Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy mietinnön vastalauseen mukaiset kolme lausumaehdotusta.
Ilmastonmuutos ja luontokato, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ovat suurimmat uhkat tulevaisuudellemme. Ilman elonkehää meillä ei olisi edes happea hengittää, ruoasta puhumattakaan. Luontokato tapahtuu laji kerrallaan, paikallinen esiintymä kerrallaan. On joitakin lajeja, joiden harvinaistuminen ja uhanalaistuminen johtuu ensisijaisesti ympäristömyrkyistä. Suomessa tunnettuja tällaisia lajeja ovat olleet merikotka ja Itämeren hylkeet, jotka olivat aikoinaan vähällä menettää lisääntymiskykynsä ympäristömyrkkyjen takia ja kuolla sukupuuttoon. Todennäköisesti ympäristömyrkyt, kuten maatalouden torjunta-aineet, ovat ainakin osasyy myös pölyttäjäkatoon ja yleisemmin hyönteiskantojen romahdukseen, mutta useimmiten lajien harvinaistuminen ja uhanalaistuminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että niiden elinpaikkoja tuhotaan ja niiden yksilöitä tapetaan.
Onkin täysin epäjohdonmukaista, että metsästyslain riistalajiluettelossa on uhanalaisia eläimiä, kuten vesilintuja, esimerkiksi romahdusmaisesti vähentynyt punasotka. Metsästyslain 37 §:n mukaan riistaeläinlaji on rauhoitettava valtioneuvoston asetuksella, jos kannan säilyminen sitä edellyttää. Suomessa ainoastaan kaksi uhanalaista vesilintulajia, punasotka ja tukkakoskelo, on määräaikaisesti rauhoitettu. Kaikki uhanalaisten lajien kantaa pienentävä tai kannan elpymistä haittaava toiminta on kuitenkin näille lajeille erittäin haitallista. On siis ristiriitaista ja resurssien tuhlausta, että samalla kun yhteiskunta käyttää voimavaroja lajien suojeluun, uhanalaisia eläinkantoja kuitenkin heikennetään metsästyksellä.
Kuten totesin jo, susia ja valkoposkihanhia koskevien kansalaisaloitteiden käsittelyssä mielestäni Suomessa pitäisi olla mahdollista siirtää lajeja metsästyslain riistalajeista luonnonsuojelulailla rauhoitettuihin ja päinvastoin sen mukaan, miten niiden kannat kehittyvät. Kun laji runsastuu, sen voisi siirtää metsästyslakiin — esimerkki tällaisesta lajista on valkoposkihanhi — mutta kun laji muuttuu uhanalaiseksi, se pitäisi voida rauhoittaa luonnonsuojelulailla tai vähintään metsästyslain mukaisella valtioneuvoston asetuksella. Maa- ja metsätalousvaliokunta ohittaa johtopäätöksissään esimerkiksi erittäin uhanalaisten tukkasotkan ja nokikanan suojelun tarpeen.
Kansalaisaloitetta on vastustettu sillä perusteella, että kansainvälisen uhanalaisluokituksen tekevä IUCN, Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto, on järjestö eikä viranomaistaho. Suomessa kuitenkin uhanalaisarvioinnit tehdään viranomaistyönä ja arvioinnit ovat riittävä pohja rauhoittaa lajeja metsästykseltä. Äärimmäisen ja erittäin uhanalaiset lajit, kuten nokikana, punasotka, tukkasotka ja haahka, tulisikin poistaa riistalajien listasta metsästyslain 5 §:ssä. Vaarantuneiden lajien metsästys voitaisiin viranomaisen luvalla sallia niillä alueilla, joilla kanta on elinvoimainen. Tietenkin tarvitaan myös muita, nopeammin säädettäviä metsästysrajoituksia.
Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa vaikutelmakseni on tullut, että yksi asia, josta kenkä puristaa, on se, että vesilintuja metsästetään myös hämärässä, jolloin lajin tunnistaminen on vaikeaa ja joskus suorastaan mahdotonta — etenkin, jos kyse on kahdesta varsin samannäköisestä lajista, joista toinen on runsas ja toinen uhanalainen. Minusta on perusteltua kysyä, pitääkö ylipäätänsä sallia metsästäminen auringonlaskun jälkeen, [Mai Kivelä: Hyvä kysymys!] jos uhanalaisia lajeja metsästetään siksi, että ampuja ei pysty kunnolla tunnistamaan, mitä ampuu.
Pitemmällä aikavälillä uhanalaisten lajien siirtäminen pois riistalajien joukosta palvelisi myös metsästäjiä. Lajit, joiden kanta on vakavassa vaarassa taantua ja jopa hävitä, pitäisi siksi rajata kokonaan metsästyksen ulkopuolelle.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Edustaja Elo.