Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hieno asia, että kestävän metsätalouden rahoituslakiin saadaan tämmöinen automaattinen menettely voimaan. Aikaisemmalta uraltani olin yksityismetsätalouden puolella yli 20 vuotta juuri näissä metsänparannus- ja muissa tehtävissä, ja silloinhan taimikon hoito todella tehtiin niin, että ainoa sopimus, mikä tehtiin ennen taimikon hoitoa, oli maanomistajan kanssa tehty sopimus siitä, että homma tehdään, ja esitettiin samalla maanomistajille kustannusarvio. Sitten kun työ oli tehty, niin tehtiin se toteutusilmoitus, yksi ainoa paperi, joka meni Metsäkeskukseen, jonka perusteella rahoitus tuli. Elikkä silloin ei ollut tässä asiassa ollenkaan byrokratiaa, byrokratiaa ei yhtään. Ihmettelin silloin, kun tämä byrokratia pikkuhiljaa hiipi takaisin yksityismetsätalouden puolelle. Nythän tässä ollaan näköjään sitten palaamassa taas vanhaan hyvään menettelyyn, että oltaisiin tämmöisen automaattimenettelyn piirissä.
On itsestäänselvää, että kun yhteiskunnan varoista jaetaan joitakin tukia, siihen liittyy aina kontrolli ja tarkastukset, otantatarkastukset, mikä lienee tällaisissa tapauksissa se kaikkein parhain menettely, mutta ehdottomasti tällainen menettely, jossa taimikon hoidot tehdään nopeasti, juohevasti ilman byrokratiaa ja sitten otantatarkastuksella tehdään, on se ainoa oikea tie. Kun mennään sitten muihin menettelyihin, joita nyt tässä on kokeiltu, niin se on aina tappio koko yksityismetsätaloudelle, koska se vähentää sitä todellista työmäärää, ohjaa rahoja väärään paikkaan eli byrokratiaan, ja mikä pahinta, se metsä jää hoitamatta. Elikkä tässä asiassa ollaan palaamassa näköjään vanhaan hyvään aikaan, vaikka vanhoja ei saisi muistella, mutta nyt oli pakko.
Arvoisa rouva puhemies! Samassa yhteydessä haluan tämän ilmastonmuutoksen myötä sanoa metsien hyvästä hoidosta, että kuten edustaja Viljanen erinomaisessa puheenvuorossaan äsken sanoi, hiilensidonta onnistuu vain hyvin kasvavassa metsässä. Semmoinen suojeltu metsä, joka ei kasva ja lahoaa pystyyn, sehän on hiilen tuottaja, ei hiilen sitoja.
Mutta tässä asiassa tärkeintä olisi nyt huomata, että kun Kemera-lakia ollaan ensi vuosikymmenen alussa muuttamassa, uusimassa kokonaan, niin toivoisin, arvoisa puhemies, että uudessa laissa otettaisiin metsien terveyslannoitus paljon jämäkämmin esille. Pitää muistaa, että kun esimerkiksi hakkuita lisätään, harvennushakkuita nimenomaan, niin metsistähän totta kai poistuu hiiltä ja se menee sitten, meneekö sellutehtaalle vai meneekö se sahalle, minne meneekään se metsästä lähtevä puu, ja metsään pitää palauttaa sitä kasvuvoimaa elikkä hivenaineita ja ravinteita sillä keinoin, että metsä kasvaisi edelleen. Tuhkalannoitus tässä suhteessa on erinomainen asia, koska se tuhka, mikä on voimalaitoksissa poltettu energiaksi, palautettaisiin metsään lannoittamalla metsää ja samalla hoitaisi metsien ravinnetasapainoa ja tasoittaisi metsien happamuutta. Suomen maaperäthän tunnetusti ovat happamia.
Toivon, että uudessa Kemera-laissa otetaan tämä esille, koska nimenomaan happamuuden oikea säätö ja ravinteiden oikea taso lisäävät helposti monta monta mottia hehtaarille metsien kasvua per vuosi, ja kun Suomessa metsää on yli 20 miljoonaa hehtaaria, niin jos saadaan vaikka yksi motti hehtaarille lisäkasvua muutamilla alueilla, niin saavutamme nopeiten sen hyödyn, mikä ilmastonmuutosta palvelee, elikkä puuta lisää vähällä vaivalla.