VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ
Ehdotus
Monivuotisen rahoituskehysehdotuksen yhteydessä komissio on antanut useita sektorikohtaisia lainsäädäntöehdotuksia, joihin kuuluvat myös Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) ja koheesiorahastoa sekä Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) koskevat asetusehdotukset. Ehdotukset ovat osa sektoriasetusten, kumppanuusasetuksen (NRPP) ja tuloksellisuusasetuksen muodostamaa kokonaisuutta. Ehdotukset täydentävät NRPP-asetuksen sisältöä ja täsmentävät niiden erityisedellytyksiä.
Komission EAKR- ja koheesiorahastoasetusehdotuksen tavoitteena olisi puuttua alueelliseen epätasapainoon ja edistää kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehitystä (SEUT-sopimuksen 176 artikla) tukemalla uudistuksia ja investoimalla kaikkien EU:n alueiden ja kuntien sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen sekä tehostamalla alueellista yhteistyötä (erityisesti Interreg-suunnitelman avulla). Koheesiorahaston tavoitteena olisi tukea ympäristö- ja liikennealan investointeja ja uudistuksia jäsenvaltioissa, joiden BKT asukasta kohden on alhaisempi (177 artikla).
Komission ehdotuksen mukaan Euroopan sosiaalirahasto osana NRPP-rahastoa (jäljempänä ESR) perustettaisiin pääasialliseksi välineeksi, jolla investoidaan ihmisiin ja heidän tulevaisuuteensa sekä varautumiseen Euroopassa. Ehdotuksessa otettaisiin huomioon nykyinen sosiaalinen ja taloudellinen tilanne ja esitetään konkreettisia vastauksia eurooppalaisten vaatimuksiin sosiaalisemmasta Euroopasta ja ihmisiin tehtävien investointien lisäämisestä Euroopan unionissa.
Valtioneuvoston kanta
Suomen ensivaiheen kantoja komission ehdotukseen EU:n seuraavaksi rahoituskehykseksi vuosille 2028—2034 on muodostettu selvityksessä E 73/2025 vp, jossa todetaan muun muassa seuraavasti:
Komission ehdottama kokonaistaso on liian korkea. Hallitusohjelman mukaisesti Suomi katsoo, että EU-budjetin taso tulee säilyttää kohtuullisena välttäen Suomen nettomaksuosuuden kasvua. Suomi pitää tärkeänä, että tulevaa rahoituskehystä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.
Suomi pitää välttämättömänä EU-rahoituksen painopisteiden priorisointia ja korostaa Suomen tavoitteiden arviointia kokonaisvaltaisesti ja strategisesti. On välttämätöntä löytää taso, joka ei kasvattaisi maksutaakkaamme kohtuuttomasti, mutta mahdollistaisi keskeiset painotukset, kuten puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamisen, ja turvaisi merkittävimpiä saantojamme, kuten maatalouden rahoituksen.
Komission esittämät rahoituskehysehdotuksen yleiset painopisteet ovat kannatettavia ja yhdensuuntaisia Suomen EU-avaintavoitteiden kanssa. Suomi korostaa rahoituksen kohdentamista nykyistä vahvemmin keskeisimpiin poliittisin prioriteetteihin kuten puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen.
Eri rahastoista laadittava yksi kansallinen suunnitelma voi edistää synergiaetujen saavuttamista eri politiikkatoimien kesken. Kansalliseen suunnitelmaan liittyvien lukuisien yksityiskohtien tarkoituksenmukaisuutta ja vaikutuksia tulee selvittää ja arvioida tarkemmin viimeistään varsinaisten säädösehdotusten käsittelyn yhteydessä.
Suomen keskeinen neuvottelutavoite on, että NRP-ohjelman sisällä riittävä joustavuus rahoituksen toimeenpanossa varmistettaisiin.
Suomi korostaa vakiintuneesti kansallisen osarahoituksen merkitystä EU-toimissa.
Ennallistamistoimiin liittyen Suomi korostaa mahdollisuutta hyödyntää laaja-alaisesti eri välineitä ennallistamistoimien rahoitukseen.
Komission esittämä koheesiorahoituksen määrän vähentäminen olisi Suomen ennakkovaikuttamistavoitteiden mukaista, sillä alueellisen koheesion edetessä tarve EU:n yhteiselle koheesiorahoitukselle vähenee.
Suomi pitää keskeisenä, että rahoituskehyksessä huomioidaan Suomen itäisten ulkoraja-alueiden erityistilanne johtuen muuttuneesta turvallisuusympäristöstä ja sen välillisesti aiheuttamista sosioekonomisista haasteista.
Suomelle on keskeistä varmistaa, että komission ehdotuksessaan Suomelle esittämä rahoitusosuus sisäasioiden rahastoihin turvataan ja että sen toimeenpano olisi joustavaa ja raja-alueiden elinvoimaa tukevaa.
NRP-rahastoon sisältyvän rahoituksen osalta olisi tarpeen selvittää, mitä rahoituksen joustavalla käytöllä ja rahoituksen käytöllä eri asetusehdotuksissa asetettuihin tavoitteisiin tarkoitetaan.
Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta Suomelle on keskeistä korostaa kaksikäyttö- ja puolustusulottuvuutta sekä alueiden elinvoimaa osana tulevan koheesiopolitiikan toimia.
Suomi korostaa jäsenvaltioiden ja unionin välistä toimivallan jakoa EU:n koheesiopolitiikan uudistamisessa eikä siten pidä perusteltuna asumispolitiikkaan tai kansalliseen sosiaaliturvaan liittyvien kysymysten kytkemistä siihen.
Suomi katsoo, että Suomen liittymissopimukseen perustuva, vakavista ja pysyvistä haitoista kärsivien pohjoisten harvaan asuttujen alueiden NSPA-erityisrahoitus tulisi turvata myös jatkossa.
Suomi korostaa jäsenvaltion ja unionin välistä toimivallan jakoa EU:n koheesiopolitiikan uudistamisessa eikä siten pidä perusteltuna asumispolitiikkaan tai kansalliseen sosiaaliturvaan liittyvien kysymysten kytkemistä siihen.
Suomi katsoo, että rahoituskehyksellä tulisi jatkossakin tukea EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista komission esityksen mukaisesti.
Suomi tukee komission rahoituskehysehdotuksen lähtökohtaa edistää sukupuolten tasa-arvoa.
Kokonaisuudesta
Valtioneuvosto tarkastelee komission ehdotuksen yksityiskohtia osana rahoituskehyksen kokonaisuutta ja tarkentaa kantaansa neuvottelujen edetessä. Suomen lopulliset kannat muodostetaan neuvottelujen loppuvaiheessa muodostumassa olevan kokonaisuuden perusteella Suomen kokonaisetu huomioiden.
Komission ehdotusten rahoituksen mitoitukseen otetaan kantaa erikseen osana rahoituskehysneuvottelujen kokonaisuutta.
Lisäksi Suomen kantoja komission ehdotukseen kumppanuusrahastoasetuksesta on muodostettu kyseistä asetusta koskevassa valtioneuvoston kirjelmässä.
Valtioneuvosto toteaa, että kumppanuusrahastoasetuksen ja siihen liittyvien sektorikohtaisten asetusehdotusten tulisi muodostaa mahdollisimman johdonmukainen ja hallinnollisesti selkeä kokonaisuus.
Valtioneuvosto pitää neuvottelujen tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisena tiettyä joustavuutta sen suhteen, säänneltäisiinkö joistakin yksityiskohdasta osana kumppanuusrahastoasetusehdotusta, vai kyseisessä sektorikohtaisissa lainsäädäntöehdotuksissa.
Sektorikohtaisissa valtioneuvoston selvityksissä voidaan täydentää kantaa kumppanuusrahastoasetukseen sisältyviin sektorikohtaisiin säännöksiin kuitenkin niin, että asetuksen sisällölle asetetut kokonaistavoiteet tulevat huomioiduiksi.
Valtioneuvosto tukee kumppanuusrahastoasetuksen yleistavoitteita.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota lukuisiin erityistavoitteisiin ja korostaa, että rahoituksen tarpeetonta pirstaleisuutta tulisi välttää. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti siihen, että kaikilta jäsenvaltioilta edellytettäisiin kaikkien erityistavoitteiden yksityiskohtaista käsittelyä kumppanuussuunnitelmissa.
Valtioneuvoston tavoitteena on, että jäsenvaltiolla on vahva rooli määriteltäessä suunnitelmansa kansallisia ja alueellisia painopisteitä sekä niihin liittyviä uudistuksia ja investointeja.
Valtioneuvosto korostaa joustavuutta kumppanuussuunnitelman laadinnassa synergioiden sekä kansallisten ja alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden ja haasteiden huomioimiseksi.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että kumppanuussuunnitelman sisällä voidaan varmistaa riittävä joustavuus rahoituksen toimeenpanossa.
Valtioneuvosto katsoo riittävän kansallisen osarahoituksen olevan tärkeä osa EU-rahoitteisten ohjelmien tehokasta toimeenpanoa.
Valtioneuvosto katsoo, että useat kumppanuusasetuksen artikloissa 2 ja 3 määritellyt erityistavoitteet vastaavat ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.
Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisen varauksellisesti siihen, että kumppanuussopimuksen tai tuloksellisuusasetuksen kautta jäsenmaille aiheutuisi uusia huomattavia seurantavelvoitteita.
Valtioneuvosto pitää kannatettavana komission asetusehdotuksen sisältämiä moninaisia vaihtoehtoja alueiden kehittämiseksi. Valtioneuvosto korostaa etenkin kilpailukyvyn, työllisyyden, osaamisen kehittämisen ja elinvoiman edistämisen merkitystä koheesiopolitiikassa.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että osana kumppanuusrahoitusasetuksen toimia huomioidaan riittävästi kaupunkien merkittävä rooli kilpailukyvyn ja alueellisen elinvoiman edistämisessä.
Liikennerahoituksen osalta valtioneuvosto pitää tärkeänä, että rahoituskehyksen eri instrumentit täydentävät toisiaan tarkoituksenmukaisesti, jotta EU-rahoitusta voitaisiin Suomessa hyödyntää valtakunnallisen liikennejärjestelmän kehittämisen kannalta merkittäviin tarpeisiin.
Valtioneuvoston tavoitteena on, että niin kestävä kaupunkikehittäminen kuin maaseudun ja alueiden kehittämistoimetkin turvattaisiin, synergiaetuja hyödyntäen.
Valtioneuvosto kannattaa komission ehdotusta alueellisen ja kansallisen kumppanuussuunnitelman valmisteluun ja toimeenpanoon sovellettavasta kumppanuusperiaatteesta.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että jäsenvaltioiden tekemien korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseen liittyvät vaatimukset olisivat kohtuullisia.
Valtioneuvosto katsoo, että on tarkoituksenmukaista, että EU-rahoitus tähtää tulosten ja vaikutusten saavuttamiseen. Komission eri yksiköiden yksityiskohtaisten ja eri tavalla painotettujen valvonta- ja tilintarkastusohjeiden ei tulisi ohjata tuotos- ja tulosperusteisten interventioiden suunnittelua.
Edellä esitettyjä valtioneuvoston kantoja täydennetään tällä U-kirjelmällä seuraavasti:
Valtioneuvosto pitää hyvänä, että komission kumppanuusrahastoehdotuksessa on laaja valikoima erilaisia toimenpiteitä tukea erilaisten alueiden kehittämistä.
Valtioneuvosto tukee pääosin komission ehdotuksia EAKR- ja koheesiorahasto- ja ESR-asetusehdotusten kumppanuusrahastoehdotusta täydentäväksi sääntelyksi.
Valtioneuvosto katsoo, että varojen suuntaamisessa EAKR- ja koheesiorahastoasetusehdotuksen 2 artiklan mukaisesti tulee huomioida Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston perussopimuksen mukainen tarkoitus komission ehdottamalla tavalla.
Valtioneuvoston tavoitteena on, että kestävä kaupunkikehittäminen perustuisi jatkossakin integroituihin kaupunkikehittämisen strategioihin. Valtioneuvosto korostaa strategioiden päätavoitteina erityisesti kilpailukyvyn ja elinvoiman vahvistamista tehokkailla tavoilla, kuten mahdollistamalla kaupunkien välinen yhteistyö.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan Euroopan sosiaalirahastosta ei kuitenkaan olisi tarkoituksenmukaista tukea kaikkia NRP-asetuksen 3 artiklan mukaisia erityistavoitteita, vaan jäsenvaltion tulee voida laatia kumppanuussuunnitelma huomioiden keskeiset tarpeet ja resurssit.
Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti komission esitykseen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti myöntää tukea vähävaraisten aineelliseen puutteeseen vastaamiseen. Valtioneuvosto kiinnittää kuitenkin huomiota, että ehdotettu sääntely ei saa johtaa merkittävästi hallinnollisen taakan ja hallinnollisten kustannusten lisääntymiseen.
Valtioneuvosto tukee komission ehdotusta jatkaa nykyisen kaltaista Euroopan alueellista yhteistyötä (Interreg). Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että Interreg-ohjelmien sisällöllisistä painopisteistä, lukumäärästä ja maantieteestä sovitaan ohjelmiin osallistuvien maiden ja alueiden kesken.
Valtioneuvosto korostaa Interreg-yhteistyön merkitystä erityisesti arktisella ja Itämeren alueella mukaan lukien Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren molemmin puolin tehtävä yhteistyö, huomioiden niiden kasvanut strateginen merkitys ja kokonaisturvallisuus.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Monivuotisen rahoituskehysehdotuksen yhteydessä komissio on antanut useita sektorikohtaisia lainsäädäntöehdotuksia, joihin kuuluvat myös Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) ja koheesiorahastoa sekä Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) koskevat asetusehdotukset. Ehdotukset ovat osa sektoriasetusten, kumppanuusasetuksen (NRPP) ja tuloksellisuusasetuksen muodostamaa kokonaisuutta. Ehdotukset täydentävät NRPP-asetuksen sisältöä ja täsmentävät niiden erityisedellytyksiä.
NRPP- ja tuloksellisuusasetusehdotuksista on eduskunnalle annettu erillinen U-kirjelmä (U 53/2025 vp). Komission tiedonannosta ja EU:n tulevan rahoituskehyskauden kokonaisuudesta 2028—2034 on annettu erillinen E-kirje (E 73/2025 vp). Hallintovaliokunta viittaa näiltä osin lausuntoonsa HaVL 27/2025 vp.
EU:n monivuotisen rahoituskehyksen otsake 1 kattaa jäsenmaille suoraan kohdentuvan, ennakkoallokaatioihin perustuvan rahoituksen muun muassa maatalouspolitiikan, alue- ja rakennepolitiikan ja sisäasioiden rahoituksen osalta. Komission julkaiseman jäsenvaltiokohtaisen rahoitusallokaation mukaan Suomen NRPP-suunnitelmien mukainen kokonaissaanto olisi vuoden 2025 hinnoin noin 8,6 miljardia euroa, josta kohdennettaisiin 6,9 miljardia euroa yleisallokaationa ja noin 1,4 miljardia euroa rajaturvallisuuden, muuttoliikkeen ja sisäisen turvallisuuden rahastoihin. Yleisallokaation osuudesta noin 4,3 miljardia euroa on korvamerkitty maatalouden tulotukeen ja kalastukseen ja noin 2,6 miljardin euroa muihin kansallisen suunnitelman mukaisiin kohteisiin, sisältäen nykyisen kauden alue- ja rakennepolitiikan tuen.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että komission allokaatioehdotukset merkitsevät maatalouden ja alue- ja rakennepolitiikan osalta vähennyksiä yhteensä noin 1,2 - 1,3 miljardia euroa. Muuttoliike-, rajaturvallisuus- ja sisäasioiden rahastojen osalta on lisäystä noin 1 miljardi euroa. Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 2 ohjelmien (esim. Horisontti Eurooppa, Euroopan kilpailukykyrahasto) rahoitusta puolestaan kohdennetaan jäsenmaille avoimen kilpailun periaatteella komission hallinnoimien rahoitushakujen kautta. Komissio on esittänyt näihin ohjelmiin lisäyksiä, mutta siltä osin saantoon vaikuttaa se, miten hakukilpailuissa menestytään. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että rahoituskysymykset ja taloudelliset vaikutukset ovat osa NRPP-asetusta eikä niistä suoraan säädetä nyt käsiteltävissä sektorikohtaisissa asetuksissa.
Suomessa EU:n alue- ja rakennepolitiikan välineet (EAKR, ESR+) ovat olleet tukemassa kasvua: uuden liiketoiminnan ja työpaikkojen luomista sekä osaamisen vahvistamista erityisesti jatkuvien rakenteellisten haasteiden alueilla, mutta myös kasvavilla kaupunkiseuduilla. Käytännössä kehittämisvarat näyttäisivät kuitenkin tulevalla kaudella pienenevän alue- ja rakennepolitiikan sekä yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen vähenemisen myötä samalla, kun kansallisen ja alueellisen kumppanuussuunnitelman mahdolliset sisällöt laajenevat. Hallintovaliokunta korostaa kilpailukyvyn, työllisyyden, osaamisen kehittämisen ja elinvoiman edistämistä tärkeyttä, ja katsoo, että pitkäjänteistä kehittämistyötä tulee pystyä jatkamaan myös tulevalla kaudella. Valiokunta katsoo, että Suomessa on EU:n alue- ja rakennepolitiikalle edelleen tarve.
Hallintovaliokunta tähdentää myös kumppanuusperiaatteen noudattamista ohjelmatyössä. Valiokunta katsoo, että aito kumppanuus tarkoittaa käytännössä muun muassa maakuntien, kuntien ja kaupunkien tiivistä osallistumista NRPP-ohjelman valmisteluun ja toimeenpanoon koko prosessin ajan. Ne ovat jo pitkään olleet aktiivisesti mukana valmistelemassa ja toteuttamassa kehittämistoimia, ja niillä on asiantuntijuutta, kokemusta sekä alueellisten ja paikallisten olosuhteiden tuntemusta. Valiokunta katsoo, että komission esitykseen kansallisesta ja alueellisesta kumppanuussuunnitelmasta tulee sisältyä vahva alue- ja paikallislähtöisyyden näkökulma.
EAKR- ja koheesioasetusehdotus
EAKR- ja koheesioasetusehdotuksen 4 artiklassa korostetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaista tukea epäsuotuisille alueille niiden erityishaasteisiin vastaamiseksi. ESR-asetuksessa tuodaan esiin vastaavasti, että jäsenvaltioiden on tarvittaessa esitettävä yhdennetty lähestymistapa väestörakenteen muutoksesta johtuviin haasteisiin vastaamiseksi. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että säännökset huomioidaan NRPP-suunnitelman tavoitteita ja varojen jakoa suunniteltaessa.
EAKR- ja koheesioasetusehdotuksen 5 artiklassa täsmennetään tavoitteita kestävän kaupunkikehityksen osalta. Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että kestävän kaupunkikehittämisen tulisi perustua jatkossakin integroituihin kaupunkikehittämisen strategioihin. Valiokunta pitää tärkeinä kaupunkikehittämisen nostoina kilpailukyvyn ja elinvoiman vahvistamista, sillä komission esityksessä näitä teemoja ei ole mainittu. Lisäksi valiokunta korostaa kestävän kaupunkikehittämisen ja maaseudun ja alueiden kehittämistoimien turvaamista synergiaetuja hyödyntäen.
EAKR- ja koheesioasetusehdotuksen luku II sisältää säännökset Interreg-ohjelmatyöstä. Tulevalla kaudella komissio laatii yhden Interreg-suunnitelman, joka kattaa nykysääntelyä vastaavat yhteistyömuodot. Näitä ovat rajatylittävä yhteistyö, valtioiden välinen yhteistyö, alueiden välinen yhteistyö sekä syrjäisimpien alueiden välinen yhteistyö, joista kolme ensiksi mainittua koskee Suomea ja joissa suomalaiset toimijat ovat olleet aktiivisia kumppaneita. Valiokunta pitää myönteisenä, että nykyisen kaltainen Interreg-yhteistyö voi jatkua tulevalla kaudella.
Valiokunta pitää kannatettavana, että Interreg-ohjelmien sisällöllisistä painopisteistä, lukumäärästä ja maantieteestä sovitaan ohjelmiin osallistuvien maiden ja alueiden kesken. Valiokunnan mielestä on tärkeää, että tunnistetaan toiminnallisten alueiden vahvuudet ja että hankkeet kytketään yhteisiin rajaseutustrategioihin. Ohjelmatyyppien selkeä rajaus sekä toimeenpanon ja seurannan kannalta tarkoituksenmukainen hallintomalli edistävät osaltaan ohjelmien tuloksellisuutta.
Hallintovaliokunta korostaa valtioneuvoston tavoin Interreg-yhteistyön merkitystä erityisesti arktisella ja Itämeren alueella mukaan lukien Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren molemmin puolin tehtävä yhteistyö, huomioiden niiden kasvanut strateginen merkitys ja kokonaisturvallisuus. Valiokunta nostaa esiin myös huoltovarmuuteen liittyvät näkökohdat.
ESR-asetusehdotus
Komission ehdotuksen mukaan ESR-tukea kohdennetaan työllisyyssuuntaviivojen sekä eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä hyväksyttyjen maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoon ja edistetään älykkään, osallistavan ja kestävän kasvun yleistavoitteita. Valiokunnan käsityksen mukaan komission esitys yhden NRP-rahaston mallista mahdollistaa entistä paremmin perinteisten ESR-rahoitteisten toimien yhteensovittamisen elinkeinojen edistämistä ja osaamisen vahvistamista koskeviin toimiin.
Kun työvoimapalvelut ovat siirtyneet kuntien tehtäväksi, kunnilla on entistä ratkaisevampi asema työllisyyden, elinkeinojen sekä osaavan työvoiman saatavuuden tukemisessa. Äkillisten rakennemuutostilanteiden vaikutus ja aktiivisen työvoiman liikkuvuus tulee huomioida. Euroopan sosiaalirahasto on tarjonnut kunnallisille ja alueellisille toimijoille merkittäviä vaikutusmahdollisuuksia paikallisten työmarkkinoiden haasteisiin vastaamiseksi. Valiokunta pitää tarpeellisena, että tätä voidaan jatkaa tulevalla kaudella.
Yhteenveto
Hallintovaliokunta viittaa lausuntoonsa HaVL 27/2025 vp, jossa se on painottanut valtioneuvoston tavoin kohtuullista EU-budjetin kokonaistasoa, joka mahdollistaa Suomen kannalta keskeiset painotukset ja turvaa merkittävimpiä saantojamme. Erityistä huomiota tulee kiinnittää Suomen ainutlaatuiseen asemaan itäisenä ulkorajavaltiona ja samalla EU-budjetin nettomaksajana.
Kumppanuusrahaston (NRP) varat jaetaan jäsenvaltioiden kesken NRP-asetusehdotuksessa määriteltävien muuttujien perusteella. Ottaen huomioon Suomen työttömyystilanteen suhteessa muuhun Eurooppaan hallintovaliokunta katsoo, että rahoitusosuuksien määrittämisessä tulisi huomioida myös jäsenvaltioiden työttömien määrä ja siitä erityisesti pitkäaikaistyöttömien, nuorten ja maahanmuuttajien määrät. Valiokunta viittaa edellä kestävästä kaupunkikehittämisestä lausumaansa ja toteaa lisäksi, että kaupungit ja kunnat voivat olla aktiivisia toimijoita myös EU:n suoraan komissiosta rahoitettavissa ohjelmissa, mukaan lukien uusi kilpailukykyrahasto.
Valiokunta korostaa Suomen liittymissopimukseen perustuvaa, vakavista ja pysyvistä haitoista kärsivien pohjoisten harvaan asuttujen alueiden (NSPA) erityisrahoituksen tarvetta. Tämä erityisasema perustuu kylmän ilmaston, pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen aiheuttamaan pysyvään kilpailukykyhaittaan. Alueelle kohdennetun NSPA-tuen avulla on pystytty lieventämään erityisolosuhteista aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia. NSPA-tuki on merkittävä myös Suomen kokonaissaannon kannalta. Olennaista on huomata, että kyse on alueen pysyvistä rakenteellisista epäkohdista, jotka eivät ole poistuneet mihinkään, vaan ne ovat edelleen olemassa. Valiokunta katsoo, että pohjoisten harvaan asuttujen alueiden (NSPA) erityisrahoitus on turvattava myös jatkossa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on yhdessä kiristyvän suurvaltakilpailun kanssa muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä nopeasti, merkittävästi ja pitkäkestoisesti. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa hallintovaliokunta korostaa etenkin itäisen ja pohjoisen Suomen merkitystä koko Euroopan turvallisuudelle. Valiokunta näkee, että itärajan sulkeutumisen vaikutuksiin tulisi ohjata myös erillistä EU-tukea. Suomen itäraja on paitsi EU:n ulkoraja, myös NATOn pisin maaraja Venäjän kanssa (1 343,6 km).
Valiokunta toteaa lopuksi, että turvallisuuspoliittinen tilanne ja Venäjä-pakotteet vaikuttavat Suomen eri alueilla eri tavoin riippuen esimerkiksi siitä, millainen elinkeinorakenne alueella on. Sulkeutuneen itärajan seurannaisvaikutukset aluekehittämisen lähtökohtiin ja aluetalouteen tuntuvat erityisesti itäisen ulkorajan maakunnissa, mutta merkittäviä vaikutuksia on syntynyt myös muilla Suomen alueilla. Huomiota tulee kiinnittää niin elinkeinojen, osaavan työvoiman, energiantuotannon, investointien kuin kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuudenkin vahvistamiseen, mikä luo pohjaa kriisinkestäville, elinvoimaisille ja muutoskykyisille alueille, kaupungeille ja kunnille.