2
Nykytila ja sen arviointi
Tuloverolain (1535/1992) 46 §:n 8 momentin mukaan metsän luovutusvoiton määrää laskettaessa luovutusvoittoon lisätään 55 §:n nojalla tehdyn metsävähennyksen määrä, kuitenkin enintään määrä, joka vastaa 60 prosenttia luovutettavan metsän hankintamenosta.
Tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa harjoittamaansa maatalouteen tai metsätalouteen kuuluvaa kiinteää omaisuutta, avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön osuuden taikka sellaisen yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat vähintään 10 prosentin omistusosuuteen mainitussa yhtiössä ja saajana on joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa hänen lapsensa tai tämän rintaperillinen taikka hänen sisarensa, veljensä, sisarpuolensa tai velipuolensa ja jos omaisuus on ollut yhteensä yli 10 vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti.
Tuloverolain 55 §:n mukaan luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden muodostamalla verotusyhtymällä sekä yhteisetuudella on oikeus tehdä metsävähennys maatilana pidettävältä kiinteistöltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta ennen 56 §:ssä tarkoitettujen vähennysten tekemistä. Yhteismetsällä on kuitenkin oikeus metsävähennyksen tekemiseen verovuonna 2022 tai sen jälkeen hankittujen metsien perusteella vain, jos sen osakaskunnan osuuksista verovuoden päättyessä vähintään puolet on luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien omistuksessa, eikä näiden omistus perustu sijoitusrahastolaissa tai vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa säädettyyn sijoitusrahastoon tai vaihtoehtorahastoon tehtyyn sijoitukseen.
Metsävähennyksen määrä on enintään 60 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saaman veronalaisen metsätalouden pääomatulon määrästä. Verovelvollisen verovuonna ja aikaisempina verovuosina tekemien metsävähennysten yhteismäärä vähennettynä määrällä, joka tuloverolain 46 §:n 8 momentin nojalla on lisätty metsän veronalaiseen luovutusvoittoon, ei saa ylittää 60 prosenttia verovelvollisen verovuoden lopussa omistamien metsävähennykseen oikeuttavien metsien yhteenlaskettujen hankintamenojen määrästä.
Metsän hankintamenona pidetään metsän osuutta kiinteistön hankintamenosta. Jos kiinteistön omistusoikeus siirtyy edelleen vastikkeettomalla saannolla, verovelvollisella on sama oikeus metsävähennyksen tekemiseen kuin edellisellä omistajalla olisi ollut. Jos vastikkeettomalla saannolla siirtyy osa luovuttajan omistamista kiinteistöistä, siirtyvän metsävähennysoikeuden määrä vastaa saannon kohteena olevan metsän hankintamenon suhteellista osuutta luovuttajan metsävähennyksen perusteena olevien hankintamenojen kokonaismäärästä.
Metsävähennys tehdään verovelvollisen vaatimuksesta, ja hänen tulee sitä vaatiessaan esittää selvitys sen edellytyksistä. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen on oltava vähintään 1 500 euroa.
Metsätilan markkina-arvosta huomattava osa määräytyy sen mukaan, onko tilalla hakkuukelpoista puustoa. Juuri päätehakatun puuttoman metsätilan arvo on käytännössä pelkän maapohjan arvo, ja runsaspuustoisen hakkuukypsän tilan arvon määrittelee sillä olevan puuston arvo.
Metsävähennyksen tarkoituksena on mahdollistaa puuston hankintamenon vähentäminen verotuksessa, jotta puunmyyntituloista voidaan vähentää tulon hankkimisesta aiheutuneet menot. Selvin esimerkki puuston hankintamenon vähentämismahdollisuuden tarpeellisuudesta on tilanne, jossa vastikään hankitulta metsätilalta myydään kaikki tilalla olevat puut. Ilman metsävähennystä tai muuta vastaavaa keinoa puuston hankintamenon vähentämiseksi puunmyyntitulo olisi käytännössä kokonaan (mahdollisilla hakkuukuluilla vähennettynä) veronalaista tuloa. Metsäkiinteistön hankintameno ei puunmyynnin johdosta alenisi, vaan se sisältäisi edelleen hakkuukypsän puuston arvon maapohjan arvon lisäksi. Mikäli verovelvollinen tämän jälkeen kohtuullisen pian myisi metsäkiinteistönsä, syntyisi myynnistä väistämättä huomattava luovutustappio, koska metsätilan markkina-arvo olisi hakkuukypsän puuston arvon verran pienempi, ja muodostuisi käytännössä pelkästä maapohjan arvosta. Siten verotuksessa syntyisi ensin huomattava määrä tuloa (puunmyyntitulo), ja sen jälkeen huomattava tappio (metsäkiinteistön luovutustappio), eikä tappiota voisi vähentää tuloa vastaan, jos metsän myynti tapahtuisi vasta puukauppaa seuraavana vuonna.
Vastaavasti jos verovelvollinen on hankkinut täysin puuttoman metsäkiinteistön, istuttanut sille puut ja hoitanut tilaansa vuosikymmenten ajan ennen puuston myyntiä, ei metsäkiinteistön hankintameno sisällä lainkaan puuston hankintamenoa. Tällaisessa tilanteessa puun myyntitulon tulisi olla kokonaan veronalaista tuloa, koska puuston arvo on kehittynyt kokonaisuudessaan verovelvollisen metsänhoidollisten toimien ansiosta metsäkiinteistön omistusaikana.
Koska metsätalouteen ja puun myyntiin liittyvät tilanteet vain hyvin harvoin ovat edellä kuvatulla tavalla selkeitä ja yksiselitteisiä tulon muodostumisen kannalta, on metsäverotuksessa pyritty kaavamaisella metsävähennyksellä ratkaisemaan puuston hankintamenon vähentäminen. Metsävähennyksen määrän tulisi siten vastata sitä, mikä osuus hankittavan metsäkiinteistön arvosta on keskimäärin kohdistettavissa puustolle.
Maanmittauslaitoksen viimeisimpään metsän hintatutkimukseen Metsän hinta Suomessa 2015–2016
.
Metsän hinta Suomessa 2015–2016
liittyvän aineiston perusteella Maanmittauslaitos on arvioinut, että vuosina 2015–2016 muiden kuin sukulaisten välisissä pelkästään metsää sisältävissä yli 10 hehtaarin metsätilakaupoissa kauppahinnasta keskimäärin noin 9 prosenttia on muodostunut maapohjan arvosta, ja vastaavasti keskimäärin noin 91 prosenttia tilalla olevan puuston arvosta. Maanmittauslaitos on myös arvioinut käytössään olevan vuosia 2022–2024 koskevan metsätilojen kauppahinta-aineiston perusteella, että kyseisinä vuosina tilojen kauppahinnat ovat muodostuneet hyvin saman kaltaisesti kuin vuosina 2015–2016. Yhtä tarkkoja keskimääräisiä prosenttiosuuksia ei uudemman aineiston perusteella kuitenkaan ole voitu laskea, koska uudemmasta aineistosta ei saa erotettua maan arvon ja taimikon arvon osuuksia. Uudemmassa aineistossa maapohjan ja taimikon yhteenlaskettu prosenttiosuus kauppahinnasta on ollut keskimäärin noin 18 prosenttia. Puuston hakkuu- ja odotusarvot muodostavat keskimäärin hieman yli 80 prosenttia kauppahinnasta niin uudessa kuin vanhassa aineistossakin. Vanhassa aineistossa taimikon arvo muodostaa keskimäärin noin 10 prosenttia kauppahinnasta.
Kun otetaan huomioon, että puuston arvo muodostaa jopa yli 90 prosenttia metsätilan markkina-arvosta, vaikuttaa voimassa oleva metsävähennys alimitoitetulta, kun vain 60 prosenttia metsätilan hankintamenosta luetaan mukaan metsävähennyspohjaan. Toisaalta, koska metsävähennyspohjaa muodostuu myös täysin puuttomana hankitusta metsätilasta, ei metsävähennysprosentin tulisi olla suoraan puuston arvon keskimääräistä prosenttiosuutta vastaava osuus metsätilan hankintamenosta, vaan hieman alempi. Puuttoman metsätilan markkina-arvo toisaalta on alhainen verrattuna vastaavan kokoiseen runsaspuustoiseen metsätilaan, joten absoluuttisesti puuttoman metsätilan hankinta ei kasvata metsävähennyspohjaa merkittävästi.
Luovutettaessa metsävähennyspohjan laskennassa mukana ollut metsäkiinteistö, lisätään vähennetyn metsävähennyksen määrä kiinteistön luovutusvoittoon. Tällä estetään, ettei metsäkiinteistön hankintamenoa vähennetä verotuksessa kahteen kertaan. Jos lisäystä ei tehtäisi, voisi osan kiinteistön hankintamenosta vähentää ensin metsävähennyksenä ja myöhemmin vielä luovutusvoittoverotuksessa.
Mikäli metsätila luovutetaan tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisena sukupolvenvaihdosluovutuksena, on luovutusvoitto kokonaisuudessaan verovapaa. Tällöin ei aiemmin vähennettyä metsävähennystä lisätä veronalaiseen luovutusvoittoon. Tilanne on vastaava, kuin esimerkiksi luovutettaessa maatalouden kiinteää omaisuutta sukupolvenvaihdosluovutuksena, jolloin luovutuksen kohteena olevalla kiinteistöllä sijaitsevasta rakennuksesta tehtyjä poistoja ei lisätä luovutusvoittoon. Oikeuskirjallisuudessa
Kalle Isotalo, Esko Linnakangas: Verotuet, verosanktiot ja eriarvo tulo- ja varallisuusverotuksessa s. 437-440, .
Verotuet, verosanktiot ja eriarvo tulo- ja varainverotuksessa
on esitetty, että näiden kahden säännöksen yhdistelmän mukainen lopputulos olisi verojärjestelmän porsaanreikä. Metsävähennysjärjestelmä otettiin käyttöön vuoden 1993 alusta, ja sekä metsävähennystä koskeva 55 § että sukupolvenvaihdoshuojennusta koskeva 48 §:n 1 momentin 3 kohta tulivat voimaan samaan aikaan, koska ne sisältyivät tuolloin säädettyyn uuteen tuloverolakiin. Kun otetaan huomioon, että molemmat säännökset on säädetty samassa yhteydessä, olisi erikoista, jos lopputulos ei olisi ollut tarkoitettu, erityisesti, kun kyseessä olevat säädökset eivät ole millään tavalla monimutkaisia.
5
Lausuntopalaute
Esitysluonnoksesta annettiin lausuntokierroksella 14 lausuntoa. Lausunnon hallituksen esitysluonnoksesta ovat antaneet maa- ja metsätalousministeriö, Finnwatch ry, Keskuskauppakamari, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Maanmittauslaitos, Metsäteollisuus ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen veroasiantuntijat ry, Verohallinto, Veronmaksajain Keskusliitto ry, WWF Suomi, professori Juha Lindgren, professori Pekka Nykänen sekä yksi yksityishenkilö.
Lausunnoissa esitysluonnosta sekä kannatettiin että vastustettiin. Esityksen kannattajat eivät juuri perustelleet kantaansa, vaan lähinnä yhtyivät esityksen perusteluihin. Esityksen vastustajat näkivät ongelmallisena sen julkista taloutta heikentävän vaikutuksen sekä sen, että esitys kannustaa lisäämään hakkuita, minkä nähtiin vaikeuttavan Suomen ilmasto- ja hiilineutraalisuustavoitteita. Lisäksi lausunnoissa esitettiin joitakin pääosin teknisluontoisia muutos- ja täsmennysehdotuksia.
Lausuntojen johdosta esityksen perusteluita ja vaikutusarvioita on täydennetty. Ehdotetun tuloverolain 46 §:n 8 momentin muutoksen ehdotettua voimaantuloajankohtaa on myöhennetty vuodella. Lisäksi ehdotettaviin muutoksiin on lisätty vaatimus metsävähennysvaatimuksen esittämisestä ennen verovuoden verotuksen päättymistä.