Valtioneuvoston jatkokirjelmällä täydennetään ja täsmennetään kantoja siltä osin kuin on tarpeen puheenjohtajamaa Ranskan antaman kompromissiehdotuksen johdosta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja viitaten asiassa aikaisemmin antamaan lausuntoonsa U 49/2021 vp korostaa, että LULUCF-asetuksessa on tärkeää kannustaa metsien ja maankäyttösektorin hiilivarastojen ja -nielujen vahvistamiseen ja mahdollistaa niiden huomioon ottaminen taakanjakosektorilla joustoina kuten nykyisinkin. 

EU:n yhteinen nielutavoite vuoteen 2030 mennessä on komission ehdotuksen mukaan 310 milj. hiilidioksidiekvivalenttitonnia (Mt CO2-ekv), josta Suomen osuus on ehdotuksen mukaan 17,8 Mt. Tavoitteita voidaan pitää kunnianhimoisina. Suomessa kansallista hiilineutraaliustavoitetta asetettaessa lähtökohtana pidettiin noin 21 Mt CO2-ekv:tä, joten kansalliset tavoitteet ovat vieläkin korkeammalla. Valiokunta pitää huolestuttavana Tilastokeskuksen pikaennakkotietoa siitä, että Suomen maankäyttösektori oli vuonna 2021 ensimmäistä kertaa päästölähde puuston kasvun hidastumisen ja lisääntyneiden hakkuiden vuoksi. Näiden muutosten seurauksena metsien hiilinielu on pienentynyt, eikä metsänielu enää riitä kompensoimaan maataloussektorin päästöjä. Metsien hiilinielu vaihtelee Suomessa huomattavan paljon sekä vuosittain että alueellisesti. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti aktiiviseen ja oikea-aikaiseen kestävään metsänhoitoon metsien kasvukunnon ja nielujen vahvistamiseksi. Valiokunta korostaa myös, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon kiinteän keskinäisen yhteyden vuoksi on tärkeää, että nielupolitiikassa otetaan huomioon myös luontokadon ehkäisemiseen liittyvät näkökulmat. 

LULUCF-sektorin nettonielua voidaan vahvistaa vähentämällä etenkin turvemaapeltojen ja -metsien päästöjä ja lisäämällä peltojen ja metsien hiilensidontaa ja -varastoja. Päästöjen vähentämistoimien laajamittainen ja nopea käyttöönotto LULUCF-sektorilla on haasteellista esimerkiksi siksi, että hakkuiden määrä eri vuosina riippuu markkinatilanteesta ja puun kysynnästä sekä metsänomistajien halukkuudesta myydä puuta, eikä keinoja rajoittaa hakkuita yksityisellä maalla ole. 

Valiokunta pitää valtioneuvoston kannan mukaisesti tärkeänä varmistaa, että LULUCF-sektorin mahdollista ylijäämää kaudella 2026—2030 on mahdollista käyttää joustoina taakanjakosektorille. Maankäyttösektorin nettonielun jousto sallii jäsenmaille mahdollisuuden verrata kustannuksia päästöjen vähentämisen ja nielujen vahvistamisen välillä ja kohdentaa toimia edullisuusjärjestyksen mukaisesti päästöjen ja nielujen kesken, mikä on kustannustehokkuuden kannalta järkevää. Valiokunta toteaa, että LULUCF-nielun kehitys huomioiden ei kuitenkaan ole varmaa, että Suomi ylittää asetetun LULUCF-tavoitteen, mikä on LULUCF-jouston käytön edellytys taakanjakosektorin päästöjen vähentämisessä. Kompromissiehdotuksen mukaan jäsenmaat, joissa on keskiarvoa enemmän turvemaita, saisivat käyttöönsä myös uuden jouston, joka mahdollistaisi ennen vuotta 2013 tehtyjen turvemaatoimien aikaansaamien päästöjen kompensoinnin. Valiokunta pitää joustoja tärkeinä korostaen samalla tarvetta varmistaa, etteivät joustot vaaranna ilmastotavoitteiden kunnianhimon tasoa. 

Kompromissiehdotuksen mukaisessa viisivuotistarkastelussa sektorin hiilitaseiden voimakkaat vuotuiset vaihtelut on mahdollista ottaa paremmin huomioon kuin alkuperäisessä vuosittaisten tavoitteiden järjestelmässä. Tarkastelu yhdistettäisiin samalla vuoden 2030 pistetavoitteeseen. Valiokunta korostaa, että näiden molempien samanaikaisen toteutumisen varmistaminen on tärkeää, sillä ilman vuoden 2030 erillistavoitetta 5-vuotistarkastelu yksinään voisi johtaa siihen, että nielut olisivat pienemmät vuonna 2030 kuin kauden alussa, vaikka 5-vuotistarkastelun velvoite täyttyisikin. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että absoluuttisen hiilinielun laskenta on kompromissiehdotuksessa muutettu suhteelliseksi laskentatavaksi, joka saattaa lisätä tavoitteiden tulkinnanvaraisuutta. Muuttunut laskentatapa voi siis lisätä epävarmuutta vuoden 2030 velvoitetta vastaavasta hiilinielusta, mutta silti on selvää, että kansallinen velvoite on asetuksen velvoitetta kunnianhimoisempi. 

Kompromissiehdotuksesta on poistettu rangaistusmenetelmä, joka olisi korottanut jäsenvaltion vuoden 2030 jälkeisen kauden tavoitteen 1,08-kertaiseksi alijäämästä. Valiokunta korostaa, että erillisen sanktiomenettelyn poistamisesta huolimatta tavoitteet ovat sitovia ja niiden rikkomiseen sovelletaan normaaleja rikkomusmenettelyjä laiminlyöntien osalta. Valiokunta korostaa, että ilmastotavoitteiden näkökulmasta hiilinieluihin liittyvien velvoitteiden laiminlyönti tulisi korvata uusilla toimilla ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi pelkkien taloudellisten sanktioiden sijaan. EU:n laajuisten tavoitteiden saavuttamista ei tule vaarantaa. 

Kompromissiehdotuksen mukaan tarkoituksena on siirtää päätöksenteko AFOLU-sektorin (agriculture, forestry and land-use) muodostamisesta ja mahdollisen tavoitteen asettamisesta erilliseen myöhempään neuvotteluprosessiin. Valiokunta tukee valtioneuvoston tavoin ehdotusta korostaen, että siirtämisestä huolimatta kaikkien jäsenmaiden tulee tehdä hiilensidontaa lisääviä toimia niin maataloudessa, metsätaloudessa kuin maankäytössäkin riippumatta maan maankäytön rakenteesta.