(1) Suuri valiokunta on keväällä 2024 antamassaan lausunnossa (SuVL 5/2024 vp) käsitellyt laajasti ennakkovaikuttamista tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen. Suuri valiokunta on käsitellyt tulevaan rahoituskehyskauteen liittyviä kysymyksiä myös lausunnoissaan Suomen avaintavoitteista EU-vaalikaudelle 2024-2029 (SuVL 3/2024 vp) ja EU:n valmistautumisesta laajentumiseen (SuVL 9/2024 vp). Suuri valiokunta toteaa, että kyseisessä lausunnossa esitetyt näkökohdat ovat edelleen ajankohtaisia.
(2) Tässä lausunnossa suuri valiokunta täydentää aiempia kantojaan valtioneuvoston jatkokirjelmässä esitettyjen valtioneuvoston täydentävien kantojen ja komission tulevaa EU:n rahoituskehystä koskevasta ehdotuksesta saatujen ennakkotietojen pohjalta.
(3) Suuri valiokunta viittaa erikoisvaliokuntien lausuntojen (MmVL 17/2025 vp, TaVL 23/2025 vp, HaVL 11/2025 vp, VaVL 5/2025 vp) yksityiskohtaisempiin huomioihin ja esittää niiden pohjalta seuraavia yleisempiä huomioita.
Yleiset lähtökohdat
(4) Kuten suuri valiokunta on aiemmin todennut, tuleviin rahoituskehyksiin kohdistuu merkittäviä uudistus- ja kasvattamispaineita erityisesti muuttuneen geopoliittisen tilanteen ja EU:n strategisen kilpailukyvyn ja turvallisuusympäristön vahvistamisen sekä ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnan tarpeen takia, kuin myös tuleva mahdollisen laajentumisen ja siihen valmistautumisen vuoksi. Valiokunta on pitänyt perusteltuna sitä, että tarkasteltaessa tulevan rahoituskehyksen kokonaistasoa tunnistetaan Euroopan merkittävästi muuttunut turvallisuusympäristö ja sen aiheuttamat välittömät tarpeet, mukaan lukien Ukrainan tukeminen (SuVL 5/2024 vp).
(5) Suuri valiokunta pitää valtiovarainvaliokunnan tavoin perusteltuna valtioneuvoston tavoitetta siitä, että EU-budjetin taso tulee säilyttää kohtuullisena välttäen Suomen nettomaksuosuuden kasvua. EU:n rahoituksen painopisteitä on välttämätöntä priorisoida ja varoja tulisi kohdentaa nykyistä vahvemmin valittujen strategisten painopisteiden mukaisesti.
(6) Valtioneuvoston mukaan Suomen tulisi rahoituskehysneuvotteluissa arvioida kokonaisvaltaisesti ja strategisesti Suomen tavoitteita ja niiden merkitystä Suomen kokonaissaantojen ja maksujen näkökulmasta. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää Suomen erityiseen asemaan itäisenä ulkorajavaltiona ja samalla EU:n nettomaksajana. Suuri valiokunta tukee tätä neuvottelutavoitetta.
(7) Suuri valiokunta tukee tavoitteita yksinkertaistaa rahoituskehyksen rakennetta ja vähentää EU-rahoituksen toimeenpanosta ja valvonnasta johtuvaa hallinnollista taakkaa. Suuri valiokunta yhtyy näkemykseen siitä, että muuttuvassa toimintaympäristössä rahoituskehyksen joustavuutta tulisi lisätä, jotta EU pystyisi oikea-aikaisesti ja tehokkaasti vastaamaan mahdollisiin kriiseihin ja muihin ennakoimattomiin tarpeisiin.
(8) Suuri valiokunta suhtautuu valtioneuvoston tavoin avoimesti tulosperusteisten mallien tarkastelemiseen rahoituksen vaikuttavuuden vahvistamiseksi. Maatalouden osalta suuri valiokunta viittaa maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon, jossa todetaan, ettei maatalouspolitiikan suunnittelujärjestelmä sellaisenaan sovellu tulosperusteisen mallin toteutukseen. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen osalta tulosperusteisuuteen voidaan ottaa tarkemmin kantaa sitten, kun tulevan maatalouspolitiikan suuntaviivoista saadaan lisää tietoa (MmVL 17/2025 vp).
(9) Suuri valiokunta alleviivaa EU-rahoituksen ehdollisuuden tärkeyttä. EU-rahoituksen saaminen tulee kytkeä vahvasti oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen, tehokkaaseen korruption torjuntaan ja varojen väärinkäytön vastaisiin toimiin (ks. myös SuVL 5/2025 vp). Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston kantaa siitä, että tulevaan rahoituskehykseen ja siihen kytkeytyvään muuhunkin rahoitukseen tulee soveltaa mahdollisimman vahvaa ja vähintäänkin nykyistä vastaavaa ehdollisuutta, kuten oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kytkeytyvä ehdollisuus. Valiokunta on valtioneuvoston tavoin avoin tarkastelemaan mahdollisia vaihtoehtoja, joilla luotaisiin yhteys EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden ja niihin kytkeytyvän EU-rahoituksen välille.
Maatalous
(10) Suuri valiokunta kiinnittää huomiota maatalouden merkitykseen EU:n ja kansallisen huoltovarmuuden ja ruokaturvan kannalta. Suuri valiokunta yhtyy maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemykseen siitä, että elintarvike- ja energiaomavaraisuus ovat olennainen osa Euroopan kilpailukyvyn ja kokonaisturvallisuuden vahvistamista. Tätä näkökulmaa tulee painottaa Suomen vaikuttamistyössä (MmVL 17/2025 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo lausunnossaan, että ruoantuotanto, ruokajärjestelmän kestävyys ja maatalouden kriisinkestävyys tulisi nostaa strategisiksi painopisteiksi.
(11) Suuri valiokunta pitää maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin välttämättömänä, että Suomen saanto maatalouden ja maaseudun kehittämisen varoista turvataan jatkossakin. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa tulee olla erityisjärjestelyt, jotka mahdollistavat kannattavan ja kestävän tuotannon jatkumisen Suomen kaltaisessa luonnonolosuhteiltaan haastavassa maassa. Lisäksi perheviljelmäpohjaista maataloutta tulee edistää ja omistajanvaihdoksiin kannustavia toimia vahvistaa. Suuri valiokunta katsoo maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin, että tukia tulee nykyistä vahvemmin kohdistaa EU:n epäsuotuisille alueille sekä nuorille ja uusille tuottajille (SuVL 3/2025 vp, MmVL 17/2025 vp).
(12) Valtioneuvosto toteaa kirjelmässään, että se on valmis tarkastelemaan avoimesti erilaisia malleja rahoitusrakenteen ja ohjelmamallien uudistamiseksi EU:n tulevan maatalousrahoituksen osalta. Suuri valiokunta pitää maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin mahdollisena muun muassa siirtymistä EU:n kokonaan rahoittamista suorista tuista osarahoitteisiin tukijärjestelmiin ja tukien enimmäismäärien säätelyyn. Tämä ei kuitenkaan saa vaarantaa Suomen maataloustukien saantoa ja tilojen kehitystä. (SuVL 5/2025 vp ja MmVL 17/2025 vp).
(13) Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että mahdollisessa uudessa rahoitusrakenteessa viljelijöiden tulonmuodostukseen keskeisesti vaikuttavat tuet tulisi ensisijaisesti säilyttää omana kokonaisuutenaan. Ne ovat Suomessa merkittävä viljelijöiden tulotasoa ja tuotantoa ylläpitävä tekijä. Kuten valtioneuvosto kirjelmässään toteaa, viljelijöiden tulotason näkökulmasta maaseudun nykyisten kehittämistoimenpiteiden osalta Suomelle tärkeitä elementtejä ovat luonnonhaittakorvaus, maatalouden ympäristö- ja ilmastokorvaukset, eläinten hyvinvoinnin tuki, luonnonmukaisen tuotannon edistämisen tuki ja maatalouden investointien tukeminen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomi on tällä hetkellä maaseudun kehittämistukien osalta selkeä nettosaaja.
(14) Suuri valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston tavoitetta siitä, että suoria tukia kohdennettaisiin nykyistä vahvemmin aktiivisille tuottajille esimerkiksi kasvattamalla tuotantoon sidottujen tukien osuutta. Tarkempaa kantaa muodostettaessa tulee kuitenkin tarkastella eri mallien vaikutuksia huolella Suomen näkökulmasta. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon epäsuotuisten olosuhteiden vaikutukset esimerkiksi viitesadon määrittelyyn. Myös tukien toimeenpanosta aiheutuva sääntelytaakka tulee ottaa huomioon (MmVL 17/2025 vp).
(15) Valtioneuvoston kirjelmässä käsitellään ilmastonmuutokseen liittyviä toimia lähinnä maatalouden ja koheesiorahoituksen yhteydessä. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida ilmastotoimien rahoituksen ja perusmaatalouden välistä suhdetta ja tukevia painotuksia. Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että kaikissa toimissa huomioidaan maatalouden heikko kannattavuustilanne, maatalouden ensisijainen ruoantuotantotehtävä ja huoltovarmuus (SuVL 4/2024 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa lausunnossaan ruoantuotantoa maatalouden perustehtävänä ja katsoo, että ilmastotoimet on sopeutettava tähän. Samalla se katsoo, etteivät ilmastotoimet sinällään ole ristiriidassa maatalouden perustehtävän kanssa, vaan ne voivat parhaimmillaan auttaa ruoantuotantoa sopeutumaan muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin (MmVL 17/2025 vp). Ilmasto- ja luontotavoitteiden edistäminen on siten perusteltua myös maatalouspolitiikassa tarkoituksenmukaisella tavalla toteutettuna.
Kilpailukyky
(16) Suuri valiokunta viittaa aiempaan kantaansa siitä, että seuraavalla rahoituskehyskaudella tulisi EU:n kilpailukyvyn vahvistamiseksi suunnata entistä enemmän varoja tutkimukseen, innovaatioihin ja osaamiseen (SuVL 5/2024 vp). Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostukset sekä digitalouden investoinnit ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi EU-rahoituksen käyttökohteiksi kasvun ja kilpailukyvyn kannalta.
(17) Valtioneuvoston kirjelmän mukaan on todennäköistä, että komission ehdotuksessa uudeksi rahoituskehykseksi EU:n kilpailukykyä edistävä ja kilpailutettu rahoitus koottaisiin uuden niin kutsutun eurooppalaisen kilpailukykyrahaston alle. Rahastosta kohdennettaisiin avustuksia ja lainatakauksia eri sisällöllisten rahoitusikkunoiden kautta. Rahaston rakenteen mallina toimisi mahdollisesti nykyinen InvestEU -ohjelma. Tutkimus- ja kehitysrahoitus pohjautuisi jatkossakin lähtökohtaisesti avoimeen kilpailuun ja tutkimuksen korkeaan laatuun.
(18) Suuri valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitus perustuu jatkossakin avoimeen kilpailuun, jossa rahoituksen jakoperusteena on korkea laatu. Näin rahoitus tuottaa mahdollisimman paljon lisäarvoa ja houkuttelee myös yksityisiä investointeja (SuVL 5/2025 vp). Suuri valiokunta katsoo talousvaliokunnan tavoin, että kilpailuun perustuvan rahoituksen tulee olla Suomen keskeinen vaikuttamistavoite.
(19) Suuri valiokunta yhtyy talousvaliokunnan tavoin valtioneuvoston näkemykseen siitä, ettei EU:n tutkimus- ja innovaatiorahoituksen kohdistaminen eri jäsenvaltioiden kansallisten tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien kehittyneisyysasteiden tasaamiseen (ns. widening-toimet) ole tarkoituksenmukaista. Jäsenvaltioiden kehittyneisyyserojen tasaamiseen tulisi ensisijaisesti vastata koheesiopolitiikan keinoin.
(20) Valtioneuvoston kannan mukaan strategista kilpailukykyä tukevien ohjelmien yhdistäminen yhdeksi laajaksi kokonaisuudeksi voisi parhaimmillaan tehostaa EU-rahoitusta. Suuri valiokunta yhtyy tähän näkemykseen. Samalla se katsoo talousvaliokunnan tavoin, että rahastosta on vielä liian vähän tietoa, jotta sen vaikutuksia voitaisiin tarkasti arvioida (TaVL 23/2025 vp).
(21) Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että tulevaa tutkimus- ja innovaatiorahoitusta tulisi painottaa erityisesti vaiheeseen, jossa keskitytään tutkimustulosten ja innovaatioiden skaalaamiseen, hyödyntämiseen ja kaupallistamiseen (etenkin nykyinen Horisontti Eurooppa-ohjelman Pilari II), joka on EU:ssa nykyisellään keskeinen haaste. Tämä merkitsee myös tarvetta investoida huipputason tutkimusinfrastruktuureihin, ml. pilotointiympäristöt (TaVL 23/2025 vp). Talousvaliokunta korostaa lausunnossaan Horisontti-ohjelman itsenäisyyttä sekä tutkimus- ja yritystoimijoiden pitkäjänteisen yhteistyön merkitystä elinkeinoelämän uudistamisen ja Euroopan kilpailukyvyn kannalta (TaVL 23/2025 vp).
(22) Asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että Horisontti-ohjelman Pilari II on ollut ratkaiseva innovatiiviselle teollisuudelle ja välttämätön kaupallisesti skaalautuvien ratkaisujen tuottamiskyvylle Euroopassa, ja että Horisontti-ohjelman kolmipilarinen rakenne olisi tärkeää säilyttää. Asiantuntijakuulemisissa korostettiin myös rajat ylittävän tutkimusyhteistyön sekä teknologioiden kehittämisen keskeistä merkitystä Euroopan kilpailukyvylle. Lisäksi kuulemisissa tuotiin esiin Suomen positiiviset kokemukset Business Finlandin ohjaaman veturiyritysmallin käyttämisestä yritysten innovaatioinvestointien kiihdyttämiseksi. Mallin nähtiin EU:n tasolle skaalattuna toimivan erityisesti kriittisten teknologioiden, kaksikäyttöteknologioiden, puhtaan teknologian ja puolustusratkaisujen kehittämisen kannalta.
(23) Suuri valiokunta pitää hyvänä, että valtioneuvosto mainitsee kirjelmässään tekoälyratkaisut, suurteho- ja kvanttilaskennan, siruteknologian sekä 6G-teknologian keskeisinä murrosteknologioina, joita tulisi tukea tulevassa rahoituksessa. Kuten suuri valiokunta on aiemmin todennut, murrosteknologioita tulisi kehittää EU:ssa entistä strategisemmin niiden koko potentiaalin hyödyntämiseksi datavetoisen talouden kehityksessä. Suuri valiokunta korostaa, että monilla näistä murrosteknologioista on myös turvallisuuspoliittista merkitystä (SuVL 3/2024 vp).
(24) Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että panostuksia digitalisaatioon ja puhdasta siirtymää edistäviin toimiin tulee korostaa osana Euroopan strategisen kilpailukyvyn vahvistamista. Suuri valiokunta pitää myös perusteltuna, että rahoituksella vahvistettaisiin ja edelleen kehitettäisiin EU:n globaalia johtajuutta kierto- ja biotaloudessa ja biopohjaisissa ratkaisuissa (TaVL 23/2025 vp). Suuri valiokunta nostaa innovaatioiden edistämisen ja tuotteiden markkinoille saattamisen osalta esille myös edistynyttä teknologiaa hyödyntävät uudet ruoantuotantotavat. Suuri valiokunta muistuttaa, että Suomi on biotekniikan ja solumaatalouden edellä kävijä. Kasviproteiinien kohdalla suomalaisen osaamisen, ilmaston ja yritystemme etu olisi, että EU-tasolla otettaisiin ennakoivampi ja suunnitelmallisempi ote kasviproteiinien edistämiseksi (SuVL 3/2025 vp).
(25) Suuri valiokunta korostaa talousvaliokunnan tavoin, että kokonaisturvallisuuden ja puolustussektorin tarpeet kytkeytyvät läheisesti kaikkiin rahoituskehysten politiikka-alueisiin. Erityisesti kilpailukyky- ja TKI-politikan toimien osalta on perusteltua, että Suomi korostaa vaikuttamisessaan kaksikäyttöhankkeita sekä hankkeita, jotka edistäisivät kriisinkestävyyttä, kyberturvallisuutta ja yleistä varautumista sekä tukee puolustustutkimuksen ja -kehittämisen sisällyttämistä osaksi tulevaa TKI-rahoituksen kokonaisuutta.
Koheesiopolitiikka
(26) Koheesio- eli alue- ja rakennepolitiikka on ollut EU:n pääasiallinen instrumentti pitkän aikavälin alueellisille investoinneille sekä rakenteelliselle muutokselle mahdollistaen räätälöityjen ratkaisujen kehittämisen ja käyttöönoton lähimpänä kansalaisia ja yrityksiä. Tavoitteena on ollut heikkojen alueiden kehittäminen ja kehityserojen tasaaminen jäsenmaiden ja myös jäsenmaiden sisäisten alueiden välillä. Asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että ajankohtaisessa geopoliittisessa tilanteessa koheesiopolitiikalla on merkitystä myös EU-alueen sosiaalis-taloudellisena tukena, joka sitouttaa EU:n kansalaisia Euroopan kilpailukykyä, vaurautta, turvallisuutta ja kestävyyttä koskeviin tavoitteisiin.
(27) Suuri valiokunta katsoo hallintovaliokunnan tavoin, että Suomessa on edelleen tarvetta EU:n alue- ja rakennepolitiikalle. Suomessa alue- ja rakennepolitiikan välineet ovat olleet tukemassa kasvua: uuden liiketoiminnan ja työpaikkojen luomista sekä osaamisen vahvistamista erityisesti jatkuvien rakenteellisten haasteiden alueilla mutta myös kasvavilla kaupunkiseuduilla (HaVL 11/2025 vp).
(28) Valtioneuvoston kannan mukaan tavoiteltaessa koheesiorahoituksen osuuden alentumista Suomi korostaa sisällöllisen priorisoinnin välttämättömyyttä. Suuri valiokunta pitää hyvänä, että valtioneuvosto korostaa EU:n strategista kilpailukykyä ja EU:n kokonaisturvallisuutta koheesiopolitiikan sisällöllisinä painopisteinä.
(29) Kilpailukyvyn osalta valtioneuvosto painottaa koheesiopolitiikan välineiden soveltamista innovaatioihin, puhtaaseen siirtymään ja osaamisen kehittämiseen. Suuri valiokunta yhtyy tähän näkemykseen. Asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että koheesiorahoituksessa on jo nyt ollut piirteitä niiden puiteohjelmien teemoista, joilla pyritään vahvistamaan EU:n kilpailukykyä. Koheesiorahoitusta ja kansallista tukirahoitusta on käytetty yhä enemmän TKI-investointeihin. Niillä on pyritty vivuttamaan yksityistä pääomaa. Joillakin Suomen alueilla, jotka eivät muutoin juuri saa julkista TKI-rahoitusta, merkittävä osa rakennerahastovaroista kanavoidaan juuri TKI-toimintaan.
(30) Osana kokonaisturvallisuuden edistämistä valtioneuvosto katsoo, että koheesiopolitiikan painopisteissä tulisi huomioida EU:n itäisten ulkoraja-alueiden merkittävästi muuttunut toimintaympäristö. Suuri valiokunta yhtyy tähän näkemykseen ja pitää tätä keskeisenä vaikuttamistavoitteena.
(31) Suuri valiokunta on pitänyt tärkeänä, että Suomi tavoittelee EU-rahoitusta tulevalla rahoituskehyskaudella sulkeutuneen itärajan haittavaikutusten lieventämiseen (SuVL 5/2024 vp). Suomen on tärkeää tuoda vaikuttamistyössä esiin, että Suomen itäisten alueiden elinvoimaisuus on turvallisuuskysymys koko EU:lle ja se tulisi huomioida rahoituskehyksissä.
(32) Valtioneuvoston kirjelmän mukaan komissiolla on alustavien tietojen mukaan halukkuutta huomioida itäiset ulkoraja-alueet tulevassa koheesiorahoituksessa. Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että mahdollista uutta EU:n itäisiin ulkoraja-alueisiin liittyvää kriteeriä ja sen edullisuutta tulee tarkastella Suomen nettomaksunaseman näkökulmasta.
(33) Suuri valiokunta katsoo hallintovaliokunnan tavoin, että Suomen EU-liittymissopimukseen kirjattu pohjoisten harvaan asuttujen alueiden (NSPA) erityisasema tulee turvata. Suuri valiokunta korostaa myös harvaan asuttujen alueiden kriteerin (< 12,5 asukasta/km2) merkitystä Suomelle. Suuri valiokunta painottaa, että EU:n alue- ja rakennepolitiikan tuen merkitys Suomessa harvaan asuttujen alueiden ja näillä alueilla toimivien yritysten kehittämisedellytyksille on olennainen (HaVL 11/2025 vp). Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että väestön ikääntymiseen liittyvää varojenjakokriteeriä tulisi tarkastella mahdollisena uutena kriteerinä.
Ukrainan tuki
(34) Valtioneuvoston kirjelmän mukaan komission alustavissa suunnitelmissa Ukrainan tukemisen rahoitus olisi tulevan rahoituskehyksen ulkopuolisessa välineessä, josta sovittaisiin rahoituskehysneuvotteluiden yhteydessä. Tämä vastaisi pitkälti nykyistä Ukrainan tukivälineen mallia. Komissiosta saatujen tietojen mukaan rahoituskehyksessä ei vielä varauduttaisi Ukrainan jäsenyyteen, vaan vasta liittymistä edeltävään tukeen.
(35) Suuri valiokunta toistaa kantansa siitä, että Suomen on syytä osoittaa avoimuutta erilaisille rahoitusratkaisuille niin Ukrainan tukemiseksi kuin Euroopan kokonaisturvallisuuden vahvistamiseksi (SuVL 2/2025 vp).
Puolustus ja kokonaisturvallisuus
(36) Suuri valiokunta viittaa aiempaan kantaansa siitä, että puolustuksen, kriisivarautumisen ja rajaturvallisuuden osuutta tulee tulevassa rahoituskehyksessä kasvattaa huomattavasti nykyisestä suhteellisen vähäisestä määrästä (SuVL 5/2024 vp).
(37) Suuri valiokunta katsoo, että puolustuskyvyn vahvistaminen on Euroopan tulevaisuuden kannalta nyt aivan keskeinen tehtävä. Puolustuksen ja eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistamisessa on edettävä ripeästi erityisesti Venäjän muodostamaan pitkäaikaiseen uhkaan vastaamiseksi. Suuri valiokunta painottaa Suomen itärajan merkitystä koko Euroopan turvallisuudelle ja katsoo, että eurooppalaisen puolustuksen vahvistamisessa tulisi tukea suunnata erityisesti itäisen etulinjan maille (SuVL 2/2025 vp). Suuri valiokunta yhtyykin valtioneuvoston tavoitteeseen siitä, että Suomi saavuttaisi nettosaajan aseman tämän rahoituksen osalta.
(38) Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että EU-rahoitusta tulisi olla mahdollista kohdentaa jäsenvaltioiden varautumistoimiin nykyistä laajemmin huomioiden kuitenkin jäsenvaltioiden ensisijainen toimivalta asiassa. EU-rahoituksen tulisi kohdentua toimiin, joilla voidaan saavuttaa Euroopan laajuista lisäarvoa varautumisen osalta.
(39) Suuri valiokunta viittaa aiempaan kantaansa siitä, että unionin kokonaisturvallisuutta tulisi käsitellä ja kehittää vahvassa yhteydessä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja ulkosuhteisiin (SuVL 3/2024 vp). EU:n on luotava ja pidettävä yllä läheisiä ja toimivia kumppanuussuhteita laajasti eri puolille maailmaa tilanteessa, jossa EU:n ja sen jäsenvaltioiden näkemyksiä haastetaan aktiivisesti ja avoimesti. Muuttuneen geopoliittisen tilanteen voi nähdä myös edellyttävän EU:lta vahvempaa globaalia läsnäoloa.
Liikennerahoitus ja sotilaallinen liikkuvuus
(40) Valtioneuvoston mukaan komissio on mahdollisesti ehdottamassa tulevaan rahoituskehykseen erillistä liikenteen ja sotilaallisen liikkuvuuden yhteistä rahoitusohjelmaa. Sotilaallisen liikkuvuuden hankkeiden ohjelman olisi tarkoitus keskittyä keskeisimpiin rajat ylittäviin hankkeisiin TEN-T-verkolla.
(41) Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että tulevassa liikennerahoituksessa tulisi huomioida EU:n kokonaisturvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät tarpeet. Rahoituksessa tulisi huomioida Suomen saavutettavuuteen ja asemaan EU:n ulkorajavaltiona liittyvät erityishaasteet. Sotilaallisen liikkuvuuden tulee olla yksi liikennerahoituksen keskeinen painopiste ja rahoitusta tulee tältä osin kohdentaa Euroopan turvallisuuden kannalta kriittisimpiin kohteisiin, etenkin itäisen etulinjan maille.
(42) Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston tavoitetta saada tulevaa rahoitusta kohdennettua siirtymään eurooppalaiseen raideleveyteen. Lisäksi valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että EU-rahoitusta tulisi kohdentaa jatkossakin avoimeen kilpailuun pohjautuen jäsenvaltioiden merkittävimpiin liikenneverkkojen kehittämistarpeisiin eurooppalaisilla liikenneväylillä jäsenvaltioiden rajoilla sijaitsevien pistemäisten kohteiden sijaan.
Rajaturvallisuus ja itäisten ulkoraja-alueiden rahoitus
(43) Kuten edellä on todettu, komission lähtökohtana on itäisten ulkoraja-alueiden huomioiminen tulevassa rahoituskehyksessä pääosin osana tulevaa koheesiorahoitusta. Suuri valiokunta korostaa valtioneuvoston ja hallintovaliokunnan tavoin, että EU:n itäisten raja-alueiden osalta Suomi on unionin jäsenmaista erityisasemassa yli 1340 km pituisen Venäjän maarajan osalta, mutta koheesiorahoituksen vahvana nettomaksajana ainutkertaisessa asemassa suhteessa muihin itäisiin ulkorajavaltioihin. Ennakkovaikuttamisessa ja tulevissa rahoituskehysneuvotteluissa tähän tulee kiinnittää erityistä huomiota.
(44) Suomi tukee hallintovaliokunnan tavoin valtioneuvoston tavoitetta erillisestä, lähtökohtaisesti ei koheesiorahoitukseen perustuvasta erityisrahoituksesta, jonka lähtökohtana olisivat Suomen itäisten raja-alueiden erityistarpeet. Suuri valiokunta tukee myös tavoitetta siitä, että EU:n rajaturvallisuutta koskevassa rahoituksessa kasvatettaisiin maaulkorajojen pituuden merkitystä varojenjaossa.
Luonnon ennallistaminen ja ilmasto
(45) EU:n ennallistamisasetus tuli voimaan elokuussa 2024. Kuluvalla rahoituskehyskaudella ennallistamistoimia on mahdollista rahoittaa useista EU:n rahoitusohjelmista, mutta tähän ei ole velvollisuutta. Suunnitelmana on, että tulevan kauden osalta määriteltäisiin, mistä ohjelmista, millä ehdoin ja missä laajuudessa ennallistamistoimia voitaisiin rahoittaa EU-varoin.
(46) Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että ennallistamisasetuksen toimeenpanoon tulisi kohdentaa nykyistä enemmän rahoitusta tulevalla kaudella ja EU-rahoituksessa tulisi olla mahdollista hyödyntää laaja-alaisesti eri välineitä. Kuten valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, Suomeen kohdistuu asukaslukuun suhteutettuna korkeimmat ennallistamistoimien kustannukset.
(47) Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston kantaa siitä, että rahoituskehyksellä tuettaisiin jatkossakin EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Lopuksi
(48) Kuten suuri valiokunta on aiemmin todennut (SuVL 5/2024 vp), tulevaan rahoituskehykseen kohdistuu merkittäviä uudistus- ja kasvattamispaineita erityisesti muuttuneen geopoliittisen tilanteen ja EU:n strategisen kilpailukyvyn ja turvallisuusympäristön vahvistamisen sekä ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnan tarpeen takia.
(49) Suuri valiokunta yhtyy talousvaliokunnan näkemykseen siitä, että EU:n tavoitteiden ja rahoituksen yhteensovittaminen on vallitsevassa ja nopeasti muuttavassa toimintaympäristössä yhä vaikeampi tehtävä. Merkittäviä avoimia kysymyksiä liittyy siihen, miten erityisesti puolustukseen ja kokonaisturvallisuuteen liittyviä tarpeita on mahdollista toteuttaa nykyisen kehyksen puitteissa samalla säilyttäen EU:n budjetin taso kohtuullisena.
(50) Priorisointi on välttämätöntä ja samalla on tarve tarkastella avoimesti, mikä on sellaista lisäarvoa tuottavaa toimintaa, mihin on perusteltua kohdentaa EU-tason rahoitusta. Kyse on politiikka-aloista, joilla yhteiset toimet tuottavat tehokkuushyötyä yhteisten tavoitteiden edistämisen näkökulmasta, lisäävät unionin kriisinkestävyyttä ja vahvistavat EU:n edellytyksiä menestyä globaalissa kilpailussa. Tämä koskee myös keskustelua EU:n mahdollisista uusista omista varoista (TaVL 23/2025 vp).