Tulevalla ohjelmakaudella mahdolliset maatalouteen kohdistuvat EU-tukien leikkaukset on välttämättä kompensoitava kansallisilla tuilla. Suomalainen maatalous on tällä hetkellä niin kriittisessä tilassa, että lisäheikennyksiä sen taloudellisiin edellytyksiin ei voida hyväksyä. Mikäli EU-tukitasoja alennetaan, on kansallisista varoista maksettava täysimääräinen kompensaatio, jotta kotimainen ruoantuotanto ja maaseudun elinvoima voidaan turvata.  

Kompensoinnista on muodostettava selkeä kansallinen tahtotila, jonka rakentaminen edellyttää vahvaa poliittista sitoutumista. Hallituspuolueilla on tässä ratkaiseva rooli. Kyse ei ole vain taloudellisesta kysymyksestä, vaan myös Suomen huoltovarmuuden, ruokaturvan ja omavaraisuuden turvaamisesta pitkällä aikavälillä.  

Suomalaisen maatalouden kustannustaso on jo nyt merkittävästi korkeampi kuin useimmissa muissa EU-maissa. Jos tukitasoa leikataan, kotimainen tuotanto menettää kilpailukykynsä ja jää entistä enemmän halvan tuonnin varjoon. Tämä kehitys vaarantaisi suomalaisen maatalouden monimuotoisuuden, elintarvikeketjun kestävyyden ja kuluttajien mahdollisuuden valita kotimaisia tuotteita.  

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat naudanlihan ja maidon tuotanto, jotka nojaavat tuotantosidonnaisiin tukiin. Niihin kohdistuvat leikkaukset voisivat johtaa tuotannon romahtamiseen ja peruuttamattomiin seurauksiin koko elintarvikeketjussa. Myöskään muut tuotantosuunnat eivät kestä tukien pienentymistä ilman, että tilojen kannattavuus heikkenee ja lopettamistahti kiihtyy.  

Tukien leikkaukset tarkoittavat käytännössä tilojen katteiden kutistumista, investointien lykkääntymistä ja sukupolvenvaihdosten vaikeutumista. Tämä kehitys on pysäytettävä. Tulevan ohjelmakauden on turvattava vähintään nykyinen tukitaso — ja tarvittaessa vahvistettava sitä — jotta suomalainen ruoantuotanto, maaseudun työpaikat ja kansallinen huoltovarmuus voidaan säilyttää myös tulevaisuudessa.