yhteydessä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset, joiden voimaantulo vaikuttaa tähän esitykseen, ovat: 

1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2115, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32021R2115&qid=1646832950310, jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta, jäljempänä suunnitelma-asetus; ja 

2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2116 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32021R2116&qid=1646832868282 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta, jäljempänä horisontaaliasetus. 

Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksella Euroopan Unionin jäsenvaltioille annettiin aiempaa paremmat mahdollisuudet laatia kunkin valtion olosuhteisiin soveltuvat tukijärjestelmät. Myös järjestelmien toimeenpano, tukien maksatus, valvonta ja tulosten seuraaminen jäivät enemmän jäsenvaltioiden vastuulle. Uudistuksessa EU:n sääntelyä kevennettiin ja vastuuta toimeenpanosta siirrettiin jäsenvaltioille. 

Kunkin jäsenvaltion tuli toimittaa komissiolle vuoden 2021 loppuun mennessä kansallinen strategiasuunnitelma https://ec.europa.eu/info/food-farming-fisheries/key-policies/common-agricultural-policy/cap-strategic-plans_en keskeisten politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Esityksellä ehdotetaan muutettavaksi maatalouden rakennetuista annettua lakia (1476/2007, jäljempänä maatalouden rakennetukilaki), porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettua lakia (986/2011, jäljempänä poluralaki), kolttalakia (253/1995) ja maatilatalouden kehittämisrahastosta annettua lakia (657/1966). Näistä laeista lähinnä ensiksi mainitun säännökset muutettaisiin vastaamaan Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uuden rahoituskauden lainsäädäntöä. Esityksellä toimeenpantaisiin Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelma, jäljempänä suunnitelma, maatalouden rakennetukien osalta. Lakiin muutettaisiin tai lisättäisiin myös mainittuja tukia koskevat Euroopan unionin lainsäädännön edellyttämät seuraamuksia ja takaisinperintää koskevat säännökset, joista EU-säädökset edellyttävät jatkossa säädettävän tarkemmin kansallisesti. Edellä mainituissa laeissa ajantasaistettaisiin tietyiltä osin säännöksiä vastaamaan nykytilaa. 

1.2  Valmistelu

2.1  Tavoitteet

2.2  Pääasiallinen sisältö

3.1  Yleistä

Rakennetuista säädetään maatalouden rakennetukilaissa, poluralaissa, kolttalaissa ja maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa (329/1999, jäljempänä rahoituslaki). Poluratukien tutkimusrahoituksessa sovelletaan myös valtionavustuslakia (688/2001). Lakien ohella tukijärjestelmistä säädetään niiden nojalla annetuissa viidessä valtioneuvoston asetuksessa ja noin kymmenessä ministeriön asetuksessa. Rakennetukien myöntämisen, maksamisen ja takaisinperinnän menettelyjä säännellään lisäksi useilla Ruokaviraston eri määräyksillä tai ohjeistuksilla. Lisäksi peruskuivatustoiminnan tukemisesta säädetään peruskuivatuksen tukilaissa. 

3.2  Laki maatalouden rakennetuista

Maatalouden rakennetukea myönnetään nuoren viljelijän aloitustukena ja maatilan investointitukena. Maatalouden rakennetuen kohteena voi olla vain SEUT liitteen I mukaisten maataloustuotteiden alkutuotanto. 

Aloitustuki myönnetään maatalousyrittäjälle, joka tukihakemuksen vireille tullessa on enintään 40-vuotias ja joka ensimmäistä kertaa ryhtyy tilanpidosta vastaavaksi elinkeinonharjoittajaksi. Useimmiten aloitustukea haetaan tilan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Tuki kohdistuu tilakokonaisuuden hankinnasta ja tilanpidon aloittamisesta aiheutuviin erittelemättömiin kustannuksiin. 

Investointituki myönnetään maatalouden tuotantotoiminnan tehokkuuden ja laadun kehittämiseen sellaisiin tukikohteisiin, jotka erikseen säädetään tukikelpoisiksi valtioneuvoston asetuksella määritellyin ehdoin. Pääosa investointituesta on myönnetty kotieläintaloudessa ja kasvinviljelyssä tarvittavien tuotantorakennusten rakentamisinvestointeihin. Tukea myönnetään kuitenkin myös esimerkiksi pellon salaojittamiseen, energiantuotannon investointeihin, varastojen rakennusinvestointeihin sekä ympäristön tilaa tai eläinten hyvinvointia parantaviin investointeihin. 

Maatalouden rakennetuet myönnetään avustuksena, korkotukena tai valtiontakauksena taikka niiden yhdistelmänä. Lisäksi aloitustuen korkotukilainan yhteydessä on mahdollisuus saada kiinteistön hankintaan kohdistuva vapautus varainsiirtoveron suorittamisesta. 

Aloitustuen avustusosuus ja pääosa investointiavustuksista on myönnetty osarahoitteisina ohjelman varoin, josta tarkoitukseen on ollut käytettävissä noin 437 miljoonaa euroa kuluvan ohjelmakauden aikana. Lisäksi vuosina 2021—2022 on ollut käytettävissä siirtymäkauden varoja 137 miljoonaa euroa sekä maaseutuohjelman elvytysvaroja 43,3 miljoonaa euroa. Kokonaan kansallisesti rahoitettavat avustukset ja valtiontakaukset myönnetään Makeran varoista. Kansallisia avustusvaroja on ollut käytettävissä noin 242 miljoonaa euroa ohjelmakauden aikana. Lisäksi vuosina 2021—2022 on ollut käytettävissä kokonaan kansallisesti rahoitettaviin avustuksiin 15 miljoonaa euroa.  

Korkotukilainojen myöntämisvaltuutta on ollut käytettävissä 250 miljoonaa euroa vuodessa ohjelmakauden aikana. Korkotuesta aiheutuvat menot jakautuvat pitkälle aikavälille korkotasosta riippuen. Kuluvan ohjelmakauden aikana yksityistä rahoitusta on arvioitu käytettävän investointeihin noin 1,06 miljardia euroa ja tilanpidon aloittamiseen noin 182 miljoonaa euroa. Vuoden 2021 loppuun mennessä tuettiin noin 12 500 investointihanketta ja hieman alle 1900 sukupolvenvaihdosta. 

Valtiontakausten myöntövaltuutta on osoitettu vuosittain 10–18 miljoonaa euroa. Takauksista aiheutuneet takausmenot ovat toistaiseksi olleet hyvin pieniä ja takauksista lainan saajilta perittävät takausmaksut ovat olleet menoja suurempia, mutta tuettavien hankkeiden koon kasvaessa ja määrän lisääntyessä takaustappioiden riski kasvaa. 

3.3  Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista

Poluratukia myönnetään vain poronhoitolaissa määritellyllä poronhoitoalueella. Muihin luontaiselinkeinoihin kuin porotalouteen kohdistuvia tukia myönnetään vain ns. luontaiselinkeinoalueella pohjoisimmassa Lapissa. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat EU:n jäsenvaltiot, joissa harjoitetaan porotaloutta. Vaikka porotalous on mainittu tukijärjestelmän nimessä erikseen, säädöksissä poronhoito on määritelty yhdeksi luontaiselinkeinoista. EU-lainsäädännössä porotalous on osa maataloutta. Vaikka poronhoito on maataloutta, on sen katsottu eroavan luonteeltaan tavanomaisesta maataloudesta siten, että porotalouden rakennekehitystä on tuettu erillisen tukijärjestelmän kautta. 

Poluratukien kohteena voivat olla luontaiselinkeinot kuten poronhoito, ammattimainen metsästys, marjastus ja sienestys sekä kalastusta ja metsätaloutta lukuun ottamatta muu luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuva luonnonvarojen hyödyntäminen. Lisäksi tuen kohteena voi olla sellainen luontaiselinkeinon ohella pienimuotoisesti harjoitettu tavanomainen maataloustuotanto, johon ei myönnetä maatalouden rakennetukea yrittäjätulon vähimmäismäärälle asetetun edellytyksen vuoksi (25 000 euroa) tai silloin, kun hakijan katsotaan saavan pääasiallisen toimeentulonsa porotaloudesta (vähintään 80 eloporoa tai porotalouden osuus maatalouden rakennetuen mukaisesta yrittäjätulosta yksinään ylittää kyseisen yrittäjätulorajan). 

Poluratukea myönnetään myös eläin- tai kasvituotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten ja paliskuntien teurastamojen peruskorjaamiseen. Tuki muihin teurastamoinvestointeihin, porotaloustuotteiden tai muun maataloustuotteen ensiasteen jalostukseen ja kaupanpitämiseen, luontaiselinkeinoon liittyvään palvelutoimintaan sekä poro- tai luontaiselinkeinotilan toiminnan laajentamiseen muuhun yritystoimintaan myönnetään maaseudun yritystukena. Porotalouteen liittyvää kalastusta tuetaan EU:n meri- ja kalastusrahastosta lukuun ottamatta poluralain nojalla erityisenä etuutena tuettavaa kalastusta ja metsätaloutta kestävän metsätalouden tukijärjestelmästä. 

Poluratukia myönnetään nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustukena, elinkeinonharjoittajan investointitukena, paliskunnan investointitukena, paliskunnan aitojen kunnossapitotukena, tutkimusrahoituksena ja erityisinä etuuksina. 

Nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustuki myönnetään luontaiselinkeinojen harjoittajalle, joka tukihakemuksen vireille tullessa on enintään 40-vuotias ja joka ensimmäistä kertaa ryhtyy tilanpidosta vastaavaksi elinkeinonharjoittajaksi. Tukea ei myönnetä yksinomaan muiden luontaiselinkeinojen kuin porotalouden harjoittajalle, vaan edellytyksenä on, että toimintaa harjoitetaan porotalouden yhteydessä. Tuki kohdistuu tilan hankinnasta ja tilanpidon aloittamisesta aiheutuviin erittelemättömiin kustannuksiin. 

Elinkeinonharjoittajan investointituki myönnetään luonnolliselle henkilölle elinkeinotoiminnassa tarpeellisiin rakentamisinvestointeihin ja irtaimiston hankintaan. Tukikohteista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Merkittävä osa tuesta on käytetty moottorikelkkojen ja mönkijöiden hankintaan. Paliskunnan investointitukia myönnetään poronhoidossa tarpeellisten aitojen rakentamiseen ja peruskorjaamiseen sekä aitojen kunnossapitoon ja sähköistykseen. Paliskunnille myönnetään investointitukea myös työmaa-asuntojen rakentamiseen, tieto- ja viestintäyhteyksien parantamiseen, rakennettujen kohteiden käyttämisessä tarvittavien tie- ja vesihuoltoliittymien toteuttamiseen sekä poronhoidossa tarpeellisen irtaimiston hankintaan. 

Erityiset etuudet koskevat elinkeinonharjoittajan mahdollisuutta käyttää valtion maa- tai vesialueita ilman eri korvausta Metsähallituksen luvalla. Kyseeseen voivat tulla rakennettu tukikohta poronhoitoa, metsästystä tai kalastusta varten, kalakellarit ja varastosuojat tai oikeus laiduntaa karjaa ja koota sille heinää ja muita kasveja. 

Tutkimusrahoitusta myönnetään porotalouden ja luontaiselinkeinojen toimintaedellytyksiä ja kehittämistä koskeviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kyse on erikseen porotaloudelle myönnettävästä tutkimusrahoituksesta Makeran muun tutkimusrahoituksen lisäksi. 

Poluratuet voidaan myöntää avustuksena, korkotukilainan korkotukena, valtionlainaan liittyvänä tukena (korkoetuus, korkovapaus, lyhennyksen vapaavuosi, lyhennyksen lykkäys, lainan täysi tai osittainen vakuudettomuus), valtiontakaukseen liittyvänä tukena, valtion maan käyttöön liittyvänä etuutena sekä valtionlainan tai korkotukilainan yhteydessä vapautena varainsiirtoveron suorittamisesta taikka edellä mainittujen tukimuotojen yhdistelmänä. 

Poluratuet on rahoitettu pääosin Makerasta. Aloitustuen avustusosuus on kuitenkin maksettu osarahoitettuna ohjelman aloitustukiin varatuista varoista, joista tarkoitukseen on käytetty noin 0,25–0,5 miljoonaa euroa vuosittain. Poluralain investointituen ja asuntorakentamisen avustuksiin on käytetty yhteensä noin 1,84 miljoonaa euroa vuodessa, joista paliskuntien investointien osuus on ollut noin 1,5 miljoonaa euroa. Valtionlainoihin on käytetty yhteensä noin 0,4 miljoonaa euroa vuodessa, josta aloitustuen lainojen osuus on ollut noin 0,1 miljoonaa euroa. Korkotukilainojen korkotuki sisältyy valtion talousarviossa maatalouden rakennetukien korkotukilainojen myöntövaltuuteen. Käytännössä polurahankkeille ei ole myönnetty lainoitusta vuodesta 2020 lähtien, koska tuetut lainat myöntävät luottolaitokset ovat olleet haluttomia sitoutumaan poluralain erityisehtoja sisältävien tietojärjestelmien muutoksista ja ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin suhteessa lainoituksen kysyntään. 

3.4  Kolttalaki

Kolttalain tavoitteena on edistää kolttaväestön ja –alueen elinolosuhteita ja toimeentulomahdollisuuksia sekä ylläpitää ja edistää kolttakulttuuria. Kolttalain mukaisia toimenpiteitä suoritetaan koltta-alueella, joka käsittää Näätämön ja Nellim-Keväjärven alueet. 

Kolttalain mukaisista tuista voi päästä osalliseksi koltta-alueella vakituisesti asuva koltta, joka on taloudelliselta asemaltaan, olosuhteiltaan ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sellainen, että hänen tukemistaan on pidettävä tarkoituksenmukaisena. Sama koskee koltan puolisoa. 

Kolttalainsäädännön alkuperäisenä tarkoituksena oli asuttaa toisen maailmansodan jälkeen luovutetulta Petsamon alueelta siirtyneet koltat Suomen alueelle. Nykyiseen kolttalakiin sisältyy vielä säännöksiä maan hankkimisesta ja luovuttamisesta koltille. 

Porotaloutta harjoittaville koltille myönnetään porotalouteen liittyviä investointitukia poluralain nojalla. Kalastuksen tukeminen tapahtuu Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen täytäntöönpanosta annetun lain (1093/2014) mukaisesti. Lisäksi maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) varoilla voidaan hankkia kalanpoikasia istutettavaksi koltta-alueen vesistöihin. 

Kolttalain nojalla tuetaan kolttien asiainhoitoa, johon kuuluu kolttien kyläkokoukset, kolttaneuvostot ja joka kolmas vuosi valittava kolttien luottamusmies. Luottamusmiehelle ja hänen apunaan olevalle sihteerille maksetaan palkkiota ja kulujen korvausta maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) varoista. 

Kolttalakiin sisältyy myös koltta-alueella asuvalle koltalle kuuluvia erityisiä etuuksia, jotka koskevat valtion maa- ja vesialueita. Koltalla on muun muassa oikeus sijoittaa metsähallintoviranomaisen luvalla kalapirttejä valtion maille ilman eri korvausta. 

Yksittäisille koltille on viime vuosia myönnetty tukia keskimäärin yhteensä noin 300 000 euroa vuodessa. Tukikohteina ovat olleet lähinnä kolttien asuinrakennusten peruskorjaukset. Tuet myönnetään avustuksina maatilatalouden kehittämisrahastosta (Makera). Rahastosta myönnettyjen valtionlainojen määrä on viime vuosina ollut vähäinen. 

Kolttalakiin ehdotetut muutokset ovat uuden rahoituskauden alkuun liittyviä tarpeellisia teknisluonteisia muutoksia. Kolttalain mahdollisten muiden muutostarpeiden arviointi tehdään tarpeen vaatiessa erikseen. 

3.5  Laki peruskuivatustoiminnan tukemisesta

Peruskuivatustoimintaan voidaan myöntää tukea peruskuivatuksen tukilain ja peruskuivatustoiminnan tukemisesta annetun asetuksen (530/1998) nojalla maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) varoista. 

Toimivan maankuivatuksen tarkoituksena on luoda suotuisat kasvuolosuhteet viljelykasveille, vähentää vesistöön kohdistuvia ravinnehuuhtoumia sekä mahdollistaa tarkoituksenmukaisen konekaluston käyttö. Peruskuivatus on Suomen olosuhteissa lohkokohtaisen paikalliskuivatuksen toimivuuden edellytys. Riittävän kuivavaran saavuttaminen on tärkeää erityisesti keväällä ja syksyllä. Syynä tähän ovat Suomen ilmasto- ja vesiolot, maaperä ja topografia. Suomessa on ojitettua peltoa 1,5 miljoonaa hehtaaria, josta valtaosa on kertaalleen peruskuivatettu. Eniten peruskuivatusuomia on rakennettu 1950—1970 -luvuilla. 

Tukea peruskuivatustoimintaan voidaan myöntää vesilaissa (587/2011) tarkoitetulle vesioikeudelliselle yhteisölle tai kiinteistönomistajille yhteistä peruskuivatushanketta varten. Tuettavassa hankkeessa hyödyn tulee kohdistua pääasiassa viljelysmaahan ja useampaan kuin yhteen maatilaan. Muuten tuensaajia ei ole säädöksissä rajattu. Valtion tuki myönnetään enintään 40 prosentin suuruisena avustuksena maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) käyttösuunnitelmassa tähän osoitetuilla määrärahoilla. Tuen enimmäisosuutta voidaan korottaa enintään 20 prosenttiyksikköä, mikäli vesiensuojelu- ja rakenneratkaisut ovat erityisen kalliita tai kustannukset nousevat yläpuolisella valuma-alueella tehtyjen toimenpiteiden takia. Harkinnanvaraisia ympäristönhoitotoimenpiteitä, kuten lasketusaltaita ja eroosiosuojauksia, voidaan korvata täysimääräisesti. Tuettujen hankkeiden lukumäärä on ollut vuosittain noin 50 kpl ja tuen kokonaismäärä noin 2,5–3 miljoonaa euroa.  

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hoitaa valtakunnallisesti peruskuivatuksen tukilaissa ja vesilaissa tarkoitettuun peltojen vesitalouden hallintaan, maankuivatukseen ja ojitustoimitukseen liittyviä asiantuntijapalvelutehtäviä. Peruskuivatus- ja ojitustoimitustehtävien hoitamisen tueksi on laadittu yhteinen valtakunnallinen toimintamalli, jonka tavoitteena on varmistaa asiakkaiden tasapuolinen palveleminen, toiminnan jatkuvuus henkilöstön vaihtuessa sekä parhaiden käytäntöjen saattaminen hallinnon ja asiakkaiden käyttöön. Tehtävän hoitoon liittyvää osaamista on pidetty yllä myös Kaakkois-Suomen, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa. 

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten E-vastuualue huolehtii tukihakemusten käsittelystä, avustusten myöntämisestä, maksatushakemusten käsittelystä ja maksatuspäätöksistä. Lisäksi E-vastuualue valvoo yhteistyössä Y-vastuualueen kanssa avustettavien hankkeiden toteuttamista, kunnossapitoa sekä niihin liittyvien rahoitusehtojen noudattamista ottaen huomioon myös lainsäädännön edellyttämät vesitaloudelliset, kalataloudelliset ja ympäristönäkökohdat. Ruokavirasto huolehtii peruskuivatusavustusten kirjanpitoon ja maksuliikenteeseen liittyvistä tehtävistä. 

3.6  Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki

Rahoituslaki säädettiin Suomen EU-jäsenyyden alkuvuosina. Lakia säädettäessä hallituksen esityksen tarkoituksena oli EU-osarahoitteisten ja kansallisten rahoitusjärjestelmien yhtenäistäminen kokoamalla niitä koskevat kansalliset säädökset samaan lakiin. Laki tuli voimaan vuonna 2000. Nyttemmin lain soveltamisala on supistunut merkittävästi ja sen vuoksi kyseiseen lakiin alun perin sisältyneet toimet ovat pääpiirteissään siirtyneet muihin lakeihin. 

Rahoituslain 2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan tukeen, joka myönnetään vesistötoimenpiteeseen taikka maatilan asunto-olojen parantamista tai perinneympäristön säilyttämistä koskevaan investointiin. Lain 2 §:n 3 momentin mukaan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain (986/2011) tai kolttalain (253/1995) mukaista elinkeinotoimintaa harjoittavalle maatilan asuinrakennusta tai perinneympäristön säilyttämistä varten taikka vapaaehtoisen velkajärjestelyn yhteydessä myönnettävään tukeen sovelletaan, mitä mainituissa laeissa säädetään. Porotalous- ja luontaiselinkeinotilojen sekä kolttatilojen asunto-olojen parantamiseksi tukea myönnetään nykyisin siten polura- ja kolttalakien perusteella. Luontaiselinkeino- ja koltta-alueella tukeen asunto-olojen parantamiseksi sisältyy myös avustusosuus. Näihin ei olla esittämässä tässä esityksessä muutosta. 

Rahoituslain 2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan lisäksi tukeen, joka myönnetään vapaaehtoisen velkajärjestelyn yhteydessä maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) varoista myönnettyyn valtionlainaan, luottolaitoksen varoista myönnettyyn korkotukilainaan tai valtion myyntihintasaamiseen liittyvänä tukena. Vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva rahoituslain 36 § ei ole tullut koskaan voimaan. Sen voimaantulosta oli tarkoitus säätää erikseen valtioneuvoston asetuksella, mutta sellaista ei ole annettu. Lain kumoamisella ei siten käytännössä vaikutettaisi vallitsevaan tilanteeseen velkajärjestelyjen säätelyn kokonaisuudessa. Maatilatalouden harjoittajilla, porotalouden ja luontaiselinkeinojen harjoittajilla on mahdollisuus turvautua joko yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaiseen menettelyyn lopetettuaan elinkeinon harjoittamisen tai yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) mukaiseen menettelyyn elinkeinotoiminnan jatkamiseksi. Erillisen rahoituslain mukaisen vapaaehtoisen velkajärjestelyn ylläpitäminen edellisen johdosta ei enää siten olisi tarkoituksenmukaista. 

Rahoituslain nojalla myönnetään asuntorakentamistukea maatilojen asunto-olojen parantamiseen vakinaiseen asumiseen käytettävän rakennuksen uudisrakentamiseen, laajentamiseen tai peruskorjaukseen. Tukimuotona on ainoastaan korkotukilaina. Asuntorakentamistukia voidaan myöntää edellyttäen, että asetetut edellytykset, kuten esimerkiksi elinkeinonharjoittamiselle, hakijan tuloille ja asunnon koolle asetetut edellytykset, täyttyvät. Muille väestöryhmille kuin alkutuotannon harjoittajille tai koltille ei enää nykyään ole tarjolla maa- ja metsätalousministeriön asuntorakentamistukea vastaavaa omistusasunnon rakentamisen tukea. Yleisesti asuntorakentamisen tukeminen kuuluu ympäristöministeriön toimialalla toimivalle Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle (ARA). Asuntorakentamistuen hakeminen on ollut hyvin marginaalista viime vuosina. Vuosina 2015–2019 hakemuksia oli yhteensä 23 ja vuosina 2020 ja 2021 hakemuksia ei tehty lainkaan. Asuntorakentamiseen liittyvä tuki on hallinnollisesti myönnetty vanhassa Rahtu –tietojärjestelmässä, joka toiminnallisesti ajetaan alas suunnitelmien mukaan vuoden 2022 loppuun mennessä. Mikäli asuntorakentamisen tukijärjestelmä pidettäisiin erillisenä järjestelmänä edelleen voimassa, siihen liittyvät tuen haku, myöntö- ja maksatusjärjestelmät olisi rakennettava Hyrrä –tietojärjestelmään. 

Rahoituslain mukaisia korkotukilainoja oli voimassa 4835 kappaletta 31.12.2021. Lainapääoma oli vuoden 2021 lopussa noin 167 miljoonaa euroa. Maksettuja korkotukihyvityksiä oli vuoden 2021 aikana noin 172 000 euroa. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Maatalouden rakennetukien osalta maatilan määritelmä ehdotetaan muutettavaksi. Muutoksen taustalla on EU-lainsäädäntö, jossa säädettyjä määritelmiä on noudatettava maatalouden rakennetukia koskevassa tukijärjestelmässä. 

Maatilan investointituessa ehdotetaan tehtäväksi muutos toimenpiteiden aloittamisen sallittuun ajankohtaan. Maatilan investointitukea ei myönnettäisi toimenpiteeseen, jonka toteuttaminen on aloitettu ennen tukihakemuksen jättämistä. Vastaavanlaista muutosta ehdotetaan myös poluralain elinkeinonharjoittajan investointitukeen, elinkeinonharjoittajan asunnonrakentamistukeen, paliskunnan investointitukeen ja tutkimusrahoitukseen. Ennen tukipäätöksen saamista toimenpiteiden aloittaminen olisi kuitenkin tuen saajan omalla riskillä. Nykyisen käytännön mukaan ennen tukipäätöksen tekemistä toimenpiteitä ei saa aloittaa. Ehdotetun muutoksen mahdollistaa EU-lainsäädäntö. 

Maatalouden rakennetukilakiin ehdotetaan lisättäväksi pykälä, jossa säädettäisiin kaksoisrahoituksen kiellosta. Tukea ei voitaisi myöntää toimenpiteelle, johon on myönnetty muuta julkista rahoitusta, jos se aiheuttaa EU:n horisontaaliasetuksessa tarkoitetun kaksinkertaisen rahoituksen. Lisäksi maatalouden rakennetukilakiin ja myös poluralakiin ehdotetaan säädettäväksi tuen myöntämisen rajoituksista. Tukea ei voitaisi myöntää, jos tuen hakijan toiminnassa ilmenisi ilmeistä piittaamattomuutta aiemmin kyseisten lakien nojalla myönnetyn tuen ehtojen noudattamisessa hakua edeltävänä kolmena kalenterivuotena taikka jos on pyritty keinotekoisesti täyttämään tuen myöntämisen edellytykset. Myöskään jos tuen hakija on olennaisesti laiminlyönyt julkisoikeudellisia tai yksityisoikeudellisia velvoitteita, tukea ei voitaisi myöntää. Edellä mainittujen lisäksi ns. Deggendorf-ehto olisi tuen myöntämisen esteenä. Tämä tarkoittaisi sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää koskevan perintämääräyksen olemassaoloa. Myöskään EU-lainsäädännön mukainen vaikeuksissa oleva yritys ei voisi saada tukea. 

Maatalouden rakennetuissa on ollut käytössä sähköinen hakumenettely vuoden 2015 alusta. Muutokseksi ehdotetaan menettelyä, jossa jatkossa hakemukset olisi mahdollista toimittaa ainoastaan sähköisesti. Ruokaviraston määräyksellä voitaisiin kuitenkin tietyillä edellytyksillä mahdollistaa muukin kuin sähköisen hakemuksen käyttäminen. Poluralain osalta pääsäännöksi ehdotetaan edelleen sähköistä hakua, mutta tuen hakeminen olisi mahdollista tehdä nykyiselläkin käytännöllä paperisella hakemuksella tai ehdotettavalla menettelyllä, jossa hakemus voitaisiin toimittaa myös käyttäen täytettävää pdf-lomaketta, joka toimitettaisiin suojatulla sähköpostiyhteydellä tuen myöntäjälle. 

Nuoren viljelijän aloitustukeen uudeksi tukimuodoksi ehdotetaan valtiontakausta avustuksen ja korkotuen lisäksi. Avustusmuotoisen aloitustuen maksun osalta ehdotetaan muutosta siten, että tuen hakija hakisi jatkossa itse maksatusta. Menettely ei siten olisi enää viranomaisaloitteinen. Avustusmuotoisen investointituen maksamisen hakeminen ehdotetaan jatkossa toteutettavaksi vain sähköisesti, kuten edellä on selvitetty rakennetukien hakemisesta. 

Maatalouden rakennetukilain ja poluralain mukaan tuettava toimenpide on kokonaisuudessaan toteutettava kahden vuoden kuluessa tuen myöntämisestä. Määräaikaa voidaan pidentää kahdesti enintään vuodella kerrallaan edellyttäen, että hakemus pidentämisestä on tehty ennen määräajan päättymistä. Tätä säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että jos edellä selvitettyjä määräaikoja ei pystytä noudattamaan, tuen saajalle annettaisiin mahdollisuus toimittaa toteutusajan pidentämistä koskeva hakemus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kohtuullisessa ajassa määräajan päättymisen jälkeen. Hakemus voitaisiin toimittaa, jos hakijan vakava terveydentilan muutos tai muu hakijasta riippumaton yllättävä, ennalta arvaamaton tapahtuma estää ennen määräajan päättymistä hakemuksen toimittamisen. 

Hallinnon keventämiseksi ehdotetaan sekä maatalouden rakennetukilaista että poluralaista poistettavaksi lupamenettely tuen käyttöä koskevasta pykälästä. Investoinnin kohteen omistus- tai hallintaoikeuden luovutustilanteissa laissa tarkoitetun määräajan sisällä ei enää edellytettäisi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupaa. Lupamenettelyn korvaisi lisäys tuen ehtoihin edellä mainitusta omistuksen tai hallinnan luovutustilanteesta. Takaisinperintää koskevaan pykälään ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos, jolla lupamenettelyn arviointi ei enää jatkossa sisältyisi siihen. Viimeksi mainittuun pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi uusina takaisinperintäperusteina niin sanotut petolliset konkurssit ja julkisia hankintoja koskevien säännösten noudattamatta jättäminen. Takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanoon ehdotetaan muutosta siten, että niin sanotuissa kuittaustilanteissa ei enää edellytettäisi päätöksen lainvoimaisuutta. Poluralain säännöksiä yhdenmukaistettaisiin maatalouden rakennetukilain säännösten kanssa siten, että pienin takaisinperittävä määrä ehdotetaan muutettavaksi nykyisestä 25 eurosta 100 euroon. Sekä maatalouden rakennetukilaissa että poluralaissa huomioitaisiin mainittuja tukia koskevat Euroopan unionin lainsäädännön edellyttämät seuraamuksia ja takaisinperintää koskevat säännökset, joista tulisi jatkossa säätää tarkemmin kansallisesti. 

Poluralakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka mahdollistaisi tietojen saannin Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksiköltä. Maatalouden rakennetukilakiin ei ole tarvetta tehdä asiallista muutosta, koska siinä viitataan maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 annettavaan lakiin. Viimeksi mainittuun lakiin on tarkoitus sisällyttää vastaava säännös tietojen saannista kuin poluralakiin ehdotettava. Jäljempänä 11.1 —kohdassa mainittuun hallituksen esitykseen laeiksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista ja maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi sisältyvällä lakiehdotuksella esitettäisiin säädettäväksi oikeudesta saada Verohallinnolta Harmaan talouden selvitysyksikön selvityksiä. 

Maatalouden rakennetukilain muutoksen yhteydessä maatilan investointituella tuettavaksi toiminnaksi ehdotetaan lisättäväksi yhteinen ojitusinvestointi. Näin peruskuivatuksen tukeminen olisi investointitukena osana maatalouden rakennetukijärjestelmää. Samalla ehdotetaan kumottavaksi peruskuivatuksen tukilaki. Myös rahoituslaki ehdotetaan kumottavaksi. 

Kolttalakiin ja maatilatalouden kehittämisrahastosta annettuun lakiin ehdotettavat muutokset ovat teknisiä viittauskorjauksia. Edellä selvitetyistä poluralakiin ehdotetuista muutoksista on kuitenkin vaikutusta myös kolttalakiin, koska kolttalaissa viitataan edellä selvitettyihin poluralain muutosehdotusten kohteena oleviin pykäliin.  

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Valmisteluvaiheessa on käyty läpi muita mahdollisia toteuttamisvaihtoehtoja. Suoraan sovellettavat EU-säädökset luovat valmistelulle perustan. Kansalliset säädökset ovat tarpeen siltä osin kuin EU-säädöksissä ei säädetä CAP-suunnitelman toimeenpanon kannalta välttämättömästä asiasta tai kyse on sellaisesta asiasta, josta Suomessa on säädettävä laintasolla, tai laintasolla on oltava valtuus antaa alemman asteisia säädöksiä ja määräyksiä. 

Rahoituskauden 2023—2027 valmistelun yhteydessä komission pyrkimyksenä on ollut keventää EU-tason säädöksiä erityisesti valvonnan osalta ja siirtää vastuuta enemmän jäsenmaille. Komission asetukset täsmentävät, miltä osin kansallisia säädöksiä tarvitaan. Lisäksi on huomioitava, että EU-säädöksistä erityisesti horisontaaliasetus sekä EU:n varainhoitoasetus edellyttävät, että jäsenmaissa on toimeenpanon osalta tehokas hallinto- ja valvontajärjestelmä. Tämä vaatimus osaltaan edellyttää, että lakitasolla on oltava tarpeeksi kattavat säädökset tai asetusten ja määräystenantovaltuudet erityisesti valvonnan osalta. 

Kansallisen lainsäädännön ensisijaisena tarkoituksena on mahdollistaa maatalouden rakennetukien toimeenpano CAP-suunnitelman mukaisesti. Valmistelun edetessä on arvioitu jo olemassa olevien säädösten muuttamista suhteessa kokonaan uusien lakien säätämiseen. Kokonaan uusien lakien antaminen on nähty paremmaksi vaihtoehdoksi, koska silloin on mahdollista laajemmin arvioida säädösrakenteen tarkoituksenmukaisuutta ja tehdä muitakin kuin vain välttämättömiä muutoksia säädöksiin. 

Valmisteluvaiheessa on nähty tarkoituksenmukaiseksi säätää erillinen hallinnointia koskeva laki ja erilliset substanssilait kuten nykyisellä ohjelmakaudella on ollut. Sekä uutta rahoituskautta koskevissa EU-säädöksissä että nykyisen ohjelmakauden säädösten käytännön soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella, säädösten ja toimeenpanon yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen on ollut tavoitteena. Kansallisten säädösten osalta tämä on nähty tarkoituksenmukaisimmaksi tehdä siten, että maaseudun kehittämishanketukien ja yritystukien sekä maatalouden investointi- ja aloitustukien toimeenpanoa koskevat yleiset toimeenpanosäädökset yhtenäistettäisiin mahdollisimman kattavasti. 

Vaihtoehtona nykyisen kaltaiselle säädösrakenteelle, jossa maatalouden rakennetukilain ja poluralain toimeenpanoa koskevat säännökset ovat kahdessa erillisessä laissa, olisi ollut rakennetuista annettujen lakien kokonaisuudistus, jossa nämä kaksi lakia olisi yhdistetty. Valmistelun aikana maatalouden investointi- ja aloitustukien osalta päädyttiin kuitenkin maatalouden rakennetukilakien kokonaisuudistuksen sijasta tekemään lakeihin vain välttämättömät muutokset, minkä vuoksi erillisestä yhteisestä toimeenpanoa koskevasta laista luovuttiin. Säädösvalmistelussa on kuitenkin pyritty muuten yhtenäisiin menettelyihin maaseudun yritystukien kanssa. 

Peruskuivatuksen tukemiseksi tarkasteltiin myös muita vaihtoehtoja esityksen valmistelussa. Ensinnäkin pohdittiin mahdollisuutta jatkaa olemassa olevalla tukijärjestelmällä myös tästä eteenpäin. Nykyinen tukimuoto koetaan kuitenkin vanhentuneeksi, eivätkä myöhemmin tulleet tavoitteet, kuten ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen saa nykyjärjestelmässä riittävästi huomiota. Nykyisen järjestelmän päivittämistä ei myöskään nähty riittävänä tai järkevänä vaihtoehtona. Myös rahoituslähteenä toimivan maatilatalouden kehittämisrahaston epäselvä asema ja rahoituksen jatkuvuus tulevaisuudessa tunnistettiin tämän vaihtoehdon riskitekijäksi. 

Toisena vaihtoehtoisena tukimuotona tarkasteltiin peruskuivatustoiminnan tukemista ei-tuotannollisena investointina. Ongelmaksi tässä tukimuodossa havaittiin, että peruskuivatustukea pidetään ennen kaikkea tuotannollisena tukena, jolloin esimerkiksi uuden ojan rakentaminen ei todennäköisesti olisi mahdollista ei-tuotannollisen investointituen kautta. Lisäksi tukimuodon riskinä nähtiin myös kuivatusuomien kuivatuskyvyn jäämistä toissijaiseksi tavoitteeksi sekä määrärahojen rajallisuutta. 

Tarkoituksenmukaisimmaksi toteutusvaihtoehdoksi todettiin kestävän peruskuivatustoiminnan monien positiivisten vaikutusten vuoksi sen sisällyttäminen osaksi maatalouden rakennetukijärjestelmää. 

Tuettaville hankkeille asetettavien kriteereiden osalta tarkasteltiin vaihtoehtoa säätää niistä osana CAP-tukilakeja. Yhteisen ojitusinvestoinnin tukeminen osana Ympäristön tilaa ja kestävää tuotantotapaa edistäviä investointeja maatiloilla –tukitoimea tarkoittaa myös, että tuettavan hankkeen tulee edistää toimenpidettä koskevia CAP-suunnitelmassa ja sitä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä esitettyjä ympäristötavoitteita. Tämä edellyttää kriteereiden asettamista tuettaville hankkeille. 

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Jäsenvaltioiden oli määrä toimittaa kansalliset CAP-strategiasuunnitelmansa komissiolle vuoden 2021 loppuun mennessä. Suunnitelmien laadinnan reunaehtona on toiminut yhteinen EU-säädöstö. Tästä syystä jäsenvaltioiden suunnitelmat sekä valittu keinovalikoima ovat varsin yhdenmukaisia. Suurimmat erot syntyvät rahoituksen kohdennuksesta, valituissa tukitasoissa sekä tuen edellytykselle asetetuista kriteereistä. Tätä esitystä varten on tutustuttu tarkemmin Saksan, Ruotsin, Tanskan sekä Viron kansallisissa strategiasuunnitelmissa suunniteltuihin maatalouden investointitukiin sekä nuoren viljelijän aloitustukeen. 

7.1  Laki maatalouden rakennetuista

2 §.Soveltamisala. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston nimi on muuttunut EU:n uuden rahoituskauden myötä Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoksi. Tästä johtuen 2 §:n 2 momentissa rahaston nimi ehdotetaan muutettavaksi sen uuden nimen mukaiseksi. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan muutettavaksi viittaus maaseudun kehittämisen tukemisesta annettuun lakiin (28/2014). Vuoden 2023 alusta on tarkoitus, että edellä mainitun lain korvaisi laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027. Lisäksi ehdotetaan momentin viimeistä virkettä päivitettäväksi siinä käytetyn termin osalta. Termi kauppakunnostus muutettaisiin myyntikunnostukseksi vastaamaan nykyistä terminologista käytäntöä. 

3 §.Suhde Euroopan unionin lainsäädäntöön ja suunnitelmaan. Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä olisi jatkossa viittaus suunnitelmaan nykyisen ohjelma-viittauksen tilalla. Maatalouden rakennetukiin liittyvät tukijärjestelmät vuosina 2023—2027 sisältyvät Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaan. Asiakirja ei siten enää jatkossa ole ohjelma-asiakirja. 

Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ehdotettua pykälän 1 ja 2 momentin sisältöä muuttamalla nykyinen ohjelma sana suunnitelmaksi. Säädösteknisistä syistä kokonaisuuden säilyttämiseksi myös pykälän 3 momentti ehdotetaan säädettäväksi uudelleen samasanaisena verrattuna nykyiseen momenttiin. 

4 §.Määritelmät. Pykälä ehdotetaan säädettäväksi kokonaisuudessaan uudelleen. Säädösteknisistä syistä nykyisen pykälän 1 momentin 1 ja 3—7 kohdat, viimeksi mainitut jatkossa 4—8 kohtina, ehdotetaan säädettäväksi uudelleen samasanaisena verrattuna nykyisiin määritelmiin. Voimassa olevaan 1 momenttiin sisältyviä määritelmiä 2, 8 ja 9 kohdassa, jatkossa 3, 9 ja 10 kohdat, ehdotetaan muutettavaksi sisällöltään. Lisäksi pykälään sisällytettäisiin kaksi uutta määritelmää, uusi 2 ja 11 kohta. Näistä muutoksista johtuen määritelmäkohtien numerointi muuttuu edellä selvitetyllä tavalla. 

Ehdotetun pykälän 2 kohdassa säädettäisiin suunnitelma-asetuksen määritelmästä. Suunnitelma-asetuksella tarkoitettaisiin jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2021/2115.  

Edellä mainittuun asetukseen viitattaisiin 3 kohdassa, joka on nykyisin 2 kohta. Mainitun 3 kohdan mukaan maatilalla tarkoitettaisiin suunnitelma-asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia maataloustoimintaan käytettäviä yksiköitä. Nykyisen maatalouden rakennetukilain 4 §:ssä säädetyn määritelmän (2 kohta) mukaan maatilalla tarkoitetaan viljelijän johtamaa yhden tai useamman kiinteistön tai kiinteistön osan tai tuotantorakennuksen ja sen maapohjan muodostamaa, maatalouden harjoittamiseen käytettävää toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäistä tuotantoyksikköä, jota hallitaan yhtenä kokonaisuutena omistuksen tai vuokrauksen perusteella. Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman toimeenpanossa on noudatettava suunnitelma-asetuksen mukaisia säännöksiä, yhtenä kokonaisuutena niistä määritelmät. Suunnitelma-asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa on määritelty tila edellä mainitulla tavalla. Tähän suunnitelma-asetuksen kohtaan viitattaisiin ehdotetun 4 §:n 3 kohdassa. Määritelmä olisi siten käytännössä laista selvästi löydettävissä ilman erillistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen läpikäyntiä. 

Voimassaolevan 4 §:n 2 momentin mukaan maatilan toiminnallista ja taloudellista itsenäisyyttä koskevista tunnusmerkeistä voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. EU:n lainsäädäntö velvoittaa suoraan jäsenvaltiota, eikä sitä tarkentavia säännöksiä voida antaa kansallisesti ilman siihen EU:n asetuksessa säädettyä valtuutta. Tilan määrittelyn osalta tällaista valtuutta ei ole säädetty. Nykyisen maatilan määritelmän mukaista edellytystä toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäisestä tuotantoyksiköstä ei sisälly suunnitelma-asetuksen määritelmään. Nykyinen 2 momentti ei siten enää sisältyisi ehdotettuun 4 §:ään. 

Jäljempänä selvitetty 14 b § sisältää tuen edellytyksiä koskevien säännösten kiertämisen kiellon, joka perustuu horisontaaliasetuksen 62 artiklan velvoitteeseen. Suunnitelma-asetuksen tila-määritelmä tukee osaltaan mainittua horisontaaliasetuksen velvoitetta estämällä määritelmän ja sen mukaisen toiminnan hallinnollisen ja paikan päällä tehtävän valvonnan sekä tilatunnusten myöntämisprosessin kautta esimerkiksi tilan keinotekoisen pilkkomisen tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi, jotta tapauskohtaiset tuen myöntämisen edellytykset täyttyisivät. 

Voimassa oleva maaseudun kehittämisen tukemisesta annettu laki on tarkoitus korvata vuoden 2023 alusta lukien maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 annettavalla lailla. Ehdotetun 4 §:n 9 kohta, aiempi 8 kohta, päivitettäisiin tämän muutoksen johdosta. Maatalouden rakennetukilain 4 §:n 1 momentin 9 kohdassa määritellään ohjelma. Asiakirja ei enää jatkossa ole ohjelma-asiakirja vaan suunnitelma. Suunnitelmalla tarkoitettaisiin ehdotetun 4 §:n 10 kohdan mukaan suunnitelma-asetuksen 104 artiklan mukaista yhteisen maatalouspolitiikan strategista suunnitelmaa, jonka tukitoimenpiteet rahoitetaan joko Euroopan unionin ja kansallisista varoista taikka kokonaan kansallisista tai kokonaan Euroopan unionin varoista. 

Pykälän uudessa 11 kohdassa ehdotetaan määriteltäväksi ns. horisontaaliasetus. Horisontaaliasetuksella tarkoitettaisiin yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä neuvoston asetuksen EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2021/2116. 

5 §.Tuen saaja. Pykälässä säädetään maatalouden rakennetuen saajista. Säädösteknisistä syistä kokonaisuuden säilyttämiseksi pykälän 1 momentti ehdotetaan säädettäväksi uudelleen samasanaisena verrattuna nykyiseen momenttiin. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jolla laajennettaisiin tuen saajien piiriä. Tulevaisuudessa tukea voisi myöntää myös vesilain mukaiselle ojitusyhteisölle tai yhteisestä ojituksesta sopineiden kiinteistönomistajien tai vuokraoikeuden haltijoiden ryhmittymälle sikäli kuin ojitusyhteisön jäsenet, kiinteistönomistajat ja vuokraoikeuden haltijat olisivat pykälän 1 momentissa tarkoitettuja maatalousyrittäjiä. Maatalouden rakennetukilaissa ojitusyhteisöllä tarkoitettaisiin vesilaissa tarkoitettua ojitusta varten perustettua vesioikeudellista yhteisöä. Muutoksen syynä on ehdotus yhteisen ojitusinvestoinnin lisäämisestä maatalouden investointituella tuettavaksi toiminnaksi. Ehdotetulla muutoksella mahdollistettaisiin se, että yhteisiä ojitushankkeita pääasiassa tekevät ojitusyhteisöt voisivat olla tuen saajina. Vaikka suurinta osaa peruskuivatushankkeista varten perustetaan ojitusyhteisö, voidaan hankkeita toteuttaa myös ns. sopimusojituksina. Tämän takia esitetään, että myös kiinteistönomistajien tai vuokraoikeuden haltijoiden ryhmittymä voisi toimia tuen saajana. Molempia yhteenliittymiä kuitenkin sitoisi pykälän 1 momentti, jonka mukaan tukea voidaan myöntää maatalousyrittäjälle. Ojitusyhteisön jäsenyydestä säädetään vesilain 23 §:ssä, jonka mukaan ojitusyhteisön jäseniä ovat hyödynsaajat. Näihin hyödynsaajiin voi kuulua myös esimerkiksi hyötyalueella sijaitsevien asuinkiinteistön omistajia ja viljelijöitä, jotka eivät täytä tukikelpoisen maatalousyrittäjän määritelmää. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että ojitusyhteisöstä ne, jotka eivät täytä maatalousyrittäjän määritelmää, rajautuisivat tuen ulkopuolelle. Tuen saajan määritelmällä ei kuitenkaan muuteta vesilain sääntelyä ojitusyhteisön jäsenistä, eli yhteisön jäseninä voi olla myös tukikelvottomia jäseniä. 

6 §.Nuoren viljelijän aloitustuki. Voimassa olevan 6 §:n 1 momentin 1 virkkeen mukaan tukea tilanpidon aloittamista varten voidaan myöntää maatalousyrittäjälle, joka hakemuksen vireille tullessa on enintään 40-vuotias ja joka ensimmäistä kertaa ryhtyy tilanpidosta vastaavaksi elinkeinonharjoittajaksi (nuori viljelijä). Tämä sisältää myös tilanteen, jossa maataloutta aletaan harjoittaa tai jatkaa maatalousyhtymänä siten, että nuori viljelijä tai useampi nuori viljelijä yhdessä tulevat asemaan, jossa hän tai he yhdessä ovat tilanpidosta vastaavia elinkeinonharjoittajia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että määräysvalta maatalousyhtymässä on hänellä tai heillä yhdessä. Kyseessä on suunnitelmassa (Nuori viljelijä, s. 223) tarkoitettu ryhmä. Nuoren viljelijän aloitustuki voidaan myöntää kullekin tuenhakijalle edellyttäen, että tämä täyttää nuoren viljelijän tukea koskevat edellytykset. Edellä kuvailtu tilanne on kansallisessa käytännössä muodostanut luonteensa mukaan maatalousyhtymänä verotusyhtymän, jolla tarkoitetaan kahden tai useamman henkilön muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on kiinteistön käyttö, viljely tai vuokraus. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uudeksi tukimuodoksi valtiontakaus. Nuoren viljelijän aloitustukea voitaisiin jatkossa myöntää avustuksen ja korkotuen lisäksi valtiontakaukseen sisältyvänä tukena. Valtiontakaus muodostuisi täydentäväksi tukimuodoksi jo olemassa olevien avustuksen ja korkotuen lisäksi. Vallitsevassa tilanteessa, jossa korkeiden tuotantokustannusten nousun ja epävakaan Euroopan tilanteen arvioidaan edelleen jatkuvan, valtiontakauksen merkitys tukimuotona kasvaa. Maatalouden yritystoiminnassa käytetyn omaisuuden vakuusarvoon voi liittyä riskitekijöitä kuten omaisuuden sijainti harvaanasutulla seudulla, jolloin niiden mahdolliseen realisointiin liittyy epävarmuustekijöitä. 

7 §.Maatilan investointituki. Pykälää ehdotetaan tarkennettavaksi 7 §:n 4 momenttiin sisältyvän valtuussäännöksen osalta. Maatalouden rakennetukilain 3 §:n 3 momentin mukaan tukijärjestelmän käyttöönottamisesta ja kestosta säädetään valtioneuvoston asetuksella Euroopan unionin osaksi rahoittamia tai kokonaan kansallisista varoista rahoitettuja maatalouden rakennetukia koskevan Euroopan unionin lainsäädännön sekä valtion talousarviossa tai maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmassa tukijärjestelmän rahoitusta varten osoitettujen varojen rajoissa. Maatilatalouden kehittämisrahasto (Makera) on talousarvion ulkopuolinen, maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä toimiva rahasto. Makeran käyttösuunnitelma sisältää maatalouden rakennetukilain mukaisten kokonaan kansallisesti rahoitettavien avustusten enimmäismäärän, mutta ei tarkempaa erittelyä. 

Edellä mainitussa 3 §:n 3 momentissa säädetään yleisesti kahdesta eri rahoituslähteestä ja niiden sisältämien varojen rajoissa toimimisesta. Voimassa olevat maatalouden rakennetukilain säännökset investointiavustusten rahoituksen jakautumisesta Makeran ja talousarviossa osoitetun määrärahan kesken eivät ole selviä, eikä säännöksissä ole osoitettu toimivaltaa päättää rahoituksen jakautumisesta edellä mainittujen rahoituslähteiden välillä. Maatilojen investointitukien rahoituslähteistä säädetään tällä hetkellä maatilan investointituen kohdentamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (241/2015). Asetuksen 19 §:n 3 momentissa säädetään siitä, mihin investointitukiin käytetään EU:n osaksi rahoittamia nykyisen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman varoja ja mihin tukiin kokonaan kansallisia varoja. Säännös tarkoittaa käytettävän rahoituksen osoittamista käytettäväksi joko talousarviosta tai Makeran varoista. 

Toimivaltaisen tahon määrittämiseksi edellä esitetyn perusteella ehdotetaan 7 §:n 4 momenttia muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin valtioneuvostolle osoitettu uusi valtuus. Ehdotetun lainkohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin myös säätää 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun rahoituksen jakautumisen perusteista ja myöntämisvaltuuden tai määrärahan suuntaamisesta eri rahoituslähteiden välillä. Muilta osin 4 momentin valtioneuvostolle osoitettu asetuksenantovaltuus säilyisi sisällöllisesti ennallaan kuten myös maa- ja metsätalousministeriölle osoitettu asetuksenantovaltuus. 

8 §. Tuen saajaa koskevat edellytykset. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyistä tuen saajan ammattitaitoa koskevaa vaatimusta kevennettäisiin. Voimassa olevassa säännöksessä hakijalla edellytetään olevan tuen kohteena olevaa yritystoimintaa koskeva riittävä ammattitaito. Jatkossa tätä ei edellytettäisi silloin, jos kyseessä olisi ympäristön tilaa ja kestävää tuotantotapaa edistävä investointi, maatilojen energiainvestointi tai eläinten hyvinvointia ja bioturvallisuutta edistävä investointi. Edellä mainitut investoinnit ovat kooltaan yleensä selkeästi pienempiä kuin kilpailukykyä ja tuotannon nykyaikaistamista edistävät investoinnit, joissa vaatimus säilyisi. Näin ollen mainittujen investointien taloudellinen riski voidaan arvioida pienemmäksi. Lisäksi on tarkoituksenmukaista edistää ympäristöä, kestävyyttä, uusiutuvan energian käyttöä, eläinten hyvinvointia ja bioturvallisuutta kaikilla tiloilla, vaikkei koulutusvaatimus täyttyisikään. 

Ammattitaitovaatimuksella ei katsottu olevan tarkoituksenmukaista rajoittaa edellä mainittuja investointeja. Kyseiset investoinnit tukevat suunnitelmaan ja kansallisiin vihreään siirtymään, tuotannon laatuun ja ympäristönkunnianhimon kasvattamiseen liittyviä tavoitteita. Lisäksi ne ovat taloudelliselta kooltaan usein pienehköjä investointeja, jolloin taloudellinen riski on pienempi kuin kilpailukykyyn ja tuotannon nykyaikaistamiseen liittyvissä investoinneissa. Kaikissa hankkeissa sovelletaan kuitenkin valintamenettelyä, jolloin tuettaviksi tulevat ne hankkeet, jotka parhaiten täyttävät niille asetetut valintakriteerit. 

9 §.Maatilan sijaintia ja hallintaa koskevat edellytykset. Ehdotettu muutos 9 §:n 1 momenttiin ja sen perustelut ovat vastaavat kuin 3 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa esitetty. 

11 §.Liiketoimintasuunnitelma. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

13 §. Tuettavaa toimenpidettä koskevat edellytykset. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Ehdotetun 1 momentin mukaan maatilan investointitukea ei myönnettäisi sellaiseen toimenpiteeseen, jonka toteuttaminen on aloitettu ennen tukihakemuksen jättämistä. Momentin muutos perustuisi suunnitelma-asetuksen 86 artiklan 4 kohdan 3 alakohtaan. Nykyisen käytännön mukaan on odotettava tukipäätöksen antamista ennen toimenpiteiden aloittamista. Jatkossa hakija voisi omalla vastuulla aloittaa ennen tukipäätöksen saamista tuen kohteena olevat toimenpiteet kuitenkin edellyttäen tukihakemuksen jättämistä. Poikkeuksena olisi kuitenkin tilanne, jossa toimenpiteeseen liittyviä välttämättömiä suunnittelukustannuksia voitaisiin kuitenkin tukea, vaikka ne olisivat muodostuneet ennen tukihakemuksen jättämistä. Viimeksi mainittujen kustannusten osalta olisi kuitenkin rajoitteena suunnitelma-asetuksen 86 artikla. Artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan ennen 1 päivää tammikuuta 2023 aiheutuneisiin kustannuksiin ei tukea voitaisi myöntää. Tämän lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen yhteydessä on asiaa koskeva säännös. 

Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 2 momentti, jolloin nykyiset 2—4 momentit siirtyvät 3—5 momenteiksi. Lisäksi pykälän nykyistä 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. 

Rakennetukijärjestelmä koskee maataloutta kuten 5 §:n mukaisesta tuen saajastakin ilmenee. Tämän vuoksi pykälän uudessa 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että yhteisen ojitusinvestoinnin toteuttamisella saatavan hyödyn tulee kohdistua maatalousmaahan. Tällä sanamuodolla on myös tarkoitus välttää tuen päällekkäisyys metsätalouden kannustejärjestelmän kanssa. Ehdotettu tuki on tarkoitus kohdistaa laajempaan alueeseen eikä vain yhteen tilaan. Tämän vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että hyödyn tulisi kohdistua useampaan kuin yhteen maatilaan. 

Pykälän 3 momenttiin, joka ehdotetun uuden 2 momentin lisäyksen takia siirtyy 4 momentiksi, esitetään lisättäväksi yhteistä ojitusinvestointia koskevat edellytykset. Jos tuettavaan toimenpiteeseen sisältyy yhteinen ojitusinvestointi, hakijan olisi esitettävä ojitushankkeesta vesilain 5 luvun 15 §:n mukainen ojitussuunnitelma, josta on saatu vesilaissa tarkoitetun valtion valvontaviranomaisen puoltava lausunto. Puoltavan lausunnon lisäedellytyksenä on, että tuettava toimenpide edistää ympäristön tilaa. Ojitussuunnitelman vaatimuksen tarkoituksena on varmistaa viranomaisten tiedonsaanti tuettavista yhteisistä ojitusinvestoinneista ja hankkeiden suunnittelun tiettyjen perusedellytysten toteutuminen. Vesilaissa tarkoitetun valtion valvontaviranomaisen puoltavalla lausunnollaan varmistetaan, että tuettavalla ojitushankkeella on ympäristön tilaa edistäviä vaikutuksia. Kansallisessa vesilaissa ojitushankkeilta ei edellytetä ympäristön tilan edistämistä, vaan ainoastaan ehdotuksia toimenpiteiksi hankkeesta aiheutuvien haittojen estämiseksi tai vähentämiseksi. Näin ollen yhteinen ojitusinvestointi voidaan katsoa osaksi ympäristön tilaa ja kestävää tuotantotapaa edistäviä investointeja maatiloilla –tukitoimea, jolla tuettavilta investoinneilta on edellytettävä korkeampia ympäristötavoitteita kuin pelkästään kansallisessa lainsäädännössä eli tässä tapauksessa vesilaissa vaaditaan. Tukitoimen vaatimusten mukaisesti ympäristön tilan edistäminen tarkoittaisi tässä tapauksessa, että tuettavan investoinnin tulee edistää ympäristöystävällisemmän tuotantotavan ja teknologian käyttöönottoa ja joiden tavoitteena on myönteinen vaikutus esimerkiksi maan kasvukuntoon ja ravinteiden käyttöön, kasvinsuojeluaineiden käytön turvallisuuteen, vesitalouteen, ravinteiden hyötykäyttöön ja kierrätykseen, lannan tehokkaaseen käsittelyyn tai kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen. Yhteisen ojitusinvestoinnin osalta myönteinen vaikutus olisi esimerkiksi pellolta vesistöön kulkeutuvan ravinnekuormituksen pieneneminen tai luonnon monimuotoisuuden vahvistuminen. Käytännössä tämä tarkoittaisi hankkeelle tarkoituksenmukaisia vesiensuojelurakenteita taikka luonnonmukaisia suunnitteluratkaisuja ravinteiden ja kiintoaineksen pidättämiseksi sekä virtauksen viivyttämiseksi. Rajaus luonnonmukaisen vesirakentamisen sekä perinteisten vesiensuojelurakenteiden välillä on toisinaan jokseenkin häilyvä. Vesiensuojelurakenteita, joilla pyritään ojituksen haittojen estämiseen tai vähentämiseen ovat esimerkiksi laskeutusaltaat, lietekuopat, putkipadot, kaivukatkot, pohjapadot sekä kosteikot ja pintavalutuskentät. Luonnonmukaisella vesirakentamisella taas pyritään säilyttämään ja palauttamaan luonnontilaisia piirteitä ja lisäämään veden viipymistä. Toimenpiteillä tavoitellaan paitsi haitallisten vaikutusten välttämistä myös vesimäärien vaihtelun tasaantumista, joka vaikuttaa esimerkiksi alapuolisen vesistön tulvimiseen, kuivuuteen, vedenlaatuun ja uomien eroosioon. Keinoja luonnonmukaisten piirteiden lisäämiseen maatalouden ojituksessa ovat mm. riittävän suureksi mitoitetut kosteikot, uomien mutkaisuuden säilyttäminen ja palauttaminen, suojavyöhykkeet ja tulvatasanteet. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin toimenpiteistä, joiden katsotaan edistävän ympäristön tilaa. 

Hyväksyttävästi laadittu ojitussuunnitelma muun muassa asianmukaisine kustannusarvioineen, kustannusositteluineen sekä hankkeen vaikutusten kuvauksineen olisi eräänä tuen saamisen perusedellytyksenä kuten voimassa olevassa peruskuivatuksen tukilaissakin, joten olemassa oleva käytäntö jatkuisi samankaltaisena. Nyt kuitenkin tuen ehtona olisi vesilain mukaisen ojitussuunnitelman laatiminen, vaikka ojitussuunnitelma ei olisi vesilain perusteella hankkeelle välttämätön. Vesilain 5 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan ojitussuunnitelma on laadittava, jos ojitus edellyttää lupaviranomaisen lupaa, ojitustoimituksessa annettua päätöstä tai asian laatu tai laajuus sitä muutoin edellyttää, eikä tätä ole tarkoitus muuttaa. Käytännössä esitetty muutos tarkoittaisi, että tuettavista sopimusojituksistakin vaadittaisiin suoraan samanlaista ojitussuunnitelmaa kuin ojitustoimituksessa käsiteltävistä hankkeista. Tällaisessa tapauksessa ojitussuunnitelmaa ei kuitenkaan tarvitse vahvistaa vesilain 5 luvun 16 §:n mukaisesti vaan vesilain mukainen valtion valvontaviranomainen tarkistaisi suunnitelman lainmukaisuuden osana tässä pykälässä säädettävää puoltavan lausunnon antamisprosessia.  

Säädösteknisistä syistä pykälän 2 ja 4 momentti, jatkossa 3 ja 5 momentti, ehdotetaan säädettäväksi uudelleen samasanaisena verrattuna nykyisiin lainkohtiin. Ehdotetun 3 momentin mukaan, jos tuettava toimenpide edellyttää luvan hankkimista viranomaiselta, tuen myöntämisen edellytyksenä olisi luvan esittäminen. Ehdotetussa 5 momentissa olisi edelleen sekä valtioneuvostolle että maa- ja metsätalousministeriölle osoitettu asetuksenantovaltuus kuitenkin valtioneuvostolle osoitetulla uudella asetuksenantovaltuudella yhteiseen ojitusinvestointiin liittyen. 

14 §. Tuen rahoitusta ja määrää koskevat edellytykset. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä olisi jatkossa viittaus suunnitelmaan nykyisen ohjelmaviittauksen tilalla. Maatalouden rakennetukiin liittyvät tukijärjestelmät vuosina 2023—2027 sisältyvät Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaan. Asiakirja ei siten enää jatkossa ole ohjelma-asiakirja. 

14 a §. Kaksoisrahoituksen kielto. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 14 a §, jossa säädettäisiin kaksoisrahoituksen kiellosta. Pykälän mukaan maatalouden rakennetukilaissa tarkoitettua tukea ei voitaisi myöntää toimenpiteelle, johon on myönnetty muuta julkista rahoitusta, jos se aiheuttaa horisontaaliasetuksen 36 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen rahoituksen. Pykälä perustuisi edellä mainitussa artiklassa jäsenvaltiolle asetettuun velvoitteeseen. Pykälä oikeuttaisi tarvittaviin takaisinperintätoimiin ryhtymisen, jos tuen myöntämisen jälkeen tulisi esille, että tuen hakija on saanut tuen tai ei ole ilmoittanut hakeneensa samaan toimenpiteeseen myönnettäväksi tukea jostakin muustakin rahoituslähteestä kuin unionin yleisen talousarvion maaseuturahastosta. 

14 b §.Tuen myöntämisen rajoitukset. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 14 b §, jossa säädettäisiin tuen myöntämisen rajoituksista. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin tuen hakijalle aiemmin myönnetyn tuen tukiehtojen noudattamattomuuden vaikutuksesta uutta tukea myönnettäessä. Tukea ei voitaisi myöntää, jos tuen hakija on kuluvan tai kolmen tuen hakemista edeltäneen kalenterivuoden aikana toiminnassaan toistuvasti osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta aiemmin tämän lain nojalla myönnetyn tuen ehtojen noudattamisessa. Tätä kautta myös hakijan luotettavuus tulisi osaltaan arvioitavaksi uutta tukea myönnettäessä. 

Horisontaaliasetuksen 59 artiklan (Unionin taloudellisten etujen suojaaminen) 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on YMP:n yhteydessä sovellettavia hallintojärjestelmiä noudattaen annettava kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen tehokkaan suojan varmistamiseksi. Asetuksen 59 artiklan d alakohdassa todetaan, että näiden säädösten, määräysten ja toimenpiteiden on liityttävä erityisesti tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseen unionin oikeuden tai sen puuttuessa kansallisen oikeuden mukaisesti ja tarvittaessa oikeustoimiin ryhtymisen. Lisäksi horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset varotoimet, joilla varmistetaan, että 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut sovellettavat seuraamukset ovat oikeasuhteisia ja suhteutettuja havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuteen, laajuuteen, pysyvyyteen tai toistuvuuteen. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetun tuen myöntämisen rajoituksen voidaan samalla katsoa olevan osaltaan edellä selvitetty horisontaaliasetuksessa edellytetty seuraamus, koska ehdotetun 1 momentin 1 kohdan mukainen tilanne tarkoittaa karenssin asettamista tuen saannille. Karenssi aktivoituu, jos tuen hakija on kuluvan tai kolmen tuen hakemista edeltäneen kalenterivuoden aikana toiminnassaan toistuvasti osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta aiemmin maatalouden rakennetukilain nojalla myönnetyn tuen ehtojen noudattamisessa. Seuraamuksen voidaan katsoa olevan oikeasuhteinen ja suhteutettu havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuteen otettaessa huomioon sen toistuvuus. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin tuen edellytyksiä koskevien säännösten kiertämisen kiellosta. Kohdan mukaan maatalouden rakennetukilaissa tarkoitettua tukea ei voitaisi myöntää, jos sen myöntämisen edellytykset on luotu keinotekoisesti, maatalouden rakennetukilain tavoitteiden vastaisesti ja järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena on ollut kiertää tuen myöntämistä koskevia säännöksiä oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Tukea ei siten voitaisi myöntää esimerkiksi toimenpiteelle, jonka saamiseksi on esitetty virheellistä tietoa maatilan hallinnasta tekaistuilla vuokrasopimuksilla tai muilla vastaavilla asiakirjoilla. Säännös oikeuttaisi myös tarvittaviin takaisinperintätoimiin ryhtymisen, jos tuen myöntämisen jälkeen tulisi esille, että tuen hakija on toiminut edellä kuvaillulla tavalla. Ehdotetun pykälän 1 momentin 2 kohta perustuisi horisontaaliasetuksen 62 artiklan velvoitteeseen. 

Maatalouden rakennetukilaki ei sisällä edellytystä siitä, onko tuen hakija pitänyt huolta julkisoikeudellisten velvoitteittensa hoitamisesta. Ongelmat julkisten velvoitteiden hoidossa voivat kuitenkin ilmentää harmaan talouden riskiä. Ehdotetun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tukea ei myönnettäisi, jos tuen hakija on olennaisesti laiminlyönyt veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyviä rekisteröitymis-, ilmoitus- tai maksuvelvollisuuksia tai hakijalla on olennaisia maksuhäiriöitä taikka tuen hakijalla on maksukykyyn nähden vähäistä suurempia velkoja perittävänä ulosotossa tai velkoja, jotka on palautettu ulosotosta varattomuusestetodistuksin, ellei tuen myöntämistä pidetä erityisistä syistä tarkoituksenmukaisena. Lähtökohtana tukea myönnettäessä on se, että tuen saaja on hoitanut asianmukaisesti julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset velvoitteensa. Tuen myöntämistä ei kuitenkaan evättäisi sillä perusteella, että velvoitteiden laiminlyönti olisi vähäistä. Vähäisyyttä koskeva arviointi olisi tehtävä tapauskohtaisesti, mutta arviossa otettaisiin huomioon laiminlyönnin todenneen viranomaisen arvio laiminlyönnin luonteesta. Tällöin laiminlyönnin vähäisyyttä voitaisiin arvioida esimerkiksi euromääräisesti kuitenkin otettaessa huomioon laiminlyönnin toistuvuus tai ilmeinen tietoisuus laiminlyönnistä. Lisäksi tuen saajan oma-aloitteisuudella laiminlyöntinsä korjaamisessa voisi olla tapauskohtaisesti merkitystä. Tukea voisi erityisestä syystä myöntää myös silloin, vaikka velvoitteiden laiminlyönti olisi olennaista, jos velvoitteiden hoitamisesta olisi tehty esimerkiksi sitova maksusuunnitelma, jota olisi jo jonkin aikaa noudatettu. Erityisestä syystä tuki voitaisiin myöntää myös silloin, kun velvoitteiden laiminlyönti olisi olennaista poikkeuksellisista olosuhteista johtuen ja hakija olisi esittänyt riittävän selvityksen vireillä olevasta maksusuunnitelmasta. Poikkeuksellisella olosuhteella tarkoitettaisiin muun muassa ennalta arvaamattomia ja äkillisiä olosuhdemuutoksia, joihin ei ole voitu varautua. Tuen myöntäminen olennaisten velvoitteiden laiminlyöntien tapauksissa olisi kuitenkin hyvin poikkeuksellista ja sen olisi aina perustuttava tapauskohtaiseen perusteltuun ja dokumentoituun arviointiin. Tässäkin kohdassa olisi lisäksi kyse 1 kohdan tavoin tuen hakijan luotettavuuden arvioimisesta. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan tukea ei myönnettäisi, jos tuen hakijaa koskee tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) 1 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu Euroopan komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjen vastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. Tämä tuen ehto perustuisi niin sanottuun Deggendorf-ehtoon, jonka mukaisesti jäsenvaltioiden viranomaiset eivät myönnä tukea toimijalle, joka on saanut valtiotukisääntöjen vastaista tukea ennen kuin kyseinen yritys on maksanut takaisin tai maksanut suljetulle tilille koko sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen. 

Ehdotetun pykälän 5 kohdan mukaan tukea ei myönnettäisi, jos hakija on EU:n valtiontukisääntelyssä tarkoitetulla tavalla vaikeuksissa oleva yritys. Vaikeuksissa olevalla yrityksellä tarkoitettaisiin edellä mainitun yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 18 kohdassa tarkoitettua vaikeuksissa olevaa yritystä. Rajoitus on ollut nykyisellä ohjelmakaudella sekä rakenne- että yritystuissa. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettu rajoite olisi voimassa ehdotetun 2 momentin mukaan myös silloin, kun tuen hakijana on oikeushenkilö. Rajoitteeseen liittyvä tarkastelu koskisi toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa. Rajoite koskisi lisäksi henkilöä, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta tai vastaava omistus- tai määräämisvalta, jos kyseessä on muu yhteisö kuin osakeyhtiö. 

15 §. Tuettavien toimenpiteiden valinta. Pykälän 1 momentin muutosehdotuksen, jonka mukaan momentissa olisi jatkossa viittaus suunnitelmaan nykyisen ohjelmaviittauksen tilalla, perustelujen osalta viitataan 3 §:n 1 momentin säännöskohtaisiin perusteluihin. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetut muutokset perustuvat CAP-suunnitelmassa esitettyihin muotoiluihin. CAP-suunnitelman mukaan valintaperusteina ovat hankkeen vaikutukset tuen kohteena olevan yrityksen talouteen ja kilpailukykyyn, ympäristöön, ilmastoon sekä tuotanto-olosuhteisiin. Nykyisen säännöksen sisältöä täydennettäisiin edellä selvitetyillä valintaperusteilla. Huomioon otettavaksi kokonaisuudeksi lisättäisiin vaikutukset ympäristöön ja ilmastoon luonnonvarojen kestävän käytön ohella. 

Pykälän 3 momenttiin esitetään maatalousyrittäjien yhteenliittymän rinnalle lisättäväksi ojitusyhteisö taikka muu kiinteistönomistajien tai vuokraoikeuden haltijoiden ryhmittymä, jolloin 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita arvioitaessa tarkasteltaisiin myös näiden yhteisöjen ja ryhmittyminen osakkaiden tai jäsenten yritystoimintaa. Esitetyllä lisäyksellä tuotaisiin pykälässä yhteisiä ojitusinvestointeja toteuttavat tahot muiden yhteisöjen rinnalle. Lisäksi viittaus edeltävän momentin kohtaan korjattaisiin. 

Nuoren viljelijän aloitustuen valintakriteerit ovat CAP-suunnitelman mukaan yritystoiminnan taloudelliset edellytykset, tilan tuotantoedellytykset sekä esitetyt tilan kehittämistoimet ja toiminnan kestävyys. Nämä olisi jatkossa otettava huomioon 15 §:n 4 momentin mukaan tuettavien toimenpiteiden valinnassa. Voimassa olevan säännöksen mukaan jos hakemus koskee nuoren viljelijän aloitustukea, tuettavien toimenpiteiden valinnassa on otettava huomioon tuen kohteena olevan yritystoiminnan taloudellisiin edellytyksiin vaikuttavat tekijät. 

16 §.Luotonantaja. Pykälässä oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

18 §.Valtiontakauksen myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtiontakauksen kohteena olevien lainojen pääomaa saisi samanaikaisesti olla maksamatta enintään 240 miljoonaa euroa. Nykyinen määrä on 110 miljoonaa euroa. Lainojen pääomamäärän korotusta ehdotetaan nostettavaksi, jotta se vastaisi arvioitua tarvetta vuosina 2023—2027. Nykyinen mitoitus on suunniteltu vastaamaan rahoituskauden 2014—2020 sekä siirtymäkauden 2021—2022 tarvetta. Lisäksi mitoituksessa on huomioitava, että jatkossa valtiontakaus olisi mahdollinen tukielementti myös nuoren viljelijän aloitustuessa. 

19 §.Toimenpiteen toteutusaika. Pykälässä säädetään toimenpiteen toteutusajasta muun ohella siten, että jos tukea rakentamisinvestointiin on myönnetty sellaisen maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tarkoitetun luvan perusteella, joka ei ole saanut lainvoimaa, lasketaan määräaika lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen luvan rinnalle vesilain mukainen lupa. Lisäyksen syynä on ehdotus yhteisen ojitusinvestoinnin lisäämisestä maatilan investointituella tuettavaksi toiminnaksi. Tällaiset ojitushankkeet voivat tarvita vesilain mukaisen luvan, minkä takia asia on otettava huomioon myös määräajasta säädettäessä. 

Pykälän 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta hakea toimenpiteen toteutusajalle pidennystä. Pidennystä on haettava ennen kahden vuoden toteutusajan päättymistä tai ennen erikseen asetetun määräajan päättymistä. Edellytyksenä on se, että toimenpide on aloitettu alkuperäisessä aikataulussa ja että pidentämiseen on hyväksyttävä syy. Määräaikaa voidaan pidentää kahdesti enintään vuodella kerrallaan. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle mahdollisuus hakijaa kohdanneiden vakavien olosuhteiden vallitessa käsitellä ja hyväksyä pidennys, vaikka pidennystä koskeva hakemus myöhästyisi. Tätä mahdollisuutta olisi kuitenkin rajoitettu. Hakemus olisi toimitettava kohtuullisessa ajassa edellä selvitetyn määräajan päätyttyä. Kohtuullinen myöhästyminen tarkoittaisi muutamien viikkojen myöhästymistä, ei kuukausien myöhästymistä. Edellytyksenä pidennykselle on, että hakemus johtuu hakijan vakavasta terveydentilaa koskevasta muutoksesta tai muusta hakijasta riippumattomasta yllättävästä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta taikka muusta ylivoimaisesta esteestä. Esimerkiksi normaalit sääolosuhteet, jotka ovat yleisesti ennakoitavissa, kuten syksyn epävakaiset sääolot, ei ole tässä yhteydessä tarkoitettu yllättävä, ennalta arvaamaton syy. Toimenpiteen toteuttamisen hidastuminen ja siihen liittyvät syyt eivät tule normaalioloissa tuensaajalle yllätyksenä, joten näissä tapauksissa määräajan pidentämistä koskeva hakemus on mahdollista tehdä hyvissä ajoin ennen määräajan päättymistä. 

Pykälän 3 momentin muutosehdotuksen, jonka mukaan momentissa olisi jatkossa viittaus suunnitelmaan nykyisen ohjelmaviittauksen tilalla, perustelujen osalta viitataan 3 §:n 1 momentin säännöskohtaisiin perusteluihin. 

20 §.Tuen käyttöä koskevat ehdot. Pykälän 2 momentissa säädetään niin sanotusta tuettujen investointien pysyvyysajasta. Tuetun investoinnin on oltava tukipäätöksen mukaisessa toiminnassa koko 2 momentissa säädetyn ajan. Lainkohdan mukaan pysyvyysaika kestää viisi vuotta avustusmuotoisen tuen viimeisen erän maksamisesta ja, jos tuki on lainaan liittyvää tukea, lainan tai sen viimeisen erän nostamisesta. Investointia ei saa tänä aikana pysyvästi tai merkittävissä määrin käyttää muuhun kuin tuen kohteena olevaan toimintaan. Tähän edellytykseen voidaan kuitenkin hakea poikkeusta luvalla, jonka myöntää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Jos tuetun investoinnin kohteen omistus- tai hallintaoikeus luovutetaan toiselle ennen edellä tarkoitetun määräajan päättymistä, lupaa tulisi hakea ennen luovutusta. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että luovutuksen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja että tuen kohteena olevan yritystoiminnan luonne ei olennaisesti muutu. Luvan myöntämisen ongelmaksi on kuitenkin muodostunut siihen liittyvä edellytys siitä, että lupa on haettava ennen luovutusta. Jos lupaa ei ole haettu ennen luovutusta, nykyinen maatalouden rakennetukilaki edellyttää myönnetyn tuen takaisinperintää. Maatalouden rakennetukilain 46 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on velvollinen keskeyttämään tuen maksamisen ja perimään tuen takaisin, jos tuen saaja on luovuttanut ilman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupaa tuen kohteena olevan yritystoiminnan tai tuetun investoinnin kohteen ennen 20 §:ssä säädetyn määräajan päättymistä. Luovutustapauksissa on saattanut epähuomiossa pysyvyysaikaan liittyvä edellytys luvan hakemisesta etukäteen jäädä huomiotta ja luvan hakemisen pienikin myöhästyminen on aiheuttanut tuen takaisinperinnän. Huolimatta siitä, että tuen myöntämisen edellytykset olisivat muutoin täyttyneet. 

Edellä selvitettyyn liittyen 20 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupamenettely poistettaisiin ja sen tilalle muutettaisiin vastaavat edellytykset investointituen ehdoksi. Ehdotetun 2 momentin mukaan voimassa oleva edellytys pysyvyysajasta säilyisi. Momenttia ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että tuetun investoinnin kohteen omistus- tai hallintaoikeus voitaisiin kuitenkin luovuttaa toiselle ennen edellä tarkoitetun määräajan päättymistä edellyttäen, että tuen saaja hankkii tilalle sellaista vastaavaa omaisuutta tai toteuttaa sellaisen yritysjärjestelyn, jonka kautta luovutuksen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja tuen kohteena olevan yritystoiminnan luonne ei olennaisesti muutu. Vastaavalla omaisuudella ei tarkoiteta tässä uuden omaisuuden hankkimista vaan sellaisen omaisuuden hankkimista, jota katsotaan voitavan edelleen asianmukaisesti käyttää tuen kohteena olevaan yritystoimintaan. Yritysjärjestelyssä edellytettäisiin, että muodostettava yritysmuoto on sellainen, että se täyttäisi maatalouden rakennetukilain 5 §:n tuensaajaa koskevat edellytykset. Säännöksellä halutaan edelleen varmistaa tuen kohdentuminen maatalouden alkutuotantoon ja sitä koskevan rakennekehityksen edistämiseen sekä sen kohdistumisen sellaisille tahoille, jotka täyttävät tuen myöntämisen edellytykset. 

Myös pykälän 3 momenttiin ehdotetaan vastaavanlaista muutosta kuin edellä on selvitetty pykälän 2 momenttiin. Ehdotetun lainkohdan mukaan tuen kohteena olevaa yritystoimintaa ei saa lopettaa eikä olennaisesti supistaa ennen kuin viisi vuotta on kulunut avustusmuotoisen tuen viimeisen erän maksamisesta ja, jos tuki on lainaan liittyvää tukea, lainan tai sen viimeisen erän nostamisesta. Tuen kohteena olevan yritystoiminnan omistus- tai hallintaoikeus voidaan kuitenkin luovuttaa toiselle ennen edellä tarkoitetun määräajan päättymistä edellyttäen, että tuen saaja hankkii tilalle sellaista vastaavaa omaisuutta tai toteuttaa sellaisen yritysjärjestelyn, jonka kautta luovutuksen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja tuetun yritystoiminnan luonne ei olennaisesti muutu. Myös tällä säännöksellä halutaan edelleen varmistaa tuen kohdentuminen maatalouden alkutuotantoon ja sitä koskevan rakennekehityksen edistämiseen sekä tuen kohdistuminen sellaisille tahoille, jotka täyttävät tuen myöntämisen edellytykset. Ehdotuksella saataisiin myös poistettua ne tilanteet, joissa tuen myöntämisen edellytykset olisivat täyttyneet, mutta epähuomiossa pysyvyysaikaan liittyvä edellytys luvan hakemisesta etukäteen on aiheuttanut tuen takaisinperinnän.  

Pelkästään tuen saajana olevan yhteisön yhtiömuodon muutosta, jakautumista, sulautumista, osakkeiden myyntiä tai osakkeita vastaan tapahtuvaa liiketoimintasiirtoa ei katsottaisi toiminnan lopettamiseksi, koska tukeen kohdistuneiden velvoitteiden, kuten omaisuuden käyttöajan katsotaan siirtyvän toimintaa jatkavalle toimijalle. Edellytyksenä on kuitenkin, että tuen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset. 

Edellä selvitetyistä olosuhteiden muutoksista on tuen saajan viipymättä ilmoitettava elinkeino- , liikenne- ja ympäristökeskukselle. Ilmoitusvelvollisuus perustuu maatalouden rakennetukilain 22 §:n 2 momenttiin. 

Pykälän 2 ja 3 momentteihin ehdotettuihin muutoksiin liittyen ehdotetaan muutettavaksi myös maatalouden rakennetukilain 46 §:ää, johon ehdotetut muutokset on esitetty viimeksi mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. 

Pykälän 4 ja 5 momenttia ei ehdoteta muutettavaksi, mutta ne sisällytetään pykälän muutoksiin säädöskokonaisuuden selkeyden säilyttämiseksi. 

Pykälän 6 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

21 §.Kirjanpitovelvollisuus. Pykälän 3 momentin muutosehdotuksen ja perustelujen osalta viitataan 3 §:n 1 momentin säännöskohtaisiin perusteluihin. 

27 §.Lainan siirtäminen ja lainaehtojen muuttaminen. Pykälän 4 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. Samassa yhteydessä momentissa muutettaisiin Ruokavirastolle osoitettua määräystenantovaltuutta. 

28 §. Hakumahdollisuudesta tiedottaminen. Pykälässä oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

29 §.Tuen hakeminen. Pykälässä säädettäisiin tuen hakemisesta. Pykälän 1 momentin mukaan tukea haettaisiin sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Hakemisessa käytettävä verkkopalvelu on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa (560/2021) tarkoitettua tietovarantoa. Palveluun kirjautuminen edellyttää vahvaa sähköistä tunnistautumista. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella, siten kuin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetussa laissa (617/2009) säädetään. 

Sähköinen hakemus on maatalouden rakennetuissa ollut käytössä vuoden 2015 alusta. Jatkossa hakemukset voisi jättää kuitenkin ainoastaan sähköisesti. Voimassa olevan maatalouden rakennetukilain ja kuluvan EU:n ohjelmakauden aikana sähköisten rakennetukihakemusten osuus on kasvanut koko ajan ollen vuonna 2021 maatalousinvestointien osalta noin 85 prosenttia ja nuorten viljelijöiden aloitustuen osalta noin 91 prosenttia. Saapuneista 2958 hakemuksesta 432 kappaletta oli jätetty lomakkeella. Paperilomakkeella tehtyjä hakemuksia jätettiin eniten päättymässä olevan ohjelmakauden alkuvaiheessa, kun sähköinen haku tuli uutena mahdollisuutena käyttöön, eikä se kaikilta osin ollut heti käytössä. 

Sähköinen haku on yleistynyt voimakkaasti nykyisen ohjelmakauden aikana, johon vaikuttaa osaltaan myös hakijoiden ikärakenne. Suurta kehitystä on tapahtunut samanaikaisesti tuen hakijan kannalta myös sähköisten järjestelmien käytettävyydessä, saavutettavuudessa ja luotettavuudessa. Nykyisen ohjelmakauden alussa vuonna 2015 paperisten rakennetukihakemusten osuus oli noin 52 prosenttia, vuonna 2021 noin 10 prosenttia. Tuen hakijat hakevat säännönmukaisesti lähes aina myös pinta-alaan tai eläinten määrään perustuvia tukia, jotka tulevalla rahoituskaudella, kun kyseessä ovat EU:n rahoittamat tuet, haetaan EU-lainsäädännön mukaan ainoastaan sähköisesti. Maatalouden rakennetukilain 5 §:n (Tuen saaja) mukaan tukea voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle tai yksityisoikeudelliselle yhteisölle, joka elinkeinonaan harjoittaa tai ryhtyy harjoittamaan maatilalla maataloutta. Rakennetuki kohdistetaan elinkeinonharjoittajille, joilla voidaan nykyisessä toimintaympäristössä katsoa olevan riittävät tekniset valmiudet ja kyvykkyys sähköisen asioinnin käyttämiseen. Tuen haun yhteydessä on mahdollista käyttää myös neuvontapalveluja. Sähköisen asioinnin edellyttäminen voidaan siten katsoa elinkeinon harjoittajalle kohtuulliseksi edellytykseksi tuen hakemisessa. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta sähköiseen tuen hakemiseen. Vaikka tukien sähköinen hakeminen olisi pääasiallinen tuen hakemismuoto, momentissa varauduttaisiin tilanteisiin, joissa paperinen tuen hakeminen on perusteltua mahdollistaa. Ruokavirastolle annettaisiin momentissa määräyksenantovaltuus mahdollistaa muu kuin sähköinen hakeminen. Tukijärjestelmän toimeenpanon kiireellisyys voisi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa pitäisi nopeasti toimeenpanna kriisitukityyppinen tukijärjestelmä. Tukihakemusten vähäinen määrä voi puolestaan liittyä tilanteisiin, joissa tuensaajajoukko tukijärjestelmästä johtuen on vähäinen, jolloin sähköisen järjestelmän muokkaaminen tukijärjestelmälle ei olisi taloudellisesti ja aikataulullisesti perusteltua. Muulla vastaavalla erityisellä syyllä tarkoitetaan muun muassa tilannetta, jossa jonkun hakijaryhmän osalta laissa edellytetty vahva sähköinen tunnistautuminen hakemisen yhteydessä ei olisi mahdollista. 

Pykälän 3 momentissa olisi Ruokavirastolle osoitettu määräyksenantovaltuus.  

Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi nykyisestä tukihakemuksesta tuen hakemiseksi. 

30 §.Määräaika tuen hakemiselle. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Määräaika tuen hakemiselle kuvaisi paremmin pykälän sisältöä kuin nykyinen tuen hakeminen. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

35 §.Avustusmuotoisen aloitustuen maksaminen. Voimassa olevan 35 §:n 1 momentin mukaan avustusmuotoinen nuoren viljelijän aloitustuki maksetaan ilman erillistä hakemusta. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että aloitustuen maksaminen ei tapahtuisi viranomaisen aloitteesta vaan aloitustuen maksua haettaisiin käyttäen 29 §:n 1 momentissa tarkoitettua verkkopalvelua. Mainitun momentin mukaan tukea haetaan sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Ehdotetulla muutoksella tuen saaja voisi itsenäisesti päättää ajankohdan tuen maksamiselle ottaen huomioon esimerkiksi verotuksen. Tuen maksu tapahtuisi siten joustavasti haluttuna ajankohtana. Hakijan tehdessä itse maksua koskevan hakemuksen tulisi myös varmistettua hänen yhteys- ja maksatustietojensa ajantasaisuus. Ehdotettu menettely yhtenäistäisi lisäksi hallinnon käytäntöjä suhteessa muihin maatalouden rakennetukiin, ja vähentäisi samalla hallinnollista työtä, kun tuen hakijoiden maksuhakemukset tulisivat vireille hakijalähtöisesti. Tuki maksettaisiin edelleen kahtena eränä. 

Voimassa olevaa pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi 1 momenttiin liittyen lisäämällä siihen täydennys siitä, että selvitys tilanpidon aloittamisesta esitettäisiin nuoren viljelijän aloitustuen ensimmäisen erän maksua koskevan hakemuksen yhteydessä. Tämä koskisi tilanteita, joissa aloitustuki olisi myönnetty ennen tilanpidon aloittamista. 

Pykälän 3 momentin valtioneuvostolle osoitettua asetuksenantovaltuutta ehdotetaan muutettavaksi. Valtuudesta poistettaisiin jatkossa tarpeettomaksi tuleva viittaus 2 momentissa tarkoitetun selvityksen toimittamiselle asetettavasta määräajasta. Määräajan tarve poistuu sen myötä, että hakijan olisi liitettävä selvitys maksua koskevan hakemuksensa yhteyteen. Pykälän 3 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

36 §.Avustusmuotoisen investointituen maksaminen. Pykälä ehdotetaan säädösteknisistä syistä säädettäväksi kokonaan uudelleen, vaikka sitä ei kokonaisuudessaan muutettaisi. Investointituen ympäristön tilaa ja kestävää tuotantotapaa edistäviin investointeihin sisältyy jatkossa myös edellä selvitetty yhteinen ojitusinvestointi. Sen maksamiseen sovelletaan siten tämän pykälän mukaisia menettelyjä. 

Voimassa olevan 36 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että avustusmuotoisen investointituen maksatusta voisi jatkossa hakea vain sähköisesti. Pykälään lisättäisiin lisäksi uusi 2 momentti, joka vastaisi maksatuksissa edellä selvitettyä 29 §:n 2 momenttia. Ruokavirastolle annettaisiin 2 momentissa määräyksenantovaltuus mahdollistaa muu kuin sähköinen maksatuksen hakeminen. Perusteluina viitataan 29 §:n 2 momentin kohdalla esitettyyn. 

Uuden momentin lisäyksen johdosta voimassa olevan pykälän 2–6 momentit olisivat jatkossa säädettyinä 3–7 momentissa. Nykyisessä 6 momentissa, jatkossa 7 momentti, oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

37 §.Avustusmuotoisen tuen maksun suorittaminen. Pykälässä oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

38 §. Nostolupa. Voimassa olevan 38 §:n 2 momentin 1 virkkeen mukaan tuen kohteena olevaa lainaa voidaan nostaa kerrallaan enintään toteutuneita kustannuksia vastaava osuus. Kyseisen momentin sisältöä ehdotetaan tarkennettavaksi. Jatkossa edellä mainitun virkkeen mukaan tuen kohteena olevaa lainaa voitaisiin nostaa kerrallaan enintään korkotukilainan määrää vastaava osuus nostolupahakemukseen sisältyvistä hyväksyttävistä kustannuksista. Ehdotettu muotoilu ei muuta vallitsevaa käytäntöä, vaan se selventää, miten lainan nostamisen voi toteuttaa suhteessa hyväksyttyihin kustannuksiin. 

Pykälän 4 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

39 §.Korkotuen maksaminen. Pykälän 3 ja 4 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto.  

40 §. Tietojen antaminen seurantaa varten. Pykälää ehdotetaan tarkennettavaksi tietojen antamista koskevan velvoitteen osalta. Velvollisuutta laajennettaisiin siten, että tuen saajalta olisi jatkossa pykälän ehdotetun 1 momentin mukaan oikeus saada suunnitelma-asetuksen 7 artiklassa ja sen liitteessä I tarkoitetut tukien seurantaa ja vaikuttavuuden arviointia varten tarpeelliset selvitykset ja seurantatiedot. Näiden tietojen saantiin olisi jatkossa oikeus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lisäksi maa- ja metsätalousministeriöllä ja Ruokavirastolla. Suunnitelma-asetuksen 7 artiklan mukaan asetuksen yleistavoitteiden ja erityistavoitteiden saavuttamista on arvioitava suunnitelma-asetuksen liitteessä I esitettyjen tuotokseen, tulokseen, vaikutukseen ja asiayhteyteen liittyvien yhteisten indikaattorien perusteella. Ennallaan tuen saajalla säilyisi velvollisuus pyynnöstä esittää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle liiketoimintasuunnitelman toteutumista koskevat selvitykset, josta säädettäisiin jatkossa pykälän 2 momentissa. Selvityksiä ja seurantaa varten tarvittavien tietojen sisältö määräytyy EU-lainsäädännön perusteella. 

Pykälän ehdotetussa 3 momentissa olisi asetuksenantovaltuus valtioneuvostolle ja määräystenantovaltuus Ruokavirastolle. 

41 §.Tuen kohteena olevan lainan seuranta. Pykälän 1 ja 2 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

42 §.Seurannan tietojärjestelmä. Maatalouden rakennetukilain mukaisten tukien seurannassa käytettävään tietojärjestelmään ehdotetaan sovellettavaksi, mitä vuoden 2023 alusta voimaan tulevan uuden kehittämistukilain 45 §:n 1 ja 3 momentissa asiasta säädetään. Mainitussa pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sekä tietojärjestelmästä että järjestelmään sähköisesti tallennettavista tiedoista. Maatalouden rakennetukilain tehtäviä hoidettaessa syntyvät asiakirjat ja niistä syntyvät rekisterit olisivat siten osa ruokahallinnon tietovarantoa. Siihen kuuluvien rekistereiden ylläpidosta ja käyttämisestä samoin kuin asiakastietojen käsittelystä säädetään ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa. Toisin kuin maatalouden rakennetuissa, kehittämistukilain mukaisissa tuissa ei myönnetä korkotukea ja valtiontakausta, jotka poikkeavat luonteeltaan avustuksesta. Tämän vuoksi rakennetukea koskevien tietojen säilyttämisestä tietojärjestelmässä säädettäisiin maatalouden rakennetukilain 43 §:ssä nykytilaa vastaavasti eikä tehtäisi viittausta kehittämistukilain 2 momenttiin. 

43 §. Tietojen säilyttäminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin myös viittaus suunnitelmaan ohjelmaviittauksen lisäksi. Maatalouden rakennetukiin liittyvät tukijärjestelmät vuosina 2023—2027 sisältyvät Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategia-suunnitelmaan eli suunnitelmaan. Viittaus nykyiseen Manner–Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan 2014–2020 eli ohjelmaan on jatkossakin tarpeen tukien tietojärjestelmään sisältyviä tietoja koskevan säilytysvelvoitteen vuoksi, joka jatkuu ohjelmakauden päättymisen jälkeenkin. 

44 §.Tarkastusoikeus. Voimassa olevassa 44 §:ssä säädetään maa- ja metsätalousministeriön, Maaseutuviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tarkastusoikeudesta. Nykyisessä pykälässä, joka olisi jatkossa 1 momentti, oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

Horisontaaliasetuksen johdanto-osan 48 kohdan ja 59 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi otettava käyttöön järjestelmiä varmistuakseen siitä, että maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitetut interventiot toteutetaan tosiasiallisesti ja asianmukaisesti. Horisontaaliasetuksen 1 artiklassa (Soveltamisala) säädetään asetuksessa annettavista säännöistä. Näitä ovat artiklan mukaan muun muassa säännöt hallinto- ja valvontajärjestelmistä, jotka jäsenvaltioiden on perustettava. Voimassa olevaan 44 §:ään ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, jossa säädettäisiin Ruokaviraston tarkastusoikeuteen liittyvien tarkastusten toteuttamisesta ja niiden toteuttamiseen liittyvästä strategiasta ja suunnitelmasta. 

Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin Euroopan unionin toimielimelle annettavasta tarkastusoikeudesta. Kyseessä olisivat esimerkiksi komissio, Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF), Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan syyttäjänvirasto. Säännös olisi pääosin informatiivinen, koska toimielinten toimivalta hoitaa tehtäviään, joihin myös tarkastusoikeus sisältyy, on säädetty alla selvitetyissä asetuksissa. Maatalouden rakennetukilain mukaista tukijärjestelmää sovellettaessa on noudatettava Euroopan unionin lainsäädäntöä, kuten ehdotetun lain 4 §:n 2 ja 11 kohdassa tarkoitettuja asetuksia eli suunnitelma- ja horisontaaliasetuksia ja niiden nojalla annettuja komission asetuksia, soveltamismääräyksiä ja ohjeita. Tarkastusoikeuteen kytkeytyy olennaisena oikeus tietojen saantiin, jota selvitetään jäljempänä. 

Komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto (AGRI-pääosasto) huolehtii yhteisen maatalouspolitiikan hallinnoinnista yhdessä jäsenvaltioiden hyväksyttyjen maksajavirastojen kanssa ja on viime kädessä vastuussa yhteisestä maatalouspolitiikasta. AGRI-pääosaston tehtävänä on hankkia varmuus jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmien toiminnasta. Komission tarkastus- ja asiakirjojen saantioikeudesta säädetään horisontaaliasetuksen 49—52 artiklassa. 

OLAF tekee hallinnollisia tutkimuksia laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa EU:n talousarviota, ja vakavista väärinkäytöksistä EU:n toimielimissä. OLAF ylläpitää sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmää (IMS), joka sisältää jäsenvaltioiden toimittamat tiedot EU:n varoihin kohdistuvista sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista. OLAF:in tietojensaanti perustuu Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, EURATOM) N:o 883/2013 8 artiklaan. Viimeksi mainittu säännös kuitenkin edellyttää, että jäsenvaltion kansallinen laki sallii asiakirjojen ja tietojen toimittamisen. Muutettavaksi ehdotetun 44 §:n 3 momentissa säädetään tästä oikeudesta OLAF:ille tarkastusoikeuden kautta. 

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen oikeudesta saada tietoja on säädetty unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 eli niin sanotun yleisen varainhoitoasetuksen 57, 255 ja 257 artiklassa. 

Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) aloitti kesäkuussa 2021 toimintansa EU:n riippumattomana syyttäjänä. EPPOlla on valtuudet tutkia EU:n talousarvioon kohdistuvia rikoksia, kuten petoksia ja lahjontaa, nostaa syytteitä ja saattaa tapaukset Euroopan syyttäjänvirastoon osallistuvien 22 jäsenvaltion toimivaltaisten tuomioistuinten ratkaistavaksi. Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 luvuissa VII (Tietojenkäsittely) ja VIII (Tietosuoja) sekä 110 artiklassa ovat säännökset tietojen saamisesta. 

Pykälän uudessa 4 momentissa olisi valtioneuvostolle osoitettu asetuksenantovaltuus. 

45 §. Tarkastuksen suorittaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi tarkastusta koskevien kohteiden listaukseen myös rakennelmat. Lain 4 §:n 5 kohdan mukaisen investoinnin määritelmään kuuluu myös rakennelmat. Ehdotetulla muutoksella on tarkoitus korjata tarkastusta koskeva lainkohta yhtenäiseksi investoinnin määritelmän kanssa. 

Pykälän 3 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto.  

45 a §. Tuen palauttaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, joka koskisi tuen palauttamista. Kysymys olisi tällöin tuen saajalle asetettavasta velvollisuudesta oma-aloitteisesti palauttaa tuki tai sen osa. Palautusvelvollisuus koskisi tilannetta, jossa tuen saajalle on maksettu virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti tukea. Tuen saajan tulisi palauttaa tuki tai sen osa myös, jos sitä ei voida käyttää tukipäätöksessä edellytetyllä tavalla. Palautus olisi tehtävä viipymättä. Jos palautettava määrä olisi enintään 100 euroa, sen saisi jättää palauttamatta. Ehdotettavan uuden pykälän 2 momentin mukaan palautusvelvollisuus ei kuitenkaan koskisi laskennallisen perusteen mukaan myönnetyn tuen ja toteutuneiden kustannusten välistä erotusta. Tällöinkin ilmeisen perusteeton tai virheellinen tuki olisi palautettava. 

Ehdotetun uuden 45 a §:n lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 51 a § (Vähennykset ja seuraamukset). Näistä muutoksista yhdessä 46 §:n otsikon muutoksen kanssa ehdotetaan selvyyden vuoksi muutettavaksi myös 11 luvun otsikko muotoon tuen palauttaminen, maksamisen lopettaminen, takaisinperintä sekä vähennykset ja seuraamukset. 

46 §. Tuen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyinen ilmaisu tuen maksamisen keskeyttämisestä muutettaisiin tuen maksamisen lopettamiseksi. Ehdotettu muutos kuvaisi käytännön lopputulosta yksiselitteisemmin kuin nykyisin säännöksessä oleva termi. Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa todetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen velvollisuudesta keskeyttää tuen maksaminen ja periä tuki takaisin. Eri takaisinperintäperusteiden osalta käytännössä on myös mahdollista, että koko tukea ei olisi perittävä takaisin. Tämä johtuen esimerkiksi momentin 3 kohdan sisällöstä, jonka mukaan takaisinperintä olisi tehtävä, jos tuen ehtoja ei ole noudatettu. Jos ehtojen noudattamattomuus on lievää, koko tuen takaisinperintä olisi kohtuutonta. Edellä esitetyn lisäksi ehdotetaan muutettavaksi myös pykälän otsikko vastaamaan ehdotettuja muutoksia. 

Säädösteknistä syistä koko pykälä ehdotetaan muutettavaksi ja siinä yhteydessä osa lainkohdista jäisi sisällöltään ennalleen. Pykälän 1 momentin nykyisiä 1—4 kohtaa ei ehdoteta muutettavaksi tässä esityksessä. 

Pykälän 1 momentin 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaisi jatkossa 20 §:ään ehdotettua muutosta. Edellä 20 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on selvitetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen nykyisin myöntämän luvan poistamista. Lupamenettelyn korvaisi jatkossa tuen ehtoihin sisällytettävä nykytilannetta korvaava sääntely, joka sisältyisi ehdotettuihin 20 §:n muutoksiin. Ehdotetun 5 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus olisi velvollinen lopettamaan tuen maksamisen ja perimään tuen takaisin, jos tuen saaja on luovuttanut tai lopettanut tuen kohteena olevan yritystoiminnan taikka supistanut sitä olennaisesti tai luovuttanut tuetun investoinnin kohteen ennen 20 §:ssä säädetyn määräajan päättymistä eikä tilalle ole hankittu vastaavaa omaisuutta tai toteutettu yritysjärjestelyä mainitun pykälän mukaisesti. Voimassa olevaan lainkohtaan verrattuna kohtaan ehdotetaan lisättäväksi yritystoiminnan lopettaminen ja olennainen supistaminen nykyisen yritystoiminnan luovuttamisen lisäksi. Lopettamisen lisääminen lainkohtaan perustuu nykyisen käytännön jatkamiseen. Nykyinen EU-lainsäädäntö mahdollistaa myös toiminnan lopettamisen siten, että se ei edellytä maksetun tuen takaisinperintää edellytysten täyttyessä. Lopettamisella ei tarkoitettaisi tässä yhteydessä konkurssin kautta tapahtuvaa toiminnan lopettamista. Mainitussa 20 §:ssä tarkoitettu määräaika on viisi vuotta. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdan nojalla tuen maksamisen lopettamisen ja takaisinperinnän perusteena olisi, että tuen saaja on asetettu konkurssiin ennen 20 §:ssä tarkoitetun määräajan päättymistä ja tuen saajan toiminnassa on tehty rikoslain (39/1889) 39 luvussa tarkoitettu velallisen rikos. Yksinomaan konkurssiin asettamista ei pidettäisi takaisinperinnän perusteena, eikä tavanomaiseksi arvioidun konkurssin johdosta olisi aihetta enempiin toimenpiteisiin. Konkurssiin asettamisesta johtuva takaisinperintäpäätös olisi peruutettava, jos konkurssiin asettaminen määrätään peruuntumaan tai se kumotaan valituksen johdosta. Siltä osin kuin velallisen rikos on konkurssiin asetettaessa vasta selvitettävänä, saatavaa on valvottava ja tarvittaessa ratkaistava asia takaisinperintäpäätöksellä rikosasian tultua ratkaistuksi. 

Momentin nykyisiä 6 ja 7 kohtaa, jatkossa 7 ja 8 kohdat, ei ehdoteta muutettavaksi, vaan niiden sisältö pysyisi ennallaan. 

Takaisinperintäperusteihin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Mainitun lainkohdan mukaan takaisinperittäväksi olisi 1 momentin 5 kohdan perusteella määrättävä se osuus maksetun tuen määrästä, joka saadaan vähentämällä omaisuuden käyttöaikaa tai yritystoiminnan toiminta-aikaa vastaava osuus 20 §:ssä tarkoitetusta ajasta. Ehdotuksella kohtuullistettaisiin maksetun tuen takaisinperintää, joka voisi tapauskohtaisesti muodostua hyvinkin suureksi suurissa investoinneissa. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön noudattamatta jättämisestä. Momentin mukaan tukea ei maksettaisi tai tuen maksaminen lopetettaisiin ja jo maksettu tuki perittäisiin takaisin säädösten vastaisen hankinnan osalta siten kuin horisontaaliasetuksen 61 artiklassa säädetään. Säännös perustuisi horisontaaliasetuksen 61 artiklassa jäsenvaltiolle asetettuun velvoitteeseen. Horisontaaliasetuksen 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan silloin, jos sääntöjen noudattamatta jättäminen liittyy julkisia hankintoja koskeviin unionin tai kansallisiin sääntöihin, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuen maksamatta jäävä tai peruutettava osa määritetään kyseisen noudattamatta jättämisen vakavuuden perusteella ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Edelleen 61 artiklan toisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntöjen noudattamatta jättämisellä on vaikutusta tapahtuman laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen ainoastaan sitä tuen osaa vastaavasti, jota ei makseta tai joka peritään takaisin. 

Nykyinen 2 momentti siirtyisi 4 momentiksi edellä lisättäväksi ehdotettujen momenttien johdosta. Lainkohtaa ehdotetaan kuitenkin myös tarkennettavaksi siten, että perimättä voitaisiin jatkossa jättää määrä, joka ei sisältäisi korkoja. Pienin perittävä määrä olisi edelleen enintään 100 euroa. 

Nykyinen 3 momentti siirtyisi 5 momentiksi edellä ehdotettujen momenttilisäysten vuoksi. Lainkohtaa ehdotetaan tarkennettavaksi terminologisesti siten, että säännöksessä ei enää käytettäisi terminä tuen palauttamista vaan tuen maksamista takaisin. 

47 §. Takaisinperittävälle määrälle suoritettava viivästyskorko. Lain 47 ja 50 §:n kokonaisuuden selkeyttämiseksi kumpaankin pykälään lisättäisiin tarkentava lause. Lain 47 §:n alkuun ehdotetaan lisättäväksi lause, jonka mukaan ”Jos takaisinperittävää määrää ei makseta viimeistään 50 §:n 1 momentissa tarkoitettuna eräpäivänä”. Vastaavasti 50 §:n 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi eräpäivän osalta toteamalla sen olevan 60 päivän kuluttua takaisinperintäpäätöksen tekopäivästä. 

Pykälän otsikosta ehdotetaan muutettavaksi sana korko sanaksi viivästyskorko. Muutos kuvaisi paremmin pykälän sisältöä. 

50 §.Takaisinperintää ja maksamisen lopettamista koskeva päätös. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi samoilla perusteilla kuin on esitetty 46 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa. Nykyinen ilmaisu tuen maksamisen keskeyttämistä koskevasta päätöksestä muutettaisiin tuen maksamisen lopettamista koskevaksi päätökseksi. Momenttiin ehdotetaan lisäksi tehtäväksi 47 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa selvitetty lisäys. Säädösteknisistä syistä kokonaisuuden säilyttämiseksi myös pykälän 2 momentti ehdotetaan säädettäväksi uudelleen samasanaisena verrattuna nykyiseen momenttiin. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi 1 momentin muutoksen johdosta siten, että terminologia vastaa ehdotettua muutosta. 

51 §. Takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpano. Pykälän 1 momentissa oleva säännös takaisinperintäpäätöksen lainvoimaisuudesta ehdotetaan poistettavaksi. Lainvoimaisuuden edellyttäminen on käytännössä vaikeuttanut ja viivästyttänyt pykälässä säädetyn kuittauksen toteuttamista, osissa tapauksissa jopa estänyt kuittausmahdollisuuden käytön. Momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

Voimassa olevan 51 §:n 2 momentin mukaan takaisinperintäpäätös voidaan ulosottotoimin panna täytäntöön sen jälkeen, kun päätös on saanut lainvoiman. Lisäksi momentin mukaan päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös takaisinperintäsaatavan vanhenemisesta. Ehdotus perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen 7.4.2022 antamaan tuomioon (Yhdistetyt asiat IFAP v. LM C-447/20 ja BD v. Autoridade Tributária e Aduaneira tributa C-448/20 ECLI:EU:C:2022:265). Tuomion mukaan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 3 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan siinä säädetty täytäntöönpanoaika alkaa kulua sellaisen päätöksen tekemisestä, jossa velvoitetaan palauttamaan perusteettomasti saadut määrät, koska tämän määräajan on alettava kulua päivästä, jona kyseisestä päätöksestä tulee lopullinen. Takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanoon sovellettavan edellä mainitun verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 20 §:n mukaan julkinen saatava kuitenkin vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on määrätty tai maksuunpantu. Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion vuoksi ehdotetaan 2 momenttiin lisäystä, jonka mukaan takaisinperintäsaatava vanhentuisi viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona takaisinperintäpäätös on saanut lainvoiman. 

51 a §.Vähennykset ja seuraamukset. Pykälässä säädettäisiin tukien vähennyksistä ja seuraamuksista. Seuraamukset perustuvat horisontaaliasetuksen 59 artiklassa jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan (Unionin taloudellisten etujen suojaaminen) 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä sovellettavia hallintojärjestelmiä noudattaen annettava kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen tehokkaan suojan varmistamiseksi. Asetuksen 59 artiklan d alakohdassa todetaan, että näiden säädösten, määräysten ja toimenpiteiden on liityttävä erityisesti tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseen unionin oikeuden tai sen puuttuessa kansallisen oikeuden mukaisesti ja tarvittaessa oikeustoimiin ryhtymisen. 

Maksuhakemuksen käsittelyn yhteydessä tehtävässä hallinnollisessa tarkastuksessa tai muussa tarkastuksessa voi tulla esille puutteita tuen kohteena olleen toimenpiteen toteuttamisessa. Hallinnollisella tarkastuksella tarkoitetaan viranomaisen maksuhakemukselle tekemää viranomaiskäsittelyä. Jos viranomainen havaitsee, ettei tuettavaa toimenpidettä ole toteutettu hyväksytyn suunnitelman mukaisesti tai tuenhakija on ilmoittanut tukeen oikeuttamattomia kustannuksia, tukea ei maksettaisi tai maksettavaa tukea vähennettäisiin. Tuen saajalle voisi aiheutua erilainen toimenpide viranomaisen taholta esiin tulleiden puutteiden vakavuuden perusteella. Ankarimmillaan tuensaajalle ei maksettaisi tukea lainkaan. Tämä seuraamus tulisi kyseeseen tilanteessa, jossa tuensaaja on esimerkiksi käyttänyt myönnetyn tuen lähes kokonaan eri kohteeseen kuin tukipäätös edellyttää. Tuen vähennykseen maksatuksessa puolestaan voitaisiin päätyä tilanteessa, jossa tuenhakija on ilmoittanut tukeen oikeuttamattomia kustannuksia tietyiltä osin. Viimeksi mainitussa tilanteessakin voi kuitenkin tulla esille eri vakavuusasteisia tilanteita. Edellä mainituissa tilanteissa seuraamuksia määrättäessä otettaisiin huomioon horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa edellytetyn mukaisesti laiminlyönnin vakavuus, laajuus, pysyvyys ja toistuvuus.  

Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin myös poikkeuksista seuraamusten määräämisestä. Momentissa viitattaisiin seuraamusten soveltamisessa sovellettavien poikkeusten osalta horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a, b ja c kohdissa tarkoitettuihin tilanteisiin. Seuraamuksia ei määrättäisi myöskään muissa edellä mainittuihin horisontaaliasetuksessa tarkoitettuihin tilanteisiin verrattavissa olevissa tilanteissa. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a kohta koskee ylivoimaista estettä ja poikkeuksellisia olosuhteita. Näissä tuenhakija säilyttää oikeutensa tukeen. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan b ja c kohdan mukaisissa tilanteissa seuraamusta ei sovelleta, mutta tukea kuitenkin vähennetään siltä osin kuin tuenhakija ei ole siihen oikeutettu. Kohdan b mukaisessa tilanteessa noudattamatta jättäminen johtuu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen virheestä ja henkilö, jota hallinnollinen seuraamus koskee, ei olisi voinut kohtuudella havaita kyseistä virhettä. Kohdan c mukaisessa tilanteessa asianomainen henkilö voi osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei noudattamatta jättäminen ole hänen syytään, tai jos toimivaltainen viranomainen on muutoin vakuuttunut siitä, ettei noudattamatta jättäminen ole asianomaisen henkilön syytä. 

Pykälän ehdotetussa 3 momentissa olisi asetuksenantovaltuus valtioneuvostolle. 

52 §. Luottolaitoksen hyväksyminen. Pykälän 3 ja 4 momentissa olevat viittaukset Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

54 §.Luotonantajan avustamis- ja tiedonantovelvollisuus. Pykälän 3 ja 4 momentissa olevat viittaukset Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

55 §.Valtiontakauksesta perittävät maksut. Pykälän 2 ja 3 momentissa olevat viittaukset Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

56 §.Valtion takaajan vastuun toteutuminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa olevat viittaukset Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

61 §.Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Pykälässä oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. Edellä 4 §:n (Määritelmät) säännöskohtaisissa perusteluissa selvitetyn vuoden 2023 alusta voimaan tulevan uuden kehittämistukilain pykälänumeroinnin johdosta momentissa oleva pykäläviittaus 64 §:ään korjattaisiin viittaukseksi 57 §:ään. 

70 §. Seurannan tietojärjestelmää koskeva siirtymäsäännös. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Pykälän mukaan ennen asiakastietojen käsittelyä maaseutuelinkeinohallinnossa koskevan lainsäädännön voimaantuloa 42 §:ssä tarkoitettuun seurannan tietojärjestelmään sisältyvien rekisterien ylläpitoon, käyttämiseen sekä niihin sisältyvien tietojen julkisuuteen ja salassapitoon sovelletaan, mitä maaseutuelinkeinorekisteristä annetussa laissa (1515/1994). Kyseinen laki on kumottu maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmästä annetulla lailla (284/2008). Viimeksi mainittu laki on puolestaan kumottu ruokahallinnon tietovarannosta annetulla lailla, joka on tullut voimaan 1.7.2021. Maatalouden rakennetukilain voimassa olevassa 42 §:ssä viitataan kehittämistukilain 50 §:n 1 momenttiin, jonka muutoksessa viitataan ruokahallinnon tietovarannosta annettuun lakiin. 

7.2  Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista

2 §.Soveltamisala. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan muutettavaksi viittaus maaseudun kehittämisen tukemisesta annettuun lakiin (28/2014). Vuoden 2023 alusta on tarkoitus, että edellä mainitun lain korvaisi laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027.  

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston nimi on muuttunut EU:n uuden rahoituskauden myötä Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoksi. Tästä johtuen 2 §:n 5 momentissa rahaston nimi ehdotetaan muutettavaksi sen uuden nimen mukaiseksi. 

6 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin määritelmien 17 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi. Voimassa olevassa poluralaissa on useita säännöksiä, joiden mukaan toimivaltainen viranomainen on Maaseutuvirasto. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. Lakiin tulisi siten tehdä useita viranomaisen nimeen liittyviä teknisiä muutoksia. Tämän vuoksi ehdotetaan 6 §:n 1 momentin 17 kohdassa Maaseutuviraston tilalle muutettavaksi Ruokavirasto. 

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan uutta 18 kohtaa, jossa määriteltäisiin ns. horisontaaliasetus. Horisontaaliasetuksella tarkoitettaisiin yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2021/2116. 

7 §.Tuen rahoitusta ja määrää koskevat edellytykset. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä olisi jatkossa viittaukset suunnitelmaan nykyisen ohjelmaviittauksen tilalla. Maatalouden rakennetukiin liittyvät tukijärjestelmät vuosina 2023—2027 sisältyvät Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaan. Asiakirja ei siten enää jatkossa ole ohjelma-asiakirja. 

7 a §.Tuen myöntämisen rajoitukset. Poluralakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 a §, jossa säädettäisiin tuen myöntämisen rajoituksista. 

Ehdotetun pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin tuen hakijalle aiemmin myönnetyn tuen tukiehtojen noudattamattomuuden vaikutuksesta uutta tukea myönnettäessä. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin tuen edellytyksiä koskevien säännösten kiertämisen kiellosta. Ehdotetun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tukea ei myönnettäisi, jos tuen hakija on olennaisesti laiminlyönyt veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin taikka Tullin perimiin maksuihin liittyviä rekisteröitymis-, ilmoitus- tai maksuvelvollisuuksien hoitamista tai hakijalla on olennaisia maksuhäiriöitä taikka tuen hakijalla on maksukykyyn nähden vähäistä suurempia velkoja perittävänä ulosotossa tai velkoja, jotka on palautettu ulosotosta varattomuusestetodistuksin, ellei tuen myöntämistä pidetä erityisistä syistä tarkoituksenmukaisena. Ehdotetun pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan tukea ei myönnettäisi, jos tuen hakijaa koskee yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu Euroopan komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjen vastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. Ehdotetun pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan tukea ei myönnettäisi, jos hakija on EU:n valtiontukisääntelyssä tarkoitetulla tavalla vaikeuksissa oleva yritys. Ehdotetun pykälän 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettu rajoite olisi voimassa ehdotetun 2 momentin mukaan myös silloin, kun tuen hakijana on oikeushenkilö. 

Perustelujen osalta viitataan edellä maatalouden rakennetukilain (7.1 -kohta) 14 b §:n säännöskohtaisiin perusteluihin. 

11 §.Tuettavan toimenpiteen aloittaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että momentissa lueteltuja tukia ei myönnettäisi sellaiseen toimenpiteeseen, jonka toteuttaminen on aloitettu ennen tukihakemuksen jättämistä. Edellä säädetystä poiketen ennen tukihakemuksen jättämistä aiheutuneisiin tuettavaksi haettavaan toimenpiteeseen liittyviin välttämättömiin suunnittelukustannuksiin voitaisiin tukea kuitenkin myöntää. Nykyisen käytännön mukaan on odotettava tukipäätöksen antamista ennen toimenpiteiden aloittamista. Jatkossa hakija voisi omalla vastuulla aloittaa ennen tukipäätöksen saamista tuen kohteena olevat toimenpiteet kuitenkin edellyttäen tukihakemuksen jättämistä. Poikkeuksena olisi edellä selvitetyt suunnittelukustannukset, vaikka ne olisivat muodostuneet ennen tukihakemuksen jättämistä. Viimeksi mainittujen kustannusten osalta olisi kuitenkin rajoitteena tämän lakiehdotuksen voimaantulo, jota ennen aiheutuneisiin kustannuksiin ei tukea voitaisi myöntää. Lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen yhteydessä on asiaa koskeva säännös. Edellä selvitettyä käytäntöä ehdotetaan tehtäväksi myös maatalouden rakennetukilakiin. 

14 §.Tuettavien toimenpiteiden valinta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä olisi jatkossa viittaukset suunnitelmaan nykyisen ohjelmaviittauksen tilalla. Maatalouden rakennetukiin liittyvät tukijärjestelmät vuosina 2023—2027 sisältyvät Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategia-suunnitelmaan. Asiakirja ei siten enää jatkossa ole ohjelma-asiakirja. 

15 §. Elinkeinon harjoittaminen. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

16 §.Hakijan tulot. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin edellä 15 §:n osalta on selvitetty. 

40 §.Korkotukilainan koron arviointi. Pykälään tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin edellä 15 §:n osalta on selvitetty. 

41 §.Valtiontakausten enimmäismäärä. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtiontakauksen kohteena olevien lainojen pääomaa saisi samanaikaisesti olla maksamatta enintään 240 miljoonaa euroa. Nykyinen määrä on 110 miljoonaa euroa. Lainojen pääomamäärän korotusta ehdotetaan nostettavaksi, jotta se vastaisi arvioitua tarvetta vuosina 2023—2027. Nykyinen mitoitus on suunniteltu vastaamaan rahoituskauden 2014—2020 sekä siirtymäkauden 2021—2022 tarvetta. 

43 §. Toimenpiteen toteutusaika. Pykälän 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta hakea toimenpiteen toteutusajalle pidennystä. Pidennystä on haettava ennen kahden vuoden toteutusajan päättymistä tai ennen erikseen asetetun määräajan päättymistä. Edellytyksenä on se, että toimenpide on aloitettu alkuperäisessä aikataulussa ja että pidentämiseen on hyväksyttävä syy. Määräaikaa voidaan pidentää kahdesti enintään vuodella kerrallaan. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle mahdollisuus hakijaa kohdanneiden vakavien olosuhteiden vallitessa käsitellä ja hyväksyä pidennys, vaikka pidennystä koskeva hakemus myöhästyisi. Tätä mahdollisuutta olisi kuitenkin rajoitettu. Hakemus olisi toimitettava kohtuullisessa ajassa edellä selvitetyn määräajan päätyttyä. Kohtuullinen myöhästyminen tarkoittaisi muutamien viikkojen myöhästymistä, ei kuukausien myöhästymistä. Edellytyksenä pidennykselle on, että hakemus johtuu hakijan vakavasta terveydentilaa koskevasta muutoksesta tai muusta hakijasta riippumattomasta yllättävästä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta taikka muusta ylivoimaisesta esteestä. Esimerkiksi normaalit sääolosuhteet, jotka ovat yleisesti ennakoitavissa, kuten syksyn epävakaiset sääolot, ei ole tässä yhteydessä tarkoitettu yllättävä, ennalta arvaamaton syy. Toimenpiteen toteuttamisen hidastuminen ja siihen liittyvät syyt eivät tule normaalioloissa tuensaajalle yllätyksenä, joten näissä tapauksissa määräajan pidentämistä koskeva hakemus on mahdollista tehdä hyvissä ajoin ennen määräajan päättymistä. 

44 §.Tuen käyttöä koskevat ehdot. Pykälän 2 momentissa säädetään niin sanotusta tuettujen investointien pysyvyysajasta. Tuetun investoinnin on oltava tukipäätöksen mukaisessa toiminnassa tai käyttötarkoituksessa koko 2 momentissa säädetyn ajan. Lainkohdan mukaan pysyvyysaika kestää viisi vuotta. Tuetun investoinnin kohdetta ei saa pysyvästi tai merkittävässä määrin käyttää muuhun kuin tuen kohteena olevaan elinkeinotoimintaan tai paliskunnan toimintaan eikä tuetun asuinrakennuksen käyttötarkoitusta muuttaa ennen kuin viisi vuotta on kulunut avustusmuotoisen tuen viimeisen erän maksamisesta tai, jos tuki on lainaan liittyvää tukea, lainan tai sen viimeisen erän nostamisesta. Tähän edellytykseen voidaan kuitenkin hakea poikkeusta luvalla, jonka myöntää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Jos tuetun investoinnin kohteen omistus- tai hallintaoikeus luovutetaan toiselle ennen edellä tarkoitetun määräajan päättymistä, lupaa on haettava ennen luovutusta. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että luovutuksen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja että tuen kohteena olevan toiminnan luonne ei olennaisesti muutu.  

Luvan myöntämisen ongelmaksi on kuitenkin muodostunut siihen liittyvä edellytys siitä, että lupa on haettava ennen luovutusta. Jos lupaa ei ole haettu ennen luovutusta, nykyinen poluralaki edellyttää myönnetyn tuen takaisinperintää. Poluralain 95 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on velvollinen keskeyttämään 5–8 luvussa tarkoitetun tuen maksamisen ja perimään tuen takaisin, jos tuen saaja on luovuttanut ilman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupaa tuen kohteena olevan elinkeinotoiminnan tai tuetun investoinnin kohteen taikka asuntorahoituksella tuetun asuinrakennuksen ennen 44 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan päättymistä. Luovutustapauksissa on saattanut epähuomiossa pysyvyysaikaan liittyvä edellytys luvan hakemisesta etukäteen jäädä huomiotta ja luvan hakemisen pienikin myöhästyminen on aiheuttanut tuen takaisinperinnän. Huolimatta siitä, että tuen myöntämisen edellytykset olisivat muutoin täyttyneet. 

Edellä selvitettyyn liittyen 44 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupamenettely poistettaisiin ja sen tilalle muutettaisiin vastaavat edellytykset tuen ehdoksi. Ehdotetun 2 momentin mukaan voimassa oleva edellytys pysyvyysajasta säilyisi. Momenttia ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että tuetun investoinnin kohteen omistus- tai hallintaoikeus voitaisiin kuitenkin luovuttaa toiselle ennen edellä tarkoitetun määräajan päättymistä edellyttäen, että tuen saaja hankkii tilalle sellaista vastaavaa omaisuutta, jonka kautta tuen kohteena olevan investoinnin luonne ei olennaisesti muutu, tai toteuttaa sellaisen järjestelyn, jossa luovutuksen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja tuen kohteena olevan investoinnin luonne ei olennaisesti muutu. Vastaavalla omaisuudella ei tarkoiteta tässä uuden omaisuuden hankkimista vaan sellaisen omaisuuden hankkimista, jota katsotaan voitavan edelleen asianmukaisesti käyttää tuen kohteena olevaan toimintaan. 

Myös pykälän 3 momenttiin ehdotetaan vastaavanlaista muutosta kuin edellä on selvitetty pykälän 2 momenttiin. Ehdotetun lainkohdan mukaan tuen kohteena olevaa elinkeinotoimintaa tai muuta toimintaa ei saisi lopettaa eikä olennaisesti supistaa ennen kuin viisi vuotta on kulunut avustusmuotoisen tuen viimeisen erän maksamisesta tai, jos tuki on lainaan liittyvää tukea, lainan tai sen viimeisen erän nostamisesta. Tuen kohteena oleva elinkeinotoiminta tai siihen liittyvien varojen omistus- tai hallintaoikeus voitaisiin kuitenkin merkittäviltä osin luovuttaa toiselle ennen edellä tarkoitetun määräajan päättymistä edellyttäen, että tuen saaja hankkii tilalle sellaista vastaavaa omaisuutta, jonka kautta tuen kohteena olevan elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan luonne ei olennaisesti muutu tai toteuttaa sellaisen järjestelyn, jonka kautta luovutuksen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja tuen kohteena olevan elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan luonne ei olennaisesti muutu. 

Myös tällä säännöksellä halutaan edelleen varmistaa tuen kohdentuminen oikein ja tuen kohdistuminen sellaisille tahoille, jotka täyttävät tuen myöntämisen edellytykset. Ehdotuksella saataisiin myös poistettua ne tilanteet, joissa tuen myöntämisen edellytykset olisivat täyttyneet, mutta epähuomiossa pysyvyysaikaan liittyvä edellytys luvan hakemisesta etukäteen on aiheuttanut tuen takaisinperinnän. 

Pykälän 2 ja 3 momentteihin ehdotettuihin muutoksiin liittyen ehdotetaan muutettavaksi poluralain 95 §:ää, johon ehdotetut muutokset on esitetty viimeksi mainitun pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. 

Pykälän 4 momenttia ei ehdoteta muutettavaksi, mutta se sisällytetään pykälän muutoksiin säädöskokonaisuuden selkeyden säilyttämiseksi. 

47 §. Hakumahdollisuudesta tiedottaminen. Pykälässä oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

48 §.Tuen hakeminen. Pykälässä säädettäisiin tuen hakemisesta. Pykälän 1 momentin mukaan tukea haettaisiin sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Hakemisessa käytettävä verkkopalvelu on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa tarkoitettua tietovarantoa. Palveluun kirjautuminen edellyttää vahvaa sähköistä tunnistautumista. Hakija tunnistettaisiin vahvalla sähköisellä tunnistamisella, siten kuin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetussa laissa (617/2009) säädetään. Momentin mukaan tukihakemus voitaisiin tehdä myös tarkoitusta varten vahvistetulla lomakkeella. Lomake voitaisiin toimittaa suojatulla sähköpostiyhteydellä käyttäen täytettävää pdf-lomaketta tai paperisena. Viimeksi mainittu olisi allekirjoitettava. 

Kaikilla tuen hakijoilla ei käytännössä olisi kuitenkaan mahdollisuutta hakea tukea edellä selvitettyä verkkopalvelua käyttäen. Tilanteessa, jossa hakijalla ei olisi käytettävissä sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä tai edellytetty vahva sähköinen tunnistautuminen hakemisen yhteydessä ei olisi mahdollista, hakemus olisi edelleen mahdollista tehdä paperilomakkeella, joka olisi allekirjoitettava. Tilanteessa, jossa hakija käyttäisi saamenkielisiä hakulomakkeita, tuen hakeminen olisi mahdollista tehdä joko paperisella hakemuksella tai käyttäen täytettävää pdf-lomaketta, jolloin viimeksi mainittu toimitettaisiin suojatulla sähköpostiyhteydellä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen. Viimeksi mainittu tilanne aiheutuu siitä, että vaikka poluratukien käsittely tapahtuu ns. Hyrrä-tietojärjestelmässä, tietojärjestelmässä ei ole saamenkielistä kieliversiota. Kuten edellä on todettu, digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on tarjottava jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 4 §:n mukaan sähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä tarkoitetaan telekopiota ja telepalvelua, kuten sähköistä lomaketta, sähköpostia tai käyttöoikeutta sähköiseen tietojärjestelmään. Tässä yhteydessä käytettäisiin suojattua sähköpostiyhteyttä saamenkielisten hakemusten osalta saamenkielisenä verkkoasiointimahdollisuutena. Sähköpostiyhteydellä lomaketta toimitettaessa käytettäisiin pykälän 1 momentin mukaan lomakkeena täytettävää pdf-lomaketta. 

Pdf-lomakkeella ja paperilomakkeella tehtävä hakemus ja sille asetettavat edellytykset olisivat yhdenmukaiset sähköisen hakemuksen kanssa. 

Sähköistä hakumahdollisuutta käytettiin porotalouden ja muiden luontaiselinkeinojen rakennetuissa vuoden 2017 syksystä alkaen. Vuonna 2021 sähköisten hakemusten osuus oli 65,8 prosenttia ja vuoden 2022 hakemuksissa, joiden jakso on alkanut 16.9.2021, sähköisten hakemusten määrä on ollut keväällä 2022 saadun tiedon mukaan 84 prosenttia. 

Pykälän 2 ja 3 momentti ehdotetaan säädösteknisistä syistä säädettäväksi kokonaan uudelleen, vaikka niitä ei muutettaisi. Pykälän 4 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. Pykälän 4 momentissa on edelleen Ruokavirastolle osoitettu määräyksenantovaltuus. 

Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi nykyisestä tukihakemuksesta tuen hakemiseksi. 

49 §.Määräaika tuen hakemiselle. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi nykyisestä tuen hakemisesta muotoon määräaika tuen hakemiselle. 

52 §.Neuvottelu saamelaiskäräjien kanssa. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 1 momentin osalta on selvitetty. 

56 §.Avustusmuotoisen aloitustuen maksaminen. Voimassa olevan 56 §:n 1 momentin mukaan avustusmuotoinen elinkeinon harjoittajan aloitustuki maksetaan ilman erillistä hakemusta. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että aloitustuen maksaminen tehtäisiin jatkossa tuen saajan aloitteesta eikä viranomaisaloitteisesti. Tuen saaja hakisi tuen maksamista jatkossa ensisijaisesti sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Tuen hakeminen voitaisiin kuitenkin tehdä myös tarkoitusta varten vahvistetulla lomakkeella. Lomake voitaisiin toimittaa suojatulla sähköpostiyhteydellä käyttäen täytettävää pdf-lomaketta tai paperisena. Viimeksi mainittu olisi allekirjoitettava. Edellä selvitetty käytäntö ehdotetaan toteutettavaksi viittauksen säätämisellä lakiehdotuksen 48 §:n 1 momenttiin. Ehdotettu muutos tarkoittaisi samaa käytäntöä avustusmuotoisen aloitustuen hakemisessa ja tuen maksamisen hakemisessa. Ehdotetulla muutoksella tuen saaja voisi itsenäisesti päättää ajankohdan tuen hakemiselle ottaen huomioon esimerkiksi verotuksen. Tuen maksu tapahtuisi siten joustavasti haluttuna ajankohtana. Hakijan tehdessä itse maksua koskevan hakemuksen tulisi myös varmistettua hänen yhteys- ja maksatustietojensa ajantasaisuus. Ehdotettu menettely yhtenäistäisi lisäksi hallinnon käytäntöjä suhteessa muihin maatalouden rakennetukiin, ja vähentäisi samalla hallinnollista työtä, kun tuen hakijoiden maksuhakemukset tulisivat vireille hakijalähtöisesti. Tuki maksettaisiin lisäksi jatkossa kahdessa erässä, ei siten enää enintään kahtena vuotuisena eränä. Käytäntö yhtenäistettäisiin maatalouden rakennetukilain 35 §:n kanssa. 

Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

57 §.Avustusmuotoisen investointituen, asunnonrakentamistuen ja paliskunnalle aitojen kunnossapitoon myönnetyn tuen maksaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi viittaamalla 48 §:n 1 momentissa säädettyyn menettelyyn. Pykälässä tarkoitettujen tukien osalta maksatusta voisi hakea sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Viitatun momentin mukaan tukihakemus voitaisiin tehdä myös tarkoitusta varten vahvistetulla lomakkeella, joka voitaisiin toimittaa suojatulla sähköpostiyhteydellä käyttäen täytettävää pdf-lomaketta tai paperisena. Viimeksi mainittu olisi allekirjoitettava. Perustelujen osalta viitataan lisäksi 48 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa esitettyyn. 

Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

58 §.Avustusmuotoisen tuen maksun suorittaminen. Pykälään tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

61 §. Nostolupa. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

65 §.Lainan siirtäminen ja lainaehtojen muuttaminen. Pykälän 5 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

66 §.Valtionlainan korkoetuuden ja muun lainaan liittyvän tuen sekä valtiontakaukseen sisältyvän tuen käyttäminen. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

67 §. Lainan myöntäminen maatilatalouden kehittämisrahaston varoista luotonantajalle. Pykälän kaikkiin kolmeen momenttiin tehtäisiin vastaavat tekniset muutokset kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

68 §.Valtionlainan tilittäminen. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

69 §. Luotonantajan kulujen korvaaminen. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

70 §. Valtionlainojen varojen välittäminen. Pykälän 1—3 ja 5 momenttiin tehtäisiin vastaavat tekniset muutokset kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. Säädösteknisistä syistä pykälän 4 momentti ehdotetaan säädettäväksi uudelleen samasanaisena verrattuna nykyiseen momenttiin. 

71 §.Korkotuen maksaminen. Pykälän 3 ja 4 momenttiin tehtäisiin vastaavat tekniset muutokset kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

73 §.Valtionvastuu. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

74 §. Valtionlainoista maksettavat hyvitykset. Pykälän viidestä momentista neljään tehtäisiin vastaavat tekniset muutokset kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. Säädösteknisistä syistä pykälän 4 momentti ehdotetaan säädettäväksi uudelleen samasanaisena verrattuna nykyiseen momenttiin. 

75 §. Hyvityshakemusten käsittelyaika ja hyvityksiä koskevat viivästyskorot. Pykälään tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

89 §. Liiketoimintasuunnitelman seuranta.Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

90 §.Valtionlainan, korkotukilainan ja valtiontakauksen kohteena olevan lainan seuranta. Pykälän kumpaankin momenttiin tehtäisiin vastaavat tekniset muutokset kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. 

92 §.Tietojen säilyttäminen. Pykälään tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 49 §:n 2 momentin osalta on selvitetty. Viittaus nykyiseen Manner–Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan 2014–2020 eli ohjelmaan on jatkossakin tarpeen tukien tietojärjestelmään sisältyviä tietoja koskevan säilytysvelvoitteen vuoksi, joka jatkuu ohjelmakauden päättymisen jälkeenkin. Pykälässä olisi jatkossa myös viittaus suunnitelmaan nykyisen ohjelmaviittauksen lisäksi. 

93 §. Tarkastusoikeus. Voimassa olevassa 93 §:ssä säädetään maa- ja metsätalousministeriön, Maaseutuviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tarkastusoikeudesta. Nykyisessä pykälässä, joka olisi jatkossa 1 momentti, oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

Maatalouden rakennetukilain 44 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on viitattu horisontaaliasetukseen. Kyseisissä säännöskohtaisissa perusteluissa esitetty on sovellettavissa myös poluralain mukaisiin tukiin. Komissio antoi luonnokset uusiksi maatalouden valtiontukisäännöiksi 10.1.2022. Komission soveltaessa ja tulkittaessa kyseisten suuntaviivojen sääntöjä erityistukijärjestelmissä se ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan säännöt. Tämä johtuen kokonaan kansallisestikin rahoitettaviin tukiin sovellettavasta johdonmukaisuuden periaatteesta suhteessa yhteisen maatalouspolitiikan sääntöihin. Voimassa olevaan 93 §:ään ehdotetaan lisättäväksi 2 momentti, jossa säädettäisiin Ruokaviraston tarkastusoikeuteen liittyvien tarkastusten toteuttamisesta ja niiden toteuttamiseen liittyvästä strategiasta ja suunnitelmasta. 

Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin Euroopan unionin toimielimelle annettavasta tarkastusoikeudesta. Perustelujen osalta viitataan edellä maatalouden rakennetukilain (7.1 -kohta) 44 §:n säännöskohtaisiin perusteluihin. 

Pykälän uudessa 4 momentissa olisi valtioneuvostolle osoitettu asetuksenantovaltuus. 

94 §.Tarkastuksen suorittaminen. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 93 §:n uuden 1 momentin osalta on selvitetty. 

94 a §.Tuen palauttaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, joka koskisi tuen palauttamista. Kysymys olisi tällöin tuen saajalle asetettavasta velvollisuudesta oma-aloitteisesti palauttaa tuki tai sen osa. Palautusvelvollisuus koskisi tilannetta, jossa tuen saajalle on maksettu virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti tukea. Tuen saajan tulisi palauttaa tuki tai sen osa myös, jos sitä ei voida käyttää tukipäätöksessä edellytetyllä tavalla. Palautus olisi tehtävä viipymättä. Jos palautettava määrä olisi enintään 100 euroa, sen saisi jättää palauttamatta. Ehdotetun uuden pykälän 2 momentin mukaan palautusvelvollisuus ei kuitenkaan koskisi laskennallisen perusteen mukaan myönnetyn tuen ja toteutuneiden kustannusten välistä erotusta. Tällöinkin ilmeisen perusteeton tai virheellinen tuki olisi palautettava. 

Ehdotetun uuden 94 a §:n lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 103 a § (Vähennykset ja seuraamukset). Näistä muutoksista johtuen yhdessä 95 §:n otsikon muutoksen kanssa ehdotetaan selvyyden vuoksi muutettavaksi myös 23 luvun otsikko muotoon tuen palauttaminen, maksamisen lopettaminen, takaisinperintä sekä vähennykset ja seuraamukset. 

95 §. Tuen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä. Poluralain 95 § ehdotetaan muutettavaksi säädösteknistä syistä kokonaisuudessaan ja siinä yhteydessä osa lainkohdista jäisi sisällöltään ennalleen. Pykälän 1 momentin nykyisiä 1—4 kohtaa ei ehdoteta muutettavaksi tässä esityksessä eikä myöskään pykälän nykyistä 4 momenttia, joka jatkossa olisi 6 momentti. Nykyistä 2 momenttia, jatkossa 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että perimättä voitaisiin jättää jatkossa määrä, joka olisi enintään 100 euroa nykyisen 25 euron sijaan. Myös pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ehdotettuja muutoksia. 

Muutoin pykälään ehdotettujen muutosten osalta viitataan maatalouden rakennetukilain 46 §:n säännöskohtaisiin perusteluihin. 

102 §.Takaisinperintää ja maksamisen lopettamista koskeva päätös. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyinen ilmaisu tuen maksamisen keskeyttämisestä muutettaisiin tuen maksamisen lopettamiseksi. Ehdotettu muutos kuvaisi käytännön lopputulosta yksiselitteisemmin kuin nykyisin säännöksessä oleva termi. Edellä esitetyn lisäksi ehdotetaan muutettavaksi myös pykälän otsikko vastaamaan ehdotettua muutosta. 

103 §.Takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpano. Pykälän 1 momentissa oleva säännös päätöksen lainvoimaisuudesta ehdotetaan poistettavaksi. Lainvoimaisuuden edellyttäminen on käytännössä vaikeuttanut ja viivästyttänyt pykälässä säädetyn kuittauksen toteuttamista, osissa tapauksissa jopa estänyt kuittausmahdollisuuden käytön. Momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

Voimassa olevan 103 §:n 2 momentin mukaan takaisinperintäpäätös voidaan ulosottotoimin panna täytäntöön sen jälkeen, kun päätös on saanut lainvoiman. Lisäksi momentin mukaan päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös takaisinperintäsaatavan vanhenemisesta. Ehdotus perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen 7.4.2022 antamaan tuomioon (Yhdistetyt asiat IFAP v. LM C-447/20 ja BD v. Autoridade Tributária e Aduaneira tributa C-448/20 ECLI:EU:C:2022:265). Tuomion mukaan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 3 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan siinä säädetty täytäntöönpanoaika alkaa kulua sellaisen päätöksen tekemisestä, jossa velvoitetaan palauttamaan perusteettomasti saadut määrät, koska tämän määräajan on alettava kulua päivästä, jona kyseisestä päätöksestä tulee lopullinen. Takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanoon sovellettavan edellä mainitun verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 20 §:n mukaan julkinen saatava kuitenkin vanhentuu viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona se on määrätty tai maksuunpantu. Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion vuoksi ehdotetaan 2 momenttiin lisäystä, jonka mukaan takaisinperintäsaatava vanhentuisi viiden vuoden kuluttua sitä seuranneen vuoden alusta, jona takaisinperintäpäätös on saanut lainvoiman. 

Pykälän 3 momentti ehdotetaan säädösteknisistä syistä säädettäväksi kokonaan uudelleen, vaikka sitä ei muutettaisi. 

103 a §.Vähennykset jaseuraamukset. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 103 a §, jossa säädettäisiin vähennyksistä ja seuraamuksista. Poluralain mukaiset tuet eivät sisälly suunnitelmaan ja ne rahoitetaan kansallisesti. Poluralain mukaiset tuet perustuvat kuitenkin komission valtiontukea koskevaan päätökseen, eikä voida katsoa olevan perusteltua, että vastaavaa säännöstä seuraamuksista ei säädettäisi poluralakiin liittyviin tukiin. Myös koska tavoitteena on ollut yhtenäistää maatalouden rakennetukilain ja poluralain säännöksiä, ehdotettu uusi pykälä olisi tarkoituksenmukainen. 

Seuraamusten säätäminen maatalouden rakennetukien osalta perustuu horisontaaliasetuksen 59artiklassa jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan (Unionin taloudellisten etujen suojaaminen) 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä sovellettavia hallintojärjestelmiä noudattaen annettava kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen tehokkaan suojan varmistamiseksi. Asetuksen 59 artiklan d alakohdassa todetaan, että näiden säädösten, määräysten ja toimenpiteiden on liityttävä erityisesti tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseen unionin oikeuden tai sen puuttuessa kansallisen oikeuden mukaisesti ja tarvittaessa oikeustoimiin ryhtymisen. 

Ehdotetun pykälän perustelujen osalta viitataan maatalouden rakennetukilain 51 a §:n säännöskohtaisiin perusteluihin. 

105 §.Luotonantajan avustamis- ja tiedonantovelvollisuus Pykälän 2 ja 3 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

106 §. Valtiontakauksesta perittävät maksut. Pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 105 §:n 2 ja 3 momentin osalta on selvitetty. 

107 §.Valtion takaajan vastuun toteutuminen. Pykälän 1 ja 2 momentissa tehtäisiin vastaava tekninen muutos kuin 105 §:n 2 ja 3 momentin osalta on selvitetty. Säädösteknisistä syistä pykälän 3 momentti ehdotetaan säädettäväksi uudelleen samasanaisena verrattuna nykyiseen momenttiin. 

109 §.Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Säädösteknisistä syistä koko pykälä ehdotetaan säädettäväksi uudelleen siihen lisättäväksi ehdotetun uuden momentin johdosta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vain viranomaisen nimeen liittyvä tekninen muutos, jolla viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti, joka olisi jatkossa pykälän 2 momentti ja jossa säädettäisiin 1 momentissa mainittujen viranomaisten oikeudesta saada maksutta tietoja Verohallinnolta veroihin liittyen. Muulta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta saatavat tiedot voisivat liittyä lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta sekä kytkennöistä. Edellytyksenä olisi kuitenkin, että tietojen olisi oltava välttämättömiä tuen myöntämiseksi, maksamiseksi tai tuen käytön valvomiseksi. Tietojen saanti olisi välttämätöntä erityisesti ehdotetussa 7 a §:ssä säädettyjen tuen myöntämisen mukaisten rajoitusten arvioimiseksi. Tietoja olisi lainkohdan perusteella oikeus saada Verohallinnon rekistereistä, sosiaalivakuuttajien rekistereistä ja muiden viranomaisten rekistereistä. 

Verohallinnon osana toimii Harmaan talouden selvitysyksikkö. Selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä käytettäisiin erityisesti sen selvittämiseksi, onko tuen saaja tukea hakiessa tai tuen maksamista hakiessa olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai muita julkisoikeudellisia maksuja. Koska tukien hakemiseen ja käyttöön liittyy väärinkäytön riski, tuen myöntämisessä, maksamisessa ja tuen käytön valvonnassa on tärkeää varmistua siitä, että tuen saaja ja sen vastuuhenkilöt toimivat asianmukaisesti. Tämän vuoksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi välttämätön tarve selvittää hakijoiden julkisten velvoitteiden hoitamista osana tuen myöntämis-, maksamis- ja tuen käytön valvontaprosessia. Tuen myöntämistä tai maksamista ei voida katsoa tarkoituksenmukaiseksi tilanteissa, joissa tuen hakija on olennaisesti laiminlyönyt verojen tai muiden julkisoikeudellisten maksujen suorittamisen. Koska esimerkiksi oikeushenkilön ollessa hakijana erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta toiminta nojaa vahvasti yrittäjän itsensä sekä yrityksen vastuuhenkilöiden työpanokseen ja luotettavuuteen, velvoitteiden hoitamisen tarkastelua ei tulisi rajata vain yritykseen, vaan sen tulee tarvittaessa kattaa myös yrityksen vastuuhenkilöiden muu ja aiempi yritystoiminta. Pykälän nojalla voitaisiin saada tietoja sekä tuen hakijasta ja saajasta että sen organisaation vastuuhenkilöistä ja heidän toiminnastaan. Tällaisia vastuuhenkilöitä olisivat esimerkiksi yrityksen hallituksen jäsenet, toimitusjohtaja sekä vastuunalaiset ja äänettömät yhtiömiehet. Tietoja voitaisiin saada myös näiden henkilöiden muusta yritystoiminnasta ja siihen annetuista avustuksista, veroveloista, palkkaturvaveloista ja muista yritystoimintaan liittyvistä menettelyistä. Vastaavanlainen oikeus tietojen saamiseen olisi myös muista tuen hakijoista ja saajista riippumatta näiden oikeudellisesta muodosta. Oikeus tietojen saamiseen olisi tarpeen, jotta 1 momentissa tarkoitetut tahot voivat hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti. 

Laissa olisi myös nimenomainen maininta siitä, että tiedot olisi annettava Verohallinnosta korvauksetta. Esimerkiksi veroviranomaiselta voitaisiin pyytää tietoja siitä, onko yrityksellä tukea haettaessa tai maksatusvaiheessa erääntyneitä veroja tai muita julkisoikeudellisia maksuja maksamatta. Lisäksi tietoja voitaisiin pyytää esimerkiksi ulosotto-, tulli- ja poliisiviranomaiselta. Eri viranomaistiedot voitaisiin pyytää myös hyödyntäen Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä. Velvoitteidenhoitoselvityksiä ei ole aiemman lainsäädännön perusteella ollut mahdollista saada, mikä on vaikeuttanut välttämättömien selvitysten tekemistä. Tietoja koskeva pyyntö olisi aina yksilöitävä ja tiedon käyttötarkoitus ilmoitettava. Näin saatua tietoa ei saisi käyttää muuhun kuin pyynnössä ilmoitettuun tarkoitukseen. Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikön toiminnasta säädetään Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetulla lailla (1207/2010). 

Voimassa olevan pykälän 2 momenttiin, jatkossa 3 momentti, ehdotetaan tehtäväksi 1 momentissa selvitetty viranomaisen nimeen liittyvä muutos. Lisäksi momenttiin tehtäisiin tekninen korjaus, jolla lisättäisiin momenttiin maininta julkista hallintotehtävää hoitavasta. Muutosehdotus ei muuta momentin säätelyä vaan tekee momentin sisällöstä johdonmukaisen momentin virkkeen alkuosan kanssa. 

Voimassa olevan pykälän 3 momenttiin, jatkossa 4 momentti, ehdotetaan tehtäväksi uuden momentin johdosta korjaus edeltäviin momentteihin viittaukseen. 

Pykälässä ei säädettäisi tietojen luovutustavasta. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten on toteutettava säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:ään on tarkoitus lisätä myös maatalouden rakennetukilaki ja poluralaki, jolloin edellä mainittujen lakien mukaan toimivaltaisella, vastaanottavalla viranomaisella olisi edellä tarkoitettu tiedonsaantioikeus. Säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen tietojen sähköinen luovuttaminen voidaan toteuttaa muulla tavalla, jos teknisen rajapinnan toteuttaminen tai käyttö ei ole teknisesti tai taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Viranomainen voi avata teknisen rajapinnan tiedonsaantiin oikeutetulle viranomaiselle myös muissa tilanteissa. Ruokahallinnon tietovarannosta annettua lakia sovelletaan maatalouden rakennetukilain, poluralain ja kolttalain nojalla myönnettyihin tukiin. Lain 8 §;ssä säädetään tietojen luovuttamisesta salassapitosäännösten estämättä muille viranomaisille ja kansainvälisille toimielimille. Pykälän 2 momentissa säädetään viranomaisen oikeudesta luovuttaa tietoja oma-aloitteisesti eräille harmaan talouden torjuntaan osallistuville viranomaisille. Tiedon luovutuksista aiheutuvien taloudellisten vaikutusten osalta ei tässä vaiheessa voida antaa alustavaa määrällistä arviota. Tietoluovutuspyyntöjen volyymitason määrittelyä vaikeuttaa se, että kyseessä on uusi säännös, eikä sen mahdollistamia velvoitteidenhoitoselvityksiä ole aiemmin ollut mahdollista käyttää rakennetukien yhteydessä. 

Hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista ja maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi sisältyy lakiehdotus Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta (kts. 11.1 –kohta). Mainitun pykälän 1 momentissa säädetään siitä, mihin käyttötarkoitukseen velvoitteidenhoitoselvitystä voidaan käyttää. Mainitulla lakiehdotuksella kyseisen lain 6 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 31, 32 ja 33 kohta, joista 32-kohdan perusteella selvityksiä voitaisiin käyttää maatalouden rakennetukilain ja poluralain mukaisten tukien myöntämisen, maksamisen ja valvonnan tukemiseksi. Säännöksellä torjuttaisiin osaltaan harmaata taloutta ja edistettäisiin avustusvarojen asianmukaista käyttöä. 

Maatalouden rakennetukilakiin ei ole tarvetta tehdä edellä selvitettyyn uuteen 2 momenttiin sisältyvää muutosta. Maatalouden rakennetukilain 61 §:ssä viitataan maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 annettavaan lakiin. Viimeksi mainittuun lakiin on tarkoitus sisällyttää vastaava säännös tietojen saannista Verohallinnolta. 

114 §.Tekninen apu. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska teknisen avun rahoituksella edistetään CAP-suunnitelman hallinnointia. Teknistä apua ei siten käytetä poluralain toimeenpanossa, koska poluralain mukaiset tukijärjestelmät eivät sisälly Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaan. 

127 §.Menettelyä koskevat poikkeukset. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

7.3  Kolttalaki

2 a §.Suhde Euroopan unionin lainsäädäntöön ja suunnitelmaan. Pykälän otsikossa ehdotetaan muutettavaksi nykyinen ohjelma sana suunnitelmaksi. Maatalouden rakennetukiin liittyvät tukijärjestelmät vuosina 2023—2027 sisältyvät Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaan. Asiakirja ei siten enää jatkossa ole ohjelma-asiakirja. Säädösteknisistä syistä kokonaisuuden säilyttämiseksi koko pykälä ehdotetaan säädettäväksi uudelleen samasanaisena verrattuna nykyiseen pykälään. 

8 §.Eräät muun lainsäädännön mukaiset tukitoimenpiteet. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan muutettavaksi viittaus maaseudun kehittämisen tukemisesta annettuun lakiin. Vuoden 2023 alusta on tarkoitus, että edellä mainitun lain korvaisi laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027. 

Euroopan meri-, ja kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annettu laki (997/2021) on kumonnut pykälän 4 momentissa mainitun Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain (1093/2014). Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin lain nimikkeen korjaus. 

55 §.Täytäntöönpanoviranomaiset. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

55 a §.Tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen. Pykälään tehtäisiin vastaava muutos kuin 55 §:n 1 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa on selvitetty. 

65 §.Tarkemmat säännökset ja määräykset. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin vastaava muutos kuin 55 §:n 1 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa on selvitetty. 

Edellä poluralain säännöskohtaisissa perusteluissa on esitetty perustelut ehdotettavista muutoksista 11 §:ään (Tuettavan toimenpiteen aloittaminen), 43 §:ään (Toimenpiteen toteutusaika), 48 §:ään (”Tukihakemus”, pykälän otsikoksi ehdotetaan ”Tuen hakeminen”), 57 §:ään (Avustusmuotoisen investointituen, asunnonrakentamistuen ja paliskunnalle aitojen kunnossapitoon myönnetyn tuen maksaminen), 93 §:ään (Tarkastusoikeus) ja 109 §:ään (Tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttaminen). Nämä ehdotetut muutokset koskisivat myös kolttalakia johtuen kolttalain viittauksista poluralain kyseisiin pykäliin. 

7.4  Laki maatilatalouden kehittämisrahastosta

2 §. Pykälässä oleva viittaus voimassa olevaan maaseudun kehittämisohjelmien hallinnoinnista annetun lain 19 §:n mukaisiin varoihin ehdotetaan korvattavaksi viittauksella yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista annettavan lain vastaavaan pykälään. Viimeksi mainitun lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2023. 

2 a §. Pykälän 2 momentissa olevat viittaukset Maaseutuvirastoon ehdotetaan korvattavaksi viittauksella Ruokavirastoon. Maaseutuvirasto on yhdistynyt Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) kanssa ja toimii nykyisin nimellä Ruokavirasto. 

3 §. Pykälän 4 momentissa oleva viittaus voimassa olevaan maaseudun kehittämisen tukemisesta annettuun lakiin ehdotetaan korvattavaksi viittauksella maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 annettavaan lakiin. Viimeksi mainitun lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2023. 

Edellä 3.4-kohdassa on selvitetty esityksessä ehdotetun rahoituslain kumoamisen taustoja. Rahoituslaki on todettu maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain 3 §:n 4 momentissa. Kyseinen viittaus ehdotetaan poistettavaksi maatilatalouden kehittämisrahastosta annetusta laista. Momentissa olevalla maininnalla viitataan rahoituslain tavoitteisiin maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) varoja käytettäessä. Viittauksella ei ole yksittäisen tuen saajan oikeuksiin vaikutusta, eikä ehdotettu kumoaminen edellytä tämän vuoksi muita kuin edellä mainitun viittauksen poistamisen maatilatalouden kehittämisrahastosta annetusta laista. 

11.1  Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Samaan aikaan nyt käsiteltävän hallituksen esityksen kanssa eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista ja maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. Mainittuun hallituksen esitykseen sisältyvään lakiehdotukseen maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 on viittauksia kaikissa neljässä tämän esityksen lakiehdotuksissa. Viimeksi mainittuun lakiin viitataan myös muualla maatalouden rakennetuista annetun lain muuttamista koskevassa lakiehdotuksessa käyttöön otetun kehittämistukilaki-määritelmän kautta. Esityksillä on siten sellainen yhteys, että ne on tarkoituksenmukaista käsitellä samanaikaisesti. Myös se, että kumpaankin lakiehdotukseen sisältyvät tukijärjestelmät sisältyvät Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaan puoltaa niiden samanaikaista käsittelyä. Lisäksi edellä mainittuun hallituksen esitykseen sisältyy lakiehdotus Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta. Mainitun lakiehdotuksen nojalla velvoitteidenhoitoselvityksiä voitaisiin käyttää maatalouden rakennetukilain ja poluralain mukaisten tukien myöntämisen, maksamisen ja valvonnan tukemiseksi. Tarkoitus on, että nämä hallituksen esitykset käsiteltäisiin eduskunnassa syysistuntokaudella 2022 ja että edellä mainittuihin hallituksen esityksiin sisältyvät lakiehdotukset tulisivat voimaan 1.1.2023. 

11.2  Suhde talousarvioesitykseen

Hallituksen esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioon ja on tarkoitus käsitellä sen yhteydessä. Hallituksen esityksen mukaisiin toimenpiteisiin on valtion talousarvion momentille 30.10.40 (Maatalouden aloittamis- ja investointiavustukset) budjetoitu myöntämisvaltuutta 127 miljoonaa euroa ja määrärahaa 57,8 miljoonaa euroa ja momentille 30.10.41 (Maaseutuelinkeinotoiminnan korkotuki) budjetoitu myöntämisvaltuutta 250 miljoonaa euroa ja määrärahaa 15 miljoonaa euroa. 

12.1  Johdanto

Esityksessä on perustuslaissa säädettyihin perusoikeuksiin viisi liityntää, jotka ovat liityntä 6 §:n yhdenvertaisuuden vaatimukseen, 10 §:n yksityiselämän suojaan, 15 §:n omaisuudensuojaan, 17 §:ssä säädettyihin kielellisiin oikeuksiin ja 21 §:ssä tarkoitettujen hyvän hallinnon periaatteisiin. 

12.2  Yhdenvertaisuusvaatimus ja hyvän hallinnon periaatteet

Maatalouden rakennetukilain muuttamista koskevan lakiehdotuksen mukaan maatalouden rakennetukea haettaisiin vain sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Voimassa olevan maatalouden rakennetukilain mukaisia avustuksia haettaessa sähköinen hakemus on ollut pääsääntö, mutta hakemuksen jättäminen myös lomakkeella on ollut mahdollista. Maatalouden rakennetukilakia koskevan lakiehdotuksen säännös sähköisestä hakemisesta merkitsisi käytännössä paperisesta hakemuksesta luopumista. Poikkeuksena olisivat tilanteet, joissa Ruokavirastolle annettaisiin valtuus erityisestä syystä mahdollistaa paperihakemusten jättäminen.  

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että sähköiseen asiointiin siirtymistä koskevaa sääntelyä on arvioitava perustuslain 21 §:ssä tarkoitettujen hyvän hallinnon periaatteiden sekä perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kannalta (PeVL 32/2018 vp). Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi. Perustuslain 21 §:ssä tarkoitettuun oikeusturvaan kuuluu myös jokaisen oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti. 

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 32/2018 vp) viitannut hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi huoneistotietojärjestelmästä (HE 127/2018 vp) ja erityisesti mainitun esityksen säätämisjärjestysperusteluihin, joissa on todettu, että sähköisen asioinnin yksinomaisuudella on yhteys myös perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännökseen, sillä sähköiset asiointivälineet eivät välttämättä ole tosiasiallisesti jokaisen saatavilla. Sähköisten asiointivälineiden käyttö maatalouden rakennetuissa on viime vuosina yleistynyt huomattavasti. Vuonna 2015 paperisten rakennetukihakemusten osuus oli noin 52 prosenttia, vuonna 2021 enää noin 10 prosenttia. Rakennetukien hakijat hakevat säännönmukaisesti lähes aina myös pinta-alaan tai eläinten määrään perustuvia tukia. Näitä tukia, jotka tulevalla rahoituskaudella, kun kyseessä ovat EU:n rahoittamat tuet, haetaan EU-lainsäädännön mukaan ainoastaan sähköisesti. Maatalouden rakennetukilain 5 §:n (Tuen saaja) mukaan tukea voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle tai yksityisoikeudelliselle yhteisölle, joka elinkeinonaan harjoittaa tai ryhtyy harjoittamaan maatilalla maataloutta. Vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa maatalousyrittäjillä ei käytännössä ole mahdollisuutta jättää peltoalatukia taikka eläintukia hakematta. Tosiasiallisesti tässä viitekehyksessä, jos maatalousyrittäjä hakee peltoala- tai eläintukia sähköisesti, niin hänellä on tällöin valmius - eli sähköiset asiointivälineet ovat käytettävissä - ja osaaminen hakea sähköisesti myös maatalouden rakennetukia. Sähköisen asioinnin yksinomaisuudella ei siten aseteta maatalousyrittäjiä eri asemaan suhteessa toisiinsa. Sähköisen asioinnin edellyttäminen voidaan edellä esitetystä johtuen katsoa maatalousyrittäjälle kohtuulliseksi edellytykseksi tuen hakemisessa. Sähköiseen hakemiseen siirtymisen ei voida myöskään katsoa heikentävän maatalousyrittäjän mahdollisuutta saada tukihakemuksensa viranomaisen käsiteltäväksi. Siten perustuslain 21 §:ssä tarkoitettuun oikeusturvaan kuuluvan jokaisen oikeuden saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ei voida katsoa vaarantuvan. Maatalousyrittäjillä voidaan myös katsoa nykyisessä viitekehyksessä olevan yhdenvertaiset mahdollisuudet suhteessa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännökseen hakea maatalouden rakennetukea. 

12.3  Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja

Poluralain 109 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tietojensaantioikeudesta Verohallinnolta. Käytännössä kyseessä on Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö. Vastaava oikeus tulee myös maatalouden rakennetukilakiin edellä 109 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa selvitetyn viittauksen kautta. Perustuslakivaliokunta on arvioinut sääntelyä viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskien perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (PeVL 7/2019 vp). Edellä selvitetyt poluralain muutosta koskevan lakiehdotuksen säännökset täyttävät tämän vaatimuksen, sillä säännökset on sidottu välttämättömyysvaatimukseen sen kautta, että ne ovat välttämättömiä tuen myöntämiseksi, maksamiseksi tai tuen käytön valvomiseksi. 

12.4  Omaisuuden suoja

Ehdotetut muutokset maatalouden rakennetukiin ja poluralakiin koskevat pelkästään uusia, lainmuutoksen jälkeen myönnettäviä tukia ja lainoja. Aiemmin myönnettyjen tukien ehtoja ei muuteta, koska sekä poluralain että maatalouden rakennetukilain muutoslakiin ehdotetaan lisättäväksi asiaa koskeva siirtymäsäännös. Tästä johtuen ehdotus ei vaikuta tuen saajien perustuslain 15 §:ssä tarkoitettuun omaisuuden suojaan. 

12.5  Kielelliset oikeudet

Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Lisäksi mainitun lainkohdan mukaan saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Saamelaisten kielelliset oikeudet kytkeytyvät siten kiinteästi yleisesti edellä mainitussa lainkohdassa turvattuun oikeuteen ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielilaissa säädetään saamelaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa sekä julkisen vallan velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia. Saamelaisten kielelliset oikeudet ja lain soveltamisalaan kuuluvien viranomaisten velvoitteet ovat laajemmat saamelaisten kotiseutualueella kuin kotiseutualueen ulkopuolella. Saamelaisten kotiseutualueella tarkoitetaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueita sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevaa Lapin paliskunnan aluetta, mistä säädetään saamen kielilain 3 §:n 3 kohdassa ja saamelaiskäräjistä annetun lain 4 §:ssä. 

Saamen kielilain 4 §:n nojalla saamelaisella on omassa asiassaan, tai asiassa, jossa häntä kuullaan, oikeus käyttää saamen kieltä laissa tarkoitetussa viranomaisessa. Viranomainen ei saa rajoittaa tai kieltäytyä toteuttamasta laissa säänneltyjä kielellisiä oikeuksia sillä perusteella, että saamelainen osaa myös muuta kieltä, kuten suomea tai ruotsia. Lain soveltamisalaan kuuluvien viranomaisten ja julkisoikeudellisten laitosten niissä virastoissa ja muissa toimipaikoissa, jotka sijaitsevat saamelaisten kotiseutualueella, saamelaisilla on saamen kielilain 12 §:n nojalla oikeus käyttää valintansa mukaan joko suomen tai saamen kieltä. Saamelaisten kotiseutualue sisältyy Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueeseen. Poluralain 49 §:n (Tuen hakeminen) 3 momentin mukaan viimeksi mainittu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on toimivaltainen viranomainen tukien haun osalta. 

Maatalouden rakennetukien haku- ja käsittelymenettely hoidetaan ns. Hyrrä-järjestelmällä. Tällä hetkellä Hyrrä-järjestelmässä on mahdollista hakea sähköisesti maatalouden rakennetukilain ja poluralain mukaisia tukia. Kolttalain mukaisia tukia mainitussa sähköisessä järjestelmässä ei ole mahdollista hakea, vaan ne on haettava paperihakemuksella. Polura- ja kolttalain mukaisia hakemuksia voidaan toimittaa saamenkieltä käyttäen vain paperihakemuksina joko postitse toimitettuna tai vietynä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen.  

Poluralakiin ei ehdoteta pakollista sähköistä hakumenettelyä kuten maatalouden rakennetukilakiin. Rakennetukilakiin ehdotetussa muodossaan säännös pakottaisi saamenkielisen hakijan käyttämään suomen- tai ruotsinkieltä, koska hänellä olisi sähköistä hakua käyttäessään käytettävänä vain suomen- tai ruotsinkielinen versio. Kuten edellä poluralain 48 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on tuotu esiin, digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on tarjottava jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä. Toimivalla verkkoasiointipalvelulla on erityisen tärkeä merkitys hallinnon digitalisaatiota kehitettäessä ja lisättäessä, eikä ole saamelaisten kielellisten oikeuksien eikä myöskään perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusvaatimuksen kanssa sopusoinnussa, että tämä palvelukanava on jäänyt saamenkielisten tuen hakijoiden ulottumattomiin. Poluralain 48 §:ään ehdotetun muutoksen kautta, mainitun lain tukien haun yhteydessä, voitaisiin käyttää suojattua sähköpostiyhteyttä sähköisen tiedonsiirtomenetelmän yhtenä toteuttamismuotona saamenkielisten hakemusten osalta. Ehdotetulla 48 §:n muutoksella lomake olisi mahdollista toimittaa jatkossa suojatulla sähköpostiyhteydellä käyttäen täytettävää pdf-lomaketta. Nämä lomakkeet olisivat käytettävissä myös saamenkielisinä. Tukea voitaisiin edelleen hakea myös sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa eli Hyrrä-järjestelmässä suomen- tai ruotsinkielellä. Myös paperihakemuksen käyttömahdollisuus säilyisi ennallaan. Hyrrä-järjestelmässä hakeminen ei olisi mahdollista saamenkielisillä hakemuksilla, koska tietojärjestelmässä ei ole saamenkielistä kieliversiota. 

Ehdotetun muutoksen poluralain 48 §:ään voidaan katsoa parantavan saamelaisten mahdollisuutta käyttää saamenkieltä tukien hakemisessa sähköisen tiedonsiirtomenetelmän ollessa käytettävissä. On myös mahdollista, että edellä tarkoitettu mahdollisuus madaltaisi kynnystä käyttää omaa kieltään tukihaun yhteydessä. Tämän voitaisiin tässä yhteydessä siten katsoa osittain vahvistavan saamelaisten oikeutta ylläpitää omaa kieltään. Kieliasia tukee myös osaltaan saamelaiskulttuurin harjoittamista, johon keskeisesti kytkeytyvä elinkeino on poronhoito. Myös pitkät välimatkat ja toimipaikkojen vähäisyys - Rovaniemi ja Kemi - alueen maantieteelliseen kokoon nähden korostuvat saamelaisten kotiseutualueella erityisesti, kun tuen hakumahdollisuus saamenkielellä on nykyisin mahdollista vain paperihakemuksen muodossa. 

Perustuslain 121 §:n 4 momentin mukaan saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Saamelaiskäräjistä annetussa laissa on säädetty saamelaisten omaa kieltään ja kulttuuriaan koskevasta itsehallinnosta saamelaisten kotiseutualueella. Esityksellä ei puututa saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevaan itsehallinnolliseen asemaan, koska esityksessä on kyse valtakunnalliseen tukijärjestelmään liittyvästä asiakokonaisuudesta. 

12.6  Asetuksen-ja määräystenantovalta

Perustuslain 80 §:ssä säädetään asetuksen antamisesta ja lainsäädäntövallan siirtämisestä. Säännöksen 1 momentin mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. 

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti lainsäädäntövallan delegoinnin sallittavuuden arvioinnissa kiinnitetään yleisesti huomiota valtuuttavan säännöksen täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen (HE 1/1998 vp, s. 131/II-132/I ja PeVL 11/1999 vp). Lainsäädäntövallan delegointia rajoittaa perustuslain 80 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Asetuksen antaja voidaan kuitenkin lailla valtuuttaa antamaan tarkempia säännöksiä yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä yksityiskohdista. 

Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Uuden perustuslain säätämisen myötä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteiden säätämiseen on kiinnitetty entistä tarkempaa huomiota. Asetuksen antaja voidaan lailla valtuuttaa antamaan tarkempia säännöksiä yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä vähäisistä yksityiskohdista. Valtuutuksen säätämiseen laissa on perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä kohdistettu erityisesti vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkuudesta (PeVL 19/2002 vp ja PeVL 40/2002 vp). Perustuslakivaliokunta on myös korostanut lausuntokäytännössään, että valtioneuvoston asetuksella ei voida antaa yleisiä oikeussääntöjä esimerkiksi yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteista eikä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan (PeVL 16/2002 vp). 

Kun arvioidaan sitä, tuleeko asetuksenantovaltuus laissa osoittaa valtioneuvostolle vai ministeriölle, perustuslakiuudistuksen yhteydessä on todettu lähtökohtana, että valtioneuvoston yleisistunto antaa asetukset laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista sekä niistä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii. Tämä periaate ilmenee valtioneuvoston päätöksentekoa koskevasta perustuslain 67 §:stä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on myös tuotu esiin perustuslain 80 §:n 1 momentin eräänä lähtökohtana se, että ministeriölle voidaan osoittaa asetuksenantovaltaa lähinnä teknisluonteisissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisehköissä asioissa (PeVL 33/2004 vp). Lakiehdotuksessa esitetään asetuksenantovaltuudet pääsääntöisesti valtioneuvostolle ja jotka ovat lakiehdotuksissa jo nyt voimassa olevien lakien valtuussääntöjä. 

Lainsäädäntövallan siirtämisestä muulle viranomaiselle kuin ministeriölle säädetään perustuslain 80 §:n 2 momentissa. Säännöksen mukaan myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. 

Erityinen syy säätää viranomaisen määräystenantovallasta on perustuslain esitöiden (HE 1/1998 vp, s.133/II) mukaan käsillä lähinnä silloin, kun kysymyksessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sellainen sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 28/2008 vp) pitänyt mahdollisena määräystenantovallan osoittamista muulle kuin ministeriölle silloin, kun sääntelyn kohteena olevaan toimintaan liittyy runsaasti sellaisia ammatillisia erityispiirteitä, joita valiokunnan käytännössä on vakiintuneesti pidetty perustuslain 80 §:n 2 momentissa tarkoitettuina erityisinä syinä. Määräystenantovalta olisi tarkoituksenmukaista ja perusteltua osoittaa Ruokavirastolle. Ruokavirastolle osoitetut määräystenantovaltuudet liittyvät yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen. Lisäksi säädeltävä asiakokonaisuudet ovat selkeästi rajattuja. Voidaan katsoa, että ehdotetulle sääntelylle olisi sen kohteeseen liittyviä erityisiä syitä. 

Perustuslakivaliokunnan kannanoton (PeVL 16/2009 vp) mukaan virasto on voinut antaa tarkempia määräyksiä silloin, kun ne ovat olleet lähinnä teknisluonteisia määräyksiä, joiden antaminen on perusteltua sääntelyn kohteen luonteen, teknisen kehityksen nopeuden ja sääntelyn edellyttämän erityisasiantuntemuksen vuoksi. Perustuslakivaliokunta on myös todennut (PeVL 48/2005 vp) lausunnon kohteena olleessa lakiehdotuksessa (Hallituksen esitys Eduskunnalle ilmailulaiksi) valtuuksien olleen rajattuja koskiessaan teknisiä kysymyksiä, jotka edellyttävät alan asiantuntemusta. Lakiehdotuksissa tarkoitettu määräystenantovalta Ruokavirastolle rajautuisi sellaisiin seikkoihin, joiden asiallinen merkitys ei edellytä, että niistä säädettäisiin lailla tai asetuksella. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään korostanut, että perustuslain 80 §:n 2 momentti jo itsessään rajoittaa suoraan valtuussäännösten tulkintaa ja määräystenantovaltuuksia on tämän vuoksi tulkittava supistavasti (PeVL 52/2001 vp ja PeVL 24/2002 vp). Valtuudet Ruokavirastolle olisivat lakiehdotuksissa yksilöity tarkasti vain tiettyyn asiakokonaisuuteen liittyviin yksityiskohtiin ja olisivat luonteeltaan lisäksi teknisiä. Myöskään määräyksenantoon ei liittyisi merkittävää harkintavallan käyttöä. 

Esityksen lakiehdotuksiin sisältyvät lainkohdat, joissa on valtuudet alemman asteiseen norminantoon, ovat valtaosin sellaisia, jotka eivät muutu valtuuden sisällön osalta, vaan niihin tehdään vain tekninen korjaus, esimerkiksi Maaseutuviraston nimen tilalle muutettaisiin Ruokavirasto. Osa norminantovaltuuksista ovat lakiehdotuksissa sen vuoksi, että ne on sisällytetty lakiehdotukseen samasanaisina verrattuna voimassa olevaan lakiin säädösteknisen selvyyden säilyttämiseksi. 

Maatalouden rakennetukilain muuttamista koskevan lakiehdotuksen 7 §:n 4 momentti, 13 §:n 5 momentti, 27 §:n 4 momentti, 29 §:n 2 ja 3 momentti, 35 §:n 3 momentti, 36 §:n 2 momentti, 40 §:n 3 momentti sekä 44 §:n 4 momentti ovat ne voimassa olevan mainitun lain lainkohdat, joihin ehdotetaan muutoksia tai lisäyksiä. Poluralain muuttamista koskevan lakiehdotuksen 93 §:n 4 momentissa on uusi asetuksenantovaltuus valtioneuvostolle. Lisäksi maatalouden rakennetukilain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen sisältyisi uusi 51 a § ja poluralain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen uusi 103 a §, joissa olisi valtioneuvostolle osoitettu asetuksenantovaltuus. Näiden sisältöä on selvitetty edellä Lakia alemman asteinen sääntely -kohdassa. Edellä mainittujen asetuksenantovaltuussäännösten voidaan katsoa olevan soveltamisalaltaan täsmällisiä ja tarkkarajaisia ja niillä annetaan vain tarkempia säännöksiä yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä yksityiskohdista. Ruokavirastolle osoitetut määräystenantovaltuudet ovat puolestaan luonteeltaan teknisiä yksityiskohtia koskevia. 

Edellä esitetyillä perusteilla voidaan katsoa, että ehdotetut asetuksen- ja määräystenantovaltuudet täyttävät perustuslain 80 §:n 2 momentissa asetetut vaatimukset. 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.