1.1
Laki eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun lain muuttamisesta
1 §.Lain tarkoitus. Pykälän mukaan lain tarkoituksena on varmistaa, että kone, työväline, henkilönsuojain tai muu tekninen laite (tekninen laite) on vaatimusten mukainen eikä aiheuta valmistajan tarkoittamassa käytössä tapaturman vaaraa eikä terveyden haittaa. Koska henkilönsuojainasetus on suoraan sovellettavaa oikeutta, pykälän edellä mainitusta virkkeestä poistettaisiin tarpeettomana maininta henkilönsuojaimesta. Kyseessä olisi teknisluonteinen muutos.
3 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälään lisättäisiin uusi toinen momentti. Siinä todettaisiin, että henkilönsuojaimista säädettäisiin Euroopan unionin henkilönsuojainasetuksessa ja köysiratalaitteistoista köysiratalaitteistoasetuksessa. Köysiratalaitteistoasetus kattaa myös köysiratalaitteistoihin tarkoitetut osajärjestelmät ja turvakomponentit. Kyseiset asetukset ovat suoraan sovellettavaa oikeutta. Kyseisiä asetuksia sovellettaisiin siten laitelain asemesta.
Euroopan unionin asetukset voivat kuitenkin edellyttää kansallisia täytäntöönpanotoimia. Tämän vuoksi säädettäisiin, että laitelain kieliä koskevaa 10 a §:ää, valvontaa koskevaa 12 §:ää sekä rangaistussäännöksen sisältävää 13 §:ää sovellettaisiin myös henkilönsuojaimiin ja köysiratalaitteistoihin. Koska laitelaki koskee olennaisessa määrin työssä käytettäviä laitteita, siltä osin, kun on kyse yksityiseen kulutukseen tarkoitetuista tai olennaisessa määrin yksityiseen kulutukseen käytettävistä henkilönsuojaimista, kielestä, valvonnasta ja rangaistuksista säädettäisiin ehdotettavalla lailla kuluttajien käyttöön tarkoitetuista henkilönsuojaimista.
4 §.Valmistajan yleinen huolehtimisvelvollisuus. Pykälän ensimmäinen momentti koskee valmistajan velvollisuutta suunnitella ja valmistaa tekninen laite rakenteiltaan, varusteiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellaiseksi, että se soveltuu tarkoitettuun käyttöön eikä aiheuta tällaisessa käytössä tapaturman vaaraa tai terveyden haittaa. Momentin mukaan jos tapaturman vaaraa tai terveyden haittaa ei voida muutoin riittävästi poistaa, on valmistuksessa käytettävä tarkoituksenmukaisia suojaustoimenpiteitä. Kyseisen virkkeen sana valmistuksessa on tulkinnanvarainen ja siitä on saattanut saada väärän vaikutelman, että olisi kyse teknisen laitteen valmistamisen turvallisuuden parantamisesta eikä siitä, että itse teknisen laitteen turvallisuutta parannettaisiin tarkoituksenmukaisin suojaustoimenpitein. Tämän vuoksi esitetään, että sana valmistuksessa poistettaisiin. Lisäksi momentissa todetaan, että henkilönsuojaimen on oltava tehokas niitä vaaroja vastaan joilta suojaamaan se on tarkoitettu. Koska henkilönsuojainasetuksessa säädetään henkilönsuojainten vaatimustenmukaisuudesta, kyseinen virke poistettaisiin tarpeettomana.
Pykälän toinen momentti sisältää asetuksenantovaltuudet. Momentin toisen kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset henkilönsuojainten suunnitteluun ja rakenteeseen liittyvistä vaatimuksista sekä henkilönsuojainten haitattomuudesta ja suojausominaisuuksista. Voimassa on henkilönsuojaimista annettu valtioneuvoston päätös (1406/1993). Koska suoraan sovellettavassa henkilönsuojainasetuksessa säädetään henkilönsuojainten suunnittelua ja valmistusta koskevista vaatimuksista, kyseistä nimenomaan henkilönsuojaimia koskevaa asetuksenantovaltuutta ei enää tarvittaisi ja se esitetään poistettavaksi. Tarkoituksena on myös kumota henkilönsuojaimista annettu valtioneuvoston päätös. Pykälään ehdotetut muutokset ovat luonteeltaan lähinnä teknisiä.
5 §.Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen. Pykälään tehtäisiin teknisluonteinen muutos ja siitä poistettaisiin nimenomainen maininta henkilönsuojaimista. Pykälä koskee vaatimustenmukaisuuden osoittamista, ja sen ensimmäisen momentin ensimmäisen kohdan mukaan vaaralliset tekniset laitteet ja muut kuin yksinkertaiset vähäisiltä vaaroilta suojaamaan tarkoitetut henkilönsuojaimet on asiantuntijalaitoksen tyyppitarkastettava tai varmistettava niiden vaatimustenmukaisuus. Koska henkilönsuojainasetuksessa säädetään henkilönsuojainten vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta, kohdasta poistettaisiin viittaus muihin kuin yksinkertaisiin vähäisiltä vaaroilta tarkoitettuihin henkilönsuojaimiin ja niiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen tarpeettomana. Lisäksi ensimmäisen momentin kolmanteen kohtaan tehtäisiin teknisluonteinen korjaus lisäämällä sanan laitteen edelle sanan teknisen.
9 §.Teknisen laitteen edelleen luovuttajan velvollisuudet. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi muutos, koska kielivaatimuksista esitetään säädettäväksi uudessa 10 a §:ssä. Voimassa olevassa pykälässä on säädetty, että teknisen laitteen edelleen luovuttajan tulee laitteen vaatimustenmukaisuuden lisäksi varmistua, että asianmukaiset suomen- ja ruotsinkieliset ohjeet ovat sen mukana. Kielivaatimus poistettaisiin pykälästä ja se sisältyisi uuteen 10 a §:ään. Teknisen laitteen edelleen luovuttajan velvollisuuksiin kuuluisi edelleen varmistua, että asianmukaiset ohjeet ovat laitteen mukana. Myös 10 a §:n kielivaatimus koskisi teknisen laitteen edelleen luovuttajaa, joten tämän velvollisuuksiin ei tulisi sisällöllisiä muutoksia.
10 a §.Kielivaatimukset. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi kielivaatimuksia koskeva säännös. Voimassa olevassa laitelaissa suomen- ja ruotsinkielisten ohjeiden vaatimus on sisältynyt 9 §:ään. Lisäksi kielivaatimuksista on säädetty tarkemmin alemmanasteisissa säädöksissä, esimerkiksi koneiden turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:ssä tai henkilönsuojaimista annetun valtioneuvoston päätöksen liitteen 1 kohdassa 1.4. Tarkoituksena ei ole sinänsä muuttaa nykyisiä kielivaatimuksia.
Pykälässä säädettäisiin, että teknisen laitteen mukana toimitettavien, turvallista käyttöä koskevien ohjeiden, tietojen ja merkintöjen tulee olla suomen ja ruotsin kielellä. Myös vaatimustenmukaisuudesta annetun vakuutuksen olisi oltava suomeksi ja ruotsiksi. Jos kyse on laitteesta, jonka vaatimustenmukaisuus perustuu EU-sääntelyyn, vakuutuksella tarkoitetaan EU- tai EY-vaatimustenmukaisuusvakuutusta. Vaatimus koskisi laitelain soveltamisalan mukaisesti olennaisessa määrin työssä käytettäviä teknisiä laitteita, joihin kuuluvat myös tällaisten laitteiden osajärjestelmät ja turvakomponentit. Suomen- ja ruotsinkielisten ohjeiden ja muiden vastaavien tietojen ja merkintöjen vaatimus ei tarkoittaisi, etteivätkö nämä voisi olla lisäksi myös muilla kielillä.
Koska laitelaki kattaa sekä Euroopan unionin lainsäädännön piiriin kuuluvia että kansalliseen sääntelyyn kuuluvia teknisiä laitteita, käytettävät käsitteet olisi oltava riittävän kattavia. Ohjeilla, tiedoilla ja merkinnöillä tarkoitettaisiin ennen kaikkea laitteen käyttöohjeita, mutta myös esimerkiksi käyttöohjeisiin liitettyjä tai laitteisiin kiinnitettyjä muita sanallisia turvallisuus- tai varoitustietoja, jotka liittyvät laitteen turvalliseen käyttöön. Jos kyse on laitteesta, jonka vaatimustenmukaisuus perustuu EU-sääntelyyn, EU- tai EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen on oltava suomeksi ja ruotsiksi. Eri laitteita koskevassa EU-sääntelyssä on asiasta säädetty hieman eri tavoin. Yleensä joko vaatimustenmukaisuusvakuutus on oltava laitteen mukana tai sitten siinä annettavat tiedot on sisällytettävä käyttöohjeeseen ja lisäksi on ilmoitettava internet-osoite, jossa täydellinen vakuutus on saatavilla. Esimerkiksi henkilönsuojainasetuksen 8 artiklan 7 kohdan, 10 artiklan 4 kohdan, 11 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 2 kohdan sekä liitteen II kohdan 2.12 tarkoittamat ohjeet, tiedot ja merkinnät olisi oltava suomeksi ja ruotsiksi. Vastaavasti köysiratalaitteistoasetuksen 11 artiklan 7 kohdan, 13 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 2 kohdan, 19 artiklan 2 kohdan sekä liitteen II kohdan 7.1.1 tarkoittamat ohjeet, tiedot ja merkinnät olisi oltava suomen ja ruotsin kielellä.
Kyseiset EU-asetukset sisältävät myös säännöksiä valvontaviranomaiselle pyynnöstä annettavista tiedoista ja asiakirjoista, joita ovat esimerkiksi tekniset asiakirjat ja EU-tyyppitarkastustodistus. Näitä tietoja ja asiakirjoja ei lähtökohtaisesti tarvitse kääntää suomeksi ja ruotsiksi, vaan riittää, että ne ovat kyseisen viranomaisen helposti ymmärtämällä kielellä. Useimmiten tämä kieli on englanti. Viime kädessä valvontaviranomaisen harkinnassa on se, minkä kielisiä asiakirjoja se valvontatoiminnassaan hyväksyy.
Pykälässä ei säädettäisi, kenen velvollisuutena olisi huolehtia asianmukaisten ohjeiden, tietojen ja merkintöjen laatimisesta tai mukana olosta, vaan ainoastaan, millä kielellä näiden olisi oltava. Valmistajan tai muun luovuttajan velvollisuudet määräytyisivät laitelain muiden pykälien tai sen nojalla annettujen tarkempien alemmanasteisten säädösten mukaan tai suoraan henkilönsuojain- tai köysiratalaitteistoasetuksen perusteella. Velvollisuuksien yhteydessä asianmukaisella ohjeella, tiedolla ja merkinnällä tarkoitetaan myös sitä, että ne ovat vaadituilla kielillä laaditut.
Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä ohjeiden, tietojen ja merkintöjen sekä vaatimustenmukaisuusvakuutuksen kielestä sekä mahdollisuudesta poiketa ruotsin ja suomen kielen vaatimuksesta yksikielisessä kunnassa. Tarkoituksena on selkeyttää nykyistä tilannetta. Voimassa olevan laitelain 4 ja 5 §:n nojalla on voitu antaa tarkempia säännöksiä teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta ja sen osoittamisesta. Näiden nojalla on annettu myös esimerkiksi koneiden turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §, joka mahdollistaa konedirektiivin mukaisesti poikkeamisen suomen ja ruotsin kielen vaatimuksesta yksikielisellä alueella. Kuntien kielellisestä jaotuksesta säädetään kielilain (423/2001) 5 §:ssä (muutettu 1039/2014). Laitelain 4 ja 5 §:t eivät kuitenkaan riittävän täsmällisesti sisällä mahdollisuutta poiketa laissa säädetystä kielivaatimuksesta, mikä on saattanut aiheuttaa epäselvyyttä koneita koskevan valtioneuvoston asetuksen soveltamisessa. Tämän vuoksi pykälään kirjoitettaisiin voimassa olevaa lakia täsmällisemmin mahdollisuus antaa tarkempia säännöksiä myös kielivaatimuksesta.
12 §.Lain valvonta. Laitelain noudattamista valvoisi edelleen työsuojeluviranomainen. Vastaavasti työsuojeluviranomainen valvoisi henkilönsuojain- ja köysiratalaitteistoasetuksen noudattamista. Valvontalain mukaan työsuojeluviranomaisella tarkoitetaan aluehallintovirastoa sekä sosiaali- ja terveysministeriötä sen hoitaessa tuotteiden turvallisuuden valvontaan liittyviä tehtäviä. Aluehallintovirastojen tehtävät siirtynevät tulevaisuudessa uuteen, valmisteilla olevaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon, jossa olisi työsuojeluhallinnon tehtäviä hoitava toimiala.
Pykälän toisessa momentissa säädettäisiin, mihin työsuojeluviranomaisen valvonta perustuisi. Valvonnasta säädettäisiin, kuten nykyisinkin, työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa. Valvontalain 4 luvussa säädetään teknisen laitteen turvallisuuden valvonnasta ja siinä käytettävistä keinoista. Lisäksi henkilönsuojainten ja köysiratalaitteistojen valvonnasta säädettäisiin henkilönsuojainasetuksen VI luvussa ja köysiratalaitteistoasetuksen V luvussa. Henkilönsuojainasetuksen 37 artiklassa ja köysiratalaitteistoasetuksen 39 artiklassa viitataan lisäksi NLF-asetuksen 15 artiklan 3 kohtaan ja 16–29 artiklaan, mikä valvonnassa olisi myös otettava huomioon. Henkilönsuojainasetuksen ja köysiratalaitteistoasetuksen eri artikloissa osoitetaan velvoite toimia markkinavalvontaviranomaiselle tai jäsenvaltiolle. Selvyyden vuoksi ehdotetaan säädettäväksi, että työsuojeluviranomainen vastaisi mainituissa asetusten luvuissa markkinavalvontaviranomaiselle ja jäsenvaltiolle säädetyistä tehtävistä. Esimerkiksi henkilönsuojainasetuksen 40 ja 41 artiklassa jäsenvaltiolle osoitetut markkinavalvontatehtävät hoitaisi työsuojeluviranomainen.
Tarkoituksena ei olisi muuttaa olennaisissa määrin työssä käytettävien teknisten laitteiden valvontaa. Viittaamalla sekä valvontalakiin että asetuksiin tarkoituksena olisi turvata valvovan viranomaisen käytettävissä olevat keinot mahdollisimman laajasti sekä mahdollistaa eri teknisten laitteiden valvonta lähtökohtaisesti samalla tavoin. Henkilönsuojainten ja köysiratalaitteistojen osalta valvontalain soveltaminen asetusten rinnalla on tarpeen, sillä valvontalaki sisältää esimerkiksi mahdollisuuden määrätä päätöksessä asetetun velvoitteen tehosteeksi uhkasakon tai teettämis- tai keskeyttämisuhan siten kuin uhkasakkolaissa säädetään.
Nykyinen valvontalain toinen momentti siirtyisi pykälän kolmanneksi momentiksi. Se koskee yksityiseen kulutukseen tarkoitettujen tai olennaisessa määrin yksityiseen kulutukseen käytettävien teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuutta ja valvontaa ja on luonteeltaan viittaussäännös. Yksityiseen kulutukseen tarkoitettuja tai olennaisessa määrin yksityiseen kulutukseen käytettäviä teknisiä laitteita, kuten henkilönsuojaimia, valvoo pääsääntöisesti Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Tarkoituksena on, että työkäyttöön ja yksityiseen käyttöön tarkoitettujen laitteiden vaatimuksenmukaisuudessa ja tähän jakoon perustuvassa valvonnan työnjaossa ei sinänsä tapahtuisi muutoksia. Momentissa kuitenkin nykyisestä poiketen todettaisiin, että yksityiseen kulutukseen tarkoitettujen tai olennaisessa määrin yksityisessä kulutuksessa käytettävien teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta ja valvonnasta säädetään erikseen. Henkilönsuojainten osalta näistä säädettäisiin ehdotukseen sisältyvässä laissa kuluttajien käyttöön tarkoitetuista henkilönsuojaimista sekä laissa eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta. Koneiden valvonta perustuisi tältä osin edelleen kuluttajaturvallisuuslakiin.
13 §.Rangaistussäännös. Pykälässä olisi nykyistä vastaavasti rangaistussäännös laiteturvallisuusrikkomuksesta. Siitä voisi seurata sakkoa, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Pykälän ensimmäinen momentti sisältäisi laitelain säännösten rikkomisen rangaistavuuden, kun taas uusi toinen momentti koskisi henkilönsuojain- ja köysiratalaitteistoasetuksen säännösten rikkomisen rangaistavuuden. Säännös kohdentuisi ennen kaikkea valmistajaan, maahantuojaan, jakelijaan tai muuhun vastaavaan henkilöön, joka luovuttaa olennaisessa määrin työssä käytettäväksi tarkoitetun teknisen laitteen Suomessa markkinoille tai käyttöön.
Rikoslain 3 luvun 5 §:n mukaan rangaistavuuden edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus. Kyseisen säännöksen mukaan rikoslaissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetä. Tämä koskee myös rikoslain ulkopuolisessa laissa rangaistavaksi säädettyä tekoa, jos siitä on säädetty enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta tai jota koskeva rangaistussäännös on annettu rikoslain voimaantulon jälkeen. Jos teko on tarkoitus säätää rangaistavaksi myös tuottamuksellisena, siitä on nimenomaan säädettävä. Rikoslain 3 luvun 7 §:ssä on määritelty tuottamus ja törkeä tuottamus. Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvoitetta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä, ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet. Tällä hetkellä laiteturvallisuusrikkomuksen edellytyksenä on tahallisuus tai huolimattomuus, sen sijaan kuluttajaturvallisuusrikkomuksessa edellytetään tahallisuuden lisäksi törkeätä huolimattomuutta.
Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut, että tuottamuksen säätäminen rangaistavaksi on merkityksellistä sekä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen että yleisiin perusoikeuksiin sisältyvän suhteellisuusvaatimuksen kannalta. Jos muu kuin tahallinen teko on tarpeen säätää rangaistavaksi, tulee lähtökohdaksi ottaa törkeän huolimattomuuden edellyttäminen. Tämän vuoksi esitetään, että laiteturvallisuusrikkomuksen syyksiluettavuus muutettaisiin tuottamuksen osalta siten, että se koskisi huolimattomuuden sijaan törkeää huolimattomuutta.
Nykyinen laiteturvallisuusrikkomus on ollut niin kutsuttu blankorangaistussäännös, jossa rangaistavana tekona on ollut laitelain rikkominen. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin, minkä säännöksen rikkomisesta rangaistaisiin, jotta nykyistä paremmin olisi ennakoitavissa, minkälainen toiminta tai laiminlyönti olisi rangaistavaa. Pykälä- tai artiklaviittauksen lisäksi säännöksessä tuotaisiin lyhyesti esiin, mistä asiasta pykälässä tai artiklassa säädettäisiin. Tarkoituksena olisi selkeyttää nykyistä rangaistussäännöstä, mutta pitää rangaistavuuden kattavuus nykyistä vastaavana.
Pykälän ensimmäisen momentin 1–3 kohdat koskisivat valmistajan velvollisuuksien laiminlyöntiä. Kohdassa 1 säädettäisiin rangaistavaksi velvollisuus huolehtia teknisen laitteen vaatimustenmukaisuudesta ja turvallisuudesta, josta säädetään laitelain 4 §:n 1 momentissa tai sen 2 momentin nojalla annetuissa alemmanasteisissa säädöksissä. Kohdassa 2 säädettäisiin rangaistavaksi velvollisuus osoittaa teknisen laitteen vaatimustenmukaisuus, koota teknisen asiakirjat, laatia asianmukaiset käyttö- ja muut ohjeet, sekä varustaa tekninen laite vaaditulla merkinnällä, joista säädetään laitelain 5 §:n 1 momentissa tai sen 2 momentin nojalla annetuissa alemmanasteisissa säädöksissä. Käyttö- ja muiden ohjeiden asianmukaisuus tarkoittaa myös sitä, että ne on laadittu vaaditulla kielellä, josta säädettäisiin ehdotetussa 10 a §:ssä. Kuitenkin varsinaisesti velvollisuudesta laatia asianmukaiset ohjeet ynnä muut tiedot säädettäisiin 5 §:ssä. Kohta 3 koskisi velvollisuutta liittää vaarallisen aineen nimi, vaaditut merkinnät ja käyttö- ja turvallisuusohjeet sellaiseen tekniseen laitteeseen, johon pysyvästi kuuluvana osana sisältyy vaarallista ainetta. Tästä säädetään laitelain 6 §:ssä.
Momentin 4–6 kohdat koskisivat henkilöä, joka luovuttaa teknisen laitteen omissa nimissään ensimmäistä kertaa markkinoille tai käyttöön Euroopan talousalueella. Tällainen henkilö on esimerkiksi taho, joka ei ole valmistaja mutta saattaa tuotteen markkinoille omissa nimissään esimerkiksi pakkaamalla tai merkitsemällä sen omalla kauppanimellään. Tällöin jos valmistaja ei ole täyttänyt omia velvollisuuksistaan, vastaa kyseinen henkilö omalta osaltaan samoista velvollisuuksista kuin valmistaja. Tämän vuoksi kohtien 4–6 velvollisuudet vastaavat kohtien 1–3 valmistajan velvollisuuksia.
Momentin kohta 7 koskisi edelleen luovuttajan velvollisuuksia, josta säädetään laitelain 9 §:ssä. Edelleen luovuttajalla tarkoitetaan teknisen laitteen luovutusketjussa olevia tahoja, kuten tukku- ja vähittäiskauppiasta. Hänen tulee varmistua teknisen laitteen vaatimustenmukaisuudesta ja siitä, että asianmukaiset ohjeet ovat laitteen mukana.
Pykälän toinen momentti koskisi henkilönsuojain- ja köysiratalaitteistoasetuksessa säädettyjen valmistajan, maahantuojan ja jakelijan velvollisuuksien rikkomista. Kummankin asetuksen II luvuissa säädetään kyseisten tahojen velvollisuuksista. Toisen momentin 1–4 kohdat koskisivat valmistajan velvollisuuksien rikkomista. Kohdassa 1 säädettäisiin rangaistavaksi velvollisuus varmistaa tuotteen vaatimustenmukaisuus, josta säädetään henkilönsuojainasetuksen 8 artiklan 1 kohdassa ja köysiratalaitteistoasetuksen 11 artiklan 1 kohdassa. Toisen momentin kohdassa 2 säädettäisiin rangaistavaksi velvollisuus laatia tekniset asiakirjat, suorittaa tai suorituttaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, laatia EU-vaatimustenmukaisuus-vakuutus sekä kiinnittää CE-merkintä. Näistä säädetään henkilönsuojainasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa ja köysiratalaitteistoasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa. Toisen momentin 3 kohdassa säädettäisiin rangaistavaksi velvollisuus varmistaa sarjatuotannossa valmistetun tuotteen vaatimustenmukaisuus, josta säädettäisiin henkilönsuojainasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa ja köysiratalaitteistoasetuksen 11 artiklan 4 kohdassa. Lisäksi toisen momentin kohdassa 4 säädettäisiin rangaistavaksi velvollisuus varmistaa, että tuotteen mukana tai saatavilla ovat asianmukaiset tiedot, ohjeet tai asiakirjat. Näistä säädetään henkilönsuojainasetuksen 8 artiklan 7 ja 8 kohdassa ja köysiratalaitteistoasetuksen 11 artiklan 7 kohdassa. Kuten edellä, asianmukaisuus viittaa tässäkin myös siihen, että ohjeet ja muut vastaavat tiedot ovat vaadituilla kielillä. Saatavilla olo taasen viittaa henkilönsuojainasetuksen 8 artiklan 8 kohtaan, jonka mukaan henkilönsuojainten osalta EU-vaatimustenmukaisuusvaatimus on joko toimitettavan tuotteen mukana tai vaihtoehtoisesti tuotteen mukana oleviin ohjeisiin on sisällytettävä EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa annettavat tiedot ja lisäksi internet-osoite, jossa täydellinen EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus on saatavilla.
Toisen momentin 5 kohta koskisi maahantuojan velvollisuuksien rikkomista. Kohdassa säädettäisiin rangaistavaksi velvollisuus saattaa markkinoille ainoastaan vaatimustenmukaisia tuotteita. Tästä säädetään henkilönsuojainasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa ja köysiratalaitteistoasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa. Lisäksi kohdassa säädettäisiin rangaistavaksi velvollisuus varmistaa, että valmistaja on huolehtinut vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelystä, teknisten asiakirjojen laatimisesta ja asianmukaisten merkintöjen tekemisestä, että tuotteeseen on kiinnitetty CE-merkintä ja että mukana ovat asianmukaiset ohjeet, tiedot ja asiakirjat. Näistä säädettäisiin henkilönsuojainasetuksen 10 artiklan 2 ja 4 kohdissa ja köysiratalaitteistoasetuksen 13 artiklan 2 ja 4 kohdissa.
Toisen momentin 6 kohta koskisi jakelijan velvollisuuksia. Siinä säädettäisiin rangaistavaksi velvollisuus varmistaa, että tuotteeseen on kiinnitetty CE-merkintä, mukana ovat asianmukaiset ohjeet, tiedot ja asiakirjat sekä siitä, että valmistaja ja maahantuoja ovat huolehtineet asianmukaisten merkintöjen tekemisestä.
Kolmanteen momenttiin siirtyisi voimassa olevaan lakiin sisältyvä viittaussäännös rikoslakiin. Kuten edellä on tuotu esille, tarkoituksena on yhdenmukaistaa työssä käytettäväksi tarkoitettujen ja kuluttajakäyttöön tarkoitettujen tuotteiden valmistajaan, maahantuojaan, jakelijaan tai muuhun luovuttajaan kohdistuvaa rangaistavuutta. Etenkin henkilönsuojainten ja koneiden osalta voimassa olevan sääntelyn osalta on voitu päätyä soveltamaan työturvallisuusrikosta tai terveysrikosta riippuen siitä, mikä on ollut valmistettavan tuotteen pääasiallinen käyttötarkoitus. Kolmannessa momentissa viitattaisiin siten aiemman työturvallisuusrikoksen sijaan rikoslain 44 luvun 1 §:ssä säädettyyn terveysrikokseen.
1.4
Laki kuluttajien käyttöön tarkoitetuista henkilönsuojaimista
1 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta tarkoituksena yhtäältä kytkeä laki EU:n henkilönsuojainasetukseen ja toisaalta erottaa kyseessä olevan lain soveltamisala työssä käytettäviä henkilönsuojaimia koskevasta sääntelystä. Sen mukaan laissa säädetään yksityiseen kulutukseen tarkoitettujen tai olennaisessa määrin yksityisessä kulutuksessa käytettävien, henkilönsuojainasetuksessa tarkoitettujen henkilönsuojainten vaatimustenmukaisuudesta ja sen valvonnasta. Tarkoitus on, että käytännössä tätä lakia sovellettaisiin niihin henkilönsuojaimiin, joihin ei sovelleta työssä käytettäviä henkilönsuojaimia koskevaa sääntelyä. Myös esimerkiksi ammattiurheilussa käytettävät suojaimet ovat usein käytännössä sellaisia, että niitä tosiasiassa käytetään olennaisessa määrin yksityiseen kulutukseen enemmän kuin ammattiurheiluun.
Voimassa olevaan sääntelyyn nähden ehdotettu sääntely muuttaisi soveltamisalan osalta oikeustilaa jonkin verran nykyisestä niiden tilanteiden osalta, joissa oikeushenkilö luovuttaa henkilönsuojaimia kuluttajille tai näihin rinnastettaville henkilöille muussa kuin elinkeinotoiminnassa. Voimassa oleva, kuluttajien käyttöön tarkoitettuja henkilönsuojaimia koskeva valtioneuvoston asetus on annettu kuluttajaturvallisuuslakia edeltäneen kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain (75/2004) nojalla, ja sen soveltamisala kattaa eräin rajoituksin myös muussa kuin elinkeinotoiminnassa tehtävän, oikeushenkilöiden kuten erilaisten yhdistysten tai vaikkapa kunnallisten toimijoiden toimesta tapahtuvan luovuttamisen. Sen sijaan uuden henkilönsuojainasetuksen määritelmiä koskevan 3 artiklan 2 kohdan mukaan asettamisella saataville markkinoilla tarkoitetaan henkilönsuojaimen toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta, ja artiklan 3 kohdan mukaan markkinoille saattamisella puolestaan tarkoitetaan henkilönsuojaimen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla. Nämä määritelmät kytkeytyvät liiketoiminnan yhteydessä tehtävään luovuttamiseen. Nyt käsillä ehdotetun sääntelyn osalta arvioidaan perustelluksi muun muassa johdonmukaisuuden vuoksi noudattaa henkilönsuojainasetuksen soveltamisalaa tältä osin. Näin ollen kuluttajakäyttöön tarkoitettuja henkilönsuojaimia koskevan erityissääntelyn soveltamisala kaventuu hieman nykyisestä. Käytännössä kyse on valvontaviranomaisen arvion mukaan sangen rajallisesta määrästä tilanteita. Lisäksi on todettava, että riippumatta ehdotetusta soveltamisalan rajauksesta nykysääntelyyn nähden, voimassa oleva kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) soveltuu kulutustavaroiden turvallisuuteen täydentävästi tarvittaessa joka tapauksessa (kuluttajaturvallisuuslain 4 §). Näin ollen mahdollisten muussa kuin liiketoiminnassa luovutettavien henkilönsuojainten turvallisuuteen voidaan tarvittaessa puuttua kuluttajaturvallisuuslain nojalla. Valvontaviranomainen voi siis näissä tilanteissa edellyttää tuotteelta kuluttajaturvallisuuslain mukaista turvallisuustasoa ja soveltaa lain mukaisia valvontakeinoja.
Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin henkilönsuojain viittaamalla henkilönsuojaimiin, joista säädetään EU:n henkilönsuojainasetuksessa. Samalla momentissa määriteltäisiin henkilönsuojainasetus.
2 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälässä on tarkoitus kokoavasti tuoda esiin muu lainsäädäntö, jota tämän lain tarkoittamiin tuotteisiin ja niiden vaatimustenmukaisuuden valvontaan sovelletaan. Pykälä on sikäli luonteeltaan informatiivinen, että kyseiset viittaukset löytyvät myös esimerkiksi lain 3 ja 6 §:stä. Kuitenkin koska sekä itse suojaimille asetettaviin vaatimuksiin että niiden noudattamisen valvontaan sovelletaan samanaikaisesti useampaa, sekä EU-tason että kansallista sääntelyä, selkeyden vuoksi nämä ehdotetaan koottavaan yhteen, suhdetta muuhun lainsäädäntöön koskevaan pykälään. Pykälässä myös määriteltäisiin samalla NLF-asetus sekä markkinavalvontalaki.
Pykälän 1 momentin mukaan henkilönsuojaimia koskevista vaatimuksista ja velvollisuudesta noudattaa näitä vaatimuksia säädettäisiin tämän lain lisäksi henkilönsuojainasetuksessa. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin markkinavalvonnan, kolmansista maista tuotavien tuotteiden ulkorajavalvonnan sekä tuotteiden CE-merkinnälle asetettavien vähimmäisvaatimusten osalta NLF-asetukseen. Vaatimustenmukaisuuden valvontaa koskevan kansallisen sääntelyn osalta 3 momentissa viitattaisiin markkinavalvonnan, NLF-asetuksen tarkoittaman ulkorajavalvonnan, valvontaviranomaisten ja muutoksenhaun osalta markkinavalvontalakiin. Pykälän 4 momentissa viitattaisiin henkilönsuojainasetuksen V luvussa tarkoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten, niille asetettavien vaatimusten, niiden valvonnan ja muutoksenhaun osalta työsuojeluun liittyvien arviointielimien hyväksymisestä annettuun lakiin (1053/2010).
3 §.Henkilönsuojaimia koskevat vaatimukset. Pykälässä viitattaisiin henkilönsuojaimia koskevien vaatimusten sekä näiden vaatimusten noudattamista koskevan velvollisuuden osalta EU:n henkilönsuojainasetuksen I–IV lukuihin. Pykälän sisältö on näin varsin rajattu ottaen huomioon, että EU-asetus on sellaisenaan sovellettavaa oikeutta eikä kansallisessa sääntelyssä lähtökohtaisesti tule toistaa EU-asetuksen sisältöä.
4 §.Kielivaatimukset. Pykälässä säädettäisiin siitä, että henkilönsuojainasetuksen säännöksessä mainittujen kohtien tarkoittamat tiedot tulee antaa suomen ja ruotsin kielellä. Henkilönsuojainasetuksen kansallinen toimeenpano edellyttää, että eräiden asetuksen tarkoittamien tietojen osalta on kansallisesti määritelty, millä kielillä henkilönsuojaimiin liittyviä tietoja tulee antaa. Nyt ehdotettu sääntely vastaisi tältä osin työkäyttöön tarkoitetuista henkilönsuojaimista annettaville tiedoille asetettavia kielivaatimuksia. Tämä on perusteltua muun muassa sen vuoksi, että osaa henkilönsuojaimista käytetään sekä työssä että vapaa-aikana, ja yhdenmukaisen sääntelyn voidaan arvioida olevan toiminnanharjoittajienkin kannalta selkeämpää. Lisäksi ehdotettu sääntely on muun muassa linjassa muun työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla viime aikoina valmistellun, esimerkiksi sähkötuotteita ja ilotulitteita koskevan tuotesääntelyn kielivaatimusten kanssa.
Henkilönsuojainasetuksessa säädetään myös muista, esimerkiksi valvontaviranomaiselle pyynnöstä annettavista tiedoista. Asetuksen 8 artiklan 10 kohdan mukaan valmistajien tulee toimivaltaisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä antaa viranomaiselle kaikki henkilönsuojaimen vaatimustenmukaisuuden osoittamisen kannalta tarpeelliset tiedot ja asiakirjat viranomaisen helposti ymmärtämällä kielellä painetussa tai sähköisessä muodossa. Tällaisia tietoja ja asiakirjoja ovat esimerkiksi tekniset asiakirjat ja EU-tyyppitarkastustodistus. Tarkoitus on, että näitä ei tarvitse kääntää suomeksi tai ruotsiksi, jos markkinavalvontaviranomainen harkitsee, ettei se ole tarpeen.
5 §.Valvonnan ohjaus. Pykälässä säädettäisiin tavanomaiseen tapaan siitä, että lain säännösten noudattamista koskevan valvonnan ohjaus kuuluu työ- ja elinkeinoministeriölle.
6 §.Valvonta. Pykälässä viitattaisiin lain noudattamisen valvonnan osalta henkilönsuojainasetuksen VI lukuun, NLF-asetukseen ja markkinavalvontalakiin. Henkilönsuojainasetuksen VI luku koskee unionin markkinavalvontaa, unionin markkinoille tuleville henkilönsuojaimille tehtäviä tarkastuksia ja unionin suojamenettelyä, ja se on ensisijainen henkilönsuojainten valvonnassa sovellettava säädös. Sen varmistamiseksi, että markkinavalvonnan käytössä on edelleen tarvittava valikoima keinoja ja toimivaltuuksia, pykälässä säädettäisiin myös, että markkinavalvontaan sovelletaan NLF-asetusta ja markkinavalvontalakia. Viittaus NLF-asetukseen on sikäli lähinnä informatiivinen, että henkilönsuojainasetuksen 37 artiklan mukaan sen soveltamisalaan kuuluviin henkilönsuojaimiin sovelletaan NLF-asetuksen markkinavalvontaa ja ns. ulkorajavalvontaa koskevia 15 artiklan 3 kohtaa ja 16–29 artiklaa. Markkinavalvontalakiin liittyen tarkoitus on varmistaa henkilönsuojainasetuksen vaatimusten noudattamisen tehokas valvonta mahdollistamalla valvonnassa riittävien toimenpiteiden käyttö.
7 §.Markkinavalvontaviranomainen. Pykälässä nimettäisiin tämän lain sekä henkilönsuojainasetuksen tarkoittamaksi markkinavalvontaviranomaiseksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Pykälän mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto vastaa asetuksen luvussa VI markkinavalvontaviranomaiselle ja jäsenvaltiolle säädetyistä tehtävistä. Tarkoitus on, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto vastaa kaikista henkilönsuojainasetuksen VI luvussa tarkoitettujen viranomaistoimenpiteiden toteuttamisesta, riippumatta siitä, käytetäänkö henkilönsuojainasetuksessa viranomaistoimenpiteen kohdalla termiä markkinavalvontaviranomainen vai jäsenvaltio.
8 §.Oikeus tehdä tarkastuksia. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin ensinnäkin yleisesti viranomaisen tarkastusoikeuden osalta markkinavalvontalakiin.
Toisessa momentissa säädettäisiin lisäksi erikseen tarkastuksen ulottamisesta pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin. Tämä olisi mahdollista silloin, kun tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 44 luvun 1 §:ssä tarkoitettu terveysrikos. Tällaisesta tarkastusoikeudesta säädetään markkinavalvontalain 9 §:n mukaan kussakin sektorilaissa erikseen. Perustuslain 10 §:n nojalla on turvattu kotirauha. Lailla voidaan kuitenkin säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Kotirauhan piirissä viranomaistarkastukset ovat mahdollisia, kun on aihetta epäillä rikosta, josta voi seuraamuksena olla vankeusrangaistus. Tämän vuoksi pykälässä tarkoitetut tarkastukset voitaisiin ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin vain mainittujen edellytysten täyttyessä. Käytännössä kyse voi olla esimerkiksi tilanteista, joissa epäillään henkilönsuojainten olevan niin puutteellisia, että niistä arvioidaan voivan aiheutua vakavaa vaaraa ja vaaran estämiseksi tai rajoittamiseksi on välttämätöntä ulottaa tarkastus vastuussa olevaan talouden toimijaan liittyen poikkeuksellisesti myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin edelleen, ettei markkinavalvontalain 14 §:ssä tarkoitetulle ulkopuoliselle asiantuntijalle voida antaa oikeutta ulottaa tarkastusta pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Markkinavalvontalain 14 §:ssä säädetään mahdollisuudesta käyttää valvonnassa apuna ulkopuolisia asiantuntijoita, ja sovellettaessa markkinavalvontalakia tämän lain noudattamisen valvontaan nyt ehdotetulla tavalla myös tämän lain valvonnassa tulee sovellettavaksi kyseinen, ulkopuolisen asiantuntijan käyttämistä koskeva sääntely. Mainitussa markkinavalvontalain pykälässä säädetään yleisesti ulkopuolisen asiantuntijan käyttämisen edellytyksistä markkinavalvonnassa. Koska toisaalta tarkastuksen tekemisestä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin säädetään kussakin ns. sektorilaissa erikseen, on nyt käsillä olevassa laissa tarpeen säätää siitä, ettei tällaiselle ulkopuoliselle asiantuntijalle kuitenkaan voida antaa oikeutta ulottaa tarkastusta tällaisiin tiloihin. Tämä periaate on tuotu esiin esimerkiksi markkinavalvontalain esitöissä (HE 40/2016 vp, s. 36). Selkeyden vuoksi ja koska kyse on perustuslaissa säädetyn kotirauhan kannalta merkityksellisestä säännöksestä, asiasta säädettäisiin myös erikseen tässä pykälässä.
9 §.Rangaistussäännökset. Pykälässä säädettäisiin henkilönsuojainsääntelyn rikkomisesta.
Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin ne henkilönsuojainasetuksen kohdat, joiden tahallisesta tai törkeästä huolimattomuudesta tehtävästä rikkomisesta voitaisiin tuomita laiteturvallisuusrikkomuksesta sakkoon, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Momentti vastaisi paitsi syyksiluettavuuden asteen osalta niin myös sisällöllisesti sitä mitä henkilönsuojainasetuksen osalta säädetään laitelain 13 §:n 2 momentissa. Tämän vuoksi myös rikkomuksen nimike olisi yhdenmukainen laitelain kanssa.
Lisäksi pykälän 2 momentissa viitattaisiin CE-merkintää koskeviin laiminlyönteihin liittyen CE-merkintärikkomuksesta annettuun lakiin (187/2010). Säännös olisi luonteeltaan viittaussäännös.
Pykälän 3 momentissa viitattaisiin rikoslain 44 luvun 1 §:ään, jossa säädetään terveysrikoksesta.
10 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta vastaavasti kuin työssä käytettäviä suojaimia koskevassa sääntelyssä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain voimaantulosta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuluttajakäyttöön tarkoitettuja henkilönsuojaimia koskevan voimassaolevan sääntelyn, kuluttajien käyttöön tarkoitettuja henkilönsuojaimia koskevista vaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen kumoamisesta. Pykälän 3 momentti sisältäisi puolestaan henkilönsuojainasetuksen 47 artiklan mukaiset siirtymäsäännökset. Sen mukaan henkilönsuojaimet, jotka on saatettu markkinoille ennen 21 päivää huhtikuuta 2019 ja jotka ovat tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisia, saavat jäädä markkinoille 21 päivän huhtikuuta 2019 jälkeen. Näihin henkilönsuojaimiin myönnetyt EY-tyyppitarkastustodistukset ja annetut hyväksymispäätökset ovat voimassa 21 päivään huhtikuuta 2023 saakka, ellei niiden voimassaolo pääty sitä ennen.