Maailman epävarmuus ja sodat, joista viimeisimpänä Hormuzinsalmen liikenteen estänyt Iranin sota, ovat jälleen osoittaneet, kuinka haavoittuva Suomen kaltaisten maiden polttoaineinfrastruktuuri on. Kriisi korostaa, kuinka tärkeää on löytää omavaraisuuteen pohjautuvia ratkaisuja koko maailmaan vaikuttavien kriisien keskellä.  

Vuosituhannen alussa Suomessa kehitettiin turpeesta tehtävää biodieseliä omavaraisuuteen pohjautuvan polttonesteen tuottamiseksi. Turvediesel on turpeesta jalostettu synteettinen liikennepolttoaine, joka on vaihtoehto öljypohjaiselle dieselille Suomen energiaomavaraisuuden parantamiseksi. Sen hiilidioksidipäästöt voivat olla jopa pienemmät kuin perinteisen dieselin. Turvedieseliä pidettiin yhtenä ratkaisuna raskaalle liikenteelle ja työkoneille, mutta laajempaan käyttöön on liittynyt teknistaloudellisia ja ympäristöpoliittisia esteitä. 

Prosessissa turve muutetaan synteettiseksi dieseliksi, joka sopii suoraan tavallisiin dieselautoihin. Tutkimusten mukaan turvediesel voi jopa alittaa perinteisen fossiilisen polttoaineen päästöt, mikäli tuotanto tehdään oikein. 

Energiaturpeen käytön romahdettua on kuivike- ja kasvuturpeelle edelleen olemassa kova tarve, joten turvedieselin jatkokehityksellä voisi ratketa monia ongelmia ja olla myös työllisyyttä parantavia vaikutuksia. Siirtyminen polttonesteiden käyttämisestä muihin voimanlähteisiin tulee kaikissa tapauksessa kestämään vähimmilläänkin useita vuosikymmeniä, joten synteettisten polttoaineiden kehittäminen on edelleen perusteltua. 

Tuotanto on vaatinut aiemmin korkeaa raakaöljyn hintaa ollakseen kannattavaa. Tällä hetkellä Brent-laadun öljytynnyri maksaa yli 100 dollaria tynnyriltä. On perusteltua kysyä, mikä on Suomen valmius jatkaa omiin luonnonvaroihimme ja etenkin turpeeseen pohjautuvien synteettisten polttoaineiden valmistusta tämänhetkisen tilanteen tai vastaavien tulevaisuuden kriisien pitkittyessä.