Työpaikalla oppiminen kuuluu pakollisena osana monen tutkinnon suorittamiseen.  

Useimmiten esimerkiksi liiketalouden ja tekniikan alojen harjoittelut ammattikorkeakoulussa ovat palkallisia. Hoitoalalla taas lähes poikkeuksetta työharjoittelut ovat palkattomia ja jopa niin, että hoitoalalla työnantaja yleensä vaatii kouluilta korvausta harjoittelusta ja opiskelija maksaa itse kaiken, niin työkengät kuin kahvitauon kahvitkin.  

Hoitoalan opiskelija ei edes lähes valmistuneena saa työharjoittelusta korvausta toisin kuin monella muulla alalla, kun lähes valmistunut harjoittelija saa jopa 80 prosenttia tutkinnon suorittaneen palkasta.  

Ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa oli vuonna 2018 noin 128 500 opiskelijaa. Eniten opiskelijoita oli terveys- ja hyvinvointialalla. Koulutustilastojen mukaan tutkintoon johtavassa ammatillisessa koulutuksessa opiskeli kalenterivuoden 2019 aikana 320 100 opiskelijaa. Syyskuussa 2019 uutisoitiin, että lähihoitajaopintoihin hakijoita oli alle 8 600. Vielä viisi vuotta aiemmin hakijoita oli yli 13 000.  

Suomessa on kasvavia ongelmia saada hoitoalalle opiskelijoita ja koulutettu työvoima pysymään alalla. Palkattomat työharjoittelut ovat varmasti yksi motivaatiota vähentävä tekijä. On myös tilanteita, joissa opiskelija saattaa joutua tekemään kaksi vuoroa töitä vuorokaudessa, yhden vuoron palkattomana ja toisen palkallisena. Hoitoalan opiskelija saattaa joutua ottamaan lainaa selvitäkseen työharjoittelusta, mikäli palkallista työtä ei voi tehdä samanaikaisesti.  

Esimerkiksi lähihoitajakoulutuksessa opintojen keskeyttäminen on yleistä — noin seitsemän prosenttia jättää opinnot kesken (2019).