Sihteeri esitteli lausuntoluonnoksen. 

Valiokunta kävi yleiskeskustelun. 

Päätettiin lähettää perustuslain 47 §:n mukainen tietopyyntö valtioneuvostolle. 

Perustuslakivaliokunnassa on käsiteltävänä jatkokirjelmä UJ 7/2019 vp asiassa valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi uudistusten tukiohjelman perustamisesta (U 85/2018 vp). Valiokunnan käsityksen mukaan valtioneuvoston kirjelmä ei kaikilta osiltaan tarjoa riittävää pohjaa ehdotuksen nykytilan asianmukaiseksi arvioimiseksi.  

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on aiemmin käsitellessään ehdotuksia EMU:n kehittämiseksi ja esimerkiksi euroalueen talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi, Euroopan vakausmekanismiin liittyvien päätösten tekemisestä ja Euroopan rahoitusvakausvälineestä korostanut eduskunnan perustuslain 96 ja 97 §:n mukaisten tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuuksien asianmukaista turvaamista (PeVL 1/2019 vp, PeVL 1/2011 vp, s. 3, PeVP 11/2011 vp, PeVL 49/2010 vp, s. 4—5, ks. myös PeVL 28/2017 vp).  

Perustuslain 96 §:ssä olevan sääntelyn tarkoituksena on varmistaa eduskunnan mahdollisuus vaikuttaa kaikkien niiden Euroopan unionissa tehtävien päätösten valmisteluun, jotka sisältönsä puolesta kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan, jos Suomi ei olisi Euroopan unionin jäsen (ks. SuVL 3/1995 vp ja PeVL 20/1996 vp). Aineellisesti eduskunnan toimivallan kannalta keskeisinä tässä suhteessa on pidetty erityisesti lainsäädännön alaan kuuluvia asioita (PeVL 20/1996 vp). Vaatimuksella tiedon toimittamisesta viipymättä on tietoisesti korostettu sitä, että eduskunnalle on turvattava tosiasialliset mahdollisuudet lausua kantansa ehdotuksesta ja vaikuttaa Suomen neuvottelukannanottojen muovaamiseen (ks. HE 1/1998 vp, s. 153 sekä esim. PeVL 14/2017 vp, s. 7). Perustuslakivaliokunta on tämän johdosta kiinnittänyt valtioneuvoston vakavaa huomiota vaatimukseen eduskunnan riittävästä ja ajantasaisesta informoimisesta perustuslain 96 ja 97 §:n mukaisilla menettelyillä (ks. esim. PeVL 28/2017 vp).  

Perustuslakivaliokunta edellyttää valtioneuvoston selostavan valiokunnalle ajantasaisesti ja kattavasti nyt käsillä olevan asetusehdotuksen käsittelyn nykyisen vaiheen ja erityisesti sen, mitkä kohdat ovat alkuperäisen kirjelmän jälkeen muuttuneet, miten Suomen ajamat näkökohdat ovat edenneet ja mitkä kysymykset ovat vielä auki. Valtioneuvoston selvityksessä on erityisesti kiinnitettävä huomiota asetusehdotuksen arviointiin perustuslain kannalta. 

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä valiokunnan perustelujen 8. kappale päätettiin muuttaa yksimielisesti kuulumaan seuraavasti: "Valiokunnan käsityksen mukaan määräaikaisiksi laeiksi alun alkaen tarkoitettujen lakien voimassaoloajan pitkittyminen ei ole aivan ongelmatonta. Ehdotettu kolmen vuoden voimassaoloajan pidennys on varsin pitkä siihen nähden, että rajoituslain alkuperäinen voimassaoloaika oli kolme ja puoli vuotta. Voimassaoloa on sittemmin jatkettu yhteensä kolmella vuodella. Lakiehdotuksen hyväksyminen tarkoittaa yhteensä lähes 10 vuoden voimassaoloaikaa, joka on varsin pitkä määräaika ja jota voidaan vain vaivoin pitää väliaikaisena sanan varsinaisessa merkityksessä. Hallituksen esityksessä ei myöskään esitetä perusteita sille, miksi siinä on päädytty ehdottomaan juuri ehdotetun kaltaisia pidennyksiä." 

9. kappale päätettiin muuttaa yksimielisesti kuulumaan seuraavasti: "Valiokunta kuitenkin katsoo, että sote-uudistuksen odotettavissa oleva laajuus huomioiden pidennyksiä voidaan pitää hyväksyttävinä. Perustuslakivaliokunta toistaa kantansa, että lakiehdotuksen vaikutuksia on seurattava tarkoin ja mahdollisiin epäkohtiin puututtava viipymättä, jos laki tuottaa ongelmia perusoikeuksien toteutumisen tai perustuslain 121 §:ssä säädetyn kunnallisen itsehallinnon kannalta, laki osoittautuu toimimattomaksi taikka jos sote-uudistuksen jatkovalmistelu antaa muutoin aihetta lain uudelleen arviointiin (ks. PeVL 30/2016 vp ja PeVL 57/2017 vp). Valiokunnalle on hallituksen esityksen perusteella epäselvää, miten valiokunnan edellyttämä seurantavelvoite on toteutunut." 

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä valiokunta hyväksyi lausuntoluonnoksen muutettuna. 

Valiokunta päätti yksimielisesti pitää käsittelyä asian ratkaisevana käsittelynä. 

Asian käsittely valiokunnassa on päättynyt.