Komissio on 17.4.2018 antanut ehdotukset asetukseksi sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellisissa asioissa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä (COM(2018) 225 final) sekä direktiiviksi yhdenmukaisista säännöistä laillisten edustajien nimeämiseksi todistusaineiston keräämistä varten rikosoikeudellisissa menettelyissä (COM(2018) 226 final).
Ehdotuksilla pyritään tehostamaan ja nopeuttamaan rajat ylittävissä tilanteissa lainvalvontaviranomaisten pääsyä sähköiseen todistusaineistoon, kuten sähköpostitietoihin tai pilvipalveluihin tallennettuihin tietoihin. Asetusehdotuksen mukainen rajat ylittävä tiedonhankinta perustuu nykyisin eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin (2014/41/EU) täytäntöönpanolainsäädäntöön ja muihin säännöksiin kansainvälisestä rikosoikeusavusta. Hallintovaliokunta on eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä (HaVL 12/2017 vp — HE 29/2017 vp) pitänyt keskeisenä tehostaa ja nopeuttaa todisteiden hankintaa toisesta jäsenvaltiosta. Erityisen tärkeää tämä on rajat ylittävän rikollisuuden selvittämisessä.
Ehdotetussa asetuksessa säännellään, miten ja millä edellytyksillä jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen voi suoraan velvoittaa palveluita EU:n alueella tarjoavan palveluntarjoajan toimittamaan tai säilyttämään tietyn palveluntarjoajan hallussa olevan sähköisessä muodossa olevan tiedon käytettäväksi todistusaineistona käynnissä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Ehdotuksella ei saadun selvityksen mukaan ole tarkoitus vaikuttaa jäsenvaltioiden sisäisiin menettelyihin. Direktiiviehdotuksessa puolestaan säännellään palveluntarjoajien laillisten edustajien nimittämistä, jotta näille edustajille voitaisiin toimittaa todistusaineiston toimittamista koskevia pyyntöjä ja määräyksiä.
Asetusehdotuksessa tarkoitetut palvelut kattavat EU-lainsäädännössä tarkemmin määritellyt sähköisten yhteyksien palvelut, tietoyhteiskuntapalvelut ja verkkotunnuspalvelut. Esittämis- ja säilyttämismääräys voidaan esittää vain rikosoikeudellista menettelyä varten, sekä oikeudenkäyntivaiheessa että tätä edeltävässä esitutkintavaiheessa. Määräys voidaan esittää palveluntarjoajalle riippumatta siitä, missä kyseiset tiedot sijaitsevat.
Valiokunta toteaa, että teknologinen kehitys on muuttanut rikollisuuden muotoja ja vaikuttanut merkittävästi rikosten selvittämismahdollisuuksiin. Sähköisellä todistusaineistolla on nykyisin keskeinen merkitys rikosoikeudellisissa menettelyissä. Käsiteltävänä olevien ehdotusten tavoitteena on varmistaa, että poliisi- ja oikeusviranomaiset saavat nykyistä helpommin ja nopeammin terroristeja ja muita rikollisia koskevassa tutkinnassa, syytteeseen asettamisessa ja tuomitsemisessa tarvittavaa sähköistä todistusaineistoa. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin ehdotusten tavoitteita kannatettavina.
Rikostutkinnassa käytettävä sähköinen todistusaineisto on usein johonkin toiseen valtioon sijoittautuneen palveluntarjoajan hallussa. Todistusaineiston hankinta esitutkintaa varten vaatii näissä tilanteissa nykyisin yleensä oikeusapumenettelyn käyttämistä. Nykyinen oikeusapumenettely on saadun selvityksen mukaan osoittautunut käytännössä liian hitaaksi. Jos pyyntöä sähköisen todistusaineiston hankkimiseksi ei saada tehtyä riittävän ajoissa, riskinä on, että todistusaineisto hävitetään. Kansallisella lainsäädännöllä ei voida vaikuttaa ulkomailla toimiviin palveluntarjoajiin todistusaineiston hankkimiseksi. Ehdotetuilla muutoksilla yhdenmukaistetaan sähköisen todistusaineiston hankintaa koskevaa sääntelyä EU:ssa. Valiokunta pitää myönteisenä, että esitutkinnan kokonaiskeston arvioidaan muutosten johdosta lyhentyvän.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että asetusehdotuksella vastavuoroisen tunnustamisen periaate laajenee oikeusviranomaisista yksityisiin palveluntarjoajiin. Palveluntarjoajille ehdotetaan varsin laajaa vastuuta oikeudellisesta harkinnasta. Tämän vuoksi valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston kannassa esitettyä näkemystä siitä, että suorassakin yhteydenpidossa lainvalvontaviranomaisen ja palveluntarjoajan välillä on rooli myös sen jäsenvaltion viranomaisilla, jossa toimivalta palveluntarjoajalta tietoja pyydetään. Tämä edellyttää, että tämän jäsenvaltion viranomaiset saavat tiedon määräyksistä ja voivat oman lainsäädäntönsä huomioon ottaen vaikuttaa siihen, voiko tietoa hankkiva jäsenvaltio käyttää tietoa rikosprosessissa.
Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää huolehtia myös siitä, ettei ehdotettu sääntely johda siihen, että toisen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisella on mahdollisuus saada asetuksen sovelta-misalaan kuuluvia, suomalaisten yksityiselämän ja viestinnän luottamuksellisuuden piiriin kuuluvia tietoja palveluntarjoajalta tehokkaammin kuin kansallisella viranomaisella valtion sisällä tapahtuvassa rikostutkinnassa. Tällainen tilanne olisi henkilötietojen suojan kannalta kestämätön.
Asetusehdotuksessa tarkoitettu sähköinen todistusaineisto voi olla tilaajatietoa, kirjautumistietoa, liikennetietoa tai sisältötietoa. Valiokunta pitää perusteltuna, että näitä tietoluokkia säännellään asetuksessa eri tavoin johtuen niiden erilaisista vaikutuksista perusoikeuksiin. Ehdotuksen mukaan eurooppalaisen esittämismääräyksen voi liikenne- ja sisältötietojen osalta esittää vain toimivaltainen tuomari, tuomioistuin tai tutkintatuomari. Jos määräyksen esittää jokin muu kansallisesti toimivaltainen viranomainen, yhden edellä mainituista viranomaisista tulee vahvistaa määräys. Tilaaja- ja kirjautumistietojen osalta esittämismääräyksen sekä kaikkien tietoluokkien osalta eurooppalaisen säilyttämismääräyksen voi esittää tai vahvistaa myös toimivaltainen syyttäjä.
Tilaaja- ja kirjautumistiedot ovat saadun selvityksen mukaan esitutkinnassa selvästi eniten kansainvälisessä yhteistyössä pyydettyjä tietoja. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on pidetty operatiivisen toiminnan nopeuden ja tehokkuuden turvaamiseksi tärkeänä, että lainvalvontaviranomainen voisi antaa esittämis- ja säilyttämismääräyksen tilaaja- ja kirjautumistietojen osalta palveluntarjoajalle suoraan ilman syyttäjän vahvistusta. Valiokunta pitää tärkeänä, että tätä mahdollisuutta vielä selvitetään jatkoneuvotteluissa.
Liikenne- ja sisältötietoja koskeva esittämismääräys voidaan antaa vain, jos kyseessä olevasta rikoksesta voitaisiin tuomita määräyksen antavassa jäsenvaltiossa vähintään kolmen vuoden vankeusrangaistukseen tai jos kyseessä on asetusehdotuksen 5 artiklassa mainittu muu rikos. Valiokunta toteaa saamaansa selvitykseen viitaten, että mainittu kolmen vuoden rangaistusmaksimi kattaa eri jäsenvaltioissa ankaruudeltaan varsin eri tyyppisiä rikoksia. Valiokunta pitääkin tarpeellisena, että esittämismääräyksen antamisedellytyksiä tarkastellaan tästä näkökulmasta vielä uudestaan asetusehdotuksen jatkokäsittelyssä.
Saadun selvityksen mukaan asetusehdotuksen työryhmäkäsittelyssä on noussut esiin asetuksen soveltamisalan laajentaminen siten, että sääntely kattaisi myös tietojen suoraa rajat ylittävää hankkimista lainvalvontaviranomaisen käytössä olevalta tekniseltä laitteelta koskevat tilanteet (ns. suora pääsy) ja reaaliaikaisen tiedonhankinnan muotoja. Viimeksi mainituista on ollut esillä ainakin reaaliaikainen telekuuntelu. Vaikka ehdotettu soveltamisalan laajentaminen edellyttää vielä perusteellista harkintaa, valiokunta pitää tarpeellisena, että asiaa selvitetään tarkemmin ainakin siltä osin, salliiko ehdotettu oikeusperusta soveltamisalan laajentamisen ehdotetulla tavalla. Samalla valiokunta pitää tarpeellisena selvittää, voisiko asetusta ainakin tilaaja- ja pääsytietojen osalta soveltaa myös ns. tiedusteluvaiheeseen. Tietojen nopea saaminen lainvalvontaviranomaisten käyttöön voi tiedusteluvaiheessa olla rikosten paljastamiseksi ja estämiseksi jopa tärkeämpää kuin rikosten selvittämisvaiheessa. Neuvoston oikeuspalvelun lausunto selkeyttäisi tilannetta oikeusperustan osalta.
Valiokunta tähdentää valioneuvoston tavoin, että ehdotusten jatkovalmistelussa on huolehdittava henkilötietojen suojan ja muiden perusoikeuksien asianmukaisesta turvaamisesta sekä valtioiden täysivaltaisuuden huomioon ottamisesta. Samalla on pyrittävä varmistamaan, että lainvalvontaviranomaisten mahdollisuutta saada asetuksessa tarkoitettua tietoa ei rajoiteta nykyisestä.
Ehdotetulla asetuksella on saadun selvityksen mukaan merkitystä useiden kansallisen lain säännösten kannalta. Asetusehdotuksen kannalta kansallisesti merkittävää sääntelyä sisältyy ainakin sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin (917/2014), pakkokeinolakiin (806/2011), poliisilakiin (872/2011), rikostorjunnasta Tullissa annettuun lakiin (623/2015) ja rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta annettuun lakiin (430/2017).
Suomeen sijoittautuneille palveluntarjoajille osoitetut tietopyynnöt toimitetaan nykyisin täytäntöön pantaviksi keskusrikospoliisiin, jota tietopyynnöt työllistävät merkittävästi. Ehdotusten arvioidaan vaikuttavan jossain määrin vähentävästi poliisin kansainvälisen tiedonvaihdon resurssitarpeeseen, kun poliisille saapuvien tietopyyntöjen määrä pienenee. Toisaalta palveluntarjoajille tulee ehdotusten johdosta uudenlaisia tehtäviä, jotka aiheuttavat kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Valiokunta toteaa, että ehdotuksissa on useita kohtia, joiden sisältöä on vielä tarkemmin selvitettävä jatkoneuvotteluissa. Ehdotusten vaikutuksia voidaan arvioida tarkemmin, kun ehdotusten sisällöstä saadaan lisätietoa asian käsittelyn edetessä.