Arvoisa puhemies! Tämä sisäministeriön pääluokka on suomalaisten kannalta ja turvallisuutemme kannalta äärimmäisen tärkeä pääluokka. Poliisin toiminnan näkyvyys kentällä ratkaisee, mikä on suomalaisten ihmisten turvallisuudentunne. Eikä se riitä vielä se poliisi, vaan se aidosti tarkoittaa myös sitä, että hälytysvaste-ajat ovat riittävän lyhyet. Ymmärrän toki, että jossakin Helsingin keskustassa se aika on todella vähäinen, kun taas jossakin Ilomantsissa se on paljon enemmän.
Tiedän kotikuntani ja koko sen harvaan asutun maaseudun ongelmat, ja olen siitä hyvin pahoillani, ja on se jotenkin irvokasta, arvoisa puhemies, että meillä se susipartio, eli SusiLIFE-hankkeen poliisit, päivystää siellä hiljaisten metsäautoteiden varsilla ja aivan jonninjoutavana istuvat autoissaan ja katsovat kesämökille menevän ihmisen autoa, että onko siellä ehkä jotakin tapahtunut, mutta sitten todelliseen hätään poliisin saaminen on kiven alla. Ne miljoonat, mitkä työnnetään susien turvallisuuden vahtimiseen... Siis arvoisa ministeri, eikö teidän sydämeenne koske se pieni koulutyttö siellä tienvarressa, kun ilomantsilainen taksikuski — en tiedä, pelastiko se tytön hengen, mutta tilanne oli vaarallinen — oli viemässä lasta kotiin ja huomasi auton ikkunasta, että susi on siinä tienvarressa noin 50 metrin päässä. Ohjeen mukaan hänen olisi pitänyt se tyttö jättää siihen tienvarteen, mutta hän kun ymmärsi, mistä on kysymys, hän vei sen tytön kotiin rappusille saakka. Mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi jättänyt sen tytön siihen hämärtyvässä illassa, kotitien varteen kävelemään kohti kotia? Täällä me viisastelemme toisillemme, että pitää SusiLIFE-hankkeella suojella susia, ja se pieni tyttö on jatkuvasti siellä hengenvaarassa. Haloo.
Arvoisa ministeri, toivon, että tekin jonain päivänä heräisitte siitä prinsessa ruususen unesta, koska juttu on nimittäin niin, että minä pelkään, ihan aidosti pelkään, että jollekin ihmiselle käy huonosti tässä. Venäjällä Karjalan tasavallassa on aloitettu nyt sudenmetsästys, ja Kuhmosta tuli eilen tieto, että susikanta on kasvanut älyttömästi, kun siellä metsästetään, 500:n suden lupa on myönnetty, ja nyt sitten täällä paikalliset viranomaiset ovat ihmeissään, että minkä tautta susia tulee. No totta kai niitä tulee, kun niitä hätistellään siellä ja ne tulee sitten turvapaikkaa hakemaan tänne Suomeen. Nekin hakevat turvapaikkaa. Tämä tuntuu minusta maaseudun kansanedustajana todella pahalta, että miksi tämä Suomi on tällaiseksi mennyt. Poliisin määrärahoja kannatan, että ne ovat riittävät ja poliisit saavat asianmukaiset varustukset ja ovat kansan palvelijoita siinä alkuperäisessä tehtävässä, mihin heidät on tarkoitettu, mutta tämän SusiLIFE-hankkeen pyörittäminen siellä on paikallisten maaseudun ihmisten aliarvioimista — en sano pahemmin — törkeää aliarvioimista, että oletetaan, että kaikki ovat rikollisia. Eihän se niin mene. Lain edessä kaikki ihmiset ovat syyttömiä, ja poliisilla pitää olla näyttö siitä, onko tehty jotakin. Ei se riitä, että on käynyt puolukassa tai vaimon kanssa iltakävelyllä. Ei se tee heistä rikollisia ollenkaan.
Puhuin tästä Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlilla poliisipäällikkö Seppo Kolehmaisen kanssa. Sanoin hänelle, että milloin te alatte tässä aidosti toimimaan ja turvaamaan niitten ihmisten henkeä ja terveyttä. Joku vihreä varmaan ajattelee, että Hoskonen puhuu omiaan, mutta kuinka moni teistä aidosti, arvoisat vihreät kansanedustajat, ottaa aidon vastuun siitä lapsen hengestä? Ei varmasti yksikään. Ei ole näkynyt siellä. Kyllä te hillutte siellä, että susi saa olla rauhassa, mutta ei se pieni tyttö saa olla siellä koulutiellä turvassa. Kyllä tämä minuun sattuu, arvoisa ministeri, niin paljon.
Vielä kun sisäministeriön pääluokkaa käsitellään, niin Rajavartiostosta iloitsen siinä mielessä, että se toimii erinomaisesti. He ovat saaneet hieman uusia virkoja ja saaneet uutta kalustoa. Ja nyt iloitsen varsinkin siitä, että ne aidat rakennetaan tietyille paikoille, missä sitä tarvetta on, niin että hallitsematonta maahanmuuttoa ei tapahdu. Ne ovat tärkeitä aitoja, jotta saadaan lisää valvonnan tasoa nostettua itärajalla siellä paikoilla, missä se on tarpeen. Ei tietenkään koko 1 350 kilometrin matkalla, ei tietenkään, mutta siellä kansainvälisten rajanylityspaikkojen lähellä, missä se aidosti on tarpeen.
Näiden paikallisten ihmisten asemaa minä suren. Heistä on tehty rikollisia. [Kimmo Kiljunen: Onko?] Epäillään jatkuvasti, autoja tutkitaan ja pysäytetään ihmisiä, ja sitten muutamia kavereita on syytteeseen viety ilman minkäännäköisiä näyttöjä. Varmaan siellä joku on rikkonut lakiakin — kaikkia lakejahan rikotaan, tieliikennelakia ja kaikkia muitakin lakeja rikotaan — mutta se valvonta on mennyt sille tasolle, että siinä ei ole mitään järkeä enää. Pankaa se viisi miljoonaa rahaa, arvoisa ministeri, siihen aitoon ihmisten auttamiseen, niin että sen pienen tytön ei tarvitse koulutiellä pelätä, kuoleeko hän huomenna suden raatelemana. Tämä sattuu minulla niin sydämeen tämä tämmöinen nykyinen meno, mitä on tapahtunut, ja tämä luonnonsuojeluhomma, mikä on mennyt aivan väärille urille. Ei mitään järkeä tässä hommassa enää ole. Ihminen ei ole enää tärkeä, vaan se suden elämä on tärkeä. Sitä pitää oikein poliisin voimin turvata. Seppo Kolehmaisen kanssa puhuin tästä siellä Linnan kutsujen loppuajalla, kun olimme poistumassa talosta, ja hyvää keskustelua käytiin, ja hänkään ei tätä ymmärtänyt, miksi näin asiat ovat.
Arvoisa ministeri, teidänhän tämä asia on. Ruvetkaa toimiin [Puhemies koputtaa] ja lopettakaa se jonninjoutava höpöttely näiden asioiden kanssa. [Mauri Peltokangas: Juuri näin! Erinomainen puheenvuoro!]
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Näin. — Edustaja Junnila poissa. — Edustaja Semi.