2
Nykytila ja sen arviointi
2.1
Tasa-arvosuunnittelu oppilaitoksissa
Tasa-arvosuunnittelu on sukupuolten tasa-arvon edistämisen työkalu, josta on säädetty tasa-arvolaissa. Tasa-arvosuunnittelu tarkoittaa tasa-arvon systemaattista edistämistä niin, että käytännön edistämistyön tueksi organisaatiolle laaditaan suunnitelma. Tasa-arvolaissa säädetään oppilaitosten tasa-arvosuunnittelusta sekä sellaisten työpaikkojen tasa-arvosuunnittelusta, joissa henkilöstön määrä on vähintään 30 työntekijää. Lisäksi tasa-arvolaissa on säädetty viranomaisille yleinen velvollisuus edistää tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti.
Yleinen koulutusta ja opetusta koskeva tasa-arvon edistämissäännös on tasa-arvolain 5 §:ssä. Pykälän mukaan viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien sekä muiden koulutusta ja opetusta järjestävien yhteisöjen on huolehdittava, että tytöillä ja pojilla sekä naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen. Lisäksi on huolehdittava, että opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän lain tarkoituksen toteutumista. Edelleen pykälässä säädetään, että tasa-arvoa edistetään koulutuksessa ja opetuksessa lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen.
Oppilaitoskohtaisesta tasa-arvosuunnittelun velvoitteesta säädetään puolestaan 5 a §:ssä. Tasa-arvosuunnitelman laatimisvelvoite koskee perusopetusta, toista astetta, korkeakouluja sekä muita oppilaitoksia, jotka järjestävät lakiin perustuvaa opetusta tai koulutusta. Pykälän mukaan koulutuksen järjestäjä vastaa, että oppilaitokselle laaditaan tasa-arvosuunnitelma yhteistyössä henkilöstön ja oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa. Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää selvitys oppilaitoksen tasa-arvotilanteesta, tarvittavat toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi sekä arvio aikaisempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta ja tuloksista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää oppilas- tai opiskelijavalintoihin, opetuksen järjestämiseen, oppimiseroihin ja opintosuoritusten arviointiin sekä seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. Suunnitelma laaditaan vuosittain tai enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Yleinen koulutusta ja opetusta koskeva tasa-arvon edistämisvelvoite on ollut lain 5 §:ssä tasa-arvolain voimaan tulosta asti, eli vuoden 1987 alusta alkaen, ja sitä on vuosien varrella tarkistettu. Vuonna 2005 toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen osalta tuli voimaan tasa-arvolain silloinen uusi 6 b §, jossa säädettiin oppilaitoskohtaisen tasa-arvosuunnitelman laatimisesta. Viimeksi oppilaitosten tasa-arvosuunnittelua koskevaa pykälää uudistettiin vuoden 2015 alussa, jolloin tasa-arvosuunnittelu laajeni perusopetukseen.
Tasa-arvovaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle (K 22/2018 vp) tasa-arvovaltuutettu on valvontaviranomaisen näkökulmasta arvioinut tasa-arvon edistämistyötä oppilaitoksissa. Vuosina 2009–2014 tasa-arvovaltuutettu kartoitti toisen asteen oppilaitoksissa ja korkeakouluissa tehtyjen tasa-arvosuunnitelmien laatua ja sitä, kuinka yleistä niiden laatiminen oli. Tasa-arvovaltuutetun johtopäätös oli, että velvoitetta noudatetaan heikosti varsinkin toisen asteen oppilaitoksissa. Tasa-arvovaltuutettu ilmaisee kertomuksessaan olevansa tyytyväinen, että vuonna 2015 voimaan tulleen perusopetusta koskevan tasa-arvolain muutoksen yhteydessä suunnitteluvelvoitteeseen otettiin uudenlainen lähestymistapa. Siinä keskityttiin enemmän koulun arkeen ja tasa-arvoa edistävien toimenpiteiden toteuttamiseen. Tasa-arvovaltuutettu korosti kertomuksessaan, että oppilaitoksen tasa-arvotyön keskiössä ei tule olla asiakirjan laatiminen vaan toimenpiteiden toteuttaminen. Erityisesti tasa-arvovaltuutettu oli tyytyväinen siihen, että lainsäädäntöuudistukseen liittyen laadittiin peruskouluille suunnattu Opetushallituksen julkaisema tasa-arvosuunnittelua koskeva opas (Tasa-arvotyö on taitolaji. Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa. Opetushallitus. Oppaat ja käsikirjat 2015:5). Tasa-arvovaltuutettu suositteli eduskunnalle antamassaan kertomuksessa, että tasa-arvon edistämiseen liittyvät kysymykset tulee sisällyttää nykyistä vahvemmin opettajankoulutukseen ja opettajien täydennyskoulutukseen.
Tasa-arvolaissa säädetty tasa-arvosuunnittelun velvoite on vuosien kuluessa laajentunut oppilaitosten piirissä niin, että se on viimeisimpänä ulotettu koskemaan perusopetusta antavia oppilaitoksia. On johdonmukaista, että tämän jälkeen seuraavaksi arvioidaan tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen laajentamista varhaiskasvatukseen.
2.2
Varhaiskasvatus
Varhaiskasvatuksesta säädetään varhaiskasvatuslaissa (540/2018). Varhaiskasvatuslain 2 §:n mukaan varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.
Varhaiskasvatuksen toimintamuotoja ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä avoin varhaiskasvatustoiminta. Avoimella varhaiskasvatuksella tarkoitetaan esimerkiksi kerho- ja leikkitoimintaa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tilastojen mukaan vuonna 2019 Manner-Suomessa oli 3617 päiväkotimuotoista toimipaikkaa. Näistä 2624 oli kunnallisia päiväkoteja ja 993 yksityisiä päiväkoteja. Kunnallisia perhepäivähoitajia oli 4611 ja yksityisiä perhepäivähoitajia 1601 sisältäen myös ryhmäperhepäiväkodeissa työskentelevät perhepäivähoitajat. Suurin osa varhaiskasvatukseen osallistuvista lapsista on kunnallisessa varhaiskasvatuksessa (81,7 prosenttia). Vuonna 2020 varhaiskasvatuksessa oli kaikkiaan 245 255 lasta eli noin 77 prosenttia 1–6-vuotiaista lapsista.
Varhaiskasvatuspalvelujen järjestäminen ja yksityisen varhaiskasvatuksen valvonta ovat kunnan vastuulla. Kunnan velvollisuudesta järjestää varhaiskasvatusta säädetään varhaiskasvatuslain 5 §:ssä. Kunta voi järjestää varhaiskasvatuspalvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa, hankkia ne muulta julkiselta tai yksityiseltä varhaiskasvatuksen palveluntuottajalta tai myöntää varhaiskasvatusta varten palvelusetelin. Karvin vuoden 2019 tilaston mukaan yksityisiä varhaiskasvatuksen palveluntuottajia oli yhteensä 468, joista yhdistyksiä oli 209 ja yrityksiä 259. Palveluntuottajista 393:lla oli yksi päiväkoti ja muut olivat ketjuja.
Päiväkotitoiminnan ja perhepäivähoidon lisäksi kunta tai kuntayhtymä voi järjestää avointa varhaiskasvatustoimintaa. Yksityisen tahon järjestämä avoin varhaiskasvatus ei ole varhaiskasvatuslain mukaista varhaiskasvatusta. Avointa varhaiskasvatustoimintaa eivät koske varhaiskasvatuslain velvoitteet samassa laajuudessa kuin päiväkotitoimintaa ja perhepäivähoitoa. Vuonna 2019 kunnallisessa avoimessa varhaiskasvatuksessa oli Karvin tilastojen mukaan 10 732 lasta.
Varhaiskasvatuslain 5 luvussa säädetään varhaiskasvatussuunnitelmista. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan. Uusin määräys on vuodelta 2022 (OPH-700-2022), se tuli voimaan 1.3.2022.Varhaiskasvatuslain 22 §:n mukaan kunta, kuntayhtymä ja yksityinen palveluntuottaja laativat paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman. Suunnitelma voidaan laatia palveluntuottaja-, yksikkö-, ryhmä- tai toimintamuotokohtaisesti. Lisäksi pykälässä todetaan, että kunnat voivat tehdä yhteisen suunnitelman. Lisäksi jokaiselle lapselle laaditaan oma henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma.
Oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna annettavasta esiopetuksesta säädetään perusopetuslaissa (628/1998). Esiopetus toteutetaan perusopetuslain ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Esiopetusta voidaan järjestää päiväkodissa, koulussa tai muussa soveltuvassa paikassa.
Esiopetuksen järjestämisestä vastaavat kunnat. Myös yksityiset perusopetuksen järjestäjät ja valtion oppilaitokset voivat erillisen luvan perusteella järjestää esiopetusta. Kunta voi myös hankkia esiopetuksen ostopalveluna julkiselta tai yksityiseltä palveluntuottajalta, esimerkiksi yksityiseltä päiväkodilta. Kunta vastaa siitä, että ostopalveluna tuotettu esiopetus toteutetaan säädösten ja määräysten mukaisesti.
2.3
Tasa-arvon edistäminen varhaiskasvatuksessa
Varhaiskasvatuslaki sisältää yleisen sukupuolten tasa-arvon edistämisen tavoitteen. Varhaiskasvatuslain 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa on todettu, että varhaiskasvatuksen tavoitteena on antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Säännös tuli voimaan vuonna 2015.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 sisältää yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta koskevia kirjauksia. Sen mukaan tulisi pohtia esimerkiksi, miten sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Sukupuolten tasa-arvon edistämisen näkökulmasta on tärkeää, että tasa-arvo on otettu osaksi varhaiskasvatuslakia ja että siihen liittyviä edistämistoimenpiteitä pyritään sisällyttämään laajasti varhaiskasvatukseen. Verrattaessa varhaiskasvatuslain säännöstä oppilaitoksia koskevaan tasa-arvolaissa olevaan tasa-arvosuunnittelun konkreettiseen velvoitteeseen, on varhaiskasvatustoimijoita ja oppilaitoksia koskevien velvoitteiden välillä kuitenkin huomattava ero.
Vuonna 2016 sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi selvityksen sukupuolten tasa-arvon edistämisestä varhaiskasvatuksessa. Selvityksessä korostetaan, että sukupuolten tasa-arvon toteutuminen varhaiskasvatuksessa vaatii pysyviä rakenteita. Selvityksessä todetaan myös, että tasa-arvon tulisi kytkeytyä varhaiskasvatukseen tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Selvityksen mukaan suunnitelmasta olisi eniten hyötyä, kun se laaditaan yksikkötasolla. Lisäksi selvityksessä todetaan, että varhaiskasvatuksen ammattihenkilöstön koulutuksesta puuttuu yleinen ja yhteinen opintojakso, joka valmistaisi heitä tasa-arvon edistämiseen.
Vuonna 2015, kun tasa-arvosuunnittelun velvoite ulotettiin perusopetukseen, ei pykälän sanamuodossa mainittu oppilaitosten yhteydessä järjestettävää esiopetusta. Voidaan kuitenkin ymmärtää, että velvoitteen oli tarkoitus kattaa myös oppilaitoksissa järjestettävä esiopetus. Opetushallituksen johdolla laadittuun soveltamisoppaaseen (Tasa-arvotyö on taitolaji) otettiin erillinen selventävä maininta esiopetuksesta. Tällä hetkellä oppilaitosten yhteydessä toimivat esiopetusryhmät ovat tasa-arvosuunnittelun piirissä, mutta esimerkiksi päiväkodin yhteydessä toimivat esiopetusryhmät saattavat yhä jäädä tasa-arvosuunnittelun ulkopuolelle. Tämä on merkittävä epäkohta.
Tasa-arvolakiin on vuoden 2015 alusta lähtien sisältynyt 6 c §, joka koskee sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäisyä. Pykälän mukaan sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän tavoitteellinen ja suunnitelmallinen ennaltaehkäisy koskee myös oppilaitoksia ja niiden tasa-arvosuunnittelua. Vaatimus koskee varhaiskasvatusta vain tasa-arvolain 4 §:ssä säädetyn viranomaisten yleisen tasa-arvon edistämisvelvoitteen kautta. Koska sukupuoli-identiteetti muodostuu ja kehittyy lapsuuden ja nuoruuden aikana, tulisi sukupuolen moninaisuutta koskeva pykälä ulottaa myös varhaiskasvatukseen ja sen tasa-arvosuunnittelutyöhön.
Kaiken kaikkiaan nykyistä sääntelyä ei voida katsoa riittäväksi, jotta se tehokkaasti tukisi tasa-arvon edistämistyötä varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksenmukaisena ei voida pitää, että suunnitelmallinen tasa-arvon edistämistyö alkaa vasta perusopetusta antavissa oppilaitoksissa eli lapsen ollessa noin 7-vuotias. Sukupuolitietoisemmalla varhaiskasvatuksella pystyttäisiin paremmin turvaamaan eri sukupuolille yhtäläisiä mahdollisuuksia jo varhaislapsuudesta alkaen. Sääntelyä olisi tarve kehittää niin, että samalla otetaan huomioon lapsen etu ja lapsen oikeus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnittelua koskevan hallitusohjelmakirjauksen täytäntöönpanon valmistelussa on arvioitu erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja. Vaihtoehtoisten toimenpiteiden punnintaa tehtiin erityisesti liittyen varhaiskasvatuksen eri toimintamuotoihin. Yksi vaihtoehto olisi ulottaa toimipaikkakohtainen tasa-arvosuunnitteluvelvoite kaikkiin varhaiskasvatuksen toimintamuotoihin. Esityksessä on kuitenkin ehdotettu, että perhepäivähoito ja kunnallinen avoin varhaiskasvatus jäisivät toimipaikkakohtaisen tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen ulkopuolelle. Esimerkiksi yksittäisen perhepäivähoitajan velvoittaminen tasa-arvosuunnitelman laatimiseen ei olisi tarkoituksenmukaista resurssien eikä osaamisen näkökulmasta. Tämä sama koskee myös kunnallista avointa varhaiskasvatusta, jota varhaiskasvatuslain mukaan muutenkin kohdellaan kevyemmin velvoittein.
Punnintaa tehtiin myös sen osalta, riittäisikö esimerkiksi paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman yhteydessä tehtävä tasa-arvosuunnitelma, jolloin tasa-arvosuunnitelma toteutettaisiin käytännössä kuntatasolla. Päiväkotitoiminnan osalta sitä ei voida katsoa riittäväksi, koska silloin menetettäisiin toimipaikkakohtaiseen tasa-arvosuunnitelmaan liittyvät hyödyt, ja olisi riski, että suunnitelman toimenpiteiden jalkauttaminen käytännön varhaiskasvatustyöhön jäisi vajaaksi.
Mikäli hallitusohjelman kirjausta ei toteutettaisi tasa-arvolakia muuttamalla, on toteuttamiskeinoiksi ehdotettu myös esimerkiksi varhaiskasvatuslain muuttamista ja Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden täydentämistä. Varhaiskasvatuslakiin ja Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteisiin sisältyy jo tällä hetkellä tasa-arvon edistämisen tavoitteita. Tasa-arvosuunnittelu on tasa-arvolaissa käytetty työkalu, jolla pyritään nimenomaan järjestelmälliseen tasa-arvotyöhön. Myöskään pelkästään varhaiskasvatushenkilöstön kouluttamistoimenpiteitä ei voida yksistään pitää riittävänä siihen nähden, että tavoitteena on systemaattisempi tasa-arvotyö alle kouluikäisten lasten kohdalla ja sukupuolitietoisempi varhaiskasvatus.
5.2
Pohjoismainen lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
Seuraavassa tarkastellaan tilannetta Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Tanskassa. Ehdotettua lainsäädäntöä on arvioitu suhteessa Pohjoismaiden lainsäädäntöön, koska Pohjoismaat ovat tunnettuja tasa-arvoa edistävästä lainsäädännöstään, ja niillä on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna vahva profiili tasa-arvokysymyksissä. Suomessa on jo voimassa olevaa lainsäädäntöä tasa-arvosuunnittelusta koulujen ja tietyin edellytyksin myös esikoulujen osalta. Tämän vuoksi Pohjoismaiden lainsäädännön tarkastelu on tehty yleisellä tasolla tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen näkökulmasta, eikä sen ole tarkoitus antaa täydellistä kuvaa maiden aihepiiriä koskevasta lainsäädännöstä.
Ruotsi
Ruotsissa varhaiskasvatusta koskevat säännökset ovat koululaissa (Skollag 2010:800). Tasa-arvosta varhaiskasvatuksessa säädetään lisäksi syrjintälaissa (Diskrimineringslag 2008:567). Opetusvirasto laatii Ruotsissa kansalliset opetussuunnitelmat.
Koululain mukaan koulutuksen suunnittelussa on otettava huomioon demokraattiset perusarvot ja ihmisoikeudet, yhtenä esimerkkinä mainitaan tasa-arvo. Koululain 6 luvussa säädetään toimenpiteistä loukkaavaa kohtelua (kränkande behandling) vastaan. Loukkaavalla toiminnalla tai kohtelulla ei tarkoiteta syrjintälain mukaista syrjintää, mutta muuta lapsen arvoa loukkaavaa menettelyä. Syrjinnänkiellon osalta koululain 6 luvun 2 §:ssä nimenomaisesti viitataan syrjintälakiin. Skolverketin internetsivuilta löytyy kootusti tietoa, millaista kohtelua koululaissa tarkoitettu kränkande behandling voi olla. Eräänä aktiivisena toimenpiteenä lapsia (ja oppilaita) loukkaavan toiminnan ehkäisemiseksi säädetään koululain 6 luvun 8 §:ssä velvollisuudesta laatia ”Plan mot kränkande behandling”. Kyseessä on vuosittain laadittava suunnitelma toimenpiteistä lapsia loukkaavan toiminnan ehkäisemiseksi. Suunnitelmassa määritellään vuoden aikana aloitettavat tai toteutettavat toimenpiteet sekä arvioidaan edellisen vuoden toimet.
Syrjintälain tavoitteena puolestaan on ehkäistä syrjintää ja toisaalta edistää yhtäläisiä oikeuksia. Syrjintälain mukaisia syrjintäperusteita ovat sukupuoli, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu, etninen alkuperä, uskonto tai muu vakaumus, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen sekä ikä. Syrjintälain 2 luvun 5 §:n mukaisesti syrjintäkielto koskee myös varhaiskasvatusta. Lisäksi koulutuksen järjestäjillä on 2 luvun 7 §:n perusteella velvollisuus tutkia ilmoitetut häirintä- tai seksuaalisen häirinnän tapaukset ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden ehkäisemiseksi. Syrjintälain 3 luvussa säädetään aktiivisista toimenpiteistä, joilla estetään syrjintää ja edistetään yhtäläisiä oikeuksia. Syrjintälain 3 luvun 20 §:ssä säädetään koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta vuosittain kirjallisesti dokumentoida syrjintää ehkäisevää työtä. Tämä vaatimus on Ruotsissa tullut voimaan 1.1.2017. Se korvasi syrjintälaissa aikaisemmin olleen vaatimuksen yhdenvertaisen kohtelun suunnitelmasta (likabehandlingsplan). Uudistuksella aktiiviset toimenpiteet ulotettiin myös varhaiskasvatuksen (ja koulutuksen) osalta kattamaan kaikki syrjintälain mukaiset syrjintäperusteet. Lisäksi se laajensi dokumentointivaatimusta. Uudistuksen myötä painottuu myös vaatimus yhteistoiminnasta koulutukseen osallistuvien sekä henkilökunnan kesken. Vuosittain laadittavasta asiakirjassa tulee tarkastella toimintaan mahdollisesti liittyviä riskejä syrjinnästä, kostotoimenpiteistä tai muista yhtäläisiin oikeuksiin vaikuttavista esteistä. Tunnistettujen riskien syitä on analysoitava sekä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin. Lisäksi asiakirjassa tulee käydä läpi koulutuksen järjestäjän toimintaohjeita häirinnän ja seksuaalisen häirinnän estämiseksi. Asiakirjassa tulee myös selvittää, miten koulutuksen järjestäjä toteuttaa 3 luvun 19 §:n edellyttämää yhteistyövelvoitetta (aktiivisia toimenpiteitä toteuttaessaan koulutuksen järjestäjän on tehtävä yhteistyötä lasten ja työntekijöiden kanssa). Syrjintälain noudattamista valvoo syrjintävaltuutettu.
Norja
Norjassa varhaiskasvatuksesta säädetään varhaiskasvatuslaissa (Lov om barnehager, Lov-2005-06-17 Nr 64). Lain tarkoituksena mainitaan muun muassa, että varhaiskasvatuksen tulee edistää demokratiaa ja yhdenvertaisuutta sekä ehkäistä kaikenlaista syrjintää. Lapsen sukupuoli tulee varhaiskasvatuksessa ottaa huomioon lapsen iän, toimintakyvyn ja muiden ominaisuuksien lisäksi. Varhaiskasvatuksen puitesuunnitelma (Rammeplan for barnehagen) täydentää tavoitteita demokratian ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä syrjinnän ehkäisemiseksi.
Norjassa yhdenvertaisuus- ja syrjintälain (Lov om likestilling og forbud mot diskriminering LOV-2017-06-16-51) tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja estää syrjintää. Laki kattaa sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisemisen lisäksi myös muita perusteita, kuten esimerkiksi etnisyyden, uskonnon ja vammaisuuden. Varhaiskasvatuksen, koulun ja muiden oppilaitosten opetuksen ja opetusvälineiden tulee olla yhdenvertaisuus- ja syrjintälain tarkoitusta heijastavia (lain tarkoituksesta ks. 1 luvun 1 §). Viranomaisilla on velvollisuus työskennellä aktiivisesti ja suunnitelmallisesti tasa-arvon eteen sekä estää häirintää, seksuaalista häirintää, sukupuoleen perustuvaa häirintää sekä vastustaa stereotypioita. Yhdenvertaisuus- ja syrjintälain 4 luvun 24 §:n mukaan viranomaisten täytyy vuosittain kirjata ylös toimet, joita tasa-arvon edistämiseksi ja syrjinnän ehkäisemiseksi tehdään. Heidän tulee myös arvioida näiden toimien tuloksia ja suunnitella, millaisia toimia tulevaisuudessa tarvitaan. Yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltolain toteutumista ja tasa-arvotyön raportointia valvoo tasa-arvo- ja syrjintävaltuutettu. Syrjintäkieltotuomioistuin vastaa tasa-arvo- ja syrjintäkieltolain perusteella tehdyistä valituksista.
Islanti
Islannissa varhaiskasvatuksesta säädetään varhaiskasvatuslaissa (Lög um leikskóla 2008 nr. 90). Varhaiskasvatus muodostaa koulutusjärjestelmän ensimmäisen tason. Lain 1 luvun 2 artiklan mukaan yhdenvertaisuus on eräs varhaiskasvatusta ohjaavista arvoista. Sukupuolta ei kuitenkaan mainita erikseen. Kansallisen varhaiskasvatuksen opetussuunnitelman oppaan (2011, Aðalnámskrá Leikskóla) mukaan sukupuolten tasa-arvo on yksi varhaiskasvatuksen kuudesta peruspilarista.
Islannissa sukupuolten tasa-arvosta säädetään tasa-arvolaissa (Lög um jafna stöðu og jafnan rétt kynjanna No. 150/2020). Lain tarkoituksena on ehkäistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää sekä ylläpitää sukupuolten tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Islannin tasa-arvolaissa termillä sukupuoli viitataan naisiin, miehiin sekä henkilöihin, joiden sukupuoli on merkitty rekisteriin neutraaliksi. Islannin tasa-arvolakiin sisältyy tasa-arvosuunnitteluvelvoite. Tasa-arvosuunnitelmat tulee käydä läpi vuosittain sekä päivittää tarpeen mukaan. Tasa-arvovirasto (Jafnréttisstofa) ohjeistaa ja valvoo tasa-arvosuunnitelmien laatua. Tasa-arvosuunnitteluvelvoite ei kuitenkaan varsinaisesti koske varhaiskasvatuksessa olevia lapsia. Tasa-arvolain 2 luvun 14 artiklan mukaan oppilaita on suojeltava sukupuoleen perustuvalta väkivallalta ja häirinnältä sekä seksuaaliselta häirinnältä. Lain 2 luvun 15 artiklan mukaan koulujen toiminnassa sukupuoli ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa ja suunnittelussa. Kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla oppilaille on tarjottava asianmukaista tietoa sukupuolesta, tasa-arvosta, sukupuolistereotypioista, sukupuoleen perustuvista koulutus- ja työvalinnoista sekä asioista liittyen vammaisiin ja queer-ihmisiin. Opetus- ja oppimateriaali ei saa syrjiä mitään sukupuolta. Koulutus-, tiede ja kulttuuriministeriön valvoo, että sukupuolten tasa-arvo turvataan koulussa ja kasvatuksessa. Ministeriön alaisuudessa työskentelevä sukupuolten tasa-arvon neuvonantaja seuraa velvoitteiden toteuttamista sekä neuvoo osapuolia sukupuolten tasa-arvoon liittyen.
Tanska
Tanskassa varhaiskasvatuksesta säädetään varhaiskasvatuslaissa (Lov om Dagtilbud nr 1326 af 09/09/2020). Siinä ei mainita sukupuolten tasa-arvoa. Laissa säädetään kuitenkin eräin edellytyksin heikommassa asemassa olevilla asuinalueilla asuvien lasten velvoitteesta osallistua pakolliseen varhaiskasvatukseen, jos hei eivät muutoin ole päivähoidossa. Tämän velvoitteen tarkoituksena on tukea lasten kehitystä (esimerkiksi kielellinen kehitys ja oppiminen) sekä tutustuttaa heitä yhteiskunnan keskeisiin arvoihin, kuten demokratiaan ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
Vahvistetun pedagogisen opetussuunnitelman perusteissa (Master for en styrket pæda-gogisk læreplan, 2016) mainitaan, että tasa-arvo ja demokratia on sisällytettävä konkreettisesti varhaiskasvatuksen arkeen. Lasten tulee voida osallistua ja vaikuttaa toimintaan taustastaan, sukupuolestaan, iästään ja kulttuuristaan riippumatta. Lapsi- ja opetusministeriön määräyksessä varhaiskasvatuksen pedagogisista tavoitteista ja opetussuunnitelman kuudesta pääteemasta mainitaan sukupuoli erikseen. Sen mukaan lapsilla tulee olla mahdollisuus kehittyä täyteen potentiaaliinsa sukupuolesta ja muista tekijöistä riippumatta. Pedagogisen oppimisympäristön tulee tukea tätä. Vahvistetun pedagogisen opetussuunnitelman (Den styrkede pædagogiske læreplan, voimaan 2018) mukaan tasa-arvon ja demokratian tulee näkyä kaikessa pedagogisessa toiminnassa.
Sukupuolten tasa-arvosta säädetään laissa miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta (Lov om ligestilling mellem mænd og kvinder, Ligestillingsloven LBK 2020:1147). Sen tarkoituksena on edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä ehkäistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja seksuaalista häirintää. Tasa-arvolaissa ei mainita erikseen koulutusta tai varhaiskasvatusta, mutta laki velvoittaa myös koulutuksen (ja varhaiskasvatuksen) järjestäjiä. Tasa-arvolain perusteella koulutuksessa tulee edistää sukupuolten tasa-arvoa ja luoda yhtäläiset lähtökohdat ja mahdollisuudet sukupuolesta riippumatta.
6
Lausuntopalaute
Keskeisille sidosryhmille järjestettiin esityksen valmistelun varhaisessa vaiheessa kuulemistilaisuus, joten kuulemistilaisuuden kannanottoja voitiin laajasti hyödyntää esityksen valmistelussa. Sidosryhmiltä pyydettiin näkemyksiä hallitusohjelmakirjauksesta ja sen vaikutuksista. Kuulemistilaisuuteen kutsutuille toimitettiin lisäksi alustavat pykäläluonnokset tasa-arvolain muutosehdotusten osalta. Kuultavilta toivottiin myös kirjallisia kommentteja.
Kannanotoissa suhtauduttiin lähes poikkeuksetta myönteisesti sukupuolten tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistämiseen varhaiskasvatuksessa. Myös tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen laajentamista oppilaitoksista varhaiskasvatukseen kannatettiin laajasti. Tärkeänä pidettiin, että tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistetään suunnitelmallisesti ja systemaattisesti. Toisaalta haasteita nähtiin varhaiskasvatuksen eri toimintamuotojen asettamissa vaatimuksissa. Kannanotoissa pohdittiin esimerkiksi, missä toimintamuodoissa olisi tarkoituksenmukaista esittää tasa-arvosuunnitelman laatimista toimipaikkakohtaisesti. Lisäksi kuulemistilaisuudessa nostettiin esiin muun muassa lasten osallistumisen tavat, sukupuolen moninaisuuden huomioon ottaminen sekä henkilöstön koulutus. Kannanotoissa katsottiin myös, että oppilaitosten tasa-arvosuunnitteluvelvoitetta ei tulisi sellaisenaan laajentaa varhaiskasvatukseen.
Kuulemistilaisuuden palaute vaikutti osaltaan siihen, että esityksen valmistelussa kiinnitettiin huomiota varhaiskasvatuksen eri toimintamuotoihin. Toimipaikkakohtaista tasa-arvosuunnittelun velvoitetta esitettäisiin vain päiväkotitoiminnalle. Sen sijaan perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatustoiminnan osalta esitettäisiin alueen toimijoille yhteisiä tasa-arvosuunnitelmia. Kuulemistilaisuudessa saadun palautteen myötä esityksen valmistelua jatkettiin niin, että varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnitteluvelvoitteesta ehdotetaan säädettäväksi omassa 5 b §:ssä sen sijaan, että siitä olisi ehdotettu säädettäväksi oppilaitosten tasa-arvosuunnittelua koskevassa 5 a §:ssä.
Kuulemistilaisuudessa kritisoitiin, että ehdotetussa 5 §:n muutoksessa viitattaisiin tyttöihin ja poikiin. Katsottiin, että siinä tulisi viitata kaikkiin sukupuoliin. Viittausta kaikkiin sukupuoliin ei kuitenkaan ehdoteta sisällytettäväksi 5 §:ään, sillä sukupuolen moninaisuus tulisi pykälässä otetuksi huomioon tasa-arvolain systematiikan mukaisesti lain 6 c §:n kautta. Tasa-arvolain 6 c §:ssä ehdotetaan säädettäväksi sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäisystä myös varhaiskasvatuksessa.
Kaiken kaikkiaan kuulemistilaisuuden kommenteissa korostettiin varhaiskasvatuksen erityispiirteitä esimerkiksi peruskouluun verrattuna. Katsottiin, että varhaiskasvatuksessa korostuu oppimisen ja opettamisen tavoitteiden lisäksi myös hoivan ja kasvatuksen elementit. Myös lasten ikä ja kehitystaso asettavat omanlaisia vaatimuksiaan tasa-arvosuunnittelun toteuttamiselle.
Kirjallisella lausuntokierroksella 13.4.2022 – 27.5.2022 lausuntoja saapui yhteensä 29. Lausuntopyyntö lähetettiin seuraaville tahoille: Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Hyvinvointiala HALI ry, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, lapsiasiavaltuutetun toimisto, Lastensuojelun Keskusliitto ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Miesjärjestöjen Keskusliitto ry, Miessakit ry, Naisasialiitto Unioni ry, Naisjärjestöjen Keskusliitto, Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry, oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Opetushallitus, Samfundet Folkhälsan i svenska Finland rf, Sateenkaariperheet ry, Seta ry, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Suomen Kuntaliitto, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, tasa-arvoasiain neuvottelukunta (Tane), tasa-arvovaltuutetun toimisto, Tehy ry, Trasek ry, Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto VOL sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta. Näistä lausunnon antoivat Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, lapsiasiavaltuutetun toimisto, Miesjärjestöjen keskusliitto ry, Miessakit ry, Naisasialiitto Unioni ry, Naisjärjestöjen Keskusliitto, Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry, oikeusministeriö (ei lausuttavaa), Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Opetushallitus, Sateenkaariperheet ry, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia, Suomen Kuntaliitto, tasa-arvoasiain neuvottelukunta (Tane), tasa-arvovaltuutettu, Tehy ry (lausunnossa on tehty yhteistyötä Suomen Lastenhoitoalan Liiton kanssa), Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta. Lisäksi lausunnon antoivat Ahvenanmaan maakunnan hallitus (Ålands landskapsregering), Amnesty International Suomen osasto, Miesten tasa-arvo ry, Pelastakaa Lapset ry, Salon kaupunki (ei lausuttavaa), Sivista – Sivistystyönantajat ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry. Oikeusministeriö ja Salon kaupunki ilmoittivat, että heillä ei ole lausuttavaa esitysluonnoksesta.
Suurin osa lausunnon antajista piti esitystä tärkeänä ja kannatettavana. Suunnitelmallisen tasa-arvotyön aloittaminen jo varhaiskasvatuksessa nähtiin tärkeänä niin varhaiskasvatuksessa olevien lasten hyvinvoinnin, heidän tulevaisuutensa kuin koko yhteiskunnan kehityksen kannalta. Muutamissa lausunnoissa katsottiin, että esityksen tavoitteet olisivat kuitenkin tarkoituksenmukaisemmin saavutettavissa muilla keinoin, kuten varhaiskasvatuksessa olemassa olevia suunnitelmia kehittämällä ja tarkentamalla tai varhaiskasvatuslakia uudistamalla. Muutama lausunnon antanut taho ei kannattanut esitystä erityisesti edellä mainitusta johtuen.
Useassa lausunnossa todettiin, että laadukas tasa-arvosuunnittelu ja suunnitelman tehokas toimeenpano edistäisivät lapsen oikeutta turvalliseen kasvuun ja kehitykseen sukupuolesta riippumatta. Esityksellä nähtiin jopa syrjäytymistä ennaltaehkäisevä vaikutus. Pidemmällä aikavälillä myönteisiä vaikutuksia nähtiin myös koulutuksen ja työmarkkinoiden segregaation purkamiseen. Laadukkaan tasa-arvosuunnittelun ja suunnitelman toteuttamisen kannalta ensiarvoisen tärkeänä nähtiin varhaiskasvatushenkilöstön koulutus ja suunnitelmaan sitoutuminen sekä suunnitelman toteutumisen seuranta. Lausunnoissa toivottiin tasa-arvokysymysten sisällyttämistä varhaiskasvatushenkilöstön peruskoulutukseen sekä täydennyskoulutukseen. Myös käytännön soveltamisopas ja koulutustilaisuudet suunnitteluvelvoitteen jalkauttamiseksi saivat kannatusta.
Toisaalta monessa lausunnossa ilmaistiin huoli tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen vaikutuksesta varhaiskasvatuksen henkilöstön työmäärään ja työn kuormittavuuteen. Lausunnoissa todettiin, että ilman riittävää resursointia lakimuutoksen hyvät ja kannatettavat tavoitteet jäisivät toteutumatta.
Lausuntokierroksella annettujen lausuntojen johdosta (katso esimerkiksi lapsiasianvaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun lausunnot) esityksessä ehdotetun 5 b §:n muotoilua koskien lasten osallisuutta muutettiin siten, että muotoilu olisi selkeämmin linjassa lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa. Myös pykälän perusteluja tarkennettiin tältä osin. Lausuntopalautteen johdosta 5 b §:n säännöskohtaisia perusteluita pyrittiin selkeyttämään myös varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan vastuun osalta. Lisäksi esitysluonnoksen perusteluihin tehtiin myös muilta osin teknisluonteisia tarkistuksia ja kirjoitusasuun pieniä selkeyttäviä muutoksia.
Lausunnoissa toivottiin, että tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin ehdotetut muutokset koskien varhaiskasvatusta olisivat yhdenmukaiset. Tasa-arvolain muutos on valmisteltu yhteistyössä oikeusministeriön kanssa ja pyrkimyksenä on ollut varhaiskasvatuksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoitteiden yhdenmukaisuus. Toisaalta tasa-arvolain muutosehdotus on sidoksissa tasa-arvolain systematiikkaan ja lain erityispiirteisiin. Esimerkiksi ehdotettu tasa-arvosuunnitelman päivittäminen vuoden tai enintään kolmen vuoden välein on yhdenmukainen tasa-arvolain nykyisen 5 a §:n vastaavan velvoitteen kanssa.
Lausunnoissa ehdotettiin jatkovalmistelussa myös harkittavaksi tasa-arvolain 8 b §:n syrjintäkiellon ulottamista kokonaan tai ainakin häirinnän osalta koskemaan myös varhaiskasvatusta (katso erityisesti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan lausunto). Myös 10 a §:ää ehdotettiin laajennettavaksi varhaiskasvatukseen. Viitaten tasa-arvovaltuutetun kertomukseen eduskunnalle (K 1/2022 vp) ja yhdenvertaisuuslakiin ehdotettuun muutokseen opetus- ja kulttuuriministeriö esitti, että tietoon tulleeseen häirintään puuttumatta jättäminen olisi katsottava syrjinnäksi myös varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan tästä voitaisiin säätää esimerkiksi tasa-arvolain 8 d §:ssä. Lausunnoissa ehdotettujen kyseisten muutosten tekeminen tasa-arvolakiin vaatisi tarkempaa arviointia ja lisätarkastelua, jota tässä yhteydessä ei ole mahdollista toteuttaa. Nämä ja monet muut lausuntokierroksella esiin nousseet asiat ovat kuitenkin tärkeitä kommentteja ja näkemyksiä tulevaisuutta ajatellen.
7
Säännöskohtaiset perustelut
3 §.Määritelmiä. Pykälään lisättäisiin uusi 8 momentti, jossa olisi varhaiskasvatuksen järjestäjän määritelmä. Varhaiskasvatuksen järjestäjällä tarkoitettaisiin tasa-arvolaissa sitä, joka järjestää lakiin perustuvaa varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksen järjestämisestä säädetään varhaiskasvatuslaissa (540/2018). Varhaiskasvatuslain 5 §:n 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä varhaiskasvatusta siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.
Kunta voi järjestää varhaiskasvatuspalvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa, hankkia ne muulta julkiselta tai yksityiseltä varhaiskasvatuksen palveluntuottajalta tai myöntää varhaiskasvatusta varten palvelusetelin. Yksityinen varhaiskasvatuksen palveluntuottaja voi toimia varhaiskasvatuksen järjestäjänä silloin, kun kunta ei toimi järjestäjänä ja palveluntuottaja saa järjestämiseen yksityisen hoidon tukea. Varhaiskasvatuksen järjestäjä vastaa varhaiskasvatuksen toimipaikkojen toiminnasta. Yksityinen avoin varhaiskasvatus ei kuulu varhaiskasvatuslain piiriin ja jäisi näin ollen myös tämän esityksen ulkopuolelle.
5 §.Tasa-arvon toteuttaminen koulutuksessa, opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että se laajenisi koskemaan myös varhaiskasvatusta. Pykälän otsikkoon lisättäisiin viittaus varhaiskasvatukseen. Lisäksi säädettäisiin uusi 2 momentti, joka koskisi tasa-arvon toteuttamista varhaiskasvatuksessa. Sen mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjien ja palveluntuottajien olisi huolehdittava, että tytöillä ja pojilla on samat mahdollisuudet varhaiskasvatukseen ja että varhaiskasvatus tukee tämän lain tarkoituksen toteutumista.
Uuden 2 momentin velvoitteet koskisivat varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia. Varhaiskasvatuksen järjestäjän määritelmä olisi lain 3 §:ssä. Varhaiskasvatuksen palveluntuottajalla tarkoitettaisiin sitä, joka tarjoaa varhaiskasvatuspalveluja. Varhaiskasvatuksen palveluntuottaja voi olla esimerkiksi kunta, kuntayhtymä, julkisyhteisön perustama liikeyritys tai yksityinen yritys tai yhteisö.
Pykälän 2 momentissa viitattaisiin tyttöihin ja poikiin, koska vastaavasti säädetään jo nykyisin oppilaitoksia koskevassa pykälän 1 momentissa. Lainkohta koskisi kuitenkin kaikkia lapsia sukupuolesta riippumatta. Sukupuolen moninaisuus tulisi pykälässä otetuksi huomioon lain 6 c §:n kautta, jossa ehdotetaan säädettäväksi sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäisystä myös varhaiskasvatuksessa.
Ehdotetut muutokset täydentäisivät varhaiskasvatuslain 3 §:ssä säädettyä sukupuolten tasa-arvoa koskevaa tavoitetta. Varhaiskasvatuslain 3 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Kyseinen tasa-arvoa koskeva tavoitekirjaus lisättiin varhaiskasvatuslakiin vuonna 2015 (laki lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta 580/2015) ja tuli voimaan 1.8.2015. Kun uusi varhaiskasvatuslaki astui voimaan 1.9.2018, siirtyi tasa-arvokirjaus uuteen lakiin sellaisenaan.
Varhaiskasvatuslain 2 §:n mukaan varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Koska varhaiskasvatuksen kohderyhmänä ovat 0-6-vuotiaat lapset ja lapset omaksuvat jo varhain sukupuoliin liitetyn roolijaon, varhaiskasvatuksen on tärkeää olla sukupuolitietoista. Näin ollen tulisi välttää esimerkiksi sukupuolistereotypioiden uusintamista. Varhaiskasvatuksen muodostuessa kasvatuksesta, opetuksesta ja hoidosta, lasten kohtaamisen tulisi olla tasa-arvoista näillä kaikilla osa-alueilla.
Pykälän 1 momentin viimeinen lause siirrettäisiin uudeksi 3 momentiksi ja se laajennettaisiin koskemaan myös varhaiskasvatusta. Näin ollen tasa-arvoa edistettäisiin koulutuksen ja opetuksen lisäksi myös varhaiskasvatuksessa lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen. Tämä on erityisen tärkeää varhaiskasvatuksessa, koska lapset ovat 0-6-vuotiaita. Lisäys tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi, että varhaiskasvatuksessa lapsille suunnatussa tasa-arvokasvatuksessa tulisi toimia lasten ikäkauden ja kehityksen asettamissa raameissa.
5 b §.Toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi varhaiskasvatuksessa. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 b §. Pykälässä säädettäisiin varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnittelun velvoitteesta. Velvoite koskisi myös yksityisiä palveluntuottajia. Uusi pykälä vastaisi pitkälti oppilaitosten tasa-arvosuunnittelua koskevaa 5 a §:ää, jonka sisältöä on kuvattu pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 19/2014 vp, s. 110–113). Oma varhaiskasvatusta koskeva pykälä olisi tarpeen, koska tällöin tasa-arvosuunnitteluvelvoitteessa voitaisiin ottaa tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon varhaiskasvatusta koskevat erityispiirteet, kuten lasten ikä ja kehitystaso sekä varhaiskasvatuksen eri toimintamuodot. Koska varhaiskasvatus eroaa esimerkiksi perusopetuksesta, on perusteltua, että myös niiden tasa-arvosuunnittelun velvoitteissa painotetaan eri asioita. Pykälä olisi laadittu siten, että 1 momentin toimipaikkakohtainen tasa-arvosuunnittelun velvoite olisi pääsääntö, mutta 2 momentissa olisi perhepäivähoitoa ja kunnallista avointa varhaiskasvatusta koskeva erityissääntely.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin velvoite laatia varhaiskasvatuksessa toimipaikkakohtainen tasa-arvosuunnitelma. Varhaiskasvatuslain 5 §:n 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä varhaiskasvatusta siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Näin ollen kunta vastaisi myös, että varhaiskasvatuksen toimipaikoissa laaditaan tasa-arvosuunnitelma. Kunnan vastuulla on huolehtia, että sen hallinnoimissa varhaiskasvatuksen toimipaikoissa laaditaan toimipaikkakohtaiset tasa-arvosuunnitelmat. Tilanteissa, joissa varhaiskasvatuspalvelun kunnalle tuottaa palveluntuottaja, kuten esimerkiksi yksityinen päiväkoti, palveluntuottaja laatisi tasa-arvosuunnitelman. Myös yksityisen hoidon tuella järjestetyssä toiminnassa yksityinen päiväkotitoiminnan järjestäjä vastaisi itse suunnitelman laatimisesta. Ehdotetun 5 b §:n mukainen velvoite laatia toimipaikkakohtainen tasa-arvosuunnitelma koskisi vain päiväkotitoimintaa sekä päiväkotien yhteydessä toimivia esikouluja. Ehdotetun 5 b §:n 2 momentissa säädettäisiin perhepäivähoitoa ja kunnallista avointa varhaiskasvatusta koskevasta poikkeuksesta toimipaikkakohtaiseen tasa-arvosuunnitelman laatimiseen.
Varhaiskasvatuksen toimipaikalla tarkoitettaisiin fyysistä kokonaisuutta, jossa varhaiskasvatuksen palveluntuottaja harjoittaa varhaiskasvatuslain mukaista toimintaa. Varhaiskasvatuksen toimipaikka olisi esimerkiksi päiväkoti. Voi kuitenkin olla tarkoituksenmukaista, että joissakin tilanteissa päiväkotitoiminnan tasa-arvosuunnitelma laadittaisiin varhaiskasvatuksen toimipaikan sijaan varhaiskasvatusyksikölle. Tämä voisi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteissa, joissa varhaiskasvatusyksikkö muodostuu muutamasta toimipaikasta ja niillä on yhteinen päiväkodin johtaja. Lasten osallisuuden toteutuminen ei kuitenkaan saisi vaarantua. Päiväkotitoiminnan osalta esimerkiksi kuntatasolla laadittu yleisempi tasa-arvosuunnitelma ei olisi riittävä. Tämä liittyy siihen, että sääntelyn ajatuksena ei ole vain tasa-arvosuunnitelman laatiminen, vaan ennen kaikkea muutokset varhaiskasvatuksen toiminnassa ja arjessa, niin että varhaiskasvatus olisi entistä sukupuolitietoisempaa ja tasa-arvoisempaa.
Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että suunnitelma laadittaisiin yhteistyössä henkilöstön kanssa. Henkilöstön sitoutuminen suunnitelmaan ja sen toteuttamiseen on tärkeää. Lapsille olisi varattava mahdollisuus osallistua suunnitelman laatimiseen lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen. Tällä tarkoitetaan, että varhaiskasvatusarjessa lapset tulisi ottaa mukaan tasa-arvosuunnitelman laatimiseen. Kyseisen muotoilun tarkoituksena on korostaa, että kyse on nimenomaisesti lasten oikeudesta, ei velvollisuudesta. Maininnalla iän ja kehityksen huomioon ottamisesta tarkoitetaan, että lasten kuuleminen ja osallisuus tulisi toteuttaa tarkoituksenmukaisella tavalla suhteessa lasten ikään ja kehitykseen. Edelleen 1 momentissa säädettäisiin, että tasa-arvosuunnitelman ei välttämättä tarvitse olla erillinen suunnitelma, vaan se voitaisiin sisällyttää osaksi muuta toimipaikan suunnitelmaa. Tällainen muu toimipaikan suunnitelma voisi olla esimerkiksi päiväkodin toimintasuunnitelma taikka yksityisen palveluntuottajan omavalvontasuunnitelma.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen osalta poikkeus velvoitteeseen laatia toimipaikkakohtainen tasa-arvosuunnitelma. Niiden osalta kunta laatisi yhteistyössä alueensa perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen toimijoiden kanssa molemmille toimijoille omat tasa-arvosuunnitelmat. Yhteistyö voisi tarkoittaa esimerkiksi työpajan järjestämistä. Ei olisi tarkoituksenmukaista, että yksittäiset perhepäivähoitajat laatisivat oman tasa-arvosuunnitelman. Perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen toimijat ovat keskenään hyvin erilasia, joten tarkoituksenmukaista olisi, että tasa-arvosuunnitelmat laadittaisiin erikseen perhepäivähoidon toimijoille sekä erikseen kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen toimijoille. Kunnan yhteistyössä toimijoiden kanssa laatima yhteinen perhepäivähoidon tasa-arvosuunnitelma voisi koskea alueen kaikkia perhepäivähoidon toimijoita, yksityiset toimijat mukaan lukien. Samoin kunta vastaisi siitä, että sen alueen kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen toimijoille laadittaisiin yhteistyössä yhteinen tasa-arvosuunnitelma. Yksityinen avoin varhaiskasvatus ei kuulu varhaiskasvatuslain soveltamisalaan ja jäisi näin ollen myös tämän sääntelyn ulkopuolelle. Ehdotettua 2 momentin poikkeusta lukuun ottamatta myös perhepäivähoitoa ja avointa varhaiskasvatusta koskevat tasa-arvosuunnitelmat laadittaisiin muuten 5 b §:n mukaisesti.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tasa-arvosuunnitelman sisällöstä. Suunnitelman osa-alueet olisivat selvitys varhaiskasvatuksen toimipaikan tasa-arvotilanteesta, tarvittavat toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi sekä arvio aikaisempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta ja tuloksista. Momentti vastaisi 5 a §:n 2 momentissa säädettyä oppilaitosten tasa-arvosuunnitelman sisältöä. Oppilaitosten tasa-arvosuunnitelman sisältöä on kuvattu 5 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 19/2014 vp, s. 111-112).
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnittelua koskevista erityisistä vaatimuksista. Koska varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnittelu eroaa oppilaitosten tasa-arvosuunnittelusta erityisesti lasten iän takia, olisi perusteltua säätää varhaiskasvatukseen erityisvaatimukset, jotka eroaisivat oppilaitoksia koskevista vaatimuksista. Pykälän 4 momentin mukaan varhaiskasvatuksessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti vuorovaikutukseen, ohjaukseen, lasten osallisuuteen, käytettävin materiaaleihin, lasten huoltajien kohtaamiseen sekä seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. Vuorovaikutuksen ja ohjauksen näkökulmasta keskeistä olisi, että varhaiskasvatushenkilökunta tiedostaisi omat stereotypiansa ja sitä kautta toiminnasta tulisi sukupuolitietoisempaa. Tähän voi liittyä esimerkiksi, kuinka lelut tai kirjat päiväkodissa asetellaan ja onko toiminnassa sukupuolistereotypioita.
Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 59/1991 ja 60/1991) eräänä yleisperiaatteena on lasten näkemysten kunnioittaminen kaikissa heitä itseään koskevissa asioissa. Lasten osallistuminen tasa-arvosuunnitelman tekemiseen ja sen toimeenpanoon on varhaiskasvatuksessa lasten iästä ja kehitystasosta johtuen erilaista kuin esimerkiksi peruskoulussa tai muissa oppilaitoksissa. Lasten ikä ei kuitenkaan ole peruste evätä heiltä osallisuutta. Päinvastoin, lasten osallisuutta ja mielipiteen ilmaisua tulee tukea myös varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa olevien lasten ikä ja kehitys tulee kuitenkin ottaa huomioon. Lasten osallistumisen tulisi tapahtua lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen sekä ikäkauden edellytysten asettamissa puitteissa, käytännössä esimerkiksi leikin kautta.
Ehdotetun 4 momentin viittaus käytettäviin materiaaleihin tarkoittaa kaikkea varhaiskasvatuksen materiaalia, kuten leluja, kirjoja tai toimintaympäristöä yleensä. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin myös seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen perustuvan häirinnän poistamisesta, mikä sisältyy myös oppilaitoksia koskevaan 5 a §:n 3 momenttiin. Koska asia on erityisen tärkeä, sisällytettäisiin se myös varhaiskasvatusta koskevaan pykälään.
Ehdotetun 5 momentin mukaan vuosittaisen tarkastelun sijasta suunnitelma voitaisiin laatia enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tämä vastaisi oppilaitoksia koskevan 5 a §:n 3 momenttia.
Pykälässä säädetty tasa-arvosuunnittelun velvoite koskisi myös varhaiskasvatuksen yhteydessä järjestettyä esiopetusta. Esiopetusta voidaan järjestää päiväkodissa, koulussa tai muussa soveltuvassa paikassa. Näin ollen käytännössä oppilaitosten yhteydessä järjestettyä esiopetusta koskisi lain 5 a §:ssä tarkoitettu tasa-arvosuunnittelun velvoite. Sen sijaan esimerkiksi päiväkodin yhteydessä tapahtuva esiopetus olisi 5 b §:n mukaisen tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen piirissä. Koska varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnittelun velvoitteen sisältö poikkeaisi jonkin verran oppilaitoksia koskevasta velvoitteesta, olisi myös esiopetusta koskeva tasa-arvosuunnitelma jonkin verran erilainen riippuen siitä, missä esiopetus järjestetään. Ei ole tarkoituksenmukaista, että oppilaitokset velvoitettaisiin laatimaan niiden yhteydessä järjestettävää esiopetusta varten erillinen tasa-arvosuunnitelma. On kuitenkin tärkeää, että sellaiset oppilaitokset, joiden yhteydessä on esiopetusta, ottaisivat tasa-arvosuunnittelutyössään huomioon esiopetuksessa olevien lasten iän ja kehityksen sekä ikä- ja kehitystasoon liittyvät erityispiirteet.
6 c §.Sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäisy. Lain 6 c §:ää muutettaisiin siten, että se laajenisi koskemaan myös varhaiskasvatusta. Pykälä tuli alun perin voimaan vuoden 2015 alussa ja tuolloin hallituksen esityksen perusteluissa (HE 19/2014 vp) korostettiin, että pykälä täydentää 4, 4 a, 5, 5 a, 6, 6 a ja 6 b §:n velvoitteita, jotka on säädetty naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Perusteluissa linjattiin, että säännökset muodostavat kokonaisuuden, jonka ajatuksena on, että tasa-arvoa edistetään ottaen huomioon virallisen sukupuolen lisäksi myös sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennaltaehkäisy. Kun 6 c §:ää nyt ehdotetaan laajennettavaksi varhaiskasvatukseen, tulisi varhaiskasvatus osaksi edellä kuvattua kokonaisuutta, jolloin varhaiskasvatuksen tasa-arvotyössä ja ehdotetussa tasa-arvosuunnittelun velvoitteessa otettaisiin huomioon kaikki lapset sukupuolesta riippumatta.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus varhaiskasvatuksen järjestäjiin ja palveluntuottajiin. Muutosten myötä velvollisuus ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti koskisi myös varhaiskasvatusta. Syrjintää voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi pitämällä huolta, että ihmisten erilaisia sukupuoli-identiteettejä ja sukupuolen ilmaisun tapoja kunnioitetaan. Varhaiskasvatuksessa kyse on 0-6-vuotiaista lapsista, joten sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyvät asiat voivat ilmetä eri tavalla kuin esimerkiksi perusopetuksessa. Sukupuoli-identiteetti muodostuu ja kehittyy lapsuuden ja nuoruuden aikana, joten siihen ja sukupuolenilmaisuun on tärkeää kiinnittää huomiota myös varhaiskasvatuksessa. On myös syytä huomata, että sukupuoli-identiteetti voi olla eri aikoina erilainen.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin viittaus varhaiskasvatukseen. Näin ollen myös varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnitelmia valmisteltaessa ja toimenpiteistä päätettäessä tulisi ottaa huomioon 1 momentissa tarkoitettu velvoite. Varhaiskasvatuksessa syrjintää voitaisiin ennaltaehkäistä esimerkiksi siten, että lapsille kerrottaisiin ihmisten erilaisuudesta ja siitä, että kaikki ovat yhtä arvokkaita.
18 §.Tarkastukset ja virka-apu. Tasa-arvovaltuutetun oikeus suorittaa tarpeellinen tarkastus ulotettaisiin koskemaan myös varhaiskasvatuksen toimipaikkaa. Tämä tehtäisiin lisäämällä pykälän 1 momenttiin maininta varhaiskasvatuksen toimipaikasta. Lisäksi 18 §:n 1 momenttiin lisättäisiin rajaus, jonka mukaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävä tila rajattaisiin tarkastusoikeuden ulkopuolelle. Rajaus olisi tarpeellinen, koska esimerkiksi perhepäivähoito tapahtuu usein perhepäivähoitajan kotona. Kotirauha on turvattu perustuslain 2 luvun 10 §:ssä.
19 §.Ohjeiden ja neuvojen antaminen sekä sovinnon edistäminen. Pykälä ulotettaisi koskemaan varhaiskasvatusta lisäämällä sen 3 momenttiin maininta varhaiskasvatuksen järjestäjästä ja palveluntuottajasta sekä viittaus uuteen 5 b §:ään. Pykälän 1 momentin mukaan se, joka epäilee joutuneensa tasa-arvolaissa tarkoitetun syrjinnän kohteeksi, voi pyytää tasa-arvovaltuutetulta ohjeita ja neuvoja asiassa. Pykälän 2 momentissa säädetään, miten tasa-arvovaltuutetun on ohjein ja neuvoin pyrittävä siihen, että lainvastaista menettelyä ei jatketa tai uusita. Pykälän 3 momentti koskee nimenomaisesti tasa-arvosuunnitelmia. Mikäli ohjeista tai neuvoista huolimatta tasa-arvosuunnitelman laatiminen laiminlyödään, tasa-arvovaltuutettu voi asettaa määräajan, jonka kuluessa velvollisuus on täytettävä. Pykälän 4 momentissa puolestaan säädetään, että tasa-arvovaltuutettu voi ryhtyä toimenpiteisiin sovinnon aikaansaamiseksi tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintää koskevissa asioissa.
20 §.Asian saattaminen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi. Lain 20 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 2 momenttiin lisättäisi viittaus uuteen 5 b §:ään. Tällöin tasa-arvovaltuutettu voisi saattaa myös varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnitteluvelvoitetta koskevan asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi 21 §:n 4 momentissa tarkoitettua menettelyä varten. Nykyisen tasa-arvolain 20 §:n 2 momentin mukaan tasa-arvovaltuutettu voi saattaa 5 a ja 6 a §:n vastaista menettelyä koskevan asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi 21 §:n 4 momentissa tarkoitettua menettelyä varten. Mainitussa 5 a §:ssä säädetään oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmista (Toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi oppilaitoksissa) ja 6 a §:ssä työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmista (Toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi työelämässä). Ehdotettu muutos on keskeinen, jotta tasa-arvovaltuutettu voisi saattaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi myös varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen vastaiset menettelyt. Asian käsittelystä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa säädetään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta annetussa laissa (1327/2014).
21 §.Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivalta lainvastaisen menettelyn johdosta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sen 4 momenttiin lisättäisiin maininta varhaiskasvatuksen järjestäjästä ja palveluntuottajasta sekä viittaus uuteen 5 b §:ään. Ehdotetun muutoksen mukaisesti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voisi tasa-arvovaltuutetun esityksestä velvoittaa tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen laiminlyöneen varhaiskasvatuksen järjestäjän tai palveluntuottajan laatimaan tasa-arvosuunnitelma määräajassa. Velvoitetta olisi mahdollista tehostaa sakon uhalla. Sama mahdollisuus on nykyisin jo koulutuksen järjestäjän ja työnantajan osalta, ja ehdotetulla muutoksella se laajennettaisi koskemaan myös varhaiskasvatusta. Tasa-arvosuunnitteluvelvoitteen laiminlyöntinä voitaisiin esimerkiksi pitää menettelyä, jossa tasa-arvosuunnitelmaa ei olisi laadittu ollenkaan tai laadittu tasa-arvosuunnitelma ei vastaisi, mitä siitä tasa-arvolaissa säädetään. Varhaiskasvatuksen tasa-arvosuunnitelmasta säädettäisiin tarkemmin uudessa 5 b §:ssä.