1.1  Tausta

Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaisesti hallitus on käynnistänyt toimenpidekokonaisuuden korkeakoulutuksen tarpeettoman kasautumisen vähentämiseksi. Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrän kasvattamista koskevan tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että nykyistä suurempi osuus koulutuksesta on koulutustasoa nostavaa. Hallitus on käynnistänyt niin kutsutun yhden paikan säännön valmistelun, joilla korkeakoulutuksen resursseja ja aloituspaikkoja vapautetaan ensikertalaisten opiskelijoiden käyttöön. Samanaikaisesti ensikertalaisten asemaa korkeakoulujen tutkintokoulutuksessa parantavien toimien kanssa lisätään korkeakoulututkinnon jo suorittaneiden mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Hallitusohjelmassa on sovittu niin kutsuttujen kaksoistutkintojen eli ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen sujuvoittamisesta hyödyntämällä modulaarista koulutusrakennetta. Koulutusrakenteen uudistaminen vähentäisi tarvetta suorittaa useampia saman tasoisia korkeakoulututkintoja. Kaksoistutkintojen uudistaminen tukee sekä opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuksen kasautumisen vähentämisen ohjelmaa, että sosiaali- ja terveysministeriön hyvän työn ohjelmaa, jonka tavoitteena on helpottaa sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpulaa. 

1.2  Valmistelu

2.1  Lainsäädäntö

Ammattikorkeakoulututkinnoista säädetään ammattikorkeakoululaissa (932/2014), ammattikorkeakouluista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1129/2014) sekä asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998). Ammattikorkeakoululaissa on säädetty, että ammattikorkeakoulussa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat korkeakoulututkintoja ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulussa suoritettuun tutkintoon liitetään asianomaisen koulutusalan nimi sekä tutkintonimike ja ammattikorkeakoulututkinnon osalta tarvittaessa lyhenne AMK ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon osalta lyhenne ylempi AMK. Tutkintojen asemasta korkeakoulututkintojen järjestelmässä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun asetuksen mukaan ammattikoulututkintoja ovat muun muassa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja sosiaali- ja terveysalan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Ammattikorkeakouluista annetussa valtioneuvoston asetuksessa säännellään muun muassa opintojen rakennetta, mitoitusta ja laajuutta. 

Ammattikorkeakoululain 7 §:n mukaan ammattikorkeakoulutoiminta edellyttää toimilupaa. Toimiluvan myöntää valtioneuvosto. Toimiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että ammattikorkeakoulu on koulutustarpeen vaatima ja että hakijalla on toiminnan laatu, vaikuttavuus ja tehokkuus huomioon ottaen taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset ammattikorkeakoululaissa säädettyjen tehtävien asianmukaiseen järjestämiseen. Toimiluvan saajalla on oikeus harjoittaa ammattikorkeakoulutoimintaa toimiluvassa määrätyn koulutustehtävän mukaisesti. Toimiluvassa voidaan määrätä ammattikorkeakoululle myös sen tehtäviin kohdistuvia kehittämis- ja muita velvollisuuksia. 

Valtioneuvosto voi muuttaa toimilupaa tai peruuttaa sen, jos koulutustarpeen olennaiset muutokset tai muut ammattikorkeakoulutoimintaan liittyvät olennaiset syyt sitä edellyttävät taikka, jos ammattikorkeakoulu ei täytä edellä mainittuja säädettyjä edellytyksiä. 

Ammattikorkeakoululain 8 §:n 1 momentin mukaan ammattikorkeakoulun toimiluvassa määrätään siitä, mitä ammattikorkeakoulututkintoja ja niihin liitettäviä tutkintonimikkeitä ammattikorkeakoulun tulee antaa (koulutusvastuu). Toimiluvassa voidaan tarvittaessa myös täsmentää tutkintokohtaista koulutusvastuuta. Lisäksi toimiluvassa määrätään siitä, mitä ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja ja niihin liitettäviä tutkintonimikkeitä ammattikorkeakoulu voi antaa. 

Ammattikorkeakouluissa suoritettavia sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoja, joihin liitetään tutkintonimike ensihoitaja (AMK) (laajuus 240 op, kesto 4 vuotta), kätilö (AMK) (laajuus 270 op, kesto 4,5 vuotta) ja terveydenhoitaja (AMK) (laajuus 240 op, kesto 4 vuotta) kutsutaan kaksoistutkinnoiksi eli koulutusohjelmaan sisältyy yleissairaanhoidon koulutus (laajuus 180 op, kesto 3 vuotta). Koulutuksesta myönnetään kaksi tutkintoa, sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) sekä sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon liitetään tutkintonimike ensihoitaja (AMK), kätilö (AMK) tai terveydenhoitaja (AMK). Tutkinnot myönnetään samaan aikaan. Ammattikorkeakoululaissa ei kuitenkaan säädetä kaksoistutkinnoista, vaan kaksoistutkintoluonne perustuu ammattikorkeakoulujen käytäntöihin. 

Kätilön ja terveydenhoitajan ammatin harjoittaminen on Suomessa säänneltyä. Oikeudesta harjoittaa terveydenhuollon ammattia säädetään lailla terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) ja asetuksella terveydenhuollon ammattihenkilöistä (564/1994).  

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt jaetaan laillistettuihin ja nimikesuojattuihin ammattihenkilöihin. Laillistettavien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävissä saa toimia vain Valviran myöntämän laillistuksen saanut henkilö. Nimikesuojatuissa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä voivat toimia muutkin kuin rekisteriin merkityt nimikesuojauksen saaneet henkilöt. Kun työnantaja palkkaa henkilön nimikesuojatun ammattihenkilön tehtäviin, pitää työnantajan varmistua siitä, että valitulla henkilöllä on edellytykset toimia kyseisissä tehtävissä. 

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 4 §:ssä säädetään oikeudesta harjoittaa lääkärin, hammaslääkärin, erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin ammattia yliopistossa suoritetun koulutuksen perusteella. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 5 § säädetään oikeudesta harjoittaa eräitä muita terveydenhuollon ammatteja ja ammattinimikkeen käyttöoikeudesta Suomessa suoritetun koulutuksen perusteella. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa proviisorin, psykologin, puheterapeutin, ravitsemusterapeutin, farmaseutin, sairaanhoitajan, kätilön, terveydenhoitajan, fysioterapeutin, laboratoriohoitajan, röntgenhoitajan, suuhygienistin, toimintaterapeutin, optikon ja hammasteknikon ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut kyseiseen ammattiin johtavan koulutuksen Suomessa. Henkilöllä, joka on suorittanut valtioneuvoston asetuksella säädettyyn ammattiin johtavan koulutuksen Suomessa, on oikeus käyttää kyseistä ammattinimikettä. Jos ammattiin johtavaa koulutusta ei ole säännelty, ammattinimikkeen käyttöoikeuden edellytyksenä on, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on hakemuksesta hyväksynyt koulutuksen siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. 

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää hakemuksen perusteella oikeuden harjoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattia sekä Suomessa että ulkomailla koulutetuille ammattihenkilöille. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon on liitetty tutkintonimike kätilö (AMK) tai terveydenhoitaja (AMK) saavat kätilön tai terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan laillistuksen. Ensihoitaja (AMK) –tutkintonimikkeen saanut laillistetaan ainoastaan sairaanhoitajana. Valvira voi kuitenkin tunnustaa muussa EU- tai ETA-valtiossa kuin Suomessa kyseiseen tehtävään pätevöityneen henkilön ammattipätevyyden terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 8 d §:n nojalla. 

Ensihoitopalvelusta annetun asetuksen (585/2017) 8 § 2 mom. 3 kohdan mukaan hoitotason ensihoidon yksikössä ainakin toisen ensihoitajan on oltava ensihoitaja AMK taikka terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu laillistettu sairaanhoitaja, joka on suorittanut hoitotason ensihoitoon suuntaavan vähintään 30 opintopisteen laajuisen opintokokonaisuuden yhteistyössä sellaisen ammattikorkeakoulun kanssa, jossa on opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen mukaisesti ensihoidon koulutusohjelma. Asetuksen 10 §:ssä säädetään ensihoitopalvelun kenttäjohtajasta. Ensihoitopalvelun kenttäjohtajan on oltava ensihoitaja AMK taikka terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu laillistettu sairaanhoitaja, joka on suorittanut hoitotason ensihoitoon suuntaavan vähintään 30 opintopisteen laajuisen opintokokonaisuuden yhteistyössä sellaisen ammattikorkeakoulun kanssa, jossa on opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen mukaisesti ensihoidon koulutusohjelma. Lisäksi kenttäjohtajalla on oltava riittävä ensihoidon hallinnollinen ja operatiivinen osaaminen ja tehtävän edellyttämä kokemus. 

Näistä niin kutsutuista kaksoistutkinnoista ei ole säädetty ammattikorkeakoululainsäädännössä, vaan ne perustuvat ammattikorkeakoulujen käytäntöihin. Lainsäädännön näkökulmasta opiskelijat otetaan suorittamaan tiettyä ammattikorkeakoulututkintoa tai tiettyjä ammattikorkeakoulututkintoja ja tutkinto tai tutkinnot myönnetään opiskelijalle, joka on suorittanut kyseistä tutkintoa koskevat ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman mukaiset tutkintovaatimukset. 

Kaksoistutkintojen opetussuunnitelman rakennetta on kuvattu vuonna 2006 julkaistussa opetusministeriön työryhmämuistiossa Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon: Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintopisteet(http://urn.fi/URN:ISBN:952-485-195-4). Raportin mukaan ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan koulutukset sisältävät sairaanhoitajan tutkinnon. Tutkintojen opetussuunnitelmien rakenteissa on kuitenkin joitakin eroja. Raportin mukaan ensihoidon koulutus rakentuu siten, että tutkintoon sisältyvät sairaanhoitajan opinnot integroituvat tiiviisti ensihoitajan opintoihin koulutuksen koko 240 opintopisteen ajalle. Terveydenhoitajakoulutuksesta taas todetaan, että terveydenhoitajakoulutuksen ammattiopintoja on vähintään 60 opintopistettä, joista 30 opintopistettä toteutuu sairaanhoitajakoulutukseen sisältyvinä terveydenhoitotyön ammattiopintoina. Kätilökoulutuksesta todetaan, että ammattiopintoja on 90 opintopistettä, joista 30 opintopistettä toteutuu sairaanhoitajakoulutukseen sisältyvinä kätilötyön ammattiopintoina. Vaikka kuvaus on vanha, ensihoidon koulutuksen toteuttaminen eroaa kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksista pääpiirteittään siten, että sairaanhoitajaosaaminen on toteutettu integroituneemmin osana tutkintoa, kun taas kätilö- ja terveydenhoitajaosaamiset ovat jossain määrin erotellumpia opintojaksoja opetussuunnitelmassa. 

Ammattikorkeakouluasetuksen 3 §:ssä säädetään opintojen mitoituksesta ja laajuudesta. Opintojen mitoituksen peruste on opintopiste. Opintojaksot pisteytetään niiden edellyttämän työmäärän mukaan. Yhden lukuvuoden opintojen suorittamiseen keskimäärin vaadittava 1 600 tunnin työpanos vastaa 60 opintopistettä. 

Ammatillisen opettajankoulutuksen muodostavista opettajan pedagogisista opinnoista, erityisopettajan opinnoista ja opinto-ohjaajan opinnoista ei voimassa olevassa lainsäädännössä ole säädetty erikseen, vaan lainsäädännössä käytetään termiä ammatillinen opettajankoulutus kuvaamaa kaikkia kolmea opintokokonaisuutta. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole myöskään säädetty tarkemmista opintokohtaisista osaamistavoitteista tai opintojen rakenteista. 

2.2  Nykytilan ongelmat

Korkeakoulujen uusissa opiskelijoissa ja tutkinnon suorittaneissa on huomattava määrä henkilöitä, joilla on aiemmin suoritettu sosiaali- ja terveysalalle suuntautuva korkeakoulututkinto. Kahden saman tasoisen tutkinnon suorittaminen on yleisempää sosiaali- ja terveysalan tehtäviin suuntaavassa koulutuksessa, kuin muilla ammattikorkeakoulujen koulutusaloilla. 

Sairaanhoitajakoulutus on terveysalalla eräänlainen pohjatutkinto, josta jatketaan muihin sosiaali- ja terveysalan tehtäviin suuntaaviin korkeakoulututkintoihin, erityisesti yliopistoissa terveystieteiden kandidaatin tutkintoon ja ammattikorkeakouluissa terveydenhoitajakoulutukseen, kätilökoulutukseen ja ensihoitajakoulutukseen. Vuosina 2015-2023 valmistuneista aiempi sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto oli useimmiten kätilökoulutuksen (16%), kuntoutuksen ohjaajan (12 %), terveydenhoitajakoulutuksen (20 %) ja ensihoitajakoulutuksen suorittaneilla (16 %). Kuntoutuksen ohjaajan koulutuksen suorittaneiden muut tutkinnot olivat useimmiten sairaanhoitaja, sosionomin tai fysioterapeutin tutkintonimikkeeseen johtavia koulutuksia. Toinen ammattikorkeakoulututkinto oli useimmiten sairaanhoitaja (AMK) tutkintonimikkeeseen johtava koulutus. Kätilökoulutuksen suorittaneissa oli lisäksi terveydenhoitaja (AMK) tutkintonimikkeeseen johtavan koulutuksen suorittaneita ja terveydenhoitajakoulutuksen suorittaneissa taas kätilö (AMK) tutkintonimikkeeseen johtavan koulutuksen suorittaneita. 

Taulukko 1 Tutkintoihin paikan vastaanottaneet opiskelijat 20172024 

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutusmyönteisyys on vahvuus alan kehittämiselle. Koulutuskysynnän kohdistuminen tutkintoon johtavaan koulutukseen vie kuitenkin koulutusmahdollisuuksia muun muassa niiltä, joilla ei ole lainkaan korkeakoulututkintoa. Päällekkäisten tutkintojen suorittaminen vähentää myös sosiaali- ja terveysalalle koulutettavien määrää ja vaikeuttavat osaltaan osaavan työvoiman rekrytointia, koska koulutukset kasaantuvat osittain jo alan tehtävissä toimiville henkilöille.  

Sosiaali- ja terveysalalla suoritettu uusi korkeakoulututkinto johtaa usein uuteen säänneltyyn ammattiin. Päällekkäisten tutkintojen suorittaminen johtuu osin siitä, ettei säänneltyihin ammatteihin ole muita koulutuspolkuja kuin uuden tutkinnon suorittaminen. Vuonna 2024 sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon johtavasta koulutuksesta paikan vastaanottaneista 6 prosentilla (984 henkeä) oli aiempi sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto.  

Koska edellä mainittuihin ammatteihin johtavaan koulutukseen (ensihoitaja, kätilö ja terveydenhoitaja) ei ole tällä hetkellä olemassa muuta koulutuspolkua kuin uuden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen, joutuu esimerkiksi terveydenhoitajaksi haluava aiemmin sairaanhoitaja AMK –tutkintonimikkeeseen johtavan koulutuksen suorittanut henkilö suorittamaan toisen saman tasoisen ammattikorkeakoulututkinnon (terveydenhoitaja AMK) pätevöityäkseen terveydenhoitajan tehtäviin. Niin kutsuttuihin kaksoistutkintoihin, eli ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan koulutukseen sisältyy yleissairaanhoidon koulutus (180 op, 3 vuotta), joten tutkinnot vastaavat sisällöllisesti toisiaan vähintään 180 opintopisteen verran. Käytännössä korkeakoulu voi lukea hyväksi aiemman tutkinnon (sairaanhoitaja AMK), jolloin hakija suorittaa vain terveydenhoitajakoulutuksen opinnot. Hänelle kuitenkin myönnetään tutkinnon suorittamisesta sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon liitetään terveydenhoitaja (AMK) –tutkintonimike, joka siis pitää sisällään sairaanhoitajakoulutuksen. Tutkintoon johtavan koulutuksen ei pitäisi olla tarkoitettu tilanteisiin, joissa opiskelijan tosiasiallinen tarkoitus on opiskella vain lisäopintokokonaisuus jo suoritetun perustutkinnon lisäksi. Tällä hetkellä ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen opiskelija suorittaa yhden koulutusohjelman, josta hänelle kuitenkin myönnetään kaksi sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoa. Säätely ja käytännöt eivät tältä osin ole olleet johdonmukaisia. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena on ollut luopua yliopistojen ammatillisia jatkotutkintoja koskevasta säätelystä. (Valtioneuvoston 15.12.2011 hyväksymä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma ja Asiantuntijuus edellä, Korkeakoulujen uusi erikoistumiskoulutus, Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2013:7) Erikoishammaslääkärin, erikoislääkärin ja erikoiseläinlääkärin koulutus järjestettiin aiemmin tutkintoon johtavana koulutuksena. Erikoislääkärikoulutuksen ja erikoishammaslääkärikoulutuksen tutkintomuotoisuudesta luovuttiin ja koulutusten ohjaus siirrettiin sosiaali- ja terveysministeriölle 1.2.2015. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta säädetään nyt laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (599/1994). Vastaavasti erikoiseläinlääkärikoulutuksen tutkintomuotoisuudesta on luovuttu ja 1.8.2023 alkaen erikoiseläinlääkärikoulutusta järjestetään eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain nojalla. Yliopistolain ammatillisia jatkotutkintoja koskevat säädökset kumottiin 2023. Erikoishammaslääkärit, erikoislääkärit ja erikoiseläinlääkärit saavat ammatinharjoittamisoikeuden suoritetun koulutuksen perusteella. Ammattikorkeakoulujen käytäntönä on antaa ammatillista opettajankoulutusta siten, että koulutuksena annetaan opettajan pedagogisia opintoja, erityisopettajan opintoja ja opinto-ohjaajan opintoja. Näiden opintojen tuottamasta kelpoisuudesta eri opetustehtäviin säädetään opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998) annetulla asetuksella. Voimassa olevassa ammattikorkeakoululainsäädännössä ei ole säädetty erikseen kustakin eri opetustehtäviin tähtäävästä opintokokonaisuudesta, vaan lainsäädännössä käytetään käsitettä ammatillinen opettajankoulutus kuvaamaa kaikkia kolmea opintokokonaisuutta. Lainsäädännössä ei ole myöskään säädetty tarkemmista opintokohtaisista osaamistavoitteista tai opintojen rakenteista. Ammattikorkeakoululaista puuttuu asetuksenantovaltuus ammatillisen opettajankoulutuksen osalta. Lisäksi ammatillinen opettajankoulutus puuttuu lainsäädännössä useasta tutkintokoulutusta koskevasta kohdasta, joita jo nykyisin sovelletaan myös ammatilliseen opettajankoulutukseen. Ammatillista opettajankoulutusta ei ole voitu sijoittaa Suomen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehykseen, koska opintojen osaamistavoitteista ei ole säädetty ammattikorkeakoululainsäädännössä riittävän tarkasti. 

2.3  Ammattipätevyysdirektiivin vaatimukset

Kätilökoulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuvasta tunnustamisjärjestelmästä (niin kutsuttu automaattisen tunnustamisen periaate) säädetään ammattipätevyysdirektiivissä. Ammattipätevyysdirektiivillä säännellään muun muassa sairaanhoitaja- ja kätilökoulutuksen sisältöjä ja rakennetta. 

Suomi on ilmoittanut implementoidessaan direktiivin, että suomalainen kätilökoulutus vastaa koulutuksen vähimmäisvaatimuksia, jolloin tutkinto tunnustetaan automaattisesti artiklan 40 ja 41 nojalla. Ensihoitajien ja terveydenhoitajien koulutusrakenteille ei ole vastaavia ammattipätevyysdirektiivin asettamia vaatimuksia. 

Kätilöt ja yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat kuuluvat ammattipätevyysdirektiivin automaattisen tunnustamisjärjestelmän piiriin. Kunkin EU:n jäsenvaltion on tunnustettava direktiivin liitteen V kohdassa 5.5.2 luetellut kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka täyttävät 40 artiklan vaatimukset kätilön koulutuksesta ja liitteen V kohtaan 5.5.1 sisältyvät koulutusohjelman vähimmäisvaatimukset ja jotka ovat 41 artiklan mukaisia.  

Ammattipätevyysdirektiivin 40 artiklassa säädetään kätilön koulutuksesta. Sen 1. alakohdan ensimmäisen momentin mukaan: 

”Kätilön koulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään yksi seuraavista koulutusohjelmista:  

a) täysipäiväinen kätilön koulutusohjelma, johon kuuluu vähintään kolmen vuoden teoreettiset ja käytännölliset opinnot (linja I) ja joka käsittää vähintään liitteessä V olevassa 5.5.1 kohdassa olevan ohjelman;  

b) täysipäiväinen kätilön koulutusohjelma, joka kestää 18 kuukautta (linja II) ja käsittää vähintään liitteessä V olevassa 5.5.1 kohdassa olevan ohjelman siltä osin, mikä ei ole kuulunut yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen yhteydessä annettuun vastaavaan opetukseen.” 

Artiklan 2. alakohdan mukaan: 

”Kätilön koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että yksi seuraavista ehdoista täyttyy:  

a) hakija on linjan I tapauksessa suorittanut vähintään 12 vuoden yleissivistävät kouluopinnot tai hänellä on kätilön koulutukseen pääsyyn oikeuttava todistus vastaavantasoisen kokeen suorittamisesta hyväksytysti;  

b) hakijalla on linjan II tapauksessa liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.” 

Direktiivin 41 artiklassa säädetään kätilön muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tunnustamista koskevista edellytyksistä, joiden mukaan direktiivin liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa tarkoitettu kätilön muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on tunnustettava automaattisesti 21 artiklan nojalla, jos se täyttää yhden seuraavista edellytyksistä: ” 

a) täysipäiväinen kätilön koulutus on kestänyt vähintään kolme vuotta, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, koulutukseen on sisältynyt vähintään 4 600 tuntia teoreettista ja käytännön opetusta ja vähintään kolmasosa vähimmäiskestosta on ollut kliinistä opetusta; 

b) täysipäiväinen kätilön koulutus on kestänyt vähintään kaksi vuotta ja vähintään 3 600 tuntia, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja sen edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja; 

c) täysipäiväinen kätilön koulutus on kestänyt vähintään 18 kuukautta ja vähintään 3 000 tuntia, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, sen edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja ja sen jälkeen on vuoden ajan harjoitettu ammattiin liittyviä tehtäviä, mistä kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet todistuksen. Todistuksella on osoitettava, että sen haltija on kätilön muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan saatuaan harjoittanut tyydyttävästi kaikkea kätilöntoimeen kuuluvaa toimintaa tätä tarkoitusta varten hyväksytyssä sairaalassa tai muussa terveydenhuollon laitoksessa vastaavan ajan.” 

Yksinkertaistettuna kätilökoulutuksessa on kolme perusmallia, joko  

- täysipäiväinen kätilön koulutus, joka on kestänyt vähintään 3 vuotta (väh. 4600 h) 

- todistus sairaanhoitajakoulutuksen suorittamisesta, jonka jälkeen suoritetaan täysipäiväinen kätilön koulutusohjelma 2 vuotta (väh. 3600 h) tai 

- todistus sairaanhoitajakoulutuksen suorittamisesta, jonka jälkeen suoritetaan täysipäiväinen kätilön koulutusohjelma 18 kk (väh. 3000 h), minkä jälkeen 1 vuoden ammattiin liittyvien tehtävien harjoittaminen (+ todistus) 

Kätilökoulutus voidaan tunnistaa myös yleisen tunnustamisen järjestelmän puitteissa, jolloin tunnustaminen ei ole automaattista, vaan vastaanottava jäsenvaltio voi määrätä tunnustamisen edellytykseksi korvaavan toimenpiteen (kelpoisuuskokeen ja/tai sopeutumisaika). Suomessa on kuitenkin ollut lähtökohtana, että koulutuksemme olisivat automaattisen tunnustamisen piirissä, jolloin niiden tulee täyttää ammattipätevyysdirektiivin automaattisen tunnustamisen edellytykset. 

Ammattipätevyysdirektiivillä säännellään myös kätilökoulutuksen sisältöä. Ammattipätevyysdirektiivin 40 artiklan mukaan kätilön koulutuksella on taattava, että asianomainen ammattihenkilö on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot: a) yksityiskohtaiset tiedot kätilötyön perustana olevista tieteenaloista, erityisesti äitiyshuollosta, synnytys- ja naistentautiopista; b) riittävät tiedot kätilön ammattietiikasta ja ammatin harjoittamista koskevasta lainsäädännöstä; c) riittävät synnytysoppia ja vastasyntyneitä koskevat yleiset lääketieteelliset tiedot (biologiset toiminnot, anatomia ja fysiologia) ja farmakologian tiedot sekä tiedot ihmisen terveydentilan ja fyysisen ja sosiaalisen ympäristön välisestä yhteydestä ja käyttäytymisestä; d) riittävä kliininen kokemus, joka on hankittu hyväksytyissä laitoksissa ja jonka ansiosta kätilö kykenee itsenäisesti ja omalla vastuullaan tarvittavassa määrin ja patologisia tiloja lukuun ottamatta huolehtimaan raskaudenaikaisesta hoidosta, hoitamaan synnytyksen ja sen jatkotoimet hyväksytyissä laitoksissa, valvomaan synnytystä, postnataalista hoitoa ja vastasyntyneen elvytystä lääkärin apua odotettaessa; e) riittävä käsitys hoitohenkilökunnan koulutuksesta ja riittävä kokemus työskentelystä tällaisen henkilökunnan kanssa.  

Ammattipätevyysdirektiivin liitteessä V kohdassa 5.51 on tarkempia säännöksiä kätilökoulutuksesta. Sen mukaan kätilön koulutuksesta annettavaan asiakirjaan johtavan koulutusohjelman on sisällettävä seuraavat kaksi osaa: A teoreettinen ja tekninen opetus, joka jakautuu yleisiin oppiaineisiin ja kätilötoimeen liittyviin oppinaineisiin ja B kliininen ja käytännön koulutus. Liitteessä on tarkempia säännöksiä oppinaineista sekä kliinisen ja käytännön koulutuksen sisällöstä.  

18 kuukautta kestävän kätilökoulutuksen kliinisen ja käytännön koulutuksen tarkempaa laajuutta ei ole säädetty. Ammattipätevyysdirektiivin yksityiskohtaisten säädösten edellytysten täyttäminen asettaa kuitenkin käytännön edellytyksiä harjoittelun laajuudelle ja toteuttamistavalle. 

Ammattipätevyysdirektiivin mukaan teoreettisen ja teknisen opetuksen (koulutusohjelman osa A) on oltava tasapainossa ja sovitettu yhteen kliinisen koulutuksen kanssa (koulutusohjelman osa B) niin, että opiskelijalla on mahdollisuus hankkia riittävästi tässä liitteessä tarkoitettua tietoa ja kokemusta. Kliininen opetus (koulutusohjelman osa B) annetaan ohjattuna käytännön työpaikkakoulutuksena sairaalan osastoilla tai muissa toimivaltaisten viranomaisten tai elinten hyväksymissä terveydenhuollon yksiköissä. Kätilöopiskelijat osallistuvat harjoittelun osana yksikköjen toimintaan, sikäli kuin se liittyy heidän koulutukseensa. Heidät perehdytetään kätilöntoimeen liittyviin tehtäviin. 

Komission säänneltyjen ammattien tietokannan (https://ec.europa.eu/growth/tools-databases/regprof/home) tilastotietojen mukaan vuosina 2014–2023 Suomessa ammattipätevyyden hankkineista kätilöistä 233 on hakenut ammattipätevyyden tunnustamista toisessa EU tai ETA-valtiossa. Näistä 217 on saanut myönteisen päätöksen automaattisen tunnustamisjärjestelmän nojalla ja 2 myönteisen päätöksen yleisessä tunnustamisjärjestelmässä ilman korvaavia toimenpiteitä. Kaksi hakijaa oli saanut kielteisen päätöksen automaattisen tunnustamisjärjestelmän nojalla. Hakemuksista 12 osalta ei ollut vielä tietoa lopullisesta ratkaisusta. Hakemuksia oli eniten Ruotsissa (140), Norjassa (64) ja Iso-Britanniassa (13). 

Ammattipätevyysdirektiivissä ei ole ensihoitajakoulutusta ja terveydenhoitajakoulutusta koskevia säännöksiä. Koska koulutukset sisältävät myös sairaanhoitajan tutkintoon johtavan koulutuksen, on koulutuksen toteuttamisessa sovellettava ammattipätevyysdirektiiviä, jonka 31 artiklassa säädetään mm. yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen laajuudesta, saavutettavista tiedoista, taidoista ja pätevyydestä sekä kliinisen opetuksen järjestämisestä ja koulutusohjelman sisällöstä. 

Ammattipätevyysdirektiivi edellyttää, että yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään kolme vuotta opintoja, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja siihen on sisällyttävä vähintään 4 600 tuntia teoreettista ja kliinistä opetusta, josta teoreettisen opetuksen osuuden on oltava vähintään kolmasosa ja kliinisen opetuksen osuuden vähintään puolet koulutuksen vähimmäiskestosta.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sairaanhoitajien koulutuksesta huolehtivat laitokset vastaavat teoreettisen ja kliinisen opetuksen yhteensovittamisesta koko opinto-ohjelman osalta. 

Teoreettinen opetus määritellään siksi sairaanhoitajan koulutuksen osaksi, jossa sairaanhoitajaksi opiskeleva hankkii ammattipätevyysdirektiivin 31 artiklan 6 ja 7 kohdassa edellytetyt ammatilliset tiedot, taidot ja pätevyyden. Opetusta antavat hoitotyön opettajat ja muut pätevät henkilöt yliopistoissa, vastaavantasoisiksi tunnustetuissa korkea-asteen oppilaitoksissa tai hoitoalan ammatillisissa oppilaitoksissa taikka hoitoalan ammatillisissa koulutusohjelmissa. 

Kliininen opetus määritellään siksi sairaanhoitajan koulutuksen osaksi, jossa sairaanhoitajaksi opiskeleva oppii hoitoryhmän jäsenenä ja suorassa yhteydessä terveeseen tai sairaaseen henkilöön ja/tai yhteisöön suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan asianmukaisia yleissairaanhoidon tehtäviä hankkimiensa tietojen, taitojen ja pätevyyden perusteella. Sairaanhoitajaksi opiskelevan on opittava toimimaan sekä hoitoryhmän jäsenenä että hoitoryhmän johtajana, joka organisoi yleissairaanhoidon tehtäviä, myös henkilökohtaista ja pienryhmille annettavaa terveyskasvatusta hoitolaitoksessa tai muussa toimintayksikössä. 

Tätä opetusta annetaan sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa sekä muissa toimintayksiköissä, ja siitä vastaavat opettavat sairaanhoitajat yhteistyössä muiden pätevien sairaanhoitajien kanssa ja näiden avustamina. Myös muuta pätevää henkilöstöä voidaan ottaa mukaan opetukseen. Sairaanhoitajaksi opiskelevien on osallistuttava niihin kyseisten yksikköjen tehtäviin, jotka edistävät heidän koulutustaan, jolloin he voivat oppia ottamaan vastuun hoitotyöhön liittyvistä tehtävistä.  

Ammattipätevyysdirektiivin velvoitteet eivät koske ammatillista opettajankoulutusta. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Vähennetään päällekkäistä korkeakoulutusta ja sujuvoitetaan ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta hyödyntämällä modulaarista koulutusrakennetta. Nämä koulutukset olisivat jatkossa erilliseen sääntelyyn perustuvia koulutuksia, jotka suoritettaisiin sairaanhoitajakoulutuksen lisäksi.  

Ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan koulutuksen suorittaminen edellyttää jatkossakin sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittamista. Tutkintoon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK). Mikäli opiskelija suorittaa ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan koulutuksen, tutkintoon voidaan liittää toinen tutkintonimike: ensihoitaja (AMK), kätilö (AMK) tai terveydenhoitaja (AMK).  

Ensihoitaja- ja terveydenhoitajakoulutusten suorittaminen olisi edelleen mahdollista yhtenäisenä koulutuksena sairaanhoitajakoulutuksen kanssa. Osa opiskelijoista hakeutuu koulutukseen ensisijaisesti tavoitteenaan ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan ammatti. Tällöin pelkän sairaanhoitajakoulutuksen suorittaminen ennen varsinaista tavoiteammattia voisi muodostua epätarkoituksenmukaiseksi välivaiheeksi. Myös koulutuspolkujen sujuvoittaminen edellyttää, että ensihoitajakoulutuksen ja terveydenhoitajakoulutuksen voisi suorittaa edelleen yhtä aikaa sairaanhoitajakoulutuksen kanssa. Lainsäädäntö mahdollistaisi suoran koulutuspolun kohti ensihoitajan tai terveydenhoitajan ammattia siten, että tavoiteammatin edellyttämiä opintoja suoritettisiin jo sairaanhoitajakoulutuksen aikana. Kun ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutus suoritetaan yhtenäisenä koulutuksena sairaanhoitajakoulutuksen kanssa, tavoitteellinen suorittamisaika olisi 4 vuotta. 

Ensihoitajakoulutuksen laajuus olisi 90 opintopistettä (tavoitteellinen suoritusaika 1,5 vuotta), kätilökoulutuksen laajuus 3000 tuntia ja 18 kuukautta (tavoitteellinen suoritusaika 1,5 vuotta) ja terveydenhoitajakoulutuksen laajuus 60 opintopistettä (tavoitteellinen suoritusaika 1 vuotta). 

Uudistuksen päätavoitteena on mahdollistaa aiemmin sairaanhoitajakoulutuksen suorittaneiden kouluttautumisen ensihoitajaksi, kätilöksi ja terveydenhoitajaksi ilman, että heidän tarvitsee suorittaa toista ammattikorkeakoulututkintoa Tämä edellyttää sitä, että ammattikorkeakoulut tarjoavat mahdollisuuksia suorittaa ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan koulutuksen myös ammattikorkeakoulututkinnosta kokonaan erillisinä kokonaisuuksina. Myös tällöin opiskelijan aiemmin suorittamaan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon liitetään uusi tutkintonimike, ensihoitaja (AMK), kätilö (AMK) tai terveydenhoitaja (AMK).  

Uudistuksen tavoitteena on mahdollistaa, että henkilö, joka on jo suorittanut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon tutkintonimikkeellä sairaanhoitaja (AMK), voi myöhemmin kouluttautua ensihoitajaksi, kätilöksi tai terveydenhoitajaksi ilman, että hänen tarvitsee suorittaa uutta ammattikorkeakoulututkintoa. 

Tämän toteuttamiseksi ammattikorkeakoulujen tulee tarjota mahdollisuus suorittaa ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan koulutus erillisinä kokonaisuuksia, jotka eivät ole sidottuja uuden tutkinnon suorittamiseen. Koulutuksen hyväksytysti suorittaneelle henkilölle voidaan tällöin liittää uusi tutkintonimike aiemmin suoritettuun tutkintoon. Tutkintonimike voi olla ensihoitaja (AMK), kätilö (AMK) tai terveydenhoitaja (AMK) sen mukaan, minkä koulutuksen henkilö on suorittanut. 

Lisäksi koulutuksiin voitaisiin ottaa opistoasteen sairaanhoitajakoulutuksen tai ulkomaisen sairaanhoitajakoulutuksen suorittanut, jolla on ammatinharjoittamisoikeus Suomessa. 

Ensihoitajakoulutuksen tai terveydenhoitajakoulutuksen suorittaminen yhtenäisenä koulutuksena sairaanhoitajakoulutuksen kanssa tarkoittaisi sitä, että ammattikorkeakoulut avaisivat hakukohteita, joissa opiskelija hakee opinto-oikeutta yhtä aikaa sekä ensihoitajan tai terveydenhoitajan koulutukseen että sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK). Ammattikorkeakoulut voisivat toteuttaa nämä koulutusohjelmat nykyiseen tapaan opetussisällöiltään integroituneessa koulutusohjelmassa. Toisen asteen koulutuksen suorittaneet voisivat siis jatkossakin hakeutua suorittamaan suoraan ensihoitajaksi ja terveydenhoitajaksi tähtäävää koulutusta. Tällöin ensihoitajan ja sairaanhoitaja sekä terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan koulutusohjelman yhteislaajuus olisi nykytilaa vastaavasti 240 opintopistettä. Koulutusohjelman hyväksytysti suorittaneille annettaisiin sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon liitetään sekä sairaanhoitaja (AMK) että ensihoitaja (AMK) tai terveydenhoitaja (AMK) tutkintonimike. Jatkossa opiskelijalle annettaisiin yksi sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto ja kaksi tutkintonimikettä. 

Ammattikorkeakoulut vastaisivat edelleen siitä, että integroituneet koulutusohjelmat sisältäisivät ammattipätevyysdirektiivin edellyttämät yleissairaanhoidon opinnot, joiden laajuus on 3 vuotta (180 opintopistettä). Yleissairaanhoidon 180 op ja ensihoidon 90 op tai terveydenhoitajakoulutuksen 60 op suorittaminen 240 opintopisteen laajuisessa koulutusohjelmassa on mahdollista, koska koulutusten osaamistavoitteet ovat osin vastaavat.  

Ammattipätevyysdirektiivin vaatimusten vuoksi kätilöt suorittaisivat jatkossa ensin sairaanhoitajakoulutuksen eli sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon on liitetty tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) ja sen jälkeen kätilön ammattiin johtavan säännellyn koulutuksen. Sairaanhoitajakoulutuksen laajuus on 210 opintopistettä (tavoitteellinen suoritusaika 3,5 vuotta) Kätilökoulutuksen laajuus on 3000 tuntia ja 18 kuukautta (tavoitteellinen suoritusaika 1,5 vuotta). Ammattipätevyysdirektiivin vaatimusten ja suomalaisen sairaanhoitajakoulutuksen laajuuden vuoksi kätilökoulutuksen pituus laajenee yhteensä 5 vuoteen.  

Tavoitteellinen suoritusaika perustuisi terveydenhoitaja- ja ensihoitajakoulutuksessa opintopistemäärään ja kätilökoulutuksessa direktiiviin edellyttämään laajuuteen, joka on 3000 tuntia ja 18 kuukautta. Tavoitteellinen suoritusaika on asetettu direktiivin vähimmäisvaatimusten mukaiseksi, jotta sairaanhoitaja- ja kätilökoulutuksen suorittamisen edellyttämä kokonaisaika pysyisi mahdollisimman lyhyenä. 

Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen saisi suorittaa vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pidemmässä ajassa. Myös ammattikorkeakoulututkintoon, ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen ja ammatillisen opettajakoulutuksen saa suorittaa vuotta niiden tavoitteellista suoritusaikaa pidemmässä ajassa. Erityisesti kätilökoulutuksen opetussuunnitelmaan sisältyy ammattipätevyysdirektiivin vaatimusten mukaisesti paljon opetusta ja harjoittelua, jolloin on tärkeää mahdollistaa yksilökohtainen joustavuus opintojen suorittamiseksi. Ammattikorkeakoulut voisivat lisäksi toteuttaa osan koulutuksista siten, että ne on tarkoitettukin suoritettavaksi osa-aikaisena. Osa-aikaisesti suoritettavaksi tarkoitettu ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus on suoritettava kolmessa vuodessa. Myös osa-aikaisesti suoritettaviksi tarkoitetut ammattikorkeakoulujen opettajankoulutusopinnot on suoritettava kolmessa vuodessa. Lailla kuitenkin taattaisiin opiskelijoille mahdollisuus suorittaa opinnot tavoiteajassa. Opiskelijan elämäntilanteen huomioimisen lisäksi näiden ehdotusten tavoitteena on, että opiskelijoiden samanaikaisen työskentelyn mahdollistaminen helpottaisi sosiaali- ja terveysalan työvoimatarvetta ja vähentäisi tarvetta rahoittaa opintojen aikaista toimeentuloa opintototuella. 

Myös ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutukseen kuuluvia opintoja voisi tarjota avoimena ammattikorkeakouluopetuksena tai muutoin erillisinä opintoina. Tämä tukisi korkeakoulujen jatkuvan oppimisen tehtävää. Opintojaksojen tarjoaminen mahdollistaisi koulutusaloihin tutustumisen ja uuden osaamisen hankkimisen työelämässä jo toimiville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, mikä tukisi ammatillista kehittymistä ja liikkuvuutta. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole toteuttaa koulutuksia kokonaan avoimena ammattikorkeakouluopetuksena. Maksut määräytyisivät kuten muussakin avoimessa ammattikorkeakouluopetuksessa.  

Ammattipätevyysdirektiivin mukaan silloin, kun kätilön koulutus toteutetaan sairaanhoitajatutkintoa täydentävänä koulutuksena, kätilön koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakijalla on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja. Suomessa tämä tarkoittaa sairaanhoitajakoulutuksesta annettavaa tutkintotodistusta. Ammattipätevyysdirektiivin nojalla sairaanhoitajakoulutus on koulutukseen pääsyn edellytys. Kätilökoulutukseen ei näin ollen voida valita opiskelijoita ennen sairaanhoitajakoulutuksen suorittamista.  

Myös kätilö on monen hakijan ensisijainen tavoiteammatti. Ammattikorkeakoulut voivat harkintansa mukaan tarjota mahdollisuutta hakea yhtä aikaa opinto-oikeutta sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) ja kätilön koulutukseen. Tällöin opinto-oikeus kätilökoulutukseen tulisi kuitenkin myöntää ehdollisena siten, että opinto-oikeuden myöntämisen ehtona olisi sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, sairaanhoitaja (AMK) tutkintonimikkeeseen johtavan koulutuksen suorittaminen. Opiskelijat otettaisiin kätilökoulutukseen vasta sitten, kun he ovat suorittaneet sairaanhoitajakoulutuksen. Vaikka valinta kätilökoulutukseen olisi ehdollinen, malli vähentäisi koulutusvalintoihin ja hakuvaiheeseen liittyvää epävarmuutta.  

Osa opiskelijoista on kiinnostunut kätilön ammatista jo sairaanhoitajakoulutuksen aikana. Ammattikorkeakoulut voisivat harkintansa mukaan tarjota mahdollisuuksia kätilön työhön ammatillisia valmiuksia antavien opintojen suorittamiseen jo sairaanhoitajakoulutuksen aikana, esimerkiksi opintojen loppuvaiheessa. Sairaanhoitajakoulutuksen laajuuden ollessa 210 opintopistettä ja direktiivin edellyttämän yleissairaanhoidon osaamisen laajuuden ollessa vähintään 3 vuotta (180 opintopistettä), voi tutkintoon sisällyttää enintään 30 opintopistettä muita opintoja. Mikäli opiskelija valitaan myöhemmin kätilökoulutukseen, nämä opinnot voitaisiin hyväksilukea osaksi koulutusta. Tällä lyhennettäisiin koulutusaikoja ja tuettaisiin kätilön ammattia tavoittelevien opiskelijoiden oppimista ja koulutuspolun mielekkyyttä. Ammattipätevyysdirektiivin mukaan silloin, kun kätilön koulutus toteutetaan sairaanhoitajatutkintoa täydentävänä koulutuksena, täysipäiväinen kätilön koulutusohjelma, joka kestää 18 kuukautta (linja II), käsittää vähintään liitteessä V olevassa 5.5.1 kohdassa olevan ohjelman siltä osin, mikä ei ole kuulunut yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen yhteydessä annettuun vastaavaan opetukseen. Tästä seuraa, että hyväksilukemisen edellytyksenä kuitenkin olisi, että opinnot vastaavat kätilökoulutuksen opintoja ja olisivat näin ollen muita, kuin ammattipätevyysdirektiivin edellyttämiä yleissairaanhoidon opintoja. Opiskelijat otettaisiin tällöinkin kätilökoulutukseen vasta sen jälkeen, kun he ovat suorittaneet sairaanhoitajakoulutuksen. 

Sairaanhoitajakoulutuksen suorittaneille tarjottavat erilliset ensihoitaja-, kätilö- ja terveyshoitajakoulutukset toteutettaisiin siten, että opiskelijan aiemmat muut opinnot ja työelämässä hankittu osaaminen otettaisiin huomioon. Opiskelijalle laadittaisiin henkilökohtainen opetussuunnitelma ja tehtäisiin aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista. Erityisesti ensihoidon koulutuksessa suoritettavien opintojen määrä voi ammattikorkeakoulujen ensihoidon opettajaverkoston mukaan vaihdella merkittävästi riippuen siitä, onko opiskelijalla esimerkiksi työssä saatua osaamista akuuttihoitotyöstä, päivystyshoitotyöstä, tehosairaanhoidosta tai kotisairaanhoidosta. Usein ensihoitoon opiskelemaan hakeutuvilla on jo aiempaa työkokemusta. 

Hakukelpoisuus kätilökoulutukseen ja erikseen järjestettäviin ensihoitaja- ja terveydenhoitajakoulutuksiin olisi erilainen riippuen siitä, onko opiskelija suorittanut koulutuksensa Suomessa vai ulkomailla. Hakukelpoisuuden koulutukseen antaisi ammattikorkeakoulussa suoritettu sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) tai aiempi opistoasteen sairaanhoitajan tutkinto, jolla voi hakea laillistusta sairaanhoitajaksi. Ulkomaisen sairaanhoitajakoulutuksen suorittaneilta edellytettäisiin Valviran myöntämä laillistus sairaanhoitajaksi ja oikeus harjoittaa sairaanhoitajan ammattia Suomessa. Ulkomaisen sairaanhoitajakoulutuksen suorittaneiden tulisi näin ollen hakea ensin laillistusta sairaanhoitajaksi Valvirasta. Tämä takaa sen, että ulkomaisen koulutuksen suorittaneilla on edellytykset täyttää koulutuksen suorittamisen edellyttämät osaamisvaatimukset. Valviran toiminta päättyy 31.12.2025, ja kaikki viraston tehtävät siirtyvät Lupa- ja valvontavirastoon. 

Vuoteen 1994 ammatillisen koulutuksen koulutusrakenne jakautui kouluasteeseen, opistoasteeseen ja ammatilliseen korkea-asteeseen. Sairaanhoitajatutkinto oli opistoasteen koulutusta. Myös opistoasteen tutkinnon suorittaneet sairaanhoitajat voivat suorittaa säännellyn ensihoitajan, terveydenhoitajan tai kätilön koulutuksen. Tämä käytäntö olisi yhteneväinen sen kanssa, että opistoasteen tutkinnon suorittaneet voivat hakeutua suorittamaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.  

Koulutusmalli vastaisi osittain sitä, miten opettajankoulutuksen opinnoista on säädetty. Myös erikoislääkärin ammattioikeudet annetaan suoritetun koulutuksen, ei tutkinnon perusteella. Koulutuksen suorittaneet laillistettaisiin kätilöinä tai terveydenhoitajana.  

Ensihoitajia ei ole aiemmin laillistettu ensihoitajina, vaan heidät on merkitty terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin laillistettuina sairaanhoitajina niin kutsuttuna kaksoistutkintona suoritetun sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoukututkinnon, sairaanhoitaja (AMK) -tutkintonimikkeen perusteella. He ovat siten terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja viranomaisvalvonnan piirissä. Sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämässä ammattihenkilölainsäädännön uudistuksen valmistelutyössä tullaan arvioimaan jokainen nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon säännelty ammatti, ja lisäksi arvioidaan mahdollisten uusien ammattiryhmien, kuten esimerkiksi ensihoitajan, sääntelyn tarpeellisuus, sääntelyn tapa ja sääntelyn erilaiset vaikutukset. 

Koulutukset toteutettaisiin ammattikorkeakoululain nojalla. Opiskelijoiden asema olisi keskeisiltä osiltaan samanlainen kuin tutkintoon johtavassa koulutuksessa.  

Tällä hetkellä opiskelija on suorittanut nimellisesti kaksi tutkintoa ja saanut kaksi tutkintonimikettä kaksoistutkinnoissa. Jatkossa kun henkilö suorittaa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, sairaanhoitaja (AMK) tutkintonimikkeeseen johtavan koulutuksen ja sen lisäksi ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan koulutuksen, liitetään sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon lisäksi ensihoitaja (AMK), kätilö (AMK) tai terveydenhoitaja (AMK) tutkintonimike. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon liitetään sairaanhoitaja (AMK) tutkintonimike sillä perusteella, minkä sisältöisen koulutusohjelman hän on suorittanut. Ehdotettavassa mallissa tutkintoon voitaisiin lisätä toinen tutkintonimike säännellyn koulutuksen suorittamisen perusteella.  

Koulutusmuutoksilla ei ole vaikutusta terveydenhoitajien ja kätilöiden laillistamiseen. Valvira (1.1.2026 alkaen Lupa- ja valvontavirasto) myöntäisi laillistuksen edelleenkin ammattiin johtavan koulutuksen suorittamisen perusteella. Ammattikorkeakoulu antaa todistuksen koulutuksesta. Valvira myöntäisi laillistuksen ammattikorkeakoulun antaman todistuksen perusteella. Todistus annettaisiin säännellyn ensihoitaja-, kätilö- tai terveydenhoitajakoulutuksen suorittamisesta. Näistä koulutuksista annettaviin todistuksiin liitettäisiin kansainväliseen käyttöön tarkoitettu liite, josta säädetään ammattikorkeakouluasetuksen 10 §:n 4 momentissa. Liitteessä annetaan riittävät tiedot ammattikorkeakoulusta samoin kuin tutkintotodistuksessa tai todistuksessa tarkoitetuista opinnoista ja opintosuorituksista sekä niiden tasosta ja asemasta koulutusjärjestelmässä. 

Tutkintoasemalla ei ole merkitystä ammattioikeuden saamisen näkökulmasta. Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (5 §) viitataan nimenomaan koulutukseen. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa … sairaanhoitajan, kätilön, terveydenhoitajan, … ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut kyseiseen ammattiin johtavan koulutuksen Suomessa. Esimerkiksi erikoislääkärit, erikoishammaslääkärit ja erikoiseläinlääkäritsaavat laillistuksen suoritetun koulutuksen perusteella, joka ei ole tutkinto.  

Koulutuksen suorittaneet kokevat, että tutkintonimikkeen avulla on yksiselitteistä osoittaa työtä hakiessa oma osaaminen ja kelpoisuus. Opistoasteen sairaanhoitajakoulutuksen tai ulkomaisen koulutuksen suorittaneiden tutkintoon ei voi liittää tutkintonimikettä, joka liitetään suomalaiseen ammattikorkeakoulututkintoon. Näille ammattikorkeakoulu antaa todistuksen suoritetusta ensihoitaja-, kätilö- tai terveydenhoitajakoulutuksesta, jonka perusteella he voivat hakea ammatinharjoittamisoikeutta Valvirasta ja osoittaa kelpoisuutensa työmarkkinoilla. Tämä ei tarkoita sitä, että henkilöt olisivat suorittaneet suomalaisen ammattikorkeakoulututkinnon. Kuten todettu, ensihoitajien laillistusta koskeva asia ratkaistaan erikseen ammattihenkilölainsäädännön uudistuksen yhteydessä. Opistoasteen tutkinnon suorittaneiden määrät kaikista sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista ovat olleet viime vuosina hyvin pieniä. Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen suorittaneissa on vuosittain yhteensä noin 25 opistoasteen tutkinnon suorittanutta.  

Kätilöiden koulutus olisi ammattipätevyysdirektiivin 41.1 artiklan c mukainen koulutus, jolloin direktiivin liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa tarkoitettu kätilön muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on tunnustettava automaattisesti 21 artiklan nojalla. Artiklan 41.1 vaihtoehdon C edellytyksenä on, että täysipäiväinen kätilön koulutus on kestänyt vähintään 18 kuukautta ja vähintään 3 000 tuntia, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä ja sen edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja. Ammattipätevyyden automaattinen tunnustaminen edellyttää lisäksi, että koulutuksen jälkeen on vuoden ajan harjoitettu ammattiin liittyviä tehtäviä, mistä kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet todistuksen. Todistuksella on osoitettava, että sen haltija on kätilön muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan saatuaan harjoittanut tyydyttävästi kaikkea kätilöntoimeen kuuluvaa toimintaa tätä tarkoitusta varten hyväksytyssä sairaalassa tai muussa terveydenhuollon laitoksessa vastaavan ajan 

Valvira vahvistaa pyydettäessä ammattipätevyyden direktiivivastaavuuden jo nykyisin käytössä olevalla Certificate of Current Professional Status (CCPS) todistuksella. Todistuksessa vahvistetaan EU- tai ETA-alueelle hakeutuvan ammatinharjoittamisoikeuteen liittyvät tiedot sekä koulutuksen direktiivivastaavuus. Tätä nykyisinkin käytössä olevaa todistusta voidaan hyödyntää kätilöiden vuoden työkokemuksen todistamiseen. Työkokemus osoitettaisiin Valviralle työnantajien laatimilla työtodistuksilla, joiden perusteella Valvira voi varmistua, että henkilö on harjoittanut tyydyttävästi kaikkea kätilöntoimeen kuuluvaa toimintaa tätä tarkoitusta varten hyväksytyssä sairaalassa tai muussa terveydenhuollon laitoksessa vastaavan ajan. Jos työkokemusta ei osoiteta, viitataan todistuksessa niin kutsuttuun yleiseen tunnustamisjärjestelmään. 

Ammattikorkeakoulut valitsisivat opiskelijat koulutukseen. Ammattikorkeakoulut päättäisivät hakujen päättämisen aikataulusta ja toteuttamisesta. Ammattikorkeakoululaki (932/2014) ei edellytä valintojen toteuttamista yhteisvalinnassa, mutta ne voisi toteuttaa osana yhteisvalintaa. Ainakin toisen asteen koulutuksen perusteella hakeutuvien opiskelijoiden valinnan toteuttaminen yhteisvalinnassa voisi olla tarkoituksenmukaista.  

Koulutus olisi opiskelijalle maksutonta ja niitä toteutettaisiin ammattikorkeakoulujen valtionrahoituksen puitteissa. Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutukset on tarkoitus huomioida korkeakoulujen valtionrahoituksen määräytymisen perusteissa (perusrahoitus) vuonna 2029 alkavasta sopimuskaudesta alkaen. Muuta kuin suomen- tai ruotsinkielisestä ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta toteutettaisiin maksullisena koulutuksena vastaavin ehdoin kuin tutkintoon johtavaa koulutusta. 

Koulutusmuutoksilla ei ole vaikutusta ensihoitopalvelusta annetun asetuksen tulkintaan. Uusimuotoinen ensihoitajakoulutus tuottaa edelleen saman ensihoitopalveluista annetun asetuksen mukaisen ensihoitopalvelun mukaisen kenttäjohtajan kelpoisuuden. Lisäksi koulutuksen suorittanut täyttää 8 §:ssä on säädetty vaatimukset, joiden mukaan hoitotason ensihoidon yksikössä ainakin toisen ensihoitajan on oltava ensihoitaja AMK taikka terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu laillistettu sairaanhoitaja, joka on suorittanut hoitotason ensihoitoon suuntaavan vähintään 30 opintopisteen laajuisen opintokokonaisuuden yhteistyössä sellaisen ammattikorkeakoulun kanssa, jossa on opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen mukaisesti ensihoidon koulutusohjelma.  

Aluehallintovirastosta voi hakea valtion koulutuskorvausta sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvän ammattitaitoa edistävän harjoittelun järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Korvausten käsittely ja maksaminen on keskitetty Lounais-Suomen aluehallintovirastoon. Koulutuskorvauksesta ja sen maksamisesta säädetään terveydenhuoltolain (1326/2010) 60 b ja 63 §:ssä. Tällä koulutusrakennetta koskevalla muutoksella ei olisi tarkoitus muuttaa korvauksien maksamiseen liittyvää käytäntöä ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen osalta.  

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen 3 d §:n mukaan laillistetun ammattihenkilön tehtävässä voi tilapäisesti 3 §:n 1 momentissa tarkoitetussa toimintayksikössä toimia laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena kyseiseen ammattiin Suomessa opiskeleva tai ulkomailla vastaavaan ammattiin opiskeleva henkilö, joka on suorittanut hyväksytysti opinnoistaan kaksi kolmasosaa ja jolla on käytännössä saavutetun kokemuksen tai muiden seikkojen perusteella riittävät edellytykset kyseisen tehtävän hoitamiseen. Työnantajan vastuulla on arvioida, missä vaiheessa opiskelijalla olevan riittävät edellytykset toimia tehtävässä. Tällä koulutusrakennetta koskevalla muutoksella ei ole tarkoitus muuttaa ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta suorittavien opiskelijoiden mahdollisuuksia toimia tilapäisesti laillistetun ammattihenkilön tehtävissä.  

Tällä muutoksella ei ole tarkoitus muuttaa ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ensihoitaja, kätilö ja terveydenhoitaja YAMK-tutkintonimikkeet säilyvät nykyisellään. Tarkoituksena on lisätä ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutukset myöhemmin kansalliseen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehykseen.  

Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus olisivat opintotukilain 4 §:n mukaisesti opintotukeen oikeuttavaa koulutusta. Opintotukilain 4 §:n 2 momentin mukaan korkeakoulussa opintotukea myönnetään opiskelijalle, joka suorittaa ammatilliseen tai virkakelpoisuuteen tähtäävää opintokokonaisuutta, jos opiskelija on suorittanut korkeakoulututkinnon. Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus olisivat opintotukilaissa tarkoitettuja ammatilliseen tai virkakelpoisuuteen tähtääviä korkeakoulututkinnon jälkeisiä opintokokonaisuuksia. Opintotukilain 7 §:n mukaan opintotukea voi saada korkeakouluopiskelua varten enintään 54 tukikuukautta.  

Tukikuukausien määrästä säädettäisiin selkeyden vuoksi tarkemmin opintotuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin opintotuen enimmäistukiajasta silloin, kun ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutus suoritetaan yhtenäisenä koulutuksena sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) kanssa. Lisäksi asetuksella säädettäisiin opintotuen enimmäistukiajasta silloin, kun ensihoitaja-, kätilö- tai terveydenhoitajakoulutus suoritettaisiin sairaanhoitajakoulutuksen suorittamisen jälkeen. 

Opintotukilakia ja sen nojalla annettavaa asetusta muutettaisiin siten, että ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen suorittaminen oikeuttaisi opintolainahyvitykseen vastaavasti kuin ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajatutkinnon suorittaminen nykyisin. Ensihoitaja-, kätilö- tai terveydenhoitajakoulutuksen suorittaminen oikeuttaisi opintolainhyvitykseen silloin, kun koulutus suoritetaan tavoiteajassa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) lisäksi. 

Opintolainahyvityksen suoritusaikavaatimus perustuisi sairaanhoitajan tutkinnon lisäksi ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen suorittaneilla opintolainansaajilla opintojen laajuuden mukaiseen laskennalliseen työmäärään sekä yhden lukukauden joustoon, kuten muissakin ammattikorkeakoulututkinnoissa. Sairaanhoitaja (AMK) tutkintonimikkeeseen johtavassa koulutuksessa ja ensihoitajakoulutuksessa tai terveydenhoitajakoulutuksessa suoritusaikavaatimus olisi yhteensä 4 vuotta ja sairaanhoitaja (AMK) tutkintonimikkeeseen johtavassa koulutuksessa ja kätilökoulutuksessa yhteensä 5 vuotta lisättynä yhden lukukauden joustolla. Opintolainahyvitykseen olisi näin ollen oikeus silloin kun opiskelija valmistuu sekä sairaanhoitajaksi että ensihoitajaksi tai terveydenhoitajaksi neljässä ja puolessa vuodessa tai sairaanhoitajaksi ja kätilöksi viidessä ja puolessa vuodessa. Lisäksi suoritusaikavaatimusta voitaisiin pidentää samoin perustein kuin tutkinnon suorittajillakin. 

Lakiin lisättäisiin ammatillisen opettajankoulutuksen asetuksenantovaltuus, jotta ammatilliseen opettajankoulutukseen kuuluvista opinnoista, opintojen rakenteesta ja osaamistavoitteista voitaisiin säätää asetuksella tarkemmin. Lakiin sisällytettäisiin aiemmat käytännöt ammatillisen opettajankoulutuksen osalta, niiltä osin, kun säännöksistä on puuttunut viittaukset ammatilliseen opettajankoulutukseen. Lakia olisi tarkoitus soveltaa ammatilliseen opettajankoulutukseen monilta osin samoin kuin tutkintokoulutukseen.  

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Vaihtoehtoisia tapoja uudistaa kaksoistutkintojen rakennetta käsiteltiin sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittämishankkeessa. Eri vaihtoehtojen vahvuudet ja heikkoudet on kirjattu hankkeen loppuraporttiin. 

Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittämishankkeessa oli laaja yksimielisyys siitä, että mm. seuraavien edellytysten on täytyttävä koulutusrakennetta koskevissa ehdotuksissa. Työmarkkinoiden toimivuuden vuoksi ensihoitajien, kätilöiden ja terveydenhoitajien on jatkossakin saatava laillistus sairaanhoitajiksi, kuten tällä hetkellä. Tästä syystä valmistelu ei voinut pohjautua sellaisen tutkintoon johtavan koulutuksen toteuttamiseen, joka olisi tuottanut ainoastaan ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen ja kelpoisuuden. Lisäksi lähtökohtana oli, että koulutusmallien tulee mahdollistaa ammattipätevyysdirektiivin tarkoittama automaattinen tunnustaminen. 

Hankkeen aikana arviointiin myös vaihtoehtona toteuttaa ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus ylempänä ammattikorkeakoulututkintona tai siirtää koulutus yliopistoihin. Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan saaneet ryhmässä laajaa kannatusta.  

Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hankkeessa käsiteltiin yhtenä vaihtoehtona koulutusmallia, jossa ensihoitajien, kätilöiden ja terveydenhoitajien koulutus toteutettaisiin sairaanhoitajakoulutuksen jälkeen suoritettavana yliopistokoulutuksena. Mallia ei esitetty jatkovalmisteluun siihen liittyvien useiden ongelmien vuoksi. Työryhmässä ei noussut esiin sellaisia koulutuksen sisällön kehittämiseen liittyviä tarpeita, joiden toteuttaminen edellyttäisi koulutuksen siirtämistä yliopistoihin. Malli mm. heikentäisi mahdollisuuksia moniammatillisuuden toteuttamiseen suhteessa laajaan määrään muita sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, joita koulutetaan ammattikorkeakouluissa. Ensihoitajan ja terveydenhoitajan koulutuksen opetussuunnitelmia ei voisi toteuttaa integroidusti sairaanhoitajakoulutuksen aikana. Ensihoitaja- ja terveydenhoitajakoulutusten käynnistäminen ja kehittäminen yliopistoissa edellyttäisi erilliset resurssit ja valmisteluaikaa. Kahden rinnakkaisen koulutuksen resursointia korkeakoulujärjestelmän sisällä ei pidetty taloudellisesti tarkoituksenmukaisena. Työryhmä esitti, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen moniammatillinen ja tieteenalojen välinen ja tieteenalan sisäinen yhteistyö pitäisi ratkaista koulutuksessa ja jatkuvassa oppimisessa muulla tavoin. 

Ensihoitajakoulutuksen ja terveydenhoitajakoulutuksen osalta arvioitiin vaihtoehtoa, jossa niiden nykyistä tutkintorakennetta ei muuteta, mutta sairaanhoitajan koulutuksen jo suorittaneille tarjottaisiin mahdollisuutta suorittaa laajoja osia (moduleita) näistä tutkinnoista. Mallia pidettiin muuten mahdollisena, mutta työryhmässä tunnistettiin koulutuksen sääntelemättömästä asemasta nousevia ongelmia. Mallia ei esitetty jatkovalmisteluun. Mallin heikkoutena olisi muun muassa se, että koulutuksen laajuus ja sisällöt voivat vaihdella ammattikorkeakouluittain, koska koulutusta ei säädellä eikä terveydenhoitaja- ja ensihoitajakoulutuksella olisi näin ollen ammattikorkeakoululainsäädännössä selkeää asemaa. Työryhmä arvioi, että laillistus edellyttäisi sitä, että koulutuksen laajuus ja osaamistavoitteet olisi määritelty lainsäädännössä. Myös tutkintonimikkeen myöntämistä sääntelemättömän koulutuksen perusteella pidetiin lähtökohtaisesti ongelmallisena. 

SOTEKO-hankkeessa arvioitiin myös vaihtoehtoa toteuttaa ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus ylempänä ammattikorkeakoulututkintona. Hanketyöryhmän jäsenet eivät pääsääntöisesti pitäneet mallia tarkoituksenmukaisena erityisesti, koska johtaisi pitkiin koulutuspolkuihin ja olisi ristiriidassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa koskevien kehittämislinjausten ja säädösten kanssa. Hanketyöryhmästä TEHY:n edustaja kuitenkin kannatti mallia. 

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon laajuus on pääsääntöisesti 90 opintopistettä. Lainsäädännön mukaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon laajuus voi olla myös 60 opintopistettä. Koulutuspolun pituuteen vaikuttaa myös tutkintoa edeltävä työkokemusvaatimus, joka on kaksi vuotta.  

Nykyistä pidemmän koulutusmallin arvioitiin vähentävän kelpoisen työvoiman saatavuutta etenkin siirtymävaiheessa, lyhentää kätilöiden työuria ja heijastuvan koulutuksen vetovoimaan. Opiskelijoiden näkökulmasta on ongelma, jos tavoiteammattiin pääseminen edellyttää pitkää koulutuspolkua. Ensihoitajakoulutuksen opettajaverkoston mukaan ensihoitajakoulutus ei sovellu luonteensa puolesta ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi eivätkä ensihoitajan ammattiin suuntautuvat opiskelijat kokisi sairaanhoitajakoulutuksen suorittamista mielekkäänä väliaskeleena.  

Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen toteuttaminen ylempänä ammattikorkeakoulututkintona edellyttäisi lukuisten poikkeusten säätämistä, mikä heikentäisi tutkintojärjestelmän yhtenäisyyttä, selkeyttä ja tunnistettavuutta. Kansallisen koulutusjärjestelmän ja direktiivin vaatimusten yhteensovittaminen koulutuksen laajuuden määrittämisen osalta osoittautui hyvin vaikeaksi, mikäli kätilökoulutus toteutettaisiin ylempänä ammattikorkeakoulututkintona. Korkeakoululainsäädännössä on opintojen mitoituksesta ja yhden lukuvuoden opintojen suorittamiseen vaadittavasta työmäärästä säädetty yhtäläisesti koko korkeakoulusektorin osalta (ammattikorkeakouluasetus 3 §, yo-tutkintoasetus 5 §): ”Opintojen mitoituksen peruste on opintopiste. Opintojaksot pisteytetään niiden edellyttämän työmäärän mukaan. Yhden lukuvuoden opintojen suorittamiseen keskimäärin vaadittava 1 600 tunnin työpanos vastaa 60 opintopistettä.” Tutkintojen tavoitteelliset suorittamisajat, joihin opiskelijan opiskeluoikeuden kesto kytkeytyy, perustuvat samaan mitoitukseen. Opintopistemitoitus koskee tutkintoja ja erikoistumiskoulutusta.  

Direktiivin edellyttämiä tuntimääriä ei meillä täten saavutettaisi 120 op:n tai 90 op:n laajuisilla tutkinnoilla, sillä laskennallisesti: 

a) 120 op = 3200 h (direktiivin vaatimuksista uupuu 400 h) 

b) 90 op = 2400 h (direktiivin vaatimuksista uupuu 600 h)  

Mikäli kätilökoulutuksen laajuus määriteltäisiin opintopisteillä, direktiivin vaatimat tuntimäärät saavutettaisiin: 

a) 134 op (3600 h) laajuisilla tutkinnoilla 

b) 112 op (3000 h) laajuisilla tutkinnoilla. 

Tämän seurauksena kätilöiden ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon laajuus olisi 112 opintopistettä tai 134 opintopistettä. 

Työkokemusvaatimuksen laskeminen yhteen vuoteen voisi johtaa paineisiin laskea työkokemusvaatimusta myös muissa ylemmissä ammattikorkeakoulutututkinnoissa, mikä muuttaisi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon luonnetta. Työkokemusvaatimuksen poistamisen tai lyhentämisen tarkoituksenmukaisuudesta ei ole käytyä laajempaa perusteellista keskustelua. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittämishankkeessa arvioitiin, ettei työkokemusvaatimuksesta ole tarkoituksenmukaista luopua. 

Työryhmä ei pitänyt tarkoituksenmukaisena, että ylempinä ammattikorkeakoulututkintoina suoritetaan perustutkinnon kaltaisia koulutuksia. Ammattikorkeakoulututkintojen ja ylempien ammattikorkeakoulututkintojen ero haluttiin pitää olla selkeänä. Ilman merkittävää koulutuksen sisällöllistä uudistamista nykyistä ammattikorkeakoulututkintotasoista koulutusta ei voi muuttaa korkeammalle tutkintotasolle. Lisäksi ongelmana pidettiin sitä, että ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon myötä tulisi määritellä tämän koulutuksen suhde ja vaikutukset nykyisiin terveydenhoitaja (YAMK) ja ensihoitaja (YAMK) -tutkintoihin. Malli tekee ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan urapolun epäselväksi, koska ei olisi enää ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, joka johtaisi vaativimpiin tehtäviin.  

Ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan osaamistavoitteiden saavuttaminen edellyttää harjoittelua. Lisäksi kätilökoulutukseen on direktiivin nojalla sisällytettävä harjoittelua. Tämä vaihtoehto edellyttäisi näin ollen sitä, että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon rakenteeseen säädettäisiin ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta koskeva poikkeus, jotta tutkinto sisältäisi harjoittelua. Tästä seuraisi se, että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon muut osaamistavoitteet eivät täyttyisi tutkinnon nykyisen laajuuden puitteissa.  

Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus poikkeaisi nykyisestä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon toteuttamisen pedagogisesta viitekehyksestä ja tavoitteista. Näissä tehtävissä tulisi olla sellaisia laajoja työelämän kehittämisen vastuita, että ne sopisivat nykyisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon pedagogiseen viitekehykseen ja vastaisi ylemmälle ammattikorkeakoulututkinnoille säädettyjä tavoitteita. Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus eivät sopisi nykyiseen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon profiiliin.  

Kätilötyön direktiivin edellyttämien osaamiskokonaisuuksia taikka ensihoitajan ja terveydenhoitajan ammatillisia valmiuksia olisi haastavaa sisällyttää yhdessä ylemmältä ammattikorkeakoulututkinnolta edellytettävän osaamisen kanssa sen laajuuden rajoissa. Ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus eivät ole ensisijaisesti kehittämistoiminnan ja tutkimukseen suuntautuvia tutkintoja, vaan ammatillisesti suuntautuneita koulutuksia. Ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa tulee olla riittävästi tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyviä sisältöjä. Nämä ovat tärkeitä muun muassa tieteellisten jatko-opintovalmiuksien näkökulmasta. Näin ollen muun muassa tohtoritutkinnon edellyttämää osaamista olisi haastava sisällyttää opetussuunnitelmaan, jolloin ensihoitajien, kätilöiden, ja terveydenhoitajien koulutuspolku tohtoriopintoihin heikkenisi. Vaihtoehtoisesti varsinaisten ensihoidon, kätilötyön ja terveydenhoitajan ammatillisten opintojen osuus jäisi vähäiseksi.  

Koulutusmalli ylempänä korkeakoulututkintona olisi kansainvälisesti vertailukelpoinen, mutta ei edellytys ammattipätevyysdirektiivin mukaiselle tunnustamiselle. Ammattipätevyysdirektiivin mukainen kätilöiden automaattinen tunnustaminen perustuu koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen: ”Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava ammattipätevyysdirektiivin liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa luetellut kätilön muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka täyttävät 40 artiklassa tarkoitetut koulutuksen vähimmäisvaatimukset ja ovat 41 artiklassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisia.” Näin ollen sillä, millaisen koulutusmuodon kautta pätevyys ammattiin on hankittu, ei ole kätilöiden vapaan liikkuvuuden ja ammattipätevyyden tunnustamisen kannalta merkitystä. Kätilökoulutukselle ei muutenkaan ole vakiintunutta toteuttamistapaa, vaan toteuttamistavat vaihtelevat laajasti Euroopan unionissa.  

Direktiivi mahdollistaa sairaanhoitajakoulutuksen jälkeen suoritettavan kätilökoulutuksen toteuttamisen kahdella tavalla: 

- täysipäiväinen kätilön koulutus on kestänyt vähintään kaksi vuotta ja vähintään 3 600 tuntia, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja sen edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja; 

- täysipäiväinen kätilön koulutus on kestänyt vähintään 18 kuukautta ja vähintään 3 000 tuntia, joka voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, sen edellytyksenä on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja ja sen jälkeen on vuoden ajan harjoitettu ammattiin liittyviä tehtäviä, mistä kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet todistuksen. Todistuksella on osoitettava, että sen haltija on kätilön muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan saatuaan harjoittanut tyydyttävästi kaikkea kätilöntoimeen kuuluvaa toimintaa tätä tarkoitusta varten hyväksytyssä sairaalassa tai muussa terveydenhuollon laitoksessa vastaavan ajan.” 

Näiden kahden vaihtoehdon välillä päädyttiin 18 kuukautta kestävään koulutukseen. Tämän laajuista koulutusta pidettiin riittävän laajana tuottamaan edelleen kätilötyön edellyttämä osaaminen. Pidemmän koulutuksen suorittamista ei pidetty tarkoituksenmukaisena kaikilta opiskelijoilta, koska se pidentäisi entisestään koulutuspolkuja ja koska automaattisen tunnustamisen edellytykset voi täyttää harjoittamalla ammattiin liittyviä tehtäviä vuoden ajan. Liikkuminen on mahdollista myös yleisen tunnustamisjärjestelmän puitteissa. Kaiken kaikkiaan vain melko pieni osa Suomessa koulutetuista kätilöistä liikkuu EU/ETA-alueen sisäisillä työmarkkinoilla.  

SOTEKO-hankkeessa ehdotettiin, että hakukelpoisuutena kätilökoulutukseen ja erikseen järjestettävään ensihoitaja- ja terveydenhoitajakoulutukseen olisi laillistus sairaanhoitajana. Valmisteluvaiheessa arviointiin kuitenkin yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön ja Valviran kanssa, että ammattihenkilöiden sääntelyn ja valvonnan näkökulmasta laillistusta ei ole tarvetta edellyttää suomalaisen koulutuksen suorittaneilta.  

Opintolainahyvityksen osalta arvoitiin myös mahdollisuutta laajentaa oikeutta saada opintolainahyvitys ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen osalta tilanteisiin, joissa kyseiset koulutuksen ja sairaanhoitajakoulutuksen suorittamisen väliin jäisi pidempi aikajakso. Näillä muutoksilla olisi ollut kustannusvaikutuksia. Ottaen huomioon kustannusten kasvu ja tarve säilyttää kannusteet ensimmäisen korkeakoulututkinnon nopeaan suorittamiseen, opintolainahyvityksen oikeuden laajentamista ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi.  

5.2  Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

7.1  Ammattikorkeakoululaki

8 §.Koulutustehtävä. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että ammattikorkeakoulun toimiluvassa voitaisiin määrätä siitä, että ammattikorkeakoulun tulee antaa ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta. Näitä tehtäviä ei ole tarkoitus antaa kaikille ammattikorkeakouluille, vaan tehtävä säilyisi niillä korkeakouluilla, joilla kyseistä koulutusta jo on. Mahdollisia muutoksia koulutusvastuisiin voitaisiin tehdä samanlaisessa menettelyssä kuin ammattikorkeakoulujen koulutusvastuita muutetaan tutkintojen osalta. Se mitä pykälän 3 momentissa todetaan tutkintokielestä, pätee myös näihin koulutuksiin. 

10 §.Ammattikorkeakoulussa annettava opetus. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin lisäämällä, että ammattikorkeakoulussa annetaan sille myönnetyn toimiluvan rajoissa ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta. Lisäksi momenttiin lisättäisiin ammatillista opettajankoulutusta koskeva asetuksenantovaltuus, jotta ammatilliseen opettajankoulutukseen sisältyvistä opinnoista ja niiden rakenteesta, laajuudesta, osaamistavoitteista sekä suorittamisesta voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, kuten tutkintojen osaltakin tehdään. Momentissa todetaan, että ammattikorkeakoulu antaa todistuksia ammattikorkeakoulussa suoritetuista opinnoista. Todistusten antaminen koskee myös ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta. Todistus koulutuksesta annetaan myös niille koulutuksen suorittaneille, joiden tutkintoon ei liitetä tutkintonimikettä, eli opistotasoisen tai ulkomaisen sairaanhoitajatutkinnon suorittaneille. 

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin, että avoimena ammattikorkeakouluopetuksena tai muutoin erillisinä opintoina voidaan suorittaa pykälässä jo aiemmin säädettyjen ammattikorkeakoulututkintoon ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon kuuluvien opintojen lisäksi ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutukseen kuuluvia opintoja sekä ammatillisen opettajankoulutuksen opintoja, joiden suorittamiseen opiskelija on saanut ammattikorkeakoululta ajallisesti ja sisällöllisesti rajatun opinto-oikeuden. Muutoksen tavoitteena ei ole kokonaisten ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusten suorittaminen avoimina ammattikorkeakouluopintoina, vaan mahdollistaa alan kokeileminen ja osaamisen täydentäminen. 

11 §.Tutkinnot ja niiden perusteet. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännökset ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen perusteella myönnettävästä tutkintonimikkeestä. Ammattikorkeakoulussa suoritettuun sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon, johon on liitetty sairaanhoitaja (AMK) –tutkintonimike, liitettäisiin myös ensihoitaja (AMK) – tutkintonimike säännellyn ensihoitajakoulutuksen suorittamisen perusteella, kätilö (AMK) – tutkintonimike säännellyn kätilökoulutuksen suorittamisen perusteella ja terveydenhoitaja (AMK) – tutkintonimike säännellyn terveydenhoitajakoulutuksen suorittamisen perusteella. 

Tämä muutos muodostaisi poikkeuksen ammattikorkeakoululain nykyisestä sääntelystä, jossa ammattikorkeakoulututkintoon ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon molempiin liitetään yksi tutkintonimike. Uudet ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutukset eivät olisi tutkintoja vaan koulutuksia. Henkilö, joka on suorittanut uusimuotoisen ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen, ei saa ammattikorkeakoulututkintoa sen suorittamisen perusteella, vaan se edellyttää, että henkilö on suorittanut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon on liitetty sairaanhoitaja (AMK)- tutkintonimike. Tähän sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoon liitetään tutkintonimike ensihoitaja (AMK), kätilö (AMK) tai terveydenhoitaja (AMK) todistuksella, joka myönnetään ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen suorittamisen perusteella. Henkilön, joka ei ole aiemmin suorittanut suomalaista sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoa, todistukseen ei liitetä tutkintonimikettä, eikä heitä voida pitää suomalaisen ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneina. Näille henkilöille myönnetään todistus suoritetusta koulutuksesta. 

11 b §. Ensihoitajakoulutus, kätilökoulutus ja terveydenhoitajakoulutus. Lakiin lisättäisiin uusi 11 b §, jossa säädettäisiin erityisesti siitä, että ammattikorkeakoulut antavat ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta sekä koulutuksen tarkoituksesta. Pykälä vastaisi ammattikorkeakoululain 11 pykälää ja 11 a pykälää, joissa säädetään tutkintojen ja erikoistumiskoulutuksen antamisesta ammattikorkeakouluissa. Uusien koulutusten tarkoituksena on sujuvoittaa sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneiden siirtymistä ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajaopintoihin. Aiemmin opintoihin on täytynyt hakeutua hakemalla opiskelemaan kokonaista uutta tutkintoa, mikä on pitkittänyt opintopolkuja ja hankaloittanut aloituspaikkamäärien arviointia. Pykälässä tuotaisiin selkeyden vuoksi lakiin jo aiemmin ammattikorkeakoulujen käytäntönä ollut ja niiden opetuksen järjestämistä koskevaan autonomiaan perustuva mahdollisuus antaa ensihoitaja- ja terveydenhoitajakoulutusta yhtenäisenä koulutuksena sairaanhoitajakoulutuksen kanssa. Kätilökoulutusta ei voida järjestää yhtä aikaa sairaanhoitajakoulutuksen kanssa, koska ammattipätevyysdirektiivi asettaa kätilökoulutukseen pääsyn edellytykseksi suoritetun sairaanhoitajatutkinnon. Ammattikorkeakoulut voivat kuitenkin samaan aikaan valita opiskelijan suorittamaan sairaanhoitajan tutkintoa ja valita opiskelijan ehdollisesti kätilökoulutukseen. Tällöin opiskelija saa oikeuden kätilökoulutukseen osallistumiseen sairaanhoitajatutkinnon suorittamisen jälkeen. Tällaista hakumenettelyä ei ole tarkoituksenmukaista kieltää niiden henkilöiden osalta, jotka jo toisen asteen tutkinnon jälkeen haluavat hakeutua nimenomaan kätilökoulutuksen suoraan mahdollistavaan opiskelupolkuun. Ammattikorkeakouluilla olisi velvollisuus järjestää ensihoitaja- ja terveydenhoitajakoulutusta yhtenäisenä koulutuksena sairaanhoitajakoulutuksen kanssa ja sairaanhoitajakoulutuksen jo suorittaneille. Kätilökoulutus järjestetään sairaanhoitajakoulutuksen jo suorittaneille. 

Pykälään sisältyisi myös asetuksenantovaltuus. Kyseisten koulutusten laajuudesta, osaamistavoitteista ja suorittamisesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, kuten tutkintojen osaltakin tehdään.  

12 §. Opetuksen maksuttomuus ja muuta toimintaa koskevat maksut. Opetuksen maksuttomuutta koskevan pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että myös ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus ovat opiskelijalle maksuttomia.Näiden koulutusten maksullisuuden ja maksuttomuuden on tarkoitus vastata tutkintokoulutuksessa suoritettavien opintojen maksullisuutta siten, että suomen- ja ruotsinkielinen koulutus on maksutonta ja lisäksi koulutus on maksutonta EU/ETA-alueen kansalaisille ja useille muille ryhmille. Myös ammatillisen opettajankoulutuksen osalta maksuttomuudesta säädetään tässä pykälässä. Ammatillinen opettajankoulutus on maksutonta, mutta sitä voi tarjota myös maksullisina avoimen ammattikorkeakoulun opintoina, tilauskoulutuksena tai täydennyskoulutuksena. Pykälään lisättävät koulutukset ovat olleet jo aiemmin maksuttomia. Lisäyksen tarkoituksena on saattaa vakiintunut käytäntö lakiin ja mahdollistaa maksullisuus tietyiltä jäljempänä olevissa pykälissä säädettäviltä osin. 

12 a §.Hakemusmaksut. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että hakemusmaksuista ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutukseen sekä ammatilliseen opettajakoulutukseen säädettäisiin vastaavasti kuin tutkintokoulutukseen hakeutumisen osalta. Hakemusmaksuja maksaisivat pääsääntöisesti EU/ETA-alueen ulkopuolisten maiden kansalaiset, jotka hakeutuvat vieraskieliseen koulutukseen. Opettajankoulutuksen hakemusmaksujen käyttöönottoa myös yliopistokoulutuksen osalta tulisi harkita myöhemmin, jotta lakien sisältö ei eriydy. 

13 §.Tilauskoulutus. Tilauskoulutusta koskevan pykälän 1 momenttia muutettaisiin lisäämällä siihen, että myös ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutusta sekä ammatillista opettajankoulutusta voi järjestää tilauskoulutuksena. Näiden koulutusten järjestäminen tilauskoulutuksena olisi mahdollista vastaavalla tavalla ja samoilla kyseisessä pykälässä säädetyillä ehdoilla kuin tutkintoon johtavan koulutuksen järjestäminen. Myös tilauskoulutuksen maksullisuutta ja maksuttomuutta koskevat samat pykälän 4 momentin säännökset kuin tutkintoon johtavaa tilauskoulutusta. 

13 a §.Vieraskielisestä koulutuksesta perittävät maksut. Pykälän otsikko muutettaisiin ja siitä poistettaisiin maininta tutkintoon johtavasta, koska se ei koskisi enää pelkästään tutkintoon johtavaa koulutusta. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin lisäämällä siihen, että myös ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus sekä ammatillinen opettajankoulutus ovat maksullisia tietyille EU/ETA-alueen ulkopuolisten valtioiden kansalaisille, mikäli koulutus järjestetään muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä. Sääntely lukuvuosimaksullisuuden osalta olisi sama kuin tutkintokoulutukseen osallistuvilla.  

14 §. Opetussuunnitelmat ja opintojen tavoitteelliset suorittamisajat. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin uusien koulutusten pituuksista. Ensihoitajakoulutuksen ja kätilökoulutuksen opintojen tulisi pituudeltaan vastata puolentoista lukuvuoden päätoimisia opintoja. Terveydenhoitajakoulutuksen opintojen tulisi pituudeltaan vastata yhden lukuvuoden päätoimisia opintoja. Silloin kun sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon liitetään tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) ja ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutus suoritetaan yhteisenä koulutusohjelmana, opintojen tulisi pituudeltaan vastata neljän lukuvuoden päätoimisia opintoja. Kätilökoulutuksen pituus perustuu ammattipätevyysdirektiiviin, jossa kätilökoulutuksen pituudeksi on määritelty 3000 tuntia ja 18 kuukautta. Ensihoitaja- ja terveydenhoitajakoulutuksen pituuden sääntelyssä on mahdollisuus joustavampaan kansalliseen sääntelyyn ja koulutuksen pituus perustuu koulutuksen järjestäjien arvioon osaamistavoitteiden toteuttamiseen vaadittavasta ajasta. 

25 §.Kelpoisuus ammattikorkeakouluopintoihin. Pykälään lisättäisiin uusi 6 momentti, jossa säädettäisiin kelpoisuudesta koulutuksiin. Ensihoitaja-, kätilö ja terveydenhoitajakoulutukseen voitaisiin ottaa opiskelijaksi se, joka on suorittanut sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, johon on liitetty tutkintonimike sairaanhoitaja (AMK) tai sairaanhoitajan kelpoisuuden tuottavan opistoasteen tutkinnon. Koulutukseen ottaminen edellyttäisi sairaanhoitajakoulutuksen aiempaa suorittamista. Ensihoitaja-, kätilö ja terveydenhoitajakoulutukseen voitaisiin lisäksi ottaa opiskelijaksi se, joka on laillistettu sairaanhoitajaksi ja jolla on sairaanhoitajan ammatinharjoittamisoikeus. Tämän kohdan tarkoituksena on mahdollistaa koulutukseen pääsy ulkomailla sairaanhoitajan koulutuksen suorittaneille, joiden tulee Suomessa sairaanhoitajana toimiakseen saada Valviralta (1.1.2026 alkaen Lupa- ja valvontavirasto) laillistus ja oikeus harjoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattia. Kohdassa edellytettäisiin myös voimassa olevaa sairaanhoitajan ammatinharjoittamisoikeutta. Ammatinharjoittamisoikeuden menettänyt ulkomailla opiskellut henkilö ei voisi hakea koulutukseen. Silloin kun ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutusta toteutetaan sairaanhoitajakoulutuksen kanssa yhteisenä koulutuksena, hakukelpoinen olisi opiskelija, joka on hakukelpoinen hakemaan alemman suorittamansa tutkinnon tai koulutuksen perusteella ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen. Tällöin opiskelija saavuttaisi sairaanhoitajan pätevyyden suorittamalla sairaanhoitajakoulutuksen samalla kuin suorittaisi ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen. 

28 §.Opiskelijavalinta. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin, että ammattikorkeakoulu ottaa opiskelijoita suorittamaan aiemmin säädettyjen ammattikorkeakoulututkinnon, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon, ja erikoistumiskoulutuksen lisäksi opiskelijoita suorittamaan myös ensihoitaja-, kätilö tai terveydenhoitajakoulutusta sekä ammatillista opettajankoulutusta. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin, että siirto-opiskelijalla tarkoitetaan myös ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutukseen otettua opiskelijaa, jonka opiskeluoikeus siirtyy korkeakoulusta toiseen tai korkeakoulun sisällä koulutuksesta toiseen siten, että tavoitetutkintoon liitettävä tutkintonimike vaihtuu. 

Ammattipätevyysdirektiivin mukaan silloin, kun kätilön koulutus toteutetaan sairaanhoitajatutkintoa täydentävänä koulutuksena, kätilön koulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakijalla on liitteessä V olevassa 5.2.2 kohdassa tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja. Suomessa tämä tarkoittaa sairaanhoitajakoulutuksesta annettavaa tutkintotodistusta. Ammattipätevyysdirektiivin nojalla sairaanhoitajakoulutus on koulutukseen pääsyn edellytys. Kätilökoulutukseen ei näin ollen voida valita opiskelijoita ennen sairaanhoitajakoulutuksen suorittamista.  

Ammattikorkeakoulut voivat harkintansa mukaan tarjota mahdollisuutta hakea yhtä aikaa opinto-oikeutta sairaanhoitajan tutkintoon johtavaan koulutukseen ja kätilön koulutukseen. Tällöin opinto-oikeus kätilökoulutukseen tulisi kuitenkin myöntää ehdollisena siten, että opinto-oikeuden myöntämisen ehtona olisi sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, sairaanhoitaja (AMK) tutkintonimikkeeseen johtavan koulutuksen suorittaminen. Opiskelijat otettaisiin kätilökoulutukseen vasta sitten, kun he ovat suorittaneet sairaanhoitajakoulutuksen. Ehdollisen valinnan tarkoituksena olisi helpottaa koulutusvalintoja luomalla selkeitä reittejä kätilön ammattiin. 

30 §. Opiskeluoikeus. Opiskeluoikeuden kestoa koskevaan pykälän 3 momenttia muokattaisiin lisäämällä siihen, että ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen saa suorittaa vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. Koulutuksen suoritusaikaan sallittu jousto olisi yhtä pitkä kuin ammatillisessa opettajankoulutuksessa, jonka opinnot myös saa suorittaa vuotta niiden tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. Tämä jousto on suhteellisesti pidempi kuin tutkintokoulutuksessa, jossa opinto-oikeus on vuotta tutkinnon tavoitteellista suorittamisaikaa pidempi. Suurempi joustavuus on tarkoituksenmukaista, koska näitä koulutuksia suoritettaisiin todennäköisesti työelämän ohessa ja työskentelyn helpottaminen opiskelujen ohella edistäisi opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja helpottaisi sosiaali- ja terveysalan työvoimapulaa. Osa-aikaisesti suoritettavaksi tarkoitettu eri aikaan sairaanhoitajakoulutuksen kanssa suoritettava ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutus olisi suoritettava kolmessa vuodessa vastaavasti kuten ammatillisessa opettajankoulutuksessakin. 

37 §. Opintosuoritusten arviointi ja opintojen hyväksilukeminen. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin, että ensihoitaja-, kätilö tai terveydenhoitajakoulutuksen opintoihin voidaan lukea hyväksi muita opintoja tai ensihoitaja-, kätilö tai terveydenhoitajakoulutuksen opintoja tai korvata opintoja muulla tavoin osoitetulla osaamisella. Opintoja voidaan myös korvata muilla samantasoisilla opinnoilla. Lisäksi lisättäisiin vastaavanlainen säännös ammatillisesta opettajankoulutuksesta. Säännökset olisivat vastaavat kuin tutkintokoulutuksessa ja erikoistumiskoulutuksessa voimassa olevat säännökset. 

7.2  Opintotukilaki

7 §.Opintotukeen oikeuttava aika. Pykälän 8 momenttiin lisättäisiin asetuksenantovaltuus myös koulutusten osalta. Valtioneuvoston asetuksella säädetään nykyisin tarkemmin erilaajuisten korkeakoulututkintojen opintotuen enimmäisajasta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin jatkossa säätää myös korkeakoulussa suoritettavien koulutusten opintotuen enimmäisajasta. Asetuksella olisi tarkoitus säätää ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutuksen tukikuukausien enimmäismääristä. Ensihoitaja- ja terveydenhoitajakoulutusten osalta säädettäisiin opintotuen enimmäisajasta myös siinä tapauksessa, että koulutuksen opinnot suoritetaan yhtenäisesti sairaanhoitajatutkinnon kanssa. Tällöin tukikuukausien määrä olisi sama kuin muissakin työmäärältään vastaavan laajuisissa ammattikorkeakoulututkinnoissa on jo nykyisin.  

Opintotukilain 7 §:n 2 momentin mukaan korkeakouluopiskelua varten opintotukea voi saada enintään 54 tukikuukautta. Kyseinen tukikuukausimäärä koskee opintoja, jotka on aloitettu 1.8.2017 tai sen jälkeen. Aiemmin aloitetuissa opinnoissa tukikuukausien määrä on korkeampi. Opiskelija on kokonaistukiajan piirissä, kun hän on suorittanut korkeakoulututkinnon. Hän voi käyttää tutkinnon suorittamisen jälkeen muihin korkeakouluopintoihin enimmäisajasta jäljellä olevia tukikuukausia. Esimerkiksi jos opiskelija on käyttänyt tutkintoon 32 tukikuukautta, on hänellä jäljellä muihin opintoihin 22 tukikuukautta (54-32= 22). 

Erikseen suoritettavat ensihoitaja-, kätilö- ja terveydenhoitajakoulutukseen johtavat opinnot oikeuttavat opintotukeen jo voimassa olevan opintotukilain 4 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella, koska ne ovat ammatilliseen tai virkakelpoisuuteen tähtäävää muuta kuin kyseisen momentin 1–3 kohdassa tarkoitettua opintokokonaisuutta ja opiskelijan on täytynyt suorittaa korkeakoulututkinto päästäkseen kyseisiin opintoihin. Yhtenäisesti sairaanhoitajatutkintoa ja ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutusta suorittavat olisivat oikeutettuja opintotukeen opintotukilain 4 § 2 momentin 2 kohdan perusteella, koska he suorittavat ammattikorkeakoulututkintoa. Näille opiskelijoille säädettäisiin asetuksella oikeus saada yhtenäisen tutkinnon ja koulutuksen ajalta opintotukea opintojen laajuuden (240 opintopistettä) perusteella. 

15 i. Opintolainahyvitys ammattikorkeakoululain 11 b: ssä tarkoitetuissa ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan koulutuksissa. Lakiin lisättäisiin uusi 15 i §, jossa säädettäisiin opintolainahyvityksestä opintolainansaajalle, joka on säädetyssä suorittamisajassa suorittanut ammattikorkeakoululain 11 § b: ssä tarkoitetun ensihoitaja- kätilö- tai terveydenhoitajakoulutuksen. Opintotukilain 15 b-h §:ssä säädetään nykyisin opintolainahyvityksestä. Säännökset koskevat erilaajuisten korkeakoulututkintojen suorittaneita opintolainansaajia.  

Uuden säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa oikeus opintolainahyvitykseen jatkossa, kun ensihoitajaksi, kätilöksi ja terveydenhoitajaksi ja ei enää valmistuta suorittamalla tutkinto, johon liitetään ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan tutkintonimike vaan vastaava pätevyys toimia ammatissa saadaan sairaanhoitajatutkinnon lisäksi suoritettavan koulutuksen kautta. Säännöksen tarkoitus olisi varmistaa opintolainansaajien yhdenvertainen kohtelu opintolainahyvitystä myönnettäessä riippumatta siitä, onko kyseessä tutkinnon vai tutkinnon sekä koulutuksen suorittaminen. Esimerkiksi 15c §:n mukaiset tilanteet otettaisiin huomioon opintojen viivästyessä sekä tutkinnon että koulutuksen aikana.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin opintolainansaajien, jotka ovat suorittaneet sairaanhoitajatutkinnon lisäksi säädetyssä suorittamisajassa ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun kätilö-, ensihoitaja – tai terveydenhoitajakoulutuksen, oikeudesta opintolainahyvitykseen. Oikeus opintolainahyvitykseen syntyisi, jos koulutuskokonaisuus olisi suoritettu määräajassa, joka on kätilöillä 5,5 lukuvuotta ja ensi- ja terveydenhoitajilla 4,5 lukuvuotta. Opintolainahyvitys sairaanhoitajatutkinnon suorittamisen lisäksi kätilö-, ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen suorittaneille merkitsisi poikkeusta 15 b §:n 3 momentissa säädettyyn opintolainahyvityksen pääsääntöön, jonka mukaan hyvityksen saa yhdellä kertaa ensimmäiseksi suoritetun korkeakoulututkinnon perusteella. Nykyisin opintolainansaaja saa opintolainahyvityksen ensimmäisen korkeakoulututkinnon perusteella eli esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon tai alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaja saa yhdellä kertaa opintolainahyvityksen suoritettuaan tutkinnot säädetyssä määräajassa. Opintolainansaaja voi kuitenkin hakea opintolainahyvityksen myös alemman korkeakoulututkinnon perusteella.  

Opintolainahyvitystä voisivat esityksen mukaan hakea myös ensihoitaja- kätilö- tai terveydenhoitajakoulutuksen suorittaneet opintolainansaajat. Ehdotettu sääntely olisi tarpeen, jotta nekin opintolainansaajat, jotka ovat opintolainahyvitykseen oikeuttavassa määräajassa suorittaneet ripeästi ensin sairaanhoitajan tutkinnon ja välittömästi sen jälkeen ensihoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan koulutuksen, olisivat oikeutettuja opintolainahyvitykseen. Eli ensihoitajan ja terveydenhoitajakoulutuksen osalta määräaika olisi 4,5 lukuvuotta ja kätilökoulutuksen kohdalla 5,5 lukuvuotta. Kätilöksi opiskeleville opintolainansaajille sääntely olisi erityisen tarpeellinen. Kätilökoulutusta ei voida järjestää yhtä aikaa sairaanhoitajakoulutuksen kanssa, koska ammattipätevyysdirektiivi asettaa kätilökoulutukseen pääsyn edellytykseksi suoritetun sairaanhoitajatutkinnon. Opintolainansaajat, jotka hakeutuvat ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutukseen erikseen sairaanhoitajatutkinnon suorittamisen jälkeen eivät useimmiten kuitenkaan saisi opintolainahyvitystä, koska he eivät kerkeäisi suorittaa opintoja edellä kuvatussa suoritusajassa niiden yhtenäisesti suoritettavaa tutkintoa pidemmän keston vuoksi. Opintolainahyvitykseen on oikeus lähtökohtaisesti yhden, ensimmäisen korkeakoulututkinnon perusteella, joten sitä osin tilanne vastaisi nykytilaa. Muutoksella halutaan kuitenkin mahdollistaa se, että ripeästi sairaanhoitajatutkinnon ja ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen suorittavat opintolainansaajat voisivat myös saada opintolainahyvityksen. Opintolainahyvityksen tarkoitus on kannustaa hyödyntämään opintolainaa ja suorittamaan opinnot määräajassa. Opintolainahyvitykseen ei kuitenkaan olisi oikeutta, jos ensihoitaja- ja terveydenhoitajaopintojen suorittamiseen kuluisi enemmän aikaa kuin nykyisinkään. Opintolainahyvityksen ehtoja ei laajennettaisi, koska se lisäisi menoja ja olisi ristiriidassa opintolainahyvityksen alkuperäisen opintojen nopeuttamistavoitteen kanssa.  

Pykälän 3 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin opintolainahyvitykseen oikeuttavasta suoritusajasta, kun kyseessä on ammattikorkeakoululain 11 b: ssä tarkoitettu ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan koulutus. Opintolainahyvitykseen olisi oikeus silloin kun opiskelija valmistuu sekä sairaanhoitajaksi että ensihoitajaksi tai terveydenhoitajaksi neljässä ja puolessa lukuvuodessa, mikä on yhtenäisesti suoritettavan sairaanhoitajatutkinnon ja ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen ammattikorkeakoululain 14 §:n 3 momentissa säädettäväksi esitetty tavoiteaika lisättynä yhden lukukauden joustolla, josta säädetään opintotukilain 15 c §:ssä. Opintolainahyvitykseen olisi oikeutettu myös opiskelija, joka valmistuu sairaanhoitajaksi ja kätilöksi viidessä ja puolessa lukuvuodessa, mikä on sairaanhoitajatutkinnon ja ammattikorkeakoululain 14 §:n 3 momentissa säädettäväksi esitetty kätilökoulutuksen yhteenlaskettu tavoiteaika lisättynä yhden lukukauden joustolla, josta säädetään opintotukilain 15 c §:ssä. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että opintolainansaajan olisi haettava itse opintolainahyvitystäKansaneläkelaitokselta sairaanhoitajatutkinnon perään suoritetun ensihoitaja-, kätilö- tai terveydenhoitajakoulutuksen perusteella. Opintolainahyvitystä tulisi hakea kahden vuoden sisällä koulutuksen suorittamisesta. Kahden vuoden aikaraja on jo nykyisin käytössä opintotukilain 15 e §:n 2 momentissa, jossa on säädetty että, kun opiskelija hakee opintolainahyvitystä ulkomailla suoritetun tutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon perusteella, hakemus on jätettävä Kansaneläkelaitokselle kahden vuoden kuluessa tutkinnon suorittamisesta. Jatkossakin Kansaneläkelaitos myöntäisi nykytilaa vastaavasti ilman hakemusta opintolainahyvityksen sairaanhoitajatutkinnon perusteella sekä yhtä aikaa suoritetun sairaanhoitajatutkinnon ja ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen perusteella. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta nykyiseen 15 f §:ään. Sen mukaan opintolainahyvityksen määrä olisi opintolainansaajalla, joka on suorittanut sairaanhoitajatutkinnon suorittamisen jälkeen ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun ensihoitaja-, kätilö- tai terveydenhoitajakoulutuksen enintään 40 prosenttia siitä osasta hyvitykseen oikeuttavaa opintolainaa, joka on kertynyt kyseisen koulutuksen ensimmäistä aloituspäivää edeltävän lukukauden lopun ja hyvitykseen oikeuttavan koulutuksen suorittamispäivää seuraavan lukukauden alun välisenä aikana ilman lainaan pääomitettuja korkoja. Sääntelyn tarkoituksena olisi lisäksi varmistaa, ettei saman lukukauden ajalta nostettua opintolainaa huomioitaisi sekä sairaanhoitajatutkinnon että kätilökoulutuksen perusteella ratkaistavassa opintolainahyvityksessä. Esimerkiksi jos opiskelija suorittaisi sairaanhoitajan tutkinnon 31.3.2029, huomioitaisiin tämän tutkinnon perusteella ratkaistavassa opintolainahyvityksessä 31.7.2029 asti kertynyt opintolaina. Jos kyseinen opiskelija aloittaisi esimerkiksi kätilökoulutuksen suorittamisen 1.4.2029, huomioitaisiin kätilökoulutuksen perusteella ratkaistavassa opintolainahyvityksessä opintolaina kuitenkin vasta 1.8.2029 alkaen. 

Opintolainahyvitykselle sairaanhoitajatutkinnon perään suoritetun kätilö-, ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen perusteella, ei siten säädettäisi 2500 euron omavastuurajaa kuten tutkinnon perusteella myönnettävässä opintolainahyvityksessä on, vaan hyvityksen määrä olisi 40 prosenttia opintolainahyvitykseen oikeuttavasta opintolainasta. Tämä vastaa nykyistä tilannetta, jossa alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnot suorittavan opintolainahyvitystä määriteltäessä otetaan huomioon 2500 euron omavastuu vain kerran. Sairaanhoitajatutkinnon jälkeen suoritetun kätilö-, ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen perusteella haettavan opintolainahyvityksen saajilla omavastuu on siten huomioitu jo sairaanhoitajatutkinnon opintolainahyvityksessä. Sairaanhoitajatutkinnon jälkeen suoritetun kätilö-, ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen perusteella myönnettävä opintolainahyvitykseen oikeuttava opintolaina voisi olla vain kyseisen koulutuksen aikana nostettu opintolaina. Kansaneläkelaitos tutkisi näissä tilanteissa oikeuden opintolainhyvitykseen tapauskohtaisesti.  

Esimerkiksi sairaanhoitajatutkinnon suorittanut kätilöksi valmistunut opintolainansaaja voisi saada ensin opintolainahyvityksen sairaanhoitajatutkinnon perusteella ilman hakemusta. Tällöin hyvitys perustuisi enintään 32 tukikuukauden mukaisen suoritusajan perusteella laskettavaan opintolainahyvitykseen määrään. Suoritettuaan kätilökoulutuksen opintolainansaaja voisi hakea erikseen opintolainahyvitystä suoritetun koulutuksen perusteella. Tällöin opintolainahyvityksessä huomioon otettava lainan määrä perustuisi enintään 13 tukikuukauden perustella laskettuun opintolainahyvityksen määrään. Hyvityksessä huomioonotettava viiden lukuvuoden tavoiteajan mukainen lainakuukausien määrä on enintään 45 kuukautta. Siten sairaanhoitajatutkinnon jälkeen suoritetulle kätilökoulutukselle jää huomioitavaksi kolmetoista kuukautta (45-32).  

Esimerkiksi sairaanhoitajatutkinnon suorittanut ensihoitajaksi tai terveydenhoitajaksi valmistunut opintolainansaaja voisi saada ensin opintolainahyvityksen sairaanhoitajatutkinnon perusteella ilman hakemusta. Tällöin hyvitys perustuisi enintään 32 tukikuukauden mukaisen suoritusajan perusteella laskettavaan opintolainahyvitykseen määrään. Suoritettuaan ensihoitaja- tai terveydenhoitajakoulutuksen opintolainansaaja voisi hakea erikseen opintolainahyvitystä suoritetun koulutuksen perusteella. Opintolainahyvityksessä huomioon otettava lainan määrä perustuisi terveydenhoitajakoulutuksen ja ensihoitajakoulutuksen suorittaneilla opintolainansaajilla enintään neljän tukikuukauden perusteella laskettuun opintolainahyvityksen määrään. Näissä tilanteissa neljän lukuvuoden tavoiteajan mukainen lainakuukausien määrä on enintään 36 kuukautta. Siten sairaanhoitajatutkinnon jälkeen suoritetuille kyseisille koulutukselle jää huomioitavaksi neljä kuukautta (36-32).  

Edellä kuvattujen esimerkkien lainakuukausimäärät perustuisivat nykyisen opintotukilain 15 f § 2 momenttiin, jonka mukaan opintolainahyvityksen määrä lasketaan enintään sen lainamäärän perusteella, joka vastaa tutkinnon tavoitteellisen suorittamisajan tai laajuutta vastaavan ajan mukaista opintolainan määrää. 

Pykälän 6 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden. Sen mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin opintolainahyvityksestä opintojen viivästyessä silloin, kun opintolainansaaja on suorittanut sairaanhoitajatutkinnon jälkeen ammattikorkeakoululain 11 b §:ssä tarkoitetun kätilö-, ensihoitaja – tai terveydenhoitajakoulutuksen