Arvoisa puhemies! Tässä on käyty nyt keskustelua osittain tämän koronan herättämistä huomioista siitä, mikä on tämä uusi todellisuus, uusi normaalisuus. Itse olen suhtautunut hyvinkin penseästi siihen, että me siirtyisimme tähän etätyöskentelyyn, vaan olen aina kannattanut tätä lähityöskentelyä kokoustamisen osalta, myöskin jopa asiantuntijoiden kuulemisen osalta niin paljon kuin se on järkevää ja mahdollista, koska se lähellä tapahtuva, lähes samassa tilassa tapahtuva diskurssi on toisenluonteinen kuin etäältä tapahtuva diskurssi jo pelkästään sen vuoksi, että kun itse olen näissä etäkokouksissa ollut mukana, niin usein teen useita asioita samanaikaisesti — pahimmillaan saattaa olla parikin tietokonetta päällä ja istun samaan aikaan kahdessa kolmessa kokouksessa, jolloin se keskittyminen ei ole asiallista. Silloin tietysti voi katsoa peiliin ja muuttaa peilissä käyttäytymistä, ja se on itsestäänselvää, mutta myöskin tilanne tekee sitten otolliseksi sen, että keskittyminen ei ole niin vahvaa.
Tunnistan kyllä — kun puhun edustajana, joka on Vantaalta — että silloin kun meillä on kokouspaikka tässä pääkaupunkiseudulla, minä olen vähän jäävimpi argumentoimaan sitä suhteessa niihin, jotka työskentelevät etäältä. Mutta otan tähän toisen esimerkin: Ojala-Niemelän puheenvuorossa tuli esille se, että meillä olisi ikään kuin istuntoviikko, valiokuntaviikko ja sitten olisi maakuntaviikko ja niin edelleen, viitaten edustaja Ahteen — vai oliko hän silloin puhemiehenä pohtimassa tätä asiaa — aikanaan tekemiin esityksiin. Minulla on toinen foorumi, joka on toinen parlamentti, jossa olen edustamassa eduskuntaa ja Suomea, ja se on Euroopan neuvosto, joka toimii juuri sillä silmällä, että meillä on erilaiset istuntoviikot erikseen, sitten on myöskin komiteakokouksia ja muuta. Ja kyllä Euroopan neuvoston työssä jos missä näkyy se, että nyt sitten olen etäällä siinä suhteessa, että en asu Strasbourgissa enkä Ranskassa, ja osaan kyllä tunnistaa sen tilanteen, mikä suomalaisillakin maakunnissa olevilla kansanedustajilla on tähän eduskunnassa työskentelyyn.
Ratkaisevan tärkeää on ollut se, arvoisa puhemies, että kun on mennyt Strasbourgiin kokouksiin, se vaikuttaminen on aivan toista luokkaa kuin etäkokouksesta — aivan toista luokkaa. Meillä oli viimeksikin tässä kokous, joka oli viime viikolla Strasbourgissa, ja meillä oli muutama suomalainen, jotka olivat jopa raportoijina kokoustilanteessa, niin kyllä me siinä puolin ja toisin tunnistimme sen, että tämä on nikotteleva tapa olla mukana päätöksenteossa Suomesta käsin. Se on nikotteleva tapa, ja hieman siinä tuli jopa ongelmallisia tilanteita.
Eli kyllä minä nyt suosittelisin ja vahvana peruslähtökohtana pitäisin sitä, että niin paljon kuin mahdollista työskentelisimme läsnä olevissa tilanteissa, pakottaisimme itsemme yhteen tekemään päätöksiä, käymään myöskin keskusteluja. On sitten tilanteita, että jos YK:n pääsihteeri halutaan ottaa paikalle, vaikka Strasbourgiin, jos ei nyt tänne, niin se voi olla paikallaan, että hän tulee etänä siihen läsnäolevaksi ja niin edelleen. Meillä on siis huippuasiantuntijoita ehkä vaikea saada liikuteltua, paremmin se sitten tapahtuu etäyhteyksien kautta, mutta se olisi poikkeus, ei pääsääntö.