Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta esittää lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna seuraavin huomautuksin.
Kansallispuiston laajentamisen tausta
Hallituksen esityksessä ehdotetaan Tiilikkajärven kansallispuistoon liitettäväksi noin 2 441 hehtaaria valtion omistuksessa olevia maita Rautavaaran kunnassa Tiilikan, Pumpulikirkon, Löytynsuon-Maamonsuon ja Haravalehdon Natura 2000 -alueilta sekä Ylä-Keyritty-järven pohjoispuolelta. Valiokunta katsoo, että alueet täydentävät Tiilikkajärven kansallispuistoa edustavalla suo- ja metsäluonnolla ja vaikuttavilla geologisilla esiintymillä. Kansallispuiston laajentaminen perustuu Pohjois-Savon liiton ja Rautavaaran kunnan aloitteisiin, ja sille on laaja paikallinen tuki.
Tarkoituksena oli liittää kansallispuistoon ensi vaiheessa noin 1 300 hehtaaria alueita ja vasta toisessa vaiheessa noin 1 330 hehtaarin laajuinen Löytynsuon alue, joka oli tuolloin vielä Tornator Oyj:n omistuksessa. Löytynsuon alue on kuitenkin hallituksen esityksen antamisen jälkeen siirtynyt valtion omistukseen, joten alueen liittäminen kansallispuistoon voidaan toteuttaa yhdellä kertaa. Aluekokonaisuus on huomioitu myös hallituksen esityksen vaikutusten arvioinnissa, koska neuvottelut maanhankinnasta olivat jo esitystä valmisteltaessa käynnissä. Valiokunta ehdottaa siten hallituksen esityksen muuttamista niin, että molemmat aluekokonaisuudet liitetään kansallispuistoon. Liitettävien alueiden pinta-ala on näin ollen noin 3 768 hehtaaria.
Luonto- ja ympäristövaikutukset
Tiilikkajärven kansallispuiston laajentaminen on yleisesti liitettävien alueiden luonnon edustavuuden johdosta sekä erityisesti luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämisen ja maiseman kauneuden säilyttämisen näkökulmasta kannatettavaa. Esitetty kansallispuiston laajennus kasvattaa suojeltua pinta-alaa 1 298 hehtaarilla Pumpulikirkon Natura-alueella ja Ylä-Keyrittyjärven pohjoispuolella. Kansallispuistoon liitetään edustavia suoalueita sekä luonnontilaista, vanhaa kuusivaltaista metsää sekä geologisesti merkittävä hiidenkirnu Pumpulikirkon alueelta. Valiokunta katsoo, että laajennusalueiden muodostama kokonaisuus kytkeytyy tiiviisti Tiilikkajärven kansallispuistoon muodostaen laajan ja eheän suojelu- ja virkistyskäytöllisen kokonaisuuden. Vaikka suojelun kohdennuksessa nostetaan esiin erityisesti lajistoltaan ja luontotyypeiltään monipuoliset kohteet, sillä pyritään vaikuttamaan myös ekologiseen kytkeytyvyyteen ja vähentämään elinympäristöjen pirstoutumista. Lisäsuojelun kohdentaminen olemassa olevien luonnonsuojelualueiden laajennuksiin parantaa myös aiemmin suojellun alueen tilaa lisäämällä sen eheyttä, vähentämällä hakkuiden tai muun maankäytön aiheuttamia reunavaikutuksia ja parantamalla lajiston leviämismahdollisuuksia.
Kansallispuiston laajentamisen myötä alueiden metsätalouskäyttö loppuu mahdollistaen nuorten ja hoidettujen metsien pitkän aikavälin kehittymisen luonnontilaisemmiksi eheänä kokonaisuutena ennallistamistoimenpitein tätä edistäen. Laajennuksen myötä lisääntyvän virkistyskäytön ei ole arvioitu uhkaavan Tiilikkajärven kansallispuiston tai sen laajennusalueiden lajeja tai luontotyyppejä. Kansallispuiston käyntimäärät ovat olleet alueen laajuuteen nähden kohtuullisia, ja alueen laajentamisen myötä kasvavat käyntimäärät olisi mahdollista ohjata kestävällä tavalla nykyistä suuremmalle kansallispuiston alueelle.
Vaikutukset alueiden nykyiseen käyttöön
Kansallispuiston ulkopuolelle jää laajasti valtion maita, joilla maankäyttö säilyy nykyisellään. Kansallispuistoa ympäröivistä valtion maista jätetään kansallispuiston ulkopuolelle valtaosa valtion metsätalousmaista, Ala-Tiilikan luonnonsuojelutarkoituksiin varattu alue sekä Pumpulikirkon Natura-alueen pohjois- ja itäosat. Kyseisten alueiden rajaaminen kansallispuiston ulkopuolelle säilyttää laajan valtion maiden kokonaisuuden lupametsästysalueina ja mahdollistaa paikallisten metsästysseurojen toiminnan jatkumisen. Kansallispuiston ulkopuolelle rajataan myös Ylä-Keyritty-järven rannalta Nuorisokeskus Metsäkartano sekä rakentamiseen kaavoitettuja alueita kyseisten alueiden jatkokehittämisen mahdollistamiseksi.
Tiilikkajärven kansallispuiston rauhoitussäännökset laajenevat koskemaan kansallispuistoon liitettäviä alueita. Liitettävistä alueista noin 1 144 hehtaaria on jo suojelualueita tai valtion muita suojelutarkoituksiin varattuja alueita, joiden osalta muutokset alueiden käytössä koskevat lähinnä retkeilyä ja metsästystä. Kansallispuiston laajennus kattaa yhteensä noin 1 298 hehtaaria eli noin neljäsosan 5 000 hehtaarin laajuisesta Metsähallituksen jatkuvan kasvatuksen havaintoalueesta. Havaintoalue on perustettu vuonna 2019, ja alueelle on perustettu yhteensä 18 pienialaista (noin 4 ha) kestokoealuetta, joista 8 sijoittuu kokonaan ja yksi osittain kansallispuiston laajennusalueelle. Tutkimusta ja mittauksia on ehditty tehdä alueella alle neljän vuoden ajan, joten kansallispuiston laajentaminen osalle havaintoaluetta ei siten johda pitkien aikasarjojen menettämiseen.
Valiokunta pitää lähtökohtana sitä, että kansallispuistoissa ihmisen vaikutuksen luontoon tulee olla mahdollisimman vähäinen siten, että lajien välisiä suhteita ja eliölajien kantojen runsautta säätelevät ensisijaisesti luonnon omat prosessit. Metsästyksen rajoittaminen kansallispuistoissa on perusteltua luonnonsuojelullisista ja virkistyskäytöllisistä syistä. Uudessa, 1.6.2023 voimaan tulevassa luonnonsuojelulaissa (9/2023) on kuitenkin sujuvoitettu esimerkiksi hirven ja valkohäntäkauriin ajoa sekä vieraslajien, erityisesti lintulajien, pesinnän turvaamisen kannalta haitallisten lajien eli minkin ja supikoiran poistamista kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla.
Tiilikkajärven kansallispuistossa metsästys on muiden Etelä-Suomen kansallispuistojen tapaan hirven ajoa lukuun ottamatta kielletty sekä luonnonsuojelullisista että virkistyskäytöllisistä syistä (kun puolestaan Pohjois-Suomen kansallispuistoissa metsästys on erikseen sallittu paikallisille asukkaille). Näin ollen, kun kansallispuistoon liitetään uusia alueita, hirvieläinten, pienriistan, ilveksen ja karhun metsästys Metsähallituksen lupa-alueilla ja metsästysvuokrasopimuksilla päättyy. Hirven ajo on kuitenkin liitettävilläkin alueilla sallittu. Myös Tiilikkajärven kansallispuiston rauhoitussäännökset päivitetään uuden luonnonsuojelulain mukaisiksi valiokunnan käsiteltävänä olevalla hallituksen esityksellä HE 270/2022 vp, joten myös valkohäntäkauriin ajo tulee sen myötä sallituksi.
Ehdotus kansallispuiston laajentamiseksi on laadittu siten, että laajat hirven- ja pienriistan metsästysmahdollisuudet valtion mailla ja paikallisten metsästysseurojen toimintamahdollisuudet säilyvät kansallispuiston ulkopuolella. Metsästyksen sallimiselle Tiilikkajärven kansallispuistossa tai sen osissa ei siten ole tarvetta tai perustetta. Rautavaaran kunta on osallistanut paikallisia metsästystahoja laajennusesityksen valmistelussa ja huomioinut rajausesityksessä paikallisten metsästysseurojen metsästysmahdollisuuksien säilymisen kansallispuiston ulkopuolella jättäen osia Natura-alueista laajennusalueen ulkopuolelle erityisesti paikallisten metsästysseurojen toiminnan jatkumiseksi. Aluerajauksesta on yhteinen näkemys kunnan ja alueen metsästystahojen välillä.
Kuten hallituksen esityksessä todetaan, olemassa olevat moottorikelkkareitit on mahdollista säilyttää kansallispuistossa rauhoitussäännösten estämättä. Metsäkartano voi toimia kansallispuiston opastuskeskuksena. Kansallispuiston opastuskeskus, tarkempi reittien ja palvelurakenteiden suunnittelu sekä moottorikelkkareitistön kysymykset tulevat tarkasteltaviksi kansallispuiston laajentamisen jälkeen päivitettävän hoito- ja käyttösuunnitelman yhteydessä.
Taloudelliset vaikutukset
Hallituksen esityksessä kansallispuiston perustamisen kustannuksiksi on arvioitu yhteensä noin 600 000 euroa, josta noin 400 000 euroa muun muassa uusien reittien suunnitteluun ja toteutukseen, opastuksen päivittämiseen sekä esimerkiksi parkkipaikkojen kunnostamiseen. Kansallispuiston laajentaminen todennäköisesti lisää puiston käyntimääriä ja siten sen positiivisia aluetaloudellisia vaikutuksia. Keskimäärin kansallispuistoissa kävijöiden rahankäyttö tuo lähialueelle yli 10 euroa jokaista puiston retkeilypalveluihin ja luontokeskuksiin sijoitettua euroa kohti. Vuonna 2021 Tiilikkajärven kansallispuistoon tehtiin yhteensä 25 300 käyntiä. Sen aluetaloudellinen kokonaistulovaikutus oli noin 500 000 euroa ja kokonaistyöllisyysvaikutus noin 4 henkilötyövuotta.