7.1
7.1 Laki Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta
1. luku: Yleiset säännökset
1 §. Lain tarkoitus. Ehdotettavalla uudella lailla Euroopan unionin tilapäisestä matkustusasiakirjasta saatettaisiin kansallisesti voimaan matkustusasiakirjadirektiivi ja sen vaatimukset EU:n tilapäiselle matkustusasiakirjalle. Pykälän sääntelyllä pantaisiin täytäntöön direktiivin 1 artikla. Pykälässä määriteltäisiin EU:n tilapäinen matkustusasiakirja. EU:n tilapäinen matkustusasiakirja olisi yhteen yhdensuuntaiseen matkaan oikeuttava matkustusasiakirja. Tämän lain tarkoituksena olisi säätää EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan mallista, myöntämisen edellytyksistä sekä myöntämistä koskevasta menettelystä. Ehdotettu uusi laki korvaisi nykyisen konsulipalvelulain 41 b §:n sääntelyn hätämatkustusasiakirjasta. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan konsulipalvelulaissa käytetty nimitys ”hätämatkustusasiakirja” ehdotetaan muutettavaksi EU:n tilapäiseksi matkustusasiakirjaksi vastaamaan direktiivin virallisessa käännöksessä käytettyä terminologiaa.
2 §. Lain soveltamisala. Lain 2 §:ssä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen hakiessa EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolisessa maassa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa Suomen edustustosta, Suomen kansalaisen hakiessa EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolisessa maassa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa toisen EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta sekä Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavan perheenjäsenen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen hakiessa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolisessa maassa Suomen edustustosta tai toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Lain soveltamisen kannalta keskeinen käsite edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen määriteltäisiin 3 §:ssä ja sen sisältöä selostetaan jäljempänä sanotun säännöksen perusteluissa.
Pykälä olisi osa direktiivin 3 artiklan 1 kohdan, 4 artiklan sekä direktiivin 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan täytäntöönpanoa.
Matkustusasiakirjadirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on matkustusasiakirja, jonka jäsenvaltio myöntää kolmannessa maassa edustusta vailla olevalle kansalaiselle yhtä ainoaa matkaa varten kansalaisen toivomuksen mukaan joko tämän kansalaisuus- tai asuinjäsenvaltioon taikka poikkeuksellisesti muuhun määränpäähän. Jäsenvaltiot voivat myös päättää myöntää EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja muille saajille 7 artiklan mukaisesti. Direktiivin 4 artiklassa säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiseen liittyvästä menettelystä. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja voidaan myöntää perheenjäsenille, jotka eivät ole unionin kansalaisia, mutta jotka matkustavat sellaisten unionin kansalaisten mukana, jotka eivät ole edustettuja kolmannessa maassa tai omien kansalaisten mukana, jos kyseiset perheenjäsenet asuvat laillisesti jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia sovellettavia viisumivaatimuksia.
3 §. Määritelmät. Pykälässä säädettäisiin lain keskeiset määritelmät, ja sillä pantaisiin täytäntöön Matkustusasiakirjadirektiivin 2 artikla siltä osin kuin artiklaan sisältyvien määritelmien nimenomainen täytäntöönpano katsotaan kansallisesti tarpeelliseksi. Kaikkien direktiivien määritelmien osalta ei ole kansallisesti vakiintuneita tai yleisesti lainsäädännössä käytettäviä käsitteitä.
Ehdotetun pykälän 1 kohta sisältäisi määritelmän kansalaisuusjäsenvaltiosta. Kansalaisuusjäsenvaltiolla tarkoitettaisiin EU:n jäsenvaltiota, jonka kansalainen henkilö ilmoittaa olevansa. Määritelmä perustuu Matkustusasiakirjadirektiivin 2 artiklan 5 alakohtaan.
Ehdotetun pykälän 2 kohta sisältäisi määritelmän työpäivästä. Työpäivällä tarkoitettaisiin tässä laissa kaikkia muita päiviä kuin sen viranomaisen, jolta edellytetään toimia, viettämiä yleisiä vapaapäiviä tai viikonloppuja. Määritelmä perustuu direktiivin 2 artiklan 6 alakohtaan. Määritelmä on yhteneväinen määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY, EURATOM) N:o 1182/71 kanssa. Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan yleisillä vapaapäivillä tarkoitetaan kaikkia siinä jäsenvaltiossa tai yhteisön toimielimessä yleisiksi vapaapäiviksi määriteltyjä päiviä, jossa toimi on määrä suorittaa. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan asetusta sovellettaessa työpäivillä tarkoitetaan kaikkia muita päiviä kuin yleisiä vapaapäiviä, sunnuntaipäiviä ja lauantaipäiviä.
EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa käsiteltäessä työpäivällä tarkoitettaisiin aina sen jäsenvaltion työpäiviä, jossa matkustusasiakirjaa koskevaa asiaa käsitellään. Näin ollen EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa menettelyssä tulisi sovellettavaksi yleensä useamman kuin yhden EU:n jäsenvaltion kansallinen sääntely yleisistä vapaapäivistä.
Ehdotetun pykälän 3 kohta sisältäisi määritelmän Suomen edustustosta. Suomen edustustolla tarkoitettaisiin tässä laissa konsulipalvelulain 9 §:ssä tarkoitettuja suurlähetystöjä, lähetystöjä, pääkonsulaatteja, konsulaatteja, varakonsulaatteja ja konsulitoimipaikkoja. Määritelmä otettaisiin lakiin selvyyden vuoksi kansallisista syistä. EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja myöntäisivät samat Suomen edustustot, jotka antavat konsulipalveluja edustusta vailla oleville EU:n kansalaisille konsulisuojeludirektiivin mukaisesti.
Ehdotetun pykälän 4 kohta sisältäisi edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen määritelmän. Edustusta vailla olevalla EU:n jäsenvaltion kansalaisella tarkoitettaisiin EU:n jäsenvaltion kansalaista, jonka kansalaisuusvaltiolla ei ole Euroopan unionin ulkopuolisessa maassa pysyvää suurlähetystöä, konsulaattia taikka sellaista suurlähetystöä, konsulaattia tai kunniakonsulia, joka pystyisi tietyssä tapauksessa tosiasiassa myöntämään henkilölle matkustusasiakirjan. Määritelmä perustuu matkustusasiakirjadirektiivin 2 artiklan 1 alakohtaan ja vastaa konsulisuojeludirektiivin mukaista määritelmää edustusta vailla olevasta EU:n kansalaisesta. Sääntelyssä selvyyden vuoksi yksilöitäisiin konsulipalvelun antamisen muoto koskemaan nimenomaan matkustusasiakirjan myöntämistä.
2. luku: EU:n tilapäinen matkustusasiakirja
4 §.Matkustamisoikeuden osoittaminen. Pykälässä ehdotetaan kansallisista syistä selvyyden vuoksi viitattavan passilain (671/2006) 2 §:n 1 momenttiin. Suomen kansalainen voisi osoittaa oikeutensa saapua maahan passin sijasta toisen EU:n jäsenvaltion viranomaisen myöntämällä voimassa olevalla EU:n tilapäisellä matkustusasiakirjalla. Passilakiin esitetään tehtäväksi vastaavasti viittaus ehdotettavaan lakiin EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta.
5 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen. Pykälässä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytyksistä. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdat sekä direktiivin 7 artikla siltä osin kuin direktiivin täytäntöönpanossa hyödynnetään 7 artiklan mukaista kansallista liikkumavaraa (direktiivin 7 artiklan 1 kohdan d alakohta).
Lisäksi kansallisista syistä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä vastaavasta toimivaltaisesta viranomaisesta. Esityksessä esitetään, että ulkoministeriö olisi toimivaltainen tekemään päätöksen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä.
Matkustusasiakirjadirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on matkustusasiakirja, jonka jäsenvaltio myöntää kolmannessa maassa edustusta vailla olevalle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle yhtä ainoaa matkaa varten EU:n jäsenvaltion kansalaisen antaman ilmoituksen mukaan joko tämän kansalaisuus- tai asuinjäsenvaltioon taikka poikkeuksellisesti muuhun määränpäähän. Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan EU:n jäsenvaltioiden on myönnettävä direktiivin 4 artiklassa esitetyn menettelyn mukaisesti EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat kolmansissa maissa edustusta vailla oleville EU:n jäsenvaltion kansalaisille, joiden passit tai matkustusasiakirjat ovat kadonneet, varastettu tai tuhoutuneet, tai kun niitä ei muuten voida saada kohtuullisessa ajassa.
Matkustusasiakirjadirektiivin 7 artiklassa jäsenvaltioille annetaan kansallista liikkumavaraa siten, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja voidaan myöntää myös muille kuin edustusta vailla oleville EU-kansalaisille. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan, jos hakijan passi tai matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut tai jos passia tai matkustusasiakirjaa ei muutoin voida saada kohtuullisessa ajassa, jäsenvaltio voi myöntää EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja perheenjäsenille, jotka eivät ole unionin kansalaisia, mutta jotka matkustavat sellaisten unionin kansalaisten mukana, jotka eivät ole edustettuja kolmannessa maassa sekä omien kansalaisten mukana matkustaville perheenjäsenille, jotka eivät ole unionin kansalaisia, jos kyseiset perheenjäsenet asuvat laillisesti jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia sovellettavia viisumivaatimuksia.
Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan kohdassa 10 on todettu, että ottaen huomioon kansallinen oikeus ja käytäntö, avustavan jäsenvaltion olisi voitava myöntää EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja unionin kansalaisten mukana matkustaville perheenjäsenille, jotka eivät ole unionin kansalaisia, jos nämä perheenjäsenet asuvat laillisesti jossain jäsenvaltiossa, kunkin tapauksen yksilölliset olosuhteet huomioiden.
Pykälässä esitetään, että ulkoministeriö olisi toimivaltainen viranomainen myöntämään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytykset säädettäisiin vastaamaan matkustusasiakirjadirektiiviä. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytyksenä olisi se, että hakijan passi tai matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut tai jos passia tai matkustusasiakirjaa ei muutoin voida saada kohtuullisessa ajassa. Sääntely vastaisi direktiivin 3 artiklan 2 kohtaa.
Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan 4 kohdassa on todettu, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja olisi myönnettävä pyynnöstä esimerkiksi matkan aikana syntyneille vastasyntyneille tai tilanteessa, jossa henkilön asiakirjat eivät ole enää voimassa eikä kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi niitä helposti korvata.
Pykälän 1 momentin kohdissa 1, 2 ja 3 säädettäisiin niistä henkilöistä, joille ulkoministeriö myöntäisi hakemuksesta EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan, jos laissa säädetyt myöntämisen edellytykset täyttyvät.
Ulkoministeriö myöntäisi pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakemuksesta edustusta vailla olevalle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan ulkoministeriö myöntäisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, jos perheenjäsen asuu laillisesti jäsenvaltiossa. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan ulkoministeriö myöntäisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan Suomen kansalaisen seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, jos perheenjäsen asuu laillisesti jäsenvaltiossa
Pykälän 1 momentin 1 kohdan sääntely perustuisi matkustusasiakirjadirektiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohtien pakottavaan sääntelyyn. EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnettäisiin edustusta vailla olevalle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle, jos hänen passi tai matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut tai jos passia tai matkustusasiakirjaa ei muutoin voida saada kohtuullisessa ajassa. Tilanteesta, jossa matkustusasiakirjaa ei voisi saada kohtuullisessa ajassa olisi esimerkiksi tilanne, jossa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa haetaan matkan aikana syntyneelle vastasyntyneelle tai jossa hakijan matkustusasiakirja on vanhentunut eikä hänen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sitä helposti korvata uudella.
Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin matkustusasiakirjadirektiivin 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisen kansallisen liikkumavaran puitteissa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, mutta asuu laillisesti EU:n jäsenvaltiossa. Liikkumavaran käyttämisessä tässä yhteydessä on huomioitu, että mahdollisesti muut EU:n jäsenvaltiot käyttävät direktiivin sallimaa kansallista liikkumavaraa siten, että EU:n jäsenvaltio myöntäisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myös oman kansalaisensa seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, mutta joka asuu laillisesti EU:n jäsenvaltiossa. Kyseisen edustusta vailla olevan EU:n kansalaisen ja hänen seurassaan matkustavan perheenjäsenen kääntyessä Suomen edustuston puoleen, tulisi kansallisessa sääntelyssä olla vastaavasti laissa säädetty peruste EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiselle, mikäli kyseisen edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen jäljempänä 8 §:ssä säädetyn kuulemisen yhteydessä vahvistaa perheenjäsenen henkilöllisyyden, kansalaisuuden ja laillisen asumisen eli antaa oikeutuksen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiselle perheenjäsenelle.
Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriö voisi myöntää hakemuksesta EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan Suomen kansalaisen seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, jos perheenjäsen asuu laillisesti EU:n jäsenvaltiossa. Ehdotettu sääntely perustuisi direktiivin 7 artiklan d alakohdan mukaiseen kansalliseen liikkumavaraan, jonka mukaan EU:n jäsenvaltiot voivat myöntää EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myös oman kansalaisensa seurassa matkustavalle perheenjäsenelle, joka asuu laillisesti EU:n jäsenvaltiossa. Myönnettäessä EU:n tilapäinen matkustusasiakirja Suomeen matkustamista varten olisi siten myöntämisen edellytyksenä, että perheenjäsenellä on ulkomaalaislaissa tarkoitettu oleskelulupa tai oleskelukortti voimassa. Mikäli EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnettäisiin toiseen EU:n jäsenvaltioon matkustamista varten olisi edellytyksenä, että perheenjäsen asuu laillisesti kyseisessä EU:n jäsenvaltiossa. Suomen edustustossa tällainen tilanne tulisi kyseeseen esimerkiksi siinä tilanteessa, että toisessa EU:n jäsenvaltiossa asuva Suomen kansalainen ja hänen seurassaan matkustava perheenjäsen hakevat EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa perheenjäsenelle Suomen edustustosta matkustaakseen asuinjäsenvaltioonsa.
Suomen kansalaisen perheenjäsen määräytyisi ulkomaalaislain 37 § tai 154 §:n mukaan.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavan perheenjäsenen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen hakiessa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa, olisi myöntämisen edellytyksenä lisäksi, että hänen henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa sekä laillinen asuminen EU:n jäsenvaltiossa olisi vahvistettu kuulemalla edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista sekä tarvittaessa lailliseen oleskeluun oikeuttavan luvan myöntänyttä EU:n jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista.
Pykälän 2 momentin sääntely johtuu matkustusasiakirjadirektiivistä, jonka mukaan edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavan perheenjäsenen hakiessa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa, ei EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa voida myöntää kuulematta edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista tai tarvittaessa perheenjäsenen asuinjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista. Perheenjäsenen laillinen asuminen EU:n jäsenvaltiossa on EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytyksenä.
6 §.EU:n tilapäinen matkustusasiakirja alaikäiselle. Sääntely EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä alaikäiselle olisi kansallisista syistä johtuva ja sen tarkoituksena olisi estää tilanteet, joissa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen mahdollistaisi lapsen kuljettamisen pysyvästi toiseen valtioon asuinpaikkavaltiostaan vastoin lapsen huoltajan tahtoa. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen alaikäiselle edellyttäisi lähtökohtaisesti alaikäisen huoltajien suostumusta ehdotetun 1 momentin mukaisesti. Pykälän 1 momentin mukaan alaikäiselle voitaisiin myöntää EU:n tilapäinen matkustusasiakirja, jos hänen huoltajat siihen suostuvat. Pykälän 1 momenttia sovellettaisiin silloin, kun alaikäiselle Suomen kansalaiselle haetaan EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa toiselta EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Tällöin ulkoministeriö antaisi toiselle EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle oikeutuksen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiselle, jos alaikäisen hakijan huoltajat ovat antaneet suostumuksensa myöntämiselle. Lisäksi 1 momenttia sovellettaisiin silloin, kun Suomen edustustossa Suomen kansalaisen seurassa matkustavalle alaikäiselle perheenjäsenelle, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen haetaan EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa. Tällöin ulkoministeriö toimivaltaisena myöntävänä viranomaisena, myöntäisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan, jos alaikäisen hakijan huoltajat ovat antaneet suostumuksensa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiselle.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, ettei 1 momentissa säädetty edellytys molempien huoltajien suostumuksesta koske EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä edustusta vailla olevalle alaikäiselle EU:n jäsenvaltion kansalaiselle. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä edustusta vailla olevalle alaikäiselle hakijalle päättäisi hakijan kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen. Ulkoministeriöllä ei siten ole tässä yhteydessä harkintavaltaa arvioida EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytyksiä alaikäiselle hakijalle, vaan harkintavalta EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä alaikäisen edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen osalta on hakijan kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla. Hakijan kansalaisuusjäsenvaltion kuulemisesta säädetään erikseen jäljempänä 8 §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että mikäli alaikäinen on otettu huostaan Suomessa hänen osalta huoltajan puhevaltaa käyttävä määräytyy lastensuojelulain (417/2007) 45 §:n mukaan.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta poiketa 1 momentissa säädetystä pääsäännöstä koskien huoltajien suostumusta. Jos joltakin huoltajalta ei matkan, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi voitaisi saada suostumusta ja jos ratkaisun viivästymisestä aiheutuisi alaikäiselle hakijalle kohtuutonta haittaa, ei huoltajan suostumusta edellytettäisi. Ehdotettu sääntely vastaisi passilain (671/2006) ja henkilökorttilain (663/2016) vastaavia säädöksiä passin tai matkustusoikeudellisen henkilökortin myöntämisestä alaikäiselle. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen tai oikeutuksen antaminen myös niissä tilanteissa, joissa lapsen toista huoltajaa ei tavoiteta, ja jos oikeutuksen antamatta jättäminen tai EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämättä jättäminen aiheuttaisi kohtuutonta haittaa alaikäiselle hakijalle.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, jos huoltaja on nimenomaisesti evännyt suostumuksensa, oikeutus voidaan antaa tai EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myöntää alaikäiselle, jos EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämättä jättäminen olisi selvästi vastoin lapsen etua ja jos voidaan pitää ilmeisenä, ettei lasta vastoin huoltajansa suostumusta muutoin kuin tilapäisesti viedä asuinvaltiostaan toiseen valtioon. Sääntely vastaisi passilain sääntelyä. Säännöksen tarkoituksena on estää lapsen huoltajien välillä vallitsevien erimielisyyksien aiheuttamat lapsen kannalta kohtuuttomat tapaukset, jossa huoltaja epää suostumuksensa ainoana tarkoituksenaan haitan aiheuttaminen toiselle huoltajalle tai lapselle.
7 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakeminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että hakemuksessa olisi annettava tiedot hakijan sukunimestä, etunimestä tai etunimistä, kansalaisuudesta, syntymäajasta sekä sukupuolesta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hakemukseen liitettävistä asiakirjoista. Hakemukseen on liitettävä hakijan valokuva, josta hakija on hyvin tunnistettavissa. Valokuvan tulee olla ICAOn asiakirja 9303, osassa 3 vahvistettujen standardien mukainen. Lisäksi hakemukseen tulisi liittää jäljennös hakijan kaikista käytettävissä olevista henkilöllisyyden tunnistamisvälineistä, jos nämä ovat saatavilla. Matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan henkilöllisyyden tunnistamisvälineitä olisivat muun muassa henkilö- tai ajokortti, korvatun asiakirjan tyyppi ja numero sekä kansallinen rekisterinumero tai henkilötunnus. Pykälän 2 momentissa implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 2 kohta siltä osin kuin siinä säädetään niistä tiedoista, jotka avustavan jäsenvaltion viranomaisen on toimitettava hakijan kansalaisuusjäsenvaltion viranomaiselle. Hakijan henkilötietojen luovuttamisesta hakijan kansalaisuusjäsenvaltiolle säädettäisiin jäljempänä 19 §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että hakijan tulisi saapua edustustoon henkilökohtaisesti henkilöllisyyden selvittämistä varten. Suomen edustusto tarkistaisi hakijan henkilöllisyyden hakijan antamasta valokuvasta ja henkilöllisyyttä osoittavista asiakirjoista.
Ehdotetussa sääntelyssä esitetään käytettäväksi kansallista liikkumavaraa siltä osin, ettei hakijasta otettaisi kasvokuvaa Suomen edustustossa, vaan hakemukseen liitettäisiin direktiivin mukainen ICAOn asiakirja 9303, osassa 3 vahvistettujen standardien mukainen valokuva. Kansallisen liikkumavaran käytöstä on esitetty selvitys kohdassa 5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset.
8 §.Kuuleminen. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 1 ja 5 kohdat sekä 7 artiklan 2 kohdan b alakohta. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan, kun jäsenvaltio vastaanottaa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan hakemuksen, sen on mahdollisimman pian ja viimeistään kahden työpäivän kuluttua hakemuksen vastaanottamisesta kuultava hakijan kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista hakijan kansalaisuuden ja henkilöllisyyden todentamiseksi.
Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan kohdassa 5 todetaan, että on tarpeen luoda yksinkertaistettu yhteistyö- ja koordinointimenettely avustavan jäsenvaltion ja edustusta vailla olevan kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion välille. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuulemiset suoritetaan mahdollisimman nopeasti, tavallisesti muutaman työpäivän kuluessa.
Matkustusasiakirjandirektiivin 4 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat perustellussa tapauksessa ylittää kohdassa 1 säädetyn määräajan. Direktiivin mukaan avustavan jäsenvaltion olisi voitava myöntää EU:n tilapäinen matkustusasiakirja kansalaisuusjäsenvaltiota etukäteen kuulematta ainoastaan äärimmäisen kiireellisissä tapauksissa. Sitä ennen jäsenvaltioiden olisi yleensä pitänyt käyttää kaikki käytettävissä olevat keinot ollakseen yhteydessä kansalaisuusjäsenvaltioon. Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi ensin yritettävä toimittaa osa asiaankuuluvista tiedoista, kuten hakijan nimi, kansalaisuus ja syntymäaika. Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään kuulemisesta seurassa matkustavan perheenjäsen osalta. Kuuleminen koskisi tällöin sen EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiota, jonka mukana perheenjäsen matkustaa, ja tarvittaessa perheenjäsenen asuinjäsenvaltiota eli sitä EU:n jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, joka on myöntänyt perheenjäsenelle lailliseen oleskeluun oikeuttavan luvan Edellä 4 artiklan 6 kohdasta poiketen EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa ei myönnetä perheenjäsenelle, ennen kuin on kuultu sen EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiota, jonka mukana perheenjäsen matkustaa, ja tarvittaessa perheenjäsenen asuinjäsenvaltiota eli lailliseen oleskeluun oikeuttavan luvan myöntänyttä EU:n jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista.
Matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan, jos kansalaisuusjäsenvaltio vastustaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä kansalaiselleen, EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa ei myönnetä ja kansalaisuusjäsenvaltio vastaa konsuliviranomaisten antaman suojan tarjoamisesta kansalaiselleen oikeudellisten velvoitteidensa ja käytäntönsä mukaisesti. Avustavan jäsenvaltion on tiiviisti kansalaisjäsenvaltiota kuullen ilmoitettava asiasta hakijalle.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ulkoministeriön tai Suomen edustuston olisi kuultava edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista hakijan henkilöllisyyden ja kansalaisuuden vahvistamiseksi. Ulkoministeriön tai Suomen edustuston olisi kuultava kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista viipymättä ja viimeistään kahden työpäivän kuluttua EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan hakemuksen vastaanottamisesta. Perustellusta syystä ulkoministeriö tai Suomen edustusto voisivat ylittää säädetyn kahden työpäivän mukaisen määräajan. Esityksessä sekä ulkoministeriöllä että Suomen edustustolla olisi toimivalta suorittaa kuuleminen. Pääsääntöisesti kuulemisen suorittaisi ulkoministeriö. Käytännössä erityisesti kiireellisissä tapauksissa myös Suomen edustusto on suorittanut toisen EU:n jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kuulemisen. Ehdotettu sääntely siitä, että sekä ulkoministeriö että Suomen edustusto voisivat kuulla toisen EU:n jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista perustuisi jo nykyisin noudatettuun menettelyyn kuulemisen suorittamisesta ja mahdollistaisi joustavan menettelyn erityisesti kiireellisissä tilanteissa. Käytännössä kuuleminen toteutetaan sähköpostitse.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuulemisesta silloin, kun EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa hakee Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen. Hakemuksen johdosta ulkoministeriön tai edustuston olisi tällöin kuultava sen edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, jonka seurassa kyseinen perheenjäsen matkustaa ja tarvittaessa kyseisen perheenjäsenen asuinjäsenvaltiota eli lailliseen oleskeluun oikeuttavan luvan myöntänyttä EU:n jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista. Kyseisellä momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäinen lause.
Pykälän 3 momentin mukaan, jos edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion viranomainen vastustaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä, ei EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa myönnettäisi hakijalle. Ennen hylkäävän päätöksen antamista ulkoministeriön tai Suomen edustuston olisi ilmoitettava asiasta hakijalle ja kuultava hänen kansalaisuusjäsenvaltionsa toimivaltaista viranomaista. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 4 kohta, jonka mukaan, jos kansalaisuusjäsenvaltio vastustaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä kansalaiselleen, sen on ilmoitettava tästä avustavalle jäsenvaltiolle. Tässä tapauksessa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa ei myönnetä ja kansalaisuusjäsenvaltio vastaa konsuliviranomaisten antaman suojan tarjoamisesta kansalaiselleen oikeudellisten velvoitteidensa ja käytäntönsä mukaisesti. Avustavan jäsenvaltion on kansalaisjäsenvaltiota kuullen ilmoitettava asiasta hakijalle.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta olla kuulematta kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaista viranomaista ja sillä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 6 kohta. Direktiivin 4 artiklan 6 kohdan mukaan EU:n jäsenvaltio voi äärimmäisen kiireellisissä tapauksissa myöntää EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan kuulematta etukäteen hakijan kansalaisuusjäsenvaltiota. Sitä ennen EU:n jäsenvaltion on pitänyt käyttää kaikki käytettävissä olevat keinot ollakseen yhteydessä edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaiseen viranomaiseen. Avustavan jäsenvaltion on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä ja sen saaneen henkilön henkilöllisyydestä. Ilmoituksessa on mainittava kaikki EU:n tilapäiseen matkustusasiakirjaan sisällytetyt tiedot. Kuulematta jättämistä koskeva mahdollisuus koskisi vain niitä tilanteita, joissa hakijana on edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen. Sen sijaan Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n kansalaisen seurassa matkustavan perheenjäsenen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen, hakiessa EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa, olisi kuuleminen aina toimitettava perheenjäsenen henkilöllisyyden, kansalaisuuden ja laillisen oleskelun selvittämiseksi.
9 §.Päätös EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön olisi tehtävä päätös EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä ja Suomen edustuston olisi luovutettava EU:n tilapäinen matkustusasiakirja hakijalle viipymättä ja viimeistään kahden työpäivän kuluttua siitä, kun edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen henkilöllisyyden ja kansalaisuuden tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavan perheenjäsenen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen henkilöllisyyden, kansalaisuuden ja laillisen asumisen EU:n jäsenvaltiossa. Perustellusta syystä määräaika voitaisiin ylittää. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan luovuttaminen edellyttäisi käyntiasiointia Suomen edustustossa. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 3 kohta siltä osin kuin siinä säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisestä ja direktiivin 4 artiklan 5 kohta. Artiklan kohdan 3 mukaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on annettava hakijalle mahdollisimman pian ja viimeistään kahden työpäivän kuluttua sen jälkeen, kun hakijan kansalaisuusjäsenvaltio on vahvistanut hakijan henkilöllisyyden ja kansalaisuuden. Tämä tarkoittaa, että myös päätös asiasta on tehtävä vastaavassa määräajassa. Direktiivin 4 artiklan 5 kohdan mukaan perustellusta syystä säädetty määräaika voitaisiin ylittää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että Suomen edustusto tulostaisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran ja liittäisi sen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen matkustusasiakirjadirektiivin liitteen I mukaisesti. EU:n tilapäinen matkustusasiakirja voitaisiin ainoastaan poikkeuksellisesti ylivoimaisen teknisen esteen vuoksi täyttää käsin, jos tulostamalla täytettyä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäistä tarraa ei ole mahdollista myöntää kohtuullisessa ajassa. Tällöin valokuva on suojattava vaihtamiselta.
Pykälän 2 momentissa implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 5 kohta, jonka mukaan kaikki EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan tehdyt merkinnät, kasvokuva mukaan lukien, on painettava. Direktiivin johdanto-osan 13 kohdassa todetaan, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra olisi tulostettava avustavan jäsenvaltion suurlähetystössä tai konsulaatissa käyttäen samoja tulostimia kuin viisumitarrojen tulostamisessa käytetään. Lisäksi momentissa implementoitaisiin direktiivin 8 artiklan 7 kohta ja direktiivin liitteen I kohta 3, jossa säädetään tarran kiinnittämisestä yhtenäiseen lomakkeeseen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kansallisista syistä lisäksi siitä, että mikäli EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään hakemuksen mukaisesti, hakijalle ei annettaisi erillistä hallintopäätöstä. Jos EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään 6 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksessa ilman kaikkien huoltajien suostumusta taikka EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään hakemuksesta poiketen, hakijalle annetaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirjan ohella erillinen hallintopäätös. Hakemuksen mukaisesti myönnetty EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on oikeuden myöntävä hallintopäätös, jolloin erillisen hallintopäätöksen laatiminen ei ole tarpeellista, koska hallintolain (434/2003) 7 luvun säännökset päätöksen sisällöstä, muodosta ja perustelemisesta tulevat EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisällössä huomioiduiksi.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kansallisista syistä siitä, että EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan lain mukaisista tehtävien hoitamisesta Suomen edustustoissa säädettäisiin tarkemmin konsulipalvelulain 9 §:ssä ja sen nojalla annetussa asetuksessa. EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan tehtävän kuuluminen Suomen edustuston toimivaltaan määräytyisi tämän lain mukaisesti, kun taas palvelujen antamisesta Suomen edustustossa säädettäisiin tarkemmin konsulipalvelulain 9 §:ssä ja sen nojalla annetussa asetuksessa. Viittaus konsulipalvelulain säännöksiin toimivaltaisesta edustustosta koskisi tässä laissa edustustojen tehtäviksi säädettyjä tehtäviä.
10 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan voimassaolo. Pykälässä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan voimassaolosta. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 6 artikla. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään siksi ajaksi, jota sen myöntämistä edellyttävä matka-aika vaatii lisättynä kahdella päivällä. Direktiivin 6 artiklan mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan on oltava voimassa niin pitkään, kuin sen matkan tekeminen edellyttää, jota varten asiakirja on myönnetty. Tätä aikaa laskettaessa on otettava huomioon tarvittavien yöpymisten ja jatkoyhteyksien vaatima aika. Artiklan mukaan voimassaoloaikaan on sisällyttävä ylimääräinen kahden päivän lisäaika. Voimassaoloaikaan lisättävät päivät olisivat ne päivät, jotka seuraavat tosiasiallisesti matka-ajan päättymistä. Lisäpäivillä ei tarkoitettaisi edellä 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua työpäivää.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan voimassaoloaika saisi olla pidempi kuin 15 kalenteripäivää vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kalenteripäiviksi laskettaisin tosiasialliset kalenteripäivät. Kalenteripäivällä ei tarkoittaisi 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa määriteltyä työpäivää.
Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan 8 kohdan mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan olisi yhteen ainoaan matkaan oikeuttavana asiakirjana oltava voimassa sen ajan, joka kyseiseen matkaan tarvitaan. Ottaen huomioon nykyajan matkustamisen mahdollisuudet ja nopeuden EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan voimassaoloaika saisi ylittää 15 kalenteripäivää vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.
11 §. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen malli. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä mallista. Pykälässä implementoitaisiin direktiivin 8 artikla.
Matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja muodostuu EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä lomakkeesta ja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä tarrasta, joiden on oltava direktiivin liitteissä I ja II esitettyjen eritelmien ja direktiivin 9 artiklan mukaisesti vahvistettujen täydentävien teknisten eritelmien mukaisia. Direktiivin liitteen II kohdassa kaksi todetaan, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava turvatekijät, joilla varmistetaan riittävä suoja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan väärentämistä vastaan.
Matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolla on valta antaa direktiivin 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteiden I ja II sekä direktiivissä olevien ICAOn asiakirjan 9303 vahvistamiin standardeihin tehtyjen viittausten muuttamiseksi tekniikan kehityksen vuoksi.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin direktiivin mukaisesti, että EU:n tilapäinen matkustusasiakirja muodostuu EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä lomakkeesta ja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisestä tarrasta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen ja yhtenäisen tarran on oltava direktiivin liitteissä I ja II esitettyjen teknisten eritelmien sekä komission täytäntöönpanosäädöksissä sekä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen täydentävien teknisten eritelmien mukaisia.
Matkustusasiakirjadirektiivin liitteessä I säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen eritelmistä. Direktiivin liitteen I mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen on oltava malliltaan kolmitaitteinen. Taitettuna lomakkeen on oltava kooltaan ISO/IEC 7810 ID-3 –standardin mukainen. Liitteessä I on lisäksi määritelty yhtenäisen lomakkeen sivujen sisältö. Sivu yksi on etusivu, jossa tulee olla ilmaus ”EUROOPAN UNIONI” kaikilla unionin virallisilla kielillä sekä tekstit ”EMERGENCY TRAVEL DOCUMENT” ja ”TITRE DE VOYAGE PROVISOIRE”. Siinä on oltava myös 12 kultaisen tähden muodostama ympyrä. Sivu kaksi sisältää yhtenäisen tarran. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on kiinnitettävä lujasti EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen toiselle sivulle siten, että sitä ei voi poistaa helposti. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on kiinnitettävä sivun reunaan, reunan suuntaisesti. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran koneluettava alue on sijoitettava sivun ulkoreunan suuntaisesti. Asiakirjan myöntävien viranomaisten leima on sijoitettava EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan siten, että se ulottuu sivulle. Yhtenäisen lomakkeen kolmannella ja neljännellä sivulla on oltava ilmauksen ”Emergency Travel Document” ja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran otsikoiden käännökset kaikilla unionin virallisilla kielillä englantia ja ranskaa lukuun ottamatta. Lisäksi niillä on oltava seuraava teksti:
”This EU Emergency Travel Document is a travel document issued by a Member State of the European Union for a single journey to the holder's Member State of nationality or residence or, exceptionally, to another destination. Authorities of non-EU countries are hereby requested to allow the holder to pass freely without hindrance.”
”Le présent titre de voyage provisoire de l'UE est un titre de voyage délivré par un État membre de l'Union européenne aux fins d'un trajet unique vers l'État membre de nationalité ou de résidence du détenteur, ou, à titre exceptionnel, vers une autre destination. Les autorités des pays tiers sont priées d'autoriser le détenteur du titre de voyage provisoire à circuler sans entraves.”
Yhtenäisen lomakkeen sivut viisi ja kuusi on varattu viisumeille sekä maahantulo- ja maastalähtöleimoille. Lisäksi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen seitsemännumeroinen numero on painettava valmiiksi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen.
Matkustusasiakirjadirektiivin liitteessä II säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran ominaisuuksista. Direktiivin liitteen II 1 kohdan mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava korkeiden turvallisuusvaatimusten mukaisesti painettu haltijan kasvokuva, paitsi jos käytetään valokuvaa 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kasvokuvan tai valokuvan on oltava 4 artiklan 2 kohdan mukaisissa tarkoituksissa käytetty kuva. Valokuvan tulee olla ICAOn asiakirjan 9303, osassa 3 vahvistettujen standardien mukainen. Kohdan 2 mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava turvatekijät, joilla varmistetaan riittävä suoja väärentämistä vastaan ottaen erityisesti huomioon yhtenäisessä viisumin kaavassa käytetyt turvatekijät. Liitteen I kohdan 3 mukaan samoja turvatekijöitä on käytettävä kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Liitteen II kohdan 4 mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava a) lyhenne ”EU ETD/TVP UE”; b) teksti ”European Union/Union européenne”; c) ICAOn asiakirjassa 9303 vahvistettu kolmikirjaiminen tunnus ”EUE”. Liitteen II kohdan 5 mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava vaakasuunnassa seitsemännumeroinen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran numero, joka on valmiiksi painettu mustalla. On käytettävä erikoiskirjasinlajia. Tämän numeron edellä on oltava ICAOn asiakirjassa 9303 vahvistettu asiakirjan myöntävän jäsenvaltion kaksikirjaiminen maatunnus, joka voi olla valmiiksi painettu tai joka voidaan lisätä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäistä tarraa täytettäessä.
Liitteen II kohdassa 6 määritellään tarrassa olevat täytettävät kentät, jotka täytetään jäljempänä 13 §:ssä tarkoitetuilla tiedoilla. Lisäksi liitteen II kohdan 9 mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa on oltava ”Huomautuksia”-kenttä, jota myöntävän viranomaisen on käytettävä tarvittavien lisätietojen, esimerkiksi korvattavan asiakirjantyypin ja numeron ilmoittamiseen. Lisäksi liitteessä II määritellään päivämäärien kirjoitustapa sekä säädetään yhtenäisessä tarrassa olevista koneluettavista tiedoista.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä matkustusasiakirjadirektiivin liitteiden I ja II vaatimuksista koskien EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen ja yhtenäisen tarran teknisisiä eritelmiä. Asetuksella saatettaisiin kansallisesti voimaan matkustusasiakirjadirektiivin liitteissä I ja II olevat EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tekniset vaatimukset.
12 §.EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen valmistaminen ja tilaaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriö vastaisi siitä, että Suomen edustusto antaa EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat käyttäen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisiä lomakkeita ja tarroja.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön olisi tilattava EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäiset lomakkeet ja tarrat toimijalta, jolla on tehtävän asianmukaisen hoitamisen edellyttämät tekniset, taloudelliset ja toiminnalliset valmiudet. Ulkoministeriön olisi sovittava toimijan kanssa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatuun liittyvistä vaatimuksista sekä muista tehtävän asianmukaisen hoitamisen kannalta tarpeellisista seikoista ottaen huomioon komission teknisissä eritelmissä EU:n tilapäiselle matkustusasiakirjalle säädetyt vaatimukset.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön olisi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille sen toimijan nimi, joka valmistaa sen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäiset lomakkeet ja tarrat, sekä toimijan vaihtamisesta.
Pykälällä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 10 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä elin, joka vastaa EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäisten lomakkeiden ja tarrojen valmistamisesta. Direktiivin mukaan useat tai kaikki jäsenvaltiot voivat nimetä saman elimen. Artiklan 2 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille sen elimen nimi, joka valmistaa sen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäiset lomakkeet ja tarrat. Jos jäsenvaltio vaihtaa nimeämäänsä elintä, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.
Ulkoministeriöllä olisi siis velvollisuus vastata siitä, että Suomen myöntämät tilapäiset matkustusasiakirjat ovat laadultaan sellaisia kuin matkustusasiakirjadirektiivi ja sitä täydentävät komission tekniset eritelmät edellyttävät ja tässä tehtävässään sen tulee tilata lomakkeet ja tarrat toimijalta, joka pystyy matkustusasiakirjadirektiivin ja sitä täydentävien komission teknisten eritelmien vaatimusten mukaisia lomakkeita ja tarroja toimittamaan. Yhtenäisten lomakkeiden ja tarrojen valmistamista koskeva tehtävä on viranomaista avustava tekninen tehtävä. Valmistusvaiheessa asiakirjoihin ei tallenneta hakijan henkilötietoja. Kyse on niin sanottujen blanco- lomakkeiden ja tarrojen valmistamisesta ja niiden tilaamisesta.
Pykälässä säädettäisiin yhtenäisen lomakkeiden ja tarrojen valmistajaa koskevista edellytyksistä. Ulkoministeriön olisi tilattava EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäiset lomakkeet ja tarrat toimijalta, jolla on tehtävän asianmukaisen hoitamisen edellyttämät tekniset, taloudelliset ja toiminnalliset valmiudet. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisten lomakkeiden ja tarrojen tilauksen tekemisen yhteydessä huolehdittaisiin, että valmistajalla, jolta yhtenäiset lomakkeet ja tarrat tilataan, olisi tehtävän asianmukaisen hoitamisen edellyttämät valmiudet.
Pykälässä säädettäisiin myös toimijan kanssa tehtävän tilauksen sisällöstä. Ulkoministeriön olisi sovittava toimijan kanssa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatuun liittyvistä vaatimuksista sekä muista tehtävän asianmukaisen hoitamisen kannalta tarpeellisista seikoista ottaen huomioon komission teknisissä eritelmissä EU:n tilapäiselle matkustusasiakirjalle säädetyt vaatimukset.
Esityksen valmistelun aikana on komission EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa alatyöryhmässä nimetty italialainen Istituto Poligrafico e Zecca dello Stato (IPZS) valmistamaan matkustusasiakirjadirektiivin mukaisesti keskitetysti EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiset lomakkeet ja tarrat niille EU:n jäsenvaltioille, jotka haluavat tilata ne keskitetysti.
13 §. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran sisältö. Pykälässä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarran tiedoista ja sillä pantaisiin osittain täytäntöön matkustusasiakirjadirektiivin 8 artikla ja liite II. Täytäntöönpano koskisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran sisältämien tietojen yksilöintiä. Direktiivin 8 artikla 5 kohdan mukaan kaikki EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan tehdyt merkinnät, kasvokuva mukaan lukien, on painettava. Painettuun EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan ei saa tehdä muutoksia käsin. Tarraan merkittävät tiedot tallennetaan AHA-järjestelmään, josta ne tulostetaan tarralle edustustossa.
Pykälän 1 momentissa yksilöitäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa olevat tiedot. EU:n tilapäinen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra sisältäisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan sukunimen, etunimet, kansalaisuuden, syntymäajan ja sukupuolen. Lisäksi EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta kävisi ilmi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämispäivä ja viimeinen voimassaolopäivä, matkustusasiakirjan myöntänyt jäsenvaltio ja jäsenvaltion myöntävän viranomaisen sijaintipaikka, määränpäänä oleva maa ja mahdollinen kauttakulkumaa, joihin matkustamista varten EU:n tilapäinen matkustusasiakirja myönnetään sekä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen lomakkeen numero.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarraan olisi liitettävä matkustusasiakirjan haltijan valokuva, jonka hän on antanut hakiessaan EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa. Valokuvan tulee olla ICAOn asiakirja 9303 osassa 3 vahvistettujen standardien mukainen.
Pykälän 1 ja 2 momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin liitteen II kohta 6, jossa on lueteltu EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran kenttiin täytettävät tiedot ja valokuva. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran on sisällettävä ICAOn asiakirjan 9303 mukaiset asiaankuuluvat koneluettavat tiedot ulkorajoilla tapahtuvien tarkastusten helpottamiseksi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että EU:n tilapäiseen matkustusasiakirjan yhtenäiseen tarraan ei saa tehdä muutoksia sen jälkeen, kun yhtenäinen tarra on Suomen edustustossa painettu eli tulostettu viisumitulostimella tai se on täytetty käsin kirjoittamalla. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 5 kohdan sääntely siitä, ettei painettuun tai käsin täytettyyn EU:n tilapäiseen matkustusasiakirjaan saa tehdä muutoksia käsin.
14 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan turvaominaisuuksiin liittyvät toimivaltuudet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriö vastaisi siitä, että Suomen edustustojen antamat EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat täyttävät tässä laissa ja komission täytäntöönpanopäätöksessä säädetyt turvaominaisuudet. Kyseisestä toimivaltasäädöksestä ei säädetä matkustusasiakirjadirektiivissä, vaan kyse on kansallisesta lisäsääntelystä toimivaltaisesta viranomaisesta.
Ulkoministeriö on käytännössä vastannut, siitä, että EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen muotovaatimukset toteutetaan EU-sääntelyn mukaisesti ja siten vastannut EU:n tilapäisiin matkustusasiakirjoihin liittyvästä EU-lainsäädännön kansallisesta toimeenpanosta. Matkustusasiakirjadirektiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä ulkoministeriön tehtävästä säätäminen myös tältä osin on tullut ajankohtaiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisältämien tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseksi siihen voitaisiin lisätä digitaalinen leima. Digitaalisen leiman käyttöönotto tulisi pakolliseksi sen jälkeen, kun komissio on antanut asiasta matkustusasiakirjadirektiivin 9 artiklan nojalla täytäntöönpanopäätöksen.
Pykälän 3 momentissa esitetään kansallista sääntelyä viranomaisesta, joka loisi digitaalisen leiman varmenteen sekä tuottaisi varmenteen käyttämiseen tarvittavan allekirjoituspalvelun. Ehdotuksen mukaan Digi- ja väestötietovirasto loisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan digitaaliseen leimaan tallennettujen tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseen liittyvän varmenteen. Lisäksi Digi- ja väestötietovirasto tuottaisi varmenteen käyttämiseen tarvittavan allekirjoituspalvelun. Komissio ei ole vielä hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa antanut asiasta matkustusasiakirjadirektiivin 9 artiklan nojalla täytäntöönpanopäätöstä. Digitaalisen leiman käyttöönotto tapahtuisi komission täytäntöönpanopäätöksellä.
Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan 12 kohdassa on todettu, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan olisi sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot ja täytettävä korkeat tekniset vaatimukset, erityisesti jäljittelyn ja väärentämisen estämiseksi tarvittavien turvaominaisuuksien osalta. Direktiivin johdanto-osan 13 kohdassa on todettu, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra olisi laadittava saman mallin mukaan kuin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1683/95 säädetty yhtenäinen viisumin kaava, ja siinä olisi oltava vastaavanlaiset turvaominaisuudet mukaan luettuna konelukurivi. Hallituksen esityksen valmistelun aikana komissio on todennut, että jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa digitaalinen leima joustavasti käyttöön sen jälkeen, kun komissio on antanut asiasta täytäntöönpanopäätöksen. Tämän vuoksi valmistelussa on katsottu tarkoituksenmukaisesti säätää digitaalisen leimaan liittyvistä toimivaltuuksista direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä.
3. luku: Henkilötietojen käsittely
15 §. Henkilötietojen käsittelytarkoitus. Pykälässä säädettäisiin henkilötietojen käsittelytarkoituksesta EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa kokevassa menettelyssä ja päätöksenteossa. Ulkoministeriö ja Suomen edustustot saisivat käsitellä tässä laissa tarkoitettuja henkilötietoja, jos se on tarpeen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakijan henkilöllisyyden todentamiseen tässä laissa säädetyn menettelyn mukaisesti, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran painamiseen eli tulostamiseen Suomen edustustossa ja hakijan matkustamisen helpottamiseen.
Pykälällä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 15 artiklan 1 kohdan säännös, jonka mukaan direktiivin soveltamiseksi käsiteltäviä henkilötietoja, mukaan lukien 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakijan kasvokuva tai valokuva, saa käyttää ainoastaan hakijan henkilöllisyyden todentamiseen 4 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran painamiseen ja kyseisen hakijan matkustamisen helpottamiseen. Avustavan jäsenvaltion ja kansalaisuusjäsenvaltion on varmistettava henkilötietojen asianmukainen turvallisuus. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan käsittely sisältää henkilötietojen käsittelyä, joka kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteen sopimattomalla tavalla.
Esityksessä on arvioitu kansallista liikkumavaraa. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa säädetään käsittelyn lainmukaisuudesta. Kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan kansallisesti on mahdollista säätää tietosuoja-asetusta täydentävästi, jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisten velvoitteiden noudattamiseksi (6 artiklan 1 kohta c). Ulkoministeriö ja Suomen edustustot käsittelevät henkilötietoja tässä laissa niille säädettyjen lakisääteisten tehtävien hoitamista varten. Tietosuoja-asetuksesta on jo johdettavissa käyttötarkoitussidonnaisuutta koskeva yleinen velvoite. Esitetty sääntely henkilötietojen käsittelytarkoituksesta johtuu direktiivistä, jossa käyttötarkoitus on yksilöity EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevaan käsittelyyn. Ehdotetun sääntelyn voidaan katsoa kuuluvan edellä kerrotun tietosuoja-asetuksen 6 artikla 1 kohdan c alakohdan mukaiseen sallittuun kansalliseen sääntelyalaan. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan asian käsittelyssä olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan käsittely on lainmukaista, kun se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely on oikeasuhteisuusperiaatteen mukaisesti rajoitettu direktiivin edellyttämiin täytäntöönpanoa koskeviin erityissäännöksiin.
EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevaa hakemusta käsiteltäisiin tässä laissa esitetyllä tavalla sekä Suomen edustustossa, että ulkoministeriössä.
16 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tietojen oikeellisuus. Pykälässä säädettäisiin ulkoministeriön vastuusta koskien EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tietojen oikeellisuutta. Ulkoministeriö myöntävänä viranomaisena vastaisi siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tiedot ovat hakemuksen mukaiset. Hakijaa koskevan koneluettavan osan tietojen on oltava yhdenmukaiset vastaavien EU:n tilapäisessä matkustusasiakirjassa nähtävissä olevien tietojen kanssa. Momentin sääntely johtuisi kansallisista syistä. EU-sääntelystä johtuvista tehtävistä ei voi johtaa toimivaltaa kansallisille viranomaisille, minkä vuoksi ulkoministeriölle kuuluvasta tehtävästä vastata tietojen oikeellisuudesta säädettäisiin nimenomaisesti. Momentilla implementoitaisiin osittain myös matkustusasiakirjadirektiivin 15 artiklan 1 kohta siltä osin kuin siinä säädetään jäsenvaltion vastuusta varmistaa henkilötietojen asianmukainen turvallisuus. Turvallisuudella voidaan arvioida tarkoitettavan myös tietojen oikeellisuutta.
17 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan omiin tietoihinsa tutustumista koskevan oikeuden toteuttaminen. Pykälän sääntely johtuu matkustusasiakirjadirektiivistä. Direktiivin 15 artiklan 2 kohdan mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijalla on oikeus tarkistaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisältämät henkilötiedot ja tarvittaessa pyytää, että ne oikaistaan myöntämällä uusi asiakirja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietosuoja-asetuksen soveltamista. Direktiivin 15 artiklan 2 kohta käsittelee menettelytapaa, joka tarkoittaa EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan oikeutta saada matkustusasiakirja tarkastettavaksi ja korjatuksi, jos hän havaitsee matkustusasiakirjassa virheitä sekä tarvittaessa uuden matkustusasiakirjan. Direktiivin 15 artiklan 2 kohdan määrittely oikeudesta tarkistaa matkustusasiakirjan oikeellisuus ja saada tarvittaessa uusia asiakirja ei rajoita tietosuoja-asetuksen soveltamista. Tietosuoja-asetuksen 15 artikla ja direktiivin 15 artiklan 2 kohdan mukaiset oikeudet ovat siten rinnakkaisia.
Tietosuoja-asetuksen 15 artiklan mukaan rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, että häntä koskevia henkilötietoja käsitellään tai että niitä ei käsitellä, ja jos näitä henkilötietoja käsitellään, oikeus saada pääsy tietoihin. Tietosuojalaissa tähän rekisteröidyn oikeuteen saada pääsy tietoihinsa viitataan rekisteröidyn oikeudella tutustua hänestä kerättyihin tietoihin. Tietosuoja-asetuksen 16 artiklassa säädetään oikeudesta henkilötietojen oikaisemiseen.
Tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa ei säädetä nimenomaisesti tarkastusoikeuden toteuttamistavoista, mutta artiklan mukaan tiedot on toimitettava yleisesti käytetyssä sähköisessä muodossa, jos rekisteröity esittää pyynnön sähköisesti eikä pyydä toisenlaista toimitusta.
Henkilön yksityisyyttä tulisi suojata rekisteröidyn omiin tietoihin pääsyn oikeutta käytettäessä varmistumalla henkilötietojen vastaanottajan henkilöllisyydestä. Oikeuden toteuttamisen kohteena olevissa henkilötiedoissa on useimmiten kyse salassa pidettävistä tiedoista. Tämän johdosta on oltava varmuus siitä, että henkilö, jolle tiedot luovutetaan, on tosiasiassa se henkilö, jota koskevista henkilötiedoista on kyse.
Tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 63 kappaleen mukaan rekisteröidyllä olisi oltava oikeus saada pääsy henkilötietoihin, joita hänestä on kerätty, sekä mahdollisuus käyttää tätä oikeutta vaivattomasti ja kohtuullisin väliajoin, jotta hän voi pysyä perillä käsittelyn lainmukaisuudesta ja tarkistaa sen. Johdanto-osan 64 kappaleen mukaan rekisterinpitäjän olisi käytettävä kaikkia kohtuullisia keinoja tarkistaakseen sellaisen rekisteröidyn henkilöllisyyden, joka haluaa saada pääsyn tietoihin erityisesti verkkopalvelujen ja verkkotunnistetietojen yhteydessä. Rekisterinpitäjän ei pitäisi säilyttää henkilötietoja ainoastaan mahdollisiin pyyntöihin vastaamista varten.
Tietosuoja-asetuksen 12 artiklan mukaan rekisterinpitäjä voi pyytää toimittamaan lisätiedot, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn henkilöllisyyden vahvistamiseksi, jos rekisterinpitäjällä on perusteltua syytä epäillä 15—21 artiklan mukaisen pyynnön tehneen luonnollisen henkilön henkilöllisyyttä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan soveltamista.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan tulisi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisältämien tietojen tutustumista koskevan oikeuden toteuttamiseksi esittää tätä koskeva pyyntö kirjallisesti Suomen edustustolle sekä todistettava henkilöllisyytensä luotettavana pidettävällä henkilöllisyystodistuksella. Tämä edellyttäisi käyntiasiointia Suomen edustustossa. Tutustumisoikeuttaan käyttävän henkilöllisyydestä tulisi varmistua ennen oikeuden toteutumista eli viimeistään oikeuden kohteena olevien henkilötietojen luovuttamisen yhteydessä. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltija voisi todistaa henkilöllisyytensä luotettavana pidetyillä asiakirjoilla Suomen edustustossa.
Tietosuoja-asetuksen 16 artiklan mukaan rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee ilman aiheetonta viivytystä rekisteröityä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot. Ottaen huomioon tarkoitukset, joihin tietoja käsiteltiin, rekisteröidyllä on oikeus saada puutteelliset henkilötiedot täydennettyä, muun muassa toimittamalla lisäselvitys.
18 §.Ulkoministeriön ja Suomen edustuston oikeus saada tietoja. Ulkoministeriöllä ja Suomen edustustolla on välttämätön tarve saada tässä laissa säädettyjen lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi tietoja muiden viranomaisten rekisteristä. Tietoja tarvitaan hakijan henkilöllisyyden ja kansalaisuuden sekä Suomen myöntämän oleskeluluvan voimassaolon varmistamiseksi. Ehdotettu sääntely johtuisi kansallisista syistä. Käytännössä sekä ulkoministeriö että Suomen edustustot käsittelevät EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevaa hakemusta. Tämän vuoksi tiedonsaantioikeus on perusteltua säätää sekä ulkoministeriölle että Suomen edustustolle.
Julkisuuslain 29 §:n mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa nimenomaisesti säädetty, se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa siihen suostumuksensa, asiakirja on tarpeen käsiteltäessä ennakkotietoa, ennakkoratkaisua, viranomaisen päätöksestä tehtyä muutoksenhakua taikka toimenpiteestä tehdyn kantelun tai alistusasian taikka kansainväliselle lainkäyttö- tai tutkintaelimelle tehdyn valituksen käsittelemiseksi tai tieto on tarpeen viranomaiseen kohdistuvan yksittäisen valvonta- tai tarkastustehtävän suorittamiseksi. Lisäksi viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon sellaisista osoite- tai muista yhteystiedoista, jotka ovat 24 §:n 1 momentin 31 kohdan mukaan salassa pidettäviä.
Tiedonhallintalain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten on toteutettava säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 4 luvussa säädetään, tietojen luovuttaminen teknisten rajapintojen avulla on toteutettava tietojärjestelmien välillä siten, että teknisesti varmistetaan luovutettavien tietojen tapauskohtainen tarpeellisuus tai välttämättömyys tietoja saavan viranomaisen tehtävien hoitamiseksi, jos luovutettavat tiedot ovat henkilötietoja tai salassa pidettäviä tietoja.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriöllä ja Suomen edustustolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä ja maksutta saada EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiseksi tarvittava tieto siitä, onko hakijalla voimassa oleva ulkomaalaislaissa tarkoitettu oleskelulupa tai oleskelukortti sekä tieto oleskeluluvan mahdollisesta päättymispäivästä henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa annetussa laissa (615/2020) tarkoitetusta ulkomaalaisasioiden asianhallintajärjestelmästä. Ulkoministeriö tarvitsee tiedon silloin, kun hakijana on Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen ja EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa haetaan Suomeen matkustamista varten. EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen edellytyksenä on voimassa oleva asuinjäsenvaltion oleskelulupa tai oleskelukortti.
Pykälän 2 momentissa viitattaisiin henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 22 §:n 1 momentin 8 alakohtaan, jonka mukaan poliisi saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla tai tietojoukkona 5–8, 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuja henkilötietoja ulkoministeriölle ja Suomen edustustolle niille kuuluvan passia tai muuta matkustusasiakirjaa, viisumia, työntekijän oleskelulupaa, yrittäjän oleskelulupaa tai muuta oleskelulupaa koskevan tehtävän suorittamiseksi. Lain esitöissä on todettu, että oikeus luovuttaa tietoja pykälän mukaisesti ei edellyttäisi, että vastaanottavan viranomaisen lainsäädännössä säädetään vastaavasta tiedonsaantioikeudesta, vaan tietojen luovuttaminen olisi mahdollista ehdotetun 22 §:n nojalla myös ilman vastaanottajalle muualla laissa säädettyä tiedonsaantioikeutta. Tämän vuoksi momentissa ainoastaan viitattaisiin kyseiseen säädökseen. Sääntely johtuu kansallisista syistä.
Pykälässä esitetty tietojensaantioikeus on sallittua ja yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaisesti. Ulkoministeriön ja Suomen edustuston on välttämätöntä saada lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi tiedot sekä poliisilta että Maahanmuuttovirastolta.
19 §.Tietojen luovuttaminen EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Pykälän 1 ja 2 momenteilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 2 kohta, jossa on säädetty niistä tiedoista, jotka avustavan jäsenvaltion on toimitettava kansalaisuusjäsenvaltiolle.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tietojen luovutuksesta tilanteessa, jossa edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen tai Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen hakee EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa EU:n ulkopuolisessa maassa sijaitsevasta Suomen edustustosta. Ulkoministeriön tai Suomen edustuston olisi hakemuksen vastaanottamisen jälkeen annettava salassapitosäännösten estämättä edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja tarvittaessa edellä tarkoitetun perheenjäsenen asuinjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tiedot, jotka ovat välttämättömiä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen kannalta, mukaan lukien hakijan sukunimi ja etunimi tai etunimet, kansalaisuus, syntymäaika ja sukupuoli sekä jäljennös kaikista käytettävissä olevista henkilöllisyyden tunnistamisvälineistä, jos nämä ovat saatavilla. Näitä olisivat matkustusasiakirjadirektiivin mukaan esimerkiksi henkilö- tai ajokortista, sekä korvatun asiakirjan tyyppi ja numero sekä kansallinen rekisterinumero tai henkilötunnus. Käytännössä sekä ulkoministeriö että Suomen edustustot käsittelevät EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevaa hakemusta. Tämän vuoksi on perusteltua säätää sekä ulkoministeriölle että Suomen edustustolle toimivalta tietojen luovuttamiseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön tai Suomen edustuston on myös luovutettava hakijan valokuva edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja tarvittaessa seurassa matkustavan perheenjäsenen asuinjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että Suomen edustuston on sen jälkeen, kun se on luovuttanut EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakijalle, lähetettävä viipymättä jäljennös myönnetystä EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta hakijan kansalaisuusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 7 kohta siltä osin kuin siinä säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan jäljennöksen lähettämisestä hakijan kansalaisuusjäsenvaltion viranomaiselle. Jäljennös luovutettaisiin edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiolle silloinkin, kun hakijana on edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä tilanteessa, jossa Suomen kansalainen hakee EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa toisen EU:n jäsenvaltion edustustosta. Ulkoministeriö tai Suomen edustusto voisi luovuttaa toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä hakijan henkilöllisyyttä ja kansalaisuutta koskevat tiedot. Momentissa ehdotettavalla sääntelyllä säädettäisiin ulkoministeriön ja Suomen edustuston oikeudesta luovuttaa henkilötietojen käsittelystä poliisihallinnossa annetun lain nojalla saamiaan tietoja hakijan henkilöllisyydestä ja kansalaisuudesta sille EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, joka käsittelee EU:n tilapäisen matkustusasiakirjaa koskevaa hakemusta matkustusasiakirjadirektiivin edellyttämällä tavalla. Momentilla implementoitaisiin direktiivin 4 artiklan 3 kohta.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä tilanteesta, jossa Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen hakee EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta Suomeen matkustamista varten. Tällöin ulkoministeriö tai Suomen edustusto voisivat luovuttaa toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä tiedot perheenjäsenen ulkomaalaislaissa tarkoitetusta oleskeluluvasta tai oleskelukortista. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 7 artiklan 2 kohdan b alakohta, jossa säädetään kuulemisesta silloin, kun EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa hakee edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustava perheenjäsen, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin siitä, että mikäli ulkoministeriö tai Suomen edustusto on päättänyt edellä 4 tai 5 momentissa tarkoitetut tiedot luovuttaa, olisi tiedot luovutettava kolmen työpäivän kuluessa esitetystä pyynnöstä. Vastaavasti mikäli tietoja ei päätettäisi luovuttaa, olisi myös tästä ilmoitettava kolmen työpäivän kuluessa EU:n jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 3 kohta, jonka mukaan kansalaisuusjäsenvaltion on mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen työpäivän kuluessa vastattava avustavan jäsenvaltion pyyntöön.
Pykälän 7 momentissa säädettäisiin siitä, että perustellusta syystä edellä 6 momentissa säädetty määräaika voitaisiin ylittää. Ulkoministeriön tai Suomen edustuston olisi tällöin ilmoitettava EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, milloin tiedot voidaan antaa.
Pykälän 4 - 7 momenteilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 3 kohta, jossa säädetään tietojen antamista koskevista määräajoista.
Pykälässä ehdotettu tietojen luovutus EU:n toimivaltaiselle viranomaiselle on yhteensopiva tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaisesti. Tietojen luovutus on ulkoministeriölle ja edustustolle säädetty lakisääteinen tehtävä. Velvoite tietojen luovuttamiseen tulee matkustusasiakirjadirektiivistä. EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa menettelyssä on hakijan henkilötietojen luovuttaminen toimivaltaisten viranomaisten välillä välttämätön edellytys sille, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakijan henkilöllisyys ja kansalaisuus voidaan todentaa ennen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä. Tämä on välttämätön edellytys EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämiselle. Sääntelyä tietojen luovutuksesta voidaan pitää oikeasuhtaisena tavoitteeseen nähden.
20 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan jäljennöksen tallentaminen ja tietojen poistaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että Suomen edustuston on viipymättä päätöksen tekemisen jälkeen tallennettava jäljennös myönnetystä EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta ulkoasiainhallinnon käytössä olevaan asianhallintajärjestelmään eli niin sanottuun AHA-järjestelmään. Momentilla implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 7 kohta siltä osin kuin siinä säädetään EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tallentamisesta.
Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevien tietojen poistamisesta AHA-järjestelmästä. Sääntelyllä pantaisiin täytäntöön direktiivin 15 artiklan 4 kohta, jonka mukaan avustava jäsenvaltio ja kansalaisuusjäsenvaltio saavat säilyttää hakijan henkilötietoja ainoastaan niin kauan, kuin se on tarpeen, mukaan lukien 5 artiklassa tarkoitettujen maksujen perimistä varten. Matkustusasiakirjadirektiivin mukaan joka tapauksessa avustava jäsenvaltio saa säilyttää kyseisiä henkilötietoja enintään 180 päivän ajan ja kansalaisuusjäsenvaltio enintään kahden vuoden ajan. Henkilötietojen säilyttämisajan päätyttyä hakijan henkilötiedot on poistettava.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön myöntämän EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisältämät henkilötiedot edustusta vailla olevasta EU:n jäsenvaltion kansalaisesta sekä Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavasta perheenjäsenestä on poistettava AHA-järjestelmästä 180 päivän kuluessa matkustusasiakirjan myöntämisestä. Pykälän 2 momentissa olisi kyse henkilötietojen säilyttämisen ajasta silloin, kun henkilötietoja on direktiivin mukaisesti käsitellyt avustavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön tai Suomen edustuston toiselle jäsenvaltiolle luovuttamat henkilötiedot Suomen kansalaisesta sekä Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavasta perheenjäsenestä olisi poistettava AHA-järjestelmästä kahden vuoden kuluessa matkustusasiakirjan myöntämisestä. Momentin sääntely koskisi niitä tilanteita, joissa ulkoministeriö tai Suomen edustusto on toisen EU:n jäsenvaltion viranomaisen pyynnöstä luovuttanut kansalaisuusjäsenvaltiona tai perheenjäsenen asuinjäsenvaltiona henkilötietoja Suomen kansalaisesta tai Suomen kansalaisen tai edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen seurassa matkustavasta perheenjäsenestä, joka ei ole EU:n jäsenvaltion kansalainen.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötietoja on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Henkilötietoja voidaan säilyttää pidempiä aikoja, jos henkilötietoja käsitellään ainoastaan yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimuksia tai tilastollisia tarkoituksia varten tietosuoja-asetuksen 89 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellyttäen, että tässä asetuksessa vaaditut asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet on pantu täytäntöön rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Kyseisen artiklan mukaan henkilötiedot tulisi poistaa, kun ne eivät ole enää tarpeellisia.
EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan käsittelyn osalta tämä tarkoittaisi, että henkilötiedot tulisi poistaa heti sen jälkeen, kun EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on myönnetty ja tehtävä päättynyt. Pykälässä ehdotetut enimmäissäilytysajat seuraavat matkustusasiakirjadirektiivistä. Tehtävään liittyviä henkilötietoja on välttämätöntä säilyttää EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämisen jälkeenkin. Direktiivin johdanto-osan 21 kohdan mukaan enimmäissäilytysaika, joka on direktiivin mukaan 180 päivää avustavan jäsenvaltion osalta ja kaksi vuotta kansalaisuusjäsenvaltion osalta, on tarpeen säilyttää mahdollisten sovellettavien maksujen keräämisen varmistamiseksi ja mahdollisten väärinkäytösten tai muun petollisen toiminnan estämiseksi. Henkilötietoja on tarpeen käsitellä sekä yleisen edun mukaisissa tarkoituksissa, että tilastollisia tarkoituksia varten senkin jälkeen, kun EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on myönnetty. Direktiivin 16 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on seurattava säännöllisesti direktiivin soveltamista muun muassa myönnettyjen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjan lukumäärän ja saajien kansalaisuuden osalta.
EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntäminen on julkinen hallintotehtävä, joka sisältää julkisen vallan käyttöä. Henkilötietojen säilytys on välttämätöntä varsinaisen tehtävän päättymisen jälkeenkin, koska esimerkiksi tehtävään liittyvä vahingonkorvausvaade saatetaan tehdä myöhemmin tai asiassa voidaan tehdä käsittelyn päättymisen jälkeen viranomaisen virka-aseman väärinkäytöstä koskeva ilmoitus, kantelu, virkarikossyyte tai vahingonkorvausvaade. Ehdotuksessa koskien tietojen säilytysaikaa suojattaisiin siten myös rekisteröidyn oikeusturvaa. Mikäli henkilötietoja ei voitaisi säilyttää tehtävän päättymisen jälkeen ei kansalaisella ja viranomaisella olisi käytössä välttämättä mitään tietoa tai näyttöä ilmoituksensa tai vaateensa tueksi.
Henkilötietojen käsittely EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa asiassa perustuu ensisijaisesti tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c kohtaan. Tällöin voidaan asetuksen 6 artiklan 3 kohdan salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa säätää kansallisesti tietosuoja-asetusta mukauttaen EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan sisältämien tietojen säilytysajoista. Sääntelyä voidaan pitää yleisen edun mukaisena ja oikeasuhtaisena sen tavoitteeseen nähden.
21 §. Viittaus rikoslakiin. Pykälässä säädettäisiin siitä, että rangaistus tietosuojarikoksesta säädetään rikoslain 38 luvun 9 §:ssä. Rikoslain 38 luvun 9 §:n tietosuojarikosta koskevan säännöksen 1 momentin 4 kohdan mukaan rangaistavaa on säännöksessä tarkemmin yksilöity henkilötietojen käsittelyä koskevan muun lain vastainen toiminta. Myös säännöksen 2 momentti koskee henkilötietojen käsittelyä koskevan muun lain vastaista toimintaa.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota tietosuojarikoksen tunnusmerkistön eräisiin epäkohtiin (PeVL 51/2018 vp). Tietosuojarikosta koskeva säännös on niin sanottu blankorikossäännös.
Koska ehdotettavassa laissa säädetään henkilötietojen käsittelystä koskien EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan käsittelyä, arvioidaan ehdotettavan lain olevan sellainen tietosuojarikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettu henkilötietojen käsittelyä koskeva muu laki, johon tulisi sisällyttää asianmukaiset sidokset rikoslaissa säädettyyn tietosuojarikokseen. Tällaisia vastaavia viittauksia on sisällytetty niin poliisitoimen kuin Rajavartiolaitoksen henkilötietojen käsittelyä koskeviin lakeihin, joissa on osittain vastaavaa sääntelyä nyt ehdotettavan lain kanssa.
Rikoslain 38 luvun 9 §:n mukaan rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä ei voi syyllistyä tietosuojarikokseen. Rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä ovat rikosoikeudellisen vastuun sijaan hallinnollisen seuraamusmaksun kohteena. Tietosuojalain 24 §:n 4 momentin mukaan seuraamusmaksua ei voida määrätä esimerkiksi valtion viranomaisille, valtion liikelaitoksille, kunnallisille viranomaisille tai itsenäisille julkisoikeudellisille laitoksille. Rikoslain 40 luvun 5 §:ssä säädetään erikseen virkasalaisuuden rikkomisesta.
4. luku: Erinäiset säännökset
22 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan palauttaminen ja hävittäminen. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 4 artiklan 8 kohta, jonka mukaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan saajaa on pyydettävä palauttamaan EU:n tilapäinen matkustusasiakirja lopulliseen määränpäähän saavuttuaan riippumatta siitä, onko asiakirjan voimassaolo päättynyt. Lisäksi implementoitaisiin direktiiviin 15 artiklan 5 kohta, jonka mukaan palautetut EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat ja kaikki niihin liittyvät kopiot ja jäljennökset tuhotaan turvallisesti mahdollisimman pian. Direktiivin johdanto-osan 6 kohdan mukaan turvallisuussyistä EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen saajien olisi heti turvallisesti kotiin palattuaan palautettava saamansa matkustusasiakirjat esimerkiksi rajaviranomaisille tai passien myöntämisestä vastaaville viranomaisille.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettävän, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan haltijan on palautettava EU:n tilapäinen matkustusasiakirja välittömästi Suomeen saapumisen jälkeen Rajavartiolaitokselle tai muulle viranomaiselle, jolla on oikeus rajavartiolaissa (578/2005) tarkoitetun rajatarkastuksen tekemiseen, riippumatta siitä, onko sen voimassaolo päättynyt. Rajaviranomaisia Suomessa ovat Rajavartiolaitos, poliisi ja Tulli. Rajatarkastusviranomaisen määritelmä on ulkomaalaislain (301/2004) 3 §:ssä. Kaikilla rajatarkastusviranomaisilla on rajatarkastustehtävissä yhdenmukaiset toimivaltuudet.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen olisi ilmoitettava ulkoministeriölle EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan palautuksesta ja hävitettävä palautetut EU:n tilapäiset matkustusasiakirjat viivytyksettä niiden palauttamisen jälkeen.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ulkoministeriön velvollisuudesta hävittää palautettujen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen jäljennökset viivytyksettä sen jälkeen, kun tieto EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan palautuksesta on saapunut ulkoministeriölle.
23 §. Lomakepohjien ja tarrapohjien säilytys. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 8 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiset lomakepohjat ja yhtenäiset tarrapohjat varastoidaan niin, että ne ovat suojassa varkauksilta. Pykälässä säädettäisiin siitä, että ulkoministeriö huolehtisi siitä, että EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiset lomakepohjat ja yhtenäiset tarrapohjat varastoidaan niin, että ne ovat suojassa varkauksilta.
24 §.EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisen tarran virheellisyys. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 8 artiklan 6 kohta, jonka mukaan, jos EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa, jota ei ole vielä kiinnitetty EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen, havaitaan virhe, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on mitätöitävä ja tuhottava. Jos virhe havaitaan sen jälkeen, kun EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on jo kiinnitetty EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen, on mitätöitävä ja tuhottava molemmat ja laadittava uusi EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että jos EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäisessä tarrassa, jota ei ole vielä kiinnitetty EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen, havaitaan virhe, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra olisi mitätöitävä ja tuhottava.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että jos 1 momentissa tarkoitettu virhe havaitaan sen jälkeen, kun EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäinen tarra on jo kiinnitetty EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan yhtenäiseen lomakkeeseen, olisi mitätöitävä ja tuhottava sekä tarra että lomake ja laadittava uusi EU:n tilapäisen matkustusasiakirja.
25 §. EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta perittävä maksu. Pykälässä säädettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjasta perittävästä maksusta. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 5 artiklan 1 kohta. Direktiivissä säädetään maksun määräytymisperuste. Artiklan mukaan jäsenvaltion on perittävä hakijalta samat maksut kuin omilta kansalaisiltaan tilapäisten matkustusasiakirjojen myöntämisestä.
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta perittäisiin valtion maksuperustelain (150/1992) 8 §:n nojalla annetussa ulkoasianhallinnon suoritteiden maksuja koskevassa asetuksessa säädetty maksu.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että maksu voisi olla suuruudeltaan enintään saman suuruinen kuin ulkoasiainhallinnon suoritteiden maksusta annetussa asetuksessa on säädetty Suomen kansalaisille Suomen edustustoissa myönnettävästä hätäpassista perittävä maksu. Tällä hetkellä hätäpassista perittävä maksu on 255 euroa. Hätäpassi yhteen matkaan oikeuttavana tilapäisenä matkustusasiakirjana voidaan katsoa rinnastuvan EU:n tilapäiseen matkustusasiakirjaan.
26 §.Viisumi. Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan kohdan 11 mukaan tiettyjä perheenjäseniä, jotka eivät ole unionin kansalaisia, voidaan vaatia hankkimaan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan lisäksi viisumi unionin alueelle palaamista varten. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaan perheenjäseniltä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, saa vaatia ainoastaan viisumin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1806 (5) tai soveltuvissa tapauksissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Viisumipakko ei koske sellaisia tällaisia perheenjäseniä, joilla on direktiivin 2004/38/EY 10 artiklassa tarkoitettu voimassa oleva oleskelukortti. Jäsenvaltioiden on annettava tällaisille henkilöille kaikki mahdollisuudet saada tarvittavat viisumit. Tällaiset viisumit on myönnettävä maksutta mahdollisimman pian nopeutettua menettelyä noudattaen.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että tarvittaessa perheenjäsenelle myönnettäisiin EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan lisäksi viisumi maksutta, jos viisumin myöntämistä koskevat edellytykset muutoin täyttyvät. Ehdotettu sääntely koskisi niitä kolmannen maan kansalaisia, jotka ovat viisumivelvollisia. Kolmansien maiden kansalaisten viisumivelvollisuudesta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1806 koskien luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske.
Pykälän 2 momentissa viitattaisiin ulkomaalaislakiin ja yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) 2009/810 (viisumisäännöstö) sellaisena kuin se on muutettuna yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta annetun asetuksen (EY) N:o 810/2009 (viisumisäännöstö) muuttamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1155.
Kansallisen pitkäaikaisen viisumin myöntämisestä säädetään ulkomaalaislain 17 c §:n 2 momentissa. Pitkäaikaista viisumi voisi tulla kyseeseen silloin, kun perheenjäsenellä on tarkoitus matkustaa Suomeen, jos ulkomaalaislaissa pitkäaikaisen viisumin myöntämiselle säädetyt edellytykset täyttyvät.
Alueellisesti rajoitetusta viisumista säädetään viisumisäännöstössä. Viisumisäännöstö on suoraan sovellettavaa oikeutta.
Pykälällä pantaisiin täytäntöön matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan 11 kohdan edellytys viisumin maksuttomuudesta. Pitkäaikaisen viisumin maksusta säädetään sisäministeriön asetuksessa Maahanmuuttoviraston suoritteiden maksullisuudesta vuonna 2023 (1042/2022). Viisumisäännöstön 16 artiklan 6 kohdan mukaan viisumimaksuja voidaan yksittäistapauksissa alentaa tai ne voidaan jättää perimättä, kun tämä palvelee kulttuuriin tai urheiluun liittyvää etua, ulko- tai kehitysyhteistyöpoliittista etua tai jotakin muuta merkittävää yleistä etua taikka humanitaarisista syistä tai kansainvälisten velvoitteiden vuoksi.
27 §. Korvausvastuu. Pykälässä implementoitaisiin matkustusasiakirjadirektiivin 5 artiklan 3 kohta jonka mukaan, jos EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan hakijat eivät kykene maksamaan mahdollisia sovellettavia maksuja avustavalle jäsenvaltiolle hakemusta jättäessään, heidän on sitouduttava konsulisuojeludirektiivin liitteessä I olevaa vakiolomaketta käyttäen maksamaan tällaiset maksut takaisin kansalaisuusjäsenvaltiolleen. Tällöin sovelletaan konsulisuojeludirektiivin 14 artiklan 2 kohtaa ja 15 artiklaa.
Matkustusasiakirjadirektiivin johdanto-osan 3 kohdassa viitataan konsulisuojeludirektiivin ja todetaan, että konsulidirektiivissä säädettyä rahoitusmenettelyä sovelletaan EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen myöntämiseen edustusta vailla oleville kansalaisille.
Konsulisuojeludirektiivin 14 artiklan 2 kohdan mukaan ulkoasiainhallinnolle aiheutuneet kustannukset voitaisiin periä takaisin siltä Euroopan unionin jäsenvaltiolta, jonka kansalaista Suomen edustusto tai ulkoministeriö on avustanut. Matkustusasiakirjadirektiivin 15 artiklan 1 kohdan mukaan kustannukset voitaisiin periä toiselta jäsenvaltiolta myös silloin, kun edustusta vailla oleva jäsenvaltion kansalainen ei kriisitilanteessa ole allekirjoittanut takaisinmaksusitoumusta. Tällöin ulkoministeriö voisi pyytää kustannusten korvausta määräsuhteessa siten, että todellisten aiheutuneiden kustannusten koko määrä jaetaan avustettujen edustusta vailla olleiden Euroopan unionin kansalaisten lukumäärällä.
EU:n tilapäinen matkustusasiakirja on osa konsulisuojelua ja siten myös yksi konsulipalvelun muoto. Konsulisuojeludirektiivin rahoitusmenettelyä koskeva sääntely on implementoitu konsulipalvelulain 39 a §:ssä ja 39 b §:ssä konsulisuojeludirektiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä.
Edellä kerrotun johdosta pykälän 1 momentissa viitattaisiin konsulipalvelulain 39 a §:ään, jossa on säädetty Suomen kansalaisen korvausvastuusta. Suomen kansalaisen korvausvastuuseen sovellettaisiin, mitä konsulipalvelulain 39 a §:ssä säädetään korvausvastuusta.
Konsulipalvelulain 39 a §:n mukaan ulkoministeriö voisi velvoittaa Suomen kansalaisen, jolle toinen Euroopan unionin jäsenvaltion viranomainen on myöntänyt EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan, korvaamaan ulkoasiainhallinnolle aiheutuneet kustannukset, mikäli Suomen ulkoministeriö on konsulisuojeludirektiivin mukaisesti korvannut nämä EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta aiheutuneet kustannukset toisen jäsenvaltion viranomaiselle.
Korvausvastuu rakentuisi kustannusvastaavuusperiaatteelle ja perustuisi siten tosiasiallisten kustannusten korvaamiseen, jotka ulkoministeriö on maksanut sille Euroopan unionin jäsenvaltiolle, joka on myöntänyt EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan. Ulkoministeriö voisi vaatia tällöin korvausta toisen jäsenvaltion viranomaiselle maksetuista kustannuksista (HE 168/2017 vp). EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan osalta tämä tarkoittaisi matkustusasiakirjakustannuksia.
Konsulipalvelulain 39 a §:n 2 momentin mukaan ulkoministeriön olisi päätöksellään vahvistettava korvauksen määrä. Päätös olisi annettava tiedoksi todisteellisesti lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.
Konsulipalvelulain 39 a §:n 3 momentin mukaan ulkoministeriön korvauspäätös olisi suoraan ulosottokelpoinen ja voitaisiin periä siten kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään. Jos korvauksen periminen olisi ilmeisen kohtuutonta, se voidaan jättää perimättä tai perittävää summaa voidaan alentaa (HE 168/2017 vp).
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalaisen korvausvastuuseen sovellettaisiin mitä konsulipalvelulain 39 b §:ssä säädetään edustusta vailla olevan EU:n jäsenvaltion kansalaisen korvausvastuusta.
Ulkoministeriö tai edustusto voisi velvoittaa edustusta vailla olevan Euroopan unionin kansalaisen, joka pyytää konsulipalveluja Suomen edustustolta tai ulkoministeriöltä, sitoutumaan takaisinmaksusitoumuksella maksamaan saamastaan konsulipalvelusta aiheutuvat kustannukset takaisin sille Euroopan unionin jäsenvaltiolle, jonka kansalainen hän on. Edustusta vailla oleva Euroopan unionin kansalainen sitoutuisi takaisinmaksuun samoin edellytyksin kuin konsulipalvelulain lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut henkilöt (HE 168/2017 vp). EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan osalta tämä tarkoittaisi tilapäisestä matkustusasiakirjasta perittävää maksua, mikäli edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen ei pysty maksua maksamaan hakemuksen yhteydessä.
Takaisinmaksusitoumusta koskevasta lomakkeesta säädetään konsulisuojeludirektiivin 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa. Takaisinmaksusitoumusta koskeva lomakemalli on saatettu kansallisesti voimaan ulkoministeriön asetuksella takaisinmaksusitoumuslomakkeista (229/2018).
Pykälän momentti ilmaisisi konsulisuojeludirektiivin mukaisen periaatteen siitä, että edustusta vailla oleville Euroopan unionin kansalaisille on annettava taloudellista apua samoin edellytyksin kuin avustavan jäsenvaltion kansalaisille. Edustusta vailla olevaa kansalaista voidaan velvoittaa allekirjoittamaan takaisinmaksusitoumus, jossa velvollisuus maksaa takaisin konsulipalvelun antamisesta mukaan lukien tilapäisestä matkustusasiakirjasta aiheutuvat kustannukset takaisin sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen hän on. Erityisten olosuhteiden vallitessa kriisitilanteissa ei takaisinmaksusitoumusta välttämättä edellytetä allekirjoitettavan, jos vallitsevat olosuhteet ovat sellaiset, ettei takaisinmaksusitoumuksen allekirjoittamista voida kohtuudella vaatia (HE 168/2017 vp).
Jäsenvaltioiden välisissä korvausasioissa käytetään korvauspyyntölomaketta, josta säädetään konsulisuojeludirektiivin 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa. Konsulisuojeludirektiivin liitteenä on malli edellä mainitusta lomakkeesta (EUVL, L 106, 24.4.2015).
28 §. Seuranta. Pykälässä säädettäisiin seurannasta. Matkustusasiakirjadirektiivin 16 artiklassa säädetään direktiivin seurannasta. Pykälän 1 momentilla pantaisiin täytäntöön matkustusasiakirjadirektiivin 16 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on seurattava säännöllisesti tämän direktiivin soveltamista koskien direktiivin 3 artiklan mukaisesti myönnettyjen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen lukumäärää ja saajien kansalaisuutta sekä 7 artiklan mukaisesti myönnettyjen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen lukumäärää ja saajien kansalaisuutta sekä EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja koskevien petos- ja väärennöstapausten lukumäärää.
Pykälän 2 momentilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 16 artiklan 2 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on järjestettävä 1 kohdassa säädettyjen indikaattorien muutosten mittaamiseksi tarvittavien tietojen tuottaminen ja keruu ja toimitettava kyseiset tiedot komissiolle vuosittain.
Matkustusasiakirjadirektiivin 17 artiklassa säädetään direktiivin arvioinnista. Pykälän 3 momentissa pantaisiin täytäntöön direktiivin 17 artiklan 2 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot, joita se tarvitsee tehdessään direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaista direktiivin arviointia. Komissio toteuttaa direktiivin arvioinnin aikaisintaan viiden vuoden kuluttua sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen arvioinnin tärkeimmistä havainnoista. Komissio arvioi erityisesti henkilötietojen turvallisuustason asianmukaisuutta, perusoikeuksiin kohdistuvia vaikutuksia ja EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen yhtenäisen maksun mahdollista käyttöönottoa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että ulkoministeriö kokoaisi vuosittain tiedot edellä 5 §:n 1 momentissa tarkoitetuille henkilöille myönnettyjen EU:n tilapäisten matkustusasiakirjojen lukumäärästä ja saajien kansalaisuuksista sekä tiedot EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja koskevienpetos- ja väärennöstapausten vuosittaisesta lukumäärästä.
Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriö toimittaisi 1 momentissa tarkoitetut tiedot Euroopan komissiolle vuosittain.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkoministeriön olisi toimitettava pyynnöstä komissiolle ne tiedot, jotka komissio tarvitsee tehdessään matkustusasiakirjadirektiivin 17 artiklassa säädettyä arviointia.
29 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta. Pykälän sääntely johtuisi kansallisista syistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudesta vaatia ulkoministeriöltä oikaisua EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevaan päätökseen. Muutoksenhakuoikeus käsittäisi sekä EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan myöntämistä ja myöntämättä jättämistä koskevat päätökset.
Hallintolain esitöiden (HE 230/2014 vp) mukaan oikaisuvaatimusjärjestelmä tulisi olla käytössä mahdollisimman kattavasti niissä asiaryhmissä, joihin se soveltuu. Oikaisuvaatimus soveltuu hyvin asiaryhmiin, joissa rutiininomaisesti ratkaistaan paljon samankaltaisia asioita ja joissa päätösten perustelut saattavat olla niukat. Tällöin oikaisuvaatimus mahdollistaa sen, että asianosainen voi tässä vaiheessa saada oikaisuvaatimuksessaan esittämiinsä seikkoihin ensi vaiheen päätöstä yksityiskohtaisemmat perustelut. Oikaisuvaatimus soveltuu hyvin myös asioihin, joissa valitusvaiheessa esitetään usein asiaan vaikuttavaa lisäselvitystä sekä oikeudellisesti yksinkertaisiin asioihin ja asioihin, joissa on jo vakiintunutta oikeuskäytäntöä.
Oikaisuvaatimusmenettelyä koskevaa ehdotusta voidaan pitää perusteltuna EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevassa menettelyssä, ottaen huomioon asian laatu. Kyseessä oleva päätöksen saaja on edustusta vailla oleva EU:n jäsenvaltion kansalainen ulkomailla. Oikaisuvaatimusmenettely mahdollistaa, sen että edustusta vailla olevalla EU:n jäsenvaltion kansalaisella on tosiasiallinen mahdollisuus hakea muutosta päätökseen.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että ulkomailla oikaisuvaatimuksen saisi toimittaa hakemuksen vastaanottaneelle Suomen edustustolle. Edustuston olisi toimitettava oikaisuvaatimus ja asian ratkaisemisen perusteena olleet asiakirjat viipymättä ulkoministeriölle. Lisäksi momentissa viitattaisiin hallintolakiin (434/2003).
Pykälän 3 momentissa viitattaisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (11.2.2022/121).
30 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin voimaantulosta. Matkustusasiakirjadirektiiviä ryhdytään soveltamaan EU:n jäsenvaltioissa 8.12.2025. Tämän vuoksi laki esitetään tulemaan voimaan 8.12.2025.