Yleistä tiedonannon taustasta
Komission tiedonannossa kilpailukykykompassista korostetaan, että vaikka EU:lla on monia taloudellisia vahvuuksia, EU ei ole pysynyt muiden suurten talouksien tahdissa. Kompassi ohjaa komission työtä seuraavat viisi vuotta ja listaa toimenpiteiden painopisteet kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää komission painotuksia kilpailukyvyn vahvistamisessa tärkeinä, ja katsoo valtioneuvoston kannan mukaisesti, että EU:n strategisen kilpailukyvyn tulee perustua unionin omien vahvuuksien edelleen kehittämiselle ja sisämarkkinoiden vahvistamiselle. Kilpailukykykompassiin kuuluu kolme toiminta-alaa, jotka ovat innovaatiokuilun kaventaminen, yhteinen tiekartta vähähiilistymiseen sekä liiallisten riippuvuuksien vähentäminen ja turvallisuuden kasvattaminen. Vähähiilistymistä koskeva yhteinen tiekartta liittyy läheisesti komission julkaisemaan puhtaan teollisuuden ohjelmaan, jota koskevasta valtioneuvoston selvityksestä (E 15/2025 vp) maa- ja metsätalousvaliokunta lausuu erikseen.
Edellä mainittujen kolmen toiminta-alan lisäksi komissio kuvaa kompassissa myös horisontaalisia toimia ja aloitteita kilpailukyvyn parantamiseksi. Näistä maa- ja metsätalousvaliokunta nostaa erityisesti esiin sääntely-ympäristön yksinkertaistamisen. Komissio katsoo Draghin raporttiin pohjautuen sääntelytaakasta tulleen jarrun Euroopan kilpailukyvylle ja esittää muutostarpeina muun muassa sääntelyn yksinkertaistamista. Komissio on jo antanut ensimmäiset sääntelyn yksinkertaistamista koskevat niin sanotut omnibus-paketit. Komissio on sitoutunut vähentämään yritysten raportointitaakkaa vähintään 25 prosenttia ja pk-yritysten osalta 35 prosenttia. Kuten valtioneuvoston kannassa todetaan, ovat komission esittämät tavoitteet raportointitaakan vähentämisestä kannatettavia. Valiokunta korostaa, että sääntelyehdotusten yhteydessä tulee pystyä aiempaa paremmin ottamaan huomioon olosuhteet eri puolilla Eurooppaa ja arvioimaan ehdotusten kustannuksia ja vaikutuksia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä niin kilpailukykyyn kuin ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen.
Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo valtioneuvoston kannan mukaisesti, että komission tavoite vahvistaa EU:n kokonaisturvallisuutta ja varautumista on kannatettava ja tärkeä. Kilpailukykyä ja innovaatioita sekä kokonaisturvallisuutta ja kriisinsietokykyä on tarkasteltava kokonaisuutena. Komission tiedonannossa mainitaan esimerkkinä liiallisten riippuvuuksien vähentämisestä muun ohella lannoitteet, jotka kytkeytyvät ravinneomavaraisuuden kautta keskeisesti biotalouteen ja kiertotalouteen. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että nykyisessä kiristyneessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä EU:ssa on kiinnitettävä uudella tavalla huomiota ruokaturvasta huolehtimiseen. Osana hankintadirektiivin uudistamista vuonna 2026 komissio aikoo ehdottaa eurooppalaisten tuotteiden suosimista tietyillä strategisilla aloilla. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää valtioneuvoston kannan mukaisesti tärkeänä, että EU:n kriisinsietokykyä ja taloudellista turvallisuutta arvioidaan myös osana EU:n hankintasäädösten uudistamista.
Kilpailukykykompassin suhde EU:n maatalouspolitiikkaan
Maa- ja metsätalousvaliokunta nostaa esiin, että Draghin raportissa maatalous- ja elintarvikesektoria ei nähty ensisijaisesti kehitettävien alojen joukossa. EU on suurin elintarvikkeiden viejä ja tuoja globaalissa kaupassa. Edellä mainitut kilpailukyvyn haasteet ja sääntelytaakka koskettavat kuitenkin kiinteästi myös maatalous- ja elintarvikesektoria. EU:n komission helmikuussa 2025 julkaisemalla maatalouspolitiikan tulevia suuntaviivoja linjaavalla maatalous- ja ruokavisiolla (E 6/2025 vp) halutaan tukea EU:n kilpailukykykompassin toteuttamista sekä politiikan yksinkertaistamista. Samalla visio korostaa maatalouden ja ruuantuotannon merkitystä ja elintarvikeomavaraisuuden vahvistamisen tärkeyttä Euroopan kokonaisturvallisuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta. Tavoitteiden saavuttamisen todetaan edellyttävän monilla aloilla kansallisen ja EU:n politiikan parempaa yhteensovittamista. Esimerkiksi Mercosur-sopimuksen yhteydessä haasteena ovat tuonnin erilaiset tuotantovaatimukset suhteessa EU:n omille viljelijöille asetettuihin kriteereihin.
Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että elintarvikealaan kohdistuu tällä hetkellä erittäin paljon yksityiskohtaista EU:n sääntelyä. Esimerkiksi uuselintarvikkeiden lupaprosessin läpimenoaika on Euroopassa kokonaan uuden tuotteen kohdalla jopa neljä vuotta. Tämä lupaprosessien hitaus on esteenä ruokainnovaatioiden lisäämiselle, kaupallistamiselle ja skaalaamiselle. Suomessa on osaamista uuselintarviketuotannossa ja sillä voitaisiin hakea ratkaisuja ruoantuotannon kestävyys- ja kustannushaasteisiin, lisäarvon tuottamiseen ja vientimahdollisuuksien lisäämiseen. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että elintarvikealan yrityksiä ja erityisesti uuselintarvikkeita koskevaa sääntelyä yksinkertaistetaan ja hallinnollista taakkaa vähennetään kilpailukykykompassin yleisten tavoitteiden mukaisesti. Uuselintarvikkeet ja kehitys eivät kuitenkaan saa viedä resursseja pois perinteiseltä maataloudelta.
Komission mukaan tulevassa EU:n monivuotisessa rahoituskehyksessä on tarkoitus tarkistaa EU:n talousarvion rakennetta ja rahoituksen kohdentamista kilpailukyvyn painopisteiden tukemiseksi. Komissio esittää mahdollista uutta Euroopan kilpailukykyrahastoa, jonka kautta tuetaan strategisia teknologioita ja tutkimushankkeita. Tämä voi tarjota uusia rahoitusmahdollisuuksia myös maatalous- ja elintarvikesektorin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan erityisesti bioteknologian ja kiertotalouden sovelluksissa. Valtioneuvoston kannassa nostetaan lisäksi esiin innovaatioiden kaupallistaminen ja skaalaaminen, ja todetaan, että niiden kannalta keskeisiä ovat yksityisen ja julkisen sektorin TKI-kumppanuudet sekä toimiva aineettomien oikeuksien suoja. Valiokunta korostaa, että sääntelyn yksinkertaistaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen voivat osaltaan olla myös keinoja yritysten kannustamiseksi TKI-toimintaan ja uusiin kumppanuuksiin. Jotta elintarvikesektori voi panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen, perusmaatalouden tulee olla kannattavaa ja sen riittävästä rahoituksesta on huolehdittava.
Biotalouden kilpailukyky
Kilpailukykykompassissa otetaan hyvin huomioon biotalouden mahdollisuudet kasvun ajurina. Biotalous ja uusiutuvat luonnonvarat tarjoavat kestäviä ratkaisuja vähähiilisyyteen, haitallisista riippuvuuksista irtautumiseen, huoltovarmuuteen ja maaseudun taloudellisten näkymien parantumiseen. Kiertotalouden mukainen resurssitehokkuus, uusiokäyttö ja kierrätys sekä luonnonvarojen kestävä käyttö ovat keskeisiä keinoja edistää kestävyystavoitteita, vähentää riippuvuuksia sekä edistää kestävää teollisuuspolitiikkaa. Puuraaka-aine tulee nähdä yhtenä kriittisenä raaka-aineena Euroopassa. Lisäksi bioenergia, kuten biokaasun ja biometaanin tuotanto, on kustannustehokas ratkaisu vähentää erityisesti ruokaketjun ilmastopäästöjä ja vahvistaa Euroopan energia- ja lannoiteomavaraisuutta. Bioenergia on Euroopassa 95-prosenttisesti kotimaista, mikä tukee energian toimitus- ja huoltovarmuutta.
Kilpailukykykompassissa kasvua haetaan myös muun muassa biotieteistä ja nostetaan esille muun ohella biopohjaiset materiaalit, biovalmistus, biokemia ja maatalouteen liittyvä bioteknologia. Kaikki nämä linkittyvät läheisesti komissiossa tänä vuonna valmistelussa olevaan biotalousstrategian päivitykseen. Biotalouden arvonlisän kehitystä voidaan parantaa vaarantamatta monimuotoisuus- ja hiilinielutavoitteiden saavuttamista erityisesti panostamalla tutkimukseen ja kehitykseen ja ottamalla innovaatioita laajemmin käyttöön. Innovaatioiden käyttöönotto ja tuotteistaminen edellyttävät osaamisen siirtymistä myös riittäviksi investoinneiksi biotalouteen. Valmistelussa oleva biotalousstrategia on merkityksellinen erityisesti metsien kestävän käytön ja metsäpohjaisten investointien kannalta. Metsä- ja puutuotesektorilla laitosinvestoinnit ovat erittäin kalliita mutta samalla välttämättömiä metsäbiotalouden tuottaman arvonlisän kasvattamiseksi ja jalostusarvon nostamiseksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta onkin biotalousstrategiaa koskevissa aiemmissa lausunnoissaan katsonut, että arvonlisän kasvattaminen on tärkeää sisällyttää myös päivitettävän EU:n biotalousstrategian keskeisiin tavoitteisiin (ks. MmVL 3/2024 vp — E 99/2018 vp).