2.1.1  EU:n yleinen tietosuoja-asetus

Asetuksen kohde ja soveltamisala

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus) on sovellettu jäsenvaltioissa toukokuusta 2018 lähtien. Yleisellä tietosuoja-asetuksella suojellaan luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia, erityisesti heidän oikeuttaan henkilötietojen suojaan. Jäljempänä kuvataan asetuksen sisältöä erityisesti siltä osin kuin siinä jätetään jäsenvaltiolle liikkumavaraa tai asetetaan jäsenvaltiolle velvollisuus täsmentää asetuksen säännöksiä. 

Henkilötiedoilla tarkoitetaan asetuksessa kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön, eli rekisteröityyn, liittyviä tietoja (4 artiklan 1 kohta). Henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan asetuksessa toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai manuaalisesti, kuten tietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista tai muuttamista, hakua, kyselyä, käyttöä, tietojen luovuttamista siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamista tai yhdistämistä, rajoittamista, poistamista tai tuhoamista (4 artiklan 2 kohta). 

Kansallinen liikkumavara

Yleinen tietosuoja-asetus on kansallisesti suoraan sovellettava säädös, mutta se jättää paikoin jäsenvaltioille direktiivinomaista kansallista liikkumavaraa. Kansallisella liikkumavaralla tarkoitetaan yleisen tietosuoja-asetuksen osoittamaa harkintamarginaalia, jonka puitteissa jäsenvaltioiden lainsäätäjien on mahdollista antaa tai pitää voimassa kansallista lainsäädäntöä. Tällaisella kansallisella lainsäädännöllä täydennetään tai täsmennetään asetuksen säännöksiä, jotka muodostavat perustavanlaatuisen rungon henkilötietojen käsittelyä koskevalle säännöstölle. Tällaista täsmentävää tai täydentävää kansallista lainsäädäntöä on siten aina luettava yhdessä yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. 

EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallista sääntelyä ei saa antaa asetuksen soveltamisalalla, ellei asetus nimenomaisesti velvoita tai valtuuta täydentävään kansalliseen sääntelyyn tai muuhun päätöksentekoon (asia 34/73, Variola, tuomio 10.10.1973, asia 50/ 76, Amsterdam Bulb, tuomio 2.2.1977, 33 kohta). Yksityiskohtaisemman sääntelyn tarpeen ja sisällön osalta on otettava huomioon myös yleisen tietosuoja-asetuksen tavoitteet ja sääntelytapa (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 3). 

Yleistä tietosuoja-asetusta täydentävä tai täsmentävä kansallinen lainsäädäntö on mahdollista ainoastaan silloin, kun se tietosuoja-asetuksessa nimenomaisesti sallitaan. Toisaalta asetuksessa asetetaan myös kansalliselle lainsäätäjälle velvoite säätää tietyistä seikoista. Liikkumavaran käyttöä koskevat yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset voidaan jakaa velvoittaviin, mahdollistaviin ja huomioon otettaviin säännöksiin. 

Liikkumavaran käytössä on asetuksen mukaan mahdollista hyödyntää erilaisia säädöstekniikoita. Asetuksen 41 johdantokappaleen mukaan kansalliselta lainsäädännöltä ei välttämättä edellytetä laintasoisuutta, kunhan se on selkeää, täsmällistä ja ennakoitavaa. Kaikkia yksittäisiä tiedonkäsittelytilanteita varten ei myöskään 45 johdantokappaleen mukaan edellytetä olevan erityislakia. Suomessa yleisen tietosuoja-asetuksen sääntelyä on täydennetty tietosuojalailla (1050/2018) ja sen lisäksi erityislaeilla tarvittaessa. 

Käsittelyä koskevat periaatteet

Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetään henkilötietojen käsittelyä koskevista periaatteista. Rekisterinpitäjä vastaa, että 5 artiklassa säädettyjä periaatteita on noudatettu. Sen on myös pystyttävä osoittamaan, että niitä on noudatettu. 

Asetuksen 5 artiklassa säädetty käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate tarkoittaa, että henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteen sopimattomalla tavalla. Toinen keskeinen periaate on tietojen minimointi, joka tarkoittaa, että henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. 

Täsmällisyysperiaatteen mukaan henkilötietojen on oltava täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä; on toteutettava kaikki mahdolliset kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käsittelyn tarkoituksiin nähden epätarkat ja virheelliset henkilötiedot poistetaan tai oikaistaan viipymättä. Säilytyksen rajoittamisperiaatteen mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Eheyden ja luottamuksellisuuden periaate tarkoittaa, että henkilötietoja on käsiteltävä tavalla, jolla varmistetaan henkilötietojen asianmukainen turvallisuus, mukaan lukien suojaaminen luvattomalta ja lainvastaiselta käsittelyltä sekä vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, tuhoutumiselta tai vahingoittumiselta käyttäen asianmukaisia teknisiä tai organisatorisia toimia. 

Käsittelyperusteet

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa säädetään edellytyksistä, joiden vallitessa henkilötietojen käsittely on lainmukaista. Näistä julkisissa työvoima- ja yrityspalveluissa syntyvien tai käsiteltävien asiakastietojen kannalta keskeinen on 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Ainoastaan 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohtia on pidetty mahdollisina henkilötietojen käsittelyperusteina viranomaiselle. (HE 9/2018 vp, s. 34) 

Asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen mukauttamiseksi sellaisessa käsittelyssä, joka tehdään 1 kohdan c ja e alakohdan noudattamiseksi määrittämällä täsmällisemmin tietojenkäsittely- ja muita toimenpiteitä koskevat erityiset vaatimukset, joilla varmistetaan laillinen ja asianmukainen tietojenkäsittely. Säännös antaa siis mahdollisuuden täydentävään kansalliseen sääntelyyn. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan käsittelyn ollessa tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi on käsittelyn perustasta säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. Kyseisessä lainsäädännössä pitää määritellä käsittelyn tarkoitus. Lainsäädäntö voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Tällaiset erityiset säännökset voivat koskea muun muassa yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta; käsiteltävien tietojen tyyppiä; asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa; käyttötarkoitussidonnaisuutta; säilytysaikoja; sekä käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet. Perusvaatimuksena tällaiselle lainsäädännölle on, että sen on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhtainen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Tämä kohta sisältää siis sekä velvoitteen säätää kansallisessa lainsäädännössä käsittelyn perustasta ja käsittelyn tarkoituksesta että mahdollisuuden säätää myös muista seikoista. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa kielletään erityisten henkilötietojen käsittely. Tällaisia tietoja ovat muun muassa terveystiedot sekä rotu ja etninen alkuperä. Poikkeuksista käsittelykieltoon säädetään artiklan 2 kohdassa. 

Henkilötietojen myöhempää käsittelyä yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten ei katsota yhteen sopimattomaksi alkuperäisten tarkoitusten kanssa (5 artiklan 1 kohdan b alakohta). Asetuksen 89 artiklassa säädetään suojatoimista ja mahdollisuudesta säätää poikkeuksia rekisteröityjen oikeuksiin tällaisessa käsittelyssä. 

Rekisteröidyn oikeudet

Yleisen tietosuoja-asetuksen III luvussa säädetään rekisteröidyn oikeuksista. Lukuun sisältyvät 12, 13, 15, 16, 18 ja 19 artikla tulisivat sovellettavaksi 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn, ellei soveltamista erikseen rajoiteta 23 artiklassa mahdollistetulla tavalla. Yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artiklassa säädetään läpinäkyvästä informoinnista ja viestinnästä, 13 artiklassa toimitettavista tiedoista, kun henkilötietoja kerätään rekisteröidyltä, 15 artiklassa rekisteröidyn oikeudesta saada pääsy tietoihin, 16 artiklassa oikeudesta tietojen oikaisemiseen, 18 artiklassa oikeudesta käsittelyn rajoittamiseen ja 19 artiklassa rekisterinpitäjän henkilötietojen oikaisua, poistoa tai käsittelyn rajoitusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. 

Asetuksen 22 artiklan 1 kohdassa säädetään rekisteröidyn oikeudesta olla joutumatta sellaisen päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn, kuten profilointiin, ja jolla on häntä koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Asetuksen 4 artiklan 4 kohdan määritelmän mukaan profiloinnilla tarkoitetaan mitä tahansa henkilötietojen automaattista käsittelyä, jossa henkilötietoja käyttämällä arvioidaan luonnollisen henkilön tiettyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia. Profilointia itsessään ei ole yleisessä tietosuoja-asetuksessa kielletty, vaan pelkästään siihen perustuva päätöksenteko. 

Automaattisen päätöksenteon käyttöala on eri kuin profiloinnin, mutta se voi osin limittyä profiloinnin kanssa tai seurata sitä. Automaattisia päätöksiä voidaan tehdä sekä ilman, että siihen liittyy profilointia että profilointiin perustuen. Toisaalta profilointia voidaan tehdä ilman automaattista päätöksentekoa. Täysin automatisoitu päätöksenteko tarkoittaa, että päätös tehdään täysin ilman ihmisen osallistumista. (WP 29–WP251rev.01, s. 8) 

Profiloinnin käsitettä voidaan käyttää ainakin kolmella tavalla: 

i) yleinen profilointi 

ii) profilointiin perustuva päätöksenteko ja 

iii) pelkästään automaattinen päätöksenteko, profilointi mukaan luettuna, jolla on rekisteröityä koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi (22 artiklan 1 kohta). (WP 29–WP251rev.01, s. 8) 

Yleisen tietosuoja-asetuksen nojalla profilointi ja automaattinen päätöksenteko on sallittua, kunhan henkilötietojen käsittelyn yleisiä periaatteita noudatetaan ja käsittelyllä on asetuksen mukainen käsittelyperuste. Pelkästään automaattisen päätöksenteon käyttöön liittyy kuitenkin lisäedellytyksiä ja rajoituksia, joista säädetään asetuksen 22 artiklassa. (WP 29–WP251rev.01, s. 9) 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 2 kohdassa säädetään poikkeuksista automaattisen päätöksenteon kieltoon. Kohdan b alakohdan mukaan 1 kohtaa ei sovelleta, jos päätös on hyväksytty rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa vahvistetaan myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Kohta jättää siis tältä osin kansallista liikkumavaraa. Artiklan 2 kohdan c alakohta mahdollistaa automaattiseen käsittelyyn perustuvan päätöksenteon myös rekisteröidyn nimenomaisen suostumuksen perusteella. Jos automaattinen päätöksenteko perustuu rekisteröidyn suostumukseen, rekisterinpitäjän on 22 artiklan 3 kohdan mukaan toteutettava vähintään rekisteröidyn oikeus vaatia, että tiedot käsittelee rekisterinpitäjän puolesta luonnollinen henkilö, sekä oikeus esittää kantansa ja riitauttaa päätös. 

Rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä

Yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetaan rekisterinpitäjällä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Jos tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä, rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti (4 artikla 7 alakohta). Määritelmä antaa mahdollisuuden säätää kansallisessa lainsäädännössä rekisterinpitäjästä. 

Tietosuojavaltuutetun toimiston lainsäädäntölausuntoja varten antamassa ohjeessa (16.10.2017 v1.0, s. 9) korostetaan, että rekisterinpitäjän vastuun on oltava osa toiminnallista vastuuta. Kun rekisterinpitäjästä säädetään laissa, määrittelyyn tulee suhtautua erityisen tarkkaavaisesti ja varmistua siitä, että vastuu kohdentuu oikealle taholle. Ohjeen mukaan rekisterinpitäjän määrittelyn riskinä on, että rekisterinpitäjä on määritelty vain muodollisesti ja ilman, että toimijan tosiasiallista roolia henkilötietojen käsittelyssä käytännön tasolla on tunnistettu. Ohjeen mukaan rekisterinpitäjäksi tulee osoittaa sellainen taho, joka tosiasiallisesti käyttää rekisterinpitäjälle kuuluvaa määräysvaltaa ja voi toteuttaa rekisterinpitäjälle kuuluvat velvoitteet. 

Rekisterinpitäjiä voi olla useampia. Yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaan jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan määritellä yhteisrekisterinpitäjien vastuualueet. Lainsäädännöstä on käytävä asianmukaisesti ilmi yhteisten rekisterinpitäjien todelliset roolit ja suhteet rekisteröityihin nähden. Rekisteröity voi käyttää asetuksen mukaisia oikeuksia suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan riippumatta yhteisrekisterinpitäjien vastuunjaosta. Artikla antaa mahdollisuuden säätää kansallisessa lainsäädännössä yhteisrekisterinpitäjyydestä ja yhteisrekisterinpitäjien vastuualueista. 

Asetuksessa tarkoitetaan henkilötietojen käsittelijällä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka käsittelee henkilötietoja rekisterinpitäjän lukuun (4 artikla 8 alakohta). Asetuksen 28 artiklan 3 kohdan mukaan henkilötietojen käsittelijän suorittamaa käsittelyä on määritettävä sopimuksella tai muulla unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisella oikeudellisella asiakirjalla, joka sitoo henkilötietojen käsittelijää suhteessa rekisterinpitäjään ja jossa vahvistetaan käsittelyn kohde ja kesto, käsittelyn luonne ja tarkoitus, henkilötietojen tyyppi ja rekisteröityjen ryhmät, rekisterinpitäjän velvollisuudet ja oikeudet. Jäsenvaltion lainsäädäntöä voidaan tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan pitää tällaisena oikeudellisena asiakirjana. (Tietosuojavaltuutetun toimiston ohje lainsäädäntölausuntoihin 16.10.2017, versio 1.0, s. 9). Näin ollen jäsenvaltion lainsäädännössä voitaisiin säätää näistä seikoista. Asetuksen 28 artiklan 3 kohdassa säädetään käsittelijän velvollisuuksista, joista tällaisessa sopimuksessa tai muussa oikeudellisessa asiakirjassa on erityisesti säädettävä. 

Asetuksen 29 artiklan mukaan henkilötietojen käsittelijä tai kukaan rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän alaisuudessa toimiva henkilö, jolla on pääsy henkilötietoihin, ei saa käsitellä niitä muuten kuin rekisterinpitäjän ohjeiden mukaisesti, ellei unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä niin vaadita. Asetuksen 32 artiklan 4 kohdassa on tähän liittyvä säännös. Sen mukaan rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän alaisuudessa toimiva luonnollinen henkilö, jolla on pääsy henkilötietoihin, käsittelee niitä ainoastaan rekisterinpitäjän ohjeiden mukaisesti, ellei unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä toisin vaadita. Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan asetuksen 29 artiklan perusteella vaikuttaisi mahdolliselta, että lainsäädännöllä luotaisiin käsittelijälle sellaisia itsenäisiä velvoitteita tai käsittelyoikeuksia, jotka ovat erillisiä rekisterinpitäjän antamista ohjeista (Tietosuojavaltuutetun toimiston ohje lainsäädäntölausuntoihin 16.10.2017, versio 1.0, s. 10). 

Sekä rekisterinpitäjän että käsittelijän on asetuksen 30 artiklan mukaan ylläpidettävä selostetta käsittelytoimista. Selosteen sisällöstä säädetään mainitun artiklan 1 ja 2 kohdassa. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklassa säädetään tietosuojaa koskevasta vaikutusten arvioinnista. Artiklan 3 kohdassa säädetään tapauksista, joissa vaikutustenarviointi on erityisesti laadittava ja 7 kohdassa, mitä arvioinnin on vähintään sisällettävä. Artiklan 10 kohta mahdollistaa, ettei vaikutustenarviointia tehdä, jos henkilötietojen käsittely perustuu rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvoitteeseen taikka laissa säädetyn yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseen tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseen ja jos vaikutustenarviointi on jo tehty kyseisen lainsäädännön valmistelun yhteydessä. Tällaista lainsäädäntöä valmisteltaessa on asetuksen 36 artiklan 4 kohdan mukaan kuultava valvontaviranomaista. 

Henkilötietojen luovuttaminen

Henkilötietojen luovutus on yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan yksi henkilötietojen käsittelyn muoto (4 artiklan 2 alakohta). Vastaanottajalla tarkoitetaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, jolle luovutetaan henkilötietoja, oli kyseessä kolmas osapuoli tai ei (4 artiklan 9 kohta). 

Luovuttaminen ja vastaanottaja ovat keskeisiä käsitteitä rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisen kannalta. Mikäli tietoja luovutetaan vastaanottajalle, tulee tästä informoida rekisteröityä (13 art. 1. d alakohta, 14 art. 1. e ja f alakohdat sekä 14 art. 3. c alakohdat). Rekisteröidyllä on myös oikeus saada tieto vastaanottajista tai vastaanottajaryhmistä, erityisesti kolmansissa maissa olevat vastaanottajat tai kansainväliset järjestöt, joille henkilötietoja on luovutettu tai on tarkoitus luovuttaa (15 art. 1 c alakohdat). Rekisterinpitäjällä on myös henkilötietojen oikaisua tai poistoa tai käsittelyn rajoitusta koskeva ilmoitusvelvollisuus vastaanottajalle (19 art.). Käsittelytoimista laadittavassa selosteessa on ilmoitettava henkilötietojen vastaanottajien ryhmät, joille henkilötietoja on luovutettu tai luovutetaan, mukaan lukien kolmansissa maissa tai kansainvälisissä järjestöissä olevat vastaanottajat (30 art.). (Tietosuojavaltuutetun toimiston ohje lainsäädäntölausuntoihin 16.10.2017, v1.0, s. 10) 

Viranomaisia, jotka mahdollisesti saavat henkilötietoja jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ei kuitenkaan pidetä vastaanottajina. Näiden viranomaisten on kuitenkin käsiteltävä kyseisiä tietoja sovellettavia tietosuojasääntöjä noudattaen käsittelyn tarkoitusten mukaisesti. Tästä puolestaan seuraa se, ettei edellä mainituista viranomaisten välisistä tietojen luovutuksista ole vastaavaa informointi- ja ilmoitusvelvoitetta, kuin muista henkilötietojen luovutuksista. (Tietosuojavaltuutetun toimiston ohje lainsäädäntölausuntoihin 16.10.2017, v1.0, s. 11) 

Henkilötietojen luovutusten edellytyksiä on arvioitava käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta vasten. Mikäli tietojen käyttötarkoitus muuttuisi luovutuksen johdosta, luovutus edellyttää 6 artiklan 4 kohdan mukaan rekisteröidyn suostumusta tai että siitä säädetään unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, joka muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhtaisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Yksi 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tavoite on jäsenvaltion yleiseen julkiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet. Kansallisen liikkumavaran puitteissa voidaan säätää yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti niistä tahoista ja tarkoituksista, joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa. 

2.1.2  Tietosuojalaki

Tietosuojalailla täydennetään ja täsmennetään Euroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta. Se on henkilötietojen käsittelyyn sovellettava yleislaki, jota sovelletaan rinnakkain yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Tietosuojalaissa ei säädetä tyhjentävästi henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteesta, vaan erityislainsäädännöllä on vastaisuudessakin mahdollista säätää käsittelyn oikeusperusteesta yleisestä tietosuoja-asetuksesta ilmenevin reunaehdoin. 

Tietosuojalain esitöissä todetaan kansallisen harkintamarginaalin perustan olevan yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa, jolla annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus säätää kansallisesti henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteesta. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteesta voidaan säätää jäsenvaltion lainsäädännössä tilanteissa, joissa henkilötietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi (6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohta). Julkisen sektorin henkilötietojen käsittelyn tulisi tietosuojalakia koskevan hallituksen esityksen mukaan lähtökohtaisesti perustua näihin henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteisiin. (HE 9/2018 vp, s. 34) 

Tietosuojalain 4 §:ssä täsmennetään yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaista käsittelyperustetta. Tietosuojalain 4 §:n mukaan henkilötietoja saa käsitellä muun muassa, jos käsittely on tarpeen tieteellistä tai historiallista tutkimusta taikka tilastointia varten ja se on oikeasuhtaista sillä tavoiteltuun yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen nähden (3 kohta). 

Tietosuojalaissa säädetään kaikkiin henkilötietojen käsittelyyn liittyviin toimenpiteisiin sovellettavasta vaitiolovelvollisuudesta. Vaitiolovelvollisuutta koskevan 35 §:n mukaan joka henkilötietojen käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä suorittaessaan on saanut tietää jotakin toisen henkilön ominaisuuksista, henkilökohtaisista oloista, taloudellisesta asemasta taikka toisen liikesalaisuudesta, ei saa oikeudettomasti ilmaista sivulliselle näin saamiaan tietoja eikä käyttää niitä omaksi tai toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vaitiolovelvollisuus koskisi esimerkiksi rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän palveluksessa olevaa henkilöä. Vaitiolovelvollisuuden rikkominen on erikseen sanktioitu tietosuojalain 26 §:ssä.  

2.1.3  Kansallinen automaattista päätöksentekoa koskeva oikeustila

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on pitänyt hyvän hallinnon ja virkavastuun näkökulmasta ongelmallisena kahteen arvioimaansa esitykseen sisältyneitä säännöksiä, jotka olisivat mahdollistaneet eräiden hallintopäätösten tekemisen automatisoidussa menettelyssä (PeVL 62/2018 vp ja PeVL 7/2019 vp). Valiokunta on myös edellyttänyt, että valtioneuvosto selvittää hallinnon yleislainsäädännön tarvetta. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan PeVL 7/2019 vp (s. 11) kiinnittäneensä lausunnossaan PeVL 62/2018 vp valtioneuvoston huomiota siihen, että automatisoituun päätöksentekoon vaikuttaa sisältyvän useita hallinnon yleislaeilla nimenomaisesti sääntelemättömiä kysymyksiä (ks. myös PeVL 70/2018 vp ja PeVL 78/2018 vp). Valiokunta katsoi, että asiasta ja oikeusministeriön valmisteltuvastuulle kuuluvan hallinnon yleislainsäädännön alan sääntelytarpeesta tulee tehdä selvitys. Selvityksessä on tarkasteltava, millä tavoin automatisoidun hallintomenettelyn ja päätöksenteon sääntely täyttää hallinnon lainalaisuuden, julkisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon perusteisiin kuuluvien hallinnon oikeusperiaatteiden asettamia vaatimuksia sekä turvaa oikeusturvan ja virkamiesten virkavastuun asianmukaisen toteutumisen. 

Valiokunnan mielestä käsillä olevassa tilanteessa on välttämätöntä pidättäytyä uusista hallinnonalakohtaisista automatisoitua päätöksentekoa koskevista sääntelyehdotuksista. Valiokunta totesi myös, että sen mielestä automaattiseen päätöksentekoon liittyy sellaisia perusoikeuksiin ja julkisen vallan käyttöön liittyviä erittäin laajakantoisia oikeudellisia erityiskysymyksiä, joita pitäisi arvioida yleislainsäädännön kehittämistarpeiden kautta. Ehdotetun kaltaisilla yksittäisillä tietosuoja-asetuksen liikkumavaran käyttöä koskevilla säännösehdotuksilla ei voida sivuuttaa perustuslaissa asetettujen perusoikeuksien ja julkisen vallan käytön rajoituksia ja vastuuta koskevien vaatimusten toteuttamista. Perustuslakivaliokunta korostaa, että henkilötietojen suojan näkökulmasta laaditun tietosuoja-asetuksen sääntely ei muodosta hyvän hallinnon periaatteiden ja hallinnon oikeusturvajärjestelmän näkökulmasta riittävää perustaa automatisoidulle päätöksenteolle. (PeVL 7/2019 vp, s. 11–12) 

Oikeusministeriö on sittemmin teettänyt automatisoidusta päätöksenteosta arviomuistion (Arviomuistio hallinnon automaattiseen päätöksentekoon liittyvistä yleislainsäädännön sääntelytarpeista; Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2020:14). Arviomuistion mukaan automaattinen päätöksenteko tulisi yleislainsäädännössä rajata tilanteisiin, joissa ratkaisu on johdettavissa koneellisesti lainsäädännöstä ja tiedossa olevista yksiselitteisistä faktoista tilanteessa, jossa päätöksentekoon ei liity harkintavaltaa. Automaattinen päätöksenteko voisi yleislainsäädännön nojalla perustua vain viranomaisen ennalta määrittelemiin, lainsäädännön mukaisiin päättelysääntöihin. 

Automatisoituun päätöksentekoon liittyvää yleislainsäädännön valmistelua on parhaillaan käynnissä sekä oikeusministeriössä että valtiovarainministeriössä. Arvio on, että lainsäädäntöehdotuksia valmistuu aikaisintaan vuonna 2022. Edellä mainitun perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta erityislainsäädäntöön ei siis ennen sitä ole mahdollista ehdottaa automaattista päätöksentekoa tai -hallintomenettelyä koskevia uusia säännöksiä. 

2.4.1  Voimassa oleva lainsäädäntö

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012, JTYPL) säädetään työnhakijan palveluprosessista sekä asiakkaille tarjolla olevista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista. Työnhakijan palveluprosessi on kokonaisuus, joka muodostuu työnhakijaksi ilmoittautumisesta, työnhakijan haastatteluista, palvelutarpeen arvioinnista, työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman laatimisesta ja tarkistamisesta sekä suunnitelmaan sisältyviin ja muihin palveluihin ohjaamisesta. 

Työ- ja elinkeinoviranomaiset, eli TE-toimistot ja työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus, tarjoavat julkisena työvoima- ja yrityspalveluna työnvälityspalveluja, tieto- ja neuvontapalveluja, osaamisen kehittämispalveluja sekä yritystoiminnan käynnistämis- ja kehittämispalveluja. Julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin kuuluvat myös henkilöasiakkaan palveluprosessiin liittyvät asiantuntija-arvioinnit sekä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaiset tuet ja korvaukset. 

Lähes kaikkia julkisia työvoima- ja yrityspalveluja tarjotaan asiakkaille, ilman että edellytetään henkilön olevan työtön tai ilmoittautuneen työnhakijaksi. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa asiakkaalla tarkoitetaan kyseisen lain mukaisia palveluita, tukia tai korvauksia hakevaa tai saavaa yksityistä henkilöä (henkilöasiakas), työnantajaa tai yritystä. 

Työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetussa laissa (1269/2020, jäljempänä kokeilulaki) säädetään määräaikaisesta kokeilusta, jonka aikana kunnat järjestävät alueellaan eräitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa ja kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010) tarkoitettuja palveluja työ- ja elinkeinotoimiston asemesta ja antavat eräitä työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitettuja työvoimapoliittisia lausuntoja työ- ja elinkeinotoimiston asemesta. Kokeilu on käynnissä 1.3.2021–30.6.2023. 

2.4.2  Pohjoismainen työvoimapalvelumalli

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukaan hallitus valmistelee työttömyysturvan ja työttömien palveluiden uudistuksen. Osana kyseistä kokonaisuutta hallitus on antanut eduskunnalle hallituksen esityksen työnhakijan palveluprosessin ja eräiden työttömyysetuuden saamisen edellytysten uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 167/2021 vp). Jos eduskunta hyväksyy muutokset, ne tulisivat voimaan 2.5.2022. 

Pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista aiheutuu muutostarpeita muun muassa työnhakijan palveluprosessia koskeviin julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain säännöksiin. Lisäksi siitä aiheutuu muutostarpeita työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä- ja verkkopalvelukokonaisuuteen sekä uuteen työ- ja elinkeinohallinnon valtakunnalliseen tietojärjestelmäkokonaisuuteen. 

2.5.1  Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä

Yleistä

Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen asiakastietojen käsittelystä säädetään JTYPL:n 13 luvussa. Asiakastietojen käsittelystä julkisissa työvoima- ja yrityspalveluissa säädetään JTYPL:ssa nykyisin asiakastietojärjestelmälähtöisesti. Voimassa oleva JTYPL:n 13 luku sisältää säännökset työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän käyttötarkoituksista, järjestelmän muodostavista rekistereistä, rekisterinpitäjistä, rekistereihin talletettavista tiedoista, tietojen poistamisesta ja arkistoinnista, käyttöoikeuksista asiakastietojärjestelmään ja käyttöoikeuksien muuttamisesta ja poistamisesta sekä tietojen luovuttamisesta asiakastietojärjestelmästä. 

Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä (URA-järjestelmä) koostuu asiakastietojärjestelmästä sovelluksineen sekä OmaAsiointi-asiointialustasta. URA-järjestelmän tekniset perusratkaisut on tehty vuosina 1994‒1996 ja järjestelmä otettiin vaiheittain käyttöön vuonna 1998. Sen jälkeen järjestelmää on pidetty toimintakuntoisena ja kehitetty sekä teknisesti että toiminnallisesti. URA-järjestelmä kattaa suurimman osan TE -toimiston palveluista ja palveluprosesseista ja järjestelmää hyödynnetään JTYPL:n mukaisten palvelujen tuottamisessa.  

Käyttötarkoitukset

URA-järjestelmää käytetään valtakunnallisesti. Sitä käytetään julkisen työvoima- ja yrityspalvelun järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010), työttömyysturvalaissa (1290/2002), vuorotteluvapaalaissa (1305/2002), kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa (189/2001) ja ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) TE-toimistolle tai työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselle säädettyjen tehtävien hoitamiseen ja sosiaalisista yrityksistä annetussa laissa (1351/2003) työ- ja elinkeinoministeriölle säädettyjen tehtävien hoitamiseen. 

Asiakaspalvelun ja asiakkuudenhallinnan lisäksi URA-järjestelmä on tilastoinnin ja kirjanpidon esijärjestelmä. URA-järjestelmästä siirretään kuukausittain tiedot työnvälityksen tilastojärjestelmään. URA-järjestelmää käytetään myös myönnettäessä palkkatukea ja starttirahaa. Palkkatuen ja starttirahan maksatukseen liittyvien pääsääntöisesti 1‒3 kuukauden välein tehtävien maksatushakemusten suhteellinen määrä on merkittävä verrattaessa maksatusten kokonaismäärään. ELY-keskusten kirjanpidon suurin volyymi tulee URA-järjestelmän maksatuksista. 

URA-järjestelmää käytetään lisäksi pääasiallisena lähteenä julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen määrärahojen ja työvoimakoulutuksen myöntämisvaltuuden (32.30.51) sekä palkkatuettuun työhön ja starttirahaan varattujen työttömyysetuusmäärärahojen (33.20.50 ja 33.20.52) sidonnan seurannassa. Sidontaseurannan ansiosta TE-toimistoilla, ELY-keskuksilla, työ- ja elinkeinoministeriöllä ja nyt myös työllisyyden kuntakokeiluilla on ajantasainen tieto käytettävissään olevista työllisyysmäärärahoista. ELY-keskukset poimivat sidontatiedot systemaattisesti samalla tavalla, toistaiseksi pääasiallisesti manuaalisesti, jokaisen kuukauden alussa edeltäneen kuukauden viimeisen arkipäivän tilanteen mukaan URA-järjestelmästä. 

Rekisterinpitäjyys

Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän yhteisrekisterinpitäjiä ovat KEHA-keskus ja työ- ja elinkeinotoimistot. Työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus on yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu henkilötietojen käsittelijä (JTYPL 13 luku 2 §). 

KEHA-keskus vastaa työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän yleisen tietosuoja-asetuksen: 

1) 25 artiklassa tarkoitetusta sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta tietosuojasta; 

2) 32 artiklassa tarkoitetusta käsittelyn turvallisuudesta; 

3) 35 artiklassa tarkoitetusta tietosuojaa koskevasta vaikutustenarvioinnista; 

4) 36 artiklassa tarkoitetusta ennakkokuulemisesta; 

5) 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista rekisterinpitäjän velvollisuuksista ja muista sellaisista yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä rekisterinpitäjän velvollisuuksista, jotka koskevat käytettävän tietojärjestelmän tietoturvallisuutta. 

Työ- ja elinkeinotoimistot vastaavat muista yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuista rekisterinpitäjän velvollisuuksista. Kukin työ- ja elinkeinotoimisto vastaa rekisterinpitäjän tehtävistä asiakkaidensa osalta. 

Tietosisältö

Asiakastietojärjestelmä muodostuu henkilöasiakasrekisteristä, työnantajarekisteristä ja palveluntuottajarekisteristä. Rekistereihin talletettavista tiedoista säädetään JTYPL 13 luvun 3 §:ssä. Rekisterien tietosisällöistä säädettäessä on huomioitu yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa ilmaistu tietojen minimoinnin periaate, jonka mukaan käsiteltävien henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. 

KEHA-keskuksen on poistettava kaikki asiakasta tai palveluntuottajaa koskevat tiedot, kun asiakkuuden tai sopimussuhteen päättymisestä on kulunut neljä vuotta. Tietoa ei kuitenkaan tarvitse poistaa, jos se on tarpeen säännöksiin perustuvan tehtävän hoitamiseksi tai vireillä olevan asian johdosta. Tiedot poistetaan järjestelmästä neljä kertaa vuodessa. Tiedot siirretään Kansallisarkiston päätöksen mukaisesti arkistoon. 

Asiakastietojärjestelmään tallettavat tiedot saadaan rekisteröidyltä itseltään ja tiedonsaantisäännösten nojalla muulta valtion viranomaiselta, kunnan viranomaiselta, Kansaneläkelaitokselta, työttömyyskassalta, Eläketurvakeskukselta, Työttömyysvakuutusrahastolta (nyk. Työllisyysrahasto), julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen palveluntuottajalta sekä työkokeilun järjestäjältä. Jos rekisteriin talletettava henkilötieto on saatu muualta kuin rekisteröidyltä itseltään, rekisteriin tulee merkitä, mistä tieto on saatu ja kuka tiedon on merkinnyt. 

Tiedonsaantioikeudet ja tietojen luovuttaminen

Viranomaisten, julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tuottajien ja työnantajien tiedonsaantioikeudesta säädetään JTYPL:n 12 luvun 6 §:ssä. Työ- ja elinkeinotoimistolla, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskuksella, ELY-keskuksella ja KEHA-keskuksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta julkisen työvoima- ja yrityspalvelun toimeenpanossa välttämättömät tiedot muulta valtion viranomaiselta, kunnan viranomaiselta, Kansaneläkelaitokselta, työttömyyskassalta, Eläketurvakeskukselta, Työttömyysvakuutusrahastolta (nyk. Työllisyysrahasto), julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen palveluntuottajalta sekä JTYPL:ssa tarkoitetun työkokeilun järjestäjältä. 

Julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tuottajalla on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta työ- ja elinkeinotoimistolta, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselta ja ELY-keskukselta henkilöasiakasta koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä palvelun järjestämiseksi. 

Työnantajalla on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta työ- ja elinkeinoviranomaiselta irtisanotun työntekijän ja viranhaltijan takaisin ottamista koskevan velvollisuuden täyttämiseksi tieto siitä, onko työnantajan yksilöimä henkilö työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa. Työnantajalla on lisäksi oikeus saada palkkatuen myöntämisedellytyksen täyttämiseksi tieto siitä, onko työnantajan yksilöimä henkilö, jonka työsuhde on päättynyt palkkatuen hakemista edeltäneiden 12 kuukauden aikana, työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa. 

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetään eräistä tietojen luovutustilanteista, kuten mahdollisuudesta luovuttaa työnantajalle tarpeellisia tietoja työnhakijasta työpaikan täyttämistä varten, jos työnhakija on antanut siihen kirjallisen suostumuksensa (JTYPL 13 luku 6 §). Laissa säädetään myös, mitkä tiedot ovat työpaikan täyttämistä varten tarpeellisia tietoja sekä siitä, millä edellytyksillä työnhakijan terveydentilaa koskevia tietoja voidaan luovuttaa työnantajalle. 

Lisäksi muualla lainsäädännössä, kuten työttömyysturvalaissa, on säännöksiä oikeudesta saada työhallinnon henkilöasiakasta koskevia tietoja. Tietojen luovuttamiseen asiakastietojärjestelmästä ja siihen talletettujen tietojen julkisuuteen sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia, jollei toisin ole säädetty. 

KEHA-keskuksella on velvollisuus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä pyynnöstä maksutta luovuttaa URA-järjestelmästä työ- ja elinkeinoministeriölle ja ELY-keskukselle niille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot. Työnvälitystilaston laatimista varten tiedot on kuitenkin luovutettava työ- ja elinkeinoministeriölle oma-aloitteisesti. 

Käyttöoikeudet

Asiakastietojärjestelmän käyttö edellyttää henkilökohtaista käyttöoikeutta. Asiakastietojärjestelmän käyttöoikeuksien hallintaan ja lokitietojen keräämiseen liittyvistä tehtävistä vastaa KEHA-keskus. Käyttöoikeus on rajattava sisällöltään, laajuudeltaan, valtuuksiltaan ja kestoltaan siihen, mikä on henkilön tehtävien hoitamisen kannalta välttämätöntä.  

KEHA-keskus myöntää käyttöoikeudet asiakastietojärjestelmään TE-toimiston, TE-hallinnon asiakaspalvelukeskuksen, ELY-keskuksen tai työ- ja elinkeinoministeriön hakemuksesta. Käyttöoikeus voidaan myöntää virkamiehelle, jonka tehtävien suorittamiseksi asiakastietojärjestelmän käyttö on välttämätöntä, ja vain siinä laajuudessa kuin asiakastietojärjestelmän käyttö on välttämätöntä. Käyttöoikeuden myöntämisen edellytyksistä, käyttöoikeuden muuttamisesta ja sen poistamisesta säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvun 5 ja 5 a §:ssä. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta annetun lain (1269/2020) 14 §:ssä säädetään kokeilualueen kunnan viranhaltijan käyttöoikeudesta. 

2.5.2  Työllisyyden edistämisen kuntakokeilu ja asiakastietojen käsittely

Laki työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta on voimassa 1.3.2021–30.6.2023. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilu alkoi 1.3.2021 ja päättyy 30.6.2023. Työllisyyden kuntakokeiluihin osallistuu yhteensä 25 kokeilualuetta, joissa on mukana 118 kuntaa. 

Kokeilussa siirretään eräitä valtion työ- ja elinkeinotoimistojen tehtäviä määräajaksi kokeiluun valittujen kuntien tehtäväksi. Kokeilussa mukana olevat kunnat järjestävät kokeilun ajan alueellaan eräitä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa ja kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010) tarkoitettuja palveluja TE-toimiston asemesta, hoitavat eräitä työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetussa laissa (1369/2014) ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa (189/2001) tarkoitettuja tehtäviä TE-toimiston asemesta ja antavat eräitä työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitettuja työvoimapoliittisia lausuntoja TE-toimiston asemesta. 

Työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevat kunnat on kokeilulaissa määritelty yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuiksi henkilötietojen käsittelijöiksi. Kokeilukuntien on käytettävä työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmää kokeilulaissa säädettyjen tehtäviensä järjestämisessä ja tuottamisessa. Kuntien on käsiteltävä asiakastietoja asiakastietojärjestelmässä. 

2.6.1  Monialainen yhteispalvelu

Työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetussa laissa (1369/2014, jäljempänä TYP-laki) säädetään yhteistoimintamallista, jossa työ- ja elinkeinotoimisto, kunta ja Kansaneläkelaitos yhdessä arvioivat työttömien palvelutarpeet, suunnittelevat työttömien työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaiset palvelukokonaisuudet sekä vastaavat työttömien työllistymisprosessin etenemisestä ja seurannasta siten kuin kyseisessä laissa säädetään. Monialaisen yhteispalvelun tavoitteena on edistää työttömien työllistymistä tarjoamalla heille heidän palvelutarpeensa mukaisia julkisia työvoimapalveluja sekä sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja. TYP-lain mukaisia monialaisen yhteispalvelun verkostoja on tällä hetkellä 31, joiden lisäksi meneillään olevat työllisyyden kuntakokeilut muodostavat omat verkostonsa TYP-lain toimeenpanossa. 

TYP-lain mukaan työttömällä on monialaisen yhteispalvelun tarve, jos hänen työllistymisensä edistäminen edellyttää TE-toimiston, kunnan ja Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuulle kuuluvien edellä mainittujen palvelujen yhteensovittamista. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilun ajan kokeilussa mukana olevat kunnat vastaavat TYP-laissa TE-toimistolle säädetyistä tehtävistä. 

2.6.2  Monialaisen yhteispalvelun asiakasrekisteri

TYP-laissa säädetään monialaisen yhteispalvelun asiakasrekisteristä (jäljempänä TYPPI-rekisteri). TE-toimistot, kunnat ja Kansaneläkelaitos käyttävät TYPPI-rekisteriä niille TYP-laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Se on julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän henkilöasiakasrekisterin osarekisteri. Tämä tarkoittaa, että TYPPI-rekisteriin sovelletaan, mitä mainitun lain 13 luvussa säädetään, jos TYP-laissa ei muuta säädetä. TYP-lain 9 §:n mukaan KEHA-keskus ylläpitää TYPPI-rekisteriä. 

TYPPI-rekisteri on otettu käyttöön jo Työvoiman palvelukeskuksissa vuoden 2007 alusta alkaen. Erillisen, palvelukeskustoiminnassa olevien viranomaisten yhteisessä käytössä olevan, tietojärjestelmän tavoitteena oli tuottaa tietoa asiakkuusprosesseista sekä parantaa eri hallinnonalojen virkailijoiden asiakaspalvelua ja verkostoyhteistyötä. Toiminnan kehittämisen ja seurannan vuoksi korostettiin, että kaikki osapuolet käyttävät tietojärjestelmää asiakaspalvelussa kokonaisvaltaisesti. Järjestelmää ei ole aktiivisesti kehitetty viime vuosina. Nykyistä TYPPI-rekisteriä käyttävien TE-toimistojen, kuntien ja Kansaneläkelaitoksen näkemysten mukaan yhteinen asiakasrekisteri on keskeinen edellytys toimivalle ja vaikuttavalle yhteispalvelulle. 

TYPPI-rekisteriin talletettavista tiedoista ja monialaiseen palveluun osallistuvien toimijoiden velvollisuudesta tallettaa asiakastiedot rekisteriin säädetään TYP-lain 9 §:ssä. TYPPI-rekisterin käyttö edellyttää henkilökohtaista käyttöoikeutta. Käyttöoikeuden myöntämisen edellytyksistä sekä henkilöistä, joille käyttöoikeus voidaan myöntää, säädetään TYP-lain 9 §:ssä. Käyttöoikeus TYPPI-rekisteriin voidaan myöntää työ- ja elinkeinotoimiston, kunnan tai Kansaneläkelaitoksen palveluksessa olevalle virkamiehelle, joka hoitaa TYP-laissa tarkoitettuja tehtäviä. TYP-lain 9 §:ää on muutettu 1.6.2021 voimaan tulleella lailla siten, että käyttöoikeus on mahdollista myöntää myös TYP-laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitavalle kuntayhtymän palveluksessa olevalle henkilölle. Pykälän sanamuotoa on tarkistettu siten, että pykälässä ei enää puhuta virkamiehistä, vaan käyttöoikeus voidaan myöntää mainittujen tahojen palveluksessa olevalle henkilölle riippumatta kyseisen henkilön palvelussuhteen laadusta. 

TYPPI-rekisterin yhteisiä asiakastietoja saa tallettaa TE-toimiston, kunnan ja Kansaneläkelaitoksen rekistereihin, siltä osin kuin ne ovat tarpeellisia viranomaisen järjestämisvastuulla olevan palvelun tarjoamiseksi työttömälle. TE-toimisto, kunta ja Kansaneläkelaitos tallettavat omiin rekistereihinsä tiedot asiakkaan monialaisen yhteispalvelun aikana saamista julkisista työvoimapalveluista ja sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluista sekä palveluihin liittyvistä etuuksista siten kuin mainittuja palveluja ja etuuksia koskevissa laeissa säädetään. 

Koska TYPPI-rekisteri on nykyisen työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän henkilöasiakasrekisterin osarekisteri, sen yhteisrekisterinpitäjiä ovat julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvun 2 §:n mukaisesti KEHA-keskus ja TE-toimistot. Lisäksi TYPPI-rekisteriin sovelletaan mainitun lain 13 luvun säännöksiä tietojen poistamisesta ja arkistoinnista, rekisteröidyn oikeudesta tietojen käsittelyn rajoittamiseen, käyttöoikeuksista (4 a §), käyttöoikeuden muuttamisesta ja poistamisesta (5 a §) sekä tietojen luovuttamisesta asiakastietojärjestelmästä. 

2.8.1  Henkilöasiakkaan sähköiset palvelut

Henkilöasiakkaan Oma asiointi -verkkopalvelu on asiointipalvelut yhteen kokoava sivusto. Palvelun tarjoaa KEHA-keskus. Verkkopalvelu kerää yhteen asiakkaan ajankohtaiset asioinnit ja muokkautuu tilanteen mukaan asiointia helpottaen. Oma asioinnin sivuilla ja sen alaisissa palveluissa tallennettavat tiedot tallentuvat työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. 

Palvelun avulla asiakas voi aloittaa työnhakunsa TE-toimistossa. Jos henkilö hakee työttömyysetuutta, TE-toimisto tai työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus antaa työttömyysetuuden maksajalle työvoimapoliittisen lausunnon työttömyysetuuden työvoimapoliittisista edellytyksistä verkkopalvelun kautta. Lisäksi asiakas voi vastata palvelutarvetta arvioiviin kysymyksiin, ilmoittaa perustietojaan koskevista muutoksista ja eräistä työnhaun muutoksista sekä ilmoittaa työnhaun päättämisestä TE-toimistolle. 

Työnhakijalla on oikeus työllistymissuunnitelmaan tai sitä vastaavaan suunnitelmaan. Oma asiointi- verkkopalvelun avulla asiakas voi hyväksyä ehdotetun suunnitelman tai laatia oman suunnitelmaehdotuksen TE-toimistolle. Hän voi lisäksi tarkastella TE-toimiston kanssa tehdyssä suunnitelmassa sovittuja tehtäviä ja kertoa niiden toteutumisesta sekä katsoa saamiaan työ- ja koulutustarjouksia ja ilmoittaa työtarjouksen tuloksesta. Hakija voi tehdä Työelämätutkan ja arvioida työn tai koulutuksen löytämiseen vaikuttavia tekijöitä. Oma asiointi -palvelun kautta asiakas voi myös hakeutua eri TE-palveluihin, kuten työvoimakoulutukseen. 

Oma asiointi -palvelun kautta asiakkaalla on mahdollisuus tarkastella omia tietojaan asiakastietojärjestelmässä. Tarvittaessa palvelun kautta asiakas voi vastata TE-toimiston selvityspyyntöön määräaikaan mennessä ja liittää selvitykseensä liitteitä. Työttömyysturva-asioihin liittyen asiakkaalla on mahdollisuus katsoa asiakastietojärjestelmään merkittyjä työttömyysturvatietojaan, joita ovat selvityspyynnöt, työvoimapoliittiset lausunnot ja työvoimakoulutuksen maksatusilmoitukset. Yritystoimintaa aloitteleva voi hakea starttirahaa ja seurata starttirahahakemuksen käsittelytilannetta sekä jättää starttirahan maksatushakemuksen Oma asiointi -verkkopalvelussa.  

Oma asiointi -palvelu perustuu henkilön vahvaan tunnistukseen. Verkkoasioinnissa tallennetut tiedot tallentuvat tunnuksien haltijan nimellä ja henkilötunnuksella asiakastietojärjestelmään. Oma asiointi -palvelussa tiedot ovat nähtävissä pääsääntöisesti kuusi kuukautta. Kuitenkin osa tiedoista, esimerkiksi työttömyysturvatiedot ja yhteystiedot, näkyvät niin kauan, kunnes tiedot poistetaan asiakastietojärjestelmästä. 

2.8.2  Yrityksen ja työnantajan sähköiset palvelut

Myös yrityksen ja työnantajan asiointipalvelut on koottu Oma asiointi -verkkopalveluun. Verkkopalvelussa voi muun muassa ilmoittaa avoimesta työpaikasta ja tutustua TE-palvelujen asiantuntijoiden valitsemien työnhakijoiden osaamisprofiileihin (työnhakijaesittelyt). 

Verkkopalveluun kirjatut tiedot tallentuvat työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. Avoimeen hakuun ilmoitettu työpaikka näkyy heti Avoimet työpaikat -palvelussa. Verkkopalveluun ilmoitetut työpaikkailmoitukset näkyvät myös EU:n yhteisessä työpaikkatiedotuksessa (EURES-järjestelmä). 

Avoimet työpaikat -hakupalvelussa voi lukea reaaliaikaisesti päivittyviä ilmoituksia, joilla työnantajat ja yritykset rekrytoivat työntekijöitä tai hakevat yrittäjäkumppania tai jatkajaa yritykselleen. Yksi ilmoitus voi sisältää useita työpaikkoja. 

2.8.3  TE-palvelut.fi

TE-palvelut.fi on verkkosivusto, josta löytyy tietoa julkisista työvoima- ja yrityspalveluista sekä asioinnista TE-toimistossa ja johon on koottu henkilöasiakkaan, yrityksen ja työnantajan sähköiset palvelut sekä TE-toimistoille ilmoitetut avoimet työpaikat.  

Suurin osa TE-palvelut.fi –sivuston kautta tarjottavista sähköisistä asiointipalveluista on integroitu nykyiseen asiakastietojärjestelmään. Nykyisellä asiakastietojärjestelmällä ja siihen liitetyillä asiointipalveluilla on suuri keskinäinen riippuvuus, koska TE-toimistojen ja kuntakokeilujen asiakkaiden verkkoasiointipalvelut on kytketty virkailijan asiakastietojärjestelmässä käytössä oleviin palveluprosesseihin ja tietoihin. Näin myös asiakkaat tuottavat ja käsittelevät oman palveluprosessinsa mukaisia asiakastietojärjestelmän tietoja. Asiakastietojärjestelmä ja siihen perustuvat sähköiset asiointipalvelut muodostavat siis TE-palvelujen integroidun sähköisen palvelujärjestelmäkokonaisuuden. 

5.2.1  Taloudelliset vaikutukset

Vaikutukset julkiseen talouteen ja kansantalouteen 

Esityksessä ehdotetaan lainsäädäntöön muutoksia, joita uusien työ- ja elinkeinohallinnon tietojärjestelmäpalvelujen käyttöönotto edellyttää. Uudet tietojärjestelmäpalvelut sisältävät valtakunnallisen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden, palvelualustan ja asiakastietovarannon. Ne korvaavat nykyisin käytössä olevan työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden. Lainsäädännön muutoksilla ei annettaisi valtion viranomaisille, kuten KEHA-keskukselle uusia tehtäviä, vaan varmistettaisiin sen edellytykset hoitaa sille kuuluvia tehtäviä myös uudistetuilla tietojärjestelmäpalveluilla. Näitä uusia tietojärjestelmäpalveluja toteutetaan TE-digi-hankkeessa. Vuosina 2016‒2020 hanketta on rahoitettu jäljempänä olevan tarkemman erittelyn mukaisesti 37,9 miljoonalla eurolla työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenoista momentilta 32.01.03. Vuonna 2021 TE-digi-hankkeeseen on varattu kolmannessa lisätalousarviossa yhteensä 3 miljoonaa euroa rahoitusta momentille 32.01.10 Digitalisaation kehittäminen ja neljänteen lisätalousarvioehdotukseen sisältyy ehdotus 13 miljoonan euron rahoituksesta samalle momentille. TE-digi-hankkeessa toteutettavan uuden asiakastietojärjestelmän kehittämiskustannusten määräksi vuonna 2022 on arvioitu yhteensä 18,8 miljoonaa euroa ja vuoden 2023 osalta 17,8 miljoonaa euroa. Vuosien 2024 ja 2025 osalta vuotuiseksi rahoitustarpeeksi on arvioitu 5,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2022 osalta 18,8 miljoonan euron kustannukset rahoitetaan momenteille 32.01.03 ja 32.01.10 varatuista määrärahoista. Vuoden 2022 talousarvioesitystä koskevassa täydentävässä esityksessä momentille 32.01.10 ehdotetaan 5,8 miljoonan euron lisäystä hankkeen nykyiseen rahoitukseen. Digitaalisten TE-palvelujen ylläpidosta aiheutuu lisäksi vuosittaisia kustannuksia. Nykyisen asiakastietojärjestelmän ylläpito- ja pienkehittämiskustannukset ovat vuositasolla 5‒7 miljoonaa euroa. Käyttöönotettavan uuden asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden ylläpito- ja pienkehittämiskustannusten arvioidaan säilyvän nykyisellä tasolla vuosina 2024‒2026. Hankkeen talousarvioissa ja talousarvioesityksissä kattamattomat kustannukset, eli 17,8 miljoonaa euroa vuonna 2023 ja 5,6 miljoonaa euroa vuosina 2024 ja 2025, rahoitetaan työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan sisäisin siirroin. 

Rahoitustarpeet liittyvät vuoden 2022 osalta erityisesti Työmarkkinatori-palvelualustan käyttöönottoon liittyvien muutosten toteuttamiseen sekä ensimmäisessä vaiheessa käyttöön otettavien asiakkuudenhallinnan toiminnallisuuksien kehittämiskustannuksiin sekä siirtymävaiheen kustannuksiin. Ensimmäisen vaiheen toiminnallisuuksina otettaisiin käyttöön ainakin työttömyysturva. Kehittämiskustannukset vuonna 2022 kohdistuvat Työmarkkinatorin osalta kohtaantotoiminnallisuuden, työnhakuprofiilin, työpaikkailmoituksen ja EURES-toiminnallisuuksien muutoksiin. Muilta osin kustannukset kohdistuvat sekä ensimmäisen vaiheen että myöhemmissä vaiheissa käyttöön otettavien toiminnallisuuksien määrittelyihin, koodaukseen, yhteensovitukseen, testaukseen, käyttöönottoon ja koulutukseen. Tarkempi suunnitelma asiakkuudenhallinnan käyttöönottovaiheista ja niiden sisällöistä valmistuu vuoden 2022 alkupuolella. 

TE-digi-hankkeessa toteutettavien asiakastietojärjestelmän kehittämistoimien lisäksi asiakkuudenhallintaan kohdistuu samanaikaisesti muita muutostarpeita esimerkiksi pohjoismaiseen työvoimapalvelumalliin siirtymisen vuoksi. Pohjoismaiseen työvoimapalveluun siirtymisestä aiheutuviin tiedonhallinnan ja digitaalisten palvelujen muutoksiin on osoitettu rahoitusta EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä (RRF) 20 miljoonaa euroa.  

Vuoden 2023 osalta rahoitustarpeet liittyvät myöhemmissä vaiheissa käyttöön otettavien toiminnallisuuksien kehittämiskustannuksiin sekä siirtymävaiheen kustannuksiin. Myöhemmissä vaiheissa käyttöönotettaviin toiminnallisuuksiin kuuluvat muun muassa palvelutarpeen arvio, palkkatuki- ja starttirahaprosessi, työnantaja-asiakkaan perustoiminnallisuudet, koulutusten ja palveluiden hallinta, työttömyysetuudella tuettu omaehtoinen opiskelu, työkokeilu ja palautepalvelu sekä henkilö- ja työnantaja-asiakkaan muut puuttuvat toiminnallisuudet, työttömyysetuudella tuetun omaehtoisen opiskelun prosessin sekä työkokeiluprosessin digitalisointi. Kehittämiskustannukset vuonna 2023 kohdistuvat edellä mainittujen toiminnallisuuksien määrittelyihin, testauksiin, koulutuksiin ja käyttöönottoon. Koulutusten ja palvelujen hallinnan osalta selvitetään myös mahdollisuudet hankkia uuteen asiakastietojärjestelmään integroitavat valmisratkaisut. 

Siirtymävaiheen aikana käytössä ovat yhtaikaa nykyinen URA-järjestelmä ja uusi asiakkuudenhallintajärjestelmä. Lähtökohdiksi siirtymävaiheelle on otettu asiakkaan kannalta mahdollisimman näkymätön muutos, TE-palvelujen toimintavarmuus, hallittu kahden järjestelmän samanaikainen käyttö sekä asiakkuuksien hallinta siten, että uudet asiakkuudet aloitetaan uudessa järjestelmässä, nykyiset asiakkuudet jatkavat URA-järjestelmässä ja asiakastietojen siirto uuteen järjestelmään tehdään kokonaisuudessaan, kun kaikki uuden järjestelmän toiminnallisuudet ovat käytössä eli tavoitteen mukaan viimeistään vuoden 2023 loppuun mennessä.  

Vuosien 2023–2025 aikana rahoitustarpeita aiheutuisi myös järjestelmäkorjauksista, jotka ovat välttämättömiä mittavan tietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöönoton jälkeen. Järjestelmäkorjausten avulla myös sujuvoitetaan ja parannetaan prosesseja saatujen käyttökokemusten pohjalta. Lisäksi vuosien 2022‒2025 aikana uuden tietojärjestelmän käyttöönotosta aiheutuu myös henkilöstökustannuksia sekä teknologia-alustaan liittyviä kustannuksia. Arvio TE-digi-hankkeen kustannuksista vuosina 2022‒2025 on esitetty seuraavassa taulukossa.  

Uuden järjestelmän kehittämisvaiheen osalta henkilöstökustannukset koostuvat KEHA-keskuksen 10–12 henkilötyövuoden panoksesta. Kehittämisvaiheen jälkeen eli vuodesta 2024 eteenpäin järjestelmien ylläpidon arvioidaan vaativan KEHA-keskuksessa noin kahden henkilötyövuoden panoksen. 

Uuden teknologian kehittämisestä ja ylläpidosta aiheutuu kustannuksia. TE-digi-hankkeen vuosien 2016‒2021 toteutuneiden kehittämis- ja henkilöstökustannusten määrä on ollut 50 898 000 euroa. Kustannuksiin on vaikuttanut TE-palvelujen toimintakentän alttius muutoksille ja uudistuksille, joilla on ollut vaikutusta siihen, että osa TE-digi-hankkeessa valmistelluista uudistuksista on kariutunut hankkeesta riippumattomista syistä. Erityisesti hankkeen alkuvuosina valmistellulla sittemmin rauenneella maakunta- ja kasvupalvelu-uudistuksella sekä vuosina 2019–2020 valmistellulla, mutta rauenneella työttömyysturvaprosessin siirrolla Kansaneläkelaitokselle ja työttömyyskassoille on ollut vaikutusta TE-digi-hankkeeseen ja siinä valmisteltuihin uudistuksiin. Kustannukset ovat jakautuneet vuosille 2016‒2021 seuraavasti:  

Vuosien 2016–2020 kehittämiskustannuksista Työmarkkinatorin osuus on ollut 12,8 miljoonaa euroa, asiakkuudenhallinnan osuus 13,3 miljoonaa euroa ja yhteiset kulut 8,1 miljoonaa euroa. 

Kokonaisuudessaan tietojärjestelmän uusimisen ja uuden palvelualustan kehittämisen ja käyttöönoton arvioidaan maksavan noin 98,7 miljoonaa euroa. Lisäksi uuden asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden ylläpidosta aiheutuu vuosittaisia kustannuksia yhteensä 5‒7 miljoonaa euroa, kuten edellä on todettu. 

Esityksen mukaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädettäisiin palvelusalustasta, jossa työnhakijat voisivat julkaista työnhakuprofiileja ja työnantajat voisivat hakea itselleen parhaiten sopivia työnhakijoita. Alusta voisi myös suositella työnhakijoille sopivia paikkoja. Alustan arvioidaan nopeuttavan ja tehostavan nykyistä julkista työnvälitystä. Julkisen työnvälityksen tehostumisen arvioidaan johtavan vuosittain noin 200–1 200 henkilötyövuoden työllisyyden kasvuun, kun julkiseen työnvälitykseen ilmoitetut työpaikat täyttyisivät uuden teknologian ansiosta aiempaa nopeammin. Arvioon työllisyysvaikutuksesta liittyy huomattavia epävarmuuksia, mitä on kuvattu yksityiskohtaisemmin jäljempänä yhteiskunnallisissa vaikutuksissa.  

Työllisyyden kasvu lisää julkisen talouden verotuloja ja vähentää työttömyysetuusmenoja. Esimerkiksi lausuntokierroksella olevassa luonnoksessa hallituksen esitykseksi eduskunnalle työnhakijan palveluprosessin ja eräiden työttömyysetuuden saamisen edellytysten uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi on oletettu, että yksi työllistetty vahvistaa julkista taloutta keskimäärin noin 23 000 eurolla, kun työllistetty on ollut työttömänä. Koska osa palvelualustaa käyttävistä henkilöistä olisi työssä olevia tai työvoiman ulkopuolella olevia henkilöitä, olisi vaikutus kokonaistyöllisyyteen ja julkiseen talouteen jonkin verran pienempi. 

Ennakkoon ei ole arvioitavissa tarkasti, kuinka suuri osuus käyttäjistä ja palvelualustan kautta työllistyvistä olisi työttömiä ja kuinka moni työssä tai työvoiman ulkopuolella olevia. Nykyisin karkeasti puolet rekisteröityneistä työnhakijoista on työssä, työvoiman ulkopuolella, koulutuksessa tai työssä julkisin varoin tuettuna. Näin ollen voidaan suuntaa antavasti olettaa, että puolet edellä kuvatusta työllisyysvaikutuksesta olisi työttömyydestä työhön siirtyviä ja näin ollen aitoa työllisyysvaikutusta. Loppuosasta osa olisi siirtymää työstä työhön, mikä ei lisää kokonaistyöllisyyttä suoraan, mutta välillisesti osin, jos vapautuvia paikkoja täytetään työttömillä tai työvoiman ulkopuolelta tulevilla henkilöillä. Yksinkertaistaen laskelmassa kuitenkin oletetaan, että tältäkin osin ehdotetulla muutoksella on vaikutus työllisyyteen ja julkiseen talouteen (pl. säästö työttömyysetuudesta).  

Vuosien 2019‒2020 keskimääräisellä työttömyysetuuden päiväkohtaisella määrällä arvioituna keskimääräinen yhden henkilön työttömyysetuus vuoden aikana on noin 11 000–12 000 euroa. Edellä mainittu työllisyysvaikutus on laskettu avoimeksi ilmoitettujen työpaikkojen täyttymisen kautta. Muiden kuin työttömien osalta oletetaan näin ollen julkista taloutta vahvistavaksi vaikutukseksi noin 11 000–12 000 euroa ja työttömien osalta 23 000 euroa. Oletukset ovat suuntaa antavia. Muiden kuin työttömien osalta tunnistetaan, että osa työllisyysvaikutuksesta on työstä työhön siirtymää, mikä osin vähentää vaikutusta. Toisaalta etuuksista maksetaan veroa, mitä ei ole huomioitu vähennettäessä suoraan keskimääräinen etuuden määrä keskimääräisestä työttömän työllistymisestä syntyvästä julkista taloutta vahvistavasta vaikutuksesta.  

Edellä kuvatuin oletuksin laskettuna 100–600 työllisen osalta julkista taloutta vahvistava vaikutus olisi noin 23 000 euroa henkilöltä eli noin 2,3–13,8 miljoonaa euroa vuodessa. Muiden kuin työttömien osalta vaikutukseksi oletetaan 11 000–12 000 euroa henkilöltä eli noin 1,1–7,2 miljoonaa euroa vuodessa. Yhteensä julkista taloutta vahvistavaksi vaikutukseksi arvioidaan noin 3–21 miljoonaa euroa vuodessa.  

Palvelualustaa ei voida suoraan verrata TE-toimistoissa nykyisin tehtävään työnvälitykseen. On kuitenkin odotettavissa, että alustan käyttöönotto vapauttaa jonkin verran työnvälityksen henkilöstöresursseja tai tukee asiantuntijoiden työnvälitystyötä. Samankaltainen vaikutus on myös uudella asiakastietojärjestelmäkokonaisuudella, mutta tätä vaikutusta ei ole mahdollista arvioida määrällisesti. 

Ottaen huomioon uuden palvelualustan kehittämis- ja ylläpitokulut, alustan arvioidaan maksavan itsensä takaisin julkiselle sektorille 5–33 vuodessa. Ottaen huomioon järjestelmien ylläpitokustannukset voisi takaisinmaksuaika olla lyhyimmillään noin kuusi vuotta. Ylläpitokustannukset huomioiden investointi voi olla taloudellisesti kannattamaton, jos työllisyysvaikutukset jäävät arvion alalaitaan. Arviossa on kuitenkin otettu huomioon sekä palvelualustan että asiantuntijoiden käyttämän järjestelmäkokonaisuuden kustannukset. Asiantuntijoiden käyttämien järjestelmien osalta uuden järjestelmäkokonaisuuden hyötyjä ei ole mahdollista määrällisesti arvioida. Koska nykyinen asiakastietojärjestelmä on lähes käyttöikänsä päässä, on se välttämätöntä uusia. Hyötyjä arvioitaessa tulisi siis ottaa huomioon nykyisen asiakastietojärjestelmän kokonaishyödyt, jotta kustannus-hyöty-analyysi olisi kattava. Tämän tyyppistä määrällistä arviointia ei ole mahdollista tehdä, sillä asiakastietojärjestelmä on käytännössä välttämätön palveluiden järjestämiseksi. Ottaen huomioon näkökulman, että osa kustannuksista on välttämättömiä ja tältä osin niille ei ole laskettavissa vaihtoehtoisessa tapauksessa toteutuvia hyötyjä, hankkeen kokonaistaloudelliset vaikutukset ovat todennäköisesti positiiviset myös tilanteessa, jossa työllisyysvaikutukset ovat vähäisemmät. Hankkeen niin sanottu takaisinmaksuaika voi kuitenkin olla hyvinkin pitkä suhteessa kehitettyjen järjestelmien ja alustan odotettavaan käyttöikään. 

Esityksen kansantaloudelliset vaikutukset liittyvät esityksen työllisyysvaikutuksiin. Keskimääräisellä palkkatasolla arvioituna vuosittainen tuotannon arvon kasvu 200–1 200 lisätyöllisestä (olettaen, että työn hinta vastaa rajatuotosta) olisi noin 9–56 miljoonaa euroa.  

Vaikutukset yrityksiin 

Esityksen keskeisimmät yritysvaikutukset liittyvät Työmarkkinatori-palvelualustan käyttöön. Työmarkkinatori-palvelualustan käyttöönoton arvioidaan erityisesti sujuvoittavan yritysten rekrytointiprosesseja ja edistävän osaavan työvoiman saatavuutta. Esityksen johdosta voitaisiin ottaa käyttöön uusi palvelualusta ja siihen sisältyvä uusi kohtaantotoiminnallisuus, jonka avulla yritykset voisivat etsiä alustalla julkaistujen työnhakuprofiilien joukosta avoinna olevaan tehtävään parhaiten sopivia ehdokkaita. Lisäksi yritykset voisivat ilmoittaa alustalla avoimista työpaikoista. 

Kohtaantotoiminnallisuuden käyttöönoton vaikutusta yrityksiin on vaikea arvioida, koska aiempia kokemuksia vastaavan toiminnallisuuden käytöstä ei ole. Kyse on lisäksi uudesta palvelusta, jota koskevat digitaaliset ratkaisut kehittyvät jatkuvasti, mikä myöskin vaikeuttaa kohtaantotoiminnon käyttämisestä yrityksille aiheutuvien vaikutusten tarkempaa arviointia. Mahdollisuus kohtaantotoiminnallisuuden hyödyntämiseen voi lisätä välitöntä rekrytointia yrityksissä, sillä jatkossa palvelualustalle kirjautuneet yritykset voisivat etsiä saatavilla olevaa työvoimaa työnhakuprofiilien joukosta julkaisematta avointa työpaikkaa koskevaa ilmoitusta. Hakutoiminnallisuuden hyödyntäminen voi helpottaa erityisesti rekrytointeja sellaisiin tehtäviin, joihin on vaikea löytää sopivaa työntekijää. Vastaavaa hakutoiminnallisuutta ei ole käytössä nykyisin. Välittömän rekrytoinnin hyödyntäminen voi vähentää yritysten rekrytointikustannuksia niin ilmoituksen laadinnan, hakemuksien käsittelyn, kuin rekrytointiajan lyhenemisen kautta.  

Palvelualustan käyttäminen olisi yrityksille vapaaehtoista, eikä ehdotetuista lakimuutoksista siten synny yrityksille sääntelytaakkaa. Työmarkkinatori-palvelualusta olisi avoin ja maksuton kaikille yrityksille. Palvelualustaa voisivat käyttää sekä kotimaiset että ulkomaiset yritykset. Uuden palvelualustan käyttöönotto ei edellyttäisi yrityksiltä erityistä hallinnollista panosta. Alustan käytön opettelusta voi aiheutua vähäisessä määrin hallinnollisia kustannuksia palvelualustaa käyttäville yrityksille, mutta hallinnollisia kustannuksia toisaalta myös vähentäisi uuden palvelualustan helppokäyttöisyys verrattuna nykyisin käytössä oleviin asiointipalveluihin. Palvelualustalle kirjautuminen edellyttäisi vahvaa tunnistautumista, joka on pääasiassa käytössä kaikilla kotimaisilla yrityksillä. Ulkomaalaisille yrityksille vahvasta tunnistautumisesta voi aluksi aiheutua hallinnollisia kustannuksia, koska ne joutuvat kartoittamaan vaihtoehtoisia tunnistautumisratkaisuja. 

Lakiesityksen yritysvaikutusten kohdejoukon tarkka määritteleminen on haastavaa, koska on mahdotonta arvioida, minkälaiset yritykset tulevaisuudessa hyödyntävät palvelualustaa esimerkiksi rekrytoinnissa. Nykyisten palvelujen käyttäjiä kartoittamalla voidaan kuitenkin arvioida, minkälaiset yritykset todennäköisesti hyödyntäisivät jatkossakin vastaavia palveluita. Kohdejoukon määrittelyssä on käytetty tietoja TE-toimiston palveluita työvoiman hankinnassa hyödyntävistä yrityksistä.  

Vuonna 2019 TE-toimiston palvelut olivat toiseksi suosituin työvoiman hankintakeino, jota käytti 45 prosenttia rekrytoineista toimipaikoista. Suosittuja työvoiman hankintakeinoja olivat myös ilmoitus omalle henkilökunnalle ja yhteydenotot entisiin työntekijöihin. Mainittujen keinojen osuus on kuitenkin selkeästi vähentynyt sosiaalisen median merkityksen kasvun myötä. TEM-analyyseja 103/2020: Työvoiman hankinta toimipaikoissa vuonna 2019. TE-toimiston palveluja käytetään rekrytoinnissa niin yksityisellä, julkisella kuin järjestösektorillakin. Vuonna 2020 yksityisen sektorin toimipaikoista 40 prosenttia oli käyttänyt rekrytoinnissa TE-toimiston palveluja, kun taas valtiolla sekä kuntasektorilla osuus oli 50 prosenttia.  

Toimialoista TE-toimiston käyttö on ollut suhteellisesti yleisintä sosiaali- ja terveysalalla (61 prosenttia) ja majoitus- ja ravitsemusalalla (53 prosenttia). Toimialakohtaisen keskittyneisyyden lisäksi voidaan havaita, että myös työntekijöiden määrä vaikuttaa TE-toimistojen palveluiden käyttöön, koska henkilöstömäärältään suuremmat yritykset ilmoittavat tyypillisesti useammin avoimia työpaikkoja TE-toimistossa kuin henkilöstömäärältään pienemmät yritykset. Esimerkiksi 1–4 henkilöä työllistävissä toimipaikoissa TE-toimistoa oli käyttänyt 27 prosenttia, kun taas yli 50 henkilön toimipaikoissa 55 prosenttia oli ilmoittanut avoimen työpaikan TE-toimistoon. Työ- elinkeinoministeriön Tilastokeskukselta tilaama vuosittainen työnantajahaastattelu 2020, julkaisematon tilasto. On oletettavaa, että jatkossakin erityisesti sosiaali- ja terveysalalla sekä majoitus- että ravitsemusalalla toimivat yritykset tulevat hyödyntämään TE-toimistojen palveluita ja siten hyödyntämään myös palvelualustaa. 

Työpaikkailmoituksen on nykyisin käytössä olevaan verkkopalveluun viimeisen viiden vuoden aikana (2016‒2020) jättänyt yhteensä 75 000 yritystä, kun vuonna 2020 sivustolle ilmoituksen avoimesta työpaikasta antoi yhteensä 26 000 yritystä. Kehittämis- ja hallintokeskus 2021, julkaisematon tilasto. Volyymi on kasvanut vuosittain, millä perusteella voidaan arvioida, että jatkossa yksistään Työmarkkinatori-palvelualustan ilmoittajayritysten määrä on vähintäänkin kymmeniä tuhansia vuosittain. Yrityksillä on ollut mahdollisuus kokeilla palvelualustan käyttämistä, sillä siitä on julkaistu kokeiluversio. Kokeiluversion käyttäjille on alkuvuonna 2021 tehty käyttäjäkysely, jonka mukaan työnantajat olivat tyytyväisiä palveluun ja näkivät mahdollisuuksia sen käytössä. Käyttöönoton jälkeen palvelualustaa ja kohtaantotoiminnallisuutta tullaan kehittämään muun muassa hyödyntämällä yritysten käyttäjäkokemuksia. Jälkiarvioinnin perusteella voidaan seurata toteutuneita vaikutuksia, kuten Työmarkkinatorin markkina-aseman kehittymistä. 

5.2.2  Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi julkisen työvoima- ja yrityspalvelun henkilötietojen rekisterinpitäjiä ja käsittelyä koskevaa sääntelyä, miltä osin esitetään muutettavaksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettua lakia, TYP-lakia sekä kokeilulakia. Lisäksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin lisättäisiin palvelualustan ylläpitoa ja käytön valvontaa koskevat säännökset. Esityksen keskeiset viranomaisvaikutukset liittyvät näihin muutoksiin. Esityksen viranomaisvaikutukset kohdistuvat erityisesti KEHA-keskukseen, mutta myös kuntiin ja Kansaneläkelaitokseen. 

Uusi asiakastietojärjestelmäkokonaisuus olisi nykyistä asiakastietojärjestelmää helppokäyttöisempi ja ohjaisi palvelujen käyttäjää. Uuden asiakastietojärjestelmän käyttöönotolla arvioidaan voitavan vähentää julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta vastaavien viranomaisten hallinnollista taakkaa, koska järjestelmän käyttöönoton arvioidaan vähentävän tietojen käsittelyyn kuluvaa aikaa ja nopeuttavan myös viranomaisen ja asiakkaan välillä tapahtuvaa yhteydenpitoa. 

Vaikutukset KEHA-keskuksen toimintaan 

Edellä jaksossa 3.2 todetuin tavoin KEHA-keskus vastaa nykyisen asiakastietojärjestelmän ja muiden sähköisten palvelujen ylläpidosta ja kehittämisestä sekä TE-digi-hankkeen toteutuksesta. Hallituksen esityksessä ei siten ehdoteta säädettäväksi KEHA-keskukselle kaikilta osin uutta tehtäväkokonaisuutta, mutta ehdotetulla uuden palvelualustan kehittämis-, ylläpito- ja valvontatehtävällä arvioidaan olevan KEHA-keskuksen työmäärää kasvattava vaikutus, josta aiheutuu myös tarve lisäresursointiin. Työmarkkinatori-palvelualustasta on julkaistu kokeiluversio, jonka käyttöä on myös valvottu. Kokeilukäytöstä saatujen kokemusten perusteella varsinaisille valvontatoimenpiteille on ollut tarvetta vain vähäisessä määrin. Kokeilukäytön aikana asiattomia työnhakuprofiileita ja työpaikkailmoituksia on poistettu palvelualustalta alle viisi kappaletta kumpaakin. Lukumääräisesti tarkasteltuna valvontatoimenpiteiden voidaan arvioida lisääntyvän, kun palvelualusta otetaan käyttöön, koska palvelualustalle luotavien työnhakuprofiilien ja työpaikkailmoitusten lukumäärän arvioidaan kasvavan jonkin verran palvelualustan käyttöönoton myötä.  

KEHA-keskuksen työmäärän arvioituun kasvuun ja lisäresursoinnin tarpeeseen vaikuttaa myös se, että uusi asiakastietojärjestelmä otetaan käyttöön osittain päällekkäin nykyisen asiakastietojärjestelmän kanssa eli nykyistä ja uutta tietojärjestelmää tullaan ylläpitämään osin yhtäaikaisesti. KEHA-keskuksen lakiesityksestä aiheutuvaan kasvavaan resurssitarpeeseen vaikuttaa lisäksi se, että uuden järjestelmän käyttöönoton arvioidaan lisäävän erityisesti käyttöönoton alkuvaiheessa työ- ja elinkeinotoimistojen sekä kokeilulaissa tarkoitettujen kokeilualueiden kuntien koulutuksen ja käyttäjätuen tarvetta. KEHA-keskuksen tehtäviin kuuluu kouluttaminen sekä asiakastietojärjestelmän käyttöönotossa tukeminen.  

KEHA-keskuksen henkilöresurssitarvetta on arvioitu osana palvelualustan kokonaiskustannuksia edellä taloudellisia vaikutuksia koskevassa kohdassa 5.2.1. Kuten kyseisessä kohdassa on todettu, järjestelmän kehittämisvaiheessa vuosina 2021‒2023 vuosittaiset henkilöstökustannukset olisivat noin 900 000 euroa eli yhteensä 2,7 miljoonaa euroa. Vuoden 2022 alusta lukien järjestelmän käyttöönoton ja ylläpidon tehtäviin on arvioitu tarvittavan lisäresurssina kaksi vakituista IT-erityisasiantuntijaa, joiden osalta vuosittaiset palkkakustannukset olisivat yhteensä noin 125 000 euroa vuodessa. 

Vaikutukset kuntien toimintaan 

Esitykseen sisältyvien ehdotusten ei arvioida käytännössä lisäävän kuntien tehtäviä tai hallinnollista taakkaa. Kokeilulain ja TYP-lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan kunnat käsittelevät tälläkin hetkellä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa ja TYP-laissa tarkoitettuja henkilötietoja. Kuntien henkilötietojen käsittelyyn liittyvän roolin määrittely kokeilulaissa ja TYP-laissa rekisterinpitäjäksi selkeyttäisi vastuunjakoa KEHA-keskuksen kanssa. 

Esitys ei sisällä ehdotuksia, joilla muutettaisiin työnhakijan palveluprosessia, vaan esityksen tarkoituksena on mahdollistaa uuden modernin asiakastietojärjestelmän käyttöönotto. Kokeilulain mukaan kokeilualueen kunnan on käytettävä valtion tarjoamaa tietojärjestelmää kokeilulain mukaisten tehtävien järjestämisessä ja tuottamisessa. Valtio tarjoaisi jatkossakin asiakastietojärjestelmän, jota kunnan olisi käytettävä kokeilulaissa sille säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Koska valtio vastaisi uuden järjestelmän kustannuksista, ehdotuksella ei lisätä kuntakokeilussa mukana olevien kuntien tietojärjestelmämenoja. Uuden asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöönotto edellyttäisi kokeilukunnissa perehtymistä uusiin toiminnallisuuksiin ja kouluttautumista uuden järjestelmän käyttämiseen. KEHA-keskus vastaisi myös kokeilukuntien palveluksessa olevien henkilöiden kouluttamisesta järjestelmän käyttöönotossa, minkä lisäksi järjestelmän helppokäyttöisyys tukisi käyttöönottoa myös kokeilukunnissa. 

Nykyinen kuntakokeilujen toimeenpanoon liittyvä tietojärjestelmän käyttövelvoite, joka koskee kuntia myös uuden asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöönoton jälkeen, on voimassa vain kokeilun ajan. Esitys ei sisällä ehdotuksia tiedonhallinnasta tai käytettävästä tietojärjestelmäkokonaisuudesta vireillä olevan TE-palvelut 2024 -hankkeen osalta, jossa valmistellaan TE-palvelujen siirtoa kuntien vastuulle. Palvelujen siirtoa koskeva valmistelu etenee omana kokonaisuutenaan ja siihen liittyvät tietojärjestelmäratkaisut ja niiden vaikutukset kuntiin arvioidaan myöhemmin kyseisen valmistelun edetessä.  

Muut viranomaiset 

TE-palvelujen nykyiseen asiakastietojärjestelmään on rakennettu teknisten rajapintojen kautta yhteys eri viranomaisten asiakastietovarantoihin. Tällaisia rajapintoja hyödyntäen saadaan tietoja esimerkiksi Verohallinnon ylläpitämästä tulorekisteristä ja voidaan siirtää henkilöasiakkaita koskevia tietoja työttömyysetuuksien maksajille (Kansaneläkelaitos, työttömyyskassat). Asiakastietojärjestelmästä siirretään lisäksi henkilötason sekä tilastomuotoista tietoa Tilastokeskukselle Työnvälitystilaston tuottamiseksi. Nykyisen asiakastietojärjestelmän korvaaminen uudella järjestelmällä, aiheuttaa muutos- ja päivitystarpeita myös tehtyihin rajapintaratkaisuihin.  

TE-palvelujen uuden järjestelmän rakentamisen yhteydessä on katsottu tarkoituksenmukaiseksi uusia myös tietojen välityksessä käytetyt rajapinnat. Teknisten rajapintojen uusiminen aiheuttaa muutostarpeita myös muiden viranomaisten, erityisesti Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen, käyttämiin teknisiin rajapintoihin. Verohallinnon käyttämiin järjestelmiin ja tulorekisteriin tai niihin liittyviin teknisiin rajapintoihin uudistuksella ei ole vaikutuksia.  

Rajapintaratkaisujen muutoksista, uusien rajapintaratkaisujen rakentamisesta ja uusien rajapintojen ylläpitämisestä arvioidaan aiheutuvan rajapintoja käyttäville viranomaisille kustannuksia. Kansaneläkelaitos on arvioinut, että uusien rajapintaratkaisujen rakentaminen sekä nykyjärjestelmiin tehtävät muutostyöt edellyttävät noin 12 200 tuntia työttömyysturvan etuusjärjestelmän muutostyötä, jonka kustannus on noin 800 000 euroa. Kansaneläkelaitoksen mukaan muutoksesta aiheutuu lisäksi noin 221 000 euroa tiedonvälityksen rakentamiseen liittyviä kustannuksia. Työttömyyskassoille rajapintaratkaisujen uudistamisesta ja muutostöistä arvioidaan aiheutuvan 0,55–1,2 miljoonan euron kustannukset. Rajapintaratkaisujen muutosten on arvioitu lisäävän tietojärjestelmäkustannusten lisäksi myös tiedonvaihdon kustannuksia. 

5.2.3  Yhteiskunnalliset vaikutukset

Työllisyysvaikutukset 

Työllisyysvaikutusten osalta säädösesityksen keskeisimmät muutokset liittyvät uuden palvelualustan (Työmarkkinatori) käyttöönottoon sekä palvelualustan uuteen kohtaantotoiminnallisuuteen. Säädösesityksen työllisyysvaikutuksia onkin käsitelty erityisesti julkisen työnvälityksen kohtaannon ja siinä avointen työpaikkojen ja rekrytoinnin kestotekijöiden näkökulmasta.  

Uudistuksen keskeisin vaikutusmekanismi liittyy Työmarkkinatorilla käyttöönotettavaan uudenlaiseen tekoälyä hyödyntävään kohtaantotoiminnallisuuteen. Mekanismi nopeuttaisi ja sujuvoittaisi sekä henkilöasiakkaan sopivien työpaikkojen etsintää että työnantajan sopivien työnhakijoiden etsintää. Kohtaannon potentiaalisen tehostumisen arvioidaan lyhentävän avointen työpaikkojen avoinna olon kestoa ja työnantajan koko rekrytointiprosessin kestoa. Tämä merkitsee sekä täyttämättömiin työpaikkoihin sisältyvän potentiaalisen työllisyyden nykyistä laajempaa käyttöönottoa että myös suoran, ilman avointa työpaikkaa tapahtuvan rekrytoinnin yleistymistä julkisessa työnvälityksessä. 

Lisäksi esitettyjen säädösmuutosten perusteella käyttöön otettava uusi järjestelmäkokonaisuus yhdistäisi viranomaisen ja henkilöasiakkaan käytössä olevat järjestelmät, minkä arvioidaan helpottavan viranomaisen ja asiakkaan välistä kommunikointia ja sujuvoittavan palveluprosessia erityisesti henkilöasiakkaiden palvelussa. Palveluprosessin sujuvoitumisella ja perusasioihin liittyvän neuvonnan ja käsittelyaikojen nopeutumisella voi olla välillinen vaikutus siihen, että virkailijan työpanosta voidaan kohdentaa enemmän varsinaiseen työnhakuun ja sen tukeen liittyviin kysymyksiin, kun palveluprosessin tekninen alusta asiakkaan ja virkailijan välillä on näkymältään yhteneväinen. Työttömien työnhakijoiden osalta potentiaalia on työttömyysjaksojen keston lyhentymiseen. Järjestelmäintegraation perusteella syntyvästä virkailijatyöpanoksen ajansäästön pituudesta ei kuitenkaan ole esitettävissä luotettavaa arviota ja esimerkiksi lukuisista pienistä palveluprosessin osista koostuva työpanos ei todennäköisesti olisi käytännössä kohdennettavissa uudelleen. Vaikutuspotentiaalia on tältä osin siis olemassa, mutta siitä ei ole mahdollista esittää määrällisiä arvioita. 

Kohtaantotoiminnallisuuden teknisiä lähtökohtia 

Teknisesti kohtaantotoiminnallisuus tuottaa työnhakijalle suositeltujen työpaikkojen listauksen järjestyksenä ja samoin työnantajalle suositeltujen työnhakuprofiilien listauksen. Kohtaantolaskenta hyödyntää sekä rakenteista kohtaantoa pisteytysalgoritmin avulla ammattinimikkeiden, osaamisten, kielitaidon, koulutuksen ja sijainnin perusteella sekä luonnollista kieltä. Listauksia tai ilmoituksia uusista sopivista paikoista ei kuitenkaan tuoteta automaattisesti, vaan hakuun perustuen.  

Työpaikkailmoitukset tuodaan järjestelmään relevanssimallin läpi, joka tiivistää ilmoituksen olennaisimmat tiedot. Vapaatekstimuotoinen luonnolliseen kieleen perustuva ns. NLP-haku on yhdistelmä kolmesta itsenäisestä hakualgoritmista. Esimerkiksi työnhakijaprofiilista saatava hakuteksti viedään kaikille kolmelle haulle ja jokainen palauttaa listan tekstiä parhaiten vastaavista työpaikkailmoituksista pisteytyksineen. Pisteytys kertoo, kuinka hyvin kukin ilmoitus vastaa hakutekstiä. Tämän jälkeen näiden eri algoritmien antamat tiedot yhdistetään ja lista sopivimmista työpaikkailmoituksista palautetaan kysyjälle.  

Työpaikkailmoituksen sanat muutetaan ensin numeerisiksi vektoreiksi, minkä jälkeen sanat syötetään takaisinkytketylle neuroverkolle, joka laskee kunkin sanan merkityksellisyydelle pistemäärän. Relevanssimalli antaa lopuksi ulos suurimman pistemäärän saavat sanat. Niiden määrä riippuu paitsi pistemääristä, myös ilmoituksen pituudesta: lyhyemmästä ilmoituksesta palautetaan suurempi osa kuin pitemmästä. Relevanssimalli on myös kieliriippumaton ja se on opetettu suomen-, ruotsin- ja englanninkielisillä työpaikkailmoituksilla.  

Kansainvälisiä tutkimustuloksia 

Altmann, Falk, Jäger ja Zimmermann (2018, 44) Altmann, Steffen – Falk, Armin – Jäger, Simon – Zimmermann, Florian (2018); Learning about job search: A field experiment with job seekers in Germany. Journal of Public Economics. Vol 164, August 2018, p. 33–49 tutkivat kenttäkokeellisesti työmarkkinainformaation parantamisen vaikutuksia Saksassa. Informaation parantaminen toteutettiin työnhakijoille annetulla esitteellä. Parannetulla työnhakua koskevalla informaatiolla ei ollut vaikutusta koko työnhakijoiden joukkoon, mutta työnhakijoille, joilla laskettiin olevan riski pitkäaikaistyöttömyyteen, havaittiin 4 prosentin työllisyyden ja ansioiden kasvua kokeilua seuraavana vuonna. Tutkijoiden mukaan tulos on yhteensopiva sen hypoteesin kanssa, että työnhakijoilla, joilla on pitkäaikaistyöttömyyden riski, informaation ja käyttäytymisen kitkat ovat tärkeitä työllistymisen haittoja.  

Belot, Kircher ja Muller (2019, 1444–5) Belot, Michele – Kircher, Philipp – Muller, Paul (2019); Providing Advice to Jobseekers at Low Cost: An Experimental Study on Online Advice. Review of Economic Studies (2019) 86, p. 1411–1447 havaitsivat vaihtoehtoisen käyttöliittymän lisäävän Britanniassa työnhakujen ammatillista kirjoa. Tavanomaisessa käyttöliittymässä työnhakijan on itse määriteltävä haettavat ammatit tai hakusanat. Vaihtoehtoinen käyttöliittymä antaa ehdotuksia sen perusteella, mihin toiset työnhakijat työllistyvät ja mitkä ammatit vaativat samanlaisia taitoja. Tutkimusasetelma on varsin lähellä tämän esityksen ehdotusta kohtaantotoiminnallisuuden käyttöönotosta, joten tulokset ovat kiinnostavia lakiesityksen kannalta. Hakuammattien laajenemista havaittiin erityisesti alun perin kapealla ammatillisella alueella hakevilla. Laajasti hakevien haut puolestaan kapenivat, mutta edellinen vaikutus on hallitsevampi. Kapeasti hakeneilla ja pitkään työttömänä olleilla havaittiin positiivinen (+52 prosenttia) vaikutus työhaastatteluihin pääsyyn. Koko otoksen osalta työhaastattelut lisääntyivät 29 prosentilla, mikä perustui lähinnä pitkäaikaistyöttömien vaikutukseen. Millään ryhmällä ei havaittu negatiivisia vaikutuksia työhaastatteluun pääsyyn. Aineistosyistä varsinaisia työllisyysvaikutuksia ei havaita, mikä on varauksena pidettävä mielessä. Tutkijat päätyvät kuitenkin siihen, että kohdennettu työnhaun tuki muutoin kapeasti työtä hakeville ja pitempään työttömänä olleille voi olla vaikuttava ja kustannustehokas. Asetelma eroaa Työmarkkinatorista siinä, että uutta käyttöliittymää käytettiin valvonnan alla tietokoneluokassa, kun taas Työmarkkinatoria hakijat selaavat kotonaan omien aikataulujensa ja motivaationsa mukaan. 

Horton (2017, 345–7, 376–7) Horton, John J. (2017); The Effects of Algorithmic Labor Market Recommendations: Evidence from a Field Experiment. Journal of Labor Economics, 2017, vol. 35, no 2, p. 345–385 tutki algoritmiin perustuvia suosituksia sopivista työntekijöistä ja niiden vaikutusta työnantajien rekrytointiin. Tutkimus on kiinnostava, koska asetelma vastaa Työmarkkinatorin käyttöliittymää, jossa kohtaantotoiminto suosittelee työnantajalle sopivia hakijoita. Kyseessä oli etänä tehtäviä freelancetöitä välittävä alusta, jossa työnantajat voivat selata työntekijöiden profiileja ja jättää työpaikkailmoituksia (oDesk / Upwork). Koeasetelmassa osalle työnantajista suositeltiin kuutta sopivaa työntekijää heti työpaikkailmoituksen jättämisen yhteydessä, mikä säästi työnantajalta profiilien selaamiseen tai sopivien hakijoiden ilmaantumisen odottamiseen kuluvaa aikaa. Suositukset lisäsivät yhteydenottoja sopiviin ehdokkaisiin lähes 40 prosenttia ja ohjelmointitöiden osalta myös työpaikkojen täyttöä 20 prosenttia (alustalla keskimäärin vain 50 prosenttia työpaikoista täytetään). Ohjelmointia sisältäviin työtehtäviin tulee keskimäärin vähemmän hakemuksia, mikä voi selittää efektin näkymistä vain tässä ryhmässä. Tulokset koskivat nopeita lyhytaikaisia keikkatöitä, joissa joustot rekrytoinnin helppouden ja nopeuden osalta lienevät suuremmat kuin Työmarkkinatorilla, jossa kyse pääasiassa perinteisemmistä työpaikoista. Toisaalta, tutkittu muutos teknologiassa (suositukset) oli pienempi kuin Työmarkkinatorissa, jossa suositusten lisäksi uutena piirteenä on työnantajien mahdollisuus itse tehdä hakuja työnhakijatietokannasta. 

Työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman tekoälyn hyödyntämistä julkisessa työvoimapalvelussa käsittelevän raportin mukaan tekoälysovellukset olivat vuonna 2019 raporttiin sisältyvistä 19 EU:n jäsenvaltiosta käytössä yhdessätoista, suunnitteilla kolmessa ja ei käytössä viidessä. EU:n jäsenvaltioista tekoälysovelluksia on kehitetty muun muassa Belgiassa, Kroatiassa, Ruotsissa, Ranskassa ja Suomessa. Euroopan unionin ulkopuolisista maista esimerkiksi Intiassa ja Malesiassa on käytössä työmarkkinoiden tekoälysovelluksia. Articifial Intelligence in Employment Services – A Mapping. Final Report 29.11.2019, OwalGroup, . OECD:n vuonna 2019 laatiman julkaisun perusteella tilastollisia profilointimalleja oli käytössä 11 maassa. Osassa näitä malleja, esimerkiksi Tanskassa, käytetään tekoälyyn perustuvia sovelluksia. Desiere, S., K. Langenbucher and L. Struyven (2019), "Statistical profiling in public employment services: An international comparison", OECD Social, Employment and Migration Working Papers, No. 224, OECD Publishing, Paris, . 

Suomea koskevia tutkimustuloksia 

Suomessa työnvälitysteknologiaa ja sen vaikutuksia on tutkittu suhteellisen vähän. Busk (2014 Busk, Henna (2014): Search in the Labour Markets. Empirical Evidence of the Role of Technology and Sanctions. Jyväskylä Studies in Business and Economics 151, University of Jyväskylä ) on tarkastellut vuonna 2002 käyttöön otettua työnantajan verkkopohjaista rekrytointia julkisen työnvälityksen alustalla. Busk päätyy tutkimuksessaan siihen, että teknologiauudistus lyhensi työpaikkojen avoinna olon kestoa, koska paikkojen täyttämistodennäköisyys kasvoi 14 prosenttia. Tulokseen liittyy joitain kausivaihteluun ja alueiden välisiin eroihin liittyviä epävarmuuksia (Busk 2014, 111). Työnvälityksessä käytettyjä eri menetelmiä tai teknologioita on analysoitu vertailemalla työtarjouksia ja verkkotäyttöä (Räisänen 2006 Räisänen, Heikki (2006); Kaksi näkökulmaa julkisen työnvälityksen tehokkuuteen. VATT-keskustelualoitteita 393, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus .) sekä työtarjouksia ja ehdolle asetteluja (Sundvall – Härmälä 2016 Sundvall, Santtu – Härmälä, Kennet (2016); Julkisen työnvälityksen vaikuttavuus – vertailussa työtarjoukset ja ehdolle asettelut. Työpoliittinen aikakauskirja 3/2016, työ- ja elinkeinoministeriö .). Lisäksi työtarjousten vaikutuksesta yleensä muihin täyttötapoihin verrattuna on tutkimusta (Räisänen 2013 Räisänen, Heikki (2013); Työtarjouksen vaikutus työpaikkojen täytön ja rekrytoinnin kestoon julkisessa työnvälityksessä, TEM-analyyseja 54/2013, työ- ja elinkeinoministeriö, .) ja erikseen työtarjousten käytön lisäyksestä (Räisänen – Järvelä 2014 Räisänen, Heikki, - Järvelä, Simo (2014); Työtarjousten käytön lisäys – vuoden 2014 politiikkamuutoksen arviointia, TEM-analyyseja 61/2014, työ- ja elinkeinoministeriö . ja Räisänen 2016 Räisänen, Heikki (2016); Saavutettiinko kyllääntymispiste? Työtarjousten lisätyn käytön vaikutus avointen työpaikkojen täyttöön ja rekrytoinnin kestoon vuonna 2015. TEM-analyyseja 70/2016, työ- ja elinkeinoministeriö .).  

Matomäki, Leuhu ja Alin (2018 Jaakko Matomäki – Tiia Leuhu – Jouni Alin: Mätsäysalgoritmi kohtaannon edistäjänä. Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018, työ- ja elinkeinoministeriö .) ovat myös hyödyntäneet työtarjouksista saatavaa tietoa kohtaantoalgoritmien tutkimisessa. Tulokset havainnollistavat hyvin, miten vaikeaa eri tutkimustulosten yleistäminen käsillä olevaan Työmarkkinatorin uudistukseen on. Tutkijoiden testatessa erilaisia kohtaantoalgoritmeja, mallien osumatarkkuus vaihteli noin 50–96 prosentin välillä. Työllisyysvaikutusten voikin olettaa olevan riippuvaisia siitä, miten tehokas Työmarkkinatorin mallinnos toteutuessaan on. On myös vaikea arvioida, miten Työmarkkinatorin mallinnoksen tarkkuus vertautuu tutkimuskirjallisuudessa arvioituihin sovelluksiin. Joka tapauksessa kirjallisuuden perusteella voidaan perustellusti olettaa, että työnvälitysteknologian kehittymisellä voi olla merkittävä työllisyysvaikutus. 

Kohtaantoteknologian parantaminen vaikutusmekanismina 

Työmarkkinatorin edellä kuvatut tekoälyyn perustuvat hakutoiminnallisuudet parantavat työnvälitys- ja ylipäätään kohtaantoon liittyvää teknologiaa. Tämä vaikutus jaetaan 1) avointen työpaikkojen täytön ja rekrytoinnin tehostumiseen sekä toisaalta 2) välittömään rekrytointiin eli suorahakuun. Näissä on kyse erilaisesta mekanismista, koska avointen työpaikkojen täytön ja rekrytointiajan lyheneminen merkitsee avoimiin työpaikkoihin sisältyvän potentiaalisen työllisyyden laajempaa käyttöön ottamista ja välitön rekrytointi ilman vakansseja tapahtuvan kysynnän ja tarjonnan kohtaannon paranemista. 

Teknologian paranemisen vaikutuksia voidaan pyrkiä arvioimaan nykyisen työnvälitysteknologian eri työpaikan täyttömenetelmien tehokkuuksia vertailemalla. Työmarkkinatorin analyyttisen ja teknologisen kehitystyön taustalla on muun muassa Matomäen, Leuhun ja Alinin (2018) kuvaama noin 100 algoritmin testaus. Informaatiota työsuhteen syntymisestä on saatu työtarjousten kautta tapahtuvista työllistymisistä. Parhaiten työllistymistä ennustavia yksittäisiä tekijöitä ovat ammatti ja asuinpaikka. 

Työtarjous ja verkkorekrytointi referenssilaskelmissa 

Työ- ja elinkeinotoimisto voi antaa työnhakija-asiakkaalleen työtarjouksen, joka on TE-toimiston kannanotto siihen, että työnhakijan tausta, osaaminen ja hakutoiveet huomioon ottaen hän voisi työllistyä tähän tiettyyn työpaikkaan. Työttömän työnhakijan on työttömyysturvan menettämisen uhalla haettava työtarjouksen kohteena olevaa paikkaa, ellei hän esitä jotain hyväksyttävää syytä hakematta jättämiselle. Työtarjous on siten sekä yksilöllisesti kohdennettu että valikoiva. Työpaikkaa tarjoavan työnantajan täytyy myös hyväksyä työpaikan täytössä käytettävä menettely.  

Aiemmat työtarjousten vaikutuksia koskevat analyysit osoittavat eri aikoina yhtäpitävästi sen, että työtarjouksilla on muutoin monien tekijöiden suhteen samanlaisten työpaikkojen avoinna olon kestoa ja koko työnantajan rekrytointiprosessin kestoa tehostavia vaikutuksia. Vaikutuksia on tutkittu eloonjäämisanalyyseilla, joten työtarjousten tehokkuusetu muutoin täytettyihin työpaikkoihin verrattuna on erilainen avoinna olon ja rekrytoinnin kestojakauman eri kohdissa. Tehokkuuserot ovat työtarjousten eduksi jopa useita kymmeniä prosenttiyksikköjä (Räisänen 2013, Räisänen – Järvelä 2014, Räisänen 2016). Vastaavaa metodologiaa hyödyntäen on tätä vaikutusarviointia varten analysoitu vuoden 2019 kattavalla julkisen työnvälityksen vakanssiaineistolla työtarjousten ja muiden työpaikan täyttömenetelmien vaikuttavuutta. (Julkisen työnvälityksen työpaikkojen avoinna olon ja rekrytoinnin kesto ja työnvälitysteknologian vaikutus v. 2019 Julkisen työnvälityksen työpaikkojen avoinna olon ja rekrytoinnin kesto ja työnvälitysteknologi-an vaikutus v. 2019. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisematon muistio 11.6.2021.).  

Tarkasteluilla on pyritty spesifioimaan työnvälitysteknologian vaikutusta. Yksi referenssipohja on työtarjouksen käyttö verrattuna kaikkiin muihin työpaikan täyttötapoihin. Näiden analyysien jälkeen on vertailtu työtarjoustäyttöä muuhun TE-toimiston hakijalla täyttöön sekä verkkotäyttöä muuhun työpaikan täyttöön, jolloin myös ”hakijapoolit” ovat enemmän verrannollisia keskenään. Lisäksi analyysi on suoritettu vain palkkatyöpaikkoja tarkastellen. Näiden kontrollointien jälkeen sekä täytettäviä työpaikkoja että paikan täyttävien työnhakijoiden valikoitumista paikkaan joko TE-toimiston kautta tai muutoin on voitu vertailla. TE-toimisto voi antaa työtarjouksen vain omalle työnhakijalleen, joten sen vertailua on tehty muutoin TE-toimiston hakijalla täytettyyn paikkaan. Vastaavasti työnantajan täyttäessä paikan verkon kautta, on vertailukohtana muuten täytetty työpaikka. Verkkotäytössä tai muussa täytössä paikka voidaan täyttää periaatteessa millä tahansa työnhakijalla. Näissäkin analyyseissa työtarjoustäyttö on muuten TE-toimiston hakijalla täyttöä tehokkaampaa ja verkkotäyttö muuta täyttöä tehokkaampaa. Tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että kehittyneellä työnvälitysteknologialla on merkitystä tehokkuudelle. Koska vastaavanlaisia analyyseja on tehty eri aikoina, vaikuttavat tehokkuuserot varsin pysyviltä.  

Työtarjousten vaikutus muuhun täyttöön verrattuna antaa alustavan referenssipohjan kohtaantoteknologian parantamisen vaikutusten arvioinnille. Työtarjoukset näyttävät lyhentävän koko työnantajan rekrytointiprosessia 1‒50 päivän kestoalueella 18‒47 prosenttiyksikköä kaikkien paikkojen osalta ja 19‒47 prosenttiyksikköä hakuajalliset paikat pois lukien. Avoimista työpaikoista laskettuna työtarjousten vaikutukseksi voidaan arvioida -5‒35 prosenttiyksikköä kaikista paikoista ja 33‒48 prosenttiyksikköä hakuajalliset paikat pois lukien. Lukuun ottamatta yhden mallin kestoaluetta 25 päivästä lukien, vaikutus on positiivinen ja varsin voimakas.  

Työtarjousten käytön ominaispiirteet, kuten valikoivuus ja kohdentaminen ovat samoja kuin Työmarkkinatorin kohtaantotoiminnallisuudessakin. Kohtaantotoiminnallisuuteen ei kuitenkaan liity velvoittavuutta toisin kuin työtarjouksiin. Sen vuoksi tässä arvioitavan teknologiauudistuksen vaikutus ei yllä samaan tasoon työtarjousten vaikutusten kanssa. Sen sijaan verkkotäytön tehokkuutta koskevia tuloksia voidaan pyrkiä soveltamaan referenssilaskelmana. 

Tarkemmalla analyysiasetelman kontrolloinnilla työtarjouksen tehokkuusero muuhun TE-toimiston hakijalla täyttöön on 1‒50 päivän kestoalueella 26‒42 prosenttiyksikköä kaikissa avoimissa paikoissa ja hakuajalliset paikat pois lukien 38‒52 prosenttiyksikköä. Kun tarkasteluun otetaan ainoastaan kaikki palkkatyöpaikat, supistuu tehokkuusero 3‒20 prosenttiyksikköön.  

Verkkotäytön osalta vertailu muuhun paikan täyttöön on kaikissa avoimissa työpaikoissa 2‒44 prosenttiyksikköä kestoalueella 1‒50 päivää. Hakuajalliset paikat pois lukien verkkotäytön tehokkuusero on 0‒19 prosenttiyksikköä. Kun mukaan tarkasteluun otetaan ainoastaan palkkatyöpaikat, on tehokkuusero verkkotäytön hyväksi 2‒44 prosenttiyksikköä. Ero on olematon tai vähäisin 1 päivän keston kohdalla ja enimmillään tyypillisesti 15‒35 päivän kestoalueilla. Keskimääräinen verkkotäytön työpaikan täyttöä kasvattava vaikutus palkkatyöpaikoissa hakuajalliset paikat pois lukien on 33 prosenttia vuonna 2019.  

Edellä esitettyjen teknologiamuutoksen referenssilaskelmien perusteella ei erilaisten kontrollointien jälkeenkään ole mahdollista esittää yksiselitteistä arviota Työmarkkinatorin kohtaanto-ominaisuuksien vaikutuksista. Taustalaskelmissa valikoitumista on pyritty kontrolloimaan sekä selittävillä muuttujilla että asetelmia kehittämällä, mutta todennäköisesti referenssilaskelmien tuloksiin sisältyy kuitenkin edelleen kontrolloimatonta valikoivuutta. Sen sijaan sitä, miten paikkojen ilmoittamis-, haku- ja täyttöprosessi tulee uudessa järjestelmässä toimimaan suhteessa referenssilaskelmien eri tavoin valikoituneisiin osaryhmiin, ei ole mahdollista arvioida. On mahdollista, että edellä esitettyjen laskelmien mukaiset arviot voisivat joissain oloissa toteutua. Todennäköisesti ne toteutuvat kuitenkin vain osassa työpaikkoja. Varovaisuusperiaatteen vuoksi käytämme kuitenkin tavanomaisen paikkojen täytön kestoalueen alhaisinta verkkotäytön estimaattia kestoalueella 8‒50 päivää, 3‒19 prosenttiyksikköä. Tätä lähtökohtaa voidaan perustella myös sillä, että arviossa vertailtavien paikkojen ja hakijaryhmien kontrollointi ei voi olla täydellistä, vaan se voi edelleen sisältää aineistossa havaitsematta jäävää valikoivuutta. Kaikkein lyhimmän kestoalueen paikkoihin voi liittyä ennalta sovittuja työsuhteita ja vaikka vakiointia on pyritty tekemään, jätetään 1 päivän kestot pois laskelmasta. Buskin (2014) verkkorekrytoinnin käyttöönottovaihetta koskeva tulos oli 14 prosenttia korkeampi täytön todennäköisyys. Uusi palveluteknologia lyhensi työpaikan avoinna olon kestoa, koska täytön todennäköisyys oli 14 prosenttia korkeampi uudistuksen jälkeen. Busk päätyy siihen, että erityisesti kaupunkimaisten alueiden työnantajat hyötyivät teknologiauudistuksesta.  

Potentiaalisen työllisyyden käyttöönoton arviointi 

Julkiseen työnvälitykseen ilmoitettiin 789 026 uutta avointa työpaikkaa vuonna 2019. Vuoden 2020 pandemiaoloissakin paikkoja ilmoitettiin 686 970. Paikkojen avoinna olon kestoa voidaan tarkastella erilaisin tilastollisin indikaattorein. Työnvälityksen käytäntöjen ja työnvälitystilaston määritysten takia vain suhteellisen pieni osa avoinna olleista ja avoinna olon päättäneistä työpaikoista näkyy tilastoissa täyttyneinä työpaikkoina. Tämä johtuu siitä, että kategorioita ”hakuaika päättynyt” ja ”hakijoita riittävästi” ei nykyisin lasketa täyttyneiksi työpaikoiksi, koska niiden täyttyminen ei työnantajan palvelupyynnön takia ole varmuudella julkisen työnvälityksen tiedossa.  

Seuraavassa käytetään työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston määritelmien mukaista tietoa kaikkien vuoden aikana avoinna olleiden työpaikkojen avoinna olon kestosta. Vuonna 2018 julkisessa työnvälityksessä oli avoinna 734 472 työpaikkaa ja niiden avoinna olon kesto oli keskimäärin 30 päivää. Vuonna 2019 vastaavat luvut olivat 837 749 paikkaa ja 31 päivää. Vuonna 2020 paikkamäärä oli 741 506 ja kesto 33 päivää. Vakanssien määrästä ja niiden kestosta muodostuu potentiaalinen työllisyys. Sekä kestot että vakanssimäärät ovat pitemmällä aikavälillä kasvaneet, joten teknologiamuutoksen vaikutuspotentiaali on siis aiempaa suurempi.  

Vakansseihin sisältyvä potentiaalinen työllisyys julkisen työnvälityksen osalta voidaan laskea seuraavasti: 

Epotentiaali(vuosi) = (avoinna olon kesto / päiviä vuodessa) * avoimien paikkojen määrä = rekrytointiviive henkilötyövuosina, eli työllisyysvaikutuksen potentiaalin yläraja 

Epotentiaali (2019) = (31 / 365) x 837 749 = 71 151 

Epotentiaali (2020) = (33 / 365) x 741 506 = 67 040  

Yhden päivän keston muutoksen vaikutus v. 2019 = 71 151 / 365 = 195 työllistä 

Ja vastaava muutos vuoden 2020 tilanteessa = 67 040 / 365 = 184 työllistä 

Edellä todettu 3‒19 prosenttiyksikön tehokkuusero tulkitaan tässä vastaavansuuruiseksi suhteelliseksi muutokseksi Analyyseissa eloonjäänti on laskettu SPSS-ohjelmiston Coxin regressiomalleilla. Alussa kaikki paikat ovat avoimia eli ”elossa”. Tietyissä jakauman kestopisteissä havaittava ero paikkojen eloonjäännissä voidaan tulkita prosenttiyksikköjen eroiksi. Mikäli eroa ajatellaan suhteessa kaikkiin mallin havaintoihin, on tuo ero samalla myös suhteellinen ero. Osassa mallinnuksia laskelmat on suoritettu niin, että täyttötapa on joko binäärisenä tai kategorisena selittävänä kovariaattina, jolloin tuloksena saadaan kovariaatin keskimääräinen vaikutus. .  

Tämä merkitsee päivissä noin 1–6 päivän avoinna olon keston tehostumista vuoden 2019 tilanteessa laskettuna (3 prosenttia 31 päivästä on noin 0,92 ja 19 prosenttia noin 5,9 päivää). Avoinna olon keston tehostuminen 1‒6 päivällä merkitsisi sitä, että potentiaalista työllisyyttä olisi vuonna 2019 voitu saada käyttöön noin 200–1 200 henkeäja vuoden 2020 tasossa hiukan vähemmän. 

Vaikutus ei voi toteutua kaikissa avoimissa työpaikoissa ja rekrytointiprosesseissa tasaisesti ja monissa se ei voi toteutua ollenkaan. Potentiaalisen työllisyyden käyttöönotto merkitsee sitä, että työ myös alkaa aiemmin kuin ennen uudistuksen käyttöönottoa olisi tapahtunut. Ennalta määriteltyjä avoinna olon kestoja noudattavissa hakuprosesseissa nopeutuminen voi tapahtua työnantajan osuudessa. Osassa rekrytointeja myös työn alku on ennalta määritelty. Työmarkkinatorin kohtaantoa parantava vaikutus voi kuitenkin alkaa tiivistää myös ennalta määriteltyjä hakuaikoja, kun hakuajoista sopiva työnantaja ja julkinen työvoimapalvelu havaitsevat teknologian tehostavan vaikutuksen. Siksi ei ole perusteltua ajatella, että kohtaanto tehostuisi vain muissa kuin hakuajallisissa paikoissa. Sen sijaan arvion ylärajaan on aiheellista suhtautua varovaisuudella. 

Kumuloituessaan useiden vuosien aikana, on työllisyysvaikutus varsin merkittävä. Useat empiiriset tulokset osoittavat, että teknologian vaikutus kohtaantoon on varsin pysyväisluontoinen. Tämä ei tarkoita avoinna olojen ja rekrytointiaikojen jatkuvaa lyhenemistä, vaan kussakin työmarkkinatilanteessa eri kohtaantoteknologioiden suhteellisten erojen pysyvyyttä.  

Välitön rekrytointi vaikutusmekanismina 

Farmin (2018 Farm, Ante (2009); Unemployment and Vacancies, Swedish Institute for Social Research (SOFI), Stockholm University, Working paper 8/2009, ja 2009 Farm, Ante (2018); Measuring the Effect of Matching Problems on Unemployment. International Labour Review vol 159, issue 2, p 243-258, .) mukaan rekrytointi voi olla välitöntä, jolloin avoimia työpaikkoja ei ole. Poikkeamat välittömästä rekrytoinnista johtavat täyttämättömiin työpaikkoihin ja voivat laskea työllisyyttä ja nostaa työttömyyttä (Farm 2018, 1). Farmin mukaan vakanssiaste ei ole työvoiman kysynnän mitta, vaan välittömästä rekrytoinnista poikkeamisen mitta. Myös Noll, Heckman ja Rebien (2009 Noll, Susanne – Heckmann, Markus – Rebien, Martina (2009); Erscheinungsformen und Ausmass ungedeckter Arbeitskräftenachfrage in der Verlaufsperspektive. IAB Forschungsbericht 7/2009, , 9-10) käsittelevät vastaavanlaista ilman vakanssia tapahtuvaa rekrytointia. On realistista olettaa, että työnantajien päästessä tarkastelemaan hakijaprofiileja, jokin osa aiemmin julkisen työnvälityksen avoimista työpaikoista jää avaamatta ja sen sijaan pyritään käyttämään Farmin tarkoittamaa välitöntä rekrytointia työvoiman haussa. Tällä työnvälitysteknologian parannuksesta seuraavalla muutoksella voi olla rekrytointiprosessia nopeuttavia vaikutuksia, mikä sinällään lisää lievästi työllisyyttä. Profiilien seuraaminen antaa mahdollista rekrytointia ajattelevalle työnantajalle markkinatietoa hakijoiden osuvuudesta juuri työnantajan aikomaan rekrytointiin. Vaihtoehto, avoimen työpaikan ilmoittaminen, lisätietojen antaminen, hakemusten käsittely, haastattelut ja mahdolliset työtestit, ovat työintensiivisiä ja aikaa vieviä vaiheita rekrytointiprosessissa. Erityisesti kiireellisyys voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon välitöntä hakijoiden profiilien kautta tapahtuvaa ja yhteydenottoihin perustuvaa rekrytointia ilman avointa työpaikkaa tullaan toteuttamaan. Välittömän rekrytoinnin käyttöön vaikuttaa myös markkinatilanne, kuten työmarkkinoiden kireys. Erityisesti korkean työttömyyden aikana työnantaja voi pyrkiä välttämään avoimen työpaikan ilmoittamista ja laajaa hakijoiden joukkoa. Välitön rekrytointi hakijaprofiilien seurannan ja siihen kytkeytyvien yhteydenottojen kautta voi joissain tilanteissa heikentää työmarkkinoiden toimintaa, kun hakijat eivät saa tietoa työmahdollisuudesta. Jatkuessaan ja yleistyessään välitön rekrytointi hävittää avoimiin työpaikkoihin liittyvän signaalivaikutuksen siitä, missä on työmahdollisuuksia ja minne työnhakua kannattaa suunnata. Kysynnän ja tarjonnan kohtaannon edistämisen kannalta välitön rekrytointi edellä kuvatulla tavoin on rekrytoivan työnantajan väline. Työnhakija voi olla systemaattisesti yhteydessä vain avoimen työpaikan ilmoittavaan työnantajaan, vaikka voikin kysellä työmahdollisuuksia sopivilta työnantajilta.  

Vaikutusarvioon liittyvät epävarmuudet 

Vaikutusarviossa on käyty läpi keskeiset tutkimustietoon ja parhaaseen työpaikkailmoitus-kohtaiseen mikroaineistoon perustuvat arviot Työmarkkinatori –uudistuksen työllisyysvaikutusten arvioimiseksi. Työllisyysvaikutuksia koskeviin arvioihin liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä, joiden vuoksi arvioita on pidettävä suuntaa-antavina. Arvioinnissa ei ole voitu hyödyntää erityisesti Suomea koskevaa tutkimusta sen vähäisyyden vuoksi. Lisäksi huomioitava, että uudistuksen käyttöönottovaiheen työmarkkinatilanne sekä se, miten eri toimijat omaksuvat uuden teknologian käytön, voivat vaikuttaa sen tuloksiin myöhempinäkin vuosina. 

Epävarmuudet liittyvät lisäksi siihen, että vain yhden tunnistetun vaikutusmekanismin, kohtaantoteknologian uudistus, osalta voidaan esittää laskelmia. Laskelmiin taas voi sisältyä valikoitumista, jota aiemmat tutkimukset ja tässä käytetty arviointimenetelmä ei kykene tunnistamaan. Valikoitumisefektin kontrolloimiseksi arviossa on käytetty useita mallilaskelmia, useita selittäviä muuttujia ja vertailuasetelmilla on asteittain pyritty parantamaan vertailtavuutta, jotta jäljelle jäisi mahdollisimman pelkistetysti kohtaantoteknologian uudistuksen vaikutus.  

Työnhakijoiden ja työnantajien suorat yhteydenotot ilman vaatimusta avoimesta työpaikasta voivat aiheuttaa sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia työllisyydelle. Kohtaannon tehokkuuden ja osuvuuden paraneminen voivat olla myönteisiä elementtejä, mutta muiden toimijoiden työmarkkinoita ja rekrytointia koskevan informaation kapeneminen voi olla puolestaan haitallista. Tämän vaikutuksen laskennalle ei ole näyttöä, mutta ilmiön synty jossain mitassa vaikuttaa varsin todennäköiseltä.  

Yhdenvertaisuusvaikutukset 

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan su-kupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 1 luvun 8 §:ssä säädetään erikseen yhdenvertaisuuden sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämisessä julkisissa työvoima- ja yrityspalveluissa. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan julkista työvoima- ja yrityspalvelua tarjottaessa, kehitettäessä sekä siitä tiedotettaessa on aktiivisesti edistettävä yhdenvertaisuuden toteutumista sekä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työmarkkinoilla. Esityksellä mahdollistettaisiin uuden palvelualustan käyttöönotto ja yhdenvertaisuuden toteutuminen on huomioitava esityksen valmistelussa erityisesti palvelualustalla hyödynnettävän kohtaantotoiminnallisuuden osalta.  

Esityksessä ehdotetun mukaisesti työtä hakevan henkilön olisi mahdollista luoda itselleen työnhakuprofiili uudelle palvelualustalle. Työntekijää etsivät työnantajat voisivat puolestaan etsiä avoimeen tehtävään sopivia työntekijöitä palvelualustalla julkaistujen työnhakuprofiilien joukosta. Palvelualustalla olisi käytössä työnhakuprofiilien ja työpaikkailmoitusten kohtaantoa parantava toiminnallisuus, joka hyödyntäisi yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettua profilointia. Kohtaantotoiminnallisuus järjestäisi työnhakijalle avoimia työpaikkoja koskevat ilmoitukset siten, että työnhakuprofiilissa annettuhin koulutus-, osaamis- ja työtoiveita koskeviin tietoihin parhaiten sopivat ilmoitukset tulostuisivat työpaikkalistauksessa ensimmäisinä. Työnantajalle puolestaan näytettäisiin alustalla olevia työnhakuprofiileita työnantajan ilmoittamien tietojen perusteella määräytyvässä järjestyksessä. Kohtaantotoiminnallisuus ei estäisi työnhakijaa näkemästä mitään alustalle jätetyistä työpaikkailmoituksista, vaan ainoastaan järjestäisi ilmoituksia hakijan antamien työnhakuprofiilissaan antamien tietojen perusteella ja loisi näin personoidun listauksen avoinna olevista työmahdollisuuksista tai työpaikkailmoitukseen parhaiten sopivista työnhakuprofiileista. Kohtaantotoiminnallisuuden käyttäminen ei luo työnhakuprofiilin laatijalle oikeusvaikutuksia, eikä profiilin laatijalla ole esimerkiksi velvollisuutta hakea kohtaantotoiminnallisuuden suosittelemia työpaikkoja. 

Kohtaantotoiminnallisuus hyödyntää edellä työllisyysvaikutuksia koskevassa jaksossa kuvatuin tavoin sekä rakenteista kohtaantoa että luonnollista kieltä. Rakenteinen kohtaanto perustuu pisteytysalgoritmiin, joka vertaa työnhakuprofiileilta ja työpaikkailmoituksilta ammattinimikkeitä, osaamisia (mukaan lukien suoritetut luvat ja kortit sekä tieto ajokortista), kielitaitoa, koulutusta ja sijaintia. Luonnollista kieltä hyödyntävässä haussa (ns. NLP-haku, natural language processing) huomioidaan profiilille lisättyä osaamisia ja työtoiveita koskevaa vapaatekstiä ja työpaikkailmoituksista huomioidaan relevantit sanat. Työnhakijalle tulostuva listaus avoimista työpaikoista ja työnantajalle tulostuva hakutulos parhaiten sopivista ehdokkaista perustuu rakenteisen kohtaannon ja NLP-kohtaannon pisteytysten yhdistelmään. 

Luonnollista kieltä hyödyntävässä kohtaannossa työpaikkailmoitukset tuodaan ensin järjestelmään relevanssimallin läpi, joka tiivistää työpaikkailmoituksesta olennaisimmat tiedot. Relevanssimalli on kieliriippumaton ja se on opetettu suomen-, ruotsin- ja englanninkielisillä työpaikkailmoituksilla. Malli kykenee siis käsittelemään ilmoitukset, riippumatta siitä, millä edellä mainitulla kielellä tai kielillä ne on kirjoitettu. Varsinainen NLP-haku on yhdistelmä kolmesta itsenäisestä hakualgoritmista. Algoritmi joko vertaa vapaan hakutekstin sanojen osia työpaikkailmoituksen sanoihin tai tunnistaa hakutekstistä ja ilmoituksista samaan aihepiiriin kuuluvia sanoja tai hyödyntää ammattinimikkeitä. NLP-haku käyttää aina kaikkia kolmea algoritmia ja yhdistää tulokset sopivilla painokertoimilla yhdeksi listaksi.  

Työnhakuprofiilin toteutuksessa on otettu huomioon yhdenvertaisuus- ja tasa-arvonäkökohdat. Työnhakuprofiili on anonyymi ja sen tarkoituksena on ohjata työnhakua osaamislähtöiseksi. Työnhakuprofiilia laadittaessa ei kysytä henkilön ikää, kansalaisuutta, alkuperää tai muuta yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 8 §:n mukaan syrjintäperusteena pidettävää tietoa, eikä profiilin laatijaa ohjata tällaista tietoa työnhakuprofiiliin täyttämään. Kohtaantotoiminnallisuuden pisteytyksessä käytetään vain henkilön antamia osaamis-, ammatti-, koulutus-, kielitaito-, lupakortti- ja ajokorttitietoja. Osaamis- ja ammattitieto koostuu työkokemuksesta sekä henkilön antamista vapaamuotoisista osaamis- ja työtoivetiedoista. Pisteytyksessä ei siten käytetä syrjintäperusteena pidettäviä tietoja. Työnhakuprofiilille täytettyjä tietoja verrataan avointa työpaikkaa koskevassa ilmoituksessa esitettyjen vaatimusten tietojen kesken. Koska pisteytys tehdään käyttäen edellä mainittuja henkilön osaamista ja ammattitaitoa koskevia tietoja, ei arvioida myöskään olevan todennäköistä, että pistetyksessä käytetyt tekijät korreloisivat sellaisen henkilöön liittyvän ominaisuuden kanssa, joka olisi yhdenvertaisuus- tai tasa-arvolain (609/1986) mukainen syrjintäperuste. 

Työnhakuprofiilin laatija voi sisällyttää profiiliinsa vapaamuotoisen esittelytekstin, jonka sisältöä ei ole määritelty. Esittelytekstikentän yhteydessä työnhakuprofiilin laatijaa informoidaan siitä, että työnhakuprofiilin anonymiteetti voi vaarantua, jos henkilö kertoo esittelyssä tunnistettavia tietoja itsestään tai sisällyttää esittelyyn linkin ulkoisiin palveluihin, kuten esimerkiksi sosiaalisen median kanavassa olevaan profiiliinsa. Vapaamuotoista esittelytekstiä ei hyödynnetä lainkaan kohtaantotoiminnallisuuden pisteytyksessä. Vaikka henkilö siis kertoisi esittelytekstissään esimerkiksi ikänsä tai sukupuolensa, ei se vaikuttaisi kohtaantotoiminnallisuuden pisteytykseen eikä henkilölle suositeltuihin työpaikkoihin.  

Kohtaantotoiminnallisuuden kehittämisessä on otettu huomioon myös kirjoitusvirheiden mahdollisuus ja pyritty minimoimaan mahdollisten kirjoitusvirheiden merkitys kohtaannossa. Kohtaantotoiminnallisuus hyödyntää sekä rakenteellista tietoa että vapaata tekstiä. Rakenteellisen tiedon osalta käyttäjä valitsee tietoisesti hänelle parhaiten kuvaavat osaamiset ja ammattinimikkeet, joko perustuen hänelle ehdotettuihin termeihin tai etsimällä avainsanat itse. Rakenteelliseen tietoon kuuluu myös esimerkiksi tieto koulutustasosta. Näiltä osin kirjoitusvirheen mahdollisuus tai painoarvo on hyvin pieni, koska käyttäjä tietoisesti valitsee hänelle sopivimmat vaihtoehdot. Vapaan tekstin hyödyntämisen osalta toiminnallisuus sietää jonkin verran kirjoitusvirheitä, mutta perustuu osin yhdessä esiintyviin kirjainyhdistelmiin. Kirjoitusvirheiden merkitystä kohtaannossa on kuitenkin pyritty minimoimaan edellä kuvatuin tavoin siten, että kohtaantotoiminnallisuuden tuottama listaus työmahdollisuuksista on koostettu useammasta eri lähteestä ja eri algoritmeja käyttäen. Vapaata tekstiä hyödynnetään vain osaamis- ja ammattisanojen osalta. 

Työmarkkinatorin kohtaantotoiminnallisuus ei ole jatkuvasti oppiva järjestelmä tai algoritmi. Toiminnallisuuden opettaminen tapahtuu tietoisesti muuttamalla algoritmin laskentakaavaa ja painotusta kohtaannossa käytettävien tietojen välillä. Luonnollista kieltä hyödyntävässä kohtaannossa on mahdollista opettaa päättelyä jälkikäteen, mutta kohtaantotoiminnallisuus ei ole automaattisesti oppiva toiminto. Toiminnallisuuden opettaminen edellyttää myös, että valintoja, joiden perusteella mallia voitaisiin opettaa, tarkastellaan manuaalisesti. Yhdenvertaisuusnäkökohdat pystytään näin ollen huomioimaan myös toiminnon jatkokehityksessä, jolloin sen yhdenvertaisuudesta pystytään huolehtimaan jatkossakin. 

Työnhakuprofiili ja kohtaantotoiminnallisuus on toteutettu yhdenvertaisuusvaatimukset huomioiden. Työnhakuprofiiliin ohjataan täyttämään vain osaamista, ammattitaitoa ja työtoiveita koskevia tietoja, eikä yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettuja syrjintäperusteita hyödynnetä kohtaannossa. Toiminnallisuuden käyttöönoton ei katsota vaarantavan käyttäjien yhdenvertaisuutta ja ottaen huomioon kohtaantotoiminnallisuuden pisteytyksessä käytettävät tiedot on epätodennäköistä, että toiminnallisuus tuottaisi syrjiviä tuloksia. Kohtaantotoiminnallisuus on sen sijaan väline edistää erityisesti työnhakijoiden yhdenvertaisuutta, koska se mahdollistaa aiempaa paremmin anonyymin työnhaun.  

Uuden palvelualustan kehittämisessä on huomioitu saavutettavuutta koskevat vaatimukset. Sen toteutuksessa noudatetaan WCAG 2.1 -ohjeistuksen A- ja AA-tason kriteerejä. Ennen palvelualustan tuotantokäytön alkamista toteutetaan erikseen laaja saavutettavuustestaus ja mahdolliset puutteet korjataan. 

Sosiaaliset vaikutukset 

Vaikutukset työttömiin 

Lakiesityksellä otettaisiin käyttöön uudet digitaaliset palvelut, joiden käytön on tarkoitus olla työnhakija-asiakkaalle nykyisiä verkkopalveluja helpompaa. Vuonna 2019 noin 84 prosenttia ja vuonna 2020 noin 91 prosenttia työnhakijoista käynnisti työnhaun verkkopalvelun kautta. Nykyisten käyttäjämäärien perusteella asioinnin sujuvoitumisella arvioidaan olevan positiivinen vaikutus enemmistöön työnhaun aloittavista. Verkkoasioinnin helpottuminen nykytilaan verrattuna mahdollistaa sen, että asioidessa voisi keskittyä työnvälityksessä tarvittavien olennaisten tietojen arvioimiseen ja kirjaamiseen. Koska osa työnhakijoista ei osaa tai voi käyttää verkkopalveluja, työnhakijoilla säilyy jatkossakin mahdollisuus käynnistää työnhakunsa ja saada muuten palvelua TE-toimistossa myös muilla tavoin, kuten esimerkiksi asioimalla TE-toimistossa.  

Työnhaun käynnistämisen lisäksi verkkopalvelussa voi muun muassa ilmoittaa työnhaun muutoksista ja työnhaun päättymisestä, hakea työvoimakoulutukseen, hakea starttirahaa tai antaa työttömyysturvaan liittyviä selvityksiä. Työnhakija-asiakas voi ilmoittaa Oma asiointi -verkkopalvelussa myös työllistymissuunnitelmassa sovittujen toimien toteutumisesta. Vuosina 2019 ja 2020 verkkopalvelun osuus kokonaisasiointien määrästä on ollut seuraava:  

Nykyinen Oma asiointi -palvelu tarjoaa työnhakijalle mahdollisuuden omien tietojen tarkasteluun ja tietojen päivittämiseen. Uudella palvelualustalla vastaavan toiminnon käyttö olisi työnhakijalle nykyistä sujuvampaa, mikä tukee omien tietojen hallintaa. Edellä esitettyjen verkkoasiointia koskevien tilastotietojen perusteella voidaan todeta, että nykyisinkin merkittävä osa asioinnista tapahtuu verkkopalvelun kautta, mutta myös muita asiointitapoja hyödynnetään edelleen. Verkkoasioinnin sujuvoituminen uuden tietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöönoton myötä vaikuttaisi positiivisesti suureen osaan työnhakijoiksi ilmoittautuneiden asiointeja. Koska kaikki työnhakijat eivät ole käyttäneet sähköisiä asiointipalveluja, huolehdittaisiin asiakkaalle tarjottavasta tuesta ja opastuksesta palvelun käyttöön myös asiakkaiden sähköisten palvelujen uudistuessa. Uuden palvelualustan toteutuksessa huomioidaan lisäksi saavutettavuusvaatimukset.  

Helppokäyttöisemmät uudet verkkopalvelut voisivat nykyiseen verrattuna lisätä asiakkaiden halukkuutta ja mahdollisuuksia asioida digitaalisia palveluja hyödyntäen. Digitaalisten asiointipalvelujen rinnalla säilyisi edelleen myös mahdollisuus asioida käymällä TE-toimistossa tai kokeilualueen kunnassa tai ottamalla yhteyttä työ- ja elinkeinotoimistojen asiakaspalvelukeskukseen, jolloin esimerkiksi työnhakuun erityistä tukea tarvitsevilla henkilöillä olisi mahdollista edelleen saada palvelua myös kasvotusten tai puhelimitse sen mukaan, mikä asiointitapa on sopivin. Asiakkaalla säilyisi edelleen myös mahdollisuus käyttää tukihenkilöä asioidessaan TE-toimistossa tai kokeilukunnassa. 

Henkilön työnhakua tuettaisiin jatkossakin yksilöohjauksen lisäksi erilaisia kasvotusten tarjottavia palveluita hyödyntäen sekä asiakkaan yksilöllisestä tilanteesta riippuen eri viranomaisten välisen yhteistyön avulla. Lakiesityksen myötä työnhakijoiden olisi mahdollista käyttää itsenäisesti uudenlaista työnhakumahdollisuutta. Työnhakija voisi jatkossa luoda vahvasti tunnistautuneena uudelle palvelualustalle anonyymin esittelyn (työnhakuprofiili), jolloin työnantajalle ei näkyisi esimerkiksi henkilön nimeä, sukupuolta tai ikää. Tämän kaltaisella anonyymilla hakemuksella arvioidaan ainakin joissain tilanteissa olevan työnhakijoiden yhdenvertaisuutta lisäävä vaikutus. Selvitysten ja myös työnhakijoilta saadun palautteen mukaan ikääntyneemmät työttömät kokevat iän olevan yleinen syy sille, ettei työnhakijaa ole kutsuttu haastatteluun. Myös ulkomaalaisen nimen omaavilla työnhakijoilla voi rekrytointisyrjintätutkimusten mukaan olla osaamisesta huolimatta vaikeuksia tulla valikoiduksi haastatteluun. Työnhakuprosessissa sivuutetuksi tuleminen muusta kuin osaamiseen liittyvästä syystä voi merkittävästi vähentää työnhakijan motivaatiota hakea työtä. Anonyymia rekrytointia on kokeiltu joidenkin suurien kaupunkien rekrytoinneissa ja kokemukset ovat olleet myönteisiä.  

Työnvälityksen tehostuminen ja kohtaannon edistäminen parantavat työllistymistä. Lakiesityksellä voi siten olla välillisesti vaikutusta työttömien hyvinvoinnin ja osallisuuden lisääntymiseen. 

Tasa-arvovaikutukset 

Ehdotetut säännökset ovat sukupuolineutraaleja. Mahdolliset tasa-arvovaikutukset ovat välillisiä ja syntyvät julkisten työ- ja elinkeinopalveluiden toimeenpanossa. 

Työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilaston mukaan työnhakijoiden sukupuolijakauma oli vuonna 2019 hyvin tasainen. Eri henkilöitä oli vuoden aikana työnhakijana yhteensä noin 770 000, joista miehiä oli työnhakijana vain noin 8 000 enemmän kuin naisia. Ikäryhmittäin tarkasteltunakin ero miesten ja naisten sukupuolijakautumassa oli pieni lukuun ottamatta alle 25-vuotiaita työnhakijoita, jossa miesten osuus oli noin 55 prosenttia työnhakijoista. Naisia oli miehiä enemmän työnhakijoina vain 25–49 -vuotiaissa työnhakijoissa, jossa naisten osuus oli noin 51 prosenttia. 

Esitettyjen lakimuutosten on arvioitu sujuvoittavan asiointia ja nopeuttavan työnvälitystä. Sujuva asiointi ja työnvälitystä nopeuttavat toiminnallisuudet voivat puolestaan edistää sukupuolten tasa-arvoa. Mahdollisuus anonymisoituun työnhakuun voi parantaa esimerkiksi 50 vuotta täyttäneiden työllistymismahdollisuuksia. Helppokäyttöinen kohtaantotoiminto voi kannustaa yrityksiä huomioimaan rekrytoinnissa nykyistä paremmin vähemmistönä olevan sukupuolen, millä voi olla merkittävääkin vaikutusta toimialoilla, jotka ovat vahvasti mies- tai naisvaltaisia. 

Muut yhteiskunnalliset vaikutukset 

Uusi digitaalisten TE-viranomaispalvelujen kokonaisuus toteuttaa osaltaan hallitusohjelman mukaista digitalisaation edistämisen ohjelmaa. Ohjelman tavoitteena on, että Suomi tunnetaan edelläkävijänä, jossa digitalisaation ja teknisen kehityksen tuomia mahdollisuuksia kehitetään ja otetaan käyttöön yli hallinto- ja toimialarajojen. Palvelujen kehittämisessä hallitusohjelman tavoitteena on, että julkiset digipalvelut ovat kansalaisten ja yritysten saatavilla vuoteen 2023 mennessä. 

Esityksellä arvioidaan työllisyysvaikutusten kautta olevan välillisesti positiivisia vaikutuksia alueiden kehitykseen, elinvoimaan ja palvelutarjontaan. 

Sujuva TE-viranomaispalvelu sekä tuloksellinen Työmarkkinatorin kohtaantotoiminto vahvistavat työnantajien ja yritysten luottamusta palveluun ja halukkuutta käyttää palvelua. Työnhakija-asiakkaan näkökulmasta helppokäyttöisen ja toiminnoiltaan selkeän viranomaispalvelun sekä asioinnin sujuvuuden arvioidaan lisäävän viranomaisen toiminnan läpinäkyvyyttä ja siten vahvistavan luottamusta viranomaisen toimintaan. 

5.2.4  Tietosuojavaikutukset

Uudet työ- ja elinkeinohallinnon tietojärjestelmäpalvelut korvaisivat nykyisen työ- ja elin-keinotoimiston asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden vaiheittain vuoden 2022 toukokuusta lukien. Yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklassa edellytetään, että rekisterinpitäjä toteuttaa ennen käsittelyä arvioinnin suunniteltujen käsittelytoimien vaikutuksista henkilötietojen suojalle, jos käsittely todennäköisesti aiheuttaa korkean riskin luonnollisen henkilön oikeuksien ja vapauksien kannalta. Arvioinnin tarpeellisuutta arvioitaessa on otettava huomioon käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset. Lainsäätäjä voi osana lainvalmistelua tehdä tietosuojaa koskevan vaikutusten arvioinnin. Jos vaikutusten arviointi toteutetaan lainsäädäntötyön yhteydessä, ei vaikutustenarviointia ole välttämätöntä tehdä enää kyseisten käsittelytoimien yhteydessä. Tietosuojavaltuutettu on pitänyt tätä erittäin kannattavana korkean riskin käsittelyssä (lausunto 777/03/2018). Tietosuojavaltuutettu on katsonut riskejä liittyvän erityisten henkilötietoryhmien lisäksi esimerkiksi laajamittaiseen henkilötietojen käsittelyyn, joka koskee suurta rekisteröityjen määrää. Korkea riski liittyy myös käyttöoikeuksien osalta suureen määrään tietojärjestelmän käyttäjiä ja heille myönnettyihin käyttöoikeuksiin. (lausunto 777/03/2018) 

Uusia työ- ja elinkeinohallinnon valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja ja siihen kuuluvia asiakastietojärjestelmiä käytettäisiin laajasti, vastaavasti kuin nykyistä työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmää. Kesäkuussa 2021 työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmässä oli aktiivisessa käsittelyvaiheessa tietoja noin 640 000 henkilöstä, lisäksi tietoja oli noin 910 000 henkilöstä, joiden työnhaku ei ollut tietojen tarkistushetkellä voimassa. Tulevassa asiakastietojärjestelmäkokonaisuudessa arvioidaan käsiteltävän vastaavan henkilömäärän tietoja, koska edellytyksiä tietojen käsittelylle ei tässä esityksessä ehdoteta muutettavaksi.  

Uuteen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen kuuluvaan järjestelmään olisi mahdollista myöntää käyttöoikeus usean eri viranomaisen virkamiehelle ja erityistä tehtävää suorittavien tahojen palveluksessa oleville henkilöille, vastaavasti kuin nykyiseen työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. Kesäkuussa 2021 nykyisen järjestelmän käyttöoikeus oli myönnetty yhteensä noin 6 600 henkilölle. Luvussa ovat mukana myös kuntakokeilukuntien palveluksessa oleville myönnetyt käyttöoikeudet. Voidaan katsoa, että sekä nykyistä että tulevaa järjestelmää käyttää suuri määrä henkilöitä. 

Rekisteröityjen määrän, käsiteltävien henkilötietojen luonteen (kansallisesti määritelty salassa pidettäviksi tiedoiksi, lisäksi osin yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuihin erityisiin henkilö-tietoryhmiin kuuluvia tietoja) ja käsittelijöiden määrän perusteella voidaan arvioida, että rekrytoinnin ja työllistymisen asiakastietojärjestelmään sisältyvien henkilötietojen käsittelyyn liittyy todennäköisesti korkea riski. Näin ollen käsittelystä on suoritettava yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklassa tarkoitettu vaikutusten arviointi. 

Arvioinnin on tietosuoja-asetuksen 35 artiklan 7 kohdan mukaan sisällettävä vähintään:  

a) järjestelmällinen kuvaus suunnitelluista käsittelytoimista, ja käsittelyn tarkoituksista, mukaan lukien tarvittaessa rekisterinpitäjän oikeutetut edut;  

b) arvio käsittelytoimien tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta tarkoituksiin nähden; 

c) arvio 1 kohdassa tarkoitetuista rekisteröityjen oikeuksia ja vapauksia koskevista riskeistä; ja 

d) suunnitellut toimenpiteet riskeihin puuttumiseksi, mukaan lukien suoja- ja turvallisuustoimet ja mekanismit, joilla varmistetaan henkilötietojen suoja ja osoitetaan, että tätä asetusta on noudatettu ottaen huomioon rekisteröityjen ja muiden asianomaisten oikeudet ja oikeutetut edut. 

Säännökset a alakohdassa tarkoitetuista käsittelyn tarkoituksista, tietojen tallettamisesta ja luovuttamisesta sekä henkilötietojen käsittelyn edellytyksenä olevista käyttöoikeuksista sisältyvät julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 12 luvun 6 §:ään sekä 13 ja 13 a lukuun. Tarkemmat kuvaukset kussakin valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen kuuluvassa tietojärjestelmässä tehtävistä käsittelytoimista laaditaan erikseen. 

Sekä nykyiseen että ehdotettuun lainsäädäntöön sisältyy säännökset käyttöoikeuden rajaamisesta ja käytöstä vain henkilön tehtävien kannalta välttämättömään. Tällä osaltaan varmistetaan, että käsittelytoimet ovat tarpeellisia ja oikeasuhtaisia tarkoituksiin, eli lakisääteisten tehtävien tai viranomaiselta saadun toimeksiannon hoitamiseen, nähden. Viranomaisten tehtäviä ja käyttöoikeuksia koskevien säännösten arvioidaan ohjaavan käsittelytoimia siten, että niiden on oltava tarkoituksiin nähden tarpeellisia ja oikeasuhtaisia. Lisäksi tarkempaa ohjeistusta voidaan antaa asiakastietojärjestelmäkohtaisesti. 

Kuten edellä on todettu, uuden asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöön liittyy todennäköisesti korkea riski rekisteröityjen oikeuksien ja vapauksien kannalta rekisteröityjen ja käsittelijöiden suuren määrän sekä käsiteltävien tietojen luonteen vuoksi. Lisäksi riskejä liittyy eri organisaatioiden – KEHA-keskus, työ- ja elinkeinotoimistot, kokeilukunnat – väliseen käytännön vastuunjakoon ja ohjaussuhteisiin henkilötietojen käsittelyssä. Vastuunjakoa ehdotetaan selkeytettävän 2 ja 3 lakiehdotuksessa määrittelemällä kokeilukunnat kokeilulaissa rekisterinpitäjiksi ja Kansaneläkelaitos ja kunnat TYP-laissa rekisterinpitäjiksi niiden tosiasiallista roolia vastaavasti. Tämä parantaisi rekisteröityjen oikeusasemaa, kun rekisteröityjen oikeuksista vastaavat tahot olisi selkeämmin lainsäädännössä määritelty. 

Toimenpiteitä henkilötietojen käsittelyyn liittyvään korkeaan riskiin puuttumiseksi on selvitetty ja valmisteltu osana uuden asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden suunnittelua ja toteutusta. Työn tukena on huhtikuusta 2021 alkaen ollut ulkopuolinen taho, jonka havaintoja hyödynnetään jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa. Työ- ja elinkeinoministeriön ja KEHA-keskuksen yhteiseen toimeksiantoon perustuen on arvioitu TE-digi-hankkeen tuottamaa järjestelmää ja sen tukemia palveluntuotantoprosesseja, joilla TE-toimistot ja kuntakokeilujen kunnat tuottavat työllisyyspalveluita asiakkailleen. Analyysissä kartoitettiin TE-digi-hankkeen tuomaa tulevaa muutosta ja sen vaikutusta. Analyysin pääpaino on ollut uudistuksen muutosten vaikutuksilla tietosuojaan. Näiltä osin on tarkasteltu rekisterinpitäjien ja tiedonkäsittelijöiden vastuuta tietoturvasta ja -suojasta ja sekä organisaatiorakenteiden tosiasiallista vaikutusmahdollisuutta toistensa tietosuojaan ja -turvaan. 

Tietosuojavaikutusten arviointi valmistui syyskuussa 2021. Arvioinnin havaintojen mukaan TE-digi-hankkeessa toteutettava järjestelmäuudistus ei muuta tietojen käsittelyperusteita viranomaispalvelujen tuottamisessa. Tällä hallituksen esityksellä tarkennettaisiin rekisterinpitäjien ja tiedonkäsittelijöiden vastuita ja velvollisuuksia. Esityksessä KEHA-keskukselle on määritetty rekisterinpitäjän rooli tietojärjestelmän tietosuojan ja -turvan osalta, TE-toimistoille ja kuntakokeilussa mukana oleville kunnille rekisterinpitäjän rooli omien asiakkaidensa tietojen osalta ja työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselle tiedonkäsittelijän rooli. Palveluntuottajien osalta uusi järjestelmäkokonaisuus tulee arvioinnin mukaan helpottamaan tietojen luovutusta, vaikka tietojen saantioikeudet, perusteet luovuttamiselle ja pyytämiselle eivät muutu. TE-digi-hankkeen myötä käyttöön otettava uusi järjestelmä ei näin muuta tilannetta roolituksesta, vallasta tai vastuusta. On kuitenkin hyödyllistä, että ne ovat selkeät järjestelmän käyttöönottoa toteutettaessa.  

Arvioinnin perusteella nykyisen asiakastietojärjestelmän korvaaminen uudella, nykyaikaisemmalla järjestelmäkokonaisuudella ei aiheuta kielteisiä vaikutuksia henkilötietojen suojalle tai tietoturvalle. Järjestelmän muutoksesta aiheutuvat riskit liittyvät uuden asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käytön opetteluun ja uuteen teknologiaan. Näistä ensimmäiseen voidaan vastata esimerkiksi huolellisella järjestelmän käyttäjien perehdytyksellä ja käytön tuen vahvistetulla resursoinnilla käyttöönottovaiheessa.  

Tietosuojavaltuutetun mukaan tietojärjestelmän lainmukaisen käytön valvonnassa olennaisena suojatoimena kuuluu lokitietojärjestelmä ja siihen liittyvä käytönvalvonta. Tietosuojavaltuutetun mukaan suojatoimia voivat olla esimerkiksi (lausunto 777/03/2018):  

– lokitietojärjestelmät ja muu käytönvalvonta 

– tietojen käyttöä ohjaavat käyttölupaehdot 

– säännölliset, ulkopuolisen tahon suorittamat auditoinnit 

– raportointivelvoitteet valvontaviranomaiselle 

Tietosuojalain sisältämät säännökset vaitiolovelvollisuudesta ja sen sanktioinnista on katsottavissa suojatoimiksi. Tietosuojalaki on yleislaki, joten nämä suojatoimet koskevat myös henkilötietojen käsittelyä uudessa asiakastietojärjestelmäkokonaisuudessa ja palvelualustalla. Myös tietosuojalaissa säädetty rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän velvollisuus toteuttaa asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi siltä osin kuin käsittely kohdistuu yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluviin henkilötietoihin, koskee uudessa asiakastietojärjestelmäkokonaisuudessa käsiteltävien henkilötietojen rekisterinpitäjiä ja käsittelijöitä. Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa tarkoitettuja tiedonhallintayksikön tietoturvallisuuden varmistamiseen liittyviä velvollisuuksia voidaan myös pitää suojatoimina. Myös kyseistä yleislakia sovelletaan työ- ja elinkeinohallinnon asiakastietojen käsittelyyn. Lisäksi hallinnon yleislakeja ja virkavastuuta koskevia säännöksiä sovelletaan viranomaisten toiminnassa. 

KEHA-keskukselta aiemmin TE-digi-hankkeen aikana saadun selvityksen mukaan uuteen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen kuuluvista järjestelmistä kerätään lokitietoja palvelun teknisestä toiminnasta, tietoliikenteestä, tietoturvatapahtumista sekä henkilötietojen käsittelystä. Kaikki henkilötietojen katselu, muokkaaminen ja poistaminen kirjataan lokiin. Lokitiedostot suojataan niin, että niiden muuttaminen tai poistaminen palvelun suoritus- tai ylläpito-oikeuksin ei ole mahdollista. Tekniset lokit ja henkilötietoja sisältävät lokit eriytetään toisistaan. Henkilötietoja sisältävät lokit suojataan niin, että niiden lukeminen on mahdollista ainoastaan tehtävään nimetyiltä henkilöiltä. Lokien säilytysaika määritellään niin, että lokit mahdollistavat henkilötietoihin tai muihin salassa pidettäviin tietoon kohdistuvien rikosten selvityksen rikoksen vanhenemisajan puitteissa, mutta säilytysajassa huomioidaan myös tietosuoja-asetuksen vaatimukset henkilötietojen säilytykselle. 

Asiakastietojen käsittelyä varten on olemassa käyttölupaehdot, joissa kuvataan, millä perusteella käyttöoikeus tietoihin annetaan, käyttöoikeuksien hyväksymis- ja hallintaprosessi sekä tietojen käytön valvonta. Käyttölupaehdoissa sovitaan myös vastuukysymykset sekä sanktiot mahdollisten väärinkäytösten ja tietoturvaloukkausten varalle. Tietojärjestelmässä havaituista tietoturva- ja tietosuojapoikkeamista raportoidaan tilanteen edellyttämällä tavalla valvoville viranomaisille, kuten tietosuojavaltuutetulle, ohjaaville ministeriöille, Viestintäviraston kyberturvallisuuskeskukseen ja Valtiontalouden tarkastusvirastoon. 

Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan jäsenvaltion on kuultava tietosuojavaltuutettua valmistellessaan hallituksen esitystä, joka liittyy henkilötietojen käsittelyyn. Tietosuojavaltuutetun toimistolta on pyydetty ja saatu alustava kommentteja esityksen lähtökohdista toukokuussa 2021. Tietosuojavaltuutetun toimistolta on pyydetty ja saatu lausunto esitysluonnoksesta kirjallisen lausuntokierroksen yhteydessä. 

5.2.5  Tiedonhallinnan muutosvaikutukset

Lakiesitykseen sisältyy tiedonhallintaa koskevia säännöksiä. Esityksen valmistelun yhteydessä on tehty tiedonhallintalain 8 §:n 2 momentissa edellytetty tiedonhallinnan muutosten arviointi. Esityksellä on tunnistettu olevan vaikutuksia tiedonhallinnan järjestämiseen ja vastuisiin sekä tietoturvaan. Tiedonhallinnan muutoksia koskevassa arvioinnissa ei ole huomioitu TE-palvelujen siirtoa kuntiin koskevassa hankkeessa valmisteltavia muutoksia eikä myöskään pohjoismaisen työvoimapalvelumallin siirtymisen vaikutuksia tiedonhallintaan, vaan niiden osalta tiedonhallinnan muutosvaikutukset arvioidaan mainittujen uudistusten valmistelun yhteydessä. 

Lakiesityksessä ehdotetuilla muutoksilla ei tunnistettu olevan vaikutuksia asianhallintaan, kuten rekisteröitäviin tietoihin, tietojen saantiin tai rekisteröinnissä käytettäviin metatietoihin, eikä palvelujen tiedonhallintaan. Esitetyillä muutoksilla ei myöskään tunnistettu olevan vaikutuksiaasiakirjojen julkisuuteen, salassapitoon, tietosuojaan tai tiedonsaantioikeuksiin.  

Tiedonhallinnan järjestäminen ja vastuut 

Esitykseen sisältyy ehdotuksia uusista tehtävistä, joilla on merkitystä tarkasteltaessa tiedonhallinnan järjestämiseen ja vastuisiin liittyviä kysymyksiä. Tiedonhallintaan liittyviä vastuita ja tehtäviä koskevat muutokset kohdistuvat pääosin KEHA-keskukseen. Palvelualustan kehittäminen ja ylläpito, palvelualustan käyttöehtojen määrittely, palvelualustan käytön valvonta, työnhakuprofiilien tietovarannon kehittäminen ja ylläpito sekä työnhakuprofiilien tietovarannon rekisterinpitäjyys olisivat KEHA-keskukselle uusia tehtäviä, joihin liittyvien vastuiden osalta lainsäädännössä on tunnistettu päivitystarpeita. Lakiesitykseen on sisällytetty tarvittavat säännökset edellä mainituista KEHA-keskuksen uusista tehtävistä. Asiakastietojen käsittelyyn, käytettävään asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen ja tietovarantoon liittyvät KEHA-keskuksen vastuut säilyvät ennallaan. 

Rekisterinpitäjyys 

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmän yhteisrekisterinpitäjiä ovat KEHA-keskus ja työ- ja elinkeinotoimistot. Esityksen mukaisesti kokeilulaissa tarkoitetuista kokeilualueiden kunnista tulisi työ- ja elinkeinotoimistojen sijaan yhteisrekisterinpitäjiä KEHA-keskuksen kanssa kokeilulaissa tarkoitettuihin asiakasryhmiin kuuluvien asiakkaiden tietojen osalta. Kokeilualueiden kuntien määrittely rekisterinpitäjäksi ei muuttaisi henkilötietojen käsittelyn perustetta tai käyttötarkoituksia. Lisäksi kokeilualueiden kunnilla säilyisi edelleen velvollisuus käyttää kokeilulaissa tarkoitettujen tehtävien järjestämisessä ja tuottamisessa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 luvussa tarkoitettuja tietojärjestelmäpalveluja asiakastietojen käsittelyssä. Kokeilualueiden kunnat vastaisivat omalta osaltaan käsittelemiensä ja tallettamiensa tietojen oikeellisuudesta ja eheydestä sekä niihin liittyvistä tietopyynnöistä. Kokeilukuntien tallettamat tiedot säilytetään yhteisessä tietovarannossa ja tiedot arkistoidaan arkistolain (831/1994) mukaisesti. 

KEHA-keskus vastaisi jatkossakin valtion tarjoamien tietojärjestelmäpalvelujen yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklassa tarkoitetusta sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta tietosuojasta, 32 artiklassa tarkoitetusta käsittelyn turvallisuudesta, 35 artiklassa tarkoitetusta tietosuojaa koskevasta vaikutustenarvioinnista, 36 artiklassa tarkoitetusta ennakkokuulemisesta sekä 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista rekisterinpitäjän velvollisuuksista ja muista sellaisista yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyistä rekisterinpitäjän velvollisuuksista, jotka koskevat käytettävän tietojärjestelmän tietoturvallisuutta, koska se tosiasiassa käyttäisi rekisterinpitäjälle kuuluvaa määräysvaltaa ja voisi toteuttaa mainitut rekisterinpitäjän velvoitteet. Yhteisrekisterinpitäjyyden laajentaminen kokeilualueiden kuntiin ei muuttaisi KEHA-keskuksen roolia asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden teknisenä ylläpitäjänä. 

Tietoturva 

Tietoturvallisuuden osalta on tarkasteltu esitettyjen muutosten mahdollisesti aiheuttamia riskejä tiedonhallinnalle, tietojenkäsittelylle, tietojärjestelmille ja tietoaineistoille.  

Tietoturvaan liittyvät vastuut eivät ehdotettujen lakimuutosten myötä muutu. Edellä todetuin tavoin KEHA-keskus vastaisi jatkossakin asiakastietojärjestelmän, tietovarannon ja palvelualustan teknisestä tietoturvasta. KEHA-keskus myöntäisi käyttöoikeudet asiakastietojärjestelmään tiedonsaantioikeuden ja käyttötarpeen perusteella. 

Järjestelmämuutoksella, jossa vanha teknologia korvataan uudella, ei lähtökohtaisesti arvioida olevan negatiivisia vaikutuksia ja sen nähdään parantavan tietoturvaa. Uuden tietojärjestelmän käyttöönoton merkittävimmät riskit tietoturvan näkökulmasta liittyvät käyttäjien osaamiseen ja järjestelmän ylläpitäjien teknologiaosaamiseen. Käyttäjien osaamiseen liittyvällä riskillä tarkoitetaan muun muassa sitä, että järjestelmää ei osata käyttää tai sitä, että koulutus ja perehdytys on puutteellista. Järjestelmän ylläpitäjien teknologiaosaamiseen liittyvällä riskillä tarkoitetaan puolestaan esimerkiksi puutteellista testausta ulkoisten tietosuojauhkien osalta.  

TE-digi-hankkeesta laaditaan tietosuojavaikutusten arviointi, jossa roolien ohella tarkastellaan yksityiskohtaisemmin prosesseja ja ohjeistuksia. Tietosuojavaikutusten arvioinnissa tarkastelun kohteena ovat roolit, vastuut ja valta, järjestelmäkehityksen aikainen tekeminen sekä käyttöönottoon valmistautuminen ja käyttö. Arviointi valmistui syyskuussa 2021 ja sitä on tarkoitus hyödyntää hankkeen toteutuksessa ja ohjauksessa. 

Tietoaineistojen muodostaminen ja luovutustapa 

Tarkastelun kohteena on tiedonhallintalaissa säädetyistä velvollisuuksista poikkeaminen ja poikkeamisen perusteet. Tiedonhallintalaissa säädetyt velvollisuudet koskevat asiakirjan sähköiseen muotoon muuttamista, tietojen saatavuutta koneluettavassa muodossa, otteiden ja todistusten keräämistä asiakkailta sekä tietoaineistojen säilytystarpeita ja luovutustapoja. Lakiesitykseen sisältyvillä muutoksilla ei ole vaikutuksia tietoaineistojen muodostamiseen tai säilytystarpeisiin eikä välittömiä vaikutuksia tietojen luovutustapaan. Lakiesityksessä tarkoitetusta tietovarannosta tehtäisiin säännönmukaisia ja vakiosisältöisiä tietojen luovutuksia muun muassa Työnvälitystilastoon. Näihin luovutuksiin käytettäisiin tiedonhallintalain 22 §:n 1 momentin mukaisesti teknisiä rajapintoja.  

Tietovarantojen yhteentoimivuus ja hyödyntäminen 

Esitetyillä muutoksilla ei tunnistettu olevan vaikutuksia viranomaisten välisten tiedonsiirtojen sisältöihin. Uuden palvelualustan käyttöönoton arvioidaan kuitenkin edellyttävän uusien rajapintojen rakentamista viranomaisten välisiä tiedonsiirtoja varten. Rajapintojen rakentamisesta aiheutuu kustannuksia erityisesti KEHA-keskukselle, mutta mahdollisesti myös muille viranomaisille. 

7.1.1  Yleistä palautetta esityksestä

Yleisesti lausuntopalautteessa pidettiin esitysluonnosta kannatettavana ja uuden asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöönottoa tarpeellisena uudistuksena. Myös uuden palvelualustan käyttöönottoa ja erityisesti mahdollisuutta laatia ja julkaista työnhakuprofiili ja mahdollisuutta anonyymiin työnhakuun pidettiin kannatettavana ja yhdenvertaisuuden kannalta tervetulleena uudistuksena. Lisäksi palvelualustalla hyödynnettävän kohtaantoitoiminnallisuuden tarve tunnistettiin.  

Useissa lausunnoissa arvioitiin uuden järjestelmäkokonaisuuden käyttöönotossa kriittiseksi kohdaksi siirtymävaihetta, jolloin samanaikaisesti käytössä on vanha asiakastietojärjestelmä (URA) ja uusi asiakastietojärjestelmä. Useat lausunnonantajat katsoivat, että järjestelmien yhtäaikainen käyttö tulee kuormittamaan asiakastyötä ja muita prosesseja sekä lisäämään virheiden mahdollisuuksia. Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että uuden asiakastietojärjestelmän käyttöön siirtymisen on tarkoitus tapahtua samaan aikaan pohjoismaisen työvoimapalvelumalliin siirtymisen kanssa, minkä koettiin lisäävän siirtymävaiheen haastavuutta. Palautteissa todettiin, että uuden ja vanhan järjestelmän päällekkäisestä käytöstä mahdollisesti aiheutuviin hankaluuksiin on syytä varautua huolellisesti ja toiminnan jatkuminen on turvattava tietojärjestelmämuutosta tehtäessä. Toisaalta palautteessa pidettiin myös tärkeänä, että uudistus tulee voimaan samaan aikaan kuin pohjoismainen työvoimapalveluiden malli. Kansaneläkelaitoksen lausunnossa katsottiin, että jos työnhakumalli tulisi voimaan ennen TE-digi-uudistusta, sen aiheuttamat järjestelmämuutokset pitäisi tehdä sekä nykymuotoiseen että lausuntouudistuksen jälkeiseen järjestelmään. 

Erityisesti kuntien antamissa lausunnoissa katsottiin, että esitys lähtee TE-palvelujen tarpeista, eikä siinä huomioida riittävästi kuntien roolia työllisyyden edistämisen kuntakokeiluissa. Kuntien palautteissa todettiin lisäksi, että esityksessä ei oteta huomioon valmisteilla olevaa palvelurakenneuudistusta, jossa työvoimapalvelut ollaan siirtämässä kuntiin 2024 ja pidettiin tärkeänä, että kunnat otetaan mukaan nykyistä paremmin TE-hallinnon tietojärjestelmien ja palvelualustojen kehittämiseen sekä niihin liittyvän lainsäädännön valmistelemiseen. Saadun palautteen johdosta todetaan tältä osin, että TE-palvelujen siirtoa kuntiin valmistellaan erillisessä hankkeessa ja myös kunnat osallistuvat valmisteluun laajasti.  

7.1.2  Vaikutusten arviointia koskeva palaute

Valtiovarainministeriön lausunnossa todettiin, että ehdotuksessa on tunnistettu vaikutusten kohdistuvan muun muassa uusien rekisterinpitotehtävien kautta myös kuntakokeiluissa mukana oleville kunnille ja työllistymistä edistävässä monialaisessa yhteispalvelussa mukana oleville Kansaneläkelaitokselle ja kunnille ja, että ehdotuksessa on myös arvioitu, että nykyisen asiakastietojärjestelmän korvaaminen uudella järjestelmällä edellyttäisi rajapintojen uudelleen rakentamista muiden viranomaisten asiakastietovarantoihin ja aiheuttaisi näin ollen kustannuksia tietoja käyttäville viranomaisille. Valtiovarainministeriö katsoi lausunnossaan, että vaikutusten arviointia tulisi laajentaa kattamaan säädösehdotuksen vaikutukset mainituille viranomaisille. Lisäksi lausunnossa katsottiin, että ehdotuksen kuntavaikutuksia suhteessa hallituksen vuosia 2022 – 2025 koskevassa julkisen talouden suunnitelmassa asetettuun tavoitteeseen työ- ja elinkeinopalvelujen siirtämisestä kuntiin tulisi arvioida kattavammin. Valtiovarainministeriön lausunnossa katsottiin myös, että kunnille säädettävien velvoitteiden arvioinnissa sekä erityisesti ehdotettujen velvoitteiden voimaantuloaikataulua olisi syytä arvioida laajemmin ja myös suhteessa muihin samanaikaisesti käynnissä oleviin kuntien tehtävien muutoksiin, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen, jonka toimeenpano tulee valtiovarainministeriön mukaan vaatimaan lausunnolla olevan ehdotuksen lisäksi muutoksia samoihin kunnan hallinnossa käyttämiin tietojärjestelmiin ja niissä toteutettavaan tietojenkäsittelyyn.  

Myös Suomen Kuntaliiton lausunnossa todettiin, että vaikutusarvioissa ei ole riittävällä tavalla otettu huomioon muille kuin KEHA-keskukselle aiheutuvia muutoksia ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Lausunnossa todettiin, että kuntien osalta tulisi huomioida välittömät ja välilliset kustannukset, kuten mahdolliset eri tietojärjestelmien integroitumiset. Suuressa osassa kuntia tietojärjestelmistä vastaa kolmas osapuoli.  

Lausuntopalautteen perusteella esityksen vaikutuksia kuntiin ja muihin viranomaisiin on tarkasteltu uudelleen ja arviointia on osin täydennetty. On kuitenkin huomioitava, että tämän lakiesityksen tarkoituksena on mahdollistaa uuden asiakastietojärjestelmäkokonaisuuden käyttöönotto nykyisen asiakastietojärjestelmän elinkaaren päättyessä sekä luoda säädösperusta uuden palvelualustan käyttöönotolle. Esitys ei sisällä ehdotuksia sellaisista henkilötietojen käsittelyä ja tietojärjestelmiä koskevista ratkaisuista, jotka liittyvät käynnissä olevaan työ- ja elinkeinopalvelujen siirtämistä kuntiin koskevaan TE-palvelut 2024 -hankkeeseen. Työ- ja elinkeinopalvelujen siirtoon kunnille liittyvät tietojärjestelmäratkaisut täsmentyvät siirtoa koskevan valmistelun edetessä, jolloin on myös mahdollista arvioida tulevien muutosten vaikutukset kuntiin. 

Useissa lausunnoissa katsottiin, ettei esityksessä ole riittävästi tarkasteltu järjestelmäkokonaisuuden käyttöönoton vaatiman perehdyttämisen, opastuksen ja muun neuvonnan tarvitsemia resursseja tai kustannuksia. Lausuntopalautteessa todettiin, että esityksessä on huomioitu KEHA-keskukselle perehdyttämisestä sekä uuden ja vanhan järjestelmän päällekkäisestä käyttämisestä ja kiinnitettiin huomiota siihen, että käytännössä kuntien palveluksessa olevien henkilöiden perehdyttämisen ovat tehneet KEHA-keskuksen ja kuntakokeiluun siirtyneet työntekijät. Perehdyttämiseen käytetty aika on aina pois asiakaspalvelusta.  

Useissa lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, että vaikutuksista puuttuvat yksityiset palveluntuottajat ja heidän kanssaan tehtävä yhteistyö. Palvelualojen työnantajat Palta ry:n ja Henkilöstöpalveluyritysten liiton lausunnoissa katsottiin, että yksityisiä palveluntuottajia hyödyntämällä saataisiin ratkaistua huomattavasti laaja-alaisemmin työvoiman kohtaannon haasteita ja lisättyä tehokkaammin työllisyyttä. Saadun palautteen perusteella todetaan, että esityksen tarkoituksen on mahdollistaa uuden järjestelmäkokonaisuuden ja palvelualustan käyttöönotto viranomaistoiminnassa. Yksityisten palveluntuottajien rooliin ei tästä syystä ehdoteta muutoksia.  

Kansaneläkelaitoksen lausunto sisälsi arvion uusien rajapintaratkaisujen rakentamisen edellyttämän muutostyön tuntimääristä sekä kustannuksista. Kansaneläkelaitoksen esittämä arvio on otettu huomioon jatkovalmistelussa, kun on täydennetty arviota esityksen vaikutuksista muihin viranomaisiin. 

Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnossa todettiin, että esitetyistä muutoksista erityisesti profilointia hyödyntävän toiminnallisuuden käyttöönotto saattaa lisätä tietosuojavaltuutetun toimistolle esitettyjä kyselyjä toiminnallisuuden yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisuudesta. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston lausunnossa todettiin, että esityksessä ei ole tehty tarvittavaa yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia. Lausunnossa katsottiin, että esityksen jatkotyöstössä tulisi selvittää yksityiskohtaisemmin esityksen yhdenvertaisuusvaikutukset eri ihmisryhmien osalta ja ehdotettu uusi tekoälyä hyödyntävä profilointiin perustuva kohtaantotoiminnallisuus on arvioitava yhdenvertaisuusvaikutusten näkökulmasta. Lausunnossa katsottiin välttämättömäksi, että yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki huomioidaan jatkovalmistelussa esitetyn tekoälyjärjestelmän, sitä koskevan sääntelyn ja sääntelyn perusteluiden osalta. Jatkovalmistelussa on huomioitu saatu palaute ja täydennetty esitykseen arvio sen vaikutuksista yhdenvertaisuuteen.  

7.1.3  Tiedonsaantioikeutta ja asiakastietojen käsittelyä koskeva palaute

Tiedonsaantioikeutta koskeva palaute 

Ehdotettua 12 luvun 6 §:n 1 momentin muuttamista siten, että tiedonsaantioikeus perustuisi tiedon välttämättömyyden sijasta tiedon tarpeellisuuteen pidettiin muun muassa kuntien, TE-toimistojen, Kansaneläkelaitoksen ja Kuntaliiton lausunnoissa kannatettavana muutoksena. Palautteissa katsottiin, että tiedonsaantioikeuden kytkeminen tiedon tarpeellisuuteen sujuvoittaisi tiedonsaantioikeuden toteuttamista käytännössä. Oikeuskanslerinviraston ja oikeusministeriön lausunnoissa ehdotettuun tiedonsaantioikeutta koskevaan muutokseen suhtauduttiin kielteisesti. 

Oikeuskanslerinviraston lausunnossa pidettiin esitettyä tiedonsaantioikeutta varsin laajana, vaikkakin tiedot on viittaussäännöksessä yksilöity. Lausunnossa esitettiin harkittavaksi, tulisiko tiedonsaantioikeuden edellytyksenä olla tietojen välttämättömyys. Lisäksi lausunnossa todettiin, että käsiteltäviä tietoja koskevassa säännöksessä on lueteltu lisäksi tietoja, joita voidaan pitää arkaluonteisina. Lausunnossa todettiin, että arkaluonteisten tietojen osalta perustuslakivaliokunta on katsonut, että tietojen käsittely olisi syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään. Oikeusministeriön lausunnossa tiedonsaantioikeuden laajuuteen kiinnitettiin myös huomiota ja todettiin, että vaikka ehdotetussa 12 luvun 6 §:n 1 momentissa tiedonsaantioikeuden alaan kuuluvat tiedot on lueteltu lain 13 luvun 2 §:ssä niin tietojen yksilöinnin taso vaihtelee. Oikeusministeriö katsoi, että jatkovalmistelussa tulisikin selvittää, voidaanko tietosisällöistä säätää ehdotettua yksityiskohtaisemmin ja varmistua myös siitä, ovatko kaikki viittaussäännöksessä mainitut tiedot todella tarpeen kaikille momentissa mainituille viranomaisille. Myös oikeusministeriön lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että käsiteltäviä tietoja koskeva säännös sisältää arkaluonteisia tietoja, joiden osalta tiedonsaantioikeus tulisi olla sidottu tietojen välttämättömyyteen. Oikeusministeriön lausunnossa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että kyseisten tietojen käsittelyoikeus on mainitussa säännöksessä sidottu välttämättömyyteen. Oikeusministeriön lausunnossa katsottiin, että ehdotettu sääntely on tältä osin epäselvä ja sitä tulee täsmentää. Jatkovalmistelussa on huomioitu oikeuskanslerinviraston ja oikeusministeriön palaute sekä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö ja todettu, että tiedonsaantioikeuden muuttaminen tarpeellisuusharkintaan perustuvaksi edellyttäisi, että tiedonsaantioikeus arvioitaisiin erikseen jokaisen momentissa mainitun viranomaisen kohdalta siten, että tiedonsaantioikeuden piiriin kuuluvat tarpeelliset tiedot yksilöitäisiin säännöksessä viranomaiskohtaisesti. Koska tiedonsaantioikeutta koskevan säännöksen muuttaminen edellä mainitulla tavalla vaatisi perusteellista selvittämistä, jota ei ole mahdollista toteuttaa säädöshankkeen aikataulun puitteissa, on jatkovalmistelussa päädytty ehdottamaan, että tiedonsaantioikeutta koskevaa 12 luvun 6 §:n 1 momenttia ei muuteta tiedonsaantioikeuden sisällön osalta, vaan pykälän sanamuoto pidettäisiin nykyisessä muodossaan.  

Oikeusministeriön lausunnossa todetaan ehdotetun 12 luvun 6 §:n 2 momentin osalta, että tietojen luovuttamista koskeva säännös ei vaikuta vastaavan niitä edellytyksiä, joita perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään salassa pidettävien tietojen luovuttamiselle asettanut. Säännöksestä ei ilmene, missä on säädetty niistä momentissa tarkoitettujen palveluntuottajien tehtävistä, joiden tehtävien suorittamiseksi tietojen saanti olisi välttämätöntä. Jatkovalmistelussa tulisi täsmentää, mihin palveluun kohdassa viitataan. Lausunnon mukaan säännöstä tulisi myös täsmentää siten, että siitä kävisi ilmi minkälaisista henkilöasiakasta koskevista tiedoista on kyse.  

Asiakastietojen käsittelyä koskeva palaute 

Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnossa pidettiin perusteltuna täydentää selvyyden vuoksi 13 luvun 1 §:n 1 momentin säännöstä, mikäli on katsottu, että valvonta, kehittäminen, seuranta, tilastointi, ennakointi ja ohjaus sisältyvät jo säännöksessä tarkoitettuihin lakisääteisiin tehtäviin. Lausunnossa todettiin kuitenkin, että säännöskohtaisia perusteluja olisi kuitenkin tältä osin syytä täydentää. Lisäksi lausunnossa katsottiin, että luonnoksessa esitettyjen seikkojen perusteella jää epäselväksi myös se, onko näistä käyttötarkoituksista muita kuin tilastointia koskevaa sääntelyä arvioitu suhteessa yleiseen tietosuoja-asetukseen. Jatkovalmistelussa esitystä on täydennetty saatu palaute huomioiden. 

Oikeusministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että kansallisen liikkumavaran käyttö ei käy esitysluonnoksesta kaikilta osin ilmi. Lausunnossa todetaan, että kansallinen liikkumavara tulisi kuvata esitysluonnoksessa säännöskohtaisesti ja perusteluista tulisi selvästi ilmetä, millä tavoin esitysluonnoksen on tarkoitus täydentää tai täsmentää tietosuoja-asetusta. Oikeusministeriö katsoi lausunnossaan, että jatkovalmistelussa esitysluonnosta tulisi tältä osin täydentää erityisesti julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 a luvun osalta. Jatkovalmistelussa on täydennetty kansallisen liikkumavaran käyttöä saadun palautteen mukaisesti. 

Oikeusministeriö lausunnossa nostettiin esiin, ettei esitysluonnoksen perusteluissa ole tehty selkoa henkilötietojen käsittelyn perustuvan osittain rekisteröidyn suostumukseen. Ehdotetun julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 13 a luvun 4 §:n 3 momentin mukaan työnhakuprofiilin tiedot voitaisiin työnhakijan suostumuksella siirtää 13 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun viranomaisen tietovarantoon, jos työnhakuprofiilin laatinut henkilö rekisteröidään työnhakijaksi. Lausunnossa todettiin, ettei oikeusministeriö sinänsä pidä epätarkoituksenmukaisena, että tietojen luovutus työnhakuprofiilin tietovarantoon perustuisi rekisteröidyn suostumukseen. Oikeusministeriön mukaan jatkovalmistelussa esitysluonnosta on kuitenkin välttämätöntä täydentää siten, että perusteluista käy ilmi, että henkilötietojen käsittely tältä osin perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan tarkoittamaan suostumukseen. Jatkovalmistelussa esitystä on täydennetty saatu palaute huomioiden. 

Erityisesti ELY-keskusten ja TE-toimistojen lausunnoissa pidettiin kannatettavana ehdotusta lisätä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettuun lakiin säännös, jonka mukaan olisi mahdollista myöntää käyttöoikeus valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmäkokonaisuuteen myös julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tuottajan palveluksessa olevalle henkilölle. 

7.1.4  Palvelualustaa koskeva palaute

Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnossa todettiin, että työnhakuprofiilin laatimista ja profiilin tietoja koskeva 13 a luvun 2 §:n ja työnhakuprofiilin julkaisemista ja profiilien hakemista koskevat säännökset vaikuttavat henkilötietojen suojan näkökulmasta asianmukaisilta ja perustelluilta. Tietosuojavaltuutettu kiinnitti kuitenkin huomiota henkilötietojen suojan toteutumiseksi ehdotettujen suojatoimien rajaamiseen ainoastaan työnhakuprofiileihin. Lausunnossa todettiin, että tietosuojavaltuutetun toimiston käsityksen mukaan luonnollinen henkilö voi toimia myös työnantajan ominaisuudessa sekä siten julkaista työmahdollisuuksia alustalla ja henkilötietojen suojaa tulisi arvioida esityksessä myös tästä näkökulmasta. Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnossa katsottiin lisäksi, että esimerkiksi ehdotettuja työnhakuprofiilien laatimiseen ja julkaisemiseen liittyviä suojatoimia olisi syytä ulottaa koskemaan myös tilanteita, joissa luonnollinen henkilö ilmoittaa työnantajan ominaisuudessa työmahdollisuudesta ja joissa haettavan työpaikan osalta on tavanomaista, että työnantaja ilmoittaa laatimassaan ilmoituksessa itsestään myös esimerkiksi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia ja laissa salassa pidettäväksi säädettyjä tietoja. Huomioi liittyi erityisesti tilanteisiin, joissa luonnollinen henkilö hakee esimerkiksi henkilökohtaista avustajaa.  

Uudenmaan ELY-keskuksen lausunnossa kiinnitettiin huomiota palvelualustan käytön valvontaa koskevaan 13 a luvun 5 §:n säännökseen 2 momenttiin, jossa säädettäisiin, että KEHA-keskus voisi kehottaa määräajassa poistamaan julkaisemastaan sisällöstä lain, käyttöehtojen tai hyvän tavan vastaisen sisällön. Jos asiakas ei noudattaisi kehotusta sisällön poistamisesta, tällöin KEHA-keskus voisi poistaa sisällön, mutta poistamisesta tulisi kuulla asiakasta ja tehdä muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Lausunnossa esitettiin vaihtoehtoa, jossa muutoksenhakuoikeus rajattaisiin esimerkiksi tilanteisiin, joissa asiakkaan koko profiili poistetaan palvelusta tai hänet estetään alustalta, eikä muutoksenhakuoikeutta olisi rajatun, lain tai käyttöehtojen vastaisen sisällön poistamiseen profiilista. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston lausunnossa katsottiin välttämättömäksi, että yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki huomioidaan jatkovalmistelussa esitetyn tekoälyjärjestelmän ja sitä koskevan sääntelyn ja sääntelyn perusteluiden osalta. 

7.1.5  Kokeilulakia koskeva palaute

Ehdotettua kokeilualueen kuntien käsittelyroolien muutosta henkilötietojen käsittelijöistä rekisterinpitäjiksi pidettiin lausuntopalautteessa tärkeänä ja tarkoituksenmukaisena. Ehdotetun muutoksen katsottiin palautteissa selkeyttävän eri toimijoiden tosiasiallisia rooleja henkilötietojen käsittelyssä.  

Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnossa katsottiin kuitenkin, että näin merkittävää lainsäädännön sisällöllistä tarkistusta koskevien perustelujen tulisi olla kattavammat. Lausunnossa todettiin, että esitetyn nojalla epäselväksi ja perustelematta jää esimerkiksi se, missä roolissa työ- ja elinkeinotoimistot ovat kokeilualueiden kuntien suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä. Lisäksi lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että kokeilualueen kuntien roolia yhteisrekisterinpitäjänä ei ole arvioitu siitä lähtökohdasta, miten kunnat osallistuvat henkilötietojen käsittelyn tarkoitusten ja keinojen määrittelemiseen. Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnossa katsottiinkin, että säännöskohtaisia perusteluja tulisi tältä osin täsmentää. Myös kuntien antamissa lausunnoissa kiinnitettiin huomiota kuntien mahdollisuuteen osallistua henkilötietojen käsittelyn tarkoitusten ja keinojen määrittelemiseen. Jatkovalmistelussa esitystä on täydennetty saatu palaute huomioiden. 

7.1.6  Työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annettua lakia koskeva palaute

Ehdotettua rekisterinpitäjiä koskevaa muutosta pidettiin lausuntopalautteissa pääosin kannatettavana. Erityisesti kuntien ja TE-toimistojen lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, että esityksestä jää epäselväksi, miten TYPPI-järjestelmä asemoituu suhteessa tulevaan tietojärjestelmään. Lausunnoissa pidettiin myös tärkeänä, että TYPPI-rekisterin toimintaedellytykset turvataan uuteen järjestelmäkokonaisuuteen siirryttäessä.  

Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnossa viitattiin TYP-lakia koskevassa lausuntopalautteessa kokeilulain osalta lausuttuun ja katsottiin, että viranomaisten rooleja henkilötietojen käsittelyssä olisi syytä perustella yksityiskohtaisemmin sekä arvioida myös siitä lähtökohdasta, miten ne osallistuvat henkilötietojen käsittelyn tarkoitusten ja keinojen määrittämiseen. Lisäksi tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että rekisterinpitäjien vastuun määräytyminen tietojen tallettajan perusteella voi kohdentua oikealle taholle vain, jos tiedon tallettanut taho on riittävän täsmällisesti jäljitettävissä. Lausunnossa korostettiin, että mikäli jäljittäminen on käytännössä haastava toteuttaa, saattavat rekisterinpitäjän tehtävien hoito, rekisteröityjen oikeuksien toteutuminen sekä käsittelyn läpinäkyvä informointi merkittävästi vaikeutua ja katsottiin, että näitä mahdollisia haasteita olisi lakiehdotuksen valmistelussa vielä arvioitava. Myös Kansaneläkelaitoksen lausunnossa katsottiin, että ehdotetun TYP-lain osalta säännöskohtaisiaperusteluja tulisi täsmentää rekisterinpitäjien vastuunjaon osalta. Jatkovalmistelussa on saatu palaute huomioiden täsmennetty TYP-lain säännöskohtaisia perusteluja.