Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Keskuspankin ensisijaisena tehtävänä on ylläpitää hintatason vakautta ja tietenkin rahoitusvakautta. Nykymääritelmän mukaan tämä tarkoittaa sitä, että inflaatiovauhti on keskipitkällä aikavälillä keskimäärin kahden prosentin tasolla, nykyisen strategian mukaan symmetrinen. No, viime vuonna eli tänä kertomusvuonna tästä tavoitteesta oltiin kaukana. Kertomusvuoden alussa, tammikuussa vuosi sitten, tai puolitoista vuotta sitten, lähes kaksi vuotta sitten, euroalueen inflaatiovauhti oli 8,6 prosenttia ja Suomessakin inflaatiovauhti oli lähellä euroalueen lukemia.
Keskuspankit vaikuttavat inflaatiovauhtiin lähinnä korkopäätöksillä, nostamalla ohjauskorkoaan. Pankki vaikuttaa kaikkien pankkien välisten markkinoiden korkoihin ja lopulta muun muassa suomalaistenkin asuntolainojen viitekorkoihin. Suomessa vaikutus asuntomarkkinoihin on ollut nopea, niin kuin olemme nähneet, koska valtaosa meidän lainoista on sidottu suhteellisen lyhyisiin viitekorkoihin. Kertomusvuoden aikana EKP nosti korkoja yhteensä kuusi kertaa, minkä seurauksena keskeisin ohjauskorko eli pankeille maksettava talletuskorko nousi vuoden alun kahdesta prosentista vuoden loppuun neljään prosenttiin.
Toinen keskuspankin käyttämä työkalu liittyy sen taseeseen. Koronaepidemian aikana EKP ja eurojärjestelmän keskuspankit ovat ylläpitäneet rahoituksen saatavuutta nostamalla markkinoilta valtioiden ja myöhemmin myös yritysten velkakirjoja. Vuoden 23 aikana EKP ja eurojärjestelmän keskuspankit alkoivat pienentää tasettaan supistaen sitä vuoden aikana noin 1 000 miljardilla eurolla noin 7 000 miljardiin euroon. Taseen supistumisesta huolimatta kriisivuosina luotu likviditeetti näkyy edelleen eurojärjestelmän keskuspankkien taseissa. Esimerkiksi Suomen Pankin taseessa oli vuoden 23 lopussa edelleen noin 90 miljardin euron verran rahapoliittisista syistä hankittuja velkakirjoja.
Koronnostolla oli myös merkitystä. Vuoden 23 loppuun mennessä inflaatio oli hidastunut 2,9 prosenttiin, ja se on jatkunut kertomusvuoden jälkeen tämän vuoden puolella mahdollistaen korkotason varovaisen kääntymisen laskuun. Osittain inflaation hidastuminen toki johtuu muun muassa energianhintojen kääntymisestä laskuun, mutta hidastuminen on ollut merkittävää myös energian ja elintarvikkeiden hinnanvaihtelusta puhdistetussa pohjainflaatiossa, joka on ehkä se tärkein mittari. Tämä pohjainflaatio laski vajaasta kuudesta prosentista noin kolmeen prosenttiin viime vuoden alusta viime vuoden loppuun. Rahamarkkinoilla on myös uskottu keskuspankin kykyyn ja haluun noudattaa inflaatiotavoitteen vaatimaa rahapolitiikkaa. Markkinoiden inflaatio-odotukset ovat pysyneet lähellä EKP:n pitkän aikavälin inflaatiotavoitetta.
Arvoisa puhemies! Sanotaan, että rahan painaminen ja viinankeitto ovat bisneksistä jo perinteisesti varmimpia ja tuottoisimpia. Eipä ihme, että kruunu on historiallisesti aina halunnut pitää kummankin aktiviteetin tiukasti kontrollissa. [Hannu Hoskonen: Ruotsilla menee hyvin!] Valitettavasti rahan painamisen kannattavuuden suhteen tämä vanha totuus nyt kyllä horjuu pahasti. Nimittäin nollakorkojen aikaan Euroopan keskuspankki ja osana eurojärjestelmää myös Suomen Pankki siis pyrkivät elvyttämään taloutta tekemällä tällaista määrällistä keventämistä. Eli korkojen lasku ei ollut enää mahdollista, mutta ostamalla valtionvelkakirjoja ja yritysten lainatodistuksia markkinoilta keskuspankit pyrkivät parantamaan rahoituksen saatavuutta ja kasvattamaan markkinoiden likviditeettiä. Käytännössä nämä arvopaperit ostettiin hyvin alhaisella tai jopa negatiivisella korolla. Sijoitukset ovat pitkäaikaisia, ja suuri osa arvopapereista on edelleen siellä keskuspankin, myös Suomen Pankin, taseessa, ja näiden sijoitusten tuotto on hyvin alhainen. No, markkinoiden likviditeetin kasvattaminen johti samalla siihen, että liikepankeilla oli keskuspankin tilillä suuria saatavia. Negatiivisten korkojen aikaan liikepankit saivat näistä talletuksista tietysti negatiivista korkoa eli käytännössä maksoivat näistä talletuksista keskuspankeille. Nyt kun tilanne on normalisoitunut ja korkotaso on muuttunut positiiviseksi, niin keskuspankit ovat alkaneet maksaa näistä talletuksista positiivista korkoa. Eli kun keskuspankki maksaa liikepankkien keskuspankkiin tekemille talletuksille korkoa, samalla kun näiden rahapoliittisista syistä tehtyjen sijoitusten tuotto on edelleen sillä tasolla, millä ne ostettiin, eli lähellä nollaa, niin se vain käytännössä tarkoittaa sitä, että keskuspankki tekee tappiota, eikä ihan pientä tappiota. Koska tase on suuri, tappiot ovat sen mukaisia. Kertomusvuonna 23 Suomen Pankin toiminnallinen tulos oli siis 1,1 miljardia euroa tappiollinen. Vastaavan suuruusluokan tappioita tekivät viime vuonna kaikki muutkin rahapolitiikan keventämiseksi suuria velkakirjaostoja tehneet keskuspankit.
Suomen Pankki on aikaisempina vuosina onneksi rahastoinut osan tuloksestaan riskipuskureiksi. Viime vuoden toiminnalliset tappiot katetaan näitä varauksia purkamalla siten, että tilinpäätöksessä näytettävä tulos on nolla euroa. Pankin tasekin pienenee vähitellen, kun rahapoliittisista syistä ostetut kiinteäkorkoiset velkakirjat pikkuhiljaa erääntyvät — taitaa keskimaturiteetti olla siellä seitsemän vuoden hujakoilla. Ja mikäli korkotaso pysyy korkealla, keskuspankissa oleville talletuksille maksettavat korot kuitenkin ylittävät sijoitusten tuoton vielä useiden vuosien ajan. Tätä on pankkivaltuustossa arvioitu, ja johtokunta on tätä arvioinut, ja nykyisten laskelmien mukaan Suomen Pankin varaukset näyttäisivät riittävän tämänhetkisen arvion mukaan kattamaan myös tulevat tappiot, eikä tarvetta keskuspankin pääomittamiselle Suomessa ole tällä hetkellä näköpiirissä. Toisaalta todennäköisesti lähivuosina ei myöskään pystytä aikaisempien vuosien tapaan tilittämään osaa tuloksesta valtiolle.
Vaikka keskuspankin tappiot ovat suuria, on hyvä muistaa, että keskuspankin ensisijaisena tehtävänä ei ole tuottaa voittoa — vaikka keskuspankin valtiolle tilittämän voiton toki aina mielellämme olemme täällä eduskunnassa ottaneet vastaan — vaan huolehtia hintatason vakaudesta. Keskuspankki tekee korkotasoon vaikuttavaa rahapolitiikkaa pitääkseen inflaation tavoitteen mukaisella tasolla ja huolehtiakseen rahoitusolojen vakaudesta, riippumatta siitä, miten nämä päätökset vaikuttavat keskuspankin omaan taloudelliseen tulokseen. Rahapoliittisten toimenpiteiden onnistuminen on sitten tulevan tutkimuksen tehtävä, mutta ainakin tällä haavaa viimeisimpien tietojen mukaan näyttää siltä, että keskuspankki on saavuttamassa inflaation vauhtia koskevan tavoitteensa.
Tämänvuotinen pankkivaltuuston kertomus sisältää myös tavallistakin kattavamman paketin informaatiota rahapolitiikan käytännön toteutuksesta ja rahapolitiikan vaikutuksista. Kertomuksen liitteenä onkin pankin asiantuntijoitten kirjoittamia erityisteema-artikkeleita rahapoliittisen osto-ohjelman päättymisestä, rahapolitiikan vaikutuksesta muun muassa talouskasvuun ja inflaatioon sekä Suomessa että euroalueella sekä erillinen artikkeli kiinteistömarkkinoiden tilanteesta, jota pankkivaltuusto on seurannut tarkkaan. Näiden lisäksi kertomuksen liitteenä on artikkeli digitaalisen euron kehityksestä.
Suomen Pankin lisäksi pankkivaltuusto valvoo myös Suomen Pankin yhteydessä toimivaa Finanssivalvontaa, ja tätä tehtävää varten Finanssivalvonnan johtokunta on antanut kertomuksen toiminnastaan pankkivaltuustolle. Kertomuksessa korostuu vaisun suhdannekehityksen vaikutus finanssisektorin toimintaympäristöön ja riskeihin. Laskevien kiinteistöhintojen ja hidastuneen kaupankäynnin vuoksi erityisesti kiinteistömarkkinoiden riskit ovat kasautuneet. Toisaalta samaan aikaan finanssisektori on säilynyt vakavaraisena. Korkokatteen kasvu on kasvattanut pankkien voittoja — siis siellä ne voitot näkyvät, mitkä ovat näkyneet tappiona täällä keskuspankkien tuloksessa — ja järjestämättömät saamiset suhteessa luottokantaan ovat pysyneet pieninä.
Kertomuksessa pankkivaltuusto kehotti edelleen Finanssivalvontaa kiinnittämään huomiota korkean korkotason ja heikon suhdannetilanteen vaikutuksiin asiakkaiden lainanhoitokykyyn. Tässä yhteydessä pankkivaltuusto huomautti kotitalouksien velkaantumisen kasvun, pikaluottojen aiheuttaman velkaantumisen ja taloyhtiölainojen merkityksen kasvun aikaansaavan riskejä.
Tämän lisäksi pankkivaltuusto korosti muun muassa edelleen, useampien aiempien vuosien tapaan, rahanpesun estämisen valvonnan merkitystä sekä kehotti Finanssivalvontaa omalta osaltaan varmistamaan, että peruspankkipalvelut turvataan ja niiden kustannukset pidetään kohtuullisina myös niille asiakkaille, jotka eivät käytä digitaalisia palveluita.
Ja, arvoisa puhemies, tuotakoon nyt vielä tietoon eduskunnalle se asia, joka liittyy viime aikoina julkisuudessa olleisiin Nordean verkkopankkeihin liittyviin ongelmiin ja joka kyllä sitten käsitellään varmasti seuraavan vuoden kertomuksessa, että seuraavassa Finanssivalvonnan asioita käsittelevässä pankkivaltuuston kokouksessa pankkivaltuusto saa katsauksen Finanssivalvonnan johdolta Nordean ongelmiin ja siihen, miten valvojan osalta niihin on puututtu. — Arvoisa puhemies! Tässä esittely.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Mäkynen.