1
Lakiehdotuksen perustelut
6 luku Henkilöstö
9 a §.Pitkäaikaistyöttömän ottaminen määräaikaiseen virkasuhteeseen. Ehdotettu uusi pykälä vastaa työsopimuslain 1 luvun uutta 3 a §:ää. Määräaikaiseen virkasuhteeseen ottaminen edellyttää 9 §:n 2 momentin mukaista perustetta. Pitkäaikaistyöttömän voisi ehdotuksen mukaan kuitenkin palkata määräaikaiseen virkasuhteeseen ilman 9 §:n 2 momentin perustetta. Pitkäaikaistyöttömänä pidettäisiin henkilöä, joka on ollut edellisen 12 kuukauden ajan yhtäjaksoisesti työtön työnhakija. Enintään kahden viikon pituinen palvelussuhde ei katkaisisi työttömyyden yhtäjaksoisuutta.
Pitkäaikaistyöttömän kanssa ilman perustetta tehtävän määräaikaisen työsopimuksen enimmäiskesto olisi yksi vuosi. Viranhaltija voitaisiin ottaa myös useampaan vuotta lyhyempään virkasuhteeseen siten, että määräaikaisia virkasuhteita voisi kuitenkin vuoden aikana olla enintään kolme ja niiden yhteenlaskettu kokonaiskesto saisi olla enintään yksi vuosi.
Ehdotuksella pyritään alentamaan työnantajan työllistämiskynnystä pitkäaikaistyöttömien palkkaamisessa. Työnantajan näkökulmasta mahdollisuus määräaikaisen virkasuhteen tekemiseen ei sisältäisi perustellun syyn vaatimusta vaan ainoana sopimisedellytyksenä olisi palkattavan henkilön pitkäaikaistyöttömyys. Säännöksen soveltamisedellytysten selkeydellä halutaan varmistaa se, että säännös turvaa riittävän oikeusvarmuuden. Jotta työllistämiskynnys alenisi, virkasuhteeseen ottamiseen liittyvien taloudellisten ja oikeudellisten riskien tulisi olla hyvin ennakoitavissa. Erityisesti toivotaan säännösmuutoksen alentavan sellaisen työnantajan työllistämiskynnystä, joka ei ole täysin varma työvoimatarpeen olemassaolosta. Työnantaja voisi määräaikaisen palvelussuhteen kestäessä arvioida näitä seikkoja ja palkkaamisen osoittauduttua tarkoituksenmukaiseksi palkata viranhaltijan lopulta toistaiseksi voimassa olevaan palvelussuhteeseen.
Pitkäaikaistyöttömän näkökulmasta tavoitteena on hänen työllistymismahdollisuuksiensa parantuminen vapailla työmarkkinoilla. Työnantajan työllistämiskynnyksen alentuessa pitkäaikaistyöttömille syntyy uusia työtilaisuuksia määräaikaisen virkasuhteen kautta. Määräaikainen virkasuhde voi toimia myönteisenä siirtymänä vakituiseen palvelussuhteeseen.
Lainmuutoksen tarkoituksena on, että työnantaja voisi pyytää työ- ja elinkeinotoimistolta tietoa työhön sopivista pitkäaikaistyöttömistä ja saatuaan tiedon voisi palkata henkilön määräaikaiseen virkasuhteeseen ilman perustellun syyn vaatimusta. Työnantajan ei tarvitsisi muulla tavalla varmistautua siitä, että palkattava henkilö on laissa tarkoitettu pitkäaikaistyötön.
Pitkäaikaistyötön voi hakea töitä myös suoraan työnantajalta. Tällaisessa tilanteessa pitkäaikaistyötön saattaa itsekin ehdottaa määräaikaista palvelussuhdetta madaltaakseen työnantajan työllistämiskynnystä. Jo voimassa olevan kirkkolain 6 luvun 9 §:n mukaan viranhaltijan aloitteesta tehty määräaikainen virkasuhde on mahdollinen ilman erikseen perusteltua syytä. Säännöstä voitaisiin toteuttaa siten, että pitkäaikaistyötön pyytää työ- ja elinkeinotoimistosta todistuksen tai muun asiakirjan, jolla hän osoittaa olevansa pitkäaikaistyötön ja työnantaja voisi todistuksen perusteella ottaa henkilön määräaikaiseen virkasuhteeseen ilman perusteltua syytä. Käytännössä työnantaja voisi luottaa todistukseen vain siinä tapauksessa, että se olisi hankittu työ- ja elinkeinotoimistolta lyhyen ajan sisällä.
Esityksessä on huomioitu määräaikaista työtä koskeva direktiivi, jonka mukaan määräaikaisten palvelussuhteiden uusimiselle on asetettava perustellun syyn vaatimus tai vaihtoehtoisesti rajoitettava peräkkäisten määräaikaisten palvelussuhteiden enimmäiskokonaiskestoa tai niiden uudistamisen lukumäärää. Direktiivi koskee työ- ja virkasuhteiden uusimista eikä näin ollen ole relevantti, kun työnantaja ottaa pitkäaikaistyöttömän virkasuhteeseen ensimmäistä kertaa. Jos kysymyksessä on vuotta lyhyempi palvelussuhde, määräaikaiseen virkasuhteeseen voidaan ottaa ilman perusteltua syytä enintään kolme kertaa ja virkasuhteiden yhteenlaskettu kesto voisi olla enintään vuosi. Vaikka määräaikaiselta virkasuhteelta ei edellytettäisi perusteltua syytä, direktiivin vaatimus kuitenkin täyttyy, koska määräaikaisten virkasuhteitten enimmäiskokonaiskestoa ja uudistamisen lukumäärää olisi rajoitettu.
17 §.Koeaika. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että koeaikaa pidennettäisiin niissä tapauksissa, joissa viranhaltija on koeaikana työkyvyttömänä tai perhevapaajaksolla. Ehdotus vastaa työsopimuslain 1 luvun 4 §:n muutosta. Koeajan tarkoitus ei toteudu, jos viranhaltija on ollut koeaikana pitkän ajan poissa työstä. Tämän vuoksi ehdotetaan, että työnantajalla olisi oikeus pidentää koeaikaa kuukaudella kutakin työkyvyttömyys- tai perhevapaajaksoihin sisältyvää 30 kalenteripäivää kohden. Työnantajan olisi ilmoitettava koeajan jatkamisesta viranhaltijalle ennen kuin koeaika päättyisi. Voimassa olevaa säännöstä vastaavan pykälän 3 momentin mukaan koeajan kuluessa tapahtuva virkasuhteen purkaminen ei saa tapahtua syrjivillä tai koeajan tarkoitukseen nähden muutoin epäasiallisilla perusteilla.
Pykälän 5 momentista niiden virkojen luettelosta, joihin ei voida soveltaa koeaikaa, ehdotetaan poistettavaksi lääninrovastin virka, koska erityisestä lääninrovastin vaalista on luovuttu. Jatkossa lääninrovastin nimittää tuomiokapituli neljäksi vuodeksi kerrallaan rovastikunnan seurakuntien kirkkoherroista. Koeajan käytön rajoittaminen perustuu siihen, että koeaikaa ei voida soveltaa sellaisissa tehtävissä, joihin valitaan vaaleilla.
18 §.Viranhoitomääräys ja selvitys virkasuhteen ehdoista. Pykälän 2 momentin 3 kohtaa ehdotetaan täydennettäväksi työsopimuslain 2 luvun 4 §:ää vastaavasti siten, että työnantaja on velvollinen pitkäaikaistyötöntä palkatessaan ja antaessaan tälle selvityksen virkasuhteen keskeisistä ehdoista ilmoittamaan, että virkasuhteen määräaikaisuuden perusteena on viranhaltijan pitkäaikaistyöttömyys. Muutos korostaisi sitä, että määräaikaiseen virkasuhteeseen otetaan joko perustellusta syystä tai että työnantaja tietoisesti ja nimenomaisesti hyödyntää mahdollisuutta ottaa määräaikaiseen virkasuhteeseen siten kuin 9 a § sen sallii.
45 §.Lomautusmenettely. Voimassa olevan pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi säännös työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa lomautuspäätöksestä myös työvoimaviranomaiselle. Ehdotus vastaa työsopimuslain 5 luvun 4 §:n, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 31 §:n ja valtion virkamieslain 39 §:n muutoksia.
Lisäksi pykälään ehdotetaan uutta 3 momenttia. Siinä säädettäisiin, että työnantajalla ei ole velvollisuutta esittää ennakkoselvitystä lomautuksesta, jos työnantajalla on kirkon yhteistoimintasopimuksen mukaan velvollisuus esittää vastaava selvitys tai neuvotella viranhaltijan lomauttamisesta. Ehdotus vastaa sisällöltään kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 31 §:n 3 momentin säännöstä.
52 a §.Työllistymisvapaa ja työllistymistä edistävä valmennus tai koulutus. Voimassa olevan pykälän 2 momentin säännös työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta ehdotetaan poistettavaksi. Ehdotus vastaa työsopimuslain 9 luvun 3 §:n, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 43 §:n ja valtion virkamieslain 39 §:n muutoksia. Muutokset perustuvat hallitusohjelmaan, jolla pyritään purkamaan turhaa sääntelyä ja vähentämään hallinnollista taakkaa.
Pykälän 2—5 momentiksi ehdotetaan säännöksiä, jotka perustuvat työsopimuslakiin lisättyyn 7 luvun 13 §:ään, kunnallisesta viranhaltijasta annettuun lakiin lisättyyn 37 b §:ään ja valtion virkamieslakiin lisättyyn 27 a §:ään. Säännöksillä laajennetaan muutosturvaa sellaisilla työpaikoilla, joissa työnantajan palveluksessa on vähintään 30 henkilöä. Tavoitteena on parantaa irtisanottavien henkilöiden mahdollisuuksia työllistyä uudelleen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin työnantajan velvollisuudesta tarjota taloudellisista tai tuotannollisista syistä irtisanotulle viranhaltijalle tilaisuus osallistua työnantajan kustantamaan työllistymistä edistävään valmennukseen tai koulutukseen. Velvollisuuden edellytyksenä on, että työnantajan säännöllisen henkilöstön lukumäärä on vähintään 30, ja että irtisanottava viranhaltija on ollut ennen virkasuhteen päättymistä yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta työnantajan palveluksessa. Säännöllistä henkilöstömäärää laskettaessa otettaisiin huomioon ne periaatteet, joiden mukaan säännöllinen työntekijämäärä lasketaan arvioitaessa kuuluuko yritys yhteistoimintalain soveltamisalan piiriin.
Työnantaja olisi velvollinen järjestämään työllistymistä edistävää valmennusta tai koulutusta vain sellaiselle viranhaltijalle, joka on irtisanottu 52 §:n mukaisella taloudellisella tai tuotannollisella syyllä. Lisäksi edellytyksenä olisi, että viranhaltija on virkasuhteen päättymiseen mennessä ollut virkasuhteessa kyseiseen työnantajaan yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan. Säännöstä sovellettaisiin myös tilanteessa, jossa irtisanomisen perusteella päättyvää, alle viisi vuotta kestänyttä toistaiseksi voimassa ollutta virkasuhdetta on yhtäjaksoisesti edeltänyt määräaikainen yhdenjaksoinen vähintään vuoden kestävä palvelussuhde. Yhtäjaksoisuutta on tarkoitettu arvioitavaksi 9 §:ssä säädettyjä periaatteita noudattaen.
Koska säännöstä sovellettaisiin ainoastaan silloin, kun virkasuhde irtisanotaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, viranhaltijalla ei olisi oikeutta koulutukseen tai valmennukseen määräaikaisen virkasuhteen päättyessä, vaikka viranhaltija olisi työskennellyt peräkkäisten määräaikaisten virkasuhteitten perusteella saman työnantajan palveluksessa yli viiden vuoden ajan.
Lähtökohtana on, että irtisanottavien viranhaltijoiden valmiuksia työllistyä uudelleen arvioitaisiin valmennuksia tai koulutuksia suunniteltaessa yksilökohtaisesti. Valmennus tai koulutus voitaisiin järjestää joko kullekin irtisanottavalle tarjottavana henkilökohtaisena tai ryhmäkohtaisena palveluna. Sisällöllisenä vaatimuksena olisi, että valmennus tai koulutus edistäisi irtisanotun viranhaltijan uudelleentyöllistymistä.
Pykälän 3 momentin mukaan valmennuksen tai koulutuksen on arvoltaan vastattava vähintään viranhaltijan laskennallista palkkaa kuukauden ajalta tai irtisanotun viranhaltijan kanssa samassa toimipaikassa työskentelevän henkilöstön keskimääräistä kuukausiansiota siitä riippuen, kumpi on suurempi. Koska seurakunnan palveluksessa henkilöitä on sekä työ- että virkasuhteessa, keskimääräistä palkkaa laskettaessa otetaan huomioon koko seurakunnan henkilöstö mukaan lukien työsuhteessa työskentelevät henkilöt.
Keskimääräinen palkka saadaan kuukausipalkkaisilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä laskemalla kuukausiansiot yhteen ja jakamalla euromäärä työnantajan henkilöstöön kuuluvien henkilöiden määrällä. Tuntipalkkaisten työntekijöiden osalta käytetään keskimääräistä palkkaa, jos työntekijän työaika vaihtelee. Palkan käsitteen määrittelyssä otettaisiin huomioon vuosilomapalkan laskemisessa käytettävät periaatteet.
Valmennus tai koulutus on toteutettava kahden kuukauden kuluessa irtisanomisajan päättymisestä. Painavasta syystä valmennus tai koulutus saadaan toteuttaa myöhemminkin. Valmennuksen tai koulutuksen toteutumisaika tai arvioitu aika on kuitenkin oltava viranhaltijan tiedossa palvelussuhteen päättymishetkellä. Kysymys voisi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa hankittu koulutus jatkuu koulutuksen toteuttajan aikataulusta johtuen aikarajan ylitse. Painavana syynä pidettäisiin myös sitä, että tarkoituksenmukaista valmennusta tai koulutusta ei ole aikarajan puitteissa saatavissa tai että järjestetty valmennus tai koulutus peruuntuu työnantajasta johtumattomasta syystä, taikka muuta näihin rinnastuvaa syytä.
Irtisanotulla henkilöllä voi olla urasuunnitelmia, joita työnantaja voi pykälän 4 momentin perusteella tukea. Työnantaja voisi lainkohdan mukaan täyttää 2 momentissa tarkoitetun velvollisuutensa kustantamalla viranhaltijan itsensä hankkiman koulutuksen tai valmennuksen kokonaan tai osittain.
Työnantajan ja viranhaltijan sopima valmennuksen tai koulutuksen sijasta toteutettava järjestely perustuu lakiin, eikä kyse sen vuoksi lähtökohtaisesti ole työttömyysturvalain (1290/2002) 3 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta jaksotettavasta etuudesta. Jos työnantajan ja viranhaltijan sopima järjestely kuitenkin ylittää arvoltaan sen, mihin työnantaja olisi ollut velvollinen tämän pykälän perusteella, kyse voi tältä ylittävältä osalta olla viranhaltijan saamasta jaksotettavasta etuudesta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin työnantajan ja henkilöstön mahdollisuudesta sopia toisin siitä, mitä 3 momentissa säädetään valmennuksen tai koulutuksen arvon määräytymisestä. Paikallisesti voitaisiin sopia esimerkiksi siitä, että valmennusta tai koulutusta kohdennetaan erityisesti sellaisiin henkilöihin, joiden valmiudet työllistyä uudelleen ovat heikoimmat. Tällöin poikettaisiin pykälän 3 momentissa säädetystä, sillä valmennuksen ja koulutuksen arvo ei tällaisessa tilanteessa välttämättä vastaisi kaikkien osalta henkilökohtaista kuukauden palkan määrää tai yrityksen keskimääräistä kuukausiansiota.
Paikallisesti voitaisiin valmennuksen tai koulutuksen sijasta sopia muustakin järjestelystä, jolla edistetään irtisanottavan työllistymistä. Kysymys voisi olla esimerkiksi työnantajan ja henkilöstön sopimasta muutosturvaohjelmasta, jonka kautta irtisanotuille viranhaltijoille pyrittäisiin löytämään uutta työtä tai avustettaisiin oman yrityksen perustamisessa tai lisäkouluttautumisessa. Pykälän 3 momentissa säädetty valmennuksen tai koulutuksen järjestämistä koskeva ajallinen vaatimus ei koskisi paikalliseen sopimukseen perustuvia muita järjestelyitä.
Paikallinen sopimus tehtäisiin työnantajan ja henkilöstön välillä. Paikallisessa sopimisessa henkilöstön edustaja määräytyy kirkon yhteistoimintasopimuksen mukaisesti. Henkilöstön edustajan tekemä sopimus sitoo kaikkia niitä viranhaltijoita, joita sopimuksen tehneen viranhaltijoiden edustajan on katsottava edustavan. Luontevimmin valmennuksesta, koulutuksesta tai muusta järjestelystä sovittaisiin henkilöstön vähentämistä koskevien yhteistoimintaneuvotteluiden aikana, vaikkakaan säännökseen ei sisälly ajallista rajoitusta. Irtisanotun viranhaltijan palvelussuhteen päätyttyä edustaja ei kuitenkaan voi enää tehdä sopimusta ilman nimenomaista valtuutusta.
Pykälä olisi luonteeltaan semidispositiivinen. Pykälän sisällöstä ja menettelytavoista olisi siten mahdollista poiketa virkaehtosopimuksella. Virkaehtosopimuksen määräyksillä voitaisiin rajata myös työnantajan ja henkilöstön sopimisoikeuden laajuutta.
52 b §. Työllistymistä edistävän valmennuksen tai koulutuksen laiminlyönti. Pykälä olisi uusi ja vastaa työsopimuslain 7 luvun 14 §:ää, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 c §:ää ja valtion virkamieslain 27 b §:ää. Pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa työnantaja laiminlyö 52 a §:ssä säädetyn työllistymistä edistävän valmennuksen tai koulutuksen järjestämisen tai hankinnan. Tällöin työnantaja olisi velvollinen suorittamaan viranhaltijalle kertakaikkisena korvauksena koulutuksen tai valmennuksen arvoa vastaavan määrän.
Jos valmennuksen tai koulutuksen järjestämisvelvollisuus olisi laiminlyöty vain osittain, korvausvelvollisuus rajoittuisi vastaamaan velvollisuuden laiminlyötyä osuutta. Kysymys voisi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa koulutuksen arvo on pienempi kuin 52 a §:ssä edellytetään.
Ehdotettu 52 a §:n 5 momentti mahdollistaisi sen, että paikallisesti sovittaisiin poikettavaksi valmennuksen tai koulutuksen arvon määräytymisestä tai työpaikalla voitaisiin sopia valmennuksen tai koulutuksen sijasta muusta järjestelystä, jolla työnantajan velvollisuus toteutetaan. Tällöin työnantajan velvollisuus määräytyisi paikallisen sopimuksen perusteella. Myös mahdollista laiminlyöntiä olisi tällöin arvioitava paikallisen sopimuksen määräysten kannalta.
Työnantajan 52 a §:n perusteella maksama korvaus ei lähtökohtaisesti ole työttömyysturvalain 3 luvun 6 §:ssä tarkoitettua jaksotettavaa etuutta. Jos laiminlyönnin johdosta maksettava korvaus kuitenkin ylittää sen, mihin työnantaja olisi ollut velvollinen 52 a §:n 3 momentin perusteella, ylittävä osa voi olla jaksotettavaa etuutta.
58 §.Virkasuhteen päättämismenettely. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen otetaan uusi 2 momentti ja nykyinen 2 momentti siirretään 3 momentiksi. Ehdotetun 2 momentin mukaan työnantajalla ei olisi velvollisuutta kuulla viranhaltijaa irtisanomisesta 1 momentin perusteella, jos työnantajalla on työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta sovitun virkaehtosopimuksen perusteella velvollisuus neuvotella viranhaltijan irtisanomisesta taloudellisella tai tuotannollisella perusteella. Ehdotus vastaa kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 43 §:n säännöstä ja sen tarkoituksena on kaksinkertaisen kuulemismenettelyn välttäminen.
62 §. Irtisanotun viranhaltijan takaisin ottaminen. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että työnantajan takaisinottovelvollisuus 52 §:n perusteella irtisanomiinsa viranhaltijoihin nähden olisi neljä tai kuusi kuukautta. Voimassa olevan säännöksen mukaan takaisinottovelvollisuus on yhdeksän kuukautta. Ehdotus perustuu hallitusohjelman tavoitteeseen edistää työnantajien työllistämishalukkuutta, johon yhtenä keinona on nähty työnantajan takaisinottovelvoitteen joustavoittaminen. Kuuden kuukauden takaisinottoaikaa sovelletaan, jos virkasuhde on jatkunut keskeytyksettä sen päättymiseen mennessä vähintään 12 vuotta. Muutos koskisi vain aikaa, jona työnantaja on velvollinen selvittämään, onko irtisanottuja viranhaltijoita etsimässä työvoimaviranomaisen välityksellä työtä.
72 §.Eräiden vaatimusten käsittelyjärjestys. Pykälän luetteloon hallintoriita-asiana käsiteltävistä korvausvaatimuksista ehdotetaan lisättäväksi 52 b §:ssä tarkoitettua korvausta koskevat vaatimukset.
Pykälästä ehdotetaan jätettäväksi pois voimassa olevan pykälän 2 momentin säännös, jonka mukaan hallintoriita-asiana käsitellään viranhaltijan hakemuksesta myös virkasuhteen määräaikaisuuden perusteita koskeva asia. Korkein hallinto-oikeus on kiinnittänyt huomiota säännökseen lausunnossaan kirkkohallitukselle luonnoksesta kirkkolainsäädännön kodifioimiseksi (Dnro H 124/16). Korkein hallinto-oikeus pitää tällaisen asian käsittelemistä erikseen hallintoriitana varsin epätavallisena lainsäädäntöratkaisuna, jolle ei ole aikaisemmassa vaiheessa esitetty juuri lainkaan perusteluja erityisesti ottaen huomioon, että vastaavaa säännöstä ei ole muissa virkamiehiä ja viranhaltijoita koskevissa laeissa. Voimassa olevan pykälän 3 momentti siirtyy pykälän 2 momentiksi.