Atlantin kiertoliike, eli niin sanottu AMOC (engl. Atlantic meridional overturning circulation), vaikuttaa vahvasti Suomen ilmastoon. Atlantin valtameren veden lämpötila- ja suolaisuuserot pyörittävät koko Atlantin mittaista virtausta, jossa lämmintä vettä kulkee pinnalla pohjoiseen ja kylmää vettä syvällä etelään.
Kuumeneva ilmasto uhkaa tätä kiertoliikettä. Sulava jää vähentää valtameren suolaisuutta pohjoisessa, mikä heikentää veden uppoamista ja hidastaa kiertoa. Kun samaan aikaan makeaa sadevettä jää pinnalle enemmän, heikkenee kiertoliike entisestään. Seurauksena ei ole kuitenkaan välttämättä vain heikkeneminen, vaan AMOC saattaa olla niin sanotusti bistabiili järjestelmä, jolla on toinen, nykyisestä poikkeava tasapainotila. Se voi siis sammua kokonaan niin, ettei se lähde enää käyntiin, vaikka lämpeneminen saataisiin loppumaan ja kääntymään.
Tällaista peruuttamatonta tai vaikeasti peruutettavaa, nopeaa tilan muutosta uudenlaiseen tasapainotilaan kutsutaan keikahduspisteeksi. Keikahduspisteet ovat kenties vaarallisin ilmastonmuutokseen liittyvä ilmiö. Ne ovat tyypillisesti vaikeasti ennakoitavia, ja osalla niistä olisi muiden haittojen lisäksi ilmastonmuutosta kiihdyttävä vaikutus.
Viime vuosina tutkijat ovat varoittaneet entistä painokkaammin Atlantin kiertoliikkeen keikahduspisteen riskistä. Lokakuussa 2024 laaja joukko ilmastotutkijoita lähestyi myös Pohjoismaiden ministerineuvostoa avoimella kirjeellä, jossa he ilmaisivat huolensa siitä, ettei AMOC-kiertoliikkeen mahdollisiin muutoksiin ole varauduttu siinä määrin kuin olisi perusteltua.
Merivirtojen muutos voisi johtaa Pohjois-Euroopassa jopa paikallisen ilmaston rajuun jäähtymiseen. Romahduksen vaikutukset Suomen ruokahuoltoon, logistiikkaan ja infrastruktuuriin olisivat pahimmillaan katastrofaaliset. AMOC-romahdusta voikin perustellusti pitää Suomen kokonaisturvallisuudelle vakavana, jopa eksistentiaalisena uhkana.
Vakavien seurausten takia todennäköisyyden tällaiselle tapahtumalle ei tarvitse olla suuri, jotta siihen on perusteltua varautua. Nykyinen tieteellinen näkemys on, että riski on varteenotettava. Islannissa AMOC-romahdus onkin tiedostettu uhaksi kansalliselle turvallisuudelle.
Suomessa ilmastolaki velvoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja ilmastoriskien hallintaan ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän puitteissa. Nykyiset suunnitelmat eivät kuitenkaan juurikaan käsittele keikahduspisteitä, AMOC-romahdus mukaan lukien. Myöskään Kansallinen riskiarvio vuodelta 2023 tai Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista vuodelta 2024 eivät käsittele keikahduspisteisiin varautumista.
Ilmastonmuutoksen keikahduspisteiden vaarallisuus alleviivaa sekä tarvetta globaalien päästöjen nopealle vähentämiselle että varautumiselle keikahduspisteiden ylittymiseen.