VM arvioi eläkeuudistuksen vaikutuksia julkiseen talouteen hyödyntämällä kestävyysvajeen käsitettä (ks. VM 2023 ja Ahola 2017). Kestävyysvaje muodostuu julkisen talouden tulojen ja menojen pitkän aikavälin erotuksesta ja kertoo siten, kuinka paljon lähitulevaisuudessa tulisi vahvistaa julkista taloutta, jotta se olisi pitkällä aikavälillä tasapainossa. Kestävyysvajelaskelmaa ei tule tulkita kokonaistaloudellisena arviointimallina, vaan sen tarkoituksena on kuvata pitkän aikavälin julkisen talouden tasapainoon liittyvää rahoituspainetta. Laskelmassa sovelletaan muuttumattoman politiikan oletusta, eli laskenta tehdään nykyisen lainsäädännön pohjalta hyödyntäen väestöennustetta ja ikäryhmäkohtaisten meno-osuuksien sekä talouskehityksen pitkän aikavälin arviota. Kestävyysvajelaskelmaa hyödynnetään tässä arvioimalla sitä, kuinka eläkeuudistus vaikuttaa kestävyysvajetta kuvaavaan S2-indikaattoriin.
Vaikka TyEL-järjestelmän varoja ei voida käyttää muiden julkisten menojen kattamiseksi, vahvistaisi TyEL-järjestelmän vahvistuminen myös muuta julkista taloutta. Syy tälle on se, että vahvempi eläkejärjestelmä pienentäisi eläkemaksujen nousupainetta, mikä puolestaan jättäisi tilaa muulle verotukselle. Kestävyysvajekehikossa oletetaankin, että kokonaisveroaste pysyy vakiona, jolloin pienemmät eläkemaksut tarkoittaisivat suurempia verotuloja ja täten pienempää kestävyysvajetta.
TyEL-järjestelmän osalta esityksen mukaisen eläkeuudistuksen merkittävimmät suorat vaikutukset kestävyysvajeeseen tulevat siis eläkemaksun muutosten kautta. Eläkeuudistus voi kestävyysvajekehikossa pienentää eläkemaksua kahden mekanismin kautta: Ensiksi, mikäli sijoitusuudistus kasvattaisi eläkelaitosten sijoitustoiminnan tuottoja, voitaisiin entistä suurempi osa eläkemenoista kattaa näillä tuotoilla. Toiseksi eläkesopimuksen osana oleva indeksirajoitin rajoittaa työeläkeindeksin perusteella tehtävät eläkkeiden tarkistukset palkkakertoimen mukaisiin tarkistuksiin, jos kahden vuoden tarkastelussa eläkeindeksin mukainen tarkistus ylittäisi palkkakertoimen mukaisen tarkistuksen. Tämä pienentäisi eläkemenoja ja siten alentaisi eläkemaksua. Vaikka TyEL-järjestelmän suorat vaikutukset kestävyysvajeeseen tulevatkin eläkemaksun kautta, on TyEL:n ja muiden eläkelakien työeläkemenojen muutoksella myös epäsuoria vaikutuksia kestävyysvajeeseen. Näitä vaikutuksia on kuvattu osiossa 4.2.1.1. (Valtiovarainministeriön laskentamenetelmän kuvaus).
Hyödyntämällä ETK:n stokastisen eli satunnaiskulkuihin perustuvan mallin laskelmia voidaan arvioida eläkeuudistuksen vaikutuksia kestävyysvajeeseen, kuten osiossa 4.2.1.1. on esitetty. Mallin tuottamien skenaarioiden avulla lasketaan vaikutus kestävyysvajetta kuvaavaan S2-indikaattoriin kussakin skenaariossa, ja näistä vaikutuksista valitaan lopulta mediaani. Tämän mediaanivaikutuksen mukaan eläkeuudistus pienentäisi kestävyysvajetta noin 0,80 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen (keskiarvovaikutus on noin 1,72 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen). Asiaa on havainnollistettu alla olevassa kuviossa, jossa on esitetty S2-indikaattorin muutosten jakauma sekä muutosten mediaani ja keskiarvo. Mediaani- ja keskiarvovaikutusten lisäksi kuviosta havaitaan, että todennäköisyys sille, että uudistuksesta seuraisi nykytilaa heikompi julkisen talouden tulema on pieni. Ehdotettujen uudistusten eri osien vaikutusta voidaan arvioida käyttämällä ETK:n tuottamia skenaarioita, joissa uudistusta on jaettu osiin (sijoitusuudistus, rahastoinnin lisäys, indeksirajoitin). Taulukko 3 esittää näin arvioitujen uudistuksen eri osien kestävyysvajevaikutuksia.
Kuva 17: S2-indikaattorin muutosten jakauma sekä muutosten mediaani ja keskiarvo. Lähde: Valtiovarainministeriö
Mediaanivaikutuksen käyttäminen keskiarvovaikutuksen sijaan perustuu siihen, että sijoitustuottojen volatiliteetin ja korkoa korolle -ilmiön vuoksi pitkän aikavälin sijoitustuottoskenaarioiden jakauma on positiivisesti vino (ks. myös Farago ja Hjalmarsson 2023). Tämä tarkoittaa sitä, että jakauman keskiarvo kasvaa merkittävästi sen mediaania suuremmaksi, koska pienessä määrässä skenaarioita tuotot ovat erityisen korkeita. Vastaavanlaisia negatiivisia uria ei synny, sillä varallisuusasema ei järjestelmässä voi muuttua negatiiviseksi. Positiivisesti vinosta jakaumasta seuraa, että keskiarvoon tai sitä parempaan tuottoon päästään selvästi harvemmin kuin 50 prosentissa tapauksista (mediaani tai sitä parempi tuotto). Koska hyvät sijoitustuotot johtaisivat pienempään eläkemaksuun, seuraisi sijoitustuottojen positiivisesti vinosta jakaumasta se, että eläkemaksun odotusarvo olisi mediaanimaksua matalampi. Tämä puolestaan johtaisi siihen, että keskiarvoinen tai sitä suurempi vaikutus kestävyysvajeeseen saavutettaisiin epätodennäköisemmin kuin mediaanin suuruinen tai sitä suurempi vaikutus – jälkimmäiseen päästäisiin määritelmällisesti 50 prosentin todennäköisyydellä.
Taulukko 3: Ehdotettujen muutosten kestävyysvajevaikutukset eriteltynä osiinsa, prosenttia BKT:sta. Lähde: Valtiovarainministeriö
Kestävyysvajevaikutusten lisäksi eläkelaitosten luotonoton käytön laajentamisella kiinteistösijoituksissa voi mahdollisesti olla vaikutuksia julkisyhteisöjen velkaan.
4.2.2.2
Vaikutukset työeläkejärjestelmän talouteen
Esityksen mukainen työeläkeuudistus koostuu useasta eri osasta. Ainoa työeläke-etuuksiin vaikuttava muutos on työeläkeindeksiin tehtävä rajoitussääntö eli indeksirajoitin. Kokonaisuudessaan uudistus alentaisi keskimääräistä työeläkemenoa. Vastaavasti myös etuustaso muodostuisi nykyistä lainsäädäntöä matalammaksi. Kuvassa 18 on esitetty työeläkemenon muutos ehdotetussa uudistuksessa.
Kuva 18: Työeläkemeno suhteessa työtulosummaan nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja eläkeuudistuksen mukaisessa laskelmassa (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus
Sen sijaan TyEL-rahoitukseen tehtäisiin useita muutoksia. Osa näistä muutoksista olisi lakimuutoksia ja osa laskuperustemuutoksia (katso hallituksen esityksen kohta 8). Mediaanitasolla TyEL-maksu alenisi uudistuksen seurauksena, mutta riskillisemmän sijoittamisen vuoksi maksun vaihtelu kasvaisi aiemmasta. Kuvassa 19 on esitetty eläkeuudistuksen vaikutus TyEL-maksuun.
Kuva 19: TyEL-maksu suhteessa palkkasummaan nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja eläkeuudistuksen mukaisessa laskelmassa (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus
Uudistus mahdollistaisi myös laajemman luoton ottamisen eläkelaitoksen tytäryhteisön kautta tekemiin kiinteistösijoituksiin. Lisäksi työeläkevakuutusyhtiö voisi antaa takauksen tytäryhteisönsä luoton vakuudeksi. Luoton salliminen kiinteistösijoituksissa voisi lisätä eläkelaitosten kiinnostusta kiinteistösijoituksiin, kun sijoitus ei sitoisi niin paljon eläkelaitoksen omaa pääomaa. Eläkelaitokset ovat Suomen suurimpia kiinteistösijoittajia, joten niiden sijoituspäätöksillä on vaikutusta kiinteistömarkkinoihin. Arvion mukaan luotonotto voisi nostaa eläkelaitosten sijoitusten tuotto-odotusta keskimäärin noin 0,03 prosenttiyksikköä, mutta samalla se lisäisi myös riskejä. Tuotto-odotukseen vaikuttaisi lisäksi mahdollisiin kiinteistöjärjestelyihin liittyvä varainsiirtovero.
Indeksirajoitin
Indeksirajoitin on työeläkejärjestelmän talouden kannalta ajoittain aktivoituva säästömekanismi. Vakauttajan aktivoituminen vaatisi, että ansiotaso olisi kahden vuoden tarkastelujaksolla kasvanut hintatasoa hitaammin.
Mekanismi aktivoituisi keskimäärin 7,7 vuoden välein ja aktivoituessaan se pienentäisi työeläkeindeksin tarkistusta keskimäärin 0,78 prosenttiyksikköä. Aktivoituessaan mekanismi pienentäisi kaikkia maksussa olevien eläkkeiden indeksitarkistuksia samassa suhteessa. Vaikutus näihin eläkkeisiin jäisi pysyväksi ja yksittäisen aktivoitumisen vaikutus eläkemenosta poistuisi lopullisesti vasta, kun kaikki aktivoitumishetken eläkeläiset olisivat kuolleet ja myös mahdolliset näiden eläkkeiden perusteella määritellyt perhe-eläkkeet olisivat myös päättyneet.
Mekanismilla ei olisi suoraa eläkemaksutasoa vakauttavaa vaikutusta. Mekanismi vakauttaisi kuitenkin työeläkemenoa suhteessa palkkasummaan tietynlaisten inflaatioshokkien tapauksessa. Esimerkiksi mikäli indeksirajoitinta olisi sovellettu vuoden 2023 indeksikorotukseen, järjestelmätasolla vuoden 2023 työeläkemeno olisi ollut noin 881 miljoonaa euroa toteutunutta työeläkemenoa pienempi. Työtulosummasta tämä olisi ollut noin 0,8 prosenttia.
Mekanismi vähentäisi vuosien 2023 ja 2024 poikkeuksellisten indeksikorotusten kaltaisissa tilanteissa kyseenalaisia kannustimia aikaistaa eläkkeellesiirtymistä. Nykyinen lainsäädäntö ei toimi tarkoituksenmukaisella tavalla tällaisissa tilanteissa, kun työeläkeindeksin ja palkkakertoimen välinen indeksiero kumoaa moninkertaisesti varhennusvähennyksen vaikutuksen tietyissä tilanteissa. Näistä ei-toivottavista kannustinvaikutuksista aiheutuvat kustannukset jäävät nykylainsäädännössä työeläkejärjestelmän kollektiivin maksettaviksi. Indeksirajoitin vähentäisi olennaisesti tällaisia ei-toivottavia kannustimia, mutta ei poistaisi niitä kokonaan. Kannustinten muutosten vaikutukset eivät sisälly esitettäviin numeerisiin arvioihin.
Vanhuuseläkerahastoinnin lisääminen
Vanhuuseläkerahastoinnin lisääminen kasvattaisi vanhuuseläkerahastoja ja kasvattaisi rahastoista maksettavaa osuutta vanhuuseläkemenosta vuosikymmenten viiveellä. Lähivuosina vanhuuseläkerahastoinnin lisääminen yhdistettynä vuoteen 2030 saakka kiinnitettyyn kokonaismaksutasoon tarkoittaisi, että tasausmaksu olisi aiempaa pienempi. Tämän seurauksena vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen vähentäisi joustovaraa maksun asettamiselle 2030-luvulla.
Osaltaan täydennyskertoimen negatiivisuuden mahdollisuus nykylainsäädännön mukaisesti sekä ehdotetut OLV:in perusteella tehtävät mahdollisesti negatiiviset vanhuuseläkerahastojen lisätarkistukset lisäisivät vastaavasti joustovaraa maksun asettamiselle, mutta kokonaisuudessaan vanhuuseläkerahastoihin kertyisi kuitenkin enemmän varoja kuin ilman vanhuuseläkerahastojen lisätäydennyksiä.
Kokonaisuudessaan tämä toimenpide kasvattaisi hieman perittävän TyEL-maksun mediaania vuosina 2027–2067. Vuodesta 2068 alkaen maksun mediaani sen sijaan alenisi.
Sijoitusuudistus
Rahoitusteorian mukaisesti korkeampi tuotto-odotus voidaan saavuttaa hyväksymällä korkeampi sijoitusriski. Sijoitusuudistus mahdollistaisi TyEL-laitoksille aikaisempaa suuremman sijoitusriskin ottamisen. Riskin kasvattamisella tavoitellaan suurempia tuottoja eläkevaroille, mutta on myös mahdollista, että sijoitusriskit toteutuisivat. Tällöin varoja ei olisi suunnitellussa määrin käytettävissä eläkkeiden maksamiseen. Etuusperusteisessa järjestelmässä tämä johtaisi tarpeeseen korottaa TyEL-maksua. Sijoitusriskin nostaminen vaikuttaisi sijoitusvarojen osakepainoon. Kuvassa 20 on esitetty uudistuksen vaikutus osakkeiden osuuteen. Kuvassa 21 on esitetty uudistuksen vaikutus TyEL-maksuun.
Kuva 20: Osakkeiden osuus sijoitusvaroista nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja eläkeuudistuksen mukaisessa laskelmassa (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus
Kuva 21: TyEL maksu suhteessa palkkasummaan nykylain mukaisessa laskelmassa (yhtenäinen viiva) ja eläkeuudistuksen mukaisessa laskelmassa (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus
Osaketuottosidonnaiseen lisävakuutusvastuuseen (OLV) tehtävillä muutoksilla ohjattaisiin TyEL-laitoksia sijoittamaan suurempi osa varoistaan noteerattuihin osakkeisiin.
Vakavaraisuusrajan laskennan ja sen perusteena olevien valtioneuvoston asetuksella annettavien parametrien päivittämisellä pyrittäisiin puolestaan lisäämään laitosten mahdollisuuksia ottaa omalla riskillään enemmän sijoitusriskiä missä tahansa sijoitusluokassa kuten esimerkiksi pääomasijoituksissa, muissa noteeraamattomissa osakkeissa, hedge-rahastoissa tai kiinteistöissä.
Sijoitusuudistus on jaettu tässä yhteydessä kolmeen osaan: osaketuottosidonnaiseen lisävakuutusvastuuseen liittyviin muutoksiin, vakavaraisuusmuutoksiin sekä laskuperustemuutoksiin. Laskuperustemuutoksista erityisesti täydennyskertoimen laskukaavan muuttaminen on olennainen osa kokonaisuutta, vaikka se ei olekaan varsinainen lakimuutos. Jaottelu on osittain keinotekoinen, sillä eri sijoitusuudistuksen osilla on merkittäviä yhteisvaikutuksia. Sama ominaisuus on kuitenkin millä tahansa jaottelulla ja valittu esitystapa on perusteltu erityisesti säädöshierarkian perusteella. Selkeyden vuoksi eri OLV-muutokset luokitellaan kuitenkin samaan luokkaan riippumatta niiden asemasta säädöshierarkiassa.
Laskelmissa esitetään näitä vaikutuksia sekä koko sijoitusuudistuksen kokonaisuudesta että eri tekijöistä erikseen. Yhteisvaikutusten takia on olennaista merkitystä, missä järjestyksessä eri osatekijät otetaan mukaan laskelmaan.
Laskelmissa ensin tehtävä sijoitusriskiä kasvattava toimenpide näyttäytyy aina vaikuttavimpana. Tämä johtuu siitä, että OLV-muutosten ja vakavaraisuusmuutosten yhdistelmässä rajat sijoitusriskin kasvattamiselle alkavat tulla vastaan. Osakepainolle esitetään säädettäväksi 85 prosentin yläraja, mutta laskelmissa on oletettu, että järjestelmätasolla osakepaino ei voisi kasvaa yli 80 prosentin, jotta eläkkeiden maksua varten tarvittava likviditeetti ei vaarantuisi. Toinen perustelu tälle valinnalle on se, että järjestelmätasolla 85 prosentin ylärajan saavuttaminen vaatisi, että kaikki laitokset sijoittaisivat osakkeisiin maksimaalisen määrän, mikä ei ole uskottavaa. Korkeilla osakepainoilla kasvava osakkeiden osuus pienentäisi muiden hyvätuottoisten sijoitusten osuutta, minkä takia osakepainon kasvattamisen vaikutus tuotto-odotukseen pienenisi korkeilla osakepainoilla.
Laskelmat ovat aina ehdollisia käytettävälle sijoitustuottojen, sijoitustoiminnan ja TyEL-maksukehityksen mallinnukselle. Eläkeuudistuksen kokonaisuudesta esitetään vaihtoehtoisia laskelmia Eläketurvakeskuksen raportissa 08/2025.
Osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu
Osaketuottosidonnaiseen lisävakuutusvastuuseen esitettävien muutosten ajatuksena on ohjata TyEL-laitokset sijoittamaan suurempi osa sijoituksistaan noteerattuihin osakkeisiin. Kokonaisuudessaan OLV-muutokset kasvattaisivat osakepainoa 9 prosenttiyksiköllä (kuva 22). Tämä kasvattaisi laskelmissa keskimääräistä vuosituottoa 0,2–0,3 prosenttiyksikköä.
Kuva 22: Osakkeiden osuus sijoitusvaroista nykylain mukaisessa laskelmassa, jossa on huomioitu indeksirajoitin ja vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen (yhtenäinen viiva) ja vastaava laskelma, jossa on lisäksi huomioitu OLV:n muutokset (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus
Kokonaisuudessaan työeläkejärjestelmä ottaisi OLV-muutosten seurauksena aiempaa enemmän osakeriskiä. Huonojen osaketuottojen tapauksessa tämä voisi tarkoittaa tulevaisuudessa nykylainsäädäntöä korkeampia TyEL-maksuja. Kuvassa 23 on esitetty OLV-muutosten vaikutus TyEL-maksuun.
Kuva 23: TyEL-maksu suhteessa palkkasummaan nykylain mukaisessa laskelmassa, jossa on huomioitu indeksirajoitin ja vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen (yhtenäinen viiva) ja vastaava laskelma, jossa on lisäksi huomioitu OLV:n muutokset (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus
OLV-muutoksilla lievennetään mahdollisen osakekurssien äkillisen laskun tuomaa eläkelaitosten vakavaraisuusriskiä. OLV-muutosten myötä osakeriskistä siirretään nykyistä suurempi osa yksittäiseltä eläkelaitokselta työeläkejärjestelmän yhteiselle vastuulle.
Esitykseen sisältyvien OLV-muutosten vaikutuksia on mahdollista eritellä. Myös tässä erittelyssä järjestyksellä on merkitystä. Osaketuottosidonnaisuuden asteen kasvattaminen kymmenellä prosenttiyksiköllä ilman muita OLV-muutoksia kasvattaisi osakepainoja keskimäärin 6 prosenttiyksikköä. Kun tähän lisätään OLV:n laskukaavamuutokset laskuperusteissa, osakepaino nousisi vielä 3 prosenttiyksikköä lisää. Näin OLV-muutokset kasvattaisivat osakepainoa keskimäärin yhteensä 9 prosenttiyksikköä.
Ylläkuvatut erittelyt kuvaavat vaikutuksia, jos OLV-muutokset tehdään nykylakiin ja nykyisiin laskuperusteisiin.
Erityisesti OLV:in laskukaavamuutos ilman laskuperustemuutoksissa kuvattua täydennyskertoimen muutosta kasvattaisi merkittävällä tavalla laitosten vakavaraisuuspääomia vanhuuseläkerahastoinnin kustannuksella. Jos OLV-muutosten vaikutusta laskee täydennyskerroinmuutoksen jälkeen, OLV-muutokset kasvattaisivat osakepainoa vähemmän, keskimäärin noin 3 prosenttiyksikköä.
OLV:in mukaiset vanhuuseläkerahastojen tarkistukset olisivat jatkossa lähes yhtä todennäköisesti positiivisia ja negatiivisia. Positiivisten osaketuottojen tilanteessa vanhuuseläkerahastointi vahvistuisi nopeammin kuin nykytilanteessa. Negatiivisiin tarkistuksiin voi ajatella liittyvän periaatteellisia ongelmia. Negatiivisten osaketuottojen tilanteessa muutos voisi tarkoittaa jo rahastoitujen vanhuuseläkkeiden ja niistä muodostuneiden rahastojen pienentämistä. Negatiiviset osaketuotot eivät välttämättä tarkoita vanhuuseläkerahastojen pienentämistä kokonaisuudessaan, sillä vanhuuseläkerahastoja täydennetään vuosittain myös rahastokorolla ja täydennyskertoimella. Negatiivisten osaketuottojen tilanteessa muutos tarkoittaisi myös osittain maksuperusteisen rahastoinnin korostamista ja eläkelaitosten vastuun pienenemistä vanhuuseläkkeiden rahastoiduista osista. Toisaalta negatiivisten tarkistusten salliminen tekisi rahastoinnin dynamiikasta avoimempaa. Jatkossa yksilötason rahastointi vastaisi tarkemmin summatason rahastointia. Nykylainsäädännön mukaan näin ei ole, koska osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu voi olla negatiivinen, mutta OLV:sta tehdään täydennyksiä vanhuuseläkerahastoihin vain OLV:n ylärajan ylittyessä.
Vakavaraisuusmuutokset
Ehdotetuista vakavaraisuusmuutoksista merkittävin on valtioneuvoston asetuksen päivittäminen vakavaraisuuslaskennassa tarvittavien parametrien osalta. Tämän lisäksi vakavaraisuuslaskennan turvaavuustasosta (97 prosenttia) ja valtioneuvoston asetuksen päivitystiheydestä säädettäisiin jatkossa laissa. Muutokset aiheuttaisivat vakavaraisuusrajojen alenemisen muutoshetkellä eli vakavaraisuussäännöt kevenisivät. Tämä mahdollistaisi korkeamman sijoitusriskin ottamisen. OLV-muutoksista poiketen nämä muutokset eivät ohjaisi sijoittamaan johonkin tiettyyn sijoitusluokkaan, vaan laitos voisi kasvattaa sijoitusriskiä missä tahansa omaisuusluokassa. Jatkossa valtioneuvoston asetuksen ja sen parametrien säännönmukaisesta päivityksestä voisi aiheutua molemman suuntaisia muutoksia eläkelaitosten vakavaraisuusrajoihin: päivitys voisi joko pienentää tai suurentaa eläkelaitosten vakavaraisuusrajoja. Päivitys voisi siten mahdollistaa jatkossa joko korkeamman tai matalamman sijoitusriskin. Koska asetus päivitettäisiin jatkossa kuitenkin useammin kuin nyt on tehty, mahdollisten muutosten arvioidaan olevan kuitenkin maltillisempia kuin nyt tehtävät muutokset.
Muita ehdotettuja vakavaraisuusmuutoksia ovat luotonoton käytön laajentaminen kiinteistösijoituksissa, pienehkö korjaus valuuttariskin huomioimisessa ja tuottovaatimuksen laskennassa sekä takaisinlainauksen rajoittaminen.
Kokonaisuudessaan vakavaraisuusmuutokset ainoana muutoksena kasvattaisivat keskimääräistä osakepainoa 13 prosenttiyksikköä. OLV-muutosten ja laskuperustemuutosten jälkeen tehtynä nämä muutokset kasvattaisivat osakepainoa keskimäärin noin 14 prosenttiyksikköä (kuva 24). Muutokset alentaisivat keskimäärin perittävää maksutasoa, mutta myös korkeiden eläkemaksujen todennäköisyys kasvaisi (kuva 25).
Kuva 24: Osakkeiden osuus sijoitusvaroista nykylain mukaisessa laskelmassa, jossa on huomioitu indeksirajoitin, vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen ja OLV:n muutokset (yhtenäinen viiva) ja vastaava laskelma, jossa on lisäksi huomioitu vakavaraisuussääntelyyn ehdotetut muutokset (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus
Kuva 25: TyEL-maksu suhteessa palkkasummaan nykylain mukaisessa laskelmassa, jossa on huomioitu indeksirajoitin, vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen ja OLV:n muutokset (yhtenäinen viiva) ja vastaava laskelma, jossa on lisäksi huomioitu vakavaraisuussääntelyyn ehdotetut muutokset (katkoviiva). Kuvassa mediaani ja eri prosenttipisteet. Lähde: Eläketurvakeskus
Vakavaraisuusmuutosten vaikutukset Finanssivalvonnan laskelmien mukaisesti
Muutoksia eläkelaitosten vakavaraisuusrajoihin arvioitiin tarkemmin Fivan tietojen perusteella. Kuvassa 26 on kuvattu eri muutosten vaikutus eläkelaitosten yhteenlaskettuun vakavaraisuusrajaan. Osaketuottosidonnaisuuden asteen nosto 20 prosentista 30 prosenttiin vaikuttaa vakavaraisuusrajoihin -14 prosenttia, vaikka se ei varsinaisesti ole vakavaraisuusmuutos. Jos eläkelaitokset nostaisivat osakepainoaan 10 prosenttiyksiköllä suhteessa vastuuvelkaan, osaketuottosidonnaisuuden asteen nosto ei vaikuttaisi vakavaraisuusrajaan. Valtioneuvoston asetuksen parametrien päivitys uuden käytettävissä olevan tilastotiedon pohjalta vaikuttaisi vakavaraisuusrajaan -14 prosenttia. Valuuttariskin laskennan muutos vaikuttaisi -4 prosenttia. Muut vakavaraisuusrajan laskennan muutokset vaikuttaisivat yhteensä vakavaraisuusrajaan -3 prosenttia. Yhteensä nämä kaikki muutokset vaikuttaisivat eläkelaitosten yhteenlaskettuun vakavaraisuusrajaan -35 prosenttia. Ilman osaketuottosidonnaisuuden asteen muutosta vaikutus olisi -21 prosenttia, mikä tarkoittaisi vakavaraisuussääntelyn kevenemistä 21 prosentilla.
Kuva 26: Eläkelaitosten yhteenlaskettu vakavaraisuusraja miljoonina euroina vuoden 2025 toisen kvartaalin lopussa ja eri muutosten vaikutus eläkelaitosten yhteenlaskettuun vakavaraisuusrajaan miljoonina euroina. Lähde: Finanssivalvonta
Fiva arvioi esitettyjä muutoksia myös erilaisilla eläkelaitosten sijoitussalkuilla. Näissä laskelmissa lähtökohtana on eläkelaitosten sijoitussalkut vuoden 2025 toisen kvartaalin lopussa. Laskelmat on tehty eläkelaitoksille järjestetyn vaikuttavuusharjoituksen tiedoista. Harjoitukseen osallistui 13 eläkelaitosta, joiden osuus koko sektorin sijoitusomaisuudesta on noin 99,9 prosenttia. Laskelmissa eläkelaitosten osakepainoa on lisätty pienentämällä muiden sijoitusluokkien osuutta salkuissa. Näiden laskelmien perusteella nähdään, että osakepainon noustessa ero nykyisen ja ehdotetun vakavaraisuusrajan laskennan välillä pienenee.
Kuva 27: Eläkelaitosten yhteenlaskettu vakavaraisuusraja miljoonina euroina (vasen asteikko) vuoden 2025 toisen kvartaalin lopussa nykyisellä ja ehdotetulla tavalla laskettuna eri osakepainoilla sekä tapojen ero prosentteina (oikea asteikko). Lähde: Finanssivalvonta
Fiva arvioi myös eläkelaitosten stressinkestävyyttä erilaisia shokkeja vastaan. Kuvassa 28 näkyy osakesijoituksiin (listatut ja listaamattomat) kohdistuneen 33 prosentin tappion vaikutus vakavaraisuuteen eri osakepainoilla. Laskelmissa ei huomioitu täydennyskertoimen muutosta (koska kyseessä yön yli shokki). Laskelmien mukaan ehdotettujen muutosten jälkeen eläkelaitosten riskinkestävyys paranisi nykyisellä osakepainolla. Toisaalta osakepainoa on mahdollista kasvattaa nykyisen riskinkantokyvyn puitteissa. Jos laskelmissa olisi huomioitu hetkellisten vaikutusten lisäksi esimerkiksi täydennyskertoimen tuoma nopeampi vaikutus vastuuvelan kehitykseen, eläkelaitosten riskinkantokyky olisi vielä vahvempi.
Kuva 28: Eläkelaitosten vakavaraisuusasema vuoden 2025 toisen kvartaalin tiedoilla yön yli tapahtuvassa shokissa (osakkeet -33 prosenttia) erilaisilla osakepainoilla. Lähde: Finanssivalvonta
Laskuperustemuutokset
Laskuperustemuutoksiin lasketaan tässä yhteydessä täydennyskertoimen kaavan muutos, maksutason kiinnittäminen vuoteen 2030 asti sekä työeläkevakuutusyhtiöiden asiakashyvityksiin liittyvän hyvityssäännön muuttaminen.
Maksutason kiinnittäminen 24,4 prosenttiin vuoteen 2030 on suurella todennäköisyydellä mahdollista. Jos kuitenkin sijoitukset tuottaisivat erityisen huonosti, olisi sellainenkin tilanne mahdollista, ettei lainsäädännön mukaan tällaista maksua voitaisi vahvistaa laskuperusteissa. Tätä todennäköisempi olisi tilanne, että maksussa olisi oleellinen nousupaine heti 2031 alkaen. Vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen pienentäisi osaltaan joustovaraa asettaa maksu halutulle tasolle.
Laskelmissa hyvityssäännön muuttamisella ei ole merkittävää vaikutusta, koska muutos olisi niin pieni ja laskelmien maksutasona käsitellään hyvitettyä TyEL-maksua.
Selvästi olennaisin laskuperustemuutoksista on täydennyskertoimen laskukaavan muutos. Muutos on mitoitettu niin, että se yhdessä OLV-muutosten ja vakavaraisuusmuutosten kanssa muodostaisi toimivan kokonaisuuden.
Täydennyskertoimen laskukaavaa muutettaisiin niin, että korkeilla vakavaraisuusasteilla vanhuuseläkerahastojen täydennyksiä tehtäisiin olennaisesti nykyistä enemmän. OLV:in kaavamuutoksen ja täydennyskerroinmuutoksen seurauksena rahastotäydennysten painopiste siirtyisi täydennyskertoimella tehtyjen täydennysten suuntaan.