Yleisperustelut 

Rahaan liittyvät huijaukset voivat aiheuttaa yksilöille valtavaa taloudellista ja henkistä kärsimystä. Uhriksi joutuminen voi johtaa elinikäisiin säästöjen menetyksiin, velkaantumiseen ja jopa kodin menettämiseen. Lisäksi huijauksen kohteeksi joutuminen voi aiheuttaa syvää häpeää ja epäluottamusta, mikä vaikuttaa pahimmillaan uhrin hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin. Näiden inhimillisten tragedioiden ehkäiseminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta voimme suojella kansalaisten taloudellista turvallisuutta ja hyvinvointia. 

Taloudellisten rikosten uhrit joutuvat pahimmillaan käymään läpi raskaita oikeusprosesseja, joiden lopputulos ei kuitenkaan takaa menetettyjen varojen palautumista. Tämä lisää entisestään ahdinkoa sekä voi heikentää luottamusta niin oikeusjärjestelmään kuin finanssialaan. Rikosten aiheuttama taloudellinen epävarmuus voi vaikuttaa uhrien arkeen vuosien ajan ja heikentää mahdollisuuksia rakentaa vakaata tulevaisuutta. Siksi on olennaista kehittää ennalta ehkäiseviä keinoja, jotka voivat estää näitä rikoksia jo varhaisessa vaiheessa. 

Vakavan rikollisuuden, siihen liittyvän rahanpesun sekä muiden taloudellisten väärinkäytösten torjunta on suuri haaste niin finanssisektorille kuin koko yhteiskunnalle. Vaikka Suomessa käytetään vuosittain satoja miljoonia euroja näiden ongelmien torjuntaan, ovat tulokset jääneet liian vaatimattomiksi. 

On tärkeää, että finanssialan toimijoille annetaan uusia ja entistäkin tehokkaampia välineitä ehkäistä, havaita ja torjua näitä uhkia, jotka kohdistuvat asiakkaisiin ja koko yhteiskuntaan. Eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten kokemusten ja havaintojen perusteella rahoitussektorin toimijoille annettu mahdollisuus vaihtaa keskenään tietoa epäilyttävistä tai rikolliseen toimintaan viittaavista liiketoimista on merkittävästi tehostanut rahanpesun, terrorismin rahoituksen, niiden alkurikosten ja pakotteiden kiertämisen havaitsemista, selvittämistä ja torjuntaa. 

Oikea-aikaisen tiedonvaihdon hyötyjä niin ilmoitusvelvollisille kuin viranomaisille ovat muun muassa epäilyttävien liiketoimien parempi havaitseminen, selvittely ja tutkinta, rahanpesu- ja rikosilmoitusten korkeampi laatu ja osumatarkkuus, monimutkaisten transaktioketjujen, yhtiöjärjestelyjen sekä niiden takana vaikuttavien koti- ja ulkomaisten verkostojen tehokkaampi selvittäminen sekä epäilyttävien liiketoimien nopeampi havaitseminen ja keskeyttäminen. Tämä edistää varojen takaisinsaantia ja rahanpesulain tavoitteiden toteutumista, kohdennettujen talouspakotteiden tehokkaampaa täytäntöönpanoa sekä rajallisten resurssien tehokkaampaa kohdentamista ja käyttöä.  

Näistä hyödyistä huolimatta Suomi on valitettavasti omaksunut tietojenvaihdon osalta verrokkimaitaan (muun muassa muut Pohjoismaat ja Baltia) selvästi varovaisemman tulkinnan EU:n rahanpesusääntelyn ja tietosuojasääntelyn sekä kansallisen pankkisalaisuussääntelyn sallimasta liikkumavarasta. Petosrikollisuuden ja siihen liittyvän rahanpesun lisääntymisen vuoksi on perusteltua, että tiedonvaihdon mahdollistaminen aloitetaan pankkisektorilta. Tulevaisuudessa olisi tärkeää arvioida ja varmistaa tiedonvaihtoa koskevien säännösten riittävyys myös muiden rahoitus-, vakuutus- ja sijoituspalveluiden osalta. 

Yksityiskohtaiset perustelut 

Laki luottolaitostoiminnasta 

15 luvun 15 § 

Luottolaitoslain 15 luvun 15 §:ssä säädetään pankkisalaisuuden poikkeuksista. Pykälän 1 momentin johdanto sekä 1 ja 3 kohta kuuluvat seuraavasti: 

"Jollei yleisestä tietosuoja-asetuksesta muuta johdu, luottolaitoksella ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalla yrityksellä on 14 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus luovuttaa välttämättömiä tietoja: 

1) samaan konserniin, konsolidointiryhmään, talletuspankkien yhteenliittymään tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuun rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvalle yritykselle asiakaspalvelua ja muuta asiakassuhteen hoitamista, markkinointia sekä konsernin, konsolidointiryhmän, talletuspankkien yhteenliittymän tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymän riskienhallintaa varten; mitä tässä kohdassa säädetään, ei kuitenkaan koske sellaisia tietoja, jotka perustuvat asiakkaan ja muun kuin ryhmittymään kuuluvan yrityksen välisten maksutietojen rekisteröintiin; 

3) toiselle luottolaitokselle, rahoituslaitokselle, sijoituspalveluyritykselle, maksulaitokselle tai talletuspankkien yhteenliittymään kuuluvalle yritykselle taikka samaan rahoitus- ja vakuutusryhmittymään kuuluvalle yritykselle tai yhteisölle näihin kohdistuvista rikoksista tämän luvun 18 a §:ssä tarkoitetut tiedot, jotka ovat välttämättömiä rahoitusmarkkinoilla toimiviin yrityksiin kohdistuvan rikollisuuden ehkäisemiseksi;" 

Momentin 1 kohta rajoittaa tiedon käyttämistä konsernin tai muun ryhmittymän sisällä siltä osin kuin se koskee asiakkaan ja muun kuin ryhmittymään kuuluvan yrityksen välisten maksutietojen käyttämistä riskienhallinnallisiin tarkoituksiin. Aloitteessa esitetään 1 kohdasta poistettavaksi rajoitus, jonka mukaan asiakkaan ja muun kuin ryhmittymään kuuluvan yrityksen välisten maksutietojen rekisteröintiin perustuvia tietoja ei voida käyttää riskienhallinnallisiin tarkoituksiin. 

Momentin 3 kohta rajaa tiedonluovutuksen koskemaan vain tietoja, jotka koskevat toiseen luottolaitokseen ym. kohdistuvia rikoksia tai ovat välttämättömiä rahoitusmarkkinoilla toimiviin yrityksiin kohdistuvan rikollisuuden ehkäisemiseksi. Aloitteessa esitetään 3 kohtaa laajennettavaksi koskemaan tietoja, jotka ovat välttämättömiä myös rahoitusmarkkinoilla toimivien yritysten asiakkaisiin kohdistuvan rikollisuuden estämiseksi. 

Momentin 3 kohdan nykyinen sanamuoto rajaa tiedonvaihdon koskemaan vain 15 luvun 18 a §:ssä säädettyyn asiakashäiriörekisteriin merkittäviä tietoja rikoksista, joissa kyseinen luottolaitos on asianomistajana. Aloitteessa 3 kohdan sanamuotoa esitetään muutettavaksi siten, ettei tiedonvaihtoa rajata vain asiakashäiriörekisteriin merkittäviin tietoihin. Tietojenvaihdon mahdollistaminen edellyttää myös nimenomaista säännöstä siitä, että tietojenvaihto on mahdollista "yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan estämättä".  

Aloitteessa esitetään lisäksi asetuksenantovaltuutta siten, että 1 momentin 3 kohdan mukaisesta tietojenvaihdosta voitaisiin antaa tarvittaessa tarkempia säännöksiä valtiovarainministeriön asetuksella. 

Luottolaitoslain 15 luvun 15 §:n 1 momenttiin esitetään selvyyden vuoksi uutta 7 kohtaa, jossa todettaisiin nimenomaisesti, että luottolaitoksella ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvalla sivuliikkeellä ja yrityksellä on 14 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus luovuttaa välttämättömiä tietoja muille ilmoitusvelvollisille silloin, kun tietojenvaihto perustuu konsolidointiryhmään kuuluvan sivuliikkeen ja yrityksen sijaintivaltiossa sovellettavaan sääntelyyn. Perusteena tälle on oikeudellisen tulkintaepävarmuuden poistaminen ja sen varmistaminen, että ulkomailla tarjottavien palveluiden yhteydessä voidaan toimia sijaintivaltion yleistä etua koskevien lakien mukaisesti ja paikallisen menettelytapavalvonnan puitteissa. Tämä on tarkoituksenmukaista siksikin, että ulkomailla tarjottavien palveluiden sijaintivaltioissa yhteiskunnallinen tilanne voi olla Suomesta poikkeava järjestäytyneen rikollisuuden osalta. Rahoitusjärjestelmän luotettavuutta ja toimivuutta on tärkeää suojata haavoittuvuuksilta siten, ettei sitä käytetä hyväksi järjestäytyneen rikollisuuden toimesta. 

Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä 

Uusi 3 a §, erityisiin henkilötietoryhmiin ja rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käsittely 

Sekä Euroopan pankkiviranomaisen asiakkaan tuntemista koskevat ohjeet että EU:n rahanpesuasetus ((EU) 2024/1624) kiinnittävät huomiota kielteisen ja/tai mahdollisia rikos- tai terrorismiväitteitä sisältävän uutisoinnin merkitykseen tietolähteenä asiakkaaseen liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä arvioitaessa ja rahanpesua tai terrorismin rahoittamista estettäessä. EU:n rahanpesuasetus mahdollistaa ilmoitusvelvollisille erityisiin henkilötietoryhmiin sekä rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien tietojen käsittelyn. Näiden tietojen käsittely on myös mahdollista rajata vain osalle ilmoitusvelvollisista esimerkiksi käyttämällä rahanpesulain 4 luvun 4 §:n 3 momentissa säädetyn mukaista poikkeusta epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen salassapitovelvollisuuteen. Aloitteessa esitetään rajausta siten, että mahdollistettaisiin erityisiin henkilötietoryhmiin sekä rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien tietojen käsittely rahanpesulain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulle ilmoitusvelvolliselle. Kyseiset ilmoitusvelvolliset ovat eräin rajauksin ja tarkennuksin Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja toimilupavalvottavia ja luottolaitoslaissa tarkoitetun luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluvia rahoituslaitoksia. 

Koska kyse on yleisen tietosuoja-asetuksen 9 ja 10 artiklassa tarkoitetuista tiedoista, niiden käsittely on sallittua vain, jos siitä säädetään unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä. Tällaista käsittelyperustetta ei rahanpesulakiin sisälly, joten rahanpesulakiin esitetään lisättäväksi uusi erityisiin henkilötietoryhmiin ja rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käsittelyä koskeva 3 a §. Tästä henkilötietojen käsittelystä voitaisiin säätää myös tarkemmin valtiovarainministeriön asetuksella (esim. tarkemmat kriteerit ja huomioitavat suojatoimenpiteet). 

4 luvun 4 § 

Rahanpesulain 4 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen tekemistä tai selvittelyä ei saa paljastaa sille, johon epäily kohdistuu, eikä muulle henkilölle. Monissa tilanteissa tämä kuitenkin voisi olla tarpeen rikollisen toiminnan ehkäisemiseksi tai torjumiseksi, minkä vuoksi aloitteessa esitetään lain 4 luvun 4 §:n 3—4 momentissa säädettyjä poikkeuksia salassapitovelvollisuudesta tarkennettavaksi. 

Pykälän 3 momentin lausuma "ilmoitusvelvolliselle, joka on osallisena sellaisessa yksittäisessä liiketoimessa, joka liittyy siihen asiakkaaseen ja liiketoimeen, jota ilmoitus koskee" muutettaisiin muotoon "ilmoitusvelvolliselle, joka on osallisena tai muulla tavoin kytkeytyy sellaiseen liiketoimeen, jota ilmoitus koskee". 

Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin tarkennus "salassapitosäännösten estämättä", jolloin se kokonaisuudessaan kuuluisi seuraavasti: "Edellä 3 momentissa tarkoitetun tiedon luovuttamisen yhteydessä saa salassapitosäännösten estämättä antaa asiakkaan nimen, syntymäajan ja henkilötunnuksen tai jos kyseessä on oikeushenkilö nimen ja y-tunnuksen taikka muun yksilöivän tunnisteen sekä perusteen ilmoituksen tekemiselle. Jos henkilöllä ei ole suomalaista henkilötunnusta, myös tiedon henkilön kansalaisuudesta saa luovuttaa."  

Nämä tarkennukset ovat tarpeellisia tiedonvaihdon mahdollistamiseksi ja luottolaitoslaissa ja vakuutusyhtiölaissa (521/2008) säädettyjen salassapitovelvollisuuksien vuoksi.