Komissio julkaisi ehdotuksensa EU:n uudeksi yhteiseksi maatalouspolitiikaksi (YMP) kesäkuussa 2018, ja ympäristövaliokunta on antanut sitä koskeneesta valtioneuvoston kirjelmästä lausunnon 18.12.2018 (YmVL 38/2018 vp). Eurooppa-neuvostossa 21.7.2020 saavutettu sopu monivuotisesta rahoituskehyksestä on edistänyt myös YMP:n uudistusta koskevia neuvotteluita. YMP:n uudistukseen liittyvät läheisesti myös vuonna 2020 annettu komission tiedonanto Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta sekä siihen liittyvät tiedonannot EU:n biodiversiteettistrategiasta ja Pellolta pöytään -strategiasta, joista valtioneuvosto on toimittanut eduskunnalle erilliset selvitykset. Ympäristövaliokunta viittaa tältä osin aikaisempiin lausuntoihinsa. 

Ympäristövaliokunta on jo aikaisemmissa lausunnoissaan korostanut, että tulevaisuuden kestävä ruokajärjestelmä on tiiviisti sidoksissa ympäristö-, ilmasto- ja energiakysymyksiin. Ilmastonmuutos, väestönkasvu, raaka-aineiden niukkuus ja muut ympäristöhaasteet edellyttävät ruokajärjestelmän maailmanlaajuista ja kansallista muutosta ja sopeutumista. Tukemalla Suomessa esimerkiksi kasviproteiinien tuotannon kehittämistä voidaan vahvistaa suomalaisten ruokien arvoketjuja, parantaa viljelijän asemaa ja edistää samalla ilmastonmuutoksen hillintää. Lisäksi valiokunta on tuonut esiin, että YMP:n kautta tulee osaltaan edistää luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja yhdessä viljelijöiden toimeentulon ja ruoantuotannon edellytysten turvaamisen kanssa ja että YMP:n uudistuksella on keskeinen rooli sekä Pellolta pöytään -strategian että EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden saavuttamisessa. Valiokunta korostaa, että strategioiden tavoitteiden toteutuminen on osaltaan varmistettava YMP:n kansallisissa strategiasuunnitelmissa. 

Valiokunta toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kesäkuussa 2020 julkaiseman erityiskertomuksen mukaan Euroopassa viljelyalueilla esiintyvien lajien biologinen monimuotoisuus on vähentynyt monen vuoden ajan. Esimerkiksi viljelyalueiden lintukannat ja niittyjen perhoskannat ovat vähentyneet yli 30 prosentilla vuodesta 1990. Tuomioistuimen tukikautta 2014—2020 koskeneessa tarkastuksessa havaittiin muun muassa, että biologista monimuotoisuutta koskevaan EU:n strategiaan sisältyvien maataloutta koskevien tavoitteiden edistymistä oli vaikea mitata ja että YMP:n suorien tukien vaikutus oli vähäistä tai siitä ei ollut tietoa. Ympäristövaliokunta katsoo, että toimenpiteitä monimuotoisuuden tukemiseksi on ensiarvoisen tärkeää kehittää nykyistä vaikuttavammiksi ympäristön kannalta. Tukea tulee suunnata erityisesti sellaisille toimenpiteille, jotka hyödyttävät samanaikaisesti luonnon monimuotoisuutta, vesiensuojelua ja maatilatalouden tuotantoedellytyksiä, kuten esimerkiksi luonnonmukaisen vesirakentamisen toimenpiteet peltojen peruskuivatushankkeissa. 

Komission esitys ympäristö- ja ilmastonäkökulman ottamisesta nykyistä vahvemmin huomioon yhteisessä maatalouspolitiikassa lisää tukien ehdollisuutta. Nykyiset täydentävät ehdot korvaavaan ehdollisuuden järjestelmään liittyvät hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset (GAEC), joista muun muassa ei-tuottavia aloja koskevan GAEC 9:n sisältö on vielä avoinna. Ei-tuottavia aloja tulisi tulevalla YMP:n kaudella olla vähintään 5 %, kuten nykyiselläkin kaudella. Luonnonvarakeskuksen kansallisessa selvityksessä ei-tuottavien alojen vaikuttavuus on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvioitu nykyisellään heikoksi. Valiokunta katsoo, että toimien vaikuttavuutta monimuotoisuuden lisäämiseen tulisi parantaa ja kehittää myös hallinnollisen taakan näkökulmasta oikeasuhtaisia tukitoimia. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta esimerkiksi tavoitetta luomutuotannon piirissä olevan maatalousmaan osuuden kasvattamisesta voidaan pitää kannatettavana. 

Komissio ehdottaa myös erikseen tukea niille viljelijöille, jotka ovat valmiita sitoutumaan pakollista ehdollisuutta pidemmälle meneviin ympäristö- ja ilmastotoimiin. Nämä viljelijöille vapaaehtoiset osiot sisältävät I pilarin tukien niin sanotun ekojärjestelmän sekä II pilarin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän. Valiokunta toteaa, että Suomessa suurin osa viljelijöistä osallistuu jo nyt esimerkiksi ympäristökorvausjärjestelmään, kun taas joissakin jäsenmaissa vain muutama prosentti viljelijöistä on mukana ympäristökorvausjärjestelmässä. Ympäristökorvausjärjestelmään kuuluu keskeisesti myös eläinten hyvinvointikorvausjärjestelmä, ja Suomessa tuotantoeläinten hyvinvoinnin taso on parempi kuin useissa muissa EU-maissa. Valiokunta korostaa ekojärjestelmän ja sen vähimmäismäärän merkitystä ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa. Ekojärjestelmä mahdollistaa nykyistä kunnianhimoisemmat ympäristö- ja ilmastotoimet koko EU:n alueella ja parantaa näin myös tuottajien tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Valiokunta muistuttaa, että myös muilla kuin eläinten hyvinvointiin tarkoitetuilla toimenpiteillä voi olla positiivinen heijastusvaikutus eläinten hyvinvointiin, kuten esimerkiksi viljelijöiden toimeentuloa ja jaksamista turvaavilla toimilla.  

YMP:n ehdotettu uusi toimeenpanomalli kansallisten strategiasuunnitelmien hyväksymismenettelyineen tarjoaa mahdollisuuden ottaa nykyistä paremmin huomioon jäsenmaakohtaiset olosuhteet yhteisessä maatalouspolitiikassa ja näin ollen myös ympäristö- ja ilmastotoimien toteuttamisessa. Ympäristövaliokunta korostaa, että strategiasuunnitelmien tulee olla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisia ja vastata EU:n ilmastoneutraalisuustavoitetta sekä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita. Tämä tulee ottaa huomioon riittävällä tavalla strategiasuunnitelmien hyväksymisprosessissa. 

Valiokunta kiinnittää lopuksi huomiota siihen, että tavoitteena tulisi olla EU:n maatalouspolitiikan ja tukijärjestelmien yksinkertaistaminen. Komission ehdottamat toimenpiteet yksinkertaistavat parhaimmillaan lähinnä hallinnon työtä, mutta alkutuottajan näkökulmasta on vaarana, että tukijärjestelmän monimutkaisuus jopa lisääntyy.