Yleistä
Esityksen tavoitteena on liittää vankiterveydenhuolto kiinteämmäksi osaksi muuta terveydenhuoltoa sekä terveydenhuollon ohjauksen ja valvonnan piiriin. Vankeuslain 3 §:n mukaan vankeuden sisältönä on vapauden menetys tai sen rajoittaminen. Vankeuden täytäntöönpano ei saa aiheuttaa vangin oikeuksiin eikä olosuhteisiin muita rajoituksia kuin niitä, joista säädetään lailla tai jotka välttämättä seuraavat itse rangaistuksesta. Saman säännöksen mukaan vankilan olot on järjestettävä niin pitkälle kuin mahdollista vastaamaan yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja. Lisäksi vangin mahdollisuuksia ylläpitää terveyttään ja toimintakykyään on tuettava ja pyrittävä ehkäisemään vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja. Vankiterveydenhuollon järjestämisvastuun siirrolla toteutetaan samalla edellä todettua normaalisuusperiaatetta.
Muutosten tavoitteena on myös toteuttaa vakiintuneena pidettyä vankeinhoidon kansainvälisoikeudellista periaatetta, jonka mukaan vankilan terveydenhuoltohenkilökunnan ei tulisi osallistua minkäänlaisiin valvonnan ja järjestyksen ylläpidon tehtäviin.
Vankien terveydentila on esityksen perustelujen mukaan huomattavasti muun väestön terveydentilaa heikompi. Erityisesti päihdeongelmat, mielenterveyden häiriöt ja tartuntataudit ovat vangeilla hyvin yleisiä. Myös vankien kuolleisuus on olennaisesti korkeampi kuin muulla väestöllä. Vangin elinikä on keskimäärin 47 vuotta. Naisvankien terveydentila ja työkyky ovat suhteellisesti vielä heikompia kuin miesvankien. Eri sairauksiin liittyvässä riskikäyttäytymisessä on tutkimuksen mukaan myös sukupuolieroja, joita kuvaa esimerkiksi nuorilla naisvangeilla hyvin yleinen C-virusmaksatulehdus (16—24 vuotiaista 71 %:lla). Sukupuolieroja on lisäksi lapsuuden kaltoin kohtelussa ja sen liittymisessä myöhempään päihteiden käyttöön ja mielenterveyden häiriöihin (Päivi Viitanen, Tampereen yliopisto 2013).
Hallinnonalan siirto
Vankiterveydenhuollon siirtäminen oikeusministeriön hallinnonalalta sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle tukee vankien hoitoketjujen katkeamattomuutta vangin siirtyessä kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin sekä myös mahdollisuutta kansanterveystyön ja tartuntatautien vastustamistyön tehokkaampaan toteuttamiseen erityisen riskin omaavan väestönosan kohdalla. Vankien näkökulmasta tavoitteena on parantaa hoidon jatkuvuutta vankilan ja ympäröivän yhteiskunnan välillä ja vähentää pidemmällä tähtäimellä vankien ja muun väestön terveyseroja. Valiokunta pitää tärkeänä, että vankien terveyspalveluiden suunnittelussa otetaan huomioon myös esimerkiksi sukupuolten väliset eroavuudet ja niiden aiheuttamat erityistarpeet.
Kuten esityksen perusteluissa todetaan, voi hyvin toimiva vankiterveydenhuolto tarjota mahdollisuuden tarttua syrjäytyneiden ihmisryhmien ongelmiin ja samalla tukea uusintarikollisuuden ehkäisyä. Vankeusaikaisen terveydenhuollon erillisyys muista julkisista terveyspalveluista katkaisee kuitenkin olemassa olevat hoitosuhteet ja haittaa tuloksellisten hoitojatkumoiden kehittämistä.
Terveydenhuoltohenkilöstön erillisyyden vankilaorganisaatiosta, vankilan johdosta ja muusta vankilahenkilökunnasta on arvioitu voivan lisätä vankien luottamusta terveydenhuoltohenkilökuntaan ja mataloittaa kynnystä käyttää terveydenhuollon palveluja. Terveydenhoito- ja valvontatehtävien erottaminen toisistaan mahdollistaa perustelujen mukaan terveydenhuoltohenkilökunnan ammattieettisten velvollisuuksien toteutumisen aikaisempaa paremmin ja tukee terveydenhuoltohenkilöstön todellisen ja koetun riippumattomuuden lisääntymistä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lakivaliokunnan tavoin kannatettavana hallinnonalan siirtoa ja vankiterveydenhuollon liittämistä kiinteämmäksi osaksi yleistä terveydenhuoltoa. Valiokunta katsoo myös, että vankiterveydenhuollon vaatiman erityisasiantuntemuksen vuoksi on tarkoituksenmukaista keskittää järjestäminen valtakunnallisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisuudessa toimivaan yksikköön.
Vankiterveydenhuollon yksikkö vastaa ehdotuksen mukaan vangin lääketieteellisten tarpeiden mukaisen terveyden- ja sairaanhoidon sekä lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä. Laki antaa hyvän mahdollisuuden parantaa vankien hoitoa ja kuntoutusta, joiden riittävistä voimavaroista on jatkossakin huolehdittava. Valiokunta korostaa erityisesti vankeuden loppuvaiheen ja siviilielämän välisen nivelvaiheen palvelujen asianmukaisen järjestämisen merkitystä ja viranomaisten yhteistyötä hoidon ja kuntoutuksen jatkuvuuden varmistamiseksi.
Rikosseuraamuslaitoksen palvelukseen jää uudistuksen jälkeen muun muassa sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja, joiden työn kehittämisessä voidaan entistä paremmin hyödyntää yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Henkilöstön organisatorista asemaa on myös tältä osin tarkoitus selvittää jatkossa. Lakivaliokunta esitti lausunnossaan täsmennyksiä terveydenhuollon ammattihenkilöiden potilasrekisterimerkintöjä samoin kuin eri hallinnonalan toimijoiden välistä tiedonkulkua koskeviin säännöksiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetulla tavalla.
Psykiatrisen vankisairaalan Turun yksikössä tilanne on sovellettavan lainsäädännön kannalta poikkeuksellinen. Yksikkö hoitaa valtakunnallisesti tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon tulevia vankeja mielenterveyslain erityissäännösten nojalla. Toisaalta suuri osa samassa yksikössä hoidettavista on hoidossa omasta tahdostaan vankilalääkärin lähetteellä ja heidän oikeusasemansa määräytyy ensisijaisesti vankeuslain ja tutkintavankeuslain perusteella. Yksikön terveydenhuoltohenkilöstö ei jatkossa voi enää käyttää joitakin heille Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehinä nykyisin kuuluvia valvonta- ja tarkastusvaltuuksia, joista jatkossa vastaa Turun vankilan henkilökunta. Psykiatrisen vankisairaalan tilanne edellyttää henkilökunnan asianmukaista koulutusta ja lisävoimavaroja valvontatehtäviin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lisävoimavarat on tarkoitus järjestää Rikosseuraamuslaitoksen sisäisin siirroin.
Lakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota esityksessä valitun järjestelmän aiheuttamiin kustannuksiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toiminnan järjestäminen aiheuttaa esityksen mukaan 250 000 euron pysyvän vuosittaisen lisäkustannuksen. Lisäksi samanaikaisesti toteutettavaksi ehdotettu puolustusvoimien terveydenhuollon valvontatehtävä aiheuttaa yhteisesti tämän uudistuksen kanssa Valviralle 70 000 euron ja aluehallintovirastolle 150 000 euron lisävoimavaratarpeen uudistuksen valmisteluun jo aiemmin kohdistetun määrärahan lisäksi (421 000 euroa). Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, ettei hallinnonalan siirto aiheuta merkittäviä lisäkustannuksia. Hallinnonalan siirron vaikutuksia ja toimivuutta on myös seurattava huolellisesti.
Ohjaus ja valvonta
Esityksen tavoitteena on lisäksi yhdenmukaistaa vankiterveydenhuollon ohjaus ja valvonta koko maassa muun muassa kunnallisen terveydenhuollon ohjauksen ja valvonnan kanssa siten, että valvonnasta huolehtisivat Vankiterveydenhuollon yksikön ohella myös aluehallintovirasto ja Valvira.
Organisaatiovalvonnan yhdenmukaistamisen tavoitteena on edelleen edistää vankiterveydenhuoltopalvelujen laatua sekä varmistaa Vankiterveydenhuollon yksikön vastuulla olevien henkilöiden potilasturvallisuutta ja oikeusturvaa. Valvonnalla ja siihen liittyvällä ohjauksella voidaan varmistaa vankien terveydenhuoltopalveluiden vastaavuus muulle väestölle tarjottavien julkisten terveydenhuoltopalveluiden kanssa. Valiokunta pitää myös tältä osin hallituksen esitystä perusteltuna.