Euroopan unionin yhteinen turvapaikkajärjestelmä kaipaa perusteellista kehittämistä. Jäsenmaiden turvapaikkajärjestelmien ja suojelun tason yhtenäistäminen ovat kannatettavia tavoitteita. Niin kauan kuin jäsenmaiden turvapaikkajärjestelmät ja ihmisoikeuksien suojelun taso ovat yhtä epäharmonisoituja kuin nykyään, hakijoilla on myös ymmärrettäviä syitä liikkua unionin sisällä jäsenvaltiosta toiseen. Harmonisointi ei saa kuitenkaan tarkoittaa alimman yhteisen nimittäjän hakemista, jossa turvapaikanhakijoiden oikeuksia rajoitetaan niin paljon kuin mahdollista, vaan uudistuksessa on pyrittävä takaaman turvapaikkamenettelyn ja suojelun korkea taso unionissa.
Lausuttavana oleva ehdotus menettelyasetukseksi tähtää monin tavoin turvapaikkahakemusten käsittelyn tehostamiseen. Keinoina tässä ovat muun muassa nopeutettujen käsittelyjen ja hakemusten tutkimatta jättämisten lisääminen esimerkiksi hakijan tullessa turvallisesta alkuperämaasta, turvallisesta turvapaikkamaasta tai turvallisesta kolmannesta maasta, hakemuksen ollessa ilmeisen perusteeton tai hakijan tehdessä uusintahakemuksen ilman olennaisia uusia perusteita. Tehostamispyrkimysten rinnalla on kiinnitettävä erityistä huomiota hakijan oikeusturvaan, menettelyn laatuun ja yksilöllisen arvioinnin vaatimuksiin. Kansainvälinen suojelu perustuu yksilöä uhkaavaan vainoon tai muihin ihmisoikeusloukkauksiin, ei maan yleiseen turvallisuustilanteeseen. Jokaisen hakijan tilanne on arvioitava yksilöllisesti, eikä yksilöllinen ja tehokas tutkinta saa vaarantua henkilön alkuperä- tai kauttakulkumaiden takia. Tästä syystä turvallisten maiden listauksiin on lähtökohtaisesti suhtauduttava kielteisesti.
Myös uusintahakemukset ansaitsevat lähtökohtaisesti yksilöllisen tutkinnan. Useat turvapaikka-asioiden asiantuntijat ovat esittäneet, että turvapaikkamenettelyn viimeaikaisten kiristysten, käsittelyruuhkan ja turvapaikkamenettelyn laadun heikentymisen vuoksi hakijalle on mahdollisesti vasta uusintahakemusvaiheessa tarjoutunut aito mahdollisuus tuoda viranomaisten tietoon olennaisia tilanteeseensa vaikuttavia seikkoja, jotka esimerkiksi tulkkausongelmien tai muiden väärinymmärrysten vuoksi ovat jääneet alkuperäisessä päätöksessä huomioimatta. Tehostamispyrkimykset eivät saa vaarantaa hakemusten tehokasta ja yksilöllistä tutkintaa tai aiheuttaa riskiä palautuksista vainon tai ihmisoikeusloukkausten vaaraan.
Turvapaikanhakijan oman vastuun aiempaa voimakkaampi korostaminen hakemuksensa perustelemisessa ei saa vaikuttaa viranomaisen vastuuseen riittävästi selvittää ja arvioida hakemuksen kannalta olennaiset seikat. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on muun muassa tapauksessa J.K. ja muut v. Ruotsi (59166/12) eritellyt todistustaakan jakautumista kansainvälistä suojelua ja käännyttämistä koskevissa asioissa. Hakijan tulisi selvittää henkilökohtaista tilannettaan ja olosuhteitaan niin perusteellisesti kuin mahdollista, ja viranomaisen puolestaan on luotava hänelle tähän parhaat mahdollisuudet. Tätä vaatimusta hakijan todistustaakasta ei kuitenkaan tulisi tulkita siten, että se saattaisi hakijan oikeuden saada suojelua tehottomaksi. Tämän jälkeen on viranomaisen vastuulla selvittää, jos väitteiden todenperäisyydestä on herännyt epäilyksiä. Hakijan tulisi toimittaa tilanteestaan ja esitetystä riskistä niin paljon tietoa kuin mahdollista, jotta viranomaiset pystyvät arvioimaan riskin todellisuutta mahdollisimman hyvin. Turvapaikanhakijoiden voi kuitenkin olla hyvin hankala hankkia todistusaineistoa tilanteestaan ottaen huomioon ne syyt, jonka vuoksi he ovat päätyneet hakemaan turvapaikkaa. Suoran todistusaineiston puuttumisen ei siten tulisi olla asiassa määräävä tekijä. Arvioitaessa hakijan kertomuksen tai todistusaineiston uskottavuutta, turvapaikanhakijoille tulisi epävarmoissa tilanteissa antaa heidän erityisestä tilanteesta johtuen suojaa ns. benefit of a doubt -periaatteen mukaisesti.
Hallintovaliokunta on aiemmin suhtautunut kielteisesti siihen, että oikeusapu laajennettaisiin koskemaan koko turvapaikkaprosessia. Hakijan oikeutta maksuttomaan oikeusapuun on Suomessa rajoitettu vuonna 2016. Oikeusapuun ei pääsääntöisesti enää kuulu avustajan läsnäolo turvapaikkapuhuttelussa. Samanaikaisesti valitusaikoja on lyhennetty, turvapaikanhakijoiden oikeusapu siirretty ensisijaisesti julkisten oikeusaputoimistojen vastuulle ja avustajien palkkiojärjestelmään turvapaikka-asioissa tehty muutos. Useiden asiantuntijoiden mukaan oikeusavun leikkaukset ovat vakavasti vaarantaneet turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Myös eräät viranomaistahot ovat esittäneet huolta kiristysten vaikutuksista turvapaikkamenettelyn sujuvuuteen. Oikeusavun kiristysten vaikutuksista turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan onkin käynnistetty oikeusministerin aloitteesta selvitys. Turvapaikanhakijoilla tulisi olla mahdollisuus oikeusapuun ja avustajan käyttöön läpi turvapaikkaprosessin, jo puhutteluvaiheessa.