Hallituksen esitys koskee Unescon hyväksymän korkeakoulututkintojen tunnustamisesta tehdyn maailmanlaajuisen yleissopimuksen hyväksymistä ja voimaansaattamista. Suomen voimassa oleva lainsäädäntö täyttää yleissopimuksessa sopimuspuolille asetetut vaatimukset, joten hallituksen esitys ei sisällä muutosehdotuksia voimassa olevaan lainsäädäntöön. 

Sivistysvaliokunta toteaa, että korkeakoulututkintojen tunnustamisesta on tehty kuusi alueellista sopimusta (Aasia ja Tyynenmeren maat, Afrikka, arabimaat, Eurooppa sekä Latinalainen Amerikka ja Karibian maat). Euroopan kattava Lissabonin sopimus eli korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamista Euroopan alueella koskeva yleissopimus on tullut voimaan 1.3.2004. Nyt käsiteltävänä olevan maailmanlaajuisen yleissopimuksen on tarkoitettu tukevan ja täydentävän alueellisia sopimuksia eikä korvaavan niitä. 

Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on edistää korkeakoulutukseen ja tunnustamismenettelyihin liittyvää kansainvälistä yhteistyötä ja helpottaa maailmanlaajuista opiskelijaliikkuvuutta. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana. 

Hyväksyttävä yleissopimus edellyttää sopimusosapuolten keskinäistä tiedonvaihtoa. Valtioiden välillä on tarpeen vaihtaa tietoja mm. korkeakoulujärjestelmistä ja -tutkinnoista, tutkintojen tunnustamisesta sekä hyvistä tunnustamiskäytännöistä. Sivistysvaliokunta toteaa, että Opetushallituksella on nykyisinkin merkittävä rooli tiedonvaihdon tukemiseksi perustetuissa yhteistyöverkostoissa (ENIC/NARIC/NORRIC). On kannatettavaa, että maailmanlaajuinen yleissopimus edistää vastaavien tiedonvaihtoyksiköiden perustamista Euroopan ulkopuolisissa maissa, kehittää edelleen myös Euroopan ulkopuolista verkostotoimintaa ja helpottaa tiedonsaantia Euroopan ulkopuolelta. 

Sopimuksen kohteena oleva akateeminen tunnustaminen tarkoittaa opinto-oikeuden myöntämistä ulkomailla suoritetun koulutuksen perusteella sekä ulkomaisten opintojen hyväksilukemista osaksi tutkintoa. Suomessa tutkintojen akateemisesta tunnustamisesta vastaavat oppilaitokset ja korkeakoulut. Ne päättävät ulkomailla pohjakoulutuksen saaneiden hakijoiden valinnasta ja ulkomailla suoritettujen opintojen ja muun osaamisen hyväksilukemisesta suomalaiseen tutkintoon. On tärkeää, että yleissopimus mahdollistaa täydentävien opintojen ja riittävän kielitaidon vaatimisen tutkinnot myöntäville korkeakouluille. Kun sopimus koskee korkeakouluopintojen akateemista tunnustamista, ei sillä ole vaikutusta ammattipätevyyden tunnustamismenettelyihin. Sivistysvaliokunta toteaa kuitenkin tässä yhteydessä, että EU/ETA-maiden ulkopuolella muun muassa sosiaali- ja terveysalan ammatteihin pätevöityneiden henkilöiden ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvien menettelyiden ja sitä koskevan rahoituksen sääntelytarvetta tulee jatkossa selvittää.