VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ
Ehdotus
Ehdotuksella pyritään parantamaan palveludirektiivin toimeenpanoa jäsenmaiden kansallisessa lainsäädännössä, määräyksissä ja hallinnollisissa säännöissä.
Valtioneuvoston kanta
Palvelumarkkinoiden kehittäminen on Suomelle yksi EU:n sisämarkkinoiden kehittämistyön prioriteeteista. Palveludirektiivin ilmoitusvelvoitteen käytännön toiminnasta on ollut epäselvyyttä ja sen selkeyttäminen ehdotuksen mukaisella tavalla on kannatettavaa.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että edellytyksiä rajat ylittävälle palveluntarjonnalle parannetaan ennaltaehkäisemällä palveluyrityksiin kohdistuvien perusteettomien rajoitusten hyväksymistä osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Valtioneuvosto pitää perusteltuna laajentaa ilmoitusvelvollisuus kattamaan kaikki palveludirektiivin soveltamisalaan kuuluvat vaatimukset. Tämä lisää avoimuutta palveluntarjoajiin kohdistuvista kansallisista vaatimuksista ja mahdollistaa toimijoiden kannalta sopeutumisen uusiin vaatimuksiin jo ennalta. Valtioneuvosto kannattaa myös nykyisen ilmoitusvaatimuksen yhdenmukaistamista palveludirektiivin soveltamisalaan.
Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti kansallisten säädösten ilmoittamiseen komissiolle jo luonnosvaiheessa. Näin voidaan osaltaan varmistaa, että tietyt sijoittautumisvapauteen ja palvelujen vapaaseen tarjoamiseen kohdistuvat kansalliset rajoitukset ovat palveludirektiivin mukaisia. Samalla mahdollistetaan, että ehdotuksen syrjimättömyys, välttämättömyys sekä oikeasuhtaisuus tulevat järjestelmällisesti arvioitaviksi ennen säädösehdotuksen hyväksymistä osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Kuulemisaikaa voidaan tässä yhteydessä pitää perusteltuna ratkaisuna. Näin voidaan osaltaan välttää hallinnollisesti raskaiden rikkomusmenettelyjen käynnistäminen sekä vahvistaa palveluntarjoajien oikeusvarmuutta siitä, että myös uudet kansalliset säädökset ovat linjassa EU-lainsäädännön kanssa. Valtioneuvosto haluaa tuoda esille, että ehdotuksella voi olla vaikutus parlamentaariseen lainsäädäntötyöhön, jos eduskunta tekee käsittelyprosessin aikana merkittäviä muutoksia jo ilmoitettuihin toimenpide-ehdotuksiin.
Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti ilmoitusmenettelyn täsmennyksiin siitä, mistä toimenpiteistä on ilmoitettava, mitä tietoja ilmoituksen on liitettävä ja mitkä ovat seuraamukset, jos direktiivin mukaisia tiettyjä velvollisuuksia ei noudateta.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ehdotuksen mukaisen ilmoitusmenettelyn suhde kansallisen tuotelainsäädännön ilmoitusmenettelyyn ((EU)2015/1535) sekä ammattipätevyysdirektiiviin (2005/36/EY) on selkeä.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on parantaa palveludirektiivin toimeenpanoa kehittämällä direktiiviin jo nyt sisältyvää ilmoitusmenettelyä. Tavoitteena on varmistaa, että jäsenvaltioiden lainsäädäntö, jolla otetaan käyttöön direktiivin soveltamisalaan kuuluvia lupajärjestelmiä tai vaatimuksia, on palveludirektiivin mukaista.
Ilmoitusvelvollisuus koskisi palveluelinkeinon harjoittamista koskevia kansallisia säädöksiä tai EU-lainsäädäntöön perustumattomia viranomaismääräyksiä. Ilmoitusvelvollisuutta ei sovellettaisi palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle rajattuihin palveluihin. Ehdotuksen mukaiseen ilmoitusmenettelyyn sisältyy kolmen kuukauden kuulemisaika, jonka aikana komissiolla ja muilla jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus kommentoida jäsenvaltioiden säädösluonnoksia.
Jos komissio arvioi, että ilmoitettu säädös ei ole palveludirektiivin mukainen, voisi se antaa jäsenmaalle asiasta varoituksen ja edellyttää ilmoituksen tehnyttä jäsenvaltiota pidättäytymään säädösluonnoksen hyväksymisestä. Kansallisten menettelyjen avoimuuden lisäämiseksi komissio julkaisisi jäsenvaltioiden tekemät ilmoitukset verkkosivullaan.
Talousvaliokunta korostaa, että palveluiden sisämarkkinoiden kehittäminen on yksi EU:n sisämarkkinoiden kehittämisen prioriteeteista. Palveludirektiivin nykyisen ilmoitusvelvoitteen selkeyttäminen on kannatettavaa; rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen edellytysten voidaan arvioida parantuvan, kun perusteettomia kansallisia rajoituksia ei pystyttäisi enää saattamaan osaksi kansallisia lainsäädäntöjä.
Valtioneuvosto on suhtautunut myönteisesti kansallisten säädösten ilmoittamiseen komissiolle jo luonnosvaiheessa. Talousvaliokunta yhtyy tähän näkemykseen. Ennakkomenettelyllä voidaan varmistaa jälkikäteistä kontrollia tehokkaammin, että sijoittautumisvapauteen ja palvelujen vapaaseen tarjoamiseen kohdistuvat mahdolliset kansalliset rajoitukset ovat perusteltuja ja palveludirektiivin mukaisia.
Kun säädöksen syrjimättömyys, välttämättömyys sekä oikeasuhtaisuus tulevat arvioitaviksi jo ennen kuin niistä on tullut jäsenvaltioissa voimassa olevaa sääntelyä, voidaan välttää hallinnollisesti raskaiden rikkomusmenettelyjen käynnistäminen sekä vahvistaa oikeusvarmuutta.