7.1
Arvonlisäverolaki
26 c §. Pykälässä säädetään yhteisöhankinnan määritelmään liittyvistä ostajaa ja myyjää koskevista edellytyksistä. Pykälän 3 momentissa on lueteltu tilanteita, joissa ei ole kyse yhteisöhankinnasta. Momentin nykyinen 2 kohta koskee diplomaattisten hankintojen ja 3 kohta kansainvälisten järjestöjen palautustilanteita. Näiden kohtien mukaan yhteisöhankinnasta ei ole kyse, jos tavaran hankinta oikeuttaisi 127 §:ssä tarkoitettuun diplomaattisia hankintoja koskevaan palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa, tai jos hankkijana on kansainvälinen järjestö tai sen henkilökunta, joka olisi perustamis- tai isäntämaasopimuksen mukaan oikeutettu hankintaan sisältyvän veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa.
Momentin 2 kohtaan lisättäisiin viittaus uuteen EU:n puitteissa toteutettavia puolustustoimintoja koskevaan 129 c §:ään. Yhteisöhankinnasta ei siten olisi kyse myöskään silloin, kun tavaran hankinta oikeuttaisi 129 c §:ssä tarkoitettuun palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa. Säännös olisi yhdenmukainen arvonlisäverodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa.
Arvonlisäverolain 72 b §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan yhteisömyynnistä ei ole kyse silloin, kun ostajan hankinta ei asianomaisessa jäsenvaltiossa 26 c §:n 3 momenttia vastaavien säännösten nojalla muodosta verotettavaa yhteisöhankintaa. Näin ollen muutosdirektiivissä tarkoitetun myynnin verovapautuksen osalta arvonlisäverolakiin ei olisi tarpeen lisätä erillistä säännöstä yhteisömyynnin käsitteen ulkopuolelle sulkemisesta. Arvonlisäverolain 72 b §:n 3 momentin 2 kohta vastaa arvonlisäverodirektiivin 139 artiklan 1 kohtaa.
26 j §. Muutosdirektiivillä arvonlisäverodirektiiviin lisätyn 22 artiklan uuden ensimmäisen kohdan mukaan tavaroiden vastikkeelliseen yhteisöhankintaan rinnastetaan puolustustoimintaan yhteiseen turvallisuus- ja puolustustoimintaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi osallistuvan jäsenvaltion puolustusvoimien suorittama tavaroiden ottaminen omaan käyttöön tai puolustusvoimiin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön, jos se ei ole ostanut näitä tavaroita jonkin jäsenvaltion kotimarkkinoiden yleisten verosäännösten mukaisesti ja jos näiden tavaroiden maahantuonti ei oikeuttaisi 143 artiklan 1 kohdan g a alakohdassa säädettyyn vapautukseen. Säännös vastaa Natoa koskevaa arvonlisäverodirektiivin nykyistä 22 artiklaa, joka direktiivimuutosten myötä muuttuu 22 artiklan toiseksi kohdaksi. Direktiivin 23 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tavaroiden yhteisöhankinnoiksi katsotaan sellaiset liiketoimet, joita pidettäisiin tavaroiden luovutuksina, jos verovelvollinen tässä ominaisuudessaan suorittaisi ne jäsenvaltion alueella.
Arvonlisäverolain ehdotetaan lisättäväksi uusi 26 j §, johon otettaisiin direktiivin 22 artiklan uutta ensimmäistä kohtaa vastaava säännös. Tavaroiden vastikkeelliseen yhteisöhankintaan rinnastettaisiin jäsenvaltion puolustusvoimien suorittama tavaroiden ottaminen sellaiseen asevoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön, joka ei oikeuttaisi 94 §:n 1 momentin 24 kohdan mukaiseen verottomuuteen, jos kyse olisi maahantuonnista Suomeen. Tämä koskisi vain tavaroita, joiden hankinta tai maahantuonti on alun perin vapautettu verosta 72 d §:n 5 momentin, 94 §:n 1 momentin 24 kohdan tai 129 c §:n taikka niitä vastaavien toisen jäsenvaltion säännösten perusteella.
Uusi säännös koskisi tilanteita, jossa jäsenvaltion puolustusvoimien asevoimat ovat osallistuneet unionin yhteiseen puolustustoimintaan toisessa jäsenvaltiossa ja ne ovat muutosdirektiivin mukaisten säännösten perusteella verottomasti hankkineet tai tuoneet maahan tavaroita käytettäväksi tässä puolustustoiminnassa. Säännös koskisi esimerkiksi sellaisia tilanteita, joissa Suomen puolustusvoimien asevoimat ovat osallistuneet unionin yhteiseen puolustustoimintaan toisessa jäsenvaltiossa ja ovat tällöin ostaneet verotta tavaroita tuossa jäsenvaltiossa käytettäviksi ja kyseessä olevat tavarat siirretään Suomen puolustusvoimien käyttöön Suomessa. Säännöksen perusteella puolustusvoimien tulisi suorittaa veroa tällaisten tavaroiden käyttöön ottamisesta Suomen alueella. Säännös koskisi myös tilanteita, jossa Suomessa olevat toisen jäsenvaltion puolustusvoimien asevoimat ottavat jo Suomessa ollessaan tavaroita sellaiseen käyttöön, joka ei oikeuttaisi verottomuuteen.
72 d §. Pykälässä säädetään tavaroiden ja palveluiden verottomasta myynnistä toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville diplomaattisille edustustoille, Euroopan unionin elimille, kansainvälisille järjestöille ja Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvien valtioiden puolustusvoimille. Pykälän 4 momentin mukaan veroa ei suoriteta tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisessa jäsenvaltiossa olevien Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvien valtioiden yhteiseen puolustustoimintaan osallistuvien puolustusvoimien tai puolustusvoimien siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin vastaavin edellytyksin kuin verottomuus myönnetään määränpäävaltiossa. Verovapaus ei koske määränpäävaltion puolustusvoimia. Pykälän 5 momentin mukaan verottomuuden edellytykset on osoitettava asetuksessa säädettävällä tavalla.
Muutosdirektiivillä arvonlisäverodirektiiviin lisätyn 151 artiklan 1 kohdan uuden b b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta toiseen jäsenvaltioon tehtävät tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, jotka on tarkoitettu muun jäsenvaltion kuin itse määräjäsenvaltion puolustusvoimille näiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstönkäyttöön taikka niiden messien tai kanttiinien tarpeisiin, jos nämä puolustusvoimat osallistuvat puolustustoimintaan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi.
Arvonlisäverodirektiiviin 151 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan artiklassa säädettyjä vapautuksia sovelletaan sijaintijäsenvaltion vahvistamin rajoituksin. Säännös koskee myös uutta EU:n puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan hankintoihin liittyvää verovapautta. Tämän mukaisesti pykälän 5 momentissa todettaisiin, että verottomuus myönnettäisiin vastaavin edellytyksin kuin se myönnetään määränpäävaltiossa.
Direktiiviin 151 artiklan 2 kohdan mukaan sellaisten tavaroiden luovutusten, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan myöntää arvonlisäveron palautusmenettelyä noudattaen. Tämä tarkoittaa sitä, että vapautus tulee tavaroiden osalta rajat ylittävissä tilanteissa myöntää suoraa vapautusta soveltaen. Suomi soveltaa nykyisin suoraa verottomuutta sekä tavaroiden että palvelujen myyntien osalta tilanteissa, joissa esimerkiksi Euroopan unionin elimet ja Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvien valtioiden puolustusvoimat sijaitsevat toisessa jäsenvaltiossa. Tätä vastaavasti vapautus toteutettaisiin myös EU:n puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan osalta suoraa verottomuutta soveltaen, kun on kyse tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisessa jäsenvaltiossa sijaitseville asevoimille.
Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen otettaisiin muutosdirektiivin 151 artiklan 1 kohdan uutta b b alakohtaa vastaava säännös. Siinä säädettäisiin, että veroa ei suoritettaisi tavaroiden ja palvelujen myynnistä jäsenvaltion puolustusvoimille niiden muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa olevien asevoimien tai asevoimiin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön taikka asevoimien messien tai kanttiinien tarpeisiin, kun nämä asevoimat osallistuvat puolustustoimintaan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi oman jäsenvaltionsa ulkopuolella. Verovapaus ei koskisi määränpäävaltion puolustusvoimia. Verottomuus myönnettäisiin vastaavin edellytyksin kuin se myönnetään määränpäävaltiossa. Pykälän nykyinen 5 momentti siirtyisi uudeksi 6 momentiksi.
Säännös koskisi sellaisia tilanteita, joissa EU:n jäsenvaltioiden puolustusvoimien asevoimat osallistuvat unionin yhteiseen puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella jossain muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa ja ostavat Suomesta tavaroita tai palveluja oman valtionsa ulkopuolella käytettäväksi. Säännös koskisi myös tavaroiden ja palvelujen myyntejä Suomen puolustusvoimille tilanteissa, joissa puolustusvoimien asevoimat osallistuvat unionin yhteiseen puolustustoimintaan Suomen ulkopuolella ja ostavat Suomesta tavaroita tai palveluja käytettäväksi siellä. Muussa tapauksessa Suomen puolustusvoimien asevoimien Suomesta tekemät hankinnat joutuisivat huonompaan asemaan kuin muista jäsenvaltioista tai EU:n ulkopuolelta tehdyt hankinnat.
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä 15 päivänä maaliskuuta 2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011, jäljempänä täytäntöönpanoasetus, 51 artiklan 1 kohdan mukaan, jos tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen vastaanottaja on sijoittautunut yhteisöön muttei siihen jäsenvaltioon, jossa luovutus tai suoritus tapahtuu, asetuksen liitteen II mukaista arvonlisä- ja valmisteverosta vapauttamista koskevaa todistusta on käytettävä vahvistuksena siitä, että liiketoimi oikeuttaa arvonlisäverodirektiivin 151 artiklan mukaiseen vapautukseen. Asetuksen mukaisesti muiden jäsenvaltioiden puolustusvoimien tulisi siten käyttää kyseistä todistusta ostaessaan tavaroita tai palveluja Suomesta. Täytäntöönpanoasetuksen 51 artiklan 3 kohdan mukaan tavaroiden luovuttajan tai palvelujen suorittajan olisi saatava vapauttamista koskeva todistus tavaroiden tai palvelujen vastaanottajalta ja myyjän tulisi säilyttää se kirjanpitotositteenaan.
Pykälän nykyisen 5 momentin mukaan verottomuuden edellytykset on osoitettava asetuksessa säädettävällä tavalla. Arvonlisäverosta annetun valtioneuvoston asetuksen (1356/2016), jäljempänä arvonlisäveroasetus, 3 §:n 3 momentti koskee Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvien valtioiden hankintoja koskevan verovapauden edellytysten osoittamista. Säännöksen mukaan arvonlisäverolain 72 d §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavaroiden ja palvelujen myyjällä on oltava määränpäävaltion asianomaisen viranomaisen antama kirjallinen vahvistus siitä, että myynti olisi veroton tai hankinta oikeuttaisi veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi määränpäävaltiossa. Asetuksen 3 §:n 3 momenttiin olisi tarkoitus lisätä viittaus lakiehdotuksen EU:n puitteissa toteutettavaa puolustustoimintaa koskevaan 72 d §:n 5 momenttiin.
94 §. Pykälässä säädetään maahantuotavien tavaroiden verottomuudesta.
Muutosdirektiivillä arvonlisäverodirektiiviin lisättävän 143 artiklan 1 kohdan uuden g a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden maahantuonti jäsenvaltioiden alueelle muiden jäsenvaltioiden puolustusvoimien toimesta näiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin, jos nämä puolustusvoimat osallistuvat puolustustoimintaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi.
Arvonlisäverolain 94 §:n 1 momentin 24 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen otettaisiin muutosdirektiivin 143 artiklan 1 kohdan uutta g a alakohtaa vastaava säännös. Sen mukaan toisen jäsenvaltion puolustusvoimien tuomien tavaroiden maahantuonti olisi verotonta, kun tavarat tulevat lakiehdotuksen 129 c §:n mukaiseen käyttöön.
Pykälän 1 momentin 22 kohta koskee EU:n elimien viralliseen käyttöön tuomia tavaroita ja 23 kohta kansainvälisen järjestön perustamis- tai isäntämaasopimuksessa sovituin edellytyksin ja rajoituksin tuomia tavaroita. Ensin mainitun verottomuuden edellytyksenä on lisäksi, että tavaran maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella on vähintään 80 euroa ja jälkimmäisen, että maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella on vähintään 170 euroa. Säännöksissä olevat verottomuuden raja-arvot ovat samoja kuin vastaaville tahoille tapahtuviin kotimaan myynteihin sisältyvän veron palauttamista koskevissa pykälissä. Asiaa koskevan hallituksen esityksen (HE 162/2010 vp) perustelujen mukaan EU:n elimien osalta palautuksen edellytykset perustuvat erioikeus- ja vapauspöytäkirjaan sekä sen soveltamissääntöihin. Perustelujen mukaan kansainvälisten järjestöjen perustamis- ja isäntämaasopimuksiin sisältyy säännönmukaisesti määräys, että verovapaus koskee vain arvoltaan merkittäviä hankintoja ja 170 euron euromääräistä rajaa on sovellettu käytännössä yhdenmukaisesti kansainvälisiin järjestöihin. Perustelujen mukaan raja on lisäksi yhdenmukainen diplomaattisiin hankintoihin sovellettavan rajan kanssa. Hallinnollisista syistä ja yhdenmukaisesti kansainvälisiä järjestöjä ja diplomaattisia hankintoja koskevien nykyisten säännöksien kanssa, EU:n puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan osalta maahantuonnin verottomuuden edellytykseksi säädettäisiin se, että maahantuonnista suoritettavan veron peruste lisättynä arvonlisäveron osuudella olisi vähintään 170 euroa.
Pykälän nykyistä 1 momentin 24 kohtaa vastaava säännös otettaisiin uuteen 26 kohtaan. Lisäksi pykälän nykyisessä 1 momentin 23 kohdassa käytetty ilmaisu ulkoasiainministeriö tarkistettaisiin vastaamaan ministeriön nykyistä nimeä ulkoministeriö.
128 §. Pykälän nykyisessä 1 momentissa käytetty ilmaisu ulkoasiainministeriö tarkistettaisiin vastaamaan ministeriön nykyistä nimeä ulkoministeriö.
129 §. Pykälässä säädetään tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvän veron palauttamisesta Suomessa sijaitsevalle Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön elimelle. Pykälän 3 momentin mukaan vero palautetaan neljänneskalenterivuodelta Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella. Pykälä ei sisällä säännöstä määräajasta, jossa palautushakemus on tehtävä. Diplomaattisia hankintoja koskevan 128 §:n 1 momentin mukaan hakemus verojen palauttamisesta on tehtävä viimeistään vuoden kuluessa laskun maksupäivästä. Tätä määräaikaa on käytännössä noudatettu myös Euroopan unionia ja muita kansainvälisiä järjestöjä koskevissa tilanteissa. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin selkeyden vuoksi maininta, että hakemus olisi tehtävä vuoden kuluessa laskun maksupäivästä.
129 a §. Pykälässä säädetään tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvän veron palauttamisesta Euroopan unionille tilaustutkimuksia koskevissa tilanteissa. Pykälän 3 momentin mukaan vero palautetaan neljänneskalenterivuodelta Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella. Pykälä ei sisällä säännöstä määräajasta, jossa palautushakemus on tehtävä. Diplomaattisia hankintoja koskevan 128 §:n 1 momentin mukaan hakemus verojen palauttamisesta on tehtävä viimeistään vuoden kuluessa laskun maksupäivästä. Tätä määräaikaa on käytännössä noudatettu myös Euroopan unionia ja muita kansainvälisiä järjestöjä koskevissa tilanteissa. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin selkeyden vuoksi maininta, että hakemus olisi tehtävä vuoden kuluessa laskun maksupäivästä.
129 b §. Pykälässä säädetään tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvän veron palauttamisesta Suomessa sijaitsevalle Suomen tunnustamalle kansainväliselle järjestölle ja tämän henkilökunnalle. Pykälän nykyisen 3 momentin mukaan vero palautetaan neljänneskalenterivuodelta ulkoasiainministeriölle tehdyn hakemuksen perusteella. Pykälä ei sisällä säännöstä määräajasta, jossa palautushakemus on tehtävä. Diplomaattisia hankintoja koskevan 128 §:n 1 momentin mukaan hakemus verojen palauttamisesta on tehtävä viimeistään vuoden kuluessa laskun maksupäivästä. Tätä määräaikaa on käytännössä noudatettu myös Euroopan unionia ja muita kansainvälisiä järjestöjä koskevissa veronpalautustilanteissa. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin selkeyden vuoksi maininta, että hakemus olisi tehtävä vuoden kuluessa laskun maksupäivästä. Lisäksi pykälän nykyisessä 3 momentissa käytetty ilmaisu ulkoasiainministeriö tarkistettaisiin vastaamaan ministeriön nykyistä nimeä ulkoministeriö.
129 c §. Muutosdirektiivillä arvonlisäverodirektiiviin lisätyn 151 artiklan 1 kohdan uuden b a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden luovutukset tai palvelujen suoritukset jäsenvaltion alueella muiden jäsenvaltioiden puolustusvoimille näiden puolustusvoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön käyttöön tai niiden messien taikka kanttiinien tarpeisiin, jos nämä puolustusvoimat osallistuvat puolustustoimintaan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi.
Arvonlisäverodirektiiviin 151 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaan artiklassa säädettyjä vapautuksia sovelletaan sijaintijäsenvaltion vahvistamin rajoituksin. Säännös koskee myös uutta EU:n puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan hankintoihin liittyvää verovapautta.
Direktiiviin 151 artiklan 2 kohdan mukaan sellaisten tavaroiden luovutusten, joita ei lähetetä tai kuljeteta luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle, sekä palvelujen suoritusten osalta vapautus voidaan myöntää arvonlisäveron palautusmenettelyä noudattaen. Palautusmenettelyä sovelletaan Suomessa nykyisin kattavasti Suomessa sijaitsevien diplomaattisten edustustojen, EU:n elimien ja kansainvälisten järjestöjen hankintojen osalta. Tätä vastaavasti vapautus toteutettaisiin myös EU:n puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan hankintojen osalta palautusmenettelyä soveltaen, kun asevoimat ovat Suomessa. EU:n puitteissa toteutettavan puolustustoiminnan osalta veron palauttaminen kuuluisi Verohallinnon toimivaltaan.
Arvonlisäverolain nykyisen 129 c §:n mukaan, jos veroa on palautettu 129, 129 a tai 129 b §:n perusteella liikaa, voidaan liikaa palautetun veron määrä vähentää myöhemmin palautettavan veron määrästä. Tämä säännös otettaisiin lakiehdotuksen 129 d §:ään ja 129 c §:ään otettaisiin muutosdirektiivin 151 artiklan 1 kohdan uutta b a alakohtaa vastaava säännös. Sen mukaan toisten jäsenvaltioiden puolustusvoimille palautettaisiin sellaisten tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvä vero, jotka on ostettu puolustusvoimien Suomessa olevien asevoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön viralliseen käyttöön asevoimien osallistuessa puolustustoimintaan oman valtionsa ulkopuolella yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi. Palautusoikeus olisi myös näiden asevoimien Suomessa olevien messien ja kanttiinien tarpeisiin tulevien tavaroiden ja palvelujen hankintaan sisältyvästä verosta.
Palautuksen edellytyksenä olisi siis se, että hankinnan olisi tehnyt ja palautuksen hakijana olisi toisen jäsenvaltion puolustusvoimat. Palautus ei koskisi missään tilanteissa Suomen puolustusvoimien hankintoja. Edellytyksenä olisi myös se, että toisen jäsenvaltion puolustusvoimien Suomessa olevat asevoimat tai asevoimiin liittyvä siviilihenkilöstö osallistuu puolustustoimintaan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvien unionin toimien toteuttamiseksi. Virallisella käytöllä tarkoitettaisiin nimenomaan käyttöä tähän puolustustoimintaan liittyvissä tehtävissä. Virallisen käytön edellytys säädettäisiin hallinnollisista syistä ja soveltamisalan selkeän rajaamisen vuoksi. Vastaava rajaus sisältyy Euroopan unionin elimiä koskevaan 129 §:ään.
Hallinnollisista syistä palautuksen edellytyksenä olisi pykäläehdotuksen 2 momentin mukaan lakiehdotuksen 94 §:n 1 momentin 24 kohtaa vastaavasti, että tavaran tai palvelun verollinen ostohinta olisi vähintään 170 euroa. Tämä vastaisi 127 ja 129 b §:ssä säädettyjä diplomaattisten edustustojen ja kansainvälisten järjestöjen hankintoihin sisältyvän veron palautusten edellytyksiä.
Pykäläehdotuksen 3 momentin mukaan vero palautettaisiin neljänneskalenterivuodelta Verohallinnolle tehdyn hakemuksen perusteella. Tämä jakso olisi yhtenäinen muiden kansainvälisten toimijoiden veronpalautushakemusta koskevien jaksojen kanssa. Hallinnollisista syistä hakemus olisi tehtävä vuoden kuluessa laskun maksupäivästä. Tämä vastaisi nykyistä 128 §:n diplomaattisia hankintoja koskevaa määräaikaa. Tätä määräaikaa on noudatettu käytännössä myös Euroopan unionia ja kansainvälisiä järjestöjä koskevissa tilanteissa. Verohallinto tarkistaisi palautuksen edellytykset ja palauttaisi veron.
Pykäläehdotuksen 4 momentin mukaan Verohallinto määräisi tarkemmin hakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja hakemukseen liitettävistä asiakirjoista. Lain 128 §:ssä tarkoitettujen diplomaattisten hankintojen osalta hakijan ei nykyisin tarvitse liittää palautusta koskevaan hakemukseensa laskua, vaan lasku pyydetään toimittamaan tarvittaessa. Verohallinnon ohjeessa (Myynti diplomaateille, kansainvälisille järjestöille, Euroopan unionin elimille sekä Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvien valtioiden puolustusvoimille, antopäivä 2.2.2011) edellytetään, että hakemus sisältää erittelyn laskuista. Lakiehdotuksen 129 c §:n mukaisiin hakemuksiin olisi tarkoitus soveltaa vastaavaa menettelyä.
Arvonlisäveroasetuksen 3 §:ään olisi tarkoitus lisätä uusi 6 momentti, jonka mukaan Verohallinto vahvistaisi Suomessa olevien toisen jäsenvaltion puolustusvoimien asevoimien tai niihin liittyvän siviilihenkilöstön taikka niiden messien tai kanttiinien pyynnöstä niiden toisessa jäsenvaltiossa tehtävää tavaroiden ja palvelujen hankintaa varten, olisivatko ne oikeutetut hankintaan sisältyvän veron palautukseen, jos myynti tapahtuisi Suomessa.
129 d §. Pykälää muutettaisiin siten, että siihen otettaisiin nykyisin 129 c §:ään sisältyvä säännös liikaa palautetun veron määrän vähentämisestä myöhemmin palautettavan veron määrästä. Säännökseen lisättäisiin viittaus myös lakiehdotuksen EU:n puitteissa toteutettavaa puolustustoimintaa koskevaan 129 c §:ään. Pykälän nykyinen Euroopan unionin ja muun kansainvälisen järjestön muutoksenhakuoikeutta ja oikaisuvaatimuksen määräaikaa koskeva säännös otettaisiin uuteen 129 e §:ään.
129 e §. Lakiin lisättäisiin uusi 129 e §, johon otettaisiin nykyisin 129 d §:ään sisältyvä säännös. Pykälän 1 momentti koskee Euroopan unionin ja muun kansainvälisen järjestön muutoksenhakuoikeutta ja 2 momentti oikaisuvaatimuksen määräajan laskemista. Pykälän 1 ja 2 momenttiin lisättäisiin viittaus myös lakiehdotuksen EU:n puitteissa toteutettavaa puolustustoimintaa koskevaan 129 c §:ään. Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 59 §:n mukainen muutoksenhakuoikeus koskisi siis myös 129 c §:ssä tarkoitettua palautukseen oikeutettua. Muutoksenhakuun sovellettaisiin oikaisuvaatimusmenettelyä. Vastaavasti oikaisuvaatimuksen määräajan laskemista koskeva 2 momentin säännös koskisi myös 129 c §:n nojalla tehtyä päätöstä. Määräaika laskettaisiin sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa päätös koskee.
134 §. Pykälässä säädetään 12 a luvussa tarkoitettujen erityisjärjestelmien soveltamisesta niiden piiriin kuuluviin myynteihin. Pykälän 2 momentti sisältää maahantuotavien tavaroiden erityisjärjestelmää koskevan rajauksen. Arvonlisäverolain 94 §:ään ehdotettujen muutosten vuoksi pykälän 2 momentin viittaus 94 §:n 1 momentin 24 kohtaan korvattaisiin viittauksella 94 §:n 1 momentin 26 kohtaan.
209 r §. Pykälässä säädetään 128 §:ssä tarkoitettujen diplomaattisia hankintoja koskevien veronpalautushakemusten perusteena olevien laskujen säilyttämisestä. Säännöksen mukaan lasku on säilytettävä kolme vuotta laskun maksupäivää seuraavan vuoden alusta. Diplomaattisten hankintojen osalta hakijan ei tarvitse liittää palautusta koskevaan hakemukseensa laskua, vaan lasku pyydetään toimittamaan tarvittaessa. Verohallinnon ohjeessa edellytetään kuitenkin, että hakemus sisältää erittelyn laskuista.
Arvonlisäverolakiin lisättäväksi ehdotettu uusi 129 c § koskisi tavaroiden ja palveluiden verotonta myyntiä Suomen alueella olevien muiden jäsenvaltioiden puolustusvoimille. Lain 209 r §:ään lisättäisiin tämän vuoksi viittaus 129 c §:ään. Säännökseen lisättäisiin myös viittaus 129 ja 129 a §:n Euroopan unionia sekä 129 b §:n kansainvälisiä järjestöjä koskeviin veronpalautustilanteisiin. Laskujen säilyttämisaika olisi siten kaikissa 128, 129 ja 129 a–129 c §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa yhtenäinen.