Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat! Perustuslakivaliokunnan mietinnössä ja valiokunnan puheenjohtaja Vestmanin esittelypuheenvuorossa oli ytimekkäästi hyvin painavaa asiaa, ja tämä mietintö samoin kuin erityisvaliokuntien lausunnot otetaan hyvin vakavasti meillä laillisuusvalvonnan kehittämisessä. Tässä pystyn muutamaan laajaan kysymykseen tiiviisti vastaamaan.
Tämä oikeuskäsittelyitten kokonaiskesto on semmoinen kestoaihe ollut meillä. Ensimmäinen on tietysti riittävä rahoitus, ja nythän siihen rahoitukseen on tullut tasokorjaus. Se on hyvä asia sinänsä. On tärkeää, että se kohdentuu koko oikeusprosessin kaikkiin vaiheisiin — rikospuolella poliisi ja syyttäjä, käräjäoikeudet, hovioikeudet — ettei se ole vain tämmöistä täsmäpaikkausta. Mutta sitten rahoituksen korjaamisen lisäksi on oleellista myöskin se, että nyt oikeuslaitos kehittää omia työtapojaan, priorisointia, jutun aikaista haltuunottoa, poliisissa järkevää priorisointia. Lainsäätäjä voi edelleen huolehtia selkeästä lainsäädännöstä — varsinkin hallinto-oikeudellisten prosessien osalta siinä on edelleen tehtävää. Hyvän hallinnon ja virheettömyyden kulttuurin ylläpitäminen. Ja sitten asianajajat, lupajuristit ja luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat ovat yksittäisen kansalaisen kannalta erittäin tärkeitä toimijoita. Vaikkei niitten sääntely mahtunut nyt työohjelmaan, ei pidä unohtaa, että niitä koskevaa lainsäädäntöä täytyy tarkastella. Tämmöiset kohtuuhintaiset ja hyvät oikeuspalvelut ovat oleellisia. Tässä näin lyhyesti, mitä voi sanoa.
Kanteluitten määrän pienenemisestä en ole sinänsä huolissaan, koska kysymys on siitä, että nyt on tullut voimaan työnjako eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa ja useita tämmöisiä runsaskantelullisia asiakokonaisuuksia, muun muassa sosiaali‑ ja terveydenhuollon yksittäiset asiat, on keskitetty eduskunnan oikeusasiamiehelle. Näissä kysymyksissä oikeuskanslerin rooli — ja tämä liittyy myöskin edustaja Kilven puheenvuoroon — korostuu nimenomaan rakenteellisissa kysymyksissä ja kokonaiskuvaan liittyvissä asioissa. Täällä otetaan huomioon myöskin tämä toive, että koetetaan piirtää kokonaiskuvaa näistä asioista.
Mitä on opittu aikaisemmasta? Sen voi myöskin todeta, että nämä meidän lausunnot ja kanteluratkaisut kokonaisuutena ottaen otetaan erittäin hyvin huomioon, eli nämä ovat sinänsä hyvin vaikuttavia, mutta mitä vaikeamman asian ottaa käsittelyyn, niin ne korjaukset ja muutokset eivät tule heti, ne voivat kestää todella kauan. Mutta ehkä sittenkin on parempi käsitellä niitä oikeita, isoja asioita kuin sitten tällaisia helposti hyödynnettäviä pisteitä.
Mitä opittiin koronasta? Äärimmäisen laaja kysymys. Tätä käsiteltiin myöskin hallitusohjelmaneuvotteluissa, jolloin laadittiin julkinen asiantuntijalausunto, jossa oli itse asiassa hyvin paljon erilaisia asioita, ja sen jälkeen on vielä koottu sitä. Lainsäädännön kriisinsietokestävyys on yksi asia ja myöskin liittyy tähän esillä olevaan teemaan vaikutusten arvioinnista. Kyllä meillä kävi silloin niin, että siinä hetkessä semmoiset hetken terveystarpeet vähän sivuuttivat ei ainoastaan ikäihmisten mutta myöskin esimerkiksi lasten ja nuorten tilanteen ja meillä ehkä eivät olleet tiedontuotannon mekanismit ihan kunnossa — näin lyhyesti sanottuna — tämän selkeän lainsäädännön lisäksi.
Ihmisoikeusvalvojien suositusten seurannassa on todellakin meillä kehitettävää. Se on aika hallinnonalakohtaista, ihmisoikeusvalvojakohtaista ja hajautunutta. Nythän ajatuksena on ollut nykyisen hallituksen aikana, että hallitus käsittelisi kootusti kerran vuodessa ne suositukset valtioneuvoston puolella. Minusta se on hyvä asia. Ja kun tämmöinen prosessi on valtioneuvoston puolella, niin eduskunnan valiokunnathan voivat haluamallaan tavalla käsitellä saman asian, ja jos ei muussa yhteydessä, niin esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin kertomuksen yhteydessä.
Kiireen purkamistematiikka on lainvalmistelussa aika vaativa ja vaikea asia. Siitä on meidän verkkosivuilla minun pieni puheenvuoroni, mutta palataan siihen seuraavissa kertomuksissa.
Edustaja Eestilän pohdinta oli hyvä, ja meillä oikeastaan ainoa hyvä vastaus tähän on moninäkökulmaisuuden turvaaminen siinä valmistelussa. Meidän keinomme ovat lähinnä sitten nämä laillisuusvalvontakäynnit ja tämän lainvalmistelutavan — ei yksittäisen hankkeen vaan enemmän sen kokonaisuuden — valvonta siellä. Yritetään sitä työtä jatkaa.
Sitten edustaja Hoskosen huoleen EU:sta: Se, mitä me teemme Oikeuskanslerinvirastossa, on se, että kun EU-säädöksistä tulevat nämä U-kirjelmät, niin me ihan systemaattisesti valvomme nyt sitä, että valtioneuvostolla on oikeudellisesti perusteltu arvio ja perusteltu kanta siihen, onko se esitys oikeusperustaltaan asianmukainen eli onko unionilla toimivaltaa ja onko se suhteellisuusperiaatteen mukainen, ja vaikka toimivaltaa on, niin käytetäänkö sitä liiaksi, ja myöskin toissijaisuusperiaatteen valvontaa. Se on lähinnä se, mitä me voidaan tehdä, koska sitten valtioneuvostonhan täytyy ja toisaalta eduskunta voi toimia tässä toissijaisuusvalvontamenettelyssä. Unionin sääntelyala on kyllä aika radikaalisti muuttunut, eli sinänsä se on mielenkiintoinen ilmiö, jos kysytään oikeuskanslerin henkilökohtaista mielipidettä asiaan.
Tätä lastensuojelun tilannettahan nyt käsiteltiin myöskin sosiaali‑ ja terveysvaliokunnassa, ja ylipäänsä tätä itsemääräämisoikeustematiikkaa. Nythän tämä on varmasti semmoinen asia, kun meillekin tämä rakenteellinen sosiaali‑ ja terveydenhuollon tematiikka edelleen kuuluu, että tähän täytyy ajankohtaistenkin asioitten johdosta palata. Meillä on tuorettakin valvontahavaintoa siitä, että lastensuojeluhan meillä paikkaa muitten sektoreitten vajeita, ja sen takia siellä on kriisi. Plus sitten meidän täytyy käydä keskustelua myöskin siitä, niin rakasta ja tärkeää kuin esimerkiksi minulle tämä juridiikka onkin, että saattaa olla niin, että lastensuojelu on jossain määrin myöskin ylijuridisoitunutta, mikä johtaa sitten siihen, että ne prosessit ovat liian kankeita ja jäykkiä.
Kaiken kaikkiaan kiitän tästä keskustelusta ja valiokunnan mietinnöstä. Erityisvaliokuntien lausunnoissa otettuja asioita ja näitä kaikkia teemoja viedään sitten laillisuusvalvonnassa eteenpäin. Viime vuodelta annettava kertomus, joka tässä tämän vuoden aikana tulee, on jo toisen näköinen. Se on enemmän tämmöinen kokonaiskuvaa piirtävä, mikä oli ilmeisesti tämänkin keskustelun henki, arvoisa puhemies.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia, oikeuskansleri. Tämä keskustelu jatkuu vielä vähintään yhden puheenvuoron verran, ja toivomme, että oikeuskansleri ei poistu aivan saman tien vielä salista. — Edustaja Hoskonen, olkaa hyvä.