Terveydenhuollossa on käytössä kymmeniä, jopa satoja eri järjestelmiä tiedon tallentamiseen. Eri systeemit eivät aina keskustele keskenään, joten tieto ei automaattisesti kulje toisesta yksiköstä toiseen.  

Tieto ei automaattisesti siirry esimerkiksi silloin, kun asiakas käy eri sairaanhoitopiirin alueen vastaanotoilla. Tieto ei kulje automaattisesti terveyskeskusten tai sairaaloiden välillä. Kun tieto ei kulje, niin lääkitystiedot tai koetulokset eivät aina ole ajan tasalla. Saman sairaalan sisälläkään tieto ei kulje automaattisesti eri osastojen välillä. 

Tiedon siirtymisen takkuamisesta voi tulla terveydenhoitohenkilöstölle ylimääräistä työtä. Tiedonsiirron takkuaminen voi aiheuttaa myös turhia kuluja, jos koetulokset eivät näy ja tehdään samoja kokeita eri toimipisteissä uudelleen. Potilaalle voi myös aiheutua terveydellistä haittaa esimerkiksi tilanteessa, jos henkilö joutuu äkillisesti sairaalaan esimerkiksi toisella paikkakunnalla ja ei pysty itse kertomaan esimerkiksi ajantasaisesta lääkityksestään. Lääkityskortit ovat usein sellaisia, etteivät ne ole ajan tasalla. 

Moni olettaa automaattisesti, että lääkäri ja hoitohenkilökunta tietävät automaattisesti ajantasaiset potilastiedot, vaikka näin ei aina ole. Ajantasaiset tiedot ovat potilaan hoidon kannalta välttämättömiä. 

Monessa virastossa, kuten Kelalla ja verottajalla, tiedonsiirto toimii vastaavasti hyvin. Kanta-tiedosto ei ole täysin kattava, ja esimerkiksi ajantasaiset lääkityskortit eivät sinne automaattisesti päivity. Lääkitysmuutoksissa tämä voi aiheuttaa ongelmia. 

Eri systeemien ja eri toimijoiden määrä tietojenkäsittelyssä on valtava. Terveydenhuollon yksiköissä on otettu ajan mittaan käyttöön hyvin monenlaisia systeemejä ja tehty erilaisia tietojentallennuksen hankintoja. Päivitykset ja muut tietohallinnon kulut muodostuvat isoiksi. 

Käytännössä ohjeistusta valtion taholta ei ole ollut, että Suomessa olisi julkisella puolella vain yksi systeemi, joka toimisi kaikkialla, tai useampi, joiden tulisi vastaavasti keskustella keskenään.