Arvoisa puhemies! Suomi on tehnyt vuosia töitä sen eteen, että eurooppalaiset yritykset toimisivat samoilla säännöillä, mikä estäisi muun muassa lapsityövoiman käytön, ihmisoikeuksien polkemisen ja luonnon pilaamisen. Viime vaalikaudella aloitettiinkin Suomen myötävaikutuksella koko Eurooppaa koskevan yritysvastuudirektiivin valmistelu, ja tuo työ piti saada nyt vihdoinkin maaliin. 

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, miten on mahdollista, että huolimatta laajasta yritysmaailman tuesta — mukaan lukien Suomen suurimmat yritykset — laajasta kansalaisjärjestöjen tuesta ja laajasta oikeusoppineiden tuesta Suomen hallitus on viimeiset viikot ollut vastustamassa tämän tärkeän direktiiviesityksen läpimenoa? Suomen kanta on, pääministeri Orpo, teidän vahtivuorollanne tarkoittanut, että lapsityövoiman käyttö ja ympäristörikokset voivat jatkua [Oikealta: Ei!] ja muualla toimivat, piittaamattomat yritykset saavat kilpailuetua suomalaisiin, vastuullisiin yrityksiin nähden. Arvoisa pääministeri, oletteko te tiedostanut, että tässä direktiivissä, [Puhemies koputtaa] jota hallitus on vastustanut, kyse on paitsi ihmisoikeuksista [Puhemies koputtaa] myös suomalaisten yritysten kilpailukyvystä? 

Arvoisa puhemies! Hallitus on edistänyt ja hallitus on halunnut ja haluaa yritysvastuudirektiivin [Krista Kiuru: Ei siltä näytä!] juuri niistä kaikista syistä, mitä te luettelitte. Suomalaiset yritykset, suomalainen elinkeinoelämä haluavat sen. Suomalaiset yritykset toimivat vastuullisesti. 

Minä luulen, että tiedätte hyvin sen, että se, mistä neuvotteluissa on ollut kyse, on se, että me olemme Suomen kannan mukaisesti pyrkineet neuvottelemaan niin sanotun ryhmäkanteen pois tästä. Olemme indikoineet viime vaiheen neuvotteluissakin, että jos tuo ryhmäkanne olisi lähtenyt esityksestä pois, olisimme olleet valmiita äänestämään tämän mukana. Tämä ei kaatunut Suomeen, vaan oli erittäin laaja joukko maita, jotka eivät olleet vielä valmiita tätä hyväksymään. Asiasta ei ole äänestetty. Oli muun muassa Ranska, Italia, Saksa ja lukuisia muita maita. 

Niin, arvoisa pääministeri, te ette nyt voi mennä huterien selitysten taakse. [Sari Sarkomaa: Ette te noin typeriä kysymyksiä voi esittää!] Te sanotte, että Suomi ”mahdollisesti olisi voinut hyväksyä” tämän kyseisen esityksen, joidenkin käytäväkeskustelujen perusteella ehkäpä, mutta mitään sellaista esitystä ei ole tullut. Tällaista esitystä ei ole tullut, ja silti esimerkiksi huhut sanovat, että Suomi olisi ollut valmis hyväksymään tämän. 

Te ette voi myöskään vedota muiden maiden toimintaan selittäessänne Suomen hapuilua tässä asiassa. Kyllä tässä on kyse teidän — pääministerin ja koko hallituksen — poukkoilevasta ja hapuilevasta EU-politiikasta. Suomalainen yritysmaailma on kannattanut tätä direktiiviä, ja sieltä on painavin, kannustavin puheenvuoroin toivottu, että te hyväksytte sen sellaisenaan. Teidän omassa hallitusohjelmassanne, arvoisa pääministeri, todetaan näin: ”Kehitetään yhteisvastuusääntelyä EU:n ja OECD:n tasolla.” Tämä teidän toimintanne siis sotii teidän omaa hallitusohjelmaanne vastaan. 

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, koko hallitus, [Puhemies koputtaa] tässä ei voi välttyä ajatukselta, että te olette totaalisesti historian väärällä puolella. [Puhemies koputtaa] Vai mitä mieltä itse olette tästä asiasta? 

Arvoisa puhemies! En kyllä tunnistanut tuosta, mistä ihmeen hallituksesta te mahdatte puhua. Hallitus on koko ajan pyrkinyt saamaan aikaan yritysvastuudirektiivin. Me olemme edistäneet sitä, ja se, mistä nyt on ollut kyse, on ollut neuvottelujen viime vaiheesta. Me olemme halunneet sieltä tämän ryhmäkanteen pois. Asia on edelleen kesken. En minä tunnista mitään siitä, mitä te väitätte. Hallitus on toiminut erittäin aktiivisesti, samoin meidän virkamiehemme. Viimeiseen asti tässä on neuvoteltu ja haettu ratkaisuja. Ja kuten sanottu, puheenjohtajamaa veti tämän esityksen pois, koska niin laaja joukko maita ei ollut valmis hyväksymään tätä. [Maria Guzeninan välihuuto] 

Minä en ymmärrä ollenkaan, mistä te puhutte ja mistä te syytätte. Me edelleenkin tulemme tekemään kaikkemme, että yritysvastuudirektiivi saadaan voimaan. Teemme kaikkemme, että yritysvastuudirektiivi saadaan voimaan. [Välihuutoja — Ben Zyskowicz: Samma på svenska!] 

Arvoisa puhemies! En ymmärrä tätä allergiaa ryhmäkannetta kohtaan, jota pääministeri ja hallitus tässä osoittavat. Olin itse esittelemässä parikymmentä vuotta sitten tätä ryhmäkanteen avaavaa lainsäädäntöä Suomessa, ja silloin peloteltiin, että siellä kaikki kirot ja kauheudet tulee siitä, mutta on havaittu, että se on käytännössä jäänyt aivan liian vähäiselle käytölle eikä mitään niistä uhkakuvista ole toteutunut, joita silloin piirreltiin ja peloteltiin. Nyt sitten tulee aivan tämä sama, ja nyt tätä uhkakuvaa eivät ole luomassa ne isoimmat yritykset, joita tämä todennäköisimmin koskisi. He olisivat kannattamassa tätä esitettyä muotoilua tuohon direktiiviin, ja sen takia tuntuu verukkeelta tämä hallituksen esittämä, että se ryhmäkanne olisi se syy, koska ei ole mitään perusteita, että me vastustaisimme sitä. Se on osoittanut Suomessa käyttökelpoisuutensa erityisesti tällä menettelyllä, että kuluttaja-asiamies päättää siitä tarvittaessa, ja tämänkaltainen voitaisiin rakentaa myös tuohon. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallitus ei missään vaiheessa, kuten pääministeri kertoi, ole vastustanut tätä direktiivin perusajatusta. Se on meille ehdottoman selkeä, mutta virkamiesvalmistelussa virkamiehet toivat esille hälyttäviä tietoja siitä, että tätä ollaan laajentamassa alkuperäisestä ilman vaikutusarvioita [Mauri Peltokangas: Sehän sopisi demareille!] ja ilman sitä, että jäsenvaltioita olisi kuultu ja asiasta neuvoteltu. Onhan tämä nyt erikoista, että EU:ssa tuodaan erittäin tärkeä asia, jota kaikki kannattavat, ja yhtäkkiä sinne loppuun heitetään asioita, joita kukaan ei ole tarkastellut, vaikutusarvioita ei ole tehty. [Maria Guzeninan välihuuto] Onko se teistä pieni asia, että meillä virkavastuulla virkamiehet tuovat esille, että ryhmäkanteiden kustannukset ja ruuhkautuminen tuomioistuimiin voivat olla hyvinkin merkittäviä? Lisäksi täällä on ollut todisteiden esittämisvelvollisuudesta määräyksiä, jotka ovat meille hyvin vieraita. Oletteko te nyt sitä mieltä, että vaikutusarvioita ei saa tehdä, että pitää vain hyväksyä asioita eikä olla mukana siinä huolestuneessa ryhmässä, jossa tässä ollaan oltu mukana? Nyt kysyn oikeastaan teiltä: pitääkö mitä vaan hyväksyä tuosta vain? 

Arvoisa puhemies! Eihän tämä nyt oikein niin vetele, että täällä Helsingissä te kannatatte tätä direktiiviä ja sitten Brysselissä vastustatte. Valitettavasti taitaa olla niin, että ihmiset kyllä näkevät tämän kaksinaamaisen toiminnan läpi. 

Arvoisa puhemies! Tässä direktiivissähän on kysymys siitä, että nimenomaan suomalaiset yritykset, jotka toimivat vastuullisesti, saisivat kilpailuetua maailmanmarkkinoilla heitä kohtaan, jotka tällä hetkellä harjoittavat vilunkipeliä: käyttävät lapsityövoimaa, eivät piittaa ympäristöstä ja niin edelleen. 

Nyt, arvoisa pääministeri, kun te totesitte hyvin ponnekkaasti äsken, että kyllä, Suomen hallitus tekee kaikkensa, että tämä direktiivi saadaan voimaan, [Sanna Antikainen: Niin tekee!] niin jään kyllä kysymään, mitä ihmettä hallitus nyt sitten tekee, kun teidän myötävaikutuksellanne tämähän juuri kaadettiin — tämähän juuri kaadettiin. 

Arvoisa pääministeri, mitä te meinaatte seuraavan kahden viikon aikana tehdä, että tämä nyt sitten vielä nousisi lentoon kuin feeniks-lintu ja saataisiinkin voimaan? Voisitteko nyt avata tätä? [Perussuomalaisten ryhmästä: Ette tiedä yhtään, mistä puhutte!] 

Arvoisa puhemies! Sosiaalidemokraatitkin ovat olleet aika pitkään hallitusvastuussa ja tietävät, miten EU-neuvotteluprosessit menevät, niin luulisi, että tunnistatte sen, että tällä hetkellä neuvottelut jatkuvat. Puheenjohtajamaa Belgia hakee ratkaisua, kompromissia. Jos yritysvastuudirektiivistä lähtee pois tämä ryhmäkanneasia, me olemme valmiita äänestämään sen puolesta. Todella monet maat, kuten täällä jo luettelin — Saksa, Ranska, Italia ja monet muut — ovat samankaltaisessa positiossa. Nyt nämä neuvottelut jatkuvat, ja me odotamme seuraavaksi, mikä puheenjohtajamaan kompromissiesitys tähän on. 

Mutta vaikka kuinka väittäisitte, niin me edistämme ja olemme edistäneet sekä virkavoimin että hallituksen voimin tämän yritysvastuudirektiivin läpimenoa ja sen aikaansaamista, koska se on Suomen ja suomalaisten yritysten etu ja itse asian etu. [Mauri Peltokangas: Vähän tyssähti demareiden kysymys!] 

Arvoisa herra puhemies! Opposition syytökset kuulostavat kyllä aika hurjilta, kun puhutaan lapsityövoiman käytön puoltamisesta tai ympäristön tuhon edistämisestä. Nämä ovat melkoisen pöyristyttäviä väitteitä. Toki tietysti parlamentarismiin kuuluu, että oppositio saa Suomen hallitusta herjata, miten se haluaa, mutta kun ajatellaan, että jo esimerkiksi pääministerin mainitsemat Saksa, Ranska, Italia mutta myös sellaiset maat kuin Ruotsi, Itävalta, Viro, Tšekki, Slovakia, Luxemburg, Malta ja niin edelleen ovat kaikki olleet Suomen kanssa samassa rintamassa, [Mauri Peltokangas: Aika pöyristyttävää!] niin tämä on kyllä aika kovaa herjan heittämistä myös meidän EU-kumppaneita kohtaan, että ollaan jotenkin historian väärällä puolella, kun vaaditaan, että EU-lainsäädäntö on hyvää. [Maria Guzeninan välihuuto] Sitähän tässä ajetaan, että saadaan yritysvastuudirektiivi, joka on eurooppalaisten kannalta toimiva. Suomella on täysi oikeus vaatia meille kansallisesti tärkeitä näkökulmia, joita oikeusministeri ja pääministeri ovat kuvanneet, ja oikeastaan sitä kysyisinkin pääministeriltä, että nyt kun viimein meillä on linjakas hallitus, joka rakentaessaan eurooppalaista lainsäädäntöä haluaa pitää myös Suomen puolta, niin pitäähän hallitus tästä linjasta kiinni jatkossakin. [Mauri Peltokangas: Erinomainen puheenvuoro! — Välihuutoja vasemmalta]  

Arvoisa puhemies! Edustaja Autolla on tärkeä kysymys: kyllä hallitus pitää Suomen puolta.  

Arvoisa puhemies! Me kaikki arvostamme sitä, että hallitus vahvasti puhuu yritysvastuusta, yritysten yhteiskuntavastuusta. Me myöskin arvostamme sitä, että hallitus pohjaa ulkopolitiikkansa ihmisoikeusperusteiseen ulkopolitiikkaan, ja me arvostamme hallitusta myöskin siitä näkemyksestä, joka on tullut esille, että näissä kysymyksissä, kun me puhumme ihmisoikeuksista, lapsityövoiman käytöstä ja laajemmista asioista, on järkevää, että säätely tapahtuu ei pelkästään kansallisesti Suomessa vaan mieluiten EU:n tasolla tai OECD:n tasolla. Me tuemme hallitusta tässä lähestymistavassa. Ainoa häkellyttävä seikka tässä on se, että silloin, kun me olemme EU:n piirissä päättämässä tästä, yhtäkkiä hallitus keksiikin tavan, millä väistää tämän ilmiön. Siitä tämä henki nyt nousee. Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka tämä sopii ihmisoikeusperusteiseen ulkopolitiikkaan? Mielelläni kuulisin teidän vastauksenne. [Ben Zyskowicz: Uskotteko muihinkin salaliittoteorioihin?] 

Kiitos, arvoisa puhemies! Minähän olen tuosta puheenvuorosta ihan samaa mieltä, että me haluamme nimenomaan estää ihmisoikeusloukkauksia ja haluamme estää ympäristötuhoja. Me emme ole olleet mitenkään yhtäkkisiä tai ristiriitaisia tässä asiassa, vaan nimenomaan tätä periaatetta ja tätä direktiiviähän on kannatettu. Tässä vain tuli loppumetreillä sellaisia uusia elementtejä, kuten tämä ryhmäkanne, jota monet maat eivät voineet hyväksyä. Ja katson tässä virkamiehistöä — virkamiehet ovat minulle kertoneet hyvin paljon asioita edelliseltäkin kaudelta — niin esimerkiksi silloin, kun sosiaalidemokraatit ovat itsekin olleet hallituksessa, meillä on ollut hyvin pitkä negatiivinen suhtautuminen ryhmäkanteen soveltamisalan laajentamiseen, [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho! — Välihuutoja] esimerkiksi teollisuuspäästödirektiivi, ilmanlaatudirektiivi, alustatyödirektiivi ja palkka-avoimuusdirektiivi. Ei tämä ole mikään uusi asia. Me pidämme puolia EU:ssa, me emme tuo sinne elementtejä, joita ei ole tutkittu huolella. Tämähän on oikeastaan sieltä tullut, tämä valmistelun ongelma, että sinne on tuotu tämmöisiä elementtejä, joista tiedetään etukäteen, että ne ovat haasteellisia jäsenvaltioille. [Puhemies koputtaa] Sillähän tämä pilattiin. Me haluttaisiin se siinä alkuperäisessä muodossa heti voimaan. [Sebastian Tynkkynen: Demarien kahdet rattaat!] 

Arvoisa puhemies! Pääministeri, nyt täytyy kyllä huomauttaa, että te olette tässä nyt rikkoneet sen sovun, ja se on hyvin poikkeuksellista EU-päätöksenteossa. Te olisitte voineet jo hyväksyä tämän kokonaisuuden. Toinen huomio: ryhmäkanteelle on myös muita mahdollisuuksia toimeenpanna, se ei ole ainoa. Tämä on tullut asiantuntijakuulemisissa esille, ja Suomen hallituksen kanta on tästä syystä aivan täysin perustelematon. 

Sitten toinen suuri kysymys. Nyt näyttää siltä, että hallituksen puheet ovat kauniita, mitä tulee ilmastoon ja ympäristöön, mutta kun katsotaan konkretiaa, niin konkreettisia toimia ei näy. Ja tästä Suomen hallitus nyt omalla nihkeilyllään, joka on siis johtanut siihen, että muutkin ovat alkaneet nihkeilemään... [Naurua — Välihuutoja] Yritysvastuudirektiivin kohdalla tämä nihkeily voi tarkoittaa itse asiassa mittakaavaltaan suurinta hallituksen ilmastotekoa, mutta väärään suuntaan. Siis yritysvastuuhan nimenomaan koskisi myös yritysten arvoketjuissa tapahtuvaa ilmastotuhoa. Direktiivi velvoittaisi suuryrityksiä laatimaan suunnitelman [Hälinää] — kuunnelkaa — Pariisin sopimuksen tavoitteisiin pääsemiseksi. Ja tämä voi itse asiassa olla jopa valtioiden sitoumuksia [Puhemies koputtaa] vaikuttavampi keino aikaansaada tarvittavat päästövähennykset. [Puhemies koputtaa] Kansainvälisesti toimivilla yrityksillä on arvoketjujensa kautta tosiasiassa [Puhemies: Aika!] laajempi vaikutusvalta kuin monilla valtioilla. [Puhemies koputtaa] Pääministeri Orpo, miksi jarruttelette ilmastotoimia myös tällä tasolla? 

Arvoisa puhemies! Tässä on jo aika moneen kertaan selitetty, mistä tässä oli kysymys. Suomi on pitkään suhtautunut varauksellisesti ryhmäkanteen laajentamiseen. Se oli kanta viime kaudella, [Maria Guzeninan välihuuto] se oli kanta tällä kaudella. Itse asiassa tässä tapauksessahan viime metreillä syntyi edistystä Suomen toiveiden mukaisesti, ja jos siltä pohjalta oltaisiin edetty, olisi ollut valmius äänestää sen puolesta. Nyt äänestämiseenkään sinänsä ei päästy, koska isot maat monen muun maan rinnalla vastustivat tätä ja heidän vastustuksensa oli sen verran voimakasta — se johtui tietenkin myöskin muista asioista. 

Me toivomme, että tämä menee maaliin. Toivotaan, että päästään takaisin neuvottelupöytään. Se tapa, jolla tätä muutettiin viime metreillä, ei ollut hyvän lainsäädännön, hyvän valmistelun, mukaista, ja se on ollut nyt tälle direktiiville toistaiseksi kohtalokas ratkaisu. Toivottavasti tässä päästään kuitenkin eteenpäin. [Puhemies koputtaa] Meidän tahtotilamme sinänsä on tässä ihan selvä. 

Arvoisa puhemies! Nyt on siis kyse siitä, että olemme saaneet tiedon, että eilen neuvostossa Suomi on ilmoittanut jättäytyvänsä äänestämästä, eli käytännössä vastustaa tätä direktiiviä. Näin on alustavalla kierroksella puheenjohtajamaalle kuulemma ilmoitettu, ja sen jälkeen puheenjohtajamaa Belgia on ilmoittanut, että todennäköisesti tätä direktiiviä ei saada ennen eurovaaleja ja ei mahdollisesti saada koskaan. Olette siis, Suomen hallitus, osallistuneet tämän direktiivin kaatamiseen. 

Me olemme suuressa valiokunnassa saaneet viimeksi tällä viikolla tietoa siitä, että tämä ryhmäkanneasia ei ole sellainen kynnyskysymys, se ei vaikuta sillä tavalla, että se johtaisi suoraan Suomen uusiin velvoitteisiin, vaan sen kanssa olisi mahdollista elää Suomessa. Me pystyisimme hyvin mukautumaan tähän tilanteeseen, ja ennen kaikkea olisi tärkeää, että tämä direktiivi saataisiin voimaan. 

Joten, pääministeri Orpo, miksi ette ota huomioon, kun saamme lisää tietoa, miksi eduskunta ei voi käyttää tietoa, jonka se saa tämän prosessin aikana? Miksi hallitus ei kuule asiantuntijoita tässä asiassa vaan menee näiden lillukanvarsien taakse, kun vastustaa tällaista periaatteellisesti erittäin tärkeää asiaa? [Sheikki Laakso: Mitä keskusta miettii asiasta?] 

Arvoisa herra puhemies! Tämän direktiivin perusajatushan on mitä kannatettavin. Me haluamme, että tulee Eurooppa-tasoista sääntelyä sen suhteen, että ihmisoikeuksia tai muita perustavanlaatuisia arvoja loukkaavat yritykset eivät saa perustelematonta kilpailuetua, vaan että arvotamme tiettyjä asioita myöskin sitten kaupallisessa mielessä. Tämä on ilman muuta Suomen etu.  

Mutta samanaikaisesti on niin, että ei voi olla niin, että on vain hyvä otsikko ja sen jälkeen saman lainsäädäntökokonaisuuden alle ympätään sellaista laadutonta, valmistelematonta ja vaikutusarvioimatonta lainsäädäntöä, jota vastustaa itse asiassa merkittävä osa Euroopan unionin maista ihan tästä samasta syystä. 

Tämän direktiivin hyväksyntäprosessi ei ole suinkaan päättynyt. Käsittely jatkuu, toivottavasti pääsemme maaliin asti.  

Minä olen erittäin iloinen siitä, että oppositio usein peräänkuuluttaa laadukasta, vaikutusarvioitua lainsäädäntöä kotimaiselta hallitukselta, mutta minä ihmettelen sitä, että teille kyllä eurooppalainen lainsäädäntö kelpaa ihan miten laaduttomana ja huonosti valmisteltuna tahansa. 

Arvoisa puhemies! Se, että Suomi olisi tämän kaatanut, ei pidä yksinkertaisesti paikkaansa. On suuri joukko maita, jotka puheenvuoroissaan toivat esille kriittisyytensä tätä esitystä kohtaan. Siellä ei edes äänestetty, vaan puheenjohtajamaa totesi, että ei ole edellytyksiä tämän keskustelukierroksen perusteella sillä pohjalla löytää ratkaisua, ja tämä jatkui. Suomi ei kaatanut tätä.  

Suomi on indikoinut meidän kantamme, että me haluamme tämän direktiivin, mutta meidän näkemyksemme mukaan tämä joukkokanne, josta tässä on nyt puhuttu, pitäisi saada sieltä pohjasta pois. Sen jälkeen, kun se pöytäkierros on mennyt läpi, kaikki maat, laaja joukko, ovat kertoneet, että tässä muodossa ei, ja puheenjohtaja on tehnyt sen ratkaisun, vetänyt sen pois ja neuvottelut jatkuvat. Neuvottelut siis jatkuvat, ja me teemme kaikkemme siinä, että tämä yritysvastuudirektiivi saadaan valmiiksi, ja pidämme Suomen puolia. [Krista Kiuru: Eli olitte kaatamassa!]  

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Pakko todeta ministeri Rydmanille, että jos kolmikantaneuvotteluista parlamentin kanta vetää pidemmän korren, niin ei voi sanoa, että se olisi huonosti valmisteltu. Se on siellä se demokraattisesti valittu elin, joka pitää yhteiskunnan puolia useissa jäsenmaissa. 

Minä olisin kysynyt oikeusministeriltä oikeastaan sitä asiaa, että kun asiantuntijalausunnoissa nousi esille, että se Suomen suurin ongelma liittyisi itse asiassa oikeudenkäymiskaareen tai aineellisen erityislain säädökseen, jota voitaisiin muuttaa, koska on kyseessä direktiivi ja meillä on kansallista harkintavaltaa, miten me otetaan se omaan lainsäädäntöön, niin minä en nyt löydä hirveästi perusteluja sille, miksi meillä olisi ollut syytä olla kaatamassa tätä lainsäädäntöä, [Vilhelm Junnila: Luitteko lausunnon?] jossa oikeasti tehdään töitä sen eteen, että niin ympäristön, lasten oikeuksien kuin ihmisoikeuksien toteutuminen tässä Euroopassa toteutuu. Jos meillä ei pystytä muuttamaan oikeudenkäymiskaarta tai tekemään sitä muutosta omassa lainsäädännössä, jotta me pystyttäisiin kestämään [Puhemies koputtaa] meidän oikeusjärjestelmässä tämä systeemi, niin minä kysyn vaan: [Puhemies koputtaa] onko oikeasti kestävä se perustelu, millä me perustellaan, että me ei voida hoitaa tätä asiaa? [Perussuomalaisten ryhmästä: Käsittely jatkuu!] 

Kiitos, arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean tässä vielä kerran, niin kuin pääministeri toi esille, että me emme ole nyt olleet kaatamassa mitään, vaan viime kädessähän puheenjohtajamaa on ottanut tämän esityksen pois, koska eri mailla on ollut tämän täytäntöönpanon kanssa haasteita. Nämä lisäykset ovat tosiaan tulleet loppumetreillä tähän, mikä on sinänsä valitettavaa. Kuten virkamiesvalmistelussa tuli esille, jäsenmaita ei ole kuultu ja on hyvin loppumetreillä tuotu arvioimattomia esityksiä sinne lisäksi. 

Toki varmaan Suomessa meillä on mahdollisuus lainsäädännöllisesti tehdä aivan mitä me täällä haluamme — täällähän meillä on parlamentissa siihen mahdollisuus. Meillä asiantuntijat virkamiesvalmistelussa ovat tuoneet esille sen, että tämä on meille hyvin outo järjestelmä. Tässä on laskematta se, minkälaiset rasitukset ja resurssivaikutukset tässä tulee, ja samaten nämä todisteiden esittämisvelvollisuutta koskevat säädökset ovat meille hyvin vieraita. Kaikki on tietenkin mahdollista, mutta minusta nämä perustelut ovat aivan kestävät. 

Arvoisa puhemies! Työministerinä esitin kaksi vuotta sitten hallituskumppaneille kansallisen yritysvastuulain säätämistä, koska sitä tarvitaan kipeästi. Se ei kuitenkaan edennyt, koska osa hallituskumppaneista ei yhtynyt tähän ajatukseen, RKP mukaan lukien, vaan haluttiin odottaa EU-tason sääntelyä. Kansalaisjärjestöjen kanssa kävin keskustelun, ja me yhdessä oltiin sitä mieltä, että okei, mennään niin, että EU-sääntely ensin eli direktiivi sieltä. Ja nyt on sen aika tullut. Nyt tämän kohtalo olisi pitänyt ratkaista. Nyt vain olisi hallituksen pitänyt kaikin keinoin edistää sitä, että tämä direktiivi tulee sitten voimaan. 

Nyt minä haluaisin kysyä: Ministeri Adlercreutz, vastaatte Eurooppa-asioista. Millaisen kuvan tällainen viime metreillä tehty täyskäännös tämän direktiivin osalta oikein antaa Suomen EU-politiikasta? Eli miten turvaatte nyt sen, että suomalaiset yritykset huolehtivat ja pystyvät toimimaan samoilla peliehdoilla, samoilla pelisäännöillä, [Puhemies koputtaa] muiden yritysten kanssa, jotta ihmisoikeusloukkauksia ei tehdä ja jotta ympäristörikoksia ei tehdä? 

Arvoisa puhemies! Haluan nyt muistuttaa siitä, että syy siihen, miksi meidän kantamme muuttui — siis mehän kannatamme tätä direktiiviä, haluamme saada sen maaliin —, syy siihen, että valitsimme tällaisen äänestystavan silloin edellisellä kierroksella, oli nimenomaan Suomen pitkä linja: se, että Suomi on pitkään suhtautunut varauksellisesti joukkokanteen laajentamiseen. Se on ollut meidän linjamme aikaisemmin, edellisten hallitusten aikana, [Ben Zyskowicz: RKP tästä tietää, jos ketkä!] ja se oli nimenomaan viime hetken muutos, joka tämän aiheutti. Emmehän me siitä ole iloisia. Me olisimme halunneet saada tämän maaliin, koska tällä olisi ollut, sellaisena kuin se meille aikaisemmin esitettiin, paljon hyviä vaikutuksia, kuten edustaja Ohisalo tuossa totesi. Se vaikuttaa arvoketjuun. Se parantaa suomalaisten yritysten kilpailuasemaa. Mutta tässähän ei nytten luoda lainsäädäntöä vuodeksi vaan kymmeneksi vuodeksi, pariksikymmeneksi vuodeksi. Silloin on parempi ottaa aikalisä, tehdä siitä hyvä, jotta se olisi kestävä, [Puhemies koputtaa] jotta siitä syntyisi kestävä pohja meidän yrityksille toimia. 

Arvoisa herra puhemies! Sen sijaan, että olette käyttäneet nyt todella paljon paukkuja tähän yritysvastuudirektiiviin, olisin toivonut, että olisitte käyttäneet myös tähän ennallistamisasetukseen yhtä paljon paukkuja. [Antti Kurvinen: Kyllä!] Tämä asetushan uhkaa suomalaista metsätaloutta, ja se uhkaa myös suomalaisten metsänomistajien asemaa merkittävällä tavalla. Siitä uhkaa langeta suomalaisille metsänomistajille valtava lasku. Sen lisäksi tämä koko asetushan on itse asiassa EU:n perussopimuksen vastainen, koska silloin, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, sovittiin, että metsäasiat kuuluvat vain ja ainoastaan kansalliseen, siis Suomen kansan valitsemien kansanedustajien, toimivaltaan. 

Arvoisa pääministeri, tietojeni mukaan teidän puoluetoverinne siellä Euroopan parlamentissa, Sirpa Pietikäinen ja Henna Virkkunen, äänestivät tämän ennallistamisasetuksen puolesta. [Keskeltä: Oho! — Anne Kalmari: Oi, oi!] Kysynkin teiltä, arvoisa pääministeri: Miksette toimi yhtä pontevasti tässä ennallistamisasetuksessa? Ja aiottehan toimia sen kaatamisen puolesta, vai onko hallituksella edes yhteistä kantaa tässä asiassa? [Antti Kurvinen: Kokoomuksen kahdet rattaat!] 

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Todellakin edellisen hallituksen saattelema ennallistamisasetus sillä kannalla, [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho! Oi, oi!] millä Suomi lähti sitä viemään eteenpäin, on langennut tälle hallitukselle kuin se kuuluisa manulle tuleva illallinen. Elikkä olemme joutuneet hyvin tiukassa tilanteessa nyt sitten näihin viimeisiin neuvotteluihin. Täytyy muistaa se — kun tässä kysyttiin näistä Euroopan parlamentin poliittisista ryhmistä — voin todeta sen, että esimerkiksi EPP-ryhmä, johon kristillisdemokraatit kuuluvat, äänesti lähestulkoon kokonaisuudessaan tätä ennallistamisasetusta vastaan, jos halusitte tietää, mitä Euroopan parlamentissa on tapahtunut tämän asian suhteen. 

Suomi omalta osaltaan tietenkin pyrkii nyt sitten sillä kansallisella toimeenpanosuunnitelmalla mahdollisimman paljon katsomaan sitä, että meille ei tule ylimääräisiä kustannuksia. Ja edelleenkin, niin kuin hallitusohjelmassa on kirjattu, metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen toimivaltaan, ja siellä se myös pysyy. [Jenna Simula: Teidän jälkeen siivotaan!] 

Arvoisa puhemies! Suomi oli tosiaan yksi niistä maista, joiden aloitteesta yritysvastuudirektiivin valmistelu aikanaan aloitettiin. Suomen oman yritysvastuulain valmistelu keskeytettiin, koska koettiin viisaammaksi varmistaa EU-tason yhteinen yritysvastuulainsäädäntö, joka tuo myös Suomelle kilpailuetua. Yritysten viesti hallituksellehan on ollut selvä: pitäkää huolta siitä, etteivät suomalaiset vastuulliset yritykset kärsi siksi, että rikkonainen ja paikoin olematon EU-lainsäädäntö mahdollistaisi riistolla rikastumisen. Arvoisa hallitus, miksi te ette kuuntele elinkeinoelämää tässä asiassa, vaikka muissa asioissa teillä on tapana ollut kuunnella elinkeinoelämän viestit? 

Arvoisa puhemies! Mitä kuunteluun tulee, niin minä toivoisin, että kuuntelette, mitä hallitus vastaa tähän kysymykseen. Vain noin kymmenen kertaa on jo kerrottu, että hallitus haluaa tämän yritysvastuudirektiivin. [Mauri Peltokangas: Kuullun ymmärtäminen on tärkeä asia!] Se on ollut Suomen pitkä linja. Tätä on haettu, jo viime hallituksen aikana tämä työ alkoi. Siinä ei ole kahta kysymystäkään, mutta tähän viime vaiheessa tuotiin elementtejä, joita Suomi ei ole kannattanut — ei ole kannattanut muuten Marinin hallituskaan ryhmäkannetta, jos olen oikein ymmärtänyt — [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] ja me jatkamme neuvotteluja, että me saisimme tämän elementin sieltä pois. Kyseessä on se, että on useita, lukuisia maita, joilla on samankaltainen suhtautuminen. Neuvottelut jatkuvat, ja teemme kaikkemme, että tämä direktiivi saadaan aikaan. 

Arvoisa puhemies! Yritysvastuu on suomalaisen elinkeinoelämän menestysresepti. Vastuullinen yritys menestyy, ja menestyvä yritys on vastuullinen. [Sheikki Laakso: Juuri näin!] UPM puhuu vastuullisuudesta, Neste on suunnannäyttäjä kestävässä tulevaisuudessa, Kone puhuu kestävästä kehityksestä. Ja nyt tässä oli tarjolla EU-säätelyä, joka olisi tarjonnut suomalaisille yrityksille, työllistäville kansainvälisille yhtiöille, kilpailuetua, ja pääministeri Orpo, teidän EU-politiikan vahtivuorollanne tämä tyrittiin. [Sanna Antikainen: Neuvottelut jatkuvat!] Tämä tyrittiin, koska myös Suomi oli käytännössä valmis kaatamaan tämän direktiivin, ja tässä tilanteessa me nyt olemme. Suomi potki tätä alamäkeen. Tämä direktiivi jää nyt valmistelematta, ja suomalaiset yritykset jäävät vaille tätä kilpailuetua. 

Yllätyin kovasti, kun kuuntelin, pääministeri, teidän puheitanne tästä yritysvastuusta. Kun katsoin teidän EU-politiikan avaintavoitteen, siellä ei, puhemies, puhuta sanaakaan yritysvastuusta. Siis kuinka tärkeänä te, pääministeri Orpo, [Puhemies koputtaa] pidätte yritysvastuuta, kun teidän EU-politiikan avaintavoitteissa ei sanota siitä halaistua sanaa? [Puhemies koputtaa] Päinvastoin vaaditaan vähemmän säätelyä — ei enemmän vaan vähemmän säätelyä. 

Arvoisa puhemies! Ne avaintavoitteet ovat seuraavan komission ohjelmaan, ja meidän tavoitteemmehan on saada tämä yritysvastuudirektiivi tämän komission aikana valmiiksi. 

On hyvä asia, että te olette lukenut sen ”Avaintavoitteet”. Siitä voi olla ylpeä. Suomessa on tehty erittäin hienoa työtä. Laajasti yhteiskunnassa on käyty keskustelua. Hallitus on tehnyt laajan valmistelun — ministeriöt ovat kaikki olleet mukana — jossa on koottu Suomen kannalta keskeiset tavoitteet Euroopan unionin seuraavan komission ohjelmaksi, strategiseksi agendaksi. [Vasemmalta: Mihin se Itä-Suomi jäi?] 

Me ollaan nostettu siellä hienosti esiin meidän tavoitteita vaikkapa metsäpolitiikkaan. Hallituksella on muuten nykyään yksi kanta metsäpolitiikkaan, kun joillain aikaisemmilla hallituksilla oli useampia. Sen lisäksi me puhumme sisämarkkinoiden kehittämisestä, eurooppalaisesta kilpailukyvystä, turvallisuudesta ja sen parantamisesta, huoltovarmuuden vahvistamisesta eurooppalaisittain, rajaturvallisuudesta, maahanmuuton hallinnasta. Se on aivan erinomainen paperi. Suosittelen sen lukemista muillekin.