Arvoisa puhemies! ”Essayahin susijahtilaki on täysi susi — luokatonta valmistelua ei voi hyväksyä”, näin kirjoitti eilen Suomenmaassa toimittaja Pekka Pohjolainen. Se, minkä takia hän kirjoitti näin, johtuu tietysti siitä, että tämä lakiesityshän, joka täällä on käsittelyssä, ei kerro meille yhtään mitään, ja sen takia... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu]
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Pieni hetki, mikrofoni katosi.
— Minä en koskenut mielestäni mihinkään. No niin. [Puhemies: Nyt kuuluu!] — Elikkä tosiaan se, minkä takia tämä toimittaja kirjoitti näin, johtuu siitä, että lainsäädännön arviointineuvosto antoi tälle laille ihan murskaavan arvion, heikoimman arvion, mitä tällä kaudella hallituksen esityksiä on tullut, koska tämä ei kerro meille yhtään mitään. Minä ymmärrän sen halun, mikä täällä nousee, että sutta pitää päästä metsästämään, mutta kyllä minä edellyttäisin, että kun tänne tuodaan lakeja, niin niissä laeissa kerrottaisiin, mitkä ovat sen lain vaikutukset. Tässä laissa ei kerrota, kuinka paljon meillä on susia, tässä ei kerrota, missä niitä on, tässä ei kerrota, minkälaisia vaikutuksia niillä on, minkälaisia vahinkoja ne aiheuttavat, miten mahdollinen metsästys sitten vaikuttaa susikantaan. Tästä puuttuu kaikki oleellinen tieto, mikä lainsäädännössä pitäisi olla silloin, kun arvioidaan vaikutuksia. Tämä Ehdotukset ja niiden vaikutukset ‑otsikko on siis semmoinen puolen sivun mittainen teksti, joka ei todellakaan sisällä yhtään mitään, ja sen takia on helppo yhtyä tuohon arviointineuvoston suorastaan pöyristykseen siitä, miten tällaista lainsäädäntöä voidaan tuoda tähän saliin.
Se, mitä sitten ajattelee itse lainsäädännön sisällöstä, on vielä oma asiansa. Itse kyllä näen, että jos me mietitään sutta, joka on siis erittäin uhanalainen laji, ja sen kantaa, joka nyt viimeisen kantaseurannan mukaan on 430, ja vaikka se arvio nyt olisi siinä 500:nkin hujakoilla, niin sen lajin populaatiomäärä on edelleen niin pieni, että se ei kestä metsästystä. Jos me verrataan vaikka saimaannorppaan, jota on 530 yksilöä — ja me kaikki tiedämme, että se on aivan liian vähän, jotta se laji pystyisi selviämään — niin siinä mielessä pidän erikoisena sitä, että ajatellaan, että näin pieni kanta kestää metsästystä, varsinkin nyt, kun MMM on vielä laittanut asetusluonnoksen, jossa puhutaan sadan suden kiintiöstä metsästykseen poronhoitoalueen ulkopuolelle.
No, samaan aikaan minä ymmärrän oikein hyvin ja tiedän oikein hyvin sen, että susi aiheuttaa vahinkoja. Se aiheuttaa vahinkoja lampureille, se aiheuttaa vahinkoja metsästyskoirille, se aiheuttaa myös joillekin maatiloille vahinkoja, kun susi tulee pihaan ja voi käydä vaikka siellä navetassa syömässä vasikan, mutta meillä on keinoja näitten vahinkojen ennaltaehkäisemiseen ja meillä on onneksi myös hyvä järjestelmä siinä, että näitä vahinko- ja turvallisuusperusteisia lupia saa näitten yksittäisten susien tappamiseen. Näissä luvissahan ei ole ylärajaa, vaikka joku täällä toisin väitti, vaan niitä voi saada tarpeen mukaan, ja onkin tärkeätä, että nämä poikkeusluvat saa sujuvasti ja nopeasti.
Sen lisäksi meidän pitäisi miettiä niitä keinoja, miten me varmistetaan ihmisen ja suden rinnakkaiselo. Meidän täytyy korvata petoaidat, ei vain ainoastaan ne tarvikkeet vaan myös niitten pystytys, ja meidän pitää huolehtia, että ne petoaidat ovat riittävän järeät. Meidän täytyy huolehtia, että petokorvaukset ovat ajan tasalla. Meidän täytyy kehittää myös metsästyskoirien suojausta, esimerkiksi näitten liivien kehittämistä. Minä uskon, että on mahdollista, että susi ja ihminen elävät rinnakkain, mutta se vaatii toisaalta juuri näitten keinojen kehittämistä, ja se vaatii myös sitä, että sillä sudella on sitä erämaista luontoa, missä se liikkuu. Nythän meillä on haaste siinä, että meillä on valtavilla alueilla laajoja avohakkuita, ojituksia ja metsäteitä, jotka pirstaloivat näitä alueita, ja sekin ajaa susia entistä enemmän pihapiireihin.
Tässä vaiheessa voisin todeta sen, että todellakin kannatan tuota edustaja Elon tekemää esitystä siitä, että ympäristövaliokunnan tulisi antaa tästä laista lausunto mietintövaliokunnalle, koska todellakin me ollaan puhumassa nyt erittäin uhanalaisen lajin metsästämisestä. Ympäristövaliokunta on tietysti tässä talossa se valiokunta, jolla on vastuu huolehtia luonnon monimuotoisuuden edellytyksistä.
Sitten minä vielä itse ehdottaisin sitä, että myös perustuslakivaliokunta antaisi tästä lausunnon, sillä tästä esityksestä puuttuvat nyt oikeusturvakeinot eli mahdollisuus valvoa metsästyksen laillisuutta tuomioistuimissa. Täten esitystä tulisi arvioida sen suhteen, onko tämä esitys perustuslain ympäristöperusoikeuden 20 §:n vastainen, ja tämä arvio tulisi saada perustuslakivaliokunnalta.
Minä vielä tähän loppuun siteeraan tätä samaa artikkelia, jolla aloitin: ”Olipa koko susikysymyksestä mitä mieltä tahansa, luokatonta lainvalmistelua ei voi hyväksyä eikä perustella millään. Sellainen kun voi johtaa erilaisiin juridisiin sotkuihin, julkisten resurssien tuhlaamiseen ja kansalaisten oikeusturvan heikentymiseen. Luottamus hallintoon ja lainsäätäjiinkään ei ainakaan kohene. Niinkin voi käydä, että kehno sääntely vain pahentaa ongelmaa, jonka taltuttamiseen se on tarkoitettu. Edellisellä kerralla poliittisissa susijahdeissa ammuttiin liuta laumoja koossa pitäviä alfanaaraita. Seurauksena ihmisten pihoille alkoi jolkotella entistä enemmän yksinäisiä nälkäisiä susia etsimään kissoja ja mäyräkoiria ja ties mitä lintulaudan läskinpaloja syödäkseen.”
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Holopainen.